Onhan tuo Sihvosen viljelemä Meidän peli -jargon hemmetin puisevaa luettavaa etenkin mitä tulee Jukka Jaloseen. Kun Jalonen on kerran 10 vuotta sitten osoittanut taitonsa HPK:ssa, on hän ilmeisestikin lähes tulkoon täydellinen valmentaja hamaan tappiin asti. Tammisen kohdalla on ihme kyllä tullut vihdoin tappi vastaan. Tamin legendaarisuus alkoi vuoden -97 kotikisojen kisastuodion briljanteista kommenteista ja tällä meriitillä Tamminen aina näihin päiviin asti purjehti Sihvosen arvoasteikon kärkipaikoilla.
Mitä tulee kotikisoihin, niin Sihvonen on UL:ssä sitä mieltä, että Selännettä ei tulisi valita kisajoukkueeseen vaikka hän sattuisikin olemaan vapaana ja mahdollisesti itsekin myöntyväinen. Kuulemma Selänne leikkailee nykyään kaistoja ja ei enää ole kykenevä Meidän peliin. Kumma kyllä Torinossa 2006 homma vielä sujui loistavasti, vaikka siellä ainakin Jalosen mukaan pelattiin lähes identtisellä pelitavalla, kuin nyt hänen aikanaan. Varmaan haluamattaan Sihvonen nostaa taas pöydälle Jalosen auktoriteettiongelman mitä tulee osaan NHL-pelaajia. Etenkin kun kyse on laitureista, jonka pelipaikka on kaikkein yksinkertaisin koko viisikosta toteuttaa pelitavasta riippumatta ja tärkein osa-alue on hyökkäysalueen tuloksellisuus, niin ei luulisi olevan mikään ongelma ohjeistaa pelityyliä. Käsittämätöntä puhetta koko kirjoitus Sihvoselta. Enemmän ongelmia on varmasti senttereillä esim. Saku Koivulla ja pakeilla, joiden kohdalla erilaisen pelitavan sisäänajo on huomattavasti isompi prosessi. Mutta jos yksikään maailmanluokan laitureista jätetään valitsematta, ei voi kuin ihmetellä.
Mutta ilman muuta Jalosen pitää valita ne pelaajat, joita hän ajattelee kykenevänsä valmentaa. Jos auktoriteetti ja luottamus ei ole vaikkapa Pitkäsen, Olli ja Jussi Jokisen tai nyt vaikkapa Selänteen kohdalla tapissa kannattaa varmaan sitten valita ennemmin Mika Pyörälä ja Antti Miettinen hinkkaamaan luotettavaa kahden suunnan peliä.