Pahalta tuntuu mutta parempi sanoa ääneen , kun nuo perus ongelmat pelissä edelleen ovat niin pahinta ei olla vielä nähty ( ei varmasti parastakaan ) , ja se todellinen taso asettuu kun honeymoon AV kanssa on ohi.
Vancouverissa Vigneaultilta nähtiin aikanaan siinä mielessä hidas alku, että hän selvästi pisti joukkueen pakettia uusiksi ja muutoksissa otti vähän aikaa. Ensimmäisen kauden ensimmäisen puolikkaan silloinen Canucks pelasi noin piste/peli -tahtiin, mutta joulun jälkeen lähti pyörä käyntiin kunnolla: saldona rosteriltaan keskitason joukkueessa joulun jälkeen runkosarjan loppuun 31-8-6 saldo ja kauden päätteeksi V palkittiin NHL:n parhaana valmentajana.
Toinen kausi ei ollut yhtä onnistunut ja Canucks jäi surkean runkosarjan lopun vuoksi ulos playoffeista, vaikka Luongo oli yksi NHL:n parhaita maalivahteja. Kolmannella kaudella oli potkutkin kuuleman mukaan lähellä kun peli oli sekaisin. Canucks hävisi tammikuussa 11 pelistään kymmenen ja joukkueen otteet olivat välillä surkuhupaisia. Tuolla kaudella yksi Alex Burrowsin jatkoaikaosuma käänsi kelkan ja runkosarjan loppu mentiin taas hurjalla 23-7-2 tahdilla.
Vältettyään potkut kaudella 2008-09, V sai laivan komentoonsa ja Canucks voitti NHL:n runkosarjan kahden vuoden päästä noista mustista ajoista. Lisäksi joukkue eteni Stanley Cupin finaaleihin, häviten kuitenkin maagista peliä esittäneelle Tim Thomasille ja Boston Bruinsille seitsemässä pelissä. Seuraavanakin vuonna tuli taas NHL:n runkosarjan kärkipaikka.
Noiden kahden huippukauden jälkeen Canucksin sijoitus oli NHL:n Läntisessä konferenssissa viides, mutta jotenkin V:n paukut näyttivät tuossa vaiheessa vähän hiipuvan ja joukkue päätyi kauden jälkeen valmentajasekoiluihin. Näin myöhemmin ajateltuna ehkä kuitenkin liian nopeasti, vaikka olihan siellä sama valmentaja ollut jo seitsemän vuotta ja ehkä vaihtoa voitiin sikäli pitää perusteltuna.
Vigneault päätyi Rangersiin, jossa hän oli valmentamassa heti avauskaudellaan Rangersin Stanley Cupin finaaleihin ja seuraavana vuonna NHL:n runkosarjan ykköseksi. Joukkue oli neljällä kaudella viidestä playoff-joukkue ja ensimmäisillä kahdella kaudella meni playoffeissa vähintään kolmannelle kierrokselle. Rangersissa hänen uransa alku oli kaiken kaikkiaan terävämpi kuin Canucksissa, mutta viimeinen kausi huonompi.
Kaiken kaikkiaan V on minulle edelleen kaikkien aikojen paras valmentaja yhdessä Pat Quinnin kanssa, joka on Canucksia valmentanut. Vigneaultin ura seuran peräsimessä on vielä Quinnia pidempi. Hänen historiaansa katsoen (Canucks-vuosilta) voidaan ajatella, että tuollainen kuherruskuukausi tai kuherruskausikaan ei ole välttämättä se aika, milloin joukkue on hänen käsissä parhaimmillaan. Hän osoitti olevansa kasvonsa joukkueen edessä pitävä valmentaja, joka hyvän alun ja näitä seuranneiden vaikeuksien kautta kulki lopulta kuitenkin menestykseen - vaikka ei Stanley Cupia voittanutkaan.
Välttämättähän nuo edellisten seurojen tilanteet eivät tietenkään häntä tule seuraamaan Flyersissa, mutta hänenkin kohdalleen voisi toivoa kärsivällisyyttä vaikka menestys ei olisi jatkuvasti ylöspäin vievää. Luultavasti mukaan mahtuu ajan kanssa ajoittaisia ongelmiakin - ehkä isojakin. Itse ottaisin Vigneaultin milloin tahansa takaisin siinä vaiheessa kun Canucksille jossain kohtaa tulee uuden valmentajan etsimisen aika. Toivon kuitenkin hänen puolestaan, että tie Flyersissa olisi hieno ja hän saisi valmentajana ansaitsemansa Stanley Cupin.