Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

  • 2 776 864
  • 12 994

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
En minä mitään sellaista väitä, se on ihan löpöpuhetta. Minä olen sitä mieltä, että ottelusarjan ratkaisua ei voi perustella pelkällä haluamisella, se on laiskuutta ja osaamattomuutta, jos näin tekee. Jääkiekkotoimittajan pitäisi osata nähdä edes vähän mitä kentällä oikeasti tapahtuu...

Niin, tai kyse ei ole psyykkaamisesta, vaan siitä suomalaisesta opista, että joukkue A haluaa voittaa kultaa enemmän kuin joukkue B. Itse näen asian samoin eli playoffeissa halu ja tahto on aina molemmilla joukkueilla huipussaan. Pidän suoraan sanon ihan paskanjauhantana sitä, että peli ratkeaa johonkin "haluun", jonka jokainen arvioi subjektiivisesti peliä katsoessaan.


Lainaus sinun aikaisemmasta viestistä.

Minusta sinä väität boldatussa osassa aika yksiselitteisesti, että henkinen puoli on automaattisesti huipussaan. Ja tämä väite on yksinkertaisesti väärin. Eikä väite halusta ottelun tai ottelusarjan ratkaisijana ole välttämättä paskanjauhantaa, totta kai halu voi ratkaista pelejä.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles

Niin, tai kyse ei ole psyykkaamisesta, vaan siitä suomalaisesta opista, että joukkue A haluaa voittaa kultaa enemmän kuin joukkue B. Itse näen asian samoin eli playoffeissa halu ja tahto on aina molemmilla joukkueilla huipussaan. Pidän suoraan sanon ihan paskanjauhantana sitä, että peli ratkeaa johonkin "haluun", jonka jokainen arvioi subjektiivisesti peliä katsoessaan.


Lainaus sinun aikaisemmasta viestistä.

Minusta sinä väität boldatussa osassa aika yksiselitteisesti, että henkinen puoli on automaattisesti huipussaan. Ja tämä väite on yksinkertaisesti väärin. Eikä väite halusta ottelun tai ottelusarjan ratkaisijana ole välttämättä paskanjauhantaa, totta kai halu voi ratkaista pelejä.

Kun konteksti on se playoff- tai finaalisarja niin olen vankasti tätä mieltä. Runkosarja on eri maailma ja jopa yksi playoff-ottelu voi olla sitä mutta laajemmassa mittakaavassa en laske haluamiselle juuri mitään vaikutusta ottelusarjan ratkaisun kannalta. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen sen verran "sihvoslainen", että pidän tunnetta seurauksena enkä syynä. Tästä ollaan ymmärrettävästi myös kovasti eri mieltä mutta minä olen ehdottomasti sillä kannalla.

Vielä enemmän olen sitä mieltä, kun ammattitoimittaja kirjoittaa ottelusarjasta ja päätyy tulokseen, että tahtoa tai halua oli enemmän. Se pitää jättää jokaisen omaksi arvioitavaksi, analyysin pohjana tai tuloksena se on täysin päätön. Jopa sen vaikutus suoritukseen on täysin mahdoton nähdä katsomosta tai televisiosta, eli että onko se nyt 17% vai 38%.
 
Viimeksi muokattu:

Fordél

Jäsen
Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen sen verran "sihvoslainen", että pidän tunnetta seurauksena enkä syynä. Tästä ollaan ymmärrettävästi myös kovasti eri mieltä mutta minä olen ehdottomasti sillä kannalla.

Minkä seuraus se on? Pelitavan, johtamistavan, pelikaverien, perheen, yksilön asenteen vai minkä?

Vielä enemmän olen sitä mieltä, kun ammattitoimittaja kirjoittaa ottelusarjasta ja päätyy tulokseen, että tahtoa tai halua oli enemmän. Se pitää jättää jokaisen omaksi arvioitavaksi, analyysin pohjana tai tuloksena se on täysin päätön. Jopa sen vaikutus suoritukseen on täysin mahdoton nähdä katsomosta tai televisiosta, eli että onko se nyt 17% vai 38%.

Entä miten pystyt sanomaan mikä on ollut pelitavan vaikutus tulokseen? Mistä tiedät mikä on ollut juuri se pelitapa, jota valmentaja on halunnut pelattavan, ovatko pelaajat toteuttaneet sitä vai soveltaneet omaa jne?
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Entä miten pystyt sanomaan mikä on ollut pelitavan vaikutus tulokseen? Mistä tiedät mikä on ollut juuri se pelitapa, jota valmentaja on halunnut pelattavan, ovatko pelaajat toteuttaneet sitä vai soveltaneet omaa jne?

Pelitavan noudattamispuheeseen on tullut merkittävä edistys viime vuosina. Kun pelaajia haastatellaan nykyisin tv:ssä ennen peliä, pelin aikana tai pelin jälkeen, niin oman pelitavan noudattaminen korostuu puheissa yhä enemmän. Aiemmin puhe oli sitä, että jalkaa liikkeelle, asennetta ja taistelua peliin, se voittaa, joka tahtoo enemmän jne muuta kuin oman pelitavan noudattamisen merkityksen korostamista.
 

Fordél

Jäsen
Pelitavan noudattamispuheeseen on tullut merkittävä edistys viime vuosina. Kun pelaajia haastatellaan nykyisin tv:ssä ennen peliä, pelin aikana tai pelin jälkeen, niin oman pelitavan noudattaminen korostuu puheissa yhä enemmän. Aiemmin puhe oli sitä, että jalkaa liikkeelle, asennetta ja taistelua peliin, se voittaa, joka tahtoo enemmän jne muuta kuin oman pelitavan noudattamisen merkityksen korostamista.

Kyllä, näin on tapahtunut. Ja silti siellä puhutaan edelleen myös paljon liikkeestä, asenteesta, peliin valmistautumisesta yms. peliin vaikuttavista asioista.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Minkä seuraus se on? Pelitavan, johtamistavan, pelikaverien, perheen, yksilön asenteen vai minkä?

Nämä on käyty jo useaan kertaan läpi mutta minun mielestäni pelitapa tuottaa tunteen. Ja ymmärrän, että tämä on ikiliikkuja mutta se pitääkin vain osata tajuta :)

Taivaiden maalailuun tai jeesusteluun en näe aihetta, pysyn mielummin siinä jään tasolla.

Entä miten pystyt sanomaan mikä on ollut pelitavan vaikutus tulokseen? Mistä tiedät mikä on ollut juuri se pelitapa, jota valmentaja on halunnut pelattavan, ovatko pelaajat toteuttaneet sitä vai soveltaneet omaa jne?

En mistään tietenkään mutta minä pystyn sanomaan, että joukkue pelasi tietyllä tavalla, teki toisteisesti joitain asioita (tai jätti tekemättä). Mikäli tietyt asiat toistuvat pelissä jatkuvasti voidaan olla käytännössä varmoja siitä, että se on suunnitelmallista pelaamista -> pelitapa.

Pelaajien toteuksen pystyy myös arvioimaan melko helposti, se näkyy myös em. asioissa. Toistuvuus on se juttu. Tokihan tämä vaatii, että näet paljon pelejä.

Pelianalyysi voidaan sitten yksittäisestä ottelusta perustaa sille, että tässä ottelussa joukkue A pelasi yhdellä tavalla ja joukkue B toisella tavalla. Sehän nähdään helposti kentältä. Jatkaen voidaan analysoida sitä mikä johti lopputulokseen, löytyikö kenties selviä taktisia eroja, joku tietty pelin tai kentän osa-alue jossa oli selkeitä ongelmia jne. Yleensä aina löytyy jo jotain.

Voi olla myös niin, että molempien pelitapa toimi eikä siitä saatu merkittävää eroa aikaiseksi. Silloin pitää mennä yksityiskohtiin, miten syötettiin, miten otettiin syötöt vastaan, ajoitukset, sijoittuminen tilanteissa suhteessa pelivälineeseen, yksilötason pelaaminen jne. Paljon on nähtävää.

Toki voi tehdä analyysin myös niin, että joukkue A:n henkinen tila vaikutti olevan heikko ja sen vuoksi se ei saanut keskialueen peliä kulkemaan. Johtopäätös -> parannetaan henkistä tilaa jolloin keskialueen peli alkaa kulkea. Tämähän on se klassinen pidetään enemmän hauskaa yms. johtopäätös.

Loppuhan on sitten analyytikon osaamista, pystyykö hän erottamaan olennaisen ja sen mikä johti toiseen ja taas kolmanteen jne. Urheilun hienous tulee juuri siinä, että ihmiset näkevät asioita eri tavalla.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Vielä enemmän olen sitä mieltä, kun ammattitoimittaja kirjoittaa ottelusarjasta ja päätyy tulokseen, että tahtoa tai halua oli enemmän. Se pitää jättää jokaisen omaksi arvioitavaksi, analyysin pohjana tai tuloksena se on täysin päätön. Jopa sen vaikutus suoritukseen on täysin mahdoton nähdä katsomosta tai televisiosta, eli että onko se nyt 17% vai 38%.

Yhtä lailla on täysin mahdotonta arvoida oliko pelikirjan osuus menestyksessä 34% vai 41%. Sihvosen yksinkertaistus siitä, että hyvä pelikirja automaattisesti johtaa hyvään tunteeseen ja haluun on mielestäni laajemmin ajateltuna myös väärä. Kyse on aina kokonaisuudesta ja tärkein asia joukkueen toimivuudessa on mielestäni johtajuus. Ilman hyvää johtajuutta mielestäni kaikki muu on turhaa. Hyvä johtaja saa joukkueen toimimaan keskinkertaisellakin pelitavalla siten, että kentällä on nähtävissä sitä hulluutta ja halua. Loistava esimerkki tästä on Shedden, joka ei muuten edelleenkään ole koskaan Euroopassa valmentaessaan jäänyt välierien ulkopuolelle. Sihvonen muistaakseni jo vuonna 2005 "näki", että Sheddenin havumetsäkiekolla ei voi Euroopassa menestyä.

Sihvosen suurin ansio on tosiaan siinä, että hän luonut keskustelua pelistä ja sen sisällöstä. Se, että hän on heikko perustelemaan mielipiteitään ja todella usein kirjoittaa ihan silkkaa paskaa, ei poista tätä ansiota.
 

Fordél

Jäsen
Nämä on käyty jo useaan kertaan läpi mutta minun mielestäni pelitapa tuottaa tunteen. Ja ymmärrän, että tämä on ikiliikkuja mutta se pitääkin vain osata tajuta :)

Kun en ihan tajua niin avaa meille miten pelitapa tuottaa tunteen? Onko joku pelitapa niin hieno, että se on kuin isänmaa, jonka puolesta haluaa vaikka kuolla vai mistä tässä on kysymys? Entä onko joku pelitapa parempi tuottamaan oikean tunteen kuin toinen?

Vai onko kyse lopulta siitä, että on erilaisia valmentajia ja näillä erilaisia pelitapoja, joihin pitää hankkia oikeat pelaajat. Valmentajan pitää johtamisellaan saada pelaajat sitoutumaan pelitapaan ja pelaamaan oman roolinsa mukaisesti. Pelitapa voi olla mikä tahansa ja tunteen synnyttää lopulta se, miten hyvin tässä prosessissa onnistutaan?

Voi olla myös niin, että molempien pelitapa toimi eikä siitä saatu merkittävää eroa aikaiseksi. Silloin pitää mennä yksityiskohtiin, miten syötettiin, miten otettiin syötöt vastaan, ajoitukset, sijoittuminen tilanteissa suhteessa pelivälineeseen, yksilötason pelaaminen jne. Paljon on nähtävää.

Joiden taustalla (kuten koko pelitavan) on inhimillinen toiminta. Se syöttökin voi mennä vituiksi monesta syystä. Voi olla, että pelitapa kusee ja kaveri on väärässä kohdassa kenttää väärään aikaan. Voi olla, että kun valmentaja on huutanut sulle juuri 10 s. sitten pää punaisena, että vitun kädetön pakki kun et osaa antaa kolmen metrin syöttöä, itseluottamuksesi kärsii ja et saa jatkossakaan sitä syöttöä kohdilleen. Voi myös olla, että joukkueen sisällä on kemiat niin päin helkkaria, että sitä syöttöä ei edes anneta.

Paljon on siis nähtävää ja edessä näyttäytyy aina hyvin monimutkaisen prosessin lopputulos. Sitä tai edes sen kokonaisuuksia ja näiden suhteita ei pystytä ottamaan haltuun. Pelkällä pelitavan analysoinnilla ei päästä tyhjentävään vastaukseen kun mietitään missä mentiin vikaan ja miten asia pitäisi korjata.

Mutta sitten tullaankin siihen, että miten niitä muita juttuja pitäisi analysoida. Kun todetaan, että muiden asioiden analysointi on helkkarin vaikeaa, ollaan jonkinlaisessa oravanpyörässä. Kuitenkin valmentaja, joka on koko tämän prosessin sisällä, pystyy näkemään paljon enemmän kuin yksittäinen ulkopuolinen analysoija. Näin ollen sen valmentajan osaaminen ja johtamistaidot ovat aivan keskeisessä osassa menestystä.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Yhtä lailla on täysin mahdotonta arvoida oliko pelikirjan osuus menestyksessä 34% vai 41%. Sihvosen yksinkertaistus siitä, että hyvä pelikirja automaattisesti johtaa hyvään tunteeseen ja haluun on mielestäni laajemmin ajateltuna myös väärä.

Ei se ole oleellista jos arvioidaan ja analysoidaan pelikirjoja. Tulos on jotain ja kenttätapahtumat jotain. Silloin pelikirjan osuus on aina 100%. Jos taas lähdetään miettimään, että montako prosenttia joukkueen menestyminen johtui pelikirjasta, niin pidän sitä jonninjoutavana höpinänä.

Näin ollen yksittäistä ottelua tai ottelusarjaa arvioitaessa pidän mielekkäämpänä pitäytyä konkretiassa ja selvästi osoitettavissa olevissa asioissa. Lähtöjen määrä voi olla yksi tällainen elementti.

Sihvosen teesistä hyvä esimerkki on kevään Suomi-USA-ottelut. Ensimmäisessä Suomi oli täysin purjeissa jo oman maalin takana ja koko matsi meni lopulta ohi. Toisessa Suomi teki muutoksen pelitapaan ja peli-ilmekin oli ihan eri luokkaa.

Jos tehdään pelkästään se johtopäätös, että Suomi pelasi paremmalla asenteella, se on minun mielestäni heikkoa analyysia. Se on sitä sen vuoksi, että jokainen näkee siitä kuvasta suoraan, että Leijonat pelaa todella eri tavalla. Näin päästään jo arvioimaan sitä, mitä tuo yksi pienehkö muutos vaikutti esim. pelin virtaukseen. Ja sillähän on kiistatta iso merkitys.

Kun se peli ei "kulje" esimerkiksi siitä syystä, että vastustaja on taktisesti parempi niin se tunne kuolee nopeasti tai energia menee turhautumiseen pelaamiseen. Joukkue ei pääse mukavuusalueelleen, ei siis pysty pelaamaan niin kuin se on ajatellut ja harjoitellut.

Silloin kun peli taas rullaa hyvin, ja päästään toteuttamaan asioita omassa tahdissa se parantaa myös kollektiivista tunnetta, pelkästään jo siksi, että joukkue huomaa pelaavansa voitosta.

No, näin ainakin itse koen asian ja olen ymmärtänyt Sihvosen tarkoittavan samaa.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Kun en ihan tajua...

En viitsi koko ajan toistaa samoja asioita. Kyselemisen sijaan suosittelen ottamaan selvää ja pohtimaan asioita, ja muodostamaan oman käsityksen asiasta.

Minä olen oman kantani selvittänyt ja kun vastaukset näyttävät olevan lähinnä saivartelua ja mukanokkelia kysymyksiä, niin tämä keskustelu lienee tällä kertaa tiensä päässä.

Minä en ole yksi totuus, minä olen Jatkoajan nimimerkki jolla on liikaa mielipiteitä ja vittumainen tapa tulla viisastelemaan. Siksi koen ettei minun tarvitse keksiä pyörää uudelleen, kunhan esitän näkemykseni siitä miksi se pyörii tiettyyn suuntaan.
 

Fordél

Jäsen
En viitsi koko ajan toistaa samoja asioita. Kyselemisen sijaan suosittelen ottamaan selvää ja pohtimaan asioita, ja muodostamaan oman käsityksen asiasta.

Voe voe. Luulisi teikäläisen jo sen verran tuntevan allekirjoittanutkin, että ei heitä tällaisia juttuja. Kyllä täällä pohditaan näitä asioita ja pyritään ottamaan selvää niin eri asiantuntijoiden teksteihin perehtymällä, keskusteluja käymällä kuin ihan rustaamalla havaintoja ruutuvihkoon.

Eli nuo kysymykset oli täysin vilpittömiä ja heitetty tänne siksi, että keskustelu etenisi. En muista nähneeni sulta selvitystä siitä miten pelitapa tuottaa tunteen, mutta jos sellainen löytyy niin voisitko vinkata vaikka valmiiseen viestiin, kiitos!

Minä olen oman kantani selvittänyt ja kun vastaukset näyttävät olevan lähinnä saivartelua ja mukanokkelia kysymyksiä, niin tämä keskustelu lienee tällä kertaa tiensä päässä.

Älä ihmeessä lähde pois keskustelusta vasta kun se on päässyt alkamaan.

Edelleen, kyse ei ole todellakaan mistään saivartelusta ja nokkeluudesta vaan ihan aidoista vilpittömistä kysymyksistä. Toivoisin, että kestäisit ne ja heittäisit omat näkemyksesi. Jos mua (ja uskoisin myös monia muitakaan) ei ne kiinnostaisi, ei kysymyksiä edes esitettäisi.

Minä en ole yksi totuus, minä olen Jatkoajan nimimerkki jolla on liikaa mielipiteitä ja vittumainen tapa tulla viisastelemaan. Siksi koen ettei minun tarvitse keksiä pyörää uudelleen, kunhan esitän näkemykseni siitä miksi se pyörii tiettyyn suuntaan.

Vittumainen olet vain siinä tapauksessa jos jätät keskustelun puolitiehen. Ei noissa sun viesteissä ole mielestäni tippaakaan viisastelua. Hyviä perusteltuja näkökantoja, jotka vaativat vain lisää selvennystä.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Edelleen, kyse ei ole todellakaan mistään saivartelusta ja nokkeluudesta vaan ihan aidoista vilpittömistä kysymyksistä. Toivoisin, että kestäisit ne ja heittäisit omat näkemyksesi. Jos mua (ja uskoisin myös monia muitakaan) ei ne kiinnostaisi, ei kysymyksiä edes esitettäisi.

Allekirjoitan, sillä itseänikin näin valmentajana kiinnostaisi tietää enemmän tästä pelitapa (lähtökohtaisesti) tuottaa tunteen-filosofiasta.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Fordél, kaikki on luettavissa jopa viimeisistä viesteistä. Sinun täytyy itse yhdistellä ne asiat ja koittaa ymmärtää mitä tarkoitan.

Olet hyvä kirjoittaja mutta keskustelu kanssasi ajautuu usein tähän:

JG: Pallo on ruskea.
F: Miksi? Se voi olla myös musta.
JG: Toki se voi olla mutta tässä tapauksessa se on ruskea.
F: Mutta yhtä hyvin se voi olla mustakin, ei se välttämättä aina ole ruskea.
JG: Minä katson sitä tällä hetkellä ja se on ruskea.
F: Oletko varma, että se on ruskea? Voihan se olla, vaikka musta, mutta luulet vain sen olevan ruskea?

Ihan jokaikistä asiaa ei aina tarvitse kirjoittaa auki, se vain sotkee koko keskustelun.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Allekirjoitan, sillä itseänikin näin valmentajana kiinnostaisi tietää enemmän tästä pelitapa (lähtökohtaisesti) tuottaa tunteen-filosofiasta.

Viesti #10330, alkaen kohdasta Suomi-USA-ottelut. Valmentajana uskoisin sinun ymmärtävän mitä ajan takaa.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Viesti #10330, alkaen kohdasta Suomi-USA-ottelut. Valmentajana uskoisin sinun ymmärtävän mitä ajan takaa.

Lähtökohta on se, että tottakai pitää olla jokin teesi/pelikirja/pelitapa millä pelataan, sillä muutenhan peli olisi kaaosta. Tottakai näin. Ja luonnollisesti onnistuminen poikii hyvän olotilan, siinä missä epäonnistuminen syö tätä.

Kuitenkin lähtökohtaisesti se "tunte" (jonka yhtenä osana on myös itsetunto), motivaatio ja halu voittaa lähtee ennenkaikkea yksilöstä itsestään, mutta myös näistä onnistuneista suorituksista, joukkuehengestä ja valmentaja johtamistaidoista.

Mutta jollain kovenee pre-game warmupin aikana, kun puhutaan pelitavasta siinä missä muilla Youngbloodin katselemisesta tai Rocky-tunnarin kuuntelemisesta. Kukin tyylillään.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Lähtökohta on se, että tottakai pitää olla jokin teesi/pelikirja/pelitapa millä pelataan, sillä muutenhan peli olisi kaaosta. Tottakai näin. Ja luonnollisesti onnistuminen poikii hyvän olotilan, siinä missä epäonnistuminen syö tätä.

Kuitenkin lähtökohtaisesti se "tunte" (jonka yhtenä osana on myös itsetunto), motivaatio ja halu voittaa lähtee ennenkaikkea yksilöstä itsestään, mutta myös näistä onnistuneista suorituksista, joukkuehengestä ja valmentaja johtamistaidoista.

Mutta jollain kovenee pre-game warmupin aikana, kun puhutaan pelitavasta siinä missä muilla Youngbloodin katselemisesta tai Rocky-tunnarin kuuntelemisesta. Kukin tyylillään.

Jos seurasit Ässien taivalta 2006 niin siihen liittyen onkin hyvä kysyä itseltään mistä uskoo sen hurmoksen syntyneen.

Synnyttikö porilainen hulluus sen pelitavan ja ruokki edelleen menestystä, vai mahdollistiko pelitapa railakkaan taklauspelaamisen ja sen myötä infernaalisen tunnelman Isomäessä -> porilainen hulluus ja irokeesitukat?

Siinä tulee sitten määriteltyä itselleen se, minkä näkee syyksi ja minkä taas seuraukseksi. Tämähän on symbioosi kyllä, ei siitä päästä mihinkään mutta aiheuttajasta on vain hieman eri näkökulmia.
 

Fordél

Jäsen
Fordél, kaikki on luettavissa jopa viimeisistä viesteistä. Sinun täytyy itse yhdistellä ne asiat ja koittaa ymmärtää mitä tarkoitan.

Ja se sun asiaa valaisema viesti on tullut tänne sen jälkeen kun kyselin miten pelitapa tuottaa tunteen.

Mutta tosiaan, tossa Pyhälle Patrikille vastaamassasi viestissä tulee kyllä jo ajatustasi paremmin esille, hyvä niin. Ja siinä on myös hyvät perustelut näkemyksellesi.

Jotenkin tässä keskustelussa tulee kuitenkin sellainen "oliko ensin muna vai kana" -asetelma ja ehkä siitä tässä onkin lopulta kyse. Sinä katsot asiaa pelitapa edellä, jossa onnistunut pelitapa synnyttää myös positiivisia tunteita. Eittämättä tämä pitää paikkansa. Kun peli toimii taktisesti ja se on hyvin organsoitu niin suhteessa oman jengin vahvuuksiin kuin vastustajan peliin, tulee pelaajille entistä parempi itseluottamus ja luottamus niin koko jengiin, valmennukseen kuin pelitapaan.

Toisaalta taas voidaan nähdä (ja itse näen asian näin), että jostain tämä prosessi aina alkaa. Ei pelitapa tule tyhjästä ja eikä se ala toimimaan kuin itsestään. Tarvitaan johtamista ja osaamista. Jonkun täytyy johtaa se prosessi ja siinä syntyy yksilöissä aina erilaisia tunteita, jotka voivat joko sitouttaa yksilöä pelitapaan tai olla sitouttamatta. Pelitapakin synnyttää tunteita, mutta se on vain yksi väline siinä koko prosessissa.

Olet hyvä kirjoittaja mutta keskustelu kanssasi ajautuu usein tähän:

JG: Pallo on ruskea.
F: Miksi? Se voi olla myös musta.
JG: Toki se voi olla mutta tässä tapauksessa se on ruskea.
F: Mutta yhtä hyvin se voi olla mustakin, ei se välttämättä aina ole ruskea.
JG: Minä katson sitä tällä hetkellä ja se on ruskea.
F: Oletko varma, että se on ruskea? Voihan se olla, vaikka musta, mutta luulet vain sen olevan ruskea?

Ihan jokaikistä asiaa ei aina tarvitse kirjoittaa auki, se vain sotkee koko keskustelun.

Miksi ei tarvi kirjoittaa auki? Miksi se sotkee keskustelun?

No huumori sikseen. Pahoittelut, jos on tullut liikaa kysymyksiä, mutta utelias luonteeni on sellainen, että haluan päästä mielenkiintoisten ajatusten sisään ja niihin ei aina pääse riittävän hyvin kiinni ellei kysele kysymyksiä. Ymmärrän toki, että se välillä turhauttaa.
 
Omasta mielestäni tunne tukee pelitapaa silloin kun:
* Koko joukkue on sisäistänyt sen ja huomaa sen toimivan sekä tuottavan tilastollisestikin oikeita asioita.
* Yleensä se vaatii myös sen, että ketju-, kenttä-, YV-, ja AV-koostumukset elävät kauden aikana mahdollisimman vähän.
* Löytyy myös ratkaisuihin pystyviä yksilöitä, pareja, ketjuja, jotka sopivat myös yhdessä jotain pelin sisällä.
* Kaikki ajoitukset, viivelähdöt, etäisyydet, yms, yms, osuvat prikulleen niin, kuin niiden on todettu parhaiten toimivan.
* Improvisoida saa, kunhan se tapahtuu joukkueen parhaaksi.
* ...ööö...jne...kyllä kaikki varmaan ymmärsi mitä koitan ajaa takaa.

...kunnes joku suvun jäsen taas teilaa koko paletin.

Kaikki irokeesit, viikset, tatuoinnit jne, ovat mukavia mausteita tunteen ja yhteenkuuluvaisuuden päälle.

Millainenkohan oli Herb Brooksin pelikirja Lake Placidissa 1980?
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
On sillä vaan joku käsittämätön yhteys, kun peliin lähtee niin, että yksinkertaisesti vain tiedät, että joukkueen pelitapa toimii ja missään tilanteessa ei tule hätä. Tulee rauhallisuutta, itsevarmuutta ja uskaltaa myös improvisoida, ja vielä onnistuukin siinä parhaimmillaan.

Se on taas lähinnä raivostuttavaa, kun kaverit eivät tee niin kuin on sovittu tai koutsin haluama pelitapa ja taktiikka on täysin tuhoontuomittu jo alusta. Ei siinä auta, vaikka kuinka hyvällä fiiliksellä olisi tullut koppiin. Sitten monesti koitetaan kaikkea mahdollista: pidetään hauskaa, rentoutta peliin, tehdään enemmän duunia, huolellisuutta tekemiseen. Voitetaan yksi tai kaksi peliä ja valoa näkyy, kunnes taas rouva fortuna pyllistää ja alkaa sama kierre uudestaan.

Se pelin juttu on se itse pelaaminen ja jos tulee tunne ettei onnistu missään, niin kyllähän se muuttuu pakkopullaksi. Vielä melkein pahemmaksi menee, kun alkaa sitten oikein miettiä, että nyt yritän oikein tosissaan ja siltikin olet koko ajan myöhässä tai väärässä paikassa, syötöt tulevat milloin eteen tai taakse, milloin jalkoihin tai pomppivat lavan yli.

Ei varmasti ole helppoja asioita korjata, etenkin jos koutsi on jo menettänyt kopin.
 

Durden

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Ei se ole oleellista jos arvioidaan ja analysoidaan pelikirjoja. Tulos on jotain ja kenttätapahtumat jotain. Silloin pelikirjan osuus on aina 100%. Jos taas lähdetään miettimään, että montako prosenttia joukkueen menestyminen johtui pelikirjasta, niin pidän sitä jonninjoutavana höpinänä.

Tämä on erinomainen tieto, sillä näytämme käyvän tavallaan kahta eri keskustelua. Sinä keskityt puhtaasti pelikirjojen vertaamiseen, ja minä taas katson peliä kokonaisuutena, jossa pelikirjat vain yksi osa sitä kokonaisuutta jolla valmentaja voi pelin tulokseen vaikuttaa. Minulla valmentajan työkalupakissa yhtä isoa osaa näyttelee henkinen johtaminen ja peluutus.

Sihvosen teesistä hyvä esimerkki on kevään Suomi-USA-ottelut. Ensimmäisessä Suomi oli täysin purjeissa jo oman maalin takana ja koko matsi meni lopulta ohi. Toisessa Suomi teki muutoksen pelitapaan ja peli-ilmekin oli ihan eri luokkaa.

Tämä oli fiksua peluuttamista, tehtiin taktinen muutos ja päästiin paremmin mukaan peliin. Totta kai takiitoita muuttamalla voidaan vaikuttaa pelin kulkuun, mutta mielestäni Sihvonen on glorifioinut termiä pelikirja, aivan kuin jokaisella valmentajalla tulisi olla raamatun kokoinen pelikirja kirjasto päässän, josta heidän sisäinen tietokoneensa raksuttaa parhaat analyysit. Taktiikka muutoksia on osattu tehdä jo pihojen pallopeleissä kautta vuosikymmenten, what's the big deal?

Asia mikä minua ottaa päähän on se kun yhtä pelikirjaa nostetaan jalustalle, aivan kuin se olisi yksi ainoa totuus. Mainitussa Suomi-USA pelissä Suomi alkoi pelaamaan ihan eri tavalla, vaihtoi siis pelikirjasta toiseen kesken ottelun, koska se sopi tilanteeseen parhaiten. Tällaisten taktisten muutosten merityksistä olen valmis lukemaan, mutta en yhden pelikirjan jumaloinnista.
 

Durden

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Vielä selvennyksenä, minä siis haluaisin kuulla Sihvoselta pelianalyysejä, joissa hän ei sortuisi itsetehostukseen ja ainoan oikean pelikirjan jumalointiin. Tyyliin KalPa oli purjeessa SaiPaa vastaan, kunnes toiseen erään KalPa alkoi pelata meidän peliä, aivan kun olen koko ajan neuvonut, ja näin KalPa nousi voittoon.

Sen sijaan hän voisi kertoa vaikkapa mitä taktisia muutoksia tapahtui, ja huomioida myös sen vaikutus kokonaisuuteen, ihan pelaajien tasolla. Aikaisemmin Tapparan tuulen nopea sniper ei saanut kiekkoa vauhdissa, muta nyt kun valmentaja muutti [hieno kuvaus mitä], niin Mr. Sniper on päässyt uuteen lentoon.

Ja vielä yksi asia joka Sihvosessa ottaa päähän on se, että välillä tuntuu että kun jonkun asian on päätetty olevan näin, niin sitten siinä samassa oksassa roikutaan maailman tappiin, kun mielipide on kerran jo kolme vuotta sitten muodostettu. Shedden on paska!.
 

Karpat46

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Україна
Sihvosen yksinkertaistus siitä, että hyvä pelikirja automaattisesti johtaa hyvään tunteeseen ja haluun on mielestäni laajemmin ajateltuna myös väärä. Kyse on aina kokonaisuudesta ja tärkein asia joukkueen toimivuudessa on mielestäni johtajuus. Ilman hyvää johtajuutta mielestäni kaikki muu on turhaa. Hyvä johtaja saa joukkueen toimimaan keskinkertaisellakin pelitavalla siten, että kentällä on nähtävissä sitä hulluutta ja halua.

Kun en ihan tajua niin avaa meille miten pelitapa tuottaa tunteen? Onko joku pelitapa niin hieno, että se on kuin isänmaa, jonka puolesta haluaa vaikka kuolla vai mistä tässä on kysymys?

Tässä nyt varmaan keskustellaan siitä, että karismaattinen johtaja voi luoda positiivista tunnetta, vaikka pelikirja ei toimisikaan ihan täydellisesti. Otetaan esimerkiksi vaikka viime kauden Stanley Cupin finaalit: Kings pelasi huomattavasti ehyemmällä ja selkeämmällä pelitavalla, mutta Devils roikkui silti mukana. Väittäisin, että tämä tapahtui aika pitkälle tunteen voimalla. Uskaltaisiko jopa sanoa, että tunne pisti vastaan paremmalle pelitavalle, mutta hävisi.

Otetaan esimerkki: Kings saa kiekon omalla alueellaan, pakki-pakki levitys ja syöttö yleensä keskustaan. Devilsin valmentaja DeBoer alleviivasi ennen jokaista peliä, että heidän pitää karvata aggressiivisemmin, pitää päästä nopeammin Kingsin iholle karvaustilanteissa. Näytti siltä, että Devils karvasi todella suurella tunteella ja pelaajat menivät täysillä karvaustilanteisiin, mutta silti Kings tuli kerta toisensa jälkeen paineen alta pois. Kyse ei ollut siitä, että Devils ei olisi halunnut tarpeeksi karvata. Ei, vaikka DeBoer sitä halua rivien välistä kuuluttikin ennen pelejä. Kyse oli siitä, että Devilsin viisikko oli hajallaan jo lähtökohtaisesti karvaukseen lähdettäessä. Devilsin pelin rakenne ei mahdollistanut tarpeeksi riistoja karvaustilanteissa. Ei vaikka kuinka olisi ollut tunne tapissa. Minusta vieläpä näytti että se oli tapissa. Periaatteessa voisi kai sanoa, että Devils pelasi nuo karvaustilanteet suuremmalla tunteella, mutta Kingsin pelitapa voitti tunteen noissa tilanteissa kerta toisensa jälkeen.

Mielestäni DeBoerin pelitapa oli lähtökohtaisesti väärä. Noissa tilanteissa olisi pitänyt aina tehdä valinta mennäkö karvaamaan vai pudotetaanko ohjauspeliformaattiin. Olisi pitänyt kaksivaiheistaa voimakkaasti karvauspeliä. Kun pelaajat näkevät, että päästään iholle tiiviillä viisikolla niin silloin karvataan, mutta jos kesken vaihdon ensimmäinen karvaamaan ehtivä luistelee syvyyteen yksin, ollaan tuhon omia. Devils pyrki aina, kokoajan ja joka vaihdossa karvaamaan voimakkaasti, fight fire with fire, suurella tunteella. Kings kiekotteli lähes aina alta pois ja pääsi vieläpä hyökkäämään rintamana, joka taas mahdollisti tiiviillä viisikolla karvaamisen Devilsin päässä. Eikä Kings tässä nyt pelannut lähellekään mitään meidän peliä, vaan hyökkäsi koko ajan joko nopeasti tai puolinopeasti.

Pitäisi myös määritellä mitä tarkoitetaan, kun puhutaan tunteesta. Ehkä tässä kun puhutaan tunteesta, niin se käsitetään Suomessa monesti hampaat irvessä aivan täysillä taisteluksi. Puristetaan mailaa ja yritetään aina vaan kovemmin ja kovemmin. Me olemme hyviä siinä. Kuitenkin jos miettii juuri tuota Kingsien taivalta kohti mestaruutta, niin enemmän sieltä paistoi tekemisen riemu ja sellainen helppous. Ei ikään kuin tarvitse mennä ihan täysillä hampaat irvessä, vaan tekeminen on rentoa, ei kuitenkaan löysää vaan sujuvaa.

Jos tässä nyt yrittää vetää omia ajatuksia yhteen, niin heikommalla pelitavalla pelaava joutuu kaivamaan sitä tunnetta koko ajan jostain lisää ja lisää, jolloin se yrittäminen ja täysillä meneminen saattaa mennä jossain vaiheessa yli ja saattaa turhautua. Jos taas pelitapa toimii, niin se tunne asettuu ikään kuin automaattisesti sopivaksi, ei mene yli eikä ali. Silloin ei tarvitse tuhlata energiaa siihen fiiliksen etsimiseen, tunteen esiin piiskaamiseen, vaan voi keskittyä vain pelaamiseen ja siitä nauttimiseen.
 
Suosikkijoukkue
Kalpa
Allekirjoitan, sillä itseänikin näin valmentajana kiinnostaisi tietää enemmän tästä pelitapa (lähtökohtaisesti) tuottaa tunteen-filosofiasta.

Viime keväänä herrat Sihvonen ja Pasi kaukoranta kävivät U-studiossa keskustelua asiasta. Monet ovat varmasti nähneetkin. Alla linkit pariin youtube pätkään missä pojat sivuavat tunteen osuutta jääkiekossa.

http://www.youtube.com/watch?v=dXmNO74z_SQ
Ensimmäisessä pätkässä tunteesta päästään keskustelemaan n. 5:45 kohdassa. Kaukorannan alustus on pitkä ja liittyy prässäämiseen, mutta kyllä sieltä se tunnekkin lopulta tulee.

http://www.youtube.com/watch?v=ZcMACgLTh4c&feature=relmfu
2:30 kohdasta eteenpäin Sihvonen vastaa prässikysymykseen ja sitä kautta päästään keskustelemaan tunteesta.

Muutenkin noissa pätkissä on kovasti asiaa ja näin puolen vuoden jälkeen ne tuntuvat jopa paremmilta kuin ensimmäisellä kerralla katsottuna. Tässä vielä linkki "sarjan" kolmanteen pätkään jossa ei tunnetta käsitellä, mutta muuten hyvää pohdintaa: http://www.youtube.com/watch?v=dN_qiTf6XCI&feature=relmfu

Muistaakseni Kaukoranta oli jossain muussakin pätkässä kertomassa Sihvoselle, että jos poikien ei anna karvata päätylautaan asti se tappaa tunteen pelistä. En kuitenkaan löytänyt kyseistä pätkää.

Kaukoranta vaikuttaa valmentajalta, jonka haluaisin kannattamani joukkueen peräsimeen ainakin pelityylin perusteella.
 

kananlento

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Pittsburgh Penguins, ManU, NP Ice Hawks
Voin tänään Pelsu - KalPa pelissä taas tilastoida jengien rintamahyökkäykset sekä mihin tilanteet päättyvät: kiekon menetykseen, kulmapeliin vai laukaukseen.

Tuliko mielenkiintoiset tilastot? :)

*Pelihän siis luonnollisesti pelataan viikon päästä..
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös