Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[kahden suunnan sentteri]

Väistyvä on näin joulutauon häämöttäessä näköjään erittäin kovassa vireessä. Eilen ja tänään hyvää liekitystä sekä "Teemun" että Tikun ja Takun suuntaan. Sitä moottorisahalätkäjuttuakaan ei voi liikaa vahingoniloisesti muistella.

Petteri Sihvonen - Johtavan pelikirja

 

[adolf]

eri mieltä on oltava, kun omaa mieltä ei osaa olla

tää oli aika paha...

 

[Korkin Torpedo]

eri mieltä on oltava, kun omaa mieltä ei osaa olla

tää oli aika paha...

Osuu kyllä harvinaisen oikeaan Tikun ja Takun kohdalla. Silmät kirkkaina väitetään että KalPa olisi suoraviivaistanut peliään syksyn aikana. No ei ole.

 

[Carlos]

Aikanaan Kurrikin kritisoi Selännettä siitä että omat maalit ja pisteet olivat Teemulle liian tärkeitä, jopa tärkeämpiä kuin joukkueen menestys. No, Kurrin oma urahan oli tuossa vaiheessa jo vahvassa laskusuunnassa ja ehkä siinä oli pientä harmitusta mukana lausunnoissa kun uusi kultapoju sai kaiken huomion.

Kurri ja Selänne ovat molemmat tyylipuhtaita snaippereita, ja juuri sen takia mielestäni heidän käsityksensä jääkiekosta kokonaisvaltaisena lajina on hyvin rajallinen. Valmentaja tekee kuviot, pakit syöttää avauksen, sentteri rakentaa, laituri vääntää, ja sitten snaipperi niittaa kiekon reppuun valmiilta tarjottimelta. Ja sama uudestaan. Kansa hurraa - snaipperi teki taas 2 maalia, se on sankari. Ei ihme että sitä alkaa pitää itseään jonkunlaisena kiekkojumalana.

Sen sijaan joku juuri mainittu Saku Koivu esim. pystyy varmasti arvioimaan jääkiekkoa lajina jo ihan eri pohjalta, jos hän olisi jotain mieltä esim. 4vs4 pelistä, kuuntelisin sitä hyvin suurella mielenkiinnolla.

Itsehän en ole koskaan pelannut millään pro-tasolla, sen sijaan olen katsonut kiekkoa sitäkin enemmän, eli olen täydellinen kiekkoasiantuntija. Ja tältä pohjalta ei voi muuta sanoa kuin että jääkiekko lajina tulee vaan muuttumaan, minkäs teet. Nykyaikana jo 8-vuotiaat juniorit osaavat sirklata oikealle ja vasemmalle, eteen- ja taaksepäin, tältä pohjalta kun ponnistaa ja treenaa 5 kertaa viikossa + pelit päälle, niin kyllä siinä hyvänen aika peli muuttuu verrattuna siihen mitä se oli ennen.

Nykyään kiekossa on törmätty oikeastaan fysiikan lakeihin. Nykyinen jää, luistimet ja mailat suhteessa ihmisen voimiin on saavuttaneet maksiminsa, niitä ei voi enää viedä pidemmälle. Jos joku haluaa muutosta lajiin, niin minä sanon että tehkää jäästä kovempi. Semmoinen ettei siihen pure luistin enää millään. Kyllä alkaa taas näkymään kenellä on taitoa ja kenellä ei, ja tulee tilanteita. Saa lainata ja ei maksa mitään.

 

[MustatKortit]

Mä en kyllä ihan kaikilta osin osta noita Petterin perusteluita 4-4 pelistä. Hänhän kirjoittaa, että tilanteet vähenisivät, laukaukset vähenisivät ja maalivahdit ottaisivat ylivallan pelistä.

Mielestäni Petteri lienee oikeassa siinä, että peliin tulisi enemmän varovaisuutta, mutta samalla kävisi kyllä niin, että virheiden sattuessa (niitä varmasti tulee edelleen) tilanne olisi heti vaarallisempi kuin 5-5 pelissä. Petteri kirjoittaa samaten siitä, että tuplaamista nähtäisiin vähemmän. Voi pitää paikkansa, mutta samalla tämä tarkoittaisi sitä, että yksinkertaisesti paremmat pelaajat pääsisivät useammin maalipaikkoihin voittamalla oman 1-1-tilanteensa, tilaa ja aikaa olisi myös enemmän.

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Itse en kyllä lämpene alkuunkaan näille 4 vs 4 ideoille, kuten en ole vieläkään lämmennyt myöskään voittolaukauskisoille tai 3 vs 3 jatkoajoille. Jotenkin tällaisesta yleisön miellyttämisestä tulee mieleen formulat, jotka on vastaavilla toimenpiteillä pilattu täysin. Mikäli tälle linjalle lähdetään, tehdään se edes tarpeeksi överisti, Bernien tapaan:

-Jokaisella pelaajalla on käytössään kahdet luistimet: terävät ja tylsät. Molempia luistimia on käytettävä pelin ajan minimissään yhden erän. Paitsi jos on sadekeli, jolloin kotijoukkuetta kehotetaan viipymättä korjaamaan hallinsa katto.

-Jokainen pieninkin kontakti viedään kurinpitokäsittelyyn, mutta jäähyjen sijaan langetetaan niistä maaleja vastustajille, tyyliin koukkaamisesta 2 maalia rikotulle jengille. Loppuis sikailut kuin seinään ja pelien tuloksia saisi jännittää nykyisen parin tunnin sijasta parhaimmillaan monta päivää.

-Kolmannessa erässä joukkue saa syöttää valitsemalleen ketjulle kokaiinia. Tähtiporukkaa voi siis peluuttaa lähes koko ottelun ajan, kunhan lisätään vielä pari mainoskatkoa per erä. Tähtiyksilöillähän tätä lajia myydään.

-Treenaamista rajoitetaan pelikauden aikana. Jokainen jengi saa osallistua kaksiin harjoituksiin, jotka pidetään yhteisesti kaikkien joukkueiden kesken luonnonjäällä marraskuussa ja helmikuussa. Näin säästetään pelaajien palkkakustannuksissa, joskin muutama hukkumistapaus saattaa nousta otsikoihin.

-Viimeisestä runkosarjan matsista jaetaan kymmenkertaiset pisteet. Näin vältytään tyhjennysmyynneiltä, ja runkosarjan voittotaistelu pysyy mielenkiintoisena loppuun asti.

Näitä kyllä riittää ja saa käyttää.

 

[Turha Kaukalo]

Itkihän jo Tiki Tikkanen, että hänellä on yli 800 änäripeliä että häntä pitää kuunnella ja mikä pelle toi Sihvonen on. No, Tiki on Tiki, mutta on yllättävää että Selänne käyttää tuota noloa perustelua ja vinoilee päälle Sihvosen valmentamisista. Sihvonen on oikeassa siinä(kin), että Selänne näkee pelistä vain hyökkäyksen, sehän se Teemu-pojan ongelma on ollut perinteisesti, aina ollaan vieraalla maalilla. Tämä loppu oli Selänne-tason vinoilua mutta sitä saa mitä tilaa.

 

[vdx mua zorbas]

Uusimmassa blogissaan Simppa vetää parastaan. Aihe ("Suomalainen jääkiekkoilu ja pelin evoluution pikajuna") tuttu, mutta tämä on kirjoitettu poikkeuksellisella vereslihalla. Ollaan kiikun kaakun rajalla. Sanat tulevat sielusta. Diggaan aina, kun joku on tosissaan - ikään kuin kaikki elävä ja kuoleva olisi pelissä. Kommunisti ja Kalkkuna eivät voisi näin kirjoittaa. Hyvä Sihvonen! Jannu on ollut viime ajat hyvässä vedossa.

 

[adolf]

Missä on niitä riittävän kovatasoisia valmentajia, joiden pelikirja on tätä "meidän peliä"? En väitä Sihvosen argumentteja vastaan, mutta tämmöinen tulee aina mieleen kun näistä valmentajavalinnoista meuhkataan.

Taitaa olla niin että matkija myöntää aina jo etukäteen olevansa huonompi, joten silloin tuo on ihan validi pointti.

 

[Cobol]

Uusimmassa blogissaan Simppa vetää parastaan. Aihe ("Suomalainen jääkiekkoilu ja pelin evoluution pikajuna") tuttu, mutta tämä on kirjoitettu poikkeuksellisella vereslihalla. Ollaan kiikun kaakun rajalla. Sanat tulevat sielusta. Diggaan aina, kun joku on tosissaan - ikään kuin kaikki elävä ja kuoleva olisi pelissä. Kommunisti ja Kalkkuna eivät voisi näin kirjoittaa. Hyvä Sihvonen! Jannu on ollut viime ajat hyvässä vedossa.

Totta, poikkeuksellisen hyvä kirjoitus vaikka loppupuolella menee hieman leikkimiseksi lukijamäärien osalta, Sihvonen on tehnyt samanlaisia johtopäätöksiä kanukkikiekon uudesta suunnasta ja sen mahdollisuuksista kun takana on kanadalainen juniorijärjestelmä mitä olen itse tehnyt pariin kertaan.

Yksi asia Sihvoselta puuttuu. Ja ikävä kyllä, se tärkein asia. Mikä on suomalaisen junnukiekon tehtävä? Onko tehtävä kasvattaa maajoukkueeseen pelaajia ja Suomen maajoukkueen menestys Euroopassa vai onko se kasvattaa isojen NHL-pelien ratkaisijoita ja maalintekijöitä? Tämä on kaiken ydin sillä Sihvosen pelinäkemyksellä nämä ovat vastakkaisia. Ja sitähän ne ovat olleetkin viimeiset 20 vuotta. Yksikään suomalainen ei ole ratkaisijaroolissa NHL:ssä tai edes tee maaleja/avainsyöttöjä kun vanhat parrat Selänne, Koivut ja muutama muu unohdetaan. Suomalaisen junnukiekon kehittämisen tärkein asia on siinä, että nykytavalla ei pidä jatkaa vaan tulee toimia niin, että nuoret kehittyvät yksilöinä paremmin. Tämä taas ei välttämättä palvele samalla tavalla Suomen menestystä MM-kisoissa. Mutta onko silä edes väliä? Eikö Suomen junnukiekon ensisijainen tehtävä ole kehittää pelaajia isoon rooliin NHL:ään eikä menestymään hieman statustaan menettäneissä MM-kisoissa?

 

[TosiFani]

...Suomalaisen junnukiekon kehittämisen tärkein asia on siinä, että nykytavalla ei pidä jatkaa vaan tulee toimia niin, että nuoret kehittyvät yksilöinä paremmin. Tämä taas ei välttämättä palvele samalla tavalla Suomen menestystä MM-kisoissa. Mutta onko silä edes väliä? Eikö Suomen junnukiekon ensisijainen tehtävä ole kehittää pelaajia isoon rooliin NHL:ään eikä menestymään hieman statustaan menettäneissä MM-kisoissa?

Käytännössä vastakkain on joukkueen menestys vst. yksilön kehitys, pelaaja vst. valmentaja, yksilötaito vst. pelikirja. Sihvonen haluaa korostaa valmennuksen roolia, tehdä itsestään tärkeän. Hän unohtaa, että taitavat yksilöt taipuvat hyvän valmentajan käsissä mitä erilaisempiin pelikirjoihin. Junnuvalmennuksessa pitää unohtaa pelikirjat ja antaa pelaajien mellastaa mielensä mukaan.

 

[Ruoppaaja]

Junnuvalmennuksessa pitää unohtaa pelikirjat ja antaa pelaajien mellastaa mielensä mukaan.

Tällä tavallako niitä yksilöitä kehitetään? Nythän huippupelaajia on tullut paljon, kun näinhän on toimittu ainakin vuoteen 2010 asti ympäri Suomen maan.

Tai valitse kumpi on ollut huonompaa yksilöiden kehittymiselle: Nuori Suomi vai pelikirjojen unohtaminen? Vastaat todennäköisesti, että molemmat ovat olleet parasta, mitä juniorikiekolle on Suomessa koskaan tapahtunut.

 

[TosiFani]

Tällä tavallako niitä yksilöitä kehitetään? Nythän huippupelaajia on tullut paljon, kun näinhän on toimittu ainakin vuoteen 2010 asti ympäri Suomen maan.

Tai valitse kumpi on ollut huonompaa yksilöiden kehittymiselle: Nuori Suomi vai pelikirjojen unohtaminen? Vastaat todennäköisesti, että molemmat ovat olleet parasta, mitä juniorikiekolle on Suomessa koskaan tapahtunut.

Täytyy sanoa, etten oikein ymmärrä viestisi sisältö. En ymmärrä miten edes pelikirjaa ja Nuori Suomi järjestelmää pystyy vertailemaan keskenään. Minusta on turhaa miettiä miten E- tai D-junnujoukkueet pelaavat, yksilö pitää olla tällöin keskiössä.

 

[erku]

Minusta on turhaa miettiä miten E- tai D-junnujoukkueet pelaavat, yksilö pitää olla tällöin keskiössä.

Lähtökohtaisesti pidän hyvin outona ajatusta siitä, että yksilön kehittämiseen ei liity taktinen valmentaminen ollenkaan. Minusta ainakin on ihan yhtä tärkeää opettaa vaikkapa nuorelle pakille syötön teknisen oikein suorittamisen lisäksi myös se, mihin peliä edistävästi kannattaa ensisijaisesti syöttää. Ja samaten nuorta sentteriä kannattaa opettaa hakeutumaan sellaisiin paikkoihin, johon hänelle pystytään avaamaan.

 

[H.Incandenza]

Täytyy sanoa, etten oikein ymmärrä viestisi sisältö. En ymmärrä miten edes pelikirjaa ja Nuori Suomi järjestelmää pystyy vertailemaan keskenään. Minusta on turhaa miettiä miten E- tai D-junnujoukkueet pelaavat, yksilö pitää olla tällöin keskiössä.

Ei siinä kyllä yksilön kehitys ole keskiössä, jos sanotaan vain, että pelatkaa pojjaat ja heitetään niille kiekko. Kyllä joku sapluuna on oltava olemassa, jotta oppii pelaamaan niin kuin peliä pelataan. Syöttämään, olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, hyökkäämään ja puolustamaan. Nämä kaikki kehittävät henkilökohtaisia taitoja. Tasoerot on vielä tuohon aikaan niin isot, että helposti käy, että yksi ja kaksi jannua hautoo kiekkoa keskenään ja muut vain ihmettelevät. Opi siinä syöttämään ja tekemään oikeita valintoja.

 

[Turder]

Mikä on suomalaisen junnukiekon tehtävä? Onko tehtävä kasvattaa maajoukkueeseen pelaajia ja Suomen maajoukkueen menestys Euroopassa vai onko se kasvattaa isojen NHL-pelien ratkaisijoita ja maalintekijöitä? Tämä on kaiken ydin sillä Sihvosen pelinäkemyksellä nämä ovat vastakkaisia. Ja sitähän ne ovat olleetkin viimeiset 20 vuotta. Yksikään suomalainen ei ole ratkaisijaroolissa NHL:ssä tai edes tee maaleja/avainsyöttöjä kun vanhat parrat Selänne, Koivut ja muutama muu unohdetaan. Suomalaisen junnukiekon kehittämisen tärkein asia on siinä, että nykytavalla ei pidä jatkaa vaan tulee toimia niin, että nuoret kehittyvät yksilöinä paremmin. Tämä taas ei välttämättä palvele samalla tavalla Suomen menestystä MM-kisoissa. Mutta onko silä edes väliä? Eikö Suomen junnukiekon ensisijainen tehtävä ole kehittää pelaajia isoon rooliin NHL:ään eikä menestymään hieman statustaan menettäneissä MM-kisoissa?

Niin, tai olisiko kiekkoliitossa mietitty suuntaviivoja hakattaessa, että heille rahakkaampaa on menestyvä maajoukkue MM-kisoissa kuin yksittäinen supertähti NHL:ssä? Tietysti nämä ruokkii osaltaan toisiaan, tai menee ikäänkuin toistensa vanavedessä, mutta kärjistettynä jos Suomella olisi 2-3 supertähteä (kenttäpelaajia), jotka sitten tuurillaan ja omalla panoksellaan vielä osuisi hyviin NHL-joukkueisiin, joten jäisi MM-kisat lähes aina väliin pleijarikevään vuoksi, sekä vastapainona heikko maajoukkue niin ei tuokaan liitolle hyvä olisi. Nyt kun mennään suht hyvällä maajoukkueella niin kelpaa hinnoitella kotikisojen lippuja ja puuhastella muutenkin kirstun äärellä.

Ehkä tätä ei ajatella noin suoraviivaisesti rahan kannalta, mutta näkisin, että laajemman ok-materiaalin tuottaminen on liiton mielestä parempaa kuin laittaa ns. "all in" muutaman staran toivossa, koska näin saadaan tuotettua parempia pelaajia joista on liitolle eniten hyötyä. Ehkä nykyinen malli on myös pitkäjänteisempää toimintaa kiekkoilun kannalta, en tiedä.

 

[LaTe_Show]

Mikä on suomalaisen junnukiekon tehtävä?

Tämä onkin monitahoinen kysymys jossa jokaisella osapuolella on oma intressinsä, näin kärjistetysti:

- pelaaja itse: olla NHL-tähti ja maajoukkuessa johtavassa roolissa
- pelaajan perhe: pojan pitää hankkia elantonsa lajista ja pysyä terveenä
- pelaajan tämän hetkisen joukkueen valmentaja: menestystä juniorisarjassa tällä ja mahdollisesti tulevilla kausilla
- pelaajan tämän hetkisen joukkueen junioripäällikkö: tuottaa pelaajasta liideripelaaja edustukseen lähivuosina
- jääkiekkoliitto: tehdä pelaajasta johtava maajoukkuepelaaja

Jokaisella on osapuolella on oma itsekäs intressinsä mihin suuntaan pitäisi pelaajaa lähteä "kehittämään".
...
Itse en näkisi ongelmana NHLvsSuomikiekko vaan isoimpana ongelmana SuomikiekkovsSeurajoukkue. Suomella on ollut hyvin näitä "junnutähtiä" mutta isoin haaste on ollut ottaa se seuraava askel.

 

[TosiFani]

Lähtökohtaisesti pidän hyvin outona ajatusta siitä, että yksilön kehittämiseen ei liity taktinen valmentaminen ollenkaan. Minusta ainakin on ihan yhtä tärkeää opettaa vaikkapa nuorelle pakille syötön teknisen oikein suorittamisen lisäksi myös se, mihin peliä edistävästi kannattaa ensisijaisesti syöttää. Ja samaten nuorta sentteriä kannattaa opettaa hakeutumaan sellaisiin paikkoihin, johon hänelle pystytään avaamaan.

Eikö tämä nyt ole ihan selvä asia ilman liitonmiesten sopimuksiakin? Totta kai junnuille opetetaan jääkiekon lainalaisuudet, hyökkäämistä ja puolustamista. Mutta ei tässä vaiheessa tarvitse puhua erilaisista pelitavoista, ei niillä ole mitään tekemistä pakkien avausten tai sentterin syöttöpaikan hakemisen kanssa. Ässien parhaat yksilöt ovat syntyneet ikäluokista, joissa opetettiin perusasiat ja kiellettiin kiekon heittäminen päättyyn, muuten annettiin joukkueelle vapaat kädet.

 

[Cobol]

Itse en näkisi ongelmana NHLvsSuomikiekko vaan isoimpana ongelmana SuomikiekkovsSeurajoukkue. Suomella on ollut hyvin näitä "junnutähtiä" mutta isoin haaste on ollut ottaa se seuraava askel.

Samaa mieltä. En näe mitään ongelmaa löytää ratkaisua NHL vs Junnukiekko jos ratkaisu halutaan löytää. Naapurimaassa Ruotsissa asia nostettiin tapetille ja haettiin yhdessä ratkaisu ilman kateutta ja koulukuntia. Sen jälkeen Ruotsi on:

1. Suomea vahvempi pelaajatuotannossa NHL-varauksin laskettuna
2. Omaa merkittävän potentiaalin ratkaisupelaajia Olympialaisiin ja World Cupiin vrt Suomi
3. Pyörittää hieman parempaa jääkiekkoa SHL:ssa kuin Suomi Liigassa
4. Menestyy myös jokavuotisissa MM-kisoissa 2000-luvulla yhtä hyvin kuin Suomi
5. Menestyy 2000-luvun pelaajilla NHL:ssä erittäin paljon paremmin kuin Suomi

Olen monta kertaa vuosien varrella nostanut esille SM-liigan ongelmana sen, että täällä opiskellaan kuinka aktiivisella mailahärinnällä vaikutetaan peliin ja tasapäistetään peli sen sijaan, että täällä pelattaisiin nykyistä enemmän taidolla hyökkäyspelaamisen sallivaa jääkiekkoa kuten pelataan mm. Ruotsissa, Venäjällä, USA:ssa ja Kanadassa. Tällä kaudella Liigassa on mielestäni menty eteenpäin pitkästä aikaa, mutta katsotaan playoffit ennen pienen muutoksen julistamista. Liigan jatkuva laajentaminen ei uskoakseni palvele kuitenkaan taidon esille nostamista siinä määrin kuin nuorelle se olisi tarpeen kehitysvaiheessa juuri ennen siirtymistä isojen haasteiden kuten NHL:n pariin.

 

[LaTe_Show]

Lähtökohtaisesti pidän hyvin outona ajatusta siitä, että yksilön kehittämiseen ei liity taktinen valmentaminen ollenkaan.

"Taktisessa valmentamisessa" pitää muistaa sekin, että on ero opettaa viisikkopelaamista ja joukkuetaktiikkaa verrattuna esimerkiksi siihen, että opettaa pelaajalle mihin toimia neljässä eri pelitilanneroolissa mitä hän joutuu kohtaamaan vaihdon aikana.

 

[LaTe_Show]

Olen monta kertaa vuosien varrella nostanut esille SM-liigan ongelmana sen, että täällä opiskellaan kuinka aktiivisella mailahärinnällä vaikutetaan peliin ja tasapäistetään peli sen sijaan, että täällä pelattaisiin nykyistä enemmän taidolla hyökkäyspelaamisen sallivaa jääkiekkoa kuten pelataan mm. Ruotsissa, Venäjällä, USA:ssa ja Kanadassa. Tällä kaudella Liigassa on mielestäni menty eteenpäin pitkästä aikaa, mutta katsotaan playoffit ennen muutoksen julistamista.

Heitän nyt täysin mutuna, mutta mikä on tilanne Ruotsissa junnujen osalta esimerkiksi siinä, että saavatko he enemmän vastuuta seurajoukkueissaan 1-2 ketjuissa verrattuna suomalaisiin kolleegoihin? Edelleenkin näin kärjistettynä ja täysin mutuna, niin kehittyykö suomalainen junioripelaaja jos hän pelaa 3-4 ketjussa ja hänen ainoana tehtävänä on pelata "nolla-nollaa" ja safetya samaan aikaan, kun Lars/Per pelaa 1-2 ketjussa ja mahdollisesti YVllä jne?

 

[erku]

Eikö tämä nyt ole ihan selvä asia ilman liitonmiesten sopimuksiakin? Totta kai junnuille opetetaan jääkiekon lainalaisuudet, hyökkäämistä ja puolustamista. Mutta ei tässä vaiheessa tarvitse puhua erilaisista pelitavoista, ei niillä ole mitään tekemistä pakkien avausten tai sentterin syöttöpaikan hakemisen kanssa. Ässien parhaat yksilöt ovat syntyneet ikäluokista, joissa opetettiin perusasiat ja kiellettiin kiekon heittäminen päättyyn, muuten annettiin joukkueelle vapaat kädet.

No tämä kirjoitteluhan on taas ihan ristiriidassa sen kanssa, kun muutama tunti sitten rustasit, että junnujen pitää antaa mellestää mielensä mukaan. Ja toki siltä osin olen eri mieltä, että kyllä jo kohtuullisen varhain pelaajia pitää opettaa tunnistamaan tilanteita. Esimerkiksi Jukka Rautakorpi seitsemän vuotta sitten U20-maajoukkuetta valmentaessaan totesi, että suurin ongelma suomalaisilla pelaajilla suhteessa vastustajiin on kyvyttömyys tunnistaa tilanteita. Ja tämä kaiken järjen mukaan oli seuraus siitä, ettei junnuissa oltu riittävän täsmällisesti ohjeistettu pelaajia toimimaan yksilöinä eikä viisikkona eri pelitilannerooleissa eri kentän osa-alueilla.

 

[LaTe_Show]

Esimerkiksi Jukka Rautakorpi seitsemän vuotta sitten U20-maajoukkuetta valmentaessaan totesi, että suurin ongelma suomalaisilla pelaajilla suhteessa vastustajiin on kyvyttömyys tunnistaa tilanteita.

Ei tunnistaa vaan nimenomaan kyvyttömyys reagoida eri tilanteissa...

 

[Cobol]

Teksti

Jos pystyn, vastaan huomenna. Nyt Jokerit + U20 + Premier + NHL :)

 

[MustatKortit]

...
Yksi asia Sihvoselta puuttuu. Ja ikävä kyllä, se tärkein asia. Mikä on suomalaisen junnukiekon tehtävä? Onko tehtävä kasvattaa maajoukkueeseen pelaajia ja Suomen maajoukkueen menestys Euroopassa vai onko se kasvattaa isojen NHL-pelien ratkaisijoita ja maalintekijöitä? Tämä on kaiken ydin sillä Sihvosen pelinäkemyksellä nämä ovat vastakkaisia. Ja sitähän ne ovat olleetkin viimeiset 20 vuotta. Yksikään suomalainen ei ole ratkaisijaroolissa NHL:ssä tai edes tee maaleja/avainsyöttöjä kun vanhat parrat Selänne, Koivut ja muutama muu unohdetaan. Suomalaisen junnukiekon kehittämisen tärkein asia on siinä, että nykytavalla ei pidä jatkaa vaan tulee toimia niin, että nuoret kehittyvät yksilöinä paremmin. Tämä taas ei välttämättä palvele samalla tavalla Suomen menestystä MM-kisoissa. Mutta onko silä edes väliä? Eikö Suomen junnukiekon ensisijainen tehtävä ole kehittää pelaajia isoon rooliin NHL:ään eikä menestymään hieman statustaan menettäneissä MM-kisoissa?

Mä en kyllä koe, että junnukiekkoiluun tärkeimpänä tehtävänä on tuottaa yhtään pelaajaa änäriin tai maajoukkueeseen. Loppupeleissä lätkän kuten muukin junioriurheilun tärkein tehtävä on liikunta ja kansanterveys, vaikka luonnollisesti aina on vanhempia, jotka toivovat lapsestaan tähteä. (Juuri kenestäkään ei tällaista tule...)

Seurojen tehtävä on toki tarjota valmiuksia pärjätä myös huipulla, siis lahjakkaille.