eri mieltä on oltava, kun omaa mieltä ei osaa olla
tää oli aika paha...
Aikanaan Kurrikin kritisoi Selännettä siitä että omat maalit ja pisteet olivat Teemulle liian tärkeitä, jopa tärkeämpiä kuin joukkueen menestys. No, Kurrin oma urahan oli tuossa vaiheessa jo vahvassa laskusuunnassa ja ehkä siinä oli pientä harmitusta mukana lausunnoissa kun uusi kultapoju sai kaiken huomion.
Uusimmassa blogissaan Simppa vetää parastaan. Aihe ("Suomalainen jääkiekkoilu ja pelin evoluution pikajuna") tuttu, mutta tämä on kirjoitettu poikkeuksellisella vereslihalla. Ollaan kiikun kaakun rajalla. Sanat tulevat sielusta. Diggaan aina, kun joku on tosissaan - ikään kuin kaikki elävä ja kuoleva olisi pelissä. Kommunisti ja Kalkkuna eivät voisi näin kirjoittaa. Hyvä Sihvonen! Jannu on ollut viime ajat hyvässä vedossa.
...Suomalaisen junnukiekon kehittämisen tärkein asia on siinä, että nykytavalla ei pidä jatkaa vaan tulee toimia niin, että nuoret kehittyvät yksilöinä paremmin. Tämä taas ei välttämättä palvele samalla tavalla Suomen menestystä MM-kisoissa. Mutta onko silä edes väliä? Eikö Suomen junnukiekon ensisijainen tehtävä ole kehittää pelaajia isoon rooliin NHL:ään eikä menestymään hieman statustaan menettäneissä MM-kisoissa?
Junnuvalmennuksessa pitää unohtaa pelikirjat ja antaa pelaajien mellastaa mielensä mukaan.
Tällä tavallako niitä yksilöitä kehitetään? Nythän huippupelaajia on tullut paljon, kun näinhän on toimittu ainakin vuoteen 2010 asti ympäri Suomen maan.
Tai valitse kumpi on ollut huonompaa yksilöiden kehittymiselle: Nuori Suomi vai pelikirjojen unohtaminen? Vastaat todennäköisesti, että molemmat ovat olleet parasta, mitä juniorikiekolle on Suomessa koskaan tapahtunut.
Minusta on turhaa miettiä miten E- tai D-junnujoukkueet pelaavat, yksilö pitää olla tällöin keskiössä.
Täytyy sanoa, etten oikein ymmärrä viestisi sisältö. En ymmärrä miten edes pelikirjaa ja Nuori Suomi järjestelmää pystyy vertailemaan keskenään. Minusta on turhaa miettiä miten E- tai D-junnujoukkueet pelaavat, yksilö pitää olla tällöin keskiössä.
Mikä on suomalaisen junnukiekon tehtävä? Onko tehtävä kasvattaa maajoukkueeseen pelaajia ja Suomen maajoukkueen menestys Euroopassa vai onko se kasvattaa isojen NHL-pelien ratkaisijoita ja maalintekijöitä? Tämä on kaiken ydin sillä Sihvosen pelinäkemyksellä nämä ovat vastakkaisia. Ja sitähän ne ovat olleetkin viimeiset 20 vuotta. Yksikään suomalainen ei ole ratkaisijaroolissa NHL:ssä tai edes tee maaleja/avainsyöttöjä kun vanhat parrat Selänne, Koivut ja muutama muu unohdetaan. Suomalaisen junnukiekon kehittämisen tärkein asia on siinä, että nykytavalla ei pidä jatkaa vaan tulee toimia niin, että nuoret kehittyvät yksilöinä paremmin. Tämä taas ei välttämättä palvele samalla tavalla Suomen menestystä MM-kisoissa. Mutta onko silä edes väliä? Eikö Suomen junnukiekon ensisijainen tehtävä ole kehittää pelaajia isoon rooliin NHL:ään eikä menestymään hieman statustaan menettäneissä MM-kisoissa?
Mikä on suomalaisen junnukiekon tehtävä?
Lähtökohtaisesti pidän hyvin outona ajatusta siitä, että yksilön kehittämiseen ei liity taktinen valmentaminen ollenkaan. Minusta ainakin on ihan yhtä tärkeää opettaa vaikkapa nuorelle pakille syötön teknisen oikein suorittamisen lisäksi myös se, mihin peliä edistävästi kannattaa ensisijaisesti syöttää. Ja samaten nuorta sentteriä kannattaa opettaa hakeutumaan sellaisiin paikkoihin, johon hänelle pystytään avaamaan.
Itse en näkisi ongelmana NHLvsSuomikiekko vaan isoimpana ongelmana SuomikiekkovsSeurajoukkue. Suomella on ollut hyvin näitä "junnutähtiä" mutta isoin haaste on ollut ottaa se seuraava askel.
Lähtökohtaisesti pidän hyvin outona ajatusta siitä, että yksilön kehittämiseen ei liity taktinen valmentaminen ollenkaan.
Olen monta kertaa vuosien varrella nostanut esille SM-liigan ongelmana sen, että täällä opiskellaan kuinka aktiivisella mailahärinnällä vaikutetaan peliin ja tasapäistetään peli sen sijaan, että täällä pelattaisiin nykyistä enemmän taidolla hyökkäyspelaamisen sallivaa jääkiekkoa kuten pelataan mm. Ruotsissa, Venäjällä, USA:ssa ja Kanadassa. Tällä kaudella Liigassa on mielestäni menty eteenpäin pitkästä aikaa, mutta katsotaan playoffit ennen muutoksen julistamista.
Eikö tämä nyt ole ihan selvä asia ilman liitonmiesten sopimuksiakin? Totta kai junnuille opetetaan jääkiekon lainalaisuudet, hyökkäämistä ja puolustamista. Mutta ei tässä vaiheessa tarvitse puhua erilaisista pelitavoista, ei niillä ole mitään tekemistä pakkien avausten tai sentterin syöttöpaikan hakemisen kanssa. Ässien parhaat yksilöt ovat syntyneet ikäluokista, joissa opetettiin perusasiat ja kiellettiin kiekon heittäminen päättyyn, muuten annettiin joukkueelle vapaat kädet.
Esimerkiksi Jukka Rautakorpi seitsemän vuotta sitten U20-maajoukkuetta valmentaessaan totesi, että suurin ongelma suomalaisilla pelaajilla suhteessa vastustajiin on kyvyttömyys tunnistaa tilanteita.
Teksti
...
Yksi asia Sihvoselta puuttuu. Ja ikävä kyllä, se tärkein asia. Mikä on suomalaisen junnukiekon tehtävä? Onko tehtävä kasvattaa maajoukkueeseen pelaajia ja Suomen maajoukkueen menestys Euroopassa vai onko se kasvattaa isojen NHL-pelien ratkaisijoita ja maalintekijöitä? Tämä on kaiken ydin sillä Sihvosen pelinäkemyksellä nämä ovat vastakkaisia. Ja sitähän ne ovat olleetkin viimeiset 20 vuotta. Yksikään suomalainen ei ole ratkaisijaroolissa NHL:ssä tai edes tee maaleja/avainsyöttöjä kun vanhat parrat Selänne, Koivut ja muutama muu unohdetaan. Suomalaisen junnukiekon kehittämisen tärkein asia on siinä, että nykytavalla ei pidä jatkaa vaan tulee toimia niin, että nuoret kehittyvät yksilöinä paremmin. Tämä taas ei välttämättä palvele samalla tavalla Suomen menestystä MM-kisoissa. Mutta onko silä edes väliä? Eikö Suomen junnukiekon ensisijainen tehtävä ole kehittää pelaajia isoon rooliin NHL:ään eikä menestymään hieman statustaan menettäneissä MM-kisoissa?
No tämä kirjoitteluhan on taas ihan ristiriidassa sen kanssa, kun muutama tunti sitten rustasit, että junnujen pitää antaa mellestää mielensä mukaan. Ja toki siltä osin olen eri mieltä, että kyllä jo kohtuullisen varhain pelaajia pitää opettaa tunnistamaan tilanteita. Esimerkiksi Jukka Rautakorpi seitsemän vuotta sitten U20-maajoukkuetta valmentaessaan totesi, että suurin ongelma suomalaisilla pelaajilla suhteessa vastustajiin on kyvyttömyys tunnistaa tilanteita. Ja tämä kaiken järjen mukaan oli seuraus siitä, ettei junnuissa oltu riittävän täsmällisesti ohjeistettu pelaajia toimimaan yksilöinä eikä viisikkona eri pelitilannerooleissa eri kentän osa-alueilla.