Pitäisikö tappelut saada pois jääkiekosta?

[Rekka Pinne]

Ei haittaa, kunhan ei mene miksikään pahoinpitelyksi. Eikä yleensä näin pitkälle olekaan menty. Tuovat tunnetta ja sähköä mukavasti. Mutta tosiaan hyvän maun rajoissa.

 

[NakkiFakiiri]

Ymmärrän kyllä sen viihdearvon mitä tappelut monien mielestä peliin tuovat, mutta ottaen huomioon minkälaista dataa ja minkälaisia tarinoita olemme nähneet ja kuulleet monien ex-tappelijoiden suunnalta etenkin uran päättymisen jälkeen, vaikeapa näitä on hirvittävästi mistään suunnasta puolustella. Erinäiset aivovammat ja niistä seuranneet erilaiset ongelmat ovat aika karua kamaa, ja etenkin näin aikuisiällä tuntuu aivan älyttömältä että tietyt pelaajat tuhoavat tietoisesti tai tahtomattaan mahdollisesti loppuelämänsä ihan vain sen takia että lajiin nyt vaan kuuluu se että toisia hakataan nyrkillä päähän. Kulttimaine fanien silmissä on aika pieni palkka siitä että kärsit lopun ikääsi muistinmenetyksistä ja muista oireiluista. Ysärin alussa fanitin räkä nokassa näitä tappelijoita samalla tavalla kuin tähtiäkin, kun en hölmöyttäni osannut sanoa että mikä ero näissä nyrkkikarkeloissa oli niihin tappeluihin mitä näki samaan aikaan vaikkapa toimintaelokuvissa.

Mutta sitten taas tappelun roolista itse lajin sisällä - sikailijoita ja tähtien jahtaajia lajissa tulee aina olemaan, ja tappeluiden poissaollessa oikeastaan ainoa tapa kitkeä nuo pois pelistä olisi rankemmat sanktion kaikkien temppujen jälkeen, mutta kiitos lajiin iskostetun "kovuuden" ja sumean säännöstön, moinen on aika vaikeaa. Tavallaan laji ja etenkin NHL ovat itse luoneet tämän ongelmansa sallimalla väkivallan, ja onhan touhun siistiminen enää tässä vaiheessa aikalailla mahdotonta jos rehellisiä ollaan.

Eli summa summarum, tappelut pitäisi saada lajista pois, mutta pelkäänpä että ilman tappeluita tuo salakavalampi telominen ja temppuilu lähtisivät entisestään käsistä. Vaikea tilanne.

 

[Iso Mäki]

Pois pitäisi tietenkin saada.

 

[Walkin]

Ymmärrän kyllä sen viihdearvon mitä tappelut monien mielestä peliin tuovat, mutta ottaen huomioon minkälaista dataa ja minkälaisia tarinoita olemme nähneet ja kuulleet monien ex-tappelijoiden suunnalta etenkin uran päättymisen jälkeen, vaikeapa näitä on hirvittävästi mistään suunnasta puolustella.

Toisaalta eikö noihin ongelmiin ole ajautuneet nimenomaan nämä tappelijoista kovimmat, jotka ovat tiputtaneet hanskat kaudesta toiseen monen monta kertaa niitä kovimpia mörssäreitä vastaan mitä vastapuolelta löytyy? Nykypäivänä tapellaan vähän, olikohan kellään viime kaudella edes kymmentä tappelua rapakon takana tarunhohtoisessa? Minun jääkiekossa tappeluilla on aikansa ja paikkansa, mitään show-tappeluita en kaipaa, vaikka esim. muutama kausi sitten Liigassa nähty Generousin ja Grattonin välinen tappelu oli semmoinen, että se sähköisti koko Porin illan sinä päivänä ja peli on jäänyt mieleen siitä syystä.

 

[Barnes]

Ei pitäisi. Tappelut ovat vähentyneet jo luonnostaan, ei niitä tarvitse erikseen lähteä kitkemään pois. Jos hanskat putoavat niin sittenpähän putoavat.

Omassa seuraamisessani tappelut eivät koskaan ole olleet missään roolissa, mitä nyt jotain Coloradon ja Detroitin pätkiä tuli joskus kelattua.

 

[Swearengen]

Ei pitäisi. Tappelut ovat vähentyneet jo luonnostaan, ei niitä tarvitse erikseen lähteä kitkemään pois. Jos hanskat putoavat niin sittenpähän putoavat.

Niin, tappelut olivat merkittävässä roolissa NHL:n puolella 70-luvun loppupuolelta 2000 luvun alkupuoliskolle.

Sitä ennen, nykyään ja muualla maailmassa tappeluaspekti on ollut koko ajan marginaalissa, kun pääsarjoista puhutaan.

Mitä tulee ns. ammattitappelijoiden menehtymiseen uran jälkeen (kipulääkkeisiin, huumeisiin ja aivovammoihin), niin kyseessä ovat olleet enforcerit, jotka em. poikkeusaikakaudella tappelivat kymmeniä kertoja per kausi toisia raskassarjalaisia vastaan eli ottivat aivan poikkeuksellisen määrän toisten vahvojen miesten paljaiden nyrkkien iskuja kalloonsa urallaan.

Tuota 80-90 luvun NHL-ilmiötä ei voi verrata satunnaisiin tough guy -pelaajiin, jotka tappelevat sen muutaman kerran kaudessa. Heitä on aina ollut ja tulee aina olemaan.

Ammattitappelijoiden aika sen sijaan oli ja meni, eikä ”ilmiölle” siten tarvitse tehdä yhtään mitään.

 

[Bunder]

Päinvastoin tappeluita pitäisi saada lisää. Suomessa trendi ei nyt ole mitenkään laskeva vaan tuntuu, että 2010 luvulla mentiin jopa vähän parempaan suuntaan loppuvuosikymmentä kohti. 2012-2013 kausi taisi olla se pahin kun kukkahatut suuttuivat Ben Amor sedän tuhmasta tempusta ja vaativat tappelut ja huvit pois. Perkeleen kukkahatut ihan oikeasti. Ei ole asiaa tai paikkaa jota nämä eivät kitinällään muuttaisi huonompaan suuntaan. Ilman kukkahattuja kaikki olisi yhtä bilettä.
Toivottavasti NHL menisi siihen suuntaan, että aitoja gooneja tulisi askiin taas enemmän. Ihanne on sellainen 2020 ja 1970 luvun sekoitus, eli taitoa ja kovuutta ennemmin kuin kiekko päätyyn ja perään Joonas Kemppaisia.
Trevor Gillies. George Parros. Derek Boogard. Siinä vain muutama nimi joita laji kaipaa.

 

[nummenkallio]

Pelitilanteesta lähtevät spontaanit tappelut jees. Tunteet kuumenevat, ja kontaktilaji ja fyysinen laji on kuitenkin kyseessä. Kyllä futiksessakin myllytettäisiin, jos se kuuluisi kulttuuriin. No, ei kuulu, mutta lätkästä tätä ei mielestäni tarvitse kitkeä pois.

Sen sijaan näytöstappeluille no-no. Ihan herneaivojen meininkiä. Jos sellaista kaipaa, niin kannattaa katsoa ennemmin showpainia.

 

[NakkiFakiiri]

Päinvastoin tappeluita pitäisi saada lisää. Suomessa trendi ei nyt ole mitenkään laskeva vaan tuntuu, että 2010 luvulla mentiin jopa vähän parempaan suuntaan loppuvuosikymmentä kohti. 2012-2013 kausi taisi olla se pahin kun kukkahatut suuttuivat Ben Amor sedän tuhmasta tempusta ja vaativat tappelut ja huvit pois. Perkeleen kukkahatut ihan oikeasti. Ei ole asiaa tai paikkaa jota nämä eivät kitinällään muuttaisi huonompaan suuntaan. Ilman kukkahattuja kaikki olisi yhtä bilettä.
Toivottavasti NHL menisi siihen suuntaan, että aitoja gooneja tulisi askiin taas enemmän. Ihanne on sellainen 2020 ja 1970 luvun sekoitus, eli taitoa ja kovuutta ennemmin kuin kiekko päätyyn ja perään Joonas Kemppaisia.
Trevor Gillies. George Parros. Derek Boogard. Siinä vain muutama nimi joita laji kaipaa.

Ihan vain tarkistan, kirjoitithan tämän vahvasti kieli poskessa ja huumorilla? Eihän kukaan tappeluita puolustava ja janoava voi tosissaan laittaa Derek Boogaardin kaltaista nimeä mukaan esimerkkinä niistä ns. vanhoista hyvistä ajoista.

 

[Bunder]

Ihan vain tarkistan, kirjoitithan tämän vahvasti kieli poskessa ja huumorilla? Eihän kukaan tappeluita puolustava ja janoava voi tosissaan laittaa Derek Boogaardin kaltaista nimeä mukaan esimerkkinä niistä ns. vanhoista hyvistä ajoista.

Ihan ilman kieltä poskella oli kirjoitettu. Sanotaanko että Boogard oli ns. modernin ajan legenda. Toki kaukalon ulkopuoliset jutut menivät herralla pieleen ja päättyivät surullisesti, mutta kentällähän Boogeyman oli yksi parhaista tappelijoista. Olihan goonikulttuuri erinlaista 1970 luvulla kuin mitä se oli vaikka 2010, mutta kyllä tältäkin vuosituhannelta löytyy paljon kovia tappelijoita.

 

[NakkiFakiiri]

Ihan ilman kieltä poskella oli kirjoitettu. Sanotaanko että Boogard oli ns. modernin ajan legenda. Toki kaukalon ulkopuoliset jutut menivät herralla pieleen ja päättyivät surullisesti, mutta kentällähän Boogeyman oli yksi parhaista tappelijoista. Olihan goonikulttuuri erinlaista 1970 luvulla kuin mitä se oli vaikka 2010, mutta kyllä tältäkin vuosituhannelta löytyy paljon kovia tappelijoita.

Viittasin tässä siis Boogaardin kuolemaan, josta voidaan vetää suora linkki tappeluihin. Hakkauksen seurauksena kehkeytyi aivovaurio, sen takia kaveri jäi koukkuun särkylääkkeisiin ja loppu onkin murheellista historiaa. Tuskin kukaan haluaa nähdä lisää tällaisia kohtaloita, ja juuri tällaisten tarinoiden takia tuntuu älyttömältä että joku haluaa tappeluita takaisin nimenomaan sen viihdearvon takia. Ei mitkään perinteet ja lajikulttuurin vanhat tavat voi mennä ihmishenkien edelle. Kärjistäen vähän sama kun mainostaisi autourheilun turvallisuutta Sennan ja Schumacherin kasvoilla.

 

[DonTirri]

Kärjistäen vähän sama kun mainostaisi autourheilun turvallisuutta Sennan ja Schumacherin kasvoilla.

Nyt ei ollu ihan osuva vertaus. Sennalla oli roppakaupalla huonoa tuuria. Esim Berger nykäs samassa paikassa seinään huomattavasti rajummin muutamaa vuotta aiemmin ja selvisi verrattain pienillä vammoilla.

Schumi taas selvisi urastaan ilman isompia haavereita pl. 1999 mutta vegetoitu laskettelurinteessä

 

[Vinyl]

Ei tuo laji mitään Boogardeja, Gilliessejä tai Parroseja kaipaa vaan Wendel Clarkia, Rich Tocchettia, Gary Robertsia jne. Joku Dale Hunterkin teki yli 1000pts ja kerkesi hankkia päälle 3500min istuttavaa. Kyllä noilla kavereilla se kauhuntasapaino saataisiin pidettyä ihan ilman pelkkiä kylähullujakin.

 

[NakkiFakiiri]

Nyt ei ollu ihan osuva vertaus.

Nojoo, Schumacherin kohdalla tuli täysi aivopieru. Pointti oli joka tapauksessa se, että on mielestäni outoa että tappeluita kaipaillaan ja perustellaan nostamalla esiin kaveri, joka lopulta menehtyi juurikin tappeluiden aiheuttamien vammojen seurauksena. Luulisi toimivan tarpeeksi varoittavana esimerkkinä.

 

[Swearengen]

Ei tuo laji mitään Boogardeja, Gilliessejä tai Parroseja kaipaa vaan Wendel Clarkia, Rich Tocchettia, Gary Robertsia jne. Joku Dale Hunterkin teki yli 1000pts ja kerkesi hankkia päälle 3500min istuttavaa. Kyllä noilla kavereilla se kauhuntasapaino saataisiin pidettyä ihan ilman pelkkiä kylähullujakin.

Wendel Clark on toisaalta huono esimerkki.

Hänhän muistaakseni nimenomaan pilasi uransa liiallisella tappelulla nuorena. Kyseessä oli periaatteessa erinomainen maalintekijä ja power forward, mutta huonon impullssikontrollin/brassailun/tyhmyyden vuoksi tappeli NHL-uransa alussa jotain tyyliin yli 30 kertaa kaudessa. Hän ei toki kuollut, mutta vähäisen harkinnan seurauksena Clarkin kädet olivat enemmän tai vähemmän paskana koko loppuran.

Myös Rick Tocchet tappeli aivan älyttömän määrän kiekollisiin taitoihinsa nähden, mutta oli terveyden suhteen onnekkaampi.

Kyse siis myös voluumista.

Cam Neely, Brendan Shanahan ja Gary Roberts ovat sen sijaan parempia tough guy esimerkkejä kiekollisesti taitavista, joilla pugilismi ei karannut lapasesta.

 

[Vinyl]

Wendel Clark on toisaalta huono esimerkki.

Hänhän muistaakseni nimenomaan pilasi uransa liiallisella tappelulla nuorena. Kyseessä oli periaatteessa erinomainen maalintekijä ja power forward, mutta huonon impullssikontrollin/brassailun/tyhmyyden vuoksi tappeli NHL-uransa alussa jotain tyyliin yli 30 kertaa kaudessa. Hän ei toki kuollut, mutta vähäisen harkinnan seurauksena Clarkin kädet olivat enemmän tai vähemmän paskana koko loppuran.

Hyviä pointteja. Ehkä olisi pitänyt jättää se kylähullu sana sieltä pois, minulla kun ei varsinaisesti ole mitään tappeluja vastaan, ei vaikka niitä olisi paljon. Wendel Clark osasi kuitenkin myös pelata, joten sen takia minun kirjoissani hänenlaisillaan on aina paikkansa.

 

[vastaantulija]

Vanhan liiton miehenä tappelut kuuluu kiekkoon, mutta satunnaisina elementteinä ja kurinpalautuksena, kun joku perseilee.