Paalanen kirjoittaa voimakkaasti kannabiksen laillistamisen ja liberaalin yksilönvapautta korostavan yhteiskunnan puolesta. Hänen mukaansa rajoittavan lainsäädännön
"Taustalla on vanhanaikainen fantasia valtion koulimasta ihannekansalaisesta. Se soveltuu heikosti nykyaikaiseen ihmiskäsitykseen, jossa yksilö pyrkii itse tasapainottamaan hyvän elämän pyrkimyksensä ja velvollisuutensa kansalaisena.
"
Toisaalta hän kirjoituksensa alussa toteaa seuraavasti:
"- - jossa yksilö saa itse valita omat päihtensä ja ottaa myös vastuun niiden käytöstä -
sulkematta pois vahvaa apua ja tukea niille, joille päihteistä tulee ongelma tavalla tai toisella.
" Kursivointi on omani.
Kirjoittelin jo tuonne itsemurhaketjuun Suomen surkeasta mielenterveystyön tasosta. Käytännössä se on ajettu alas. Vain vaaralliset hullut korjataan hoitoon.
Tässä on siitä yksi esimerkki. Lahjakas teinityttö tahtoi apua, jota sekä vanhemmat että terapeutti suorastaan huusivat. Apu jäi saamatta. Seuraus oli itsemurha.
Valitus ei johtanut moitteisiin. Sen sijaan viranomainen kylmän rauhallisesti totesi: "Nuorten vakaviin mielenterveyden häiriöihin liittyy valitettavasti kuolleisuutta. Tämä on nyt aktualisoitunut hoidosta huolimatta X:n itsensä ja perheen kannalta surullisemmalla mahdollisella tavalla."
Sama asenne tullaan näkemään suhtautumisessa tulevaisuuden syrjäytyjiin, joiden syrjäytymisessä kannabis on vähintään yksi osatekijä. Apua ei saa. Resursseja ei ole. Paalanenkin tietää tämän vallan hyvin, fiksu jätkä kun on. Häntä ei vain kiinnosta.
Kenties ihmiset voidaan yhdestä näkökulmasta ajatellen jakaa asiaan suhtautumisen perusteella vasemmistoliberaaleihin ja oikeistoliberaaleihin. Minä edustan vasemmistoliberaaleja. En kannata ongelmia aiheuttavia vapauksia, joiden seurauksia ei pystytä julkisilla palveluilla korjaamaan.
Oikeistoliberaali kaiketi ajattelee, että vapauksien vuoksi heikot voidaan hylätä. Hänelle vapaus itsessään on niin tärkeä arvo, että sen vuoksi voidaan hyväksyä myös uhreja.
Oikeistoliberaalien kanssa samassa rintamassa kulkevat käyttäjät itse. Monet heistä elävät henkisesti ja usein käytännöllisestikin kädestä suuhun. He ajattelevat sitä, kuinka voivat saada päänsä sekaisin mahdollisimman helposti. Heitä eivät kiinnosta laajemmat visiot.
Minusta kannabiskeskustelussa olisi syytä tunnustaa, että kannabiksen aiheuttamien ongelmien hoitoon ei tule riittämään resursseja, kun niitä ei riitä nykyäänkään hyvin vaikeisiin tilanteisiin ajautuneiden ihmisten auttamiseen. Kannabiksen vapauttaminen tulisi lisäämään kokonaisongelmien määrää.
Toiveet ongelmien vähenemisestä perustuvat aina siihen, että ongelmien hoitoon riittäisi resursseja.