Saatan vaikuttaa (ja olla) idiootti, mutta itselleni on vielä jäänyt epäselväksi mihin johtopäätöksiin näillä analyyseillä on päästy? Voisiko joku kertoa minulle hyvin yksinkertaisesti?
Ennen kuin yritän vastata tuohon varsinaiseen kysymykseesi, niin haluaisin kysyä tarkentavan kysymyksen: Minkälaista johtopäätöstä olet kaivannut?
Itse kiteytän sen vuonna 2006 ilmestyneeseen artikkeliin Ässien menestyksen syistä legendaarisen playoff-kevään aikana. Jutussa todettiin, että ns. porilainen hulluus ei ole syy vaan se on seuraus, ja perään Sihvonen melkoisen tyhjentävästi osoitti miksi Ässät sai aikaan itseään ruokkivan hurmostilan.
Toinen asia on se, että Sihvonen haluaa viedä eteenpäin Meidän peliä, suomalaista peli-identiteettiä. Siksi Meidän peli on vahvasti läsnä. Ennen sitä hän kirjoitti mm. rintamahyökkäyksistä, kenttätasapainosta jne. Nykyään nämä ovat jo ihan tavallisia juttuja mediassa.
Lähtöjen määrää on tärkeä tarkastella silloin, jos halutaan tietää A) miten joukkue pelaa kiekollisena, ja B) miten joukkue reagoi erilaisiin tilanteisiin (johtoasema, tappioasema, erän loput jne.).
Jatkoajan yksi koomisimpia kritiikin aiheita oli joskus se, että oman pään lähdöt eivät suoraan korreloi maalipaikkojen kanssa. Mitään kättä pidempää siihen ei tietenkään saatu, koska se on ihan idioottimainen lähestymiskulma jo valmiiksi.
Lähdöt ovat yksi osa hyökkäyspelaamista ja toki ne sen vuoksi tulee huomioida. Ne vaikuttavat tärkeänä osana keskialueen ylitykseen ja tästä jatkaen taas hyökkäysalueelle pääsemiseen ja siellä sijoittumiseen. Esimerkiksi kaltaiselleni harrastelijalle ne ovat helpoin tapa selvittää kunkin valmentajan peli-identiteetti sekä taktiset painoitukset kutakin vastustajaa vastaan.
Kun siffa tekee HVP-tilastoa, niin joku toinen innokas voisi laskea vaikka rintamahyökkäysten määrän eräkohtaisesti ja kolmas suorista hyökkäyksistä syntyneiden tapahtumien määrän (esim. niin, että tuleeko laukaus vai pelataanko kulmaan). Tässä alkaisi olla jo paljon eväitä analysoida joukkueen hyökkäämistä ja se antaisi vahvan indikaation myös valmentajan pelikirjan teoreettisesta puolesta. Ja tätä voi tietenkin jatkaa vaikka kuinka pitkään: kuinka paljon suoria hyökkäyksiä lopulta tuli, miksi niitä tuli se tietty määrä, miten vastustaja pelasi suhteessa omaan peliin jne jne jne.
Sihvosen tärkein ansio näin kuluttajalle on mielestäni tietoisuuden lisääntyminen ja keskustelun ohjaaminen itse peliin. On tavallaan semantiikkaa tapella siitä onko joku viivelähtö tai pitääkö mennä pystysuuntaan tai kiekkokontrolliin, koska koko ajan kirjoitamme pelistä ja vain pelistä. Me sivistämme toisiamme ihan huomaamatta jatkuvasti.
Mitä tulee FC Barcelonaan, niin pelaako se todella koko ajan samalla tavalla? Ja jos pelaakin, niin eikö se jo osoita, että sitä ei ole vielä osattu "purkaa"? Jose Mourinho on sen pystynyt tekemään, armottoman taktisella pelikirjalla.
Tuo Gretzkyn lausahdus kertoo olennaisen siitä mikä erottaa jalkapallon ja jääkiekon olennaisesti toisistaan. Jalkapallosta puuttuvat playoffsit (MLS liigan puolivillaisia pudotuspelejä ei lasketa). Playoffsien aikaan henkiset ominaisuudet korostuvat, kun pelataan samaa vastustajaa vastaan monta kertaa pienen ajan sisällä. Kuinka monta kerta ollaan nähty, että ratkaisijan rooliin nousee pelaajat joiden taitotaso ei ole paras mahdollinen, mutta tahtotila sitäkin vahvempi. Se on nähty ihan helvetin monta kertaa ja ratkaisijan roolia voi ottaa monella tapaa. Taklaamalla vastustajan tähtipelaajan pelihaluttomaksi/sairaalaan, kuiskuttelemalla sille rakkausrunoja tai perinteisesti tekemällä maalin.
Au contraire! Futiksessa pelataan joka vuosi vielä raaempia playoffeja kuin jääkiekossa. Mestarien liigan pudotuspelit ovat tästä kirkkain esimerkki. Engannissa pelataan nousukarsintoja ja sikäläistä futista tuskin voi syyttää asenteen puuttumisesta tai henkisten ominaisuuksien laiminlyönnistä.
Sinäkin puhut taas henkisten ominaisuuksien tärkeydestä mutta kyse ei olekaan tästä asiasta. Se on itsestäänselvyys. Kysymys on siitä miten sinä osoitat toisen joukkueen halunneen enemmän, siten, että sen voi jokainen objektiivisessa tarkastelussa todeta? Vastaushan on, että et mitenkään. Tällöin se ei kelpaa johtopäätökseksi, vaan se on tulkinta siitä mikä johti kulloiseenkin tulokseen.
Tätä asiaa voi miettiä myös yritysmaailman kautta siten, että johtuuko kahden kilpailevan yrityksen ero työntekijöiden paremmasta halusta, vai ensisijaisesti yrityksen toiminnallisista rakenteista (sisäiset prosessit, tiedonkulku, strategia jne.). Faktahan on, että pelkällä halulla ei tässäkään saavuteta yhtään mitään. Ja vielä vaikeampaa on Kauppalehdessä tai Taloussanomissa todeta, että Motorola haluaa enemmän kuin Nokia.
Joka tapauksessa, kuten Wayne Gretzky tuossa toteaa, niin voittaminen vaatii sen, että jokainen pelaaja antaa itsestään kaiken. Voittoa pitää todellakin haluta. Siihen Gretzky ei ottanut kantaa, että muuttuiko joku muu tuon vuoden aikana. Ja ihan pakko on kysyä, että miten nuo voitot pitkässä juoksussa menivät Islandersilla ja Oilersilla noiden kahden vuoden aikana?
En ota kuuleviin korviini jos joku sanoo, että JYP voitti Pelicansin keväällä puhtaasti siksi, että se halusi enemmän voittoa. Minä näen syynä sen, että JYP oli parempi oman pelitavan toteuttamisessa ja pelaajat pystyivät paineen alla tekemään harkittuja ratkaisuja. Pelicansilla olisi ollut keinoja ottaa ohjat käsiin mutta Kai Suikkanen halusi peluuttaa tietyllä tavalla ja kärsi tällä kertaa tappion.
