Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[erku]

Eli lisenssejä voimistelijoilla 6253 ja jääkiekkoilijoilla 67463. Näillä nyt voidaan olettaa olevan kohtuullisen tarkasti ohjaajia/valmentajia.

Voi jösses, kun taas olet pihalla. Esimerkiksi oma emäntäni ohjaa kahta eri tanssillisen voimistelun tyttöryhmää ja juuri kysyin, että kuinka monella näistä tytöistä on lisenssi. Ei kuulemma kenelläkään, koska kyseiseen lajiin ei kuulu pienten lasten osalta kilpailuelementtiä. Ja kyse on ihan ohjatusta urheiluseurassa tapahtuvasta toiminnasta.

 

[Robin Big Snake]

Voi jösses, kun taas olet pihalla. Esimerkiksi oma emäntäni ohjaa kahta eri tanssillisen voimistelun tyttöryhmää ja juuri kysyin, että kuinka monella näistä tytöistä on lisenssi. Ei kuulemma kenelläkään, koska kyseiseen lajiin ei kuulu pienten lasten osalta kilpailuelementtiä. Ja kyse on ihan ohjatusta urheiluseurassa tapahtuvasta toiminnasta.

Joo kyllä munkin kummityttö käy voimistelussa. Ei ole kyllä nähnytkään kohtuullisen tarkasti ohjattua toimintaa vaan kyse on lähinnä leikistä. Vaikka se jo teikäläiselläkin muuttui matkalla pelkästään ohjatuksi urheiluseurassa tapahtuvasta toiminnasta ja kaipa tuota kummitytön harrastustakin voi niin määritellä kun siellä vetäjät, aika ja paikka on. Muuten aika vapaasti mennään.

 

[LaTe_Show]

Pelikirjojahan on monenlaisia. Toisilla yksityiskohtaisempia ja toisilla laveampia.

OK, eli tässä keskustelussa näitä kahta aiemmin esille tuotua esimerkkiä hyödyntäen: onko tietoa minkälainen pelikirja on käytössä Barcelonassa (juniori-ikäisillä), ja entäs minkälainen/kuinka yksityskohtainen pelikirja tulisi mielestäsi olla käytössä E/D-ikäisillä (verrattuna vaikka A-B-aikuisiin)?

 

[Ruoppaaja]

Barcelonan pelikirja nuorissa perustuu pallottomien paikanhakuun ja lyhyt syöttöpeliin. Tarkemmin en osaa kuvailla, mutta tästä pidetään seurauksena pelaajien luovuuden kasvua. Sama filosofia voidaan sopeuttaa jääkiekkoon.

Ohjeistus G-A junioreilla voisi olla aika optimaalista, jos ohjeita tulee vuosittain lisää, kunnes niitä voidaan vähentää - siis pelaajat tunnistavat tilanteet.

 

[LaTe_Show]

Barcelonan pelikirja nuorissa perustuu pallottomien paikanhakuun ja lyhyt syöttöpeliin. Tarkemmin en osaa kuvailla, mutta tästä pidetään seurauksena pelaajien luovuuden kasvua. Sama filosofia voidaan sopeuttaa jääkiekkoon.

Eli lähtökohtaisesti mennään "yksilöt edellä" filosofialla.

 

[ämjiijii]

Ei tunnistaa vaan nimenomaan kyvyttömyys reagoida eri tilanteissa...

Kyllähän nuo kaksi korreloivat voimakkaasti. Mikäli tilanteen tunnistaan nopeammin, jää reagoinnille enemmän aikaa. Ja tästä päästäänkin siihen pelikirja-asiaan: joku täällä palstalla totesi pari vuotta sitten hyvin viisaasti, että pelikirja ei ole vain yhden opin toteuttamista, vaan siitä löytyy eri tilanteisiin eri vaihtoehtoja. Hyvä pelikirja on sellainen, missä kaikki pääsevät edes jotenkin pelaamaan oman taitotasonsa puitteissa, eli esimerkiksi Meidän pelissä, jossa puukätisempi ja huonompi luistelija pystyy laittamaan palautuksen sen sijaan että lähtisi väkisin nostamaan jalalla tai antamaan tarkkaa syöttöä pieneen tilaan. Mutta mitä paremmat lajiominaisuudet pelaajalla on, sitä enemmän tulee vaihtoehtoja pöydälle. Näitä lajiominaisuuksia ovat muun muassa pelikäsitys (sisältää tilanteiden tunnistamisen), reagointi, luistelunopeus ja -tekniikka ja syöttötaito.

Mielestäni on aika selkeää, että mitä parempia yksilöitä joukkueessa on, sitä enemmän pelikirjan variaatioita voidaa toteuttaa. Tavoitteena pelissä tulee olla saada enemmän maaleja kuin vastustaja, ja keskimäärin tähän tavoitteeseen päästään saamalla aikaiseksi enemmän hyökkäyksiä kuin vastustaja. Mitä paremmilla hyökkäysominaisuuksilla varustettuja pelaajia joukkueessa on, sitä enemmän pelikirjassa voidaan panostaa omiin nopeisiin hyökkäyksiin, sen sijaan että päällimmäinen tavoite olisi vastustajien hyökkäyksien ehkäisy.

Mitä yritän sanoa on se, mitä täällä on jo todettukin: yksilökehityksen ehdoilla tuotettu pelaaja kyllä saadaan sopeutumaan pelikirjaan.

 

[LaTe_Show]

Kyllähän nuo kaksi korreloivat voimakkaasti.

Korreloi tottakai, mutta väitän että pelaajan on helpompi tunnistaa onko hän esimerkiksi pallollinen pelaaja verrattuna siihen, että pitäisi tietää miten reagoida siitä tilanteessa :)

Mutta allekirjoitan viestisi.

 

[Ruoppaaja]

Mitä yritän sanoa on se, mitä täällä on jo todettukin: yksilökehityksen ehdoilla tuotettu pelaaja kyllä saadaan sopeutumaan pelikirjaan.

Mitähän tässä yritetään sanoa? Kyseessähän oli alunperin typerä viesti, jossa todettiin, jossa todettiin puolivillaisesti lasten kehittämisestä, että on parempi mellestää vapaasti kentällä ilman pelikirjaa. Ja tämä olisi parempi yksilön kehitykselle. Joku voisi kertoa sellaisen "pelikirja" taidon, joka ei ole yksilötaito?

Yksilö pitäisi olla kaikilla keskiössä ja niin se on tietenkin Barcelonassakin, mutta tiki takaan kuuluu myös rakenteen ja muodon säilyttäminen eli pitää tulkita, tunnistaa ja lukea peliä koko ajan pallollisena sekä pallottomana.

 

[Cobol]

Jos pystyn, vastaan huomenna. Nyt Jokerit + U20 + Premier + NHL :)

Koska tämä on Sihvosta käsittelevä ketju, haen vastauksen ja itse asiassa vastauksia sitä kautta ilman että nostan oman näkemykseni esille ennen loppua.

Sihvosen mukaan Suomessa tehdään virhe valitsemalla maajoukkueen pelitavaksi kanadalaistaustainen nopea kiekkokontrolli. Sihvonen toi asian ensimmäisen kerran nykyvalmentajiin liittyen esille Sochin olympialaisten aikaan, jolloin Westerlundin Suomi mm. pyyhki USA:n maanrakoon mitaliottelussa nopealla, lähes pystysuunnan jääkiekolla. Myös Kanadaa vastaan Suomi on pelasi Sochissa tuloksellisesti hyvin luopumalla vähintään osassa ottelua ns. meidän pellistä. Meidän pelin määritelmä on lavea, mutta oleellista on se, että varsinkin johtoasemassa peliä rytmitetään riittävästi viivelähtöjenkin avulla.

Sihvosen keskeinen teesi voidaan kolmeen osaan:

1. Kanadalainen versio nopeasta kiekkokontrollista näyttäytyi parhaimmillaan vuoden 2015 aikuisten MM-kisoissa Kanadan pyyhkiessä kaikilla muilla joukkueilla jäätä. Suomessa tämä johti siihen, että mm. Erkka Westerlund ja Jukka Jalonen lähtivät kehittämään joukkueidensa (Jokerit/Erkka, U20/JJalonen) pelitapaa enemmän tai vähemmän Kanadan maajoukkueen pelaamisen suuntaiseksi. Jo aiemmin Westerlund oli hakenut hieman samaa mm. Sochissa, mutta nyt pelaamiseen tuotiin isompi osuus kiekkokontrollia. Sihvonen vastusti kehitystä Sochista alkaen. Toki hän on ollut pystysuunnan vastustaja aina.

2. Sihvonen otti Kanadan viime MM-kisojen pelaamiseen voimakkaasti kantaa heti MM-kisojen jälkeen todeten, että suurin virhe mitä Suomessa voidaan tehdä on luopua Meidän pelistä ja kulkea kohti (nyt nimettyä) nopeaa kiekkokontrollia koska suomalaispelaajien taitotaso ei siihen riitä. Helsingin U20 kisojen yhteydessä Sihvonen nosti saman asian esille blogeissaan pariinkin kertaan (tilanne 29.12. 2015).

3. Teoreettinen ydin teesissä on se, että kaikki pelin nopeuttamiseen tähtäävät toimet ovat jopa radikaalisti pois niistä peliä hidastavista toimista, jotka sitten sen jälkeen nopeuttavat pelaamista. Toisin sanoen, välillä pelaamisen vauhtia on syytä hidastaa, jotta hyökkäyspään pelinopeutta voidaan kasvattaa tai voisaan reagoida paremmin vastustajan kasvattamaan pelivauhtiin hidastamalla vastustajan pelinopeutta.

Yllä olevasta juonsin kysymyksen siitä, miten Ruotsi, joka ei pelaa Meidän peliä, pystyy voittamaan niin Olympialaisissa kuin MM-kisoissa ja samalla kehittämään huipputaitavia nuoria yksilöitä NHL:ään on saavuttanut asemansa. Eikä vain saavuttamaan, vaan etenemään vuosi toisensa perään jos mittarina käytetään huippupelaajien kehitystyötä (NHL; pelaajien määrä, rooli ja onnistumiset) sekä maajoukkueen menestystä verrattuna Suomeen. Tarkensin vielä kysymällä, mikä on pelaajien yksilöihin keskittyvän harjoittelun osuus Ruotsin onnistumisessa.

***

Sitten se oma näkemys. Pelitapojen osalta näen asian niin, että Suomen ei tule luopua Meidän pelistä, mutta Meidän peliä tulee uudistaa. Pelin rytmittäminen viivelähdöin ja optimaalisen hyökkäyspelinopeuden lisääminen välttämällä pystykiekkoa ja coast-to-coast pelaamista ovat Meidän pelin kulmakivet edelleen. Sen sijaan valmius nopeaan hyökkäykseen sekä laita-, kulma- ja päätypelit pitää kirjoittaa uusiksi.

 

[TosiFani]

Mitähän tässä yritetään sanoa? Kyseessähän oli alunperin typerä viesti, jossa todettiin, jossa todettiin puolivillaisesti lasten kehittämisestä, että on parempi mellestää vapaasti kentällä ilman pelikirjaa. Ja tämä olisi parempi yksilön kehitykselle. Joku voisi kertoa sellaisen "pelikirja" taidon, joka ei ole yksilötaito?

Yksilö pitäisi olla kaikilla keskiössä ja niin se on tietenkin Barcelonassakin, mutta tiki takaan kuuluu myös rakenteen ja muodon säilyttäminen eli pitää tulkita, tunnistaa ja lukea peliä koko ajan pallollisena sekä pallottomana.

Pelikirja kertoo pelaajalle, miten hänen tulee toimia erilaisissa tilanteissa. Pelaajalla on erilaisia vaihtoehtoja, joista hän valitsee tilanteeseen parhaiten sopivan ratkaisun. E- tai D-junioreissa ei tällaista pelikirjaa tarvita, pelaajat saavat mellastaa vapaasti ja tehdä ratkaisunsa itsenäisesti. Jokainen jääkiekon parissa toimiva varmasti ymmärtää, että pelin lainalaisuuksien opettaminen aloitetaan pienestä pitäen.

Jonkin verran kasvatustiedettä ja varhaiskasvatustakin opiskelleena, voin kertoa, että lasten oppiminen tapahtuu parhaiten sellaisissa ympäristöissä, jossa lapsi itse saa kokeilla ja yrittää. Jokainen varmasti ymmärtää, että tämä ei tarkoita toimintaa ilman rajoja.

 

[LaTe_Show]

Pelikirja kertoo pelaajalle, miten hänen tulee toimia erilaisissa tilanteissa. Pelaajalla on erilaisia vaihtoehtoja, joista hän valitsee tilanteeseen parhaiten sopivan ratkaisun. E- tai D-junioreissa ei tällaista pelikirjaa tarvita, pelaajat saavat mellastaa vapaasti ja tehdä ratkaisunsa itsenäisesti. Jokainen jääkiekon parissa toimiva varmasti ymmärtää, että pelin lainalaisuuksien opettaminen aloitetaan pienestä pitäen.

Ainakaan niissä "pelikirjoissa" mitä minä olen tehnyt pelaajilleni, niin en ole koskaan pyrkinyt siihen, että sanoisin "näin pitää ehdottomasti tehdä" vaan nimenomaan valmentajana haluan antaa pelaajilleni työkaluja (lue: ratkaisumahdollisuuksia) miten toimia eri tilanteissa.

Mielestäni E- ja D-ikäisille voi antaa "pelikirjan",hyvin yleisellä tasolla neuvotaan vaikka "kiekollisena pyri aina maalintekoon joko laukomalla tai hakeutumalla ykkössektorille". Toki tämä "pelikirja" on sama asia kun mainitsemasi "pelin lainalaisuudet".

Sen sijaan on mahdotonta luoda pelikirjaa missä voidaan absoluuttisesti kertoa miten tulisi tehdä "5-6 siirron" päästä. Jääkiekko kuten hyvin monet muutkin pallopelit on reagointipelejä ja yhä enemmän pelaamisessa korostuu nk 5 x 1v1 pelaaminen.

 

[LaTe_Show]

Koska tämä on Sihvosta käsittelevä ketju, haen vastauksen ja itse asiassa vastauksia sitä kautta ilman että nostan oman näkemykseni esille ennen loppua..

Vastasit osittain, mutta yhä edelleen kiinnostaisi kuulla - keneltä vaan nimimerkiltä - saavatko ruotsalaiset junnut enemmän vastuutaa kärkiketjuissa Ruotsissa verrattuna suomalaisiin. Vai miksi me tuotetaan "kolmos-nelosketjun miehiä"?

"Pelotellaanko" me liikaa junnuja, kun heitä pakotetaan pelaamaan nollanollaa pienellä peliajalla?

 

[Vellihousu]

Vastasit osittain, mutta yhä edelleen kiinnostaisi kuulla - keneltä vaan nimimerkiltä - saavatko ruotsalaiset junnut enemmän vastuutaa kärkiketjuissa Ruotsissa verrattuna suomalaisiin. Vai miksi me tuotetaan "kolmos-nelosketjun miehiä"?

"Pelotellaanko" me liikaa junnuja, kun heitä pakotetaan pelaamaan nollanollaa pienellä peliajalla?

Ainahan Ruotsi on kasvattanut enemmän pelien ratkaisemiseen kykeneviä yksilöitä ja huippuyksilöitä yleensäkin ja minä näkisin että se on mitä suurimmissa määrin kulttuurikysymys. Toki Ruotsissa 2000 - luvulla harjoitetussa pelaajakasvatustyössä on hyvinkin määrätietoisesti pyritty tietynlaisiin pelaajatyyppeihin.

Mutta itseäni joka tapauksessa hämää ns. sihvoslaisessa ajattelussa psykologisten tekijöiden jatkuva väheksyminen. Ymmärrän mihin se perustuu, mutta pidän joitakin keskusteluissa esiintyviä kärjistyksiä suorastaan vaarallisina.

Ei esimerkiksi Barcelonan loistava pelaajakasvatustyö perustu vain ylivertaiseen pelikirjaan ja kykyyn opettaa tätä pelikirjaa lapsille vaan siihen miten koko akatemiatoiminta on järjestetty, miten käydään koulua suhteessa harjoituksiin, millaiset ovat puitteet ja mitä ne arvot joita koko toiminnassa vaalitaan.

Toinen hyvä esimerkki on Saksa, luultavasti paras pelaajankasvattajamaa tällä hetkellä Euroopassa. Sielläkin pelaajien kasvatuksessa on kyse paljon muustakin kuin jalkapallosta. Itse asiassa nimenomaan tästä muusta; joku Englanti taas on ollut negatiivisessa mielessä päinvastainen esimerkki.

Suomalaiseen jääkiekkoon siirrettynä pidän nimenomaan psykologisessa mielessä aika vaarallisena ajatusta että pieniä junioreitakin pitäisi valmentaa suuressa määrin pelikirja edellä. "Pelin lainalaisuudet" on sitten jo ihan eri asia, pelaajan pitää ymmärtää ne perusperiaatteet joiden mukaan kentällä ylipäätään toimitaan.

 

[eagle]

Itse lähestyn asiaa näin. Ruotsissa nähdään pelissä mahdollisuuksia, Suomessa uhkia. Ruotsissa pelaajia rohkaistaan yrittämään, Suomessa välttämään virheitä, jne. Suomessa kuulet valmentajan(lajista riipumatta) antavan kielto-ohjeita esim. klassinen "ei keskelle" tai "ei maalin edestä". Miksi? Koska silloin voit menettää pallon/kiekon. Mutta entäs jos se on se missä on tila, mistä pääsisi pois prässin/karvauksen alta, jne.

Itse olen toki jääkiekossa vain seuraajana ja kuuntelijana. Eli en itse valmentajana. Kuitenkin jalkapallon puolella nämä asiat tulevat esiin useita kertoja.

Toki en myöskään ylipelikirjaistaisi peliä liian aikaisin. Tärkeätä että pelaajat ymmärtävät pelin lainalaisuudet (kutenpuolusta tiivinä, hyökkää tilaa hyödyntäen, jne), mutta samalla mallit missä "Petteri menee aina paikkaan A, kun Antilla on kiekko/pallo, eivät kuulu lajiin". Pelaajille pitää nuorena antaa työkaluja, pelaajat pitää saada ymmärtämään peliä, lukemaan peliä ja havainnoimaan tilanteita, kuten"nyt Antilla on kiekko/pallo, jos liikun tuohon luon Antille ja itselleni lisää mahdollisuuksia ja jos teen sen vielä tuota kautta ja tuossa asennossa Antti voi pelata minulle kokoajan ja voin ykkösellä jatkaa pallon suoraan maaliin".

Suomessa usein kuitenkin pelikirja toimii välineenä millä voitettaisiin pelejä, eikä niinkään välineenä mikä opettaisi peliä. Eli tärkeää olisi kokoajan sen rinnalla mitä tehdään kulkea kysymys "miksi?". Ja tämän vielä pelaajille itselleen tärkeänä asiana.

Suurin tekeijä on kuitenkin edelleen valmentajan omat motiivit, onko se voittaa pelejä, saada parempi CV, voittaa turnaus vai oikeasti kehittää pelaajia. Uskon että aivan liikaa on Suomessa vieläkin noita valmentajia joilla tärkeämpää on aiemmat asiat ja vähän niitä joilla viimeisin.

edit: lyhyesti koska virheiden kautta tulee eniten vastustajille maaleja(tai ne nähdään helpoiten), niin niiden minimoiminen tuo eniten tulosta. Tai ainakin nopeita tulosta. Tätä kautta sitten pelaajille tärkeintä tulee olla niiden välttely. Tämä siis juuri niillä valmentajilla joille tulos on tärkeintä. Kun koetaan esim. syöttäminen/murtautuminen pieneen tilaan riskinä, eikä mahdollisuutena esim. päästä vastustajan maalille.

 

[Ruoppaaja]

Suomessa usein kuitenkin pelikirja toimii välineenä millä voitettaisiin pelejä, eikä niinkään välineenä mikä opettaisi peliä. Eli tärkeää olisi kokoajan sen rinnalla mitä tehdään kulkea kysymys "miksi?". Ja tämän vielä pelaajille itselleen tärkeänä asiana.

Pelikirja voiton välineenä on tosiaan mahdollista ja harmillisen yleistä. Pääosin kuitenkin tänä päivänä nuorten ja lasten jääkiekossa valmentajatkin ymmärtävät kehittää yksilöä, tätä tulee joka tuutista koko ajan.

Missään ei sanota, että pelikirjan pitää kertoa miten pelaajien pitää toimia erilaisissa tilanteissa ja pelin lainalaisuudet vs pelikirja saivartelu on naurettavaa. Argumentti perustuu taas tyhjän päiväiseen oletukseen pelikirjan rajoittavuudesta. Meillä junnujen pelikirja sanoo esim. kiekolliselle ensimmäiseksi ohjeeksi - ensin liikkeelle, sitten pää ylös ja joko itse tai syötä. Toki kiekottomat tietävät myös suunnilleen, että mistä sitä vapaata paikkaa voisi hakea.

Joku kyseli Ruotsin ohjelmasta, niin Ruotsissa on kulttuuristen seikkojen lisäksi otettu osaksi liiton kehitysohjelmaa lähikiekko. Tämä tarkoittaa, että mahdollisimman pitkään (olisiko C2-C ikäisiksi) pelaajat pelaisivat lähimmässä seurassa ja suurseurat eivät houkuttele pelaajia. Tämä tarkoittaa, että pienempien seurojen parhaat pelaajat saavat väistämättä enemmän vastuuta peleissä (peliajasta en tiedä) ja huomiota harjoituksissa. Myös pelit pysyvät tällä tavalla tasaisempina, koska kaikkia parhaita ei ole kerätty muutamaan joukkueeseen. Suomeen on yritetty jalkauttaa samaa, mutta tästä lipsutaan joka kausi "koska poikkeustapaus".

 

[Mänizeri]

Joku kyseli Ruotsin ohjelmasta...

Uusimmassa Jääkiekkolehdessä on hieman raotettu Ruotsalaisten malleja ja käytetty mm. Skellefteåta esimerkkinä. (Jos joku ei tätä ole täällä ottanut esille?)

 

[Vellihousu]

Missään ei sanota, että pelikirjan pitää kertoa miten pelaajien pitää toimia erilaisissa tilanteissa ja pelin lainalaisuudet vs pelikirja saivartelu on naurettavaa. Argumentti perustuu taas tyhjän päiväiseen oletukseen pelikirjan rajoittavuudesta. Meillä junnujen pelikirja sanoo esim. kiekolliselle ensimmäiseksi ohjeeksi - ensin liikkeelle, sitten pää ylös ja joko itse tai syötä. Toki kiekottomat tietävät myös suunnilleen, että mistä sitä vapaata paikkaa voisi hakea.

Tämän ketjun nimihenkilö on nostanut pelikirjan jääkiekon tärkeimmäksi asiaksi ja kirjoittanut aiheesta ikään kuin valmentajat olisivat kirjailijoita jotka kirjoittavat pelikirjoja niin kuin ne olisivat heidän uniikkeja taideteoksiaan. Koska keskusteluilmapiiri on ollut pitkään tällainen on selvää että käsite itsessään herättää jo monessa vastustusta. Jos asioista puhuttaisiin enemmän niiden oikeilla nimillä ja pelikirja ei olisi niin "kirja" vaan kysymys olisi muutamista pelaajille annetuista yksinkertaisista ohjeista, ei kaikkea tätä kinaamista olisi. Tai olisi ainakin vähemmän.

Tuo Ruotsin malli ja se mitä siitä kirjoitit tuo kyllä mieleen sen mikä pelikirjojen todellinen merkitys on: ne ovat hyvin toissijaisia toimintakulttuuriin verrattuna. Suomessa tämä pitäisi ymmärtää erityisen hyvin kun täällä ei ole massoja jotka kompensoisivat muun osaamiseen puuttumista.

 

[eagle]

Pelikirja voiton välineenä on tosiaan mahdollista ja harmillisen yleistä. Pääosin kuitenkin tänä päivänä nuorten ja lasten jääkiekossa valmentajatkin ymmärtävät kehittää yksilöä, tätä tulee joka tuutista koko ajan.

Missään ei sanota, että pelikirjan pitää kertoa miten pelaajien pitää toimia erilaisissa tilanteissa ja pelin lainalaisuudet vs pelikirja saivartelu on naurettavaa. Argumentti perustuu taas tyhjän päiväiseen oletukseen pelikirjan rajoittavuudesta. Meillä junnujen pelikirja sanoo esim. kiekolliselle ensimmäiseksi ohjeeksi - ensin liikkeelle, sitten pää ylös ja joko itse tai syötä. Toki kiekottomat tietävät myös suunnilleen, että mistä sitä vapaata paikkaa voisi hakea.

Itse ainakin olen nyt ~10-vuoden valmennuksen jälkeen huomannut kuinka erilaisia asioita se pelikirja voi tarkoittaa eri henkilöille/seuroille/joukkueille jne. Eli kyllä se joskus on hyvinkin rajoittavaa. En siis oleta mitään, vaan omaan kyllä melkoisen kattavan valmennuskokemuksen junioripuolelta, tosin toisen lajin parista, kuten sanoinkin. Samaan aikaan kuitenkin tunnen ja tiedän useita valmentajia jääkiekon puolelta sekä olen seurannut junioreiden pelejä jääkiekon puolella. Ja näissäkään ei kokemukset eroa omistani tämän suhteen. Joten turha lähteä tuohon "tyhjänpäiväistä oletusta".

 

[Ruoppaaja]

Tuo Ruotsin malli ja se mitä siitä kirjoitit tuo kyllä mieleen sen mikä pelikirjojen todellinen merkitys on: ne ovat hyvin toissijaisia toimintakulttuuriin verrattuna. Suomessa tämä pitäisi ymmärtää erityisen hyvin kun täällä ei ole massoja jotka kompensoisivat muun osaamiseen puuttumista.

No tottahan tämäkin, mutta kun Suomessa on pelikirja sadoilla paikkakunnilla tänäkin päivänä. Siihen on isä valmentajat kirjoittaneet 80-90 luvun kokemuksiaan ammentaen: ei oman maalin edestä, ei keskeltä, jne... Tästä jo joku aiemmin kirjoitti. Lisäisin vielä, että Suomen osalta ei ole enää kyse toimintaympäristöstä, vaan näin yksityiskohtaisten peli periaatteiden osalta ei voi puhua muusta, kuin pelikirjasta.

 

[Ruoppaaja]

Itse ainakin olen nyt ~10-vuoden valmennuksen jälkeen huomannut kuinka erilaisia asioita se pelikirja voi tarkoittaa eri henkilöille/seuroille/joukkueille jne. Eli kyllä se joskus on hyvinkin rajoittavaa. En siis oleta mitään, vaan omaan kyllä melkoisen kattavan valmennuskokemuksen junioripuolelta, tosin toisen lajin parista, kuten sanoinkin. Samaan aikaan kuitenkin tunnen ja tiedän useita valmentajia jääkiekon puolelta sekä olen seurannut junioreiden pelejä jääkiekon puolella. Ja näissäkään ei kokemukset eroa omistani tämän suhteen. Joten turha lähteä tuohon "tyhjänpäiväistä oletusta".

Argumentti oli jonkun muun kuin sinun ja juuri kirjoittamastasi syystä se on tyhjän päiväinen oletus. Pelikirja voi tukea yksilöä tai olla tukematta ja sillä on iso merkitys, kun juniorit pelaavat vaikka 50 peliä kauden aikana. Keskustelua ei voi kuitenkaan käydä siltä pohjalta, että joku tempaisee tuulesta väitteen pelikirjan yleisestä rajoittavuudesta juniorien kehitykselle.

Olemme käyneet samaa keskustelua aiemminkin ja olimme silloin ainakin suunnilleen samaa mieltä (tai minä olin ainakin).

 

[eagle]

Argumentti oli jonkun muun kuin sinun ja juuri kirjoittamastasi syystä se on tyhjän päiväinen oletus. Pelikirja voi tukea yksilöä tai olla tukematta ja sillä on iso merkitys, kun juniorit pelaavat vaikka 50 peliä kauden aikana. Keskustelua ei voi kuitenkaan käydä siltä pohjalta, että joku tempaisee tuulesta väitteen pelikirjan yleisestä rajoittavuudesta juniorien kehitykselle.

Olemme käyneet samaa keskustelua aiemminkin ja olimme silloin ainakin suunnilleen samaa mieltä (tai minä olin ainakin).

Ok. Eiköhän olla edelleenkin siis, kun itse vain käsitin väärin kommenttisi. Pahoittelut siis siitä että jouduit asioita turhaan toistelemaan.

Itselläni ollut iso kehityksen paikka valmentajana huomata se kuinka yksilön saisi oppimaan pelin lainalaisuudet, niin että luot tilanteita joissa toistuu toivottavat asiat. Tätä tukemaan sitten harjoitteet ja se pelikirja.

Kyllä nytkin vähän kulmia nostetaan joidenkin toimesta, kun meillä on 7-vuotiailla jo seurassa pelikirja. Mutta sitten kun joku vähänkin avoimesti suhtautuva tutustuu pelikirjaan, sen sisältöön ja tavoitteisiin, niin useimmiten ymmärrystä löytyy.

 

[Vellihousu]

Lisäisin vielä, että Suomen osalta ei ole enää kyse toimintaympäristöstä, vaan näin yksityiskohtaisten peli periaatteiden osalta ei voi puhua muusta, kuin pelikirjasta.

Kyllä siinä jostain muusta on kyse kuin pelikirjoista jos ja kun Ruotsi pystyy kasvattamaan kansainvälisen huipputason kiekkoilijoita aivan eri tahtiin kuin Suomi. Pelkästään se, että naapurissa on aikanaan saatu kaikki kiekkotoimijat yhden pöydän ääreen luomaan määrätietoisesti pelaajien kehittämiseen tähtäävä järjestelmä joka kaiken lisäksi vielä toimii kieliin nimenomaan toimintakulttuurien ja - ympäristöjen tasoerosta. Suomessa näyttää hiukan karrikoiden olevan se tyyli että kaikkea korkealentoista voidaan kyllä sopia, mutta sen jälkeen jokainen ryömii omaan koloonsa tekemään mitä huvittaa. Väittäisin että käsitteet "yhteistyön jääkiekko" ja "meidän peli" ovat länsinaapurissa organisaation tasolla vähän eri tasolla kuin täällä.

No, tämä ei nyt ole suoraan tämän ketjun asiaa enkä minä itse näe pelikirjaa minään mörkönä sinänsä. Mutta jos pelikirjasta tehdään pelastus ja sitä vielä tuetaan Barcelonan junnuissakin tehdään näin - tyylin yliampuvilla vertauskuvilla, niin se herättää itsessäni äkkiä kohtuu voimakkaan vastareaktion.

 

[MustatKortit]

...
No, tämä ei nyt ole suoraan tämän ketjun asiaa enkä minä itse näe pelikirjaa minään mörkönä sinänsä. Mutta jos pelikirjasta tehdään pelastus ja sitä vielä tuetaan Barcelonan junnuissakin tehdään näin - tyylin yliampuvilla vertauskuvilla, niin se herättää itsessäni äkkiä kohtuu voimakkaan vastareaktion.

Siinä vaiheessa kun Suomeen saadaan lätkän La Masia, jonka pelkät operointikustannukset pyörivät vuositasolla miljoonissa euroissa ja joka jo majoittaa ja tarjoaa täysipäiväistä valmennusta ja akatemiatoimintaa kymmenille lupauksille, niin sitten voidaan kuunnella lisää tästä naurettavasta Barca-vertauksesta.

 

[erku]

Parin yllä olevan viestin retoriikka on kestämätöntä. Ei Barca-vertaus ole naurettava, vaikka täällä ei samanlaisia taloudellisia tai lajikulttuurisia edellytyksiä olekaan. Kysehän on vaan siitä, että jos maailman tehokkaimmassa palaajahautomossa työstetään jo varhaisesta junnusta aina edustusjoukkueeseen asti samankaltaisia pelitapaan perustuvia harjoitteita, niin miksi ihmeessä täällä jotkut Ässä-fanit väittävät suorin polvin, että junnujen pitäisi antaa mellestää mielensä mukaan tai että pelikirjojen tuomisessa junnupeleihin ei ole mitään järkeä? Eivät pelikirjat maksa yhtään mitään, joten taloudelliset resurssit eivät käy nyt säälliseksi erottavaksi tekijäksi.

 

[Vellihousu]

Ei Barca-vertaus ole naurettava, vaikka täällä ei samanlaisia taloudellisia tai lajikulttuurisia edellytyksiä olekaan.

Se on naurettava juuri siitä syystä että taloudelliset ja lajikulttuurilliset edellytykset ovat aivan toiset. Barcelonan akatemia ja Ässien juniorit ovat ja pysyvät kaukana toisistaan vaikka molempien valmennustyössä käytettäisiin apuna jonkinlaista pelikirjaa.

Minä en ole missään vaiheessa väittänyt ettei pelikirjojen tuomisessa juniorivalmennukseen olisi yhtään mitään järkeä, minä vain toivon että näissä vertauksissa ja eri argumenttien perusteluissa huomioitaisiin vähän paremmin kolmannen Ässäfanin, Tosifanin, esiin nostamat lukemattomat muuttujat. Tämä siksi että Suomen olosuhteissa pelikirja on joka tapauksessa täysin toissijainen asia juuri näihin muuttujiin suhteutettuna.

Mitä taas tuohon mellestykseen tulee, niin kyllä, uskon siihen ainakin puolittain, poikien pitää antaa välillä vaan pelata ja keksiä itse sitä peliä ilman että valmentajat huutelevat koko ajan väliin omia pelikirjallisia ohjeitaan. Tämä tarve on vain korostumassa koska ulkojäitä ei enää ole eikä kulttuuri muutenkaan enää suosi ei - ohjattua liikkumista.