Jos vielä omista kuuntelutottumuksista kerron niin minun musiikkimakuni ja musiikin kuunteluni on lisääntynyt ja laajentunut ihan valtavasti netin myötä. Siinä missä ennen tuli pitäydyttyä niissä tutuissa ja turvallisissa joiden levyt aina automaattisesti hankki, ja uusia tuttavuuksia tuli ihan satunnaisesti radion ja kavereiden kautta, niin nyt sitä löytää koko ajan uutta kiinnostavaa musiikkia ja uusia artisteja joiden tuotantoa alkaa hankkimaan. Ja myös tässä netissä latailusta on ollut myös plussaa ko. artisteille ja levy-yhtiöille. Monta kertaa nimittäin olen jotain muuta levyä etsiessäni törmännyt johonkin mielenkiintoiselta näyttävään ja ihan hetken mielijohteesta ladannut kuunnteltavaksi. Sitten kun olen havainnut ko. levyn hyväksi olen saattanut hankkia koko ko. artistin aiemman tuotannon, ja ihan laillista tietä CD-levyinä.
Sä olet nyt vaan alkanut kiinnostua musiikista, hei :) Eihän tuossa ole mitään poikkeavaa verrattuna aikaan ennen internetiä. Tällä tavoin toimittiin jo 60-luvulla - luettiin ulkomaisia musiikkilehtiä, kuunneltiin ulkomaisia radiokanavia, kaveripiirissä keskusteltiin ja haettiin tietoa.
Samalla tavalla sujui tuo back-kataloginkin hankintakin, ei siinä ole mitään erityisesti nettiin liittyvää piirrettä.
Itse esimerkiksi haluan, että musiikkikirjastoni on kätevästi tupakka-askin kokoisessa laitteessa ja aina käytettävissä missä milloinkin olen.
Sama täällä. Lataan tosin musiikkini sinne osin CD:ltä ja downloadaan netistä, varsinkin kun Trent Reznor usein laittaa omalle saitilleen joko ilmaiseksi tai pikkurahalla kaikenlaista jännää :) Mutta se mistä me nyt puhumme on piratismi, eikö vaan? Joka tässä yhteydessä taitaa tarkoittaa sekä tekijänoikeusloukkausta että väärennettyjä tuotteita, eikä suinkaan keskustelua sähköisestä bittivirrasta vs. CD. Mutta kuten sanoin tuolla jo aikaisemmin, levy-yhtiöillä on paljon tekemistä määrittääkseen oman roolinsa tässä ajassa.
Myönnän olevani 'puolueellinen', koska olen musiikkibisneksessä leipäni ansainnut melkein 20 vuotta. Eräät parhaista ystävistäni ovat muusikkoja, ja joitain säälittäviä aloittelijoita olen ruokkinut jopa omista lounasleivistäni :)
Mikä on sitten se vaihe, jolloin bändin katsotaan olevan niin hyvin menestynyt, että heidän hengentuotteitaan voi alkaa napata maksamatta?