Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Japi]

70%+20%+15%=105%

Ei ihme, että SaiPa pärjää hyvin, jos sen suoritus on sataviisiprosenttinen.

Hups, sattui pieni näppäilyvirhe tarkoitin pelaajien osuudeksi 10%, no toisaalta voidaan kyllä sanoa, että SaiPa on kyllä suorittanut tähän mennessä vähintään 105%:sesti materiaaliinsa verrattuna.

 

[J.Grönvall]

Saatan vaikuttaa (ja olla) idiootti, mutta itselleni on vielä jäänyt epäselväksi mihin johtopäätöksiin näillä analyyseillä on päästy? Voisiko joku kertoa minulle hyvin yksinkertaisesti?

Ennen kuin yritän vastata tuohon varsinaiseen kysymykseesi, niin haluaisin kysyä tarkentavan kysymyksen: Minkälaista johtopäätöstä olet kaivannut?

Itse kiteytän sen vuonna 2006 ilmestyneeseen artikkeliin Ässien menestyksen syistä legendaarisen playoff-kevään aikana. Jutussa todettiin, että ns. porilainen hulluus ei ole syy vaan se on seuraus, ja perään Sihvonen melkoisen tyhjentävästi osoitti miksi Ässät sai aikaan itseään ruokkivan hurmostilan.

Toinen asia on se, että Sihvonen haluaa viedä eteenpäin Meidän peliä, suomalaista peli-identiteettiä. Siksi Meidän peli on vahvasti läsnä. Ennen sitä hän kirjoitti mm. rintamahyökkäyksistä, kenttätasapainosta jne. Nykyään nämä ovat jo ihan tavallisia juttuja mediassa.

Lähtöjen määrää on tärkeä tarkastella silloin, jos halutaan tietää A) miten joukkue pelaa kiekollisena, ja B) miten joukkue reagoi erilaisiin tilanteisiin (johtoasema, tappioasema, erän loput jne.).

Jatkoajan yksi koomisimpia kritiikin aiheita oli joskus se, että oman pään lähdöt eivät suoraan korreloi maalipaikkojen kanssa. Mitään kättä pidempää siihen ei tietenkään saatu, koska se on ihan idioottimainen lähestymiskulma jo valmiiksi.

Lähdöt ovat yksi osa hyökkäyspelaamista ja toki ne sen vuoksi tulee huomioida. Ne vaikuttavat tärkeänä osana keskialueen ylitykseen ja tästä jatkaen taas hyökkäysalueelle pääsemiseen ja siellä sijoittumiseen. Esimerkiksi kaltaiselleni harrastelijalle ne ovat helpoin tapa selvittää kunkin valmentajan peli-identiteetti sekä taktiset painoitukset kutakin vastustajaa vastaan.

Kun siffa tekee HVP-tilastoa, niin joku toinen innokas voisi laskea vaikka rintamahyökkäysten määrän eräkohtaisesti ja kolmas suorista hyökkäyksistä syntyneiden tapahtumien määrän (esim. niin, että tuleeko laukaus vai pelataanko kulmaan). Tässä alkaisi olla jo paljon eväitä analysoida joukkueen hyökkäämistä ja se antaisi vahvan indikaation myös valmentajan pelikirjan teoreettisesta puolesta. Ja tätä voi tietenkin jatkaa vaikka kuinka pitkään: kuinka paljon suoria hyökkäyksiä lopulta tuli, miksi niitä tuli se tietty määrä, miten vastustaja pelasi suhteessa omaan peliin jne jne jne.

Sihvosen tärkein ansio näin kuluttajalle on mielestäni tietoisuuden lisääntyminen ja keskustelun ohjaaminen itse peliin. On tavallaan semantiikkaa tapella siitä onko joku viivelähtö tai pitääkö mennä pystysuuntaan tai kiekkokontrolliin, koska koko ajan kirjoitamme pelistä ja vain pelistä. Me sivistämme toisiamme ihan huomaamatta jatkuvasti.

Mitä tulee FC Barcelonaan, niin pelaako se todella koko ajan samalla tavalla? Ja jos pelaakin, niin eikö se jo osoita, että sitä ei ole vielä osattu "purkaa"? Jose Mourinho on sen pystynyt tekemään, armottoman taktisella pelikirjalla.

Tuo Gretzkyn lausahdus kertoo olennaisen siitä mikä erottaa jalkapallon ja jääkiekon olennaisesti toisistaan. Jalkapallosta puuttuvat playoffsit (MLS liigan puolivillaisia pudotuspelejä ei lasketa). Playoffsien aikaan henkiset ominaisuudet korostuvat, kun pelataan samaa vastustajaa vastaan monta kertaa pienen ajan sisällä. Kuinka monta kerta ollaan nähty, että ratkaisijan rooliin nousee pelaajat joiden taitotaso ei ole paras mahdollinen, mutta tahtotila sitäkin vahvempi. Se on nähty ihan helvetin monta kertaa ja ratkaisijan roolia voi ottaa monella tapaa. Taklaamalla vastustajan tähtipelaajan pelihaluttomaksi/sairaalaan, kuiskuttelemalla sille rakkausrunoja tai perinteisesti tekemällä maalin.

Au contraire! Futiksessa pelataan joka vuosi vielä raaempia playoffeja kuin jääkiekossa. Mestarien liigan pudotuspelit ovat tästä kirkkain esimerkki. Engannissa pelataan nousukarsintoja ja sikäläistä futista tuskin voi syyttää asenteen puuttumisesta tai henkisten ominaisuuksien laiminlyönnistä.

Sinäkin puhut taas henkisten ominaisuuksien tärkeydestä mutta kyse ei olekaan tästä asiasta. Se on itsestäänselvyys. Kysymys on siitä miten sinä osoitat toisen joukkueen halunneen enemmän, siten, että sen voi jokainen objektiivisessa tarkastelussa todeta? Vastaushan on, että et mitenkään. Tällöin se ei kelpaa johtopäätökseksi, vaan se on tulkinta siitä mikä johti kulloiseenkin tulokseen.

Tätä asiaa voi miettiä myös yritysmaailman kautta siten, että johtuuko kahden kilpailevan yrityksen ero työntekijöiden paremmasta halusta, vai ensisijaisesti yrityksen toiminnallisista rakenteista (sisäiset prosessit, tiedonkulku, strategia jne.). Faktahan on, että pelkällä halulla ei tässäkään saavuteta yhtään mitään. Ja vielä vaikeampaa on Kauppalehdessä tai Taloussanomissa todeta, että Motorola haluaa enemmän kuin Nokia.

Joka tapauksessa, kuten Wayne Gretzky tuossa toteaa, niin voittaminen vaatii sen, että jokainen pelaaja antaa itsestään kaiken. Voittoa pitää todellakin haluta. Siihen Gretzky ei ottanut kantaa, että muuttuiko joku muu tuon vuoden aikana. Ja ihan pakko on kysyä, että miten nuo voitot pitkässä juoksussa menivät Islandersilla ja Oilersilla noiden kahden vuoden aikana?

En ota kuuleviin korviini jos joku sanoo, että JYP voitti Pelicansin keväällä puhtaasti siksi, että se halusi enemmän voittoa. Minä näen syynä sen, että JYP oli parempi oman pelitavan toteuttamisessa ja pelaajat pystyivät paineen alla tekemään harkittuja ratkaisuja. Pelicansilla olisi ollut keinoja ottaa ohjat käsiin mutta Kai Suikkanen halusi peluuttaa tietyllä tavalla ja kärsi tällä kertaa tappion.

 

[LaTe_Show]

Tuo Gretzkyn lausahdus kertoo olennaisen siitä mikä erottaa jalkapallon ja jääkiekon olennaisesti toisistaan. Jalkapallosta puuttuvat playoffsit (MLS liigan puolivillaisia pudotuspelejä ei lasketa).

Jatkaakseni off-topicilla, mutta tosiaalta jalkapallossa kaikilla otteluilla on merkitys mikä tekee siinä myös hienon lajin. Harvoin futiksessa kuulee fraasin "tosipelit alkavat vasta keväällä..."

 

[J.Grönvall]

Peluutuksista Petteri on ainakin sanonut sen verran, että kentällisten vastakkain peluuttaminen on vanhanaikaista Pohjois-Amerikkalaista paskavalmentamista. Ilmeisesti meidän peli määrittää kuinka kentällisiä peluutetaan?

Uskoisin, että se perustuu enemmänkin siihen mikäli oman joukkueen (hyökkäys)pelikirja ja varsinkin pelitavan toteutus on korkealla tasolla. Nähdäkseni Sihvosen ajatus lähtee siitä ettei pelata eri peliä ketjujen vaihtuessa, vaan jokainen pelaa täsmälleen samalla tavalla. Tällöin kenttä-kenttää vastaan peluuttamista ei välttämättä edes tarvita.

Futiksessa moinen kollektiivisuus on joillakin joukkueilla niin korkealla tasolla, että on todellakin ihan turhaa edes lähteä pelaamaan pelkästään miespuolustusta.

Itse koen, että suomalaisilla olisi opittavaa etenkin kanadalaisilta juuri noissa pelin pienissä yksityiskohdissa, joihin peluutus kiistatta kuuluu.

 

[J.Grönvall]

Jatkaakseni off-topicilla, mutta tosiaalta jalkapallossa kaikilla otteluilla on merkitys mikä tekee siinä myös hienon lajin. Harvoin futiksessa kuulee fraasin "tosipelit alkavat vasta keväällä..."

Näin se usein on ja esimerkiksi Valioliigassa playoffit alkavat periaatteessa viimeistään joulukuussa. Mestaruuden voittaakseen on pelattava playoff-mentaliteetilla jo kauden ensi minuutista lähtien.

 

[LaTe_Show]

En ota kuuleviin korviini jos joku sanoo, että JYP voitti Pelicansin keväällä puhtaasti siksi, että se halusi enemmän voittoa.

Eiköhän teoriassa kaikki halua voittaa samanverran kun se kaverikin, mutta niinkuin elämässä muutenkin, niin joskus toiset ovat valmiina tekemään toista enemmän duunia sen menestyksen eteen (=toteuttaa paremmin sitä halua voittaa).

 

[Fordél]

Kun siffa tekee HVP-tilastoa, niin joku toinen innokas voisi laskea vaikka rintamahyökkäysten määrän eräkohtaisesti ja kolmas suorista hyökkäyksistä syntyneiden tapahtumien määrän (esim. niin, että tuleeko laukaus vai pelataanko kulmaan).

Tätä on tullut joskus tehtyä, koska se on musta hyvin mielenkiintoinen tilasto pelistä. Voin tänään Pelsu - KalPa pelissä taas tilastoida jengien rintamahyökkäykset sekä mihin tilanteet päättyvät: kiekon menetykseen, kulmapeliin vai laukaukseen.

 

[TosiFani]

Se konteksti missä tätä tarkastellaan on playoff-pelit ja varsinkin finaalit. Olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että yksikään Suomen mestaruus ei ratkea toisen joukkueen haluun. Kyllä molemmat haluavat voittaa aivan saletisti...

Boldattu kohta ei pidä paikkaansa. Jos valmentaja on huono ihmisjohtaja, pelaajaa ei välttämättä kiinnosta pätkääkään mestaruus vaan päinvastoin. Historia tuntee tapauksia, kun joukkue on hävinnyt heikon valmentajan ulos. Tässä on yksi suuri syy, miksi esimerkiksi Summasen valmentajaura on hyvin rikkonainen, ei Jagria välttämättä kiinnosta Venäjän mestaruus.

 

[J.Grönvall]

Boldattu kohta ei pidä paikkaansa. Jos valmentaja on huono ihmisjohtaja, pelaajaa ei välttämättä kiinnosta pätkääkään mestaruus vaan päinvastoin. Historia tuntee tapauksia, kun joukkue on hävinnyt heikon valmentajan ulos. Tässä on yksi suuri syy, miksi esimerkiksi Summasen valmentajaura on hyvin rikkonainen, ei Jagria välttämättä kiinnosta Venäjän mestaruus.

Mutta huono ihmisjohtaja voi saada joukkueensa sitoutumaan finaaliin asti? Aika kova väite kyllä, en pysty allekirjoittamaan sitä mitenkään. Takavuosinahan jääkiekossa johdettiin usein pelolla eikä sekään välttämättä ole ihmisjohtamista parhaimmillaan, tuloksia sillä hetkittäin saa mutta kestävää se ei ole.

Ja Summanenkin on kuitenkin Suomen mestari ja World Cup finalisti... Enkä allekirjoita, että Suomi hävisi siksi, että Kanada halusi enemmän.

 

[TosiFani]

Mutta huono ihmisjohtaja voi saada joukkueensa sitoutumaan finaaliin asti? Aika kova väite kyllä, en pysty allekirjoittamaan sitä mitenkään. Takavuosinahan jääkiekossa johdettiin usein pelolla eikä sekään välttämättä ole ihmisjohtamista parhaimmillaan, tuloksia sillä hetkittäin saa mutta kestävää se ei ole.

Ja Summanenkin on kuitenkin Suomen mestari ja World Cup finalisti... Enkä allekirjoita, että Suomi hävisi siksi, että Kanada halusi enemmän.

Pelkällä halulla ei voiteta mitään, mutta halulla on merkitys joukkueen menestykseen toisin kuin sinä väität. Halu tarkoittaa esimerkiksi sitoutumista joukkueen pelikirjaan, nöyryyttä tehdä oikeita asioita kentällä. Ässien joukkueen pelikirja on tällä hetkellä kohtuu kunnossa, mutta kurittomuuteen hävitään pelejä jatkuvasti. Tässä kohtaa korostuu valmentajan kyky saada joukkue haluamaan voittamista tarpeeksi, jotta kurittomuudet jäisivät pois.

Summasen tyyppiset valmentajat syövät pelaajia, huutaminen menettää merkityksensä jossain kohtaan.

 

[Fordél]

Pelkällä halulla ei voiteta mitään, mutta halulla on merkitys joukkueen menestykseen toisin kuin sinä väität. Halu tarkoittaa esimerkiksi sitoutumista joukkueen pelikirjaan, nöyryyttä tehdä oikeita asioita kentällä. Ässien joukkueen pelikirja on tällä hetkellä kohtuu kunnossa, mutta kurittomuuteen hävitään pelejä jatkuvasti. Tässä kohtaa korostuu valmentajan kyky saada joukkue haluamaan voittamista tarpeeksi, jotta kurittomuudet jäisivät pois.

Samoilla linjoilla. Kyllähän lähtökohtaisesti kaikki haluaa voittaa ja siten ajateltuna halu menee tasan. Erot tulevan kuitenkin siinä, miten halu onnistutaan kanavoimaan eri asioihin kuten pelitapaan sitoutumiseen, joukkuepelaamiseen, virheiden ja tappioiden käsittelyyn joukkueessa jne. Lopulta ne vaikuttavat myös yksittäisiin tekoihin kaukalon sisällä. Kostatko sinuun kohdistuneen rikkeen vai et, peitätkö laukauksen vai jätätkö peittämättä, poljetko takakarvaan vai suoristatko selän, ajatko maalille vaikka tiedossa on iskuja vai vietkö pelin kulmaan, uskallatko yrittää joskus rohkeampaa ratkaisua vai pyritkö koko ajan välttämään vain virheitä kun jengi ei tue jne.

 

[J.Grönvall]

Pelkällä halulla ei voiteta mitään, mutta halulla on merkitys joukkueen menestykseen toisin kuin sinä väität. Halu tarkoittaa esimerkiksi sitoutumista joukkueen pelikirjaan, nöyryyttä tehdä oikeita asioita kentällä. Ässien joukkueen pelikirja on tällä hetkellä kohtuu kunnossa, mutta kurittomuuteen hävitään pelejä jatkuvasti. Tässä kohtaa korostuu valmentajan kyky saada joukkue haluamaan voittamista tarpeeksi, jotta kurittomuudet jäisivät pois.

Summasen tyyppiset valmentajat syövät pelaajia, huutaminen menettää merkityksensä jossain kohtaan.

En minä mitään sellaista väitä, se on ihan löpöpuhetta. Minä olen sitä mieltä, että ottelusarjan ratkaisua ei voi perustella pelkällä haluamisella, se on laiskuutta ja osaamattomuutta, jos näin tekee. Jääkiekkotoimittajan pitäisi osata nähdä edes vähän mitä kentällä oikeasti tapahtuu.

Mitä tulee "ihmistavoitteisiin" joukkueessa ja kentällä, niin tottakai henkinen puoli on äärimmäisen tärkeä. Tyhmähän sitä olisi, jos ei moista ymmärtäisi. Aivan keskeistä on sitouttaminen ja motivointi, sitten tulee substanssi, kyky ymmärtää isompia kokonaisuuksia, syy-seuraussuhteet, roolittaminen, tavoiteasettelu jne. Johtaminen on vaikeaa hommaa ja siihen nähden on jokseenkin koomista minkälaisia pökkelöitä on pistetty vastaamaan miljoonien liikevaihdoilla pyörivien yritysten tuloksen teosta jääkiekon SM-Liigassa.

Jos UTJ vetelee isoja linjoja niin valmentajan pitää pystyä tekemään tulosta ja tosiaankin johtamaan omaa rykmenttiään oikealla tavalla. Kaikki valmentajat eivät sovi kaikkiin ympäristöihin ja siksi pitäisin aika olennaisena, että seurat alkaisivat vihdoin tunnistaa oman brändinsä ja arvonsa, ja alkaa palkata ihmisiä sen mukaan.

EDIT. Pitää kyllä todeta myös se, että onneksi seurat ovat alkaneet herätä reaalimaailmaan ja ainakin osa on alkanut näitä asioita miettiä. Jokerit, Blues, JYP ja SaiPa lienevät tämän hetken johtotähdet mutta myös seurat kuten Kärpät, Pelicans ja Ässät ovat selvästi ymmärtäneet istua alas miettimään mitä seura edustaa. HIFK tuhlaa resurssejaan, Tappara yrittää ties monennen kerran aloittaa renesanssia ja HPK etsii yhä itseään. TPS, Lukko ja Ilves ovat puuhastelun merkkipaaluja ja KalPa on tapaus Tuokkolan jälkeen seurannassa. Kuopiossahan näytti jo ihan hyvältä ja mikäli iso linja säilyy, niin voitaneen sanoa "Kapasten" olleen ytimessä, valitettavasti en taustoja sen paremmin tiedä.

 

[TosiFani]

En minä mitään sellaista väitä, se on ihan löpöpuhetta. Minä olen sitä mieltä, että ottelusarjan ratkaisua ei voi perustella pelkällä haluamisella, se on laiskuutta ja osaamattomuutta, jos näin tekee. Jääkiekkotoimittajan pitäisi osata nähdä edes vähän mitä kentällä oikeasti tapahtuu...

Niin, tai kyse ei ole psyykkaamisesta, vaan siitä suomalaisesta opista, että joukkue A haluaa voittaa kultaa enemmän kuin joukkue B. Itse näen asian samoin eli playoffeissa halu ja tahto on aina molemmilla joukkueilla huipussaan. Pidän suoraan sanon ihan paskanjauhantana sitä, että peli ratkeaa johonkin "haluun", jonka jokainen arvioi subjektiivisesti peliä katsoessaan.

Lainaus sinun aikaisemmasta viestistä.

Minusta sinä väität boldatussa osassa aika yksiselitteisesti, että henkinen puoli on automaattisesti huipussaan. Ja tämä väite on yksinkertaisesti väärin. Eikä väite halusta ottelun tai ottelusarjan ratkaisijana ole välttämättä paskanjauhantaa, totta kai halu voi ratkaista pelejä.

 

[J.Grönvall]

Niin, tai kyse ei ole psyykkaamisesta, vaan siitä suomalaisesta opista, että joukkue A haluaa voittaa kultaa enemmän kuin joukkue B. Itse näen asian samoin eli playoffeissa halu ja tahto on aina molemmilla joukkueilla huipussaan. Pidän suoraan sanon ihan paskanjauhantana sitä, että peli ratkeaa johonkin "haluun", jonka jokainen arvioi subjektiivisesti peliä katsoessaan.

Lainaus sinun aikaisemmasta viestistä.

Minusta sinä väität boldatussa osassa aika yksiselitteisesti, että henkinen puoli on automaattisesti huipussaan. Ja tämä väite on yksinkertaisesti väärin. Eikä väite halusta ottelun tai ottelusarjan ratkaisijana ole välttämättä paskanjauhantaa, totta kai halu voi ratkaista pelejä.

Kun konteksti on se playoff- tai finaalisarja niin olen vankasti tätä mieltä. Runkosarja on eri maailma ja jopa yksi playoff-ottelu voi olla sitä mutta laajemmassa mittakaavassa en laske haluamiselle juuri mitään vaikutusta ottelusarjan ratkaisun kannalta. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen sen verran "sihvoslainen", että pidän tunnetta seurauksena enkä syynä. Tästä ollaan ymmärrettävästi myös kovasti eri mieltä mutta minä olen ehdottomasti sillä kannalla.

Vielä enemmän olen sitä mieltä, kun ammattitoimittaja kirjoittaa ottelusarjasta ja päätyy tulokseen, että tahtoa tai halua oli enemmän. Se pitää jättää jokaisen omaksi arvioitavaksi, analyysin pohjana tai tuloksena se on täysin päätön. Jopa sen vaikutus suoritukseen on täysin mahdoton nähdä katsomosta tai televisiosta, eli että onko se nyt 17% vai 38%.

 

[Fordél]

Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen sen verran "sihvoslainen", että pidän tunnetta seurauksena enkä syynä. Tästä ollaan ymmärrettävästi myös kovasti eri mieltä mutta minä olen ehdottomasti sillä kannalla.

Minkä seuraus se on? Pelitavan, johtamistavan, pelikaverien, perheen, yksilön asenteen vai minkä?

Vielä enemmän olen sitä mieltä, kun ammattitoimittaja kirjoittaa ottelusarjasta ja päätyy tulokseen, että tahtoa tai halua oli enemmän. Se pitää jättää jokaisen omaksi arvioitavaksi, analyysin pohjana tai tuloksena se on täysin päätön. Jopa sen vaikutus suoritukseen on täysin mahdoton nähdä katsomosta tai televisiosta, eli että onko se nyt 17% vai 38%.

Entä miten pystyt sanomaan mikä on ollut pelitavan vaikutus tulokseen? Mistä tiedät mikä on ollut juuri se pelitapa, jota valmentaja on halunnut pelattavan, ovatko pelaajat toteuttaneet sitä vai soveltaneet omaa jne?

 

[siffa]

Entä miten pystyt sanomaan mikä on ollut pelitavan vaikutus tulokseen? Mistä tiedät mikä on ollut juuri se pelitapa, jota valmentaja on halunnut pelattavan, ovatko pelaajat toteuttaneet sitä vai soveltaneet omaa jne?

Pelitavan noudattamispuheeseen on tullut merkittävä edistys viime vuosina. Kun pelaajia haastatellaan nykyisin tv:ssä ennen peliä, pelin aikana tai pelin jälkeen, niin oman pelitavan noudattaminen korostuu puheissa yhä enemmän. Aiemmin puhe oli sitä, että jalkaa liikkeelle, asennetta ja taistelua peliin, se voittaa, joka tahtoo enemmän jne muuta kuin oman pelitavan noudattamisen merkityksen korostamista.

 

[Fordél]

Pelitavan noudattamispuheeseen on tullut merkittävä edistys viime vuosina. Kun pelaajia haastatellaan nykyisin tv:ssä ennen peliä, pelin aikana tai pelin jälkeen, niin oman pelitavan noudattaminen korostuu puheissa yhä enemmän. Aiemmin puhe oli sitä, että jalkaa liikkeelle, asennetta ja taistelua peliin, se voittaa, joka tahtoo enemmän jne muuta kuin oman pelitavan noudattamisen merkityksen korostamista.

Kyllä, näin on tapahtunut. Ja silti siellä puhutaan edelleen myös paljon liikkeestä, asenteesta, peliin valmistautumisesta yms. peliin vaikuttavista asioista.

 

[J.Grönvall]

Minkä seuraus se on? Pelitavan, johtamistavan, pelikaverien, perheen, yksilön asenteen vai minkä?

Nämä on käyty jo useaan kertaan läpi mutta minun mielestäni pelitapa tuottaa tunteen. Ja ymmärrän, että tämä on ikiliikkuja mutta se pitääkin vain osata tajuta :)

Taivaiden maalailuun tai jeesusteluun en näe aihetta, pysyn mielummin siinä jään tasolla.

Entä miten pystyt sanomaan mikä on ollut pelitavan vaikutus tulokseen? Mistä tiedät mikä on ollut juuri se pelitapa, jota valmentaja on halunnut pelattavan, ovatko pelaajat toteuttaneet sitä vai soveltaneet omaa jne?

En mistään tietenkään mutta minä pystyn sanomaan, että joukkue pelasi tietyllä tavalla, teki toisteisesti joitain asioita (tai jätti tekemättä). Mikäli tietyt asiat toistuvat pelissä jatkuvasti voidaan olla käytännössä varmoja siitä, että se on suunnitelmallista pelaamista -> pelitapa.

Pelaajien toteuksen pystyy myös arvioimaan melko helposti, se näkyy myös em. asioissa. Toistuvuus on se juttu. Tokihan tämä vaatii, että näet paljon pelejä.

Pelianalyysi voidaan sitten yksittäisestä ottelusta perustaa sille, että tässä ottelussa joukkue A pelasi yhdellä tavalla ja joukkue B toisella tavalla. Sehän nähdään helposti kentältä. Jatkaen voidaan analysoida sitä mikä johti lopputulokseen, löytyikö kenties selviä taktisia eroja, joku tietty pelin tai kentän osa-alue jossa oli selkeitä ongelmia jne. Yleensä aina löytyy jo jotain.

Voi olla myös niin, että molempien pelitapa toimi eikä siitä saatu merkittävää eroa aikaiseksi. Silloin pitää mennä yksityiskohtiin, miten syötettiin, miten otettiin syötöt vastaan, ajoitukset, sijoittuminen tilanteissa suhteessa pelivälineeseen, yksilötason pelaaminen jne. Paljon on nähtävää.

Toki voi tehdä analyysin myös niin, että joukkue A:n henkinen tila vaikutti olevan heikko ja sen vuoksi se ei saanut keskialueen peliä kulkemaan. Johtopäätös -> parannetaan henkistä tilaa jolloin keskialueen peli alkaa kulkea. Tämähän on se klassinen pidetään enemmän hauskaa yms. johtopäätös.

Loppuhan on sitten analyytikon osaamista, pystyykö hän erottamaan olennaisen ja sen mikä johti toiseen ja taas kolmanteen jne. Urheilun hienous tulee juuri siinä, että ihmiset näkevät asioita eri tavalla.

 

[Wäinö#16]

Vielä enemmän olen sitä mieltä, kun ammattitoimittaja kirjoittaa ottelusarjasta ja päätyy tulokseen, että tahtoa tai halua oli enemmän. Se pitää jättää jokaisen omaksi arvioitavaksi, analyysin pohjana tai tuloksena se on täysin päätön. Jopa sen vaikutus suoritukseen on täysin mahdoton nähdä katsomosta tai televisiosta, eli että onko se nyt 17% vai 38%.

Yhtä lailla on täysin mahdotonta arvoida oliko pelikirjan osuus menestyksessä 34% vai 41%. Sihvosen yksinkertaistus siitä, että hyvä pelikirja automaattisesti johtaa hyvään tunteeseen ja haluun on mielestäni laajemmin ajateltuna myös väärä. Kyse on aina kokonaisuudesta ja tärkein asia joukkueen toimivuudessa on mielestäni johtajuus. Ilman hyvää johtajuutta mielestäni kaikki muu on turhaa. Hyvä johtaja saa joukkueen toimimaan keskinkertaisellakin pelitavalla siten, että kentällä on nähtävissä sitä hulluutta ja halua. Loistava esimerkki tästä on Shedden, joka ei muuten edelleenkään ole koskaan Euroopassa valmentaessaan jäänyt välierien ulkopuolelle. Sihvonen muistaakseni jo vuonna 2005 "näki", että Sheddenin havumetsäkiekolla ei voi Euroopassa menestyä.

Sihvosen suurin ansio on tosiaan siinä, että hän luonut keskustelua pelistä ja sen sisällöstä. Se, että hän on heikko perustelemaan mielipiteitään ja todella usein kirjoittaa ihan silkkaa paskaa, ei poista tätä ansiota.

 

[Fordél]

Nämä on käyty jo useaan kertaan läpi mutta minun mielestäni pelitapa tuottaa tunteen. Ja ymmärrän, että tämä on ikiliikkuja mutta se pitääkin vain osata tajuta :)

Kun en ihan tajua niin avaa meille miten pelitapa tuottaa tunteen? Onko joku pelitapa niin hieno, että se on kuin isänmaa, jonka puolesta haluaa vaikka kuolla vai mistä tässä on kysymys? Entä onko joku pelitapa parempi tuottamaan oikean tunteen kuin toinen?

Vai onko kyse lopulta siitä, että on erilaisia valmentajia ja näillä erilaisia pelitapoja, joihin pitää hankkia oikeat pelaajat. Valmentajan pitää johtamisellaan saada pelaajat sitoutumaan pelitapaan ja pelaamaan oman roolinsa mukaisesti. Pelitapa voi olla mikä tahansa ja tunteen synnyttää lopulta se, miten hyvin tässä prosessissa onnistutaan?

Voi olla myös niin, että molempien pelitapa toimi eikä siitä saatu merkittävää eroa aikaiseksi. Silloin pitää mennä yksityiskohtiin, miten syötettiin, miten otettiin syötöt vastaan, ajoitukset, sijoittuminen tilanteissa suhteessa pelivälineeseen, yksilötason pelaaminen jne. Paljon on nähtävää.

Joiden taustalla (kuten koko pelitavan) on inhimillinen toiminta. Se syöttökin voi mennä vituiksi monesta syystä. Voi olla, että pelitapa kusee ja kaveri on väärässä kohdassa kenttää väärään aikaan. Voi olla, että kun valmentaja on huutanut sulle juuri 10 s. sitten pää punaisena, että vitun kädetön pakki kun et osaa antaa kolmen metrin syöttöä, itseluottamuksesi kärsii ja et saa jatkossakaan sitä syöttöä kohdilleen. Voi myös olla, että joukkueen sisällä on kemiat niin päin helkkaria, että sitä syöttöä ei edes anneta.

Paljon on siis nähtävää ja edessä näyttäytyy aina hyvin monimutkaisen prosessin lopputulos. Sitä tai edes sen kokonaisuuksia ja näiden suhteita ei pystytä ottamaan haltuun. Pelkällä pelitavan analysoinnilla ei päästä tyhjentävään vastaukseen kun mietitään missä mentiin vikaan ja miten asia pitäisi korjata.

Mutta sitten tullaankin siihen, että miten niitä muita juttuja pitäisi analysoida. Kun todetaan, että muiden asioiden analysointi on helkkarin vaikeaa, ollaan jonkinlaisessa oravanpyörässä. Kuitenkin valmentaja, joka on koko tämän prosessin sisällä, pystyy näkemään paljon enemmän kuin yksittäinen ulkopuolinen analysoija. Näin ollen sen valmentajan osaaminen ja johtamistaidot ovat aivan keskeisessä osassa menestystä.

 

[J.Grönvall]

Yhtä lailla on täysin mahdotonta arvoida oliko pelikirjan osuus menestyksessä 34% vai 41%. Sihvosen yksinkertaistus siitä, että hyvä pelikirja automaattisesti johtaa hyvään tunteeseen ja haluun on mielestäni laajemmin ajateltuna myös väärä.

Ei se ole oleellista jos arvioidaan ja analysoidaan pelikirjoja. Tulos on jotain ja kenttätapahtumat jotain. Silloin pelikirjan osuus on aina 100%. Jos taas lähdetään miettimään, että montako prosenttia joukkueen menestyminen johtui pelikirjasta, niin pidän sitä jonninjoutavana höpinänä.

Näin ollen yksittäistä ottelua tai ottelusarjaa arvioitaessa pidän mielekkäämpänä pitäytyä konkretiassa ja selvästi osoitettavissa olevissa asioissa. Lähtöjen määrä voi olla yksi tällainen elementti.

Sihvosen teesistä hyvä esimerkki on kevään Suomi-USA-ottelut. Ensimmäisessä Suomi oli täysin purjeissa jo oman maalin takana ja koko matsi meni lopulta ohi. Toisessa Suomi teki muutoksen pelitapaan ja peli-ilmekin oli ihan eri luokkaa.

Jos tehdään pelkästään se johtopäätös, että Suomi pelasi paremmalla asenteella, se on minun mielestäni heikkoa analyysia. Se on sitä sen vuoksi, että jokainen näkee siitä kuvasta suoraan, että Leijonat pelaa todella eri tavalla. Näin päästään jo arvioimaan sitä, mitä tuo yksi pienehkö muutos vaikutti esim. pelin virtaukseen. Ja sillähän on kiistatta iso merkitys.

Kun se peli ei "kulje" esimerkiksi siitä syystä, että vastustaja on taktisesti parempi niin se tunne kuolee nopeasti tai energia menee turhautumiseen pelaamiseen. Joukkue ei pääse mukavuusalueelleen, ei siis pysty pelaamaan niin kuin se on ajatellut ja harjoitellut.

Silloin kun peli taas rullaa hyvin, ja päästään toteuttamaan asioita omassa tahdissa se parantaa myös kollektiivista tunnetta, pelkästään jo siksi, että joukkue huomaa pelaavansa voitosta.

No, näin ainakin itse koen asian ja olen ymmärtänyt Sihvosen tarkoittavan samaa.

 

[J.Grönvall]

Kun en ihan tajua...

En viitsi koko ajan toistaa samoja asioita. Kyselemisen sijaan suosittelen ottamaan selvää ja pohtimaan asioita, ja muodostamaan oman käsityksen asiasta.

Minä olen oman kantani selvittänyt ja kun vastaukset näyttävät olevan lähinnä saivartelua ja mukanokkelia kysymyksiä, niin tämä keskustelu lienee tällä kertaa tiensä päässä.

Minä en ole yksi totuus, minä olen Jatkoajan nimimerkki jolla on liikaa mielipiteitä ja vittumainen tapa tulla viisastelemaan. Siksi koen ettei minun tarvitse keksiä pyörää uudelleen, kunhan esitän näkemykseni siitä miksi se pyörii tiettyyn suuntaan.

 

[Fordél]

En viitsi koko ajan toistaa samoja asioita. Kyselemisen sijaan suosittelen ottamaan selvää ja pohtimaan asioita, ja muodostamaan oman käsityksen asiasta.

Voe voe. Luulisi teikäläisen jo sen verran tuntevan allekirjoittanutkin, että ei heitä tällaisia juttuja. Kyllä täällä pohditaan näitä asioita ja pyritään ottamaan selvää niin eri asiantuntijoiden teksteihin perehtymällä, keskusteluja käymällä kuin ihan rustaamalla havaintoja ruutuvihkoon.

Eli nuo kysymykset oli täysin vilpittömiä ja heitetty tänne siksi, että keskustelu etenisi. En muista nähneeni sulta selvitystä siitä miten pelitapa tuottaa tunteen, mutta jos sellainen löytyy niin voisitko vinkata vaikka valmiiseen viestiin, kiitos!

Minä olen oman kantani selvittänyt ja kun vastaukset näyttävät olevan lähinnä saivartelua ja mukanokkelia kysymyksiä, niin tämä keskustelu lienee tällä kertaa tiensä päässä.

Älä ihmeessä lähde pois keskustelusta vasta kun se on päässyt alkamaan.

Edelleen, kyse ei ole todellakaan mistään saivartelusta ja nokkeluudesta vaan ihan aidoista vilpittömistä kysymyksistä. Toivoisin, että kestäisit ne ja heittäisit omat näkemyksesi. Jos mua (ja uskoisin myös monia muitakaan) ei ne kiinnostaisi, ei kysymyksiä edes esitettäisi.

Minä en ole yksi totuus, minä olen Jatkoajan nimimerkki jolla on liikaa mielipiteitä ja vittumainen tapa tulla viisastelemaan. Siksi koen ettei minun tarvitse keksiä pyörää uudelleen, kunhan esitän näkemykseni siitä miksi se pyörii tiettyyn suuntaan.

Vittumainen olet vain siinä tapauksessa jos jätät keskustelun puolitiehen. Ei noissa sun viesteissä ole mielestäni tippaakaan viisastelua. Hyviä perusteltuja näkökantoja, jotka vaativat vain lisää selvennystä.

 

[LaTe_Show]

Edelleen, kyse ei ole todellakaan mistään saivartelusta ja nokkeluudesta vaan ihan aidoista vilpittömistä kysymyksistä. Toivoisin, että kestäisit ne ja heittäisit omat näkemyksesi. Jos mua (ja uskoisin myös monia muitakaan) ei ne kiinnostaisi, ei kysymyksiä edes esitettäisi.

Allekirjoitan, sillä itseänikin näin valmentajana kiinnostaisi tietää enemmän tästä pelitapa (lähtökohtaisesti) tuottaa tunteen-filosofiasta.

 

[J.Grönvall]

Fordél, kaikki on luettavissa jopa viimeisistä viesteistä. Sinun täytyy itse yhdistellä ne asiat ja koittaa ymmärtää mitä tarkoitan.

Olet hyvä kirjoittaja mutta keskustelu kanssasi ajautuu usein tähän:

JG: Pallo on ruskea.
F: Miksi? Se voi olla myös musta.
JG: Toki se voi olla mutta tässä tapauksessa se on ruskea.
F: Mutta yhtä hyvin se voi olla mustakin, ei se välttämättä aina ole ruskea.
JG: Minä katson sitä tällä hetkellä ja se on ruskea.
F: Oletko varma, että se on ruskea? Voihan se olla, vaikka musta, mutta luulet vain sen olevan ruskea?

Ihan jokaikistä asiaa ei aina tarvitse kirjoittaa auki, se vain sotkee koko keskustelun.