Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[choose_life]

Suunnitellaanko myös se missä vaiheessa harjoitellaan ryhmädynamiikka ja itseluottamus siihen kuntoon, että voidaan alkaa voittamaan?

Ei, siihen tarvitaan mm. sellainen teorialeikkien ulkopuolella oleva pikkujuttu kuin valmentaja, jonka systeemit ovat reaalimaailmassa toimivia ja uskottavia ja jota pelaajat kunnioittavat (eivätkä esimerkiksi naura heti kättelyssä ulos kopista.)

Tämä erittäin suurena ot:na, koska ketjun otsikon kanssa ylläolevalla on vielä vähemmän tekoa kuin 90 prosentilla viesteistä. Mikä on sinänsä laillaan saavutus.

Vai niin. Hommahan on sitten hallussa kaikin puolin.

No juu, aloimme taas kiertää kehää, joten lienee aika pakata kimpsut ja kampsut. Antakaamme estradi jälleen P.Sihvoselle ja uskolliselle fanijoukolleen.

Älä suotta poistu takavasemmalle, kun idolisi "keskustelu"- ja muutkin ns. opit ovat nykyään noin hyvin hallussa. Nimimerkkisi voisit kyllä vaihtaa eikä suosikkiseurankaan parissa olla yleensä tämän sortin pelleilyä pahemmin harrastettu - mutta whatever, vapaassa maassa.

 

[Fordél]

Heh, missä ihmeen prosessissa? Tässä puhutaan nyt ryhmän johtamisesta. Ja pelitapa ei ole pelikirja.

Se on näkemykseni kyllä. Ja edelleen haluaisin kuulla mistä tuotatte sen kollektiivisen tunteen ja voittavan ilmapiirin, jos se kerran syntyy jostain "prosessista" ennen kuin on edes päästy jäälle?

Kyllä, pelitapa voi olla vain osa pelikirjaa.

Olen sanonut tämän jo monta kertaa. Se syntyy prosessissa, niin jäällä kuin sen ulkopuolella. Eli siinä kaikessa toiminnassa, jota joukkue tekee. Onko se sitten kauden mittainen vai pidempi, lienee tässä kohdin sivuseikka.

Joka tapauksessa tämä prosessi pitää sisällään paljon erilaista toimintaa ja vuorovaikutusta niin pelaajien välillä, pelaajien ja valmentajien välillä kuin muiden toimijoiden välillä (esim. taustaorganisaatio, media jne.). Kaikki tämä tuottaa erilaista tunnetta, joka voi esimerkiksi sitouttaa pelaajaa pelitapaan tai olla sitouttamatta. Välttämättä ei ole edes kyse pelitapaan liittyvistä asioista, mutta se voi lopulta näkyä siinä miten pelaaja toteuttaa pelitapaa. Kanavoituuko tunne yhteiseen tekemiseen vai omaan tekemiseen.

Ja kun tällä prosessilla on yleensä yksi selkeä johtaja eli valmentaja (nykyisin monesti myös valmennusryhmä), korostuu hänen/heidän osaaminen ja ammattitaito. Jos heillä on prosessi hyvin hallussa (niin hyvin kun se nyt vain voi olla), syntyy yksilössä positiivista tunnetta ja energiaa, joka näkyyy kentällä mm. yhdensuuntaisina tekoina.

Mitään kollektiivista tunnetta ei ole olemassa. Ihan samalla tavalla kun ei ole joukkuetta. On vain ryhmä yksilöitä ja heidän tunteensa, joita valmentajan pitäisi ohjata kohti yhteistä päämäärää.

Oliko niissä Suomi-USA-otteluissa sitten huono ja hyvä joukkuehenki, vai mitenkä tämä logiikka nyt toimii?

En tiedä, koska en ollut katsomassa tota prosessia riittävän läheltä. Jotain virheitä tehtiin kun pelaaminen suli, mutta olivatko ne pelitapaan liittyviä, johtamiseen, ryhmädynamiikkaan vai mihin liittyviä niin en nyt tässä sanoa.

EDIT. Ja tottakai on hyviä ja huonoja pelikirjoja, niin kuin on hyviä ja huonoja strategioita.

Mielestäni ei ole itsessään, sillä ne pitää aina suhteuttaa johonkin.

 

[J.Grönvall]

Ei, siihen tarvitaan mm. sellainen teorialeikkien ulkopuolella oleva pikkujuttu kuin valmentaja, jonka systeemit ovat reaalimaailmassa toimivia ja uskottavia ja jota pelaajat kunnioittavat (eivätkä esimerkiksi naura heti kättelyssä ulos kopista.)

Tämä erittäin suurena ot:na, koska ketjun otsikon kanssa ylläolevalla on vielä vähemmän tekoa kuin 90 prosentilla viesteistä. Mikä on sinänsä laillaan saavutus.

Ai niin, valmentajakin piti olla vielä. Joo, tosiaan.

 

[J.Grönvall]

Suunnitellaan siten, että kaikki harjoitukset ja tapahtumat pyrkivät tukemaan ja kehittämään myös joukkueen ryhmädynamiikkaa ja pelaajien itseluottamusta...

Vai niin. Hommahan on sitten hallussa kaikin puolin.

No juu, aloimme taas kiertää kehää, joten lienee aika pakata kimpsut ja kampsut. Antakaamme estradi jälleen P.Sihvoselle ja uskolliselle fanijoukolleen.

 

[TosiFani]

... Antakaamme estradi jälleen P.Sihvoselle ja uskolliselle fanijoukolleen.

Täällä sinä päivystät.

Sinä väität, että halu menee aina pitkässä juoksussa tasan, eikä psyykkaamista tarvita ammattiurheilijoiden kohdalla. Tämä väite ei vaan pidä paikkaansa, valmentajan johtamistyylillä ja joukkueen rakenteella on suuri merkitys siihen minkälainen työskentelyilmapiiri joukkueessa on. Mikäli joukkueessa on huono fiilis, niin se näkyy kentällä.

Pelikirja, pelitapa tms. on tärkeä osa jääkiekkoa, mutta niin on henkinenkin johtaminen. Mielestäni näitä kahta ei pidä asettaa vastakkain, molempia tarvitaan.

 

[Durden]

Pelikirja, pelitapa tms. on tärkeä osa jääkiekkoa, mutta niin on henkinenkin johtaminen. Mielestäni näitä kahta ei pidä asettaa vastakkain, molempia tarvitaan.

Tämä on erittäin hienosti kiteytetty! Vastakkainasettelu on turhaa, sillä menestyäkseen molempien asioiden pitää olla kunnossa.

Pelitaktisista asioista voidaan puhua erikseen, esim. olisiko valmentajan kannattanut muuttaa taktiikkaa jossain tietyssä tilanteessa. Kun taas vertaillaan valmentajia, ja käytettään termejä kuten hyvä tai huono valmentaja, niin silloin pitää huomioida kokonaisuus, eikä oikaista väittämällä että tämän pelikirja on parempi kuin tuon.

 

[Askaisten Visa]

Täällä sinä päivystät.

Sinä väität, että halu menee aina pitkässä juoksussa tasan, eikä psyykkaamista tarvita ammattiurheilijoiden kohdalla. Tämä väite ei vaan pidä paikkaansa, valmentajan johtamistyylillä ja joukkueen rakenteella on suuri merkitys siihen minkälainen työskentelyilmapiiri joukkueessa on. Mikäli joukkueessa on huono fiilis, niin se näkyy kentällä.

Pelikirja, pelitapa tms. on tärkeä osa jääkiekkoa, mutta niin on henkinenkin johtaminen. Mielestäni näitä kahta ei pidä asettaa vastakkain, molempia tarvitaan.

Jännä juttu, kun omasta mielestäni (kauan ketjua seuranneena, pari kertaa kommentoineenakin, muistaakseni) nimimerkki J.Grönvallin anti on ketjun parhaiten jäsenneltyä ja perusteltua. Enkä ole koskaan mieltänyt häntä mihinkään leiriin tms, kuuluvaksi.
Käsittääkseni nimim. J.Grönvall totesi jo aikoja sitten, että psyykkaamista EI PITÄISI tarvita ammattiurheilijoiden ollessa kyseessä.
Ja koska on mukavampi seurata tätä ikiliikuja-ketjua sivusta, totean vain, että kyllä: kaikkia kaikkien mainitsemia elementtejä tarvitaan menestyvän joukkueen/urheilijan halutessa olla paras.
Haluan kuitenkin huomauttaa, että kuuden mestaruuden mies, Hannu Jortikka, ei ole kaikkein kuuluisin ihmisjohtaja. Kyseessä on äärimmäisen kovan vaatimustason vaatiminen ammattilaispelaajilta. Parhaimmillaan. Mutta reisille voi mennä sekin.

 

[Fordél]

En ymmärrä tätä selitystä, jota Sihvonenkin tarjoaa, että tunnetila ja henkinen puoli menee aina pitkässä juoksussa tasan. Mihin se perustuu?

Vaikka jostain käsittämättömästä syystä tunnetila menisi 20 jätkällä ja vaikka 12 joukkueella tasan 60 pelatun ottelun jälkeen, tulee niitä yksittäisiä pelajä, joissa ratkotaan jatkoonmenijöitä, mitalleja ja mestaruuksia. Jos yksittäisessä pelissä toisen jengin pelaajat esimerkiksi kanavoivat tunnettaan vääriin asioihin ja toisessa taas ei, syntyy yksi erottava tekijä, joka voi ratkaista pelin. Otat tyhmän jäähyn kun käyt ylikierroksilla ja vastustaja rankaisee. Maalivahdin hermot ei kestä ja tulee yksi hörppy. Pieniä juttuja, jotka voivat lopulta ratkaista voittoja. Ja siitä voittamisestahan tässä kaikessa on kyse.

Osaava ja ammattitaitoinen valmentajaryhmä pystyy käsittelemään pelaajia niin että veskan hermot pitää, jokainen suuntaa energiansa vain yhteisesti sovittuihin ja joukkuetta hyödyttäviin tekoihin eivätkä käy ylikierroksilla, pelaajien välillä on hyvä ilmapiiri ja jengissä uskalletaan pelata eikä pelätä virheitä jne. On vaikea kuvitella, että kaikki tämä pystyttäisiin tekemään jokaisessa jengissä tismalleen yhtä hyvin eikä eroja syntyisi.

 

[LaTe_Show]

En ymmärrä tätä selitystä, jota Sihvonenkin tarjoaa, että tunnetila ja henkinen puoli menee aina pitkässä juoksussa tasan. Mihin se perustuu?

Unohtamatta sitä, että vaikka ne menisikin "tasan", niin joskus toisen joukkueen tunnetilalla ja henkisen puolen vahvuudella on enemmän merkitystä, varsinkin kun pelataan kuolemanottelua.

 

[TosiFani]

... Haluan kuitenkin huomauttaa, että kuuden mestaruuden mies, Hannu Jortikka, ei ole kaikkein kuuluisin ihmisjohtaja. Kyseessä on äärimmäisen kovan vaatimustason vaatiminen ammattilaispelaajilta. Parhaimmillaan. Mutta reisille voi mennä sekin.

J. Grönvall tuntuu tässä ketjussa päivystävän ja tässä kohtaa hän puolustaa P. Sihvosen mielipidettä, halu menee aina pitkässä juoksussa tasan.

H. Jortikka on hyvä projektivalmentaja, joka voi toimia yhden pelaajan kanssa korkeintaan kolme kautta, tämän jälkeen hänen keinonsa ovat käytetty. Toisaalta hänen johtamistyylinsä sopii hyvälle joukkueelle, sellaisille joilla hän on mestaruutensa hankkinut, pelaajien kehittäjäksi hänestä ei ole. Toinen saman koulukunnan valmentaja, Summanen, on taas erittäin arvostettu valmentaja pelaajien keskuudessa pelaajien kehittäjänä. Valitettavasti hänen paineensietokykynsä ei ole kaikkein paras ja tämä aiheuttaa ylilyöntejä.

Huippupelaajat ovat ihmisiä, heitä on hyvin erilaisia. Pelaaja saattaa olla murtunut, kun joukkue on voittanut kärkikamppailun 1 - 0, koska hän ei tehnyt maalia. Toisaalta sama pelaaja voi kulkea linja-auton käytävällä iloisena 9 - 4 tappion jälkeen, koska on tehnyt hattutempun. Ja tämä esimerkki on oikeasta elämästä.

Eräs valmentaja puhui jääkiekkojoukkueesta BB-talona, jossa nuoret ihmiset toimivat. Tämä pitää varmasti paikkansa, jopa alle kaksikymppiset kaverit saavat kovaa palkkaa, saavat pelata jääkiekko työkseen ja istuskella päivät kaupungin kahvikuppilassa. Tämä on monen pojan kohdalla totuus, mikä sitten näkyy usein uran notkahtamisena.

Väite, että kaikilla pelaajia olisi sisäsyntyinen halu harjoitella ja voittaa, on väärä. Valmennuksen ja määrättyjen pelaajien tehtävä on muistuttaa tästä asiasta jatkuvasti. Joukkue tarvitsee hyvän pelikirjan, mutta hyvä pelikirja ei auta mikäli sitä ei noudateta. Mikäli pakin tehtävä on nousta kiekon kanssa maalin eteen ja antaa siitä nopea syöttö, hänen tulee näin toimia, eikä lähteä soveltamaan. Tämäkin esimerkki on todellisesta elämästä, valmentaja joutui nuorelle pakille neuvomaan uudestaan ja uudestaan samasta asiasta. Pakki oli tehnyt tulokaskaudella hyvät pisteet ja ryhtyi soveltamaan pelikirjaa, oli sitä mieltä että hänen ratkaisunsa on parempi. Tämän tyyppisiä pelaajia löytyy jokaisesta joukkueesta ja valmentajan tehtävä on ratkaista näitä ongelmia.

 

[Askaisten Visa]

Satuin vilkaisemaan U-lehden sähköversiota ja siellä eräs analyytikko toteaa JYP:n valmentajavaihdosta ruotivassa jutussa, että henkilökohtaisia asioita on turha jääkiekkobisneksessä ottaa mukaan tiedottamiseen, oli/on niissä perää tai ei.
Hmm...näinköhän ketjun päähenkilö muistaa tuota lausettaan kovinkaan pitkään? Vai tarkoittaakohan hän vain tätä nimenomaista casea vai sitä, että henkilökohtaistaminen on sallittu vain harvoille ja valituille?

 

[Robin Big Snake]

Satuin vilkaisemaan U-lehden sähköversiota ja siellä eräs analyytikko toteaa JYP:n valmentajavaihdosta ruotivassa jutussa, että henkilökohtaisia asioita on turha jääkiekkobisneksessä ottaa mukaan tiedottamiseen, oli/on niissä perää tai ei.
Hmm...näinköhän ketjun päähenkilö muistaa tuota lausettaan kovinkaan pitkään? Vai tarkoittaakohan hän vain tätä nimenomaista casea vai sitä, että henkilökohtaistaminen on sallittu vain harvoille ja valituille?

Onko sillä väliä kuinka pitkään muistaa? Mun on ainakin todella vaikea nähdä Sihvosta tulevaisuudessa minkään jääkiekkojoukkueen tiedottajana. Tai eihän sitä koskaan tiedä mutta tuskin siihen hommaan palkataan tai lähtee.

 

[Osmo Rapeli]

Hmm...näinköhän ketjun päähenkilö muistaa tuota lausettaan kovinkaan pitkään? Vai tarkoittaakohan hän vain tätä nimenomaista casea vai sitä, että henkilökohtaistaminen on sallittu vain harvoille ja valituille?

Tarkoittaisiko vaikka omista henkilökohtaisista asioista tiedottamista eikä henkilökohtaisuuksia toista kohtaan.

 

[obi-wan]

Tarkoittaisiko vaikka omista henkilökohtaisista asioista tiedottamista eikä henkilökohtaisuuksia toista kohtaan.

Jälkimmäinen kun onkin ok

 

[Osmo Rapeli]

Jälkimmäinen kun onkin ok

Siihen asiaan en ole ottanut kantaa, mikä on ok.

 

[Askaisten Visa]

Petteri Sihvonen onnistuu taas jäätävän hyvin pilaamaan lukijan toivoman mallikkaan lukukokemuksen UL:ssa, väittäen olevansa viivelähtöjen organisoinnin paras asiantuntija koko kiekkoilevassa maalimassa. Itse olen luullut, että ko. hlö on nimimerkki siffa? Kiitos tarkennuksesta.

Ja toinen lause, jonka itse asiassa olen oikeasti toivonut Petteri Sihvosen näppäimistön edes kerran suoltavan, on se, että jäällä on toden totta usein myös se toinen joukkue. Huh, onneksi peli näyttää kaiken.

Kiitos myös siitä, että toit esiin väärät etäisyydet jopa metrin tarkkuudella. Nyt peliä on helpompi seurata. eikä mennä Jukka Jalosen miinaan, että heikon suorituksen takana olikin vain peli-ilme.

 

[kimbe66]

Petteri Sihvosen paras oivallus on ollut se, että jääkiekkoilijat tarvitsevat pelikirjan. Täytyy vain toivoa, että he oppivat myös lukemaan. Jääkiekko on todellakin yksinkertaisten miesten yksinkertainen peli, jossa tekemällä enemmän maaleja, kuin vastustaja, voittaa ottelun.

Perustuuko pelaaminen viivelähtöihin vai nopeisiin lähtöihin, on joukkueen voiton kannalta yhdentekevää, suurin osa valmentajista ja joukkueista haluaa kuitenkin voittaa. Ja tämä osa pelikirjaa on pelkästään se pelitapa. Itse pelikirja sisältää paljon enemmän. Pelikirja sisältää joukkueen identiteetin, jos olisin HIFK-fani, voisin sanoa sen sisältävän brändin.

Pelikirjalla voidaan kuitenkin saada se voiton henki päälle (edellyttäen, että joukkue osaa lukea). Se kirja sisältää muutakin kuin pelitavan, se sisältää joukkueen identiteetin. Ilkka Kaarna piti hyvän luennon muutama vuosi sitten aiheesta koskien Pelicansia. Siis mitä se Pelicans-identiteetti on. Olen sitä jossain aikaisemmassa viestissäni referoinut. Mutta lyhyesti: se pelikirja koski koko Lahden kaupunkia, ja kuinka Pelicans siihen vaikuttaa.

Ja luultavasti tämä sama asia toimii kaikilla muilla pienemmillä liigapaikkakunnilla, tosin en tiedä, toimiiko yhtä hyvin. Kuin myös Mestis-paikoilla. Kouvolassa on nyt päästy hyvään alkuun, sen tiedän. Toivottavasti jatkoakin seuraa.

Näissä pelikirja-asioissa jääkiekon pienet paikkakunnat ovat mielestäni ajaneet suurten ohi (paitsi Rauma, joka ei tunnu saavan identiteettiään millään kasaan). Nähtäväksi jää, kuinka suuri merkitys tällä loppujen lopuksi on.

 

[Fordél]

Ja luultavasti tämä sama asia toimii kaikilla muilla pienemmillä liigapaikkakunnilla, tosin en tiedä, toimiiko yhtä hyvin. Kuin myös Mestis-paikoilla. Kouvolassa on nyt päästy hyvään alkuun, sen tiedän. Toivottavasti jatkoakin seuraa.

Millä tavalla tai missä asioissa Kouvolassa on päästy hyvään alkuun?

 

[kimbe66]

Millä tavalla tai missä asioissa Kouvolassa on päästy hyvään alkuun?

Ainakin minun näkemykseni mukaan KooKoo on kaupungin suurin seura. Vaikka Kouvolassa on MyPa, KPL ja Kouvot ihan mestaruussarjatasolla, on KooKoo ohi näiden. Eli seura on onnistunut sitouttamaan kaupungin väestön mukaan toimintaansa. Tämä on iso osa sitä pelikirjaa.

Näkyvyys ja junioritoiminta on ainakin tällä hetkellä hyvässä mallissa. Taas osa seuran pelikirjaa.

Imago on pääosin myönteinen. Osa pelikirjaa sekin.

Ja kun ajatellaan, että Kouvolassa on loistava hiihtoseura, niin sen seuran pelikirja ei ole lyönyt läheskään yhtä hyvin läpi, kuin kiekkoseuran. Toki kyseessä on yksilöurheilulaji, mutta eivät hiihtäjät ole onnistuneet myymään pelikirjaansa siten, että saisivat junioreita innostumaan lajista.

Itse asiassa pesäpalloseura on ainoa, joka on samalla tasolla. Eikä sekään olisi, jos pelaisi KooKoon kanssa vastaavantasoisessa sarjassa.

Heikoin puoli KooKoon pelikirjassa on ollut tuo edustusjoukkueen ja koko organisaation pelitapa. Siitä en ole oikein vieläkään päässyt jyvälle, mutta toivottavasti se on nyt mietitty. Viime kaudella Lehkonen yritti puuduttavasti peluuttaa kiekkokontrollia, tämän kauden sapluunasta en ole oikein varma. Alkukausi oli surkeaa, se täytyy myöntää.

Mutta kuten jo aikaisemmin sanoin, pelikirjaan kuuluu paljon muutakin, kuin varsinainen pelaaminen. Tai näin ainakin viisaampien puheesta ymmärsin.

 

[Fordél]

Ainakin minun näkemykseni mukaan KooKoo on kaupungin suurin seura. Vaikka Kouvolassa on MyPa, KPL ja Kouvot ihan mestaruussarjatasolla, on KooKoo ohi näiden. Eli seura on onnistunut sitouttamaan kaupungin väestön mukaan toimintaansa. Tämä on iso osa sitä pelikirjaa.

Onhan se ykkösseura esim. yleisömäärissä, mutta ei mielestäni mikään erityisen kova saavutus. Koris ei Suomessa erityisesti vedä ja MyPa on myllykoskelaisten juttu, ei niinkään kouvolalaisten. KPL pystyisi ehkä ainoana laittaa kampoihin, mutta on ollut viime vuosina vähän alamaissa. Mutta ei sillä, kyllä KooKoossa on tehty pitkään myös hyvää työtä, mutta ei valitettavasti riittävän hyvää työtä urheilullisella puolella.

Mutta kuten jo aikaisemmin sanoin, pelikirjaan kuuluu paljon muutakin, kuin varsinainen pelaaminen. Tai näin ainakin viisaampien puheesta ymmärsin.

Kyllä, mutta mulla ei ole tietoa, että KooKoon pelikirjassa olisi näitä enlä siihen usko. Tuskin sullakaan on tietoa. Sen sijaan KooKoon strategiassa niitä voi olla linjattuna.

 

[kimbe66]

Onhan se ykkösseura esim. yleisömäärissä, mutta ei mielestäni mikään erityisen kova saavutus. Koris ei Suomessa erityisesti vedä ja MyPa on myllykoskelaisten juttu, ei niinkään kouvolalaisten. KPL pystyisi ehkä ainoana laittaa kampoihin, mutta on ollut viime vuosina vähän alamaissa. Mutta ei sillä, kyllä KooKoossa on tehty pitkään myös hyvää työtä, mutta ei valitettavasti riittävän hyvää työtä urheilullisella puolella.



Kyllä, mutta mulla ei ole tietoa, että KooKoon pelikirjassa olisi näitä enlä siihen usko. Tuskin sullakaan on tietoa. Sen sijaan KooKoon strategiassa niitä voi olla linjattuna.

Juu, ei minulla tietoa ole. Mutta jotenkin jaksan uskoa siihen, että jonkinlainen linjaus asioista siellä on. Itse asiassa, siellä on pakko olla, jos tällä talousalueella aikoo menestyä.

Asiasta kolmanteen, myös MyPan tarvitsisi uudistaa pelikirjansa. Tiedän, että seura on kova toimija Myllykoskella, mutta nyt kun paperitehdas on kuopattu, pitäisi toiminta saada koskemaan koko Kouvolaa. Yritystähän siihen suuntaan jo on, mutta lisää, lisää...

 

[Fordél]

Juu, ei minulla tietoa ole. Mutta jotenkin jaksan uskoa siihen, että jonkinlainen linjaus asioista siellä on. Itse asiassa, siellä on pakko olla, jos tällä talousalueella aikoo menestyä.

Pelikirjassa? En usko, että Juujärven pelikirjassa on sovittu näin laajasti juttuja. Sen sijaan KooKoon strategiassa voi näitä juttuja olla.

Asiasta kolmanteen, myös MyPan tarvitsisi uudistaa pelikirjansa. Tiedän, että seura on kova toimija Myllykoskella, mutta nyt kun paperitehdas on kuopattu, pitäisi toiminta saada koskemaan koko Kouvolaa. Yritystähän siihen suuntaan jo on, mutta lisää, lisää...

Riittää varmasti, että muuttavat strategiaansa ja toimintasuunnitelmiaan vahvistaakseen taloudellista pohjaansa.

 

[kimbe66]

Pelikirjassa? En usko, että Juujärven pelikirjassa on sovittu näin laajasti juttuja. Sen sijaan KooKoon strategiassa voi näitä juttuja olla.



Riittää varmasti, että muuttavat strategiaansa ja toimintasuunnitelmiaan vahvistaakseen taloudellista pohjaansa.

Pelikirja on siis koko seuran toimintamalli, eli strategia, mikäli sitä niin haluat kutsua. Se ei ole yksin Juujärven päätettävissä. Pelitapa on sitten toinen juttu. Kuten aiemminkin jo sanoin, siitä en ole oikein päässyt vielä jyvälle. Toivottavasti se vielä siitä selkiytyy.

Tämä pelikirja-ajattelu on siis mennyt hiukan väärille raiteille täällä Jatkoajassa, koska siitä on unohdettu muut nyanssit, kuin pelitapa. Valmentaja määrittää kyllä joukkueen pelitavan, mutta yksin hän ei pelikirjaa tee. Pelikirjaan sisältyy esim. joukkueen imago ulospäin. HIFK-fanit puhuvat brandista, me maalaiset emme vastaavia sanoja osaa.

Olisi kuitenkin tärkeää erottaa kaksi asiaa toisistaan: pelikirja ja pelitapa. Tässä saattaa olla Sihvosen suurin heikkous johtavana analyytikkona, hän usein kääntää pelitavan pelikirjaksi.

Ja tässä pelikirja-asiassa uskon mieluummin Ilkka Kaarnaan, kuin kaikenmaailmanjatkoaikatietäjiin (ei ollut suunnattu sinulle Fordel).

Mutta se pelikirja on siis samanlainen kuin yrityksen visio omista tekeleistään. Millaista kuvaa yritys antaa maailmalle? Mitä arvoja se korostaa? Miten se niitä toteuttaa? Toki se pelin kautta parhaiten sm-liigaseuroilla näyttäytyy, mutta kuuluu siihen esim. se juniorityö, vanhempien sitouttaminen, muun yhteisön sitouttaminen jne. Mielestäni tässä on Kouvolassa tehty kohtalaisen hyvää työtä. Parannettavaa toki riittää, mutta alkuun on päästy. Minutkin on saatu kannattamaan kouvolalaista kiekkoseuraa, vaikka olen savolainen lähtöperältäni!

 

[Fordél]

Pelikirja on siis koko seuran toimintamalli, eli strategia, mikäli sitä niin haluat kutsua. Se ei ole yksin Juujärven päätettävissä. Pelitapa on sitten toinen juttu. Kuten aiemminkin jo sanoin, siitä en ole oikein päässyt vielä jyvälle. Toivottavasti se vielä siitä selkiytyy.

Ja tässä pelikirja-asiassa uskon mieluummin Ilkka Kaarnaan, kuin kaikenmaailmanjatkoaikatietäjiin (ei ollut suunnattu sinulle Fordel).

Usko ihmeessä Ilkka Kaarnaa kun puhutaan Pelicansista, mutta jokainen valmentaja ja organisaatio määrittelee nämä asiat omalla tavallaan. Niin se vain valitettavasti menee ja siksi ei ole olemassa mitään yhtenäistä käsitettä kuten pelikirja ja sen yhtenäistä sisältöä. Jossain se voi pitää sisältää vain pelitapaan liittyvät asiat ja jossain paljon laajempia kokonaisuuksia.

Missään en ole törmännyt KooKoon kohdalla puhuttavan koko seuran pelikirjasta, jossa määriteltäisiin kaikki seuran asiat. Siksi mun vaikea sellaista arvioida, niin kritisoida kuin kehuakaan, KooKoon kohdalla.

Itse käytän siksi mielellään termiä pelitapa kun puhutaan pelitavasta ja muista asioista muita termejä. Pelikirja on niin sekava käsite, että sitä ei mun mielestä kannata yleisesti ottaen edes käyttää ellei sitä asianosainen ole ensin määritellyt.

 

[siffa]

Perustuuko pelaaminen viivelähtöihin vai nopeisiin lähtöihin, on joukkueen voiton kannalta yhdentekevää, suurin osa valmentajista ja joukkueista haluaa kuitenkin voittaa. Ja tämä osa pelikirjaa on pelkästään se pelitapa. Itse pelikirja sisältää paljon enemmän. Pelikirja sisältää joukkueen identiteetin, jos olisin HIFK-fani, voisin sanoa sen sisältävän brändin.

Nopean pystysuunnan pelin hyökkäyspelaaminen perustuu pääosin aina nopeisiin ja puolinopeisiin lähtöihin. Meidän Pelissä hyökkäyksiin lähtöjä omalta puolustusalueelta rytmitetään nopeiden ja puolinopeiden hyökkäysten lisäksi HVP-lähdöillä. Meidän Pelin ensisijainen hyökkäyksiinlähtö on nopea tai puolinopea lähtö. HVP-lähdöt ovat Meidän Pelissä aina määrältään pienemmät kuin nopeat ja puolinopeat lähdöt.

Pelikirjalla voidaan kuitenkin saada se voiton henki päälle (edellyttäen, että joukkue osaa lukea). Se kirja sisältää muutakin kuin pelitavan, se sisältää joukkueen identiteetin. Ilkka Kaarna piti hyvän luennon muutama vuosi sitten aiheesta koskien Pelicansia. Siis mitä se Pelicans-identiteetti on. Olen sitä jossain aikaisemmassa viestissäni referoinut. Mutta lyhyesti: se pelikirja koski koko Lahden kaupunkia, ja kuinka Pelicans siihen vaikuttaa.

Jääkiekon pelikirjoja (Jääkiekkoliiton julkaisemia) aina 1980-luvun puolesta välistä alkaen aina Jukka Jalosen Meidän Pelin pelikirjaan olen esitellyt täällä JA:ssa vuosien mittaan useaan kertaan. Pelikirjat ovat olleet suppeampia tai laajempia riippuen niiden tekijöistä. Risto Dufva on määritellyt pelikirjan laajimmin koskemaan koko jääkiekkoseuran toimintaa. Tämä tapahtui vuosia sitten Urheilukanavan ohjelmassa. Ilkka Kaarnan määritelmää en tunne ja kiinnostaisi tietää, että puhuiko hän todella Pelicansin pelikirjasta koskien koko Lahden kaupunkia?

Erkka Westerlund antoi keväällä 2006 haastattelun olympiakisojen jälkeen, mutta ennen saman kevään MM-kisoja. EW sanoi:" Jääkiekko on kuin tietokoneohjelma. Mitä pitemmälle sitä kehitetään, sitä useammin se on päivitettävä uudella versiolla. Jääkiekossa puhutaan pelikirjoista, jotka tulevat ja menevät. Nyt on taas suden hetki. Pelikirja pitää ajanmukaistaa". Westerlund muisteli hetken Torinon finaalia:"Hävisimme, koska Ruotsi hallitsi kiekollisen pelin paremmin. Juuri siksi suomalainen pelikirja on pakko remontoida. Suomen taistelu on pohjautunut hyvään maalivahtipeliin, kurinalaiseen puolustamiseen ja suunnanmuutoksen jälkeisiin vastaiskuihin. Nyt on ajateltava toisin. Suurin osa hyökkäyksistä käynnistetään tilanteessa, jossa vastustaja on organisoinut puolustuksensa kuntoon. Meidän on opittava tämä pelitapa:on osattava rakentaa, uskallettava pitää kiekkoa, haastettava vastustaja". Kuten tiedetään, niin Torinon finaalin Suomen pelikirja on päivitetty ja päivitetään pienin muutoksi jatkuvasti. Kyse on suomalaisesta Meidän Pelistä, jonka Jukka Jalonen ja Timo Lehikoinen kehittivät HPK:ssa. Se on toiminut hyvin HPK:ssa ja Jukka Jalosen maajoukkueissa. Erkka Westerlund tehnee siihen pieniä, mutta vain pieniä päivityksiä ennen Sotshin olympiakisoja.