En kuitenkaan oikein jaksa uskoa, että syy kehnoon numeroon kuvaamataidossa (kahdeksan) olisi ollut töideni huonossa tasossa vaan uskallan todellakin väittää ettei opettajani ala-asteella ymmärtänyt kuvaamantaidosta tuon taivaallista. Uskallan perustella tätä väitettä siten, että taitoni tuskin kasvoivat yhdessä kesässä mihinkään mutta hetimmiten yläasteelle päästyäni kuvaamataidon numeroni nousi ysiin ja sittemmin kymppiin - opettajani taitelijana ja kuvaamataidonopettaja kenties näki työni aivan toisella tavalla kuin peruskouluopettaja jonka erityisosaaminen kuvaamataidon saralla oli varmasti hyvin vaatimatonta - kenties minua heikompi.
Kas kummaa, minun kouluaikaisen urapolkuni kuvaamataidon saralla oli paljolti samankaltainen. Voi tietysti olla että kehityin, varmasti tätäkin tapahtui. Silti lienee epätavallista, että ala-asteen kuutoset ja seiskat - kerran viitonenkin - vaihtuvat yläasteelle siirryttäessä kympeiksi. Sama peli jatkui lukiossa, kymppi tuli joka kerta, ja kymppejä sain kolmelta eri opettajalta.
Alakoulun kuvaamataidon opetus nyt oli mitä oli. Opettaja antoi erittäin tarkasti kuvatun tehtävän mitä piti tehdä, ja siitä jos poikkesi niin voi voi. Pikkukoululaiset käyttivät vahaliituja, ja kolmasluokkalaiset ja vanhemmat vesivärejä, poikkeuksetta. Muita taiteen tekemisen välineitä ei käytetty.
Ainoa sallittu tyylilaji ala-asteella oli yleensä realismi, tosin taiteilijoiden iästä johtuen naivistinen realismi. Jos töissä esiintyi jotakin sellaista mitä luonnossa ei esiintynyt tai joka oli jotenkin "mahdotonta", niin sellainen oli osaamatonta ilmaisua ja huonoa työtä. Muistan kun kerran piti tehdä työ joka esittää mäkihyppykisoja. Tein työn - varmaan sinänsä ihan hyvän tai ainakin kelvollisen - jossa yksi hyppääjä oli tornissa hyppäämässä vauhdinottomäkeen, toinen liukumassa hyppyrin nokalle, kolmas ponnistamassa, neljäs uljaassa liidossa ja viides alhaalla tekemässä kaunista alastuloa. Työni oli kuulemma heikko ja täysin mahdoton hyväksyä, koska tuollainen viiden hyppääjän yhtäaikainen sekoilu on vaarallista. En sentään saanut jälki-istuntoa, mutta työtäni ei sallittu kiinnitettävän seinälle kuten tapana oli.