Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Cobol]

Kuuluuko yv- ja av-pelaaminen oikeassa elämässä pelitapaan?

Kuuluu. Jos vetää 10 ylivoimaa ilman maalia voi sanoa: vittu me oltiin paskoja yv:llä, ei edes kunnon yritystä. Ei voi sanoa: vitun valmentaja peluuttaa yv:ssä aivan vääriä pakkeja ja kuviokin on niin yksinkertainen että se näkee jokainen.

Näin siis omalla kokemuksellani joka kuitenkin on vähäinen ja alemmista sarjoista.

 

[siffa]

Petri Matikainen antoi itse erätauolla kommentin, jossa sanoi, ettei ero syntyi valmistautumisesta peliin. Että kyseessä on joukkue, jossa on paljon nuoria pelaajia, jotka eivät tiedä vielä mitä tämä vaatii.

Tulkitsin sen itse niin, että osa joukkueesta säästeli oman mukavuusalueen yli menemistä, koska ei vielä ymmärretty miten paljon voittamisen eteen pitää tehdä - koko ajan, vaihdosta toiseen, syötöstä toiseen, laukauksesta toiseen. Hyvää yritystä oli pelin loppupuolella, jossa tosin juuri kokeneempi kaarti pani itsensä likoon.

Tätä tilaisuutta olen odottanut. Pääsen kuittaamaan sen Rise Pitkänen korjauksesi Pakariseksi:) Petri Matikainen kertoi tuon kommentin ottelun ja finaalisarjan loputtua. Matikainen piti hopeaa pettymyksenä, koska he uskoivat kultaan loppuun saakka. Matikaisen mukaan he kaatuivat heidän kykyynsä valmistaa nuoret pelaajat henkisesti riittävän kovaan iskuun, jotta oltaisiin joka hetki valmiina tekemään parhaansa (tai jotenkin noin). Se, että minä en pystynyt havainnoimaan puutteita Bluesin henkisen tila suhteen, on tietysti minun ongelmani. Minä näin loppuun saakka täysillä taistelevan Bluesin, joka toteutti valmentajansa pelitapaa aivan viime minuuteille saakka. Osku Grönman intoutui 3. erän aikana useaan kertaan kehumaan pelin sykettä, intohimoa ja kunnon taistelua. Kuriositeettinä pelitavan nöyrästä noudattamisesta poimin Bluesilta pakki-pakki-pakki-pakki-pakki kiekottelun omalla puolustusalueella noin 3 minuuttia ennen ottelun loppua, kun Blues pyrki kaikin keinoin tasoittamaan tilanteessa 2-3 ottelun.

Hyppäsin IFK:n bandwagoniin täällä JA:ssa 29.3.2011. Kun oma suosikkijoukkueeni putoaa pois, niin se on aina IFK, jota kannatan mestariksi. Tänä vuonna siihen oli erikoisen suuri syy, olivathan Pohjoisen pojat Kari Jalonen ja Kai Rautio tulleet auttamaan Etelän IFK:tä, kun se ei ollut yltänyt mestaruuteen kuin viimeksi minulle ikimuistoisena keväänä 1998. Esko Seppäsen kirjoituksen Kari Jalosen metodeista ja vaatimuksista pelaajien suhteen sekä tarkasta seurannasta allekirjoitan täysin. Siinä on mestarivalmentaja vailla vertaa.

 

[Finnicus]

Kuuluu. Jos vetää 10 ylivoimaa ilman maalia voi sanoa: vittu me oltiin paskoja yv:llä, ei edes kunnon yritystä. Ei voi sanoa: vitun valmentaja peluuttaa yv:ssä aivan vääriä pakkeja ja kuviokin on niin yksinkertainen että se näkee jokainen.

Voiko saman sanoa, jos sössii vaikka yhden viis-kolmosen? Näin olen kuullut.

Ja edelleen. Tilanteen tunnistaessa siis voisi sanoa ketään suuremmin loukkaamatta, että: Ei meidän kiekottelumme omissa lähdöissä oikein sujunut, vaikka kuinka yritimme (tai ei ollut edes kunnon yritystä) syöttää lapaan ja haimme paikkaa.

Samanlainen osa-alue sekin on kuin yli- tai alivoima. Kaiken lisäksi erikoistilanteita korostetaan paljon. Miksi niitä saa krtisoida, mutta ei omista lähtöjä?

 

[Cobol]

Voiko saman sanoa, jos sössii vaikka yhden viis-kolmosen?

Viis-kolmosesta voi sanoa mut neljä-kolmonen on kokonaan tabu. Siitä ei saa puhua edes unissaan. Jos kuitenkin puhuu, on joustava hallin ympäri ulkona viisi kertaa. Luistimet jalassa.

J.Grönvall määritteli hyvin sen mistä voittaminen koostuu:

1. pelaajat (yksilötaito, suoritustaso, roolitukset, maalivahti)
2. pelitapa (miten pelataan ja ketä vastaan)
3. pelitavan toteutus (miten oma peli onnistui)
4. henkiset asiat (uskallus, rohkeus, rentous, voitontahto...)
5. onni ja pyllyn kautta kimpoavat jatkoaikamaalit

Olen samaa mieltä. Hyvistä pelaajista hyvällä pelitavalla ja sen toteutuksella tehdään niin kova nippu, että sillä voitetaan isoja otteluita. Vastaavasti hyvistä pelaajista ei saada juuri mitään irti huonolla pelitavalla ja sen vielä huonommalla toteutuksella. Yleensä tässä jälkimmäisessä vaihtoehdossa valmentaja huutaa kun pelaajat eivät edes yritä ja pelaajat syyttävät itseään myös julkisesti: "on tehtävä työtä enemmän."

Keskinkertaisilla pelaajilla voi hyvällä pelitavalla ja sen toteutuksella mennä vaikka finaaliin.

 

[Finnicus]

Tätä tilaisuutta olen odottanut. Pääsen kuittaamaan sen Rise Pitkänen korjauksesi Pakariseksi:) Petri Matikainen kertoi tuon kommentin ottelun ja finaalisarjan loputtua. Matikainen piti hopeaa pettymyksenä, koska he uskoivat kultaan loppuun saakka. Matikaisen mukaan he kaatuivat heidän kykyynsä valmistaa nuoret pelaajat henkisesti riittävän kovaan iskuun, jotta oltaisiin joka hetki valmiina tekemään parhaansa (tai jotenkin noin). Se, että minä en pystynyt havainnoimaan puutteita Bluesin henkisen tila suhteen, on tietysti minun ongelmani. Minä näin loppuun saakka täysillä taistelevan Bluesin, joka toteutti valmentajansa pelitapaa aivan viime minuuteille saakka. Osku Grönman intoutui 3. erän aikana useaan kertaan kehumaan pelin sykettä, intohimoa ja kunnon taistelua. Kuriositeettinä pelitavan nöyrästä noudattamisesta poimin Bluesilta pakki-pakki-pakki-pakki-pakki kiekottelun omalla puolustusalueella noin 3 minuuttia ennen ottelun loppua, kun Blues pyrki kaikin keinoin tasoittamaan tilanteessa 2-3 ottelun.

Juuri tässä kiteytyy noiden kiekottelutilastoiden vajavaisuus puhuttaessa mestaruuteen johtavista tekijöistä. Yksipuolinen tilastointi tv:n välityksellä kertoo niin kovin vähän. On aivan eri asia ottaa huomioon 10 kuukauden aikana työskentely SM-liiga -yhteisössä, jossa vaikuttaa kiinteästi organisaatiosta riippuen vähintään 25-30 ihmistä omana yksilönään. Tästä yhteisöstä tiivein eli joukkue kokoontuu 10 kuukuden aikana yhteisin tapahtumiin, olisko hatusta vedettynä 250-300 kertaa. Siinä on mukana olevilla valmentajalla ja pelaajilla on aika paljon paremmat eväät arvioida valmiutta pelaamiseen, kuin laskea vain omista lähtöjen nopeus korreloiden pakki-pakki syöttöjä.

En edelleenkään väheksy pelitapaa, mutta pelaajamateriaalin ohella yhteisön toiminnan ilmapiirin luominen päivittäisellä työskentelytavoilla luoden on ihan ensimmäinen asia, jolla menestystä rakennetaan.

Luottamus, välittäminen, yhteisöllisyys ja moni muu arvo valmennuksen ja pelaajien välillä luo pohjan ohi pelitavan, jota ei todellakaan pelaajien taholta "osteta" valmentajalta, jota ei arvosteta myös ihmisenä.

Molempien finalistien valmentajat liputtavat valmennusfilosofiassaan ihmisjohtamisen tärkeyttä pelitavan edelle - eikä turhaan, menestyksestä päätellen.

 

[tant gredulin]

Tätä tilaisuutta olen odottanut. Pääsen kuittaamaan sen Rise Pitkänen korjauksesi Pakariseksi:) Petri Matikainen kertoi tuon kommentin ottelun ja finaalisarjan loputtua.

Mä jo pelästyin, että kirjoitin 'Pentti' :)

Onneksi olkoon sitten sinullekin! Tätä mestaruutta on hartaudella odotettu. Minulle (enemmän kuin kukaan muu) sen toi Ville Peltonen.

 

[Cobol]

Molempien finalistien valmentajat liputtavat valmennusfilosofiassaan ihmisjohtamisen tärkeyttä pelitavan edelle - eikä turhaan, menestyksestä päätellen.

Telkkaripuheet playoffeissa ovat samaa luokkaa kuin kansanedustajaehdokkaiden vaalipuheet: toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihan höpinää siis.

Nykyistä mestaria Jalosta tuskin kukaan pitää ihmisjohtajana, viime kauden Suikkasta vielä vähemmän. Jalonen on törkimys joka vetää oman edun lähimmän miehensä ja ystävänsä edun edelle ja repi suullisen sopparin ja lupaukset. Rautiosta kyse. Jalonen sanoi itse - ennen finaaleja - että hän uskoo vain kuriin. Suikkanen repi syksyllä sopparin ja lähti Venäjälle ja jätti joukkueen vaille valmentajaa. TPS kärsi.

Puhutaan mitä puhutaan mutta jotta pelitapaa voidaan hyvin toteuttaa, valmentajalla on oltava tietty määrä oikeanlaista särmää ja johtajuutta.

 

[Finnicus]

Telkkaripuheet playoffeissa ovat samaa luokkaa kuin kansanedustajaehdokkaiden vaalipuheet: toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihan höpinää siis.

No, analyysini ei perustukaan telkkaripuheisiin, vaan valmentajien omiin ajatuksiin valmennuksesta.

Mitä tulee Suikkaseen, niin olet todellakin väärässä. Hänen tapaansa johtaa kuuluu oikea vuorovaikutus pelaajien kanssa. Venäjällä tämä ei kielimuurin vuoksi toiminut.

Muuten olen Jalosen sopparin rikkomisesta pitkälti samaa mieltä.

 

[siffa]

Juuri tässä kiteytyy noiden kiekottelutilastoiden vajavaisuus puhuttaessa mestaruuteen johtavista tekijöistä. Yksipuolinen tilastointi tv:n välityksellä kertoo niin kovin vähän. On aivan eri asia ottaa huomioon 10 kuukauden aikana työskentely SM-liiga -yhteisössä, jossa vaikuttaa kiinteästi organisaatiosta riippuen vähintään 25-30 ihmistä omana yksilönään. Tästä yhteisöstä tiivein eli joukkue kokoontuu 10 kuukuden aikana yhteisin tapahtumiin, olisko hatusta vedettynä 250-300 kertaa. Siinä on mukana olevilla valmentajalla ja pelaajilla on aika paljon paremmat eväät arvioida valmiutta pelaamiseen, kuin laskea vain omista lähtöjen nopeus korreloiden pakki-pakki syöttöjä.

Et ole ilmeisesti seurannut täällä käytyä keskustelua, kun kirjoitat nyt vuorostasi omista mielikuvistasi siitä, miksi teen tilastoja peleistä. Noin vuoden verran olen tutkinut sitä, miten maailmalla ja Suomessa eri joukkueet pelaavat oman alueen hyökkäyspelin. Siitä on kyse ja minulle se on ollut erittäin mielenkiintoinen tutkimuskohde. Väitän, että H+V+P-tilastoinnissani ei ole mitään vajavaisuutta, vaan ne pitävät paikkansa. Vielä ei ole kukaan kirjoittanut, etteivätkö ne pitäisi paikkaansa. Eipä niitä kukaan muu tilastoikaan, minun tietääkseni. Kertauksena vielä: minusta on ollut itselleni mielenkiintoista seurata sitä kehitystä, mitä oman puolustusalueen hyökkäyspelissä on tapahtunut ja missä juuri nyt mennään. Minulla on tieto siitä, miten SM-liigajoukkueet ja kärkipään Mestis-joukkueet pelasivat oman pään hyökkäyksiinlähdöt. Samoin olen seurannut U20-kisat ja KHL:n muutaman pudotus- ja finaalipelin H+V+P-tilastoinnin tekemällä. Eroja on olemassa ja se on hyvä asia. NHL-pelejä en ole nähnyt aiemmin niin paljon kuin menneellä kaudella ja nythän siellä ovat mielenkiintoisimmat ajat vasta edessä. NHL kulkee nykyään edellä myös oman puolustusalueen hyökkäyspelissä, joten loppukevät tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen. MM-kisat siinä NHL-pelien välissä seuraan myös tarkoin. H+V+P tilastointi on erittäin helppo tehdä eikä se vie aikaa muulta pelin seurannalta, tästäkin olen kertonut jo aiemmin.

Sinullekin tiedoksi ja opiksi: en tilastoi puolinopeita pakki-pakki hyökkäyksiinlähtöjä enkä nopeita hyökkäyksiinlähtöjä omalta puolustusalueelta. Tilastoin H=hidastamiset eli pakki-pakki-pakki lähdöt, V=viivelähdöt, eli maalin taakse seisahtumiset sekä P=palautukset omalle puolustusalueelle.
Mitä kirjoitat noista noista joukkueiden ja valmentajien töistä, on minulle erittäin tuttua asiaa, jota olen seurannut jo pitkän ajan ja se jatkuu tänä päivänä hyvin läheltä edelleen. Ei siellä tilastoida H+V+P-lukuja, mutta mietitään tarkoin mm. sitä, miten kehitetään oman puolustusalueen hyökkäyksiinlähtöjä, miten hyökätään keskialueella ja hyökkäyspäässä. Suunnitelmat kirjataan joukkueiden pelikirjoihin.

 

[Johannes]

Juu, pakko puolustaa siffaa. Westerlundin analyysissä 90-luvulla käsiteltiin 60000 tapahtumaa/peli. Siffa analysoi omaa sektoriaan pelistä, monia meistä ja joskus itseänikin, ärsyttävällä tarkkuudella peli peliltä, mutta joillekin siffan analyysi riittää kertomaan paljon muuta joukkueen pelitavan sisällöstä. Itse seuraan pelistä vaihetta entisen punaviivan ja sinisen välissä, mutta teen sen intuitiivisesti, kirjaten siten momentumin vaihteluita pelin sisällä, mutta en ruutuvihkoon saakka, joten en siksi kirjoita mitään numeroita ulos, toisin kuin siffa tekee. Itse löysin siffan numerosarjoista finaalisarjassa helposti alkulähteen sille mikä on vialla Bluesin pelitavassa, kun vastassa on HIFK, josta kiitos siffalle, vaikka näki sen omin silminkin, mutta on hienoa, kun niiden tueksi on numeraalista faktatietoa.

 

[Salama15]

Henk.koht. olen vahvasti pelitapa-miehiä, mutta ihan kuriositeettina tuohon tunteen vaikutukseen => eilen kun HIFK meni 0-3 johtoon tapahtui valkoisten puseroiden sisällä jotain joka johti puolustuspelitavan toteuttamiseen sitä heikentävästi... Joku tuolla pauhasi, että nyt on Blegillä momentumit päällänsä jne. mutta mun silmääni sen aiheutti HIFK:n pelaajien hetkellinen herpaantuminen omasta pelisuunnitelmasta!

Tosin sanoen, tunne vaikuttaa aivan hemmetisti siihen miten esim. pelitapaa toteutetaan ja se ei ikävä kyllä "mene aina tasan".

 

[L4E]

Kukaan ei omista totuutta siitä, mikä olisi paras pelitapa, onko se kiekkokontrollijääkiekko, pystysuunnanjääkiekko vai noiden yhdistelmä.

En itse ainakaan näe, että jompi kumpi ja varsinkaan kiekkokontrolli olisi paras vaihtoehto pelata koko ottelua läpi. Tilanteen mukaanhan tuota pitäisi viljellä. Johatava on nyt kovasti tuonut futisvertauksia mukaan ja johtoasemassahan pelatessa tuo kiekkokontrolli vastaa barcan pelityyliä(pitämällä itse pelivälineen hallussa vastustajan maalipaikkojen rakentelu saatetaan minimiin). Vastaavasti vieraissa tasuria hakeassa tuota voidaan viljellä enemmänkin(varsinkin jos vastassa on laadukkaampi joukkue) . Jos taas joukkue on tappiolla, niin kääntäen liiallinen hautominen syö aikaa omilta kavennusmahdollisuuksilta. Toki myös pelaajilla pitää olla mahdollisuus poiketa sapluunasta, jos havaitaan paikka että nyt on mahdollisuus iskeä nopeasti vastaan eikä vain jääräpäisesti lähteä hallittuun hyökkäykseen.

Toteaisinkin että tilanteen mukaan meno on paras vaihtoehto. Toki pelaajamateriaali pitää ottaa huomioon ja joukkueen sisällä fiksu valmentaja saattaa jopa peluuttaa ketjuttain erilaista pelityyliä. Vastustajalle tuo on ainakin myrkkyä, kun ei sata varmasti pysty sanomaan miten ne lähtevät hyökkäämään. Tästä päästiinkin aasinsillan kautta Lukon viime kauden kaistan vaihtoihin hitaampien lähtöjen jälkeen. Omasta mielestä nuo vaikeuttavat vastustaja puolustusryhmityksen kasaamista, kun ei ennalta tiedetä vaihtaako laiturit paikkaa, laituri-sentteri vai vaihdetaanko lainkaan. Lisäksi tuo varsinkin laitojen vaihtaminen tuo hitaaseen lähtöön erittäin nopean hyökkäyksen kun laiturit saavat kunnon vaudin ehkä jo vähän paikalla olevaa puolustusryhmitystä vastaan. Nämä oikeastaan loistivat nyt poissaolollaan ja ei nähty sellaisia supernopeita hyökkäyksiä mitä Lukko viime kauden alussa menestykkäästi viljeli. Johtava kovasti noita kaistojen vaihtoja arvosteli ja kysymys kuuluukin mikä niissä nyt on niin huonoa? Itse pidän niitä erittäin hyvänä kunhan pelurit viljelevät niitä satunnaisesti/tilanteen mukaan.

Loppuun vielä toteaisin, että mitä monipuolisempi pelitapa lyötyy ja mitä monipuolisemmin pelaajat saavat itse niitä varioida tilanteen mukaan, niin aina parempaa jälkeä syntyy.

 

[Axbor Nocturne]

Henk.koht. olen vahvasti pelitapa-miehiä, mutta ihan kuriositeettina tuohon tunteen vaikutukseen => eilen kun HIFK meni 0-3 johtoon tapahtui valkoisten puseroiden sisällä jotain joka johti puolustuspelitavan toteuttamiseen sitä heikentävästi... Joku tuolla pauhasi, että nyt on Blegillä momentumit päällänsä jne. mutta mun silmääni sen aiheutti HIFK:n pelaajien hetkellinen herpaantuminen omasta pelisuunnitelmasta!

Kari Jalonen sanoi, että pelaajat alkoivat liikaa miettimään tulosta ja tästä johtuen pelaaminen meni sekavaksi, aikasemmin ottelussa nähty kontrolloitupelaaminen mureni sekavaksi säntäilyksi. Blues käytti tilaisuuden hyväkseen ja alkoi painamaan päälle, täysin oikein. Olihan siinä tietyllä tavalla Bluesin momentum päällä. Yleensä tuohon tarvitaan juuri vastustajan hetkellinen herpaantuminen omasta pelitaktiikastaan ja sen oman pelitavan takaisin saaminen vie aina aikansa. Tästäkin huolimatta, omassapäässä HIFK pystyi pitämään paketin kasassa, vaikka Blues pääsikin hetkellisesti keskialueen läpi helpommin.

 

[ultrar]

Henk.koht. olen vahvasti pelitapa-miehiä, mutta ihan kuriositeettina tuohon tunteen vaikutukseen => eilen kun HIFK meni 0-3 johtoon tapahtui valkoisten puseroiden sisällä jotain joka johti puolustuspelitavan toteuttamiseen sitä heikentävästi... Joku tuolla pauhasi, että nyt on Blegillä momentumit päällänsä jne. mutta mun silmääni sen aiheutti HIFK:n pelaajien hetkellinen herpaantuminen omasta pelisuunnitelmasta.

Olen tästä tismalleen samaa mieltä. HIFK vei peliä suvereenisti ja sitten 3-0 tilanteessa HIFK:n kurinalaisuus katosi. Tilanne läksi oikeastaan Kankaanperän taklausyrityksestä hyökkäyspäässä, jossa kohteena oli Varakas. Kankaanperä läksi ajamaan todella suurta pommia ja mielestäni kohteeksi haettiin nimenomaan Varakasta. HIFK:n puolustuksen kontrolli katosi tilanteessa pakkimme tullessa alas viimeisenä, juostiin väärien miesten perässä ja Varakas oli lähellä tehdä maalin. Blues sai hengen päälle ja HIFK:lle iski oikeastaan koko sarjan aikana ainoa pieni paniikki. HIFK:lta todellakin katosi sotasuunnitelma, itse sanoin siinä vaiheessa, että jos kestetään toisen erän loppuun 3-1 tilanteessa, niin peli on selvä. Olin varma, että joukkue löytää erätauolla taas teesinsä, eihän meillä sitten kolmannessa erässä ollut juuri hätää, Söden pieni virhe teki numeroista tiukat tosin.

 

[Mänizeri]

Tästä päästiinkin aasinsillan kautta Lukon viime kauden kaistan vaihtoihin hitaampien lähtöjen jälkeen. Omasta mielestä nuo vaikeuttavat vastustaja puolustusryhmityksen kasaamista, kun ei ennalta tiedetä vaihtaako laiturit paikkaa, laituri-sentteri vai vaihdetaanko lainkaan. Lisäksi tuo varsinkin laitojen vaihtaminen tuo hitaaseen lähtöön erittäin nopean hyökkäyksen kun laiturit saavat kunnon vaudin ehkä jo vähän paikalla olevaa puolustusryhmitystä vastaan. Nämä oikeastaan loistivat nyt poissaolollaan ja ei nähty sellaisia supernopeita hyökkäyksiä mitä Lukko viime kauden alussa menestykkäästi viljeli. Johtava kovasti noita kaistojen vaihtoja arvosteli ja kysymys kuuluukin mikä niissä nyt on niin huonoa?

Mitä itse näin Lukon kaistanvaihtopeliä, niin Lukon pakit eivät tahtoneet millään saada ajoitettua syöttöä oikein. Lisäksi laiturien ajoitukset olivat välillä sitä sun tätä. Hyökkäykset katkesivat järjestäen keskialuella, ainoastaan silloin kun joku Lukon miehistä ohjasi kiekon päätykiekoksi, pelitavasta syntyi hyökkäys. Paljon useammin kävi niin, että kaistaa vaihtaneet pelaajat olivat siellä sun täällä lähellä vastustajan sinistä ja peli meni puuroksi. Voi olla, että silloin kun kiekko olisi napsahtanut oikea-aikaisesti lapaan, pelitapa olisi toiminut. Harvoin niin kuitenkin kävi, enkä oikein usko etteikö Lukko olisi aikanaan harjoituksissa näitä avauksia harjoitellut.

Lisäksi syöttö poikittaisliikkeessä olevalle hyökkääjälle on väärin ajoitettuna melkoinen riski, jos vastustajan puolusutus on ryhmittynyt, taklaus vastapalloon on tällöin aika lähellä, jos laiturin kelannut kovan vauhdin. Tämäkin on saattanut aiheuttaa ajoitusvaikeuksia laitureille. Lisäksi tässä pelitavassa kiekon tullessa lapaan ei ole oikein mahdollisuutta jakaa kiekkoa kuin yhteen suuntaan, jos ylöspäin mennään. Syöttösuuntia ei kauheasti synny. Varsinkin pelaaja, jolla ei ole riittävästi käsiä ja pelisilmää, ajautuu samasta vauhdista kiekon kanssa laitaan.

Kiekkokontrollilähdöissä on taas enemmän kyse kiekon liikuttelusta, kuin kovasta luisteluliikkeestä ja silloin se on pelaajallekin hieman turvallisempaa, kun vauhti ei ole välttämättä niin kova, jos syötön ajoitus esim. sentterille ei joka kerta onnistu. Sentterin kautta pelatessa vauhti kiihtyy oikeastaan vasta keskialueella hyökkäävien osalta. Lähdön onnistuessa sentteri saa sitten jaettua kiekon kohti maalia meneville laitureille, ja on luotu ns. tilaa. Ja tila tulee siitä, kun syöttösuuntia on enemmän tarjolla, jolloin vastustaja ei puolustaessaan tiedä, kenelle kiekko pelataan. Tällöin puolustetaan varmuuden vuoksi keskusta umpeen ja laidat ovat enemmän auki.

 

[Leki-Fani]

Tästä päästiinkin aasinsillan kautta Lukon viime kauden kaistan vaihtoihin hitaampien lähtöjen jälkeen... Johtava kovasti noita kaistojen vaihtoja arvosteli ja kysymys kuuluukin mikä niissä nyt on niin huonoa?

Kaistan vaihdot ovat periaatteessa varsin oivallisia, sillä toimiessaan ne sekoittavat vastustajan puolustajia, kun he joutuvat vaihtamaan miehiä. Niissä on kuitenkin myös ongelmansa, sillä kun näitä kaistanvaihtoja tehdään keskialueen ylitys hidastuu ja ei saada aikaan rintamahyökkäystä, mitä Sihvonen pitää tärkeänä, niinkuin myös minä. Sillä rintamahyökkäys takaa jo puolustusvalmiuden ja vastustajaan päästään kiinni jo heidän puolustusalueella. Mutta jos yhdellä kaistalla on kaksi miestä hyökkäysalueelle tultaessa kakkosmiehen maalille meno hidastuu tai hän ei pääse sinne ollenkaan. Tästä seuraa se, että kiekon sisään tuovalle ei jää niin paljon aikaa tai, että kolmosmies menee maalille ja näin leveys ja puolustusvalmius ei säily.

 

[J.Grönvall]

Itsekään en vakuuttunut Lukon kaistanvaihdoista, varsinkin ylivoiman sisäänvienti oli välillä melkoista tervanjuontia täysin onnettomien ajoitusten vuoksi. Yleensäkään en ole kaistanvaihtojen suuri ystävä vaikka toki ne onnistuessaan ovat hyvä mauste hyökkäyspeliin.

Suurimmat ongelmat ovat juuri siinä, että keskialue ei kiihdy ja siinä ettei rintamaa synny. Ylijuoksut tekevät nimenomaan sen, että peli herkästi puuroutuu eikä tule mahdollisuutta ns. "syöttö kolmannelle"-pelille. Itse käyttäisin kaistanvaihtoja vasta silloin jos joukkue on ollut pitkään yhdessä ja vain sellaisissa ketjuissa joissa pelaavat lukevat toisiaan erinomaisesti. Silloin ajoitusten kanssa tulee vähemmän ongelmia. En välttämättä edes kirjaisi sitä pelikirjaan muuten kuin pelaajien tilannekohtaisena valintana.

Näkisin myös, että puolustukselle kaistanvaihdot voivat olla jopa helpotus riippuen siitä miten se on ryhmittynyt. Esimerkiksi alivoimalla puolustuksen on helppo pysyä pelin alla ja pitää muoto kasassa jolloin kaistanvaihtojen hyöty katoaa samantien. 1-2-2-trapia vastaan tuo on yksi mahdollisuus pelata keskustaan tilaa, jos oma sentteri pystyy houkuttelemaan kärjen mukaansa ja vastaavasti laituri leikkaa keskelle jonne kiekko pelataan, tällöin sitten kolmannen hyökkääjän liike nouseekin avainasemaan ja sen vuoksi ajoitusten on osuttava nappiin. Tämä on tehty siis sen oletuksen perusteella, että joukkue pyrkii avaamaan keskelle.

Jääkiekossa kuitenkin siniviiva muodostaa selkeän eron moneen muuhun lajiin joten puolustuksen taakse ei pääse kärkkymään. Itse olen ehdottomasti sillä kannalla, että paras tapa ylittää keskialue on rintamana kiihtyvällä vauhdilla ja sentterin kautta. Jos sentteri pelataan miesvartioinnilla pois niin silloin kaistanvaihtoja on pakko suorittaa tai sitten pelataan palauttamalla ja pakki nostaa jalalla ylös tai pyrkii pelaamaan ykkösellä laitaan.

 

[Deko]

Sihvonen laittaa joukkueet järjestykseen lähtökohtiin suhteutettuna: Shokkivalinta - "Ilves oli SM-liigakauden toiseksi paras joukkue" | SM-liiga | Urheilulehti.fi (linkki vie Urheilulehden sivuille)

Jokerit on mielestäni oikealla sijalla, mutta muuten jotkut valinnat ovat aika yllättäviä.

 

[Ioota Rhoo]

Sihvonen laittaa joukkueet järjestykseen lähtökohtiin suhteutettuna: Shokkivalinta - "Ilves oli SM-liigakauden toiseksi paras joukkue" | SM-liiga | Urheilulehti.fi (linkki vie Urheilulehden sivuille)

Ei pitäisi enää aiheuttaa minkäänlaista reaktiota, mutta kyllä tuo Urheilulehden otsikointi säälittävän tökeröä. Sihvosen jutut ovat mielenkiintoisia. Joskus olen samaa mieltä, joskus en, mutta kyllähän minä noita Ruoskia katson ja juttuja luen. Silti joka kerta nousee pahan maku suuhun ja vitutus päähän näkee noita vääristeleviä ”seiskapäivää” otsikoita.

"Shokkivalinta" Kenen mielestä? Kuka meni shokkiin? Ilves odotetusti korkealla puhuttaessa hyvin pärjänneistä joukkueista.

"Pitäisikö SM-liigan kohutuin pelaaja valita MM-kisoihin" Missä on tämä kohu? Mitkä ne muut kohut pelaajat ovat? Hyvin pelannut Karalahti on siinä rajoilla pitäisikö valita kisoihin.

"Yllätystunnustus" Yllätys kenelle? Mikä tunnustus? Sihvonen toteaa Peltosen olevan ainutlaatuinen pelaaja.

Sihvonen on kiistelty personalisuus jo omien puheidensa takia, mutta nämä otsikot vievät kyllä ison osan uskottavuudesta. Hyvin epälätkäjätkämäistä. Minun on hyvin vaikea uskoa, että nuo otsikot keräävät enemmän katsojia ja lukijoita kun asialliset otsikot keräisivät.

 

[L4E]

Itsekään en vakuuttunut Lukon kaistanvaihdoista, varsinkin ylivoiman sisäänvienti oli välillä melkoista tervanjuontia täysin onnettomien ajoitusten vuoksi.

Puhehan oli juurikin viimekauden alusta, jolloin ei tuntunut kellään olevan lääkkeitä Lukon pysäyttämiseen.

Johtavan kommenttiahan olisin kaivannut, mutta jotenkin tämän arvasi ettei sitä tule. Nää on vaan niin näitä juttuja kuten ongelma oli ettei joukkue pelillisesti pysynyt muuttumaan kauden mittaan ja nyt taas onkin ollut hyvä homma että hifki pelannut samalla sabluunalla pidempään.

Tuosta joukkueiden järjesyksestä näkee taas, että takki kääntynyt, kun peli ei sittenkään näyttänyt parasta vaan johonkin muuhun muottiin piti arvostaa kuin pelilliseen tulokseen.

Kansitakki vaan viuhuu kovempaa kuin skootterin peilit tuulessa.

 

[Mänizeri]

Puhehan oli juurikin viimekauden alusta, jolloin ei tuntunut kellään olevan lääkkeitä Lukon pysäyttämiseen.

Eikös lukko pelannut kaistanvaihtoja kaudella 2008-2009? Silloinhan joukkue taisi joutua melkein karsintaan.

Kaudella 2009-2010 peli oli, varsinkin kauden alussa, puhdasta vastaiskupeliä ja nopeita/puolinopeita hyökkäyksiä. Tällainen muistikuva minulla.

 

[LaTe_Show]

HPK:n valmennuspäällikkö kommentoi:

"Kaiken maailman kynä-petterit kuriin ja Leijonille työrauha!" - | Jääkiekon MM 2011 | Iltalehti.fi

 

[Johannes]

HPK:n valmennuspäällikkö kommentoi:

"Kaiken maailman kynä-petterit kuriin ja Leijonille työrauha!" - | Jääkiekon MM 2011 | Iltalehti.fi

Jatkaako oikea Petteri Sihvonen HPK:n juniorien valmentamista kaudella 2011-12. Kynä-Petterihän on UL:n Röngän virtuaalinen myynnin edistäjä lätkäjutuilla ja The Johtavalla ei ole mitään tekemistä Petteri Sihvosen oikean elämän kanssa. Timo Lehkonen on HPK:n koko valmennuksen päällikkö. Luulisi, että oikean Petterin työskentelyä HPK-organisaatiossa vaikeuttaisi kynäily Röngän renkinä Urheilulehdessä. En tiedä asiaa, mutta luulisi, että hankaloittaa.

 

[taunohnd]

Kynä-petterin kosto on oleva hirmuinen ! Seuraava uhri on HPK ja ennen kaikkea T. Lehkonen.
Mukavaa vaihtelua Shedden-Kummola-Vuori-Jokerit mollauksen lomassa. Kiitos Timo....

 

[Fordél]

HPK:n valmennuspäällikkö kommentoi:

"Kaiken maailman kynä-petterit kuriin ja Leijonille työrauha!" - | Jääkiekon MM 2011 | Iltalehti.fi

Todella mielenkiintoinen avaus täälläkin arvostusta saaneen maajoukkueen ex-apuluotsin suusta. Lehkonen on kyllä oikeassa mielestäni siinä, että kynä-petterin kritiikki ei ole kovinkaan rakentavaa eikä välttämättä vie aina asioita eteenpäin vaan aiheuttaa vaan hämmennystä ja blokkiutumista. Ongelmaa lisää se, että analyysit tehdään yleensä vain sen kynä-petterin yhden osaamisalueen pohjalta ja kokonaisuus jää hahmottamatta.

Jäämme odottamaan kynä-petterin kostoa. Pysyykö hänellä skootteri tällä kertaa käsissä vai aiheuttaako Lehkosen hallitsemattoman kovan kaasukahvan kääntämisen?