Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[J.Grönvall]

Lähes yhtä absurdi ajatus on, että heitetään 20 pelaajan sekaan vielä hyvä pelikirja ja aletaan odottaa, että automaattisesti syntyy tulosta.

Ei ole, koska tämä "hyvä pelikirja" on hyvä pelikirja -> tuottaa tulosta. Se on sille joukkueelle sopiva. Tuntuu siltä, että edelleen tässä on taustalla, että minä markkinoin jotain tiettyä pelikirjaa (Meidän peliä) mutta ei tässä siitä ole kysymys.

Odottelen edelleen sitä vastausta siihen mistä ne mainitut ryhmädynamiikat ja muut syntyvät, jos tunne tulee ennen pelikirjaa. Ja siihen liittyen mielipidettä TPS:n (tai ihan minkä tahansa vastaavan) joukkueen esityksiin, koska motivaatio ja halu, sekä "tunne" on ilmeisesti ollut jokaisessa joukkueessa sellainen, että menestystä pitäisi tulla.

Eikös se nyt meinaa sitä, että pelinkin pitäisi kulkea?

Ai niin, mutta johtamisominasuudet, organisaatio, Kauriin kääntöpiiri ja viikon vanha maito.

 

[Wäinö#16]

No onhan se yhteistä!

Sehän nimenomaan on se juttu siinä. Pelikirja sopii joukkueelle loistavasti ja kun itseluottamus onnistumisten myös kasvaa, niin syntyy hienoja asioita.

Mistä se yhteinen sävel ja korkea itseluottamus on "löydetty"? Tuleeko se punttisalilta, lenkkipolulta, baarista vai pukukopista?

Pidän kyllä ihan absurdina sitä ajatusta, että jos laitetaan 20 ihmistä yhteen, eri taustoista ja eri luonteilla, ja sitten heitetään kiekko jäähän ja odotellaan, että alkaa muodostua korkeaa itseluottamusta ja yhteistä säveltä.

Mitäs absurdia siinä on? Näinhän mielestäni jokaisessa jokaisessa joukkueessa oikeastaan toimitaan. Joukkueissa joissa on organisaatio kunnossa todennäköisyydet onnistumiselle on kuitenkin paremmat. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Pelicans, jossa on ollut viime vuosina hyviä ja meritoituneita valmentajia, mm. Aravirta, Toivola ja Suikkanen. Kuitenkin käytännössä aina on ollut todella vaikea ennustaa ennen kauden alkua miten homma menee, ja ollaan menty todellista vuoristorataa. Jokaisen noista valmentajista pelikirjoilla on tullut todistettavasti myös tulosta. Pelicansissa heistä jokainen on myös epäonnistunut, jos Suikkasen alkukausi nyt lasketaan epäonnistumiseksi.

Pelaajien kemioden syntymiselle ei ole mitään tiettyä kaavaa, mutta mielestäni se ei synny ainakaan pelikirjasta, vaan se on ikään kuin vaistonvaraista toimintaa joka vaan sanattomasti natsaa, vaikkei kaverit olisi koskaan pelanneet toistensa kanssa tai edes kuulleet puolta sanaa valmentajan pelikirjasta, esim. Kurri-Gretzky, Selänne-Kariya, Ramstedt-Rinkinen, Lahti-Pulkkinen jne.

Tietyn valmentajan, tietyn pelitavan ja tiettyjen pelaajien kemiat eivät vain aina sovi yhteen. Pelicansin ja Ässien esimerkit ovat minusta hyviä kuvaamaan juuri sitä prosessin epämääräisyyttä ja vaikeaa ennustettavuutta sekä pelaajien itseluottamuksen kasvun tiettyä mystisyyttä. Tärkeää on kuitenkin osata tukea sitä itseluottamusta, kun se on kerran löytynyt ja tässä toki on pelitavalla myös oma tärkeä osansa.

 

[Fordél]

Ei ole, koska tämä "hyvä pelikirja" on hyvä pelikirja -> tuottaa tulosta. Se on sille joukkueelle sopiva. Tuntuu siltä, että edelleen tässä on taustalla, että minä markkinoin jotain tiettyä pelikirjaa (Meidän peliä) mutta ei tässä siitä ole kysymys.

Ehkä tässä puhutaan samasta asiasta ja ollaan samaa mieltä, muttta tuon kuitenkin tähänkin kohtaan oman näkemykseni.

Ei ole olemassa itsessään hyvää pelikirjaa, sillä muutenhan pelikirjoja voitaisiin arvottaa. Voitaisiin jakaa aina vuosittain Finlandia-palkinnon tyylisesti vuoden Sihvoslandia-palkinto vuoden parhaalle pelikirjalle. Valitsijana olisi tottakai vuodesta toiseen tämän ketjun päähenkilö.

Mutta takaisin asiaan eli pelikirjan hyvyys määrittyy siinä prosessissa ja koko prosessin ajankin pelikirjaa joudutaan hiomaan. Kaikki tämä vaatii hyvää johtamista ja osaamista eli toimintaa. KalPassa Virran pelitapa toimi kun prosessi saatiin vietyä laadukkaasti läpi. TPS:ssä sama pelikirja ei enää toiminutkaan, koska prosessissa oli ongelmia.

Eikä tässä ole todellakaan kyse mistään yksittäisestä pelitavasta vaan siitä millaisena näkee pelitavan merkityksen. Sun näkemyksessä se näyttää olevan aikalailla kaiken lähtökohta tuottaen pitkälti mm. tunteen. Kun peli alkaa sujua pelitavan mukaisesti, syntyy positiivisia tunteita. Mutta mun mielestä se on vain yksi työväline monimutkaisessa prosessissa.

Odottelen edelleen sitä vastausta siihen mistä ne mainitut ryhmädynamiikat ja muut syntyvät, jos tunne tulee ennen pelikirjaa.

Mun näkemyksen olet ainakin saanut useaan kertaan. Tunne syntyy siinä prosessissa. Toiminta, kuten vuorovaikutussuhteet, synnyttää tunteita, ei pelitapa itsessään. Tottakai jos pelitapa alkaa toimimaan, syntyy lisää positiivisia tunteita, mutta sekin koostuu aina inhimillisestä toiminnasta. Ennalta raamitettua toimintaa.

 

[J.Grönvall]

Pelaajien kemioden syntymiselle ei ole mitään tiettyä kaavaa, mutta mielestäni se ei synny ainakaan pelikirjasta, vaan se on ikään kuin vaistonvaraista toimintaa joka vaan sanattomasti natsaa, vaikkei kaverit olisi koskaan pelanneet toistensa kanssa tai edes kuulleet puolta sanaa valmentajan pelikirjasta, esim. Kurri-Gretzky, Selänne-Kariya, Ramstedt-Rinkinen, Lahti-Pulkkinen jne.

Osalla kyllä mutta tässä puhutaan isosta joukosta ihmisiä jotka pitää saada toimimaan tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa ja vielä korkealla tasolla. Vaikka siellä olisi Selänne-Kariya, niin se ei sano, että he taas toimisivat vaistonvaraisesti upeasti Teemu Aallon ja Pekka Saravon kanssa.

Luotatko ryhmädynamiikan luonnissa sitten siihen, että on paljon keskenään hyvin toimivia parivaljakoita, vai siihen että on neljä hyvin toimivaa viisikkoa? Ja miten luot "voittavan" ilmapiirin jos valintasi on ensimmäinen?

Parhaimmillaan nimenomaan se joukkue on enemmän kuin yksilöidensä summa ja siihen taas tarvitaan hyvää johtamista, joka minun näkemykseni mukaan perustuu ensinnäkin johtajan omaan visioon mutta myös siihen, että hän osaa siirtää sen käytäntöön ja pystyy vielä sitouttamaan joukkueensa.

Miten sitten sitoutat ketään, jos ei ole osoittaa mitään selvää tavoitetta ja selkeää metodia sen saavuttamiseksi? Mistä syntyy se kollektiivinen tunne joka saa sen ryhmän voittamaan ihan millä ohjeilla tahansa?

 

[J.Grönvall]

Mun näkemyksen olet ainakin saanut useaan kertaan. Tunne syntyy siinä prosessissa. Toiminta, kuten vuorovaikutussuhteet, synnyttää tunteita, ei pelitapa itsessään. Tottakai jos pelitapa alkaa toimimaan, syntyy lisää positiivisia tunteita, mutta sekin koostuu aina inhimillisestä toiminnasta. Ennalta raamitettua toimintaa.

Heh, missä ihmeen prosessissa? Tässä puhutaan nyt ryhmän johtamisesta. Ja pelitapa ei ole pelikirja.

Eikä tässä ole todellakaan kyse mistään yksittäisestä pelitavasta vaan siitä millaisena näkee pelitavan merkityksen. Sun näkemyksessä se näyttää olevan aikalailla kaiken lähtökohta tuottaen pitkälti mm. tunteen. Kun peli alkaa sujua pelitavan mukaisesti, syntyy positiivisia tunteita. Mutta mun mielestä se on vain yksi työväline monimutkaisessa prosessissa.

Se on näkemykseni kyllä. Ja edelleen haluaisin kuulla mistä tuotatte sen kollektiivisen tunteen ja voittavan ilmapiirin, jos se kerran syntyy jostain "prosessista" ennen kuin on edes päästy jäälle?

Oliko niissä Suomi-USA-otteluissa sitten huono ja hyvä joukkuehenki, vai mitenkä tämä logiikka nyt toimii?

EDIT. Ja tottakai on hyviä ja huonoja pelikirjoja, niin kuin on hyviä ja huonoja strategioita.

 

[LaTe_Show]

Se on näkemykseni kyllä. Ja edelleen haluaisin kuulla mistä tuotatte sen kollektiivisen tunteen ja voittavan ilmapiirin, jos se kerran syntyy jostain "prosessista" ennen kuin on edes päästy jäälle?

Tämä onkin se miljoonan taalan kysymys mikä erottaa hyvät, menestytyvät valmentajat "huonoista".

Ja todellakin, se prosessi alkaa siellä ensimmäisten ohjattujen harjoitusten aikana, sinä kuumana heinäkuun päivänä pururadalla ja päättyy kauden viimeiseen peliin. Alkaakseen taas uudelleen seuraavana heinäkuussa.

 

[LaTe_Show]

Oliko niissä Suomi-USA-otteluissa sitten huono ja hyvä joukkuehenki, vai mitenkä tämä logiikka nyt toimii?

Jalosen itsensä mukaan, suurimmat syyt tappioon olivat heikko maalivahtipeli ja luokaton alivoima. Yleisesti turnauksesta hän puhui näin, "Vancouverin suhteen Jalonen sanoi turnauksen olleen "vuoristorata", koska joukkueessa oli mukana monia hänelle "uusi pelaajia" ja siten ei ole syntynyt molemminpuolista luottamussuhdetta* heiltä-Jaloseen ja päinvastoin."

*) kun Jalonen puhuu "luottamuksesta" - mikä on avaintekijä hänen valmennusfilosofiassa - niin se tarkoittaa sitä kokonaisuutta, että luotetaan konsepttiin, toisiin pelaajiin, omaan tekemiseen jne jne

 

[J.Grönvall]

Tämä onkin se miljoonan taalan kysymys mikä erottaa hyvät, menestytyvät valmentajat "huonoista".

Ja todellakin, se prosessi alkaa siellä ensimmäisten ohjattujen harjoitusten aikana, sinä kuumana heinäkuun päivänä pururadalla ja päättyy kauden viimeiseen peliin. Alkaakseen taas uudelleen seuraavana heinäkuussa.

Leikitäänkö siellä harjoituksissa sitten hiekkalaatikolla vai mitä siellä tehdään? Ja kun on saatu hyvä tunne aikaiseksi, niin aletaan syyskuussa voittaa pelejä sillä pelikirjalla, joka voi olla ilmeisesti mitä vaan?

Kuinkas tämä menee sitten siinä tapauksessa, kun ei ole ohjattuja harjoituksia kuin vasta training campilla? Vai ovatko NHL-pelaajat tässäkin niin loistavia, että eivät tarvitse minkäänlaista hyvää pelikirjaa, kunhan heittelevät vähän lättyjä toisilleen ja kaikki sujuu kuin tanssi vain? Fiilis pysyy korkealla, vaikka tulee pataan ja koutsi käskee vain laittamaan kiekkoa maalille. Tai tietenkin he laittavat tosi hyvin sitä kiekkoa maalille, koska joukkuehenki on loistava ja itseluottamus kohdillaan. Ei vain ole pomppinut.

 

[LaTe_Show]

Leikitäänkö siellä harjoituksissa sitten hiekkalaatikolla vai mitä siellä tehdään?

En tiedä miten paljon olet itse valmentanut tai pelannut joukkueessa kun tämmöistä kysyt.

Mitä siellä tehdään, on luodaan pohjaa kaudelle niin fyysisesti kuin henkisesti = rakentamalla sitä yhteistä ryhmähenkeä, ja luottamusta niin omaan tekemiseen, kuin siihen ketjukaveriin kuin myös valmennusjohdon teeseihin, unohtamatta organisaation omia tavoitteita.

Kuinkas tämä menee sitten siinä tapauksessa, kun ei ole ohjattuja harjoituksia kuin vasta training campilla? Vai ovatko NHL-pelaajat tässäkin niin loistavia, että eivät tarvitse minkäänlaista hyvää pelikirjaa, kunhan heittelevät vähän lättyjä toisilleen ja kaikki sujuu kuin tanssi vain?

Viitaten tummennettuun, mutta kukaan ei ole väittänyt näin paitsi sinä.

 

[J.Grönvall]

Jalosen itsensä mukaan, suurimmat syyt tappioon olivat heikko maalivahtipeli ja luokaton alivoima. Yleisesti turnauksesta hän puhui näin, "Vancouverin suhteen Jalonen sanoi turnauksen olleen "vuoristorata", koska joukkueessa oli mukana monia hänelle "uusi pelaajia" ja siten ei ole syntynyt molemminpuolista luottamussuhdetta* heiltä-Jaloseen ja päinvastoin."

*) kun Jalonen puhuu "luottamuksesta" - mikä on avaintekijä hänen valmennusfilosofiassa - niin se tarkoittaa sitä kokonaisuutta, että luotetaan konsepttiin, toisiin pelaajiin, omaan tekemiseen jne jne

Mites Helsingissä, vaikka toki arvokas oli tämä analyysisi myös Vancouverista. Se tulikin pyytämättä ja yllätyksenä :)

Minäkin ehdin jo puhua luottamuksesta. Jalonen ei tosiaan saanut pelikirjaansa myytyä Vancouverissa mutta peliesitykset ovat sikäli ihme, että varmaan itseluottamus ja ryhmädynamiikka ovat olleet kunnossa jo ihan "prosessin" ansiosta.

 

[LaTe_Show]

Minäkin ehdin jo puhua luottamuksesta. Jalonen ei tosiaan saanut pelikirjaansa myytyä Vancouverissa mutta peliesitykset ovat sikäli ihme, että varmaan itseluottamus ja ryhmädynamiikka ovat olleet kunnossa jo ihan "prosessin" ansiosta.

Vancouverin suhteen Jalonen kiitti "johtajapelaajiensa" panosta.

 

[J.Grönvall]

En tiedä miten paljon olet itse valmentanut tai pelannut joukkueessa kun tämmöistä kysyt.

Mitä siellä tehdään, on luodaan pohjaa kaudelle niin fyysisesti kuin henkisesti = rakentamalla sitä yhteistä ryhmähenkeä, ja luottamusta niin omaan tekemiseen, kuin siihen ketjukaveriin kuin myös valmennusjohdon teeseihin, unohtamatta organisaation omia tavoitteita.

Joo, oli huono vitsi, pyydän anteeksi. Korjaa toki jos olen väärässä mutta käsittääkseni harjoittelukin tapahtuu jonkun ennalta suunnitellun sapluunan mukaan, varsinkin jäällä?

On varmasti ollut mielenkiintoinen prosessi nähdä miten porilainen hulluus synnytti Ässien rintamahyökkäykset Tapparaa vastaan. Ei se ole ihme, ettei Toivolakaan ole pärjännyt missään muualla.

 

[LaTe_Show]

Joo, oli huono vitsi, pyydän anteeksi. Korjaa toki jos olen väärässä mutta käsittääkseni harjoittelukin tapahtuu jonkun ennalta suunnitellun sapluunan mukaan, varsinkin jäällä?

Tottakai harjoitukset (ja koko kauden pläni) suunnitellaan tarkasti etukäteen :D

 

[J.Grönvall]

Viitaten tummennettuun, mutta kukaan ei ole väittänyt näin paitsi sinä.

Ei tietenkään, itsekseni tässä kirjoittelen.

Ovatko he siis niin hyviä, että pelaavat jatkuvasti tilanteesta ja pelikirjasta riippumatta hyvällä itseluottamukselle voittavaa jääkiekkoa?

 

[J.Grönvall]

Tottakai harjoitukset (ja koko kauden pläni) suunnitellaan tarkasti etukäteen :D

Hienoa!

Suunnitellaanko myös se missä vaiheessa harjoitellaan ryhmädynamiikka ja itseluottamus siihen kuntoon, että voidaan alkaa voittamaan?

 

[LaTe_Show]

Ovatko he siis niin hyviä, että pelaavat jatkuvasti tilanteesta ja pelikirjasta riippumatta hyvällä itseluottamukselle voittavaa jääkiekkoa?

Ei tietenkään sillä hekin ovat ihmisiä.

Tuskin kukaan olettaa Selänteen syttyvän samanlailla lokakuun vieraspeliin St Louisia vastaan versus Stanley Cup finaalien Game Seveniin Montrealia vastaan...

 

[LaTe_Show]

Suunnitellaanko myös se missä vaiheessa harjoitellaan ryhmädynamiikka ja itseluottamus siihen kuntoon, että voidaan alkaa voittamaan?

Suunnitellaan siten, että kaikki harjoitukset ja tapahtumat pyrkivät tukemaan ja kehittämään myös joukkueen ryhmädynamiikkaa ja pelaajien itseluottamusta...

 

[Wäinö#16]

Osalla kyllä mutta tässä puhutaan isosta joukosta ihmisiä jotka pitää saada toimimaan tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa ja vielä korkealla tasolla. Vaikka siellä olisi Selänne-Kariya, niin se ei sano, että he taas toimisivat vaistonvaraisesti upeasti Teemu Aallon ja Pekka Saravon kanssa.

Luotatko ryhmädynamiikan luonnissa sitten siihen, että on paljon keskenään hyvin toimivia parivaljakoita, vai siihen että on neljä hyvin toimivaa viisikkoa? Ja miten luot "voittavan" ilmapiirin jos valintasi on ensimmäinen?

Parhaimmillaan nimenomaan se joukkue on enemmän kuin yksilöidensä summa ja siihen taas tarvitaan hyvää johtamista, joka minun näkemykseni mukaan perustuu ensinnäkin johtajan omaan visioon mutta myös siihen, että hän osaa siirtää sen käytäntöön ja pystyy vielä sitouttamaan joukkueensa.

Miten sitten sitoutat ketään, jos ei ole osoittaa mitään selvää tavoitetta ja selkeää metodia sen saavuttamiseksi? Mistä syntyy se kollektiivinen tunne joka saa sen ryhmän voittamaan ihan millä ohjeilla tahansa?

Sanoisin, että joukkue tarvitsee aina tietyn yhteisen pelitavan, jolle aletaan rakentaa. Mutta edes silloin, kun pelitapa on periaatteessa hyvä, ei lopputulos ole välttämättä hyvä. Sitä mieltä toki olen minäkin, että jos pelitapa on ihmeellinen sillisalaatti, niin ei siellä hyvätkään kemiat kovin pitkälle riitä.

Menestykseen tarvitaan siis muutakin kuin pelkästään se pelitapa, ennenkaikkea johtajuutta sekä sitten sitä tiettyä mystisyyttä, joka liittyy pelaajien välisiin kemioihin ja itseluottamukseen. Tämä mystisyys on samalla mielestäni urheilun suola. Esim. USA:n opiskelijapojat saattoivat voittaa Punakoneen ratkaisevassa ottelussa olympialaisissa.

 

[choose_life]

Suunnitellaanko myös se missä vaiheessa harjoitellaan ryhmädynamiikka ja itseluottamus siihen kuntoon, että voidaan alkaa voittamaan?

Ei, siihen tarvitaan mm. sellainen teorialeikkien ulkopuolella oleva pikkujuttu kuin valmentaja, jonka systeemit ovat reaalimaailmassa toimivia ja uskottavia ja jota pelaajat kunnioittavat (eivätkä esimerkiksi naura heti kättelyssä ulos kopista.)

Tämä erittäin suurena ot:na, koska ketjun otsikon kanssa ylläolevalla on vielä vähemmän tekoa kuin 90 prosentilla viesteistä. Mikä on sinänsä laillaan saavutus.

Vai niin. Hommahan on sitten hallussa kaikin puolin.

No juu, aloimme taas kiertää kehää, joten lienee aika pakata kimpsut ja kampsut. Antakaamme estradi jälleen P.Sihvoselle ja uskolliselle fanijoukolleen.

Älä suotta poistu takavasemmalle, kun idolisi "keskustelu"- ja muutkin ns. opit ovat nykyään noin hyvin hallussa. Nimimerkkisi voisit kyllä vaihtaa eikä suosikkiseurankaan parissa olla yleensä tämän sortin pelleilyä pahemmin harrastettu - mutta whatever, vapaassa maassa.

 

[Fordél]

Heh, missä ihmeen prosessissa? Tässä puhutaan nyt ryhmän johtamisesta. Ja pelitapa ei ole pelikirja.

Se on näkemykseni kyllä. Ja edelleen haluaisin kuulla mistä tuotatte sen kollektiivisen tunteen ja voittavan ilmapiirin, jos se kerran syntyy jostain "prosessista" ennen kuin on edes päästy jäälle?

Kyllä, pelitapa voi olla vain osa pelikirjaa.

Olen sanonut tämän jo monta kertaa. Se syntyy prosessissa, niin jäällä kuin sen ulkopuolella. Eli siinä kaikessa toiminnassa, jota joukkue tekee. Onko se sitten kauden mittainen vai pidempi, lienee tässä kohdin sivuseikka.

Joka tapauksessa tämä prosessi pitää sisällään paljon erilaista toimintaa ja vuorovaikutusta niin pelaajien välillä, pelaajien ja valmentajien välillä kuin muiden toimijoiden välillä (esim. taustaorganisaatio, media jne.). Kaikki tämä tuottaa erilaista tunnetta, joka voi esimerkiksi sitouttaa pelaajaa pelitapaan tai olla sitouttamatta. Välttämättä ei ole edes kyse pelitapaan liittyvistä asioista, mutta se voi lopulta näkyä siinä miten pelaaja toteuttaa pelitapaa. Kanavoituuko tunne yhteiseen tekemiseen vai omaan tekemiseen.

Ja kun tällä prosessilla on yleensä yksi selkeä johtaja eli valmentaja (nykyisin monesti myös valmennusryhmä), korostuu hänen/heidän osaaminen ja ammattitaito. Jos heillä on prosessi hyvin hallussa (niin hyvin kun se nyt vain voi olla), syntyy yksilössä positiivista tunnetta ja energiaa, joka näkyyy kentällä mm. yhdensuuntaisina tekoina.

Mitään kollektiivista tunnetta ei ole olemassa. Ihan samalla tavalla kun ei ole joukkuetta. On vain ryhmä yksilöitä ja heidän tunteensa, joita valmentajan pitäisi ohjata kohti yhteistä päämäärää.

Oliko niissä Suomi-USA-otteluissa sitten huono ja hyvä joukkuehenki, vai mitenkä tämä logiikka nyt toimii?

En tiedä, koska en ollut katsomassa tota prosessia riittävän läheltä. Jotain virheitä tehtiin kun pelaaminen suli, mutta olivatko ne pelitapaan liittyviä, johtamiseen, ryhmädynamiikkaan vai mihin liittyviä niin en nyt tässä sanoa.

EDIT. Ja tottakai on hyviä ja huonoja pelikirjoja, niin kuin on hyviä ja huonoja strategioita.

Mielestäni ei ole itsessään, sillä ne pitää aina suhteuttaa johonkin.

 

[J.Grönvall]

Ei, siihen tarvitaan mm. sellainen teorialeikkien ulkopuolella oleva pikkujuttu kuin valmentaja, jonka systeemit ovat reaalimaailmassa toimivia ja uskottavia ja jota pelaajat kunnioittavat (eivätkä esimerkiksi naura heti kättelyssä ulos kopista.)

Tämä erittäin suurena ot:na, koska ketjun otsikon kanssa ylläolevalla on vielä vähemmän tekoa kuin 90 prosentilla viesteistä. Mikä on sinänsä laillaan saavutus.

Ai niin, valmentajakin piti olla vielä. Joo, tosiaan.

 

[J.Grönvall]

Suunnitellaan siten, että kaikki harjoitukset ja tapahtumat pyrkivät tukemaan ja kehittämään myös joukkueen ryhmädynamiikkaa ja pelaajien itseluottamusta...

Vai niin. Hommahan on sitten hallussa kaikin puolin.

No juu, aloimme taas kiertää kehää, joten lienee aika pakata kimpsut ja kampsut. Antakaamme estradi jälleen P.Sihvoselle ja uskolliselle fanijoukolleen.

 

[TosiFani]

... Antakaamme estradi jälleen P.Sihvoselle ja uskolliselle fanijoukolleen.

Täällä sinä päivystät.

Sinä väität, että halu menee aina pitkässä juoksussa tasan, eikä psyykkaamista tarvita ammattiurheilijoiden kohdalla. Tämä väite ei vaan pidä paikkaansa, valmentajan johtamistyylillä ja joukkueen rakenteella on suuri merkitys siihen minkälainen työskentelyilmapiiri joukkueessa on. Mikäli joukkueessa on huono fiilis, niin se näkyy kentällä.

Pelikirja, pelitapa tms. on tärkeä osa jääkiekkoa, mutta niin on henkinenkin johtaminen. Mielestäni näitä kahta ei pidä asettaa vastakkain, molempia tarvitaan.

 

[Durden]

Pelikirja, pelitapa tms. on tärkeä osa jääkiekkoa, mutta niin on henkinenkin johtaminen. Mielestäni näitä kahta ei pidä asettaa vastakkain, molempia tarvitaan.

Tämä on erittäin hienosti kiteytetty! Vastakkainasettelu on turhaa, sillä menestyäkseen molempien asioiden pitää olla kunnossa.

Pelitaktisista asioista voidaan puhua erikseen, esim. olisiko valmentajan kannattanut muuttaa taktiikkaa jossain tietyssä tilanteessa. Kun taas vertaillaan valmentajia, ja käytettään termejä kuten hyvä tai huono valmentaja, niin silloin pitää huomioida kokonaisuus, eikä oikaista väittämällä että tämän pelikirja on parempi kuin tuon.

 

[Askaisten Visa]

Täällä sinä päivystät.

Sinä väität, että halu menee aina pitkässä juoksussa tasan, eikä psyykkaamista tarvita ammattiurheilijoiden kohdalla. Tämä väite ei vaan pidä paikkaansa, valmentajan johtamistyylillä ja joukkueen rakenteella on suuri merkitys siihen minkälainen työskentelyilmapiiri joukkueessa on. Mikäli joukkueessa on huono fiilis, niin se näkyy kentällä.

Pelikirja, pelitapa tms. on tärkeä osa jääkiekkoa, mutta niin on henkinenkin johtaminen. Mielestäni näitä kahta ei pidä asettaa vastakkain, molempia tarvitaan.

Jännä juttu, kun omasta mielestäni (kauan ketjua seuranneena, pari kertaa kommentoineenakin, muistaakseni) nimimerkki J.Grönvallin anti on ketjun parhaiten jäsenneltyä ja perusteltua. Enkä ole koskaan mieltänyt häntä mihinkään leiriin tms, kuuluvaksi.
Käsittääkseni nimim. J.Grönvall totesi jo aikoja sitten, että psyykkaamista EI PITÄISI tarvita ammattiurheilijoiden ollessa kyseessä.
Ja koska on mukavampi seurata tätä ikiliikuja-ketjua sivusta, totean vain, että kyllä: kaikkia kaikkien mainitsemia elementtejä tarvitaan menestyvän joukkueen/urheilijan halutessa olla paras.
Haluan kuitenkin huomauttaa, että kuuden mestaruuden mies, Hannu Jortikka, ei ole kaikkein kuuluisin ihmisjohtaja. Kyseessä on äärimmäisen kovan vaatimustason vaatiminen ammattilaispelaajilta. Parhaimmillaan. Mutta reisille voi mennä sekin.