Tänne kirjoittaminen on ollut viime viikkoina vähän laiskaa, mutta nyt voisi taas harmaan sunnuntain kunniaksi jotain raapaista, kun pian jo 10 peliä on mittarissa.
Hyvin on kelkka kääntynyt sen lännen tappiorundin jälkeen. Sielläkään ei mitään katastrofikiekkoa nähty, mutta tuloksen oikeuttanutta pelaamista kuitenkin. Tasaisesti ovat nyt parantaneet ja saaneet sen näkymään myös tuloksissa. Columbustakin vastaan ensimmäinen erä oli aika meh-pelaamista, eikä oikein kukaan ollut pelissä mukana, no Voracek ja Hayes olivat ihan yritteliäitä alusta alkaen, mutta sen jälkeen Flyers vei peliä, mikä lopulta näkyi maaleinakin.
Tykkäävät peliä avatessa hakea erilaisia jättöpelejä ja lyhyitä syöttökomboja, joissa ajoitukset ja viisikon lyhyet etäisyydet ovat kaikki kaikessa. Näissä on vieläkin sitä työsarkaa, josta seurauksena on tullut paljon turhia vastustajalla maalipaikkoja luoneita menetyksiäkin, mutta peli peliltä tuo on mennyt eteenpäin.
Pidän myös, ettei pelitapa ole mitään ideologista kiekon kuljettamista sisään vaan tarpeen mukaan myös kiekkoa ristikulmaan ja tehokas paine päälle, jos eivät jo ehdi ensimmäisenä kiekolle. Näihin ristikulma heittoihin kuin hyökkäysalueen päätykierrätyksiin on todellakin menty voittamaan se kiekko takaisin. Samaa hommaa voisi hoitaa myös huomattavasti laiskemmin, jolloin se olisi lähinnä kiekosta luopumista.
Tällainen laajempi sapluuna ei ole myöskään yhtä altis vastustajan tekemiselle ja voivat sitten vähän vastustajan mukaankin vaihdella painotuksiaan. Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että kauniisti runkosarjassa toiminut kiekollinen ilotulitus ei sitten keväällä enää kannakaan, kun vastassa on se sarjan paras trappi…eikä oikein muita keinoja ole naftaliinissa.
Tosiaan Lindblom-Couturier-Konecny on ollut alkukauden pihvi. Varsinkin Lidblomin tehoihin pitää olla tyytyväinen. Ruotsalaisella voisi olla enemmänkin maaleja, kun mitenkään äärikliinistä ei viimeistely ole vieläkään ollut, mutta aiempaa parempaa selvästi. Älykkäänä kaverina on kuitenkin jatkuvasti niissä paikoissa, jonka päälle mahdollistaa kokonaisvaltaisella uurastuksellaan sitä kiekonhallintaa ketjulleen. On myös jatkanut jokavuotista liikkeensä parantamista. Hieno pelaaja. Konecnyllakin on nyt oiva paikka oppia kokonaisvaltaisemmaksi kahdensuunnanpelaajaksi, kun ketjukaverit näyttävät ensiluokkaista mallia.
Laughton on loistava nelossentteri, mutta top-9 roolissa hyödyllisempi laiturina. Keskellä ei ihan luovuus ja pelinrytmitys riitä. Hayesin ja Farabeen myötä on alkanut löytymään kolmaskin tasapainoinen systemaattiseen tilanteiden luontiin kykenevä hyökkäysvitja. Se JVR-Laughton-Pitlick oli lähinnä JVR:n kykyjen hukkaamista, kun eivät oikein kulmia pidemmälle koskaan päässeet. Pitlickin luulisi pystyvän paikkamaan tässä ketjussa vielä juurikin Laughtonin jättämää aukkoa, joten eiköhän ketjun peli tuon poissaolon kestä.
Harmittaa, että se Farabeen Hawks-matsin osuma suli paitsiona, sen verran hyvin pelasi ja siinäkin tilanteessa vahvalla pelinluvullaan riisti itsellensä sen paikan, että olisi ollut enemmän kuin ansaittu osuma. No toivottavasti tuo korjaantuu pian, sillä tuo jo nyt niin paljon enemmän jäälle top-9 roolissa, mitä moni muu näistä bottom-6 tarjokkaista. Columbustakin vastaan oli jatkuvasti pelin päällä ja on kyllä aivan ensiluokkainen kiekonriistäjänä. Pre-seasonilla ne jatkuvat tolpat hieman lamaannuttivat sitä itseluottamusta ja selvissäkään maalipaikoissa kiekko ei päätynyt mitenkään maaliin, joten toivotaan, ettei sama toistu ja ensimmäinen osuma tulisi pian.
Tämän uusitun G-linen puolustaminen on välillä vähän hataraa ja tuo koitunee ongelmasi kovia nippuja vastaan, mutta tuovat jäälle paljon hyvääkin. Ketjussa kun on paljon taitoa, offensiivista peliälyä ja mukavasti raameja kiekonsuojaamiseen, mikä näkyy väkisinkin hyökkäspäässä. Ovat nyt myös saaneet JVR:lle tärkeitä onnistumisia tehottoman kauden alun jälkeen.
Tilanne on se, että Patrickin paluuseen saakka joukkue on mielestäni parempi G:n pelatessa keskellä verrattuna siihen, että kolmannen toplinen keskeltä löytyy Laughton. Tai siis joku muu, kun miestä ei seuraavaan kuukauteen jäällä nähdä.
Puolustus on ollut kauttaaltaan viime vuosia tasapainoisempi ja paremmin roolitettu, mutta etenkin Provorov ja Niskanen ovat muodostaneet nyt sen kaivatun ykkösparin. Kunnon pakkiparin kanssa venäläisenkään ei tarvitse yliyrittää, mikä on näkynyt virheiden vähentymisenä. Samalla ykköspakin minuutitkin ovat toivomusten mukaisesti tippuneet.
Gostisbeheren kohdalla olin jo huolissani, sillä tehollisesti ja ylipäätään offensiivisesti vaisu kauden aloitus alkoi tuomaan esiin väkinäistäkin yrittämistä, mikä harvemmin tuottaa tulosta. Samalla jo eteenpäin mennyt pelaamisen tasapaino ja sellaisten epäonnistumaan tuomittujen kiekollisten yliyrittämisien tekemättä jättäminen alkoi jälleen unohtumaan. Columbus pelin alkukin oli juuri tätä. Onneksi sieltä tuli se osuma, jonka tuuletuksista näkyi, kuinka tärkeä se maali oli. Josko se siitä taas lähtisi rullaamaan ja saataisiin ykkös-YV:n viivallekin lisää vaaramomenttia.
Häggille on vahvan aloituksen jälkeen alkanut tulemaan virheitä vähän sieltä ja täältä, Kiekollisestikin on palattu liikaa, toivotaan roiskimiseen. Oli mielestäni koko Flyersin heikoin pelaaja viime yönä. Voisi olla paikallaan siirtää ruotsalainen poppareille ja antaa Morinille mahdollisuus.
Raffl on aloittanut myös vahvasti ja onneksi ei loukannut itseään sen enempää Hawks-matsin blokissaan. Tärkeä pelaaja neloseen vaikkei otsikoita koskaan kerääkään. Vorobyoville myös ruusuja ja onhan tämä selvästi valmiimpi NHL:ään, mitä vuosi takaperin. Liikkuminenkin on asteen terävämpää. Ainakin tällä hetkellä selkeä valinta nelosen keskelle.
Veskarit ovat toistaiseksi tarjonneet vähän ailahtelevia otteita, mutta vielä tässä vaiheessa on turha kantaa määräänsä enempää huolta tästä. Hartin kohdalla nähtiin samanlainen hidas lämpeäminen myös viime syksynä AHL:ssä.
En ole mikään uber -advanced stats mies, kuin muutenkaan mikään tilastoniilo, mutta kyllähän tämä Charlie O’Connorin poiminta maistuu:
Lisäksi noin muutoin:
- Maaleja per peli keskimäärin 3,56 kpl (5. eniten)
- Päästettyjä per peli 2,78 kpl (12. vähiten)
- Laukauksia per peli kohti maalia keskimäärin 35,9 kpl (2. eniten)
- Laukauksia kohti omaa maalia keskimäärin 26,8 kpl (vähiten koko liigassa)
- Ylivoima 28,6 % (5. paras)
- Alivoima 82,6 % (12. paras)
- Aloitukset voitettu 58,3 % (selkeästi koko liigan paras lukema)
Tilastot ovat aina tilastoja ja lopulta ainoastaan pistesarake on se mikä merkitsee jotain, minkä lisäksi vielä tässä vaiheessa kautta yksittäisten pelien merkitys korostuu näissä liiaksi, mutta kyllähän nämä kaikin puolin indikoivat asioiden olevan paremmalla mallilla, mitä vuosikausiin. Varmaan pitää mennä Lavin ensimmäisiin vuosiin, että löytyisi yhtä positiivista rimpsua laitettavaksi + vastahan tässä on uusi valmennus aloittanut työnsä. Ei pelaaminen ole vielä mitenkään lakipisteessään, millään saralla.
Hyvää harmaata sunnuntaita kaikille muillekin oranssia tunnustaville!