Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Lead Fossil]

Mites tää nyt menee?? Saksa voitti eilen Venäjän 2-0...

Saksa = rupusakki.

[ainakin Venäjan rinnalla - ei Venäjä Saksalle häviiii...]

 

[Johannes]

PS:n Suomi-Tanska peli päättyi 2-0, kun "The Johtava" analysoi vain peliä tasakentällisin UL:ssa. Suomi vei yv-pelin 3-1 ja mv-peli 8/9 ja 39/44, mutta näitä pelin osa-alueita ei PS analysoi ollenkaan. Peli näyttää kaiken, mutta "The Johtavan" UL-kirjoittelussa vain sen osan pelistä, joka pelataan tasakentällisin.

 

[Dhearted]

Tää on vähän hankala keskustelu kun olen edelleenkin osittain samaa mieltä kanssasi mutta toisaalta eri mieltä.

WIN THE RIGHT GAMES on taivaan totta, mutta onko helpompaa voittaa ne RIGHT GAMESIT jos saat lohkovoittajana vastaasi Saksan tai sitten viimeisenä jatkoon menneenä Venäjän (taas teoreettinen esimerkki - mutta mennee läpi).

Sikäli kaikki alkaa aina MM-kisojenkin pleijareissa 0-0:sta, mutta kuten itsekin havainnollistit, niin turnauksessa on eritasoisia joukkueita (rupusakkejakin) joiden voittaminen on helpompaa kuin toisien.

Tämä tosin ei ole vähään aikaan mennyt näin. Juuri tämän lähes panoksettoman alun takia, nämä ns. asenne maat (venäjä, usa, jne.) häviävät yllättäviäkin pelejä. Niin lopulta jatkolohkon sijoilla 2-3 voi saada helpomman vastustajan kuin lohkon voittaja.

 

[Fordél]

Suomen omalta puolustusalueelta lähteneet H+V+P kokonaisluvut olivat Tanska-ottelussa minusta optimaaliset 11+17+24. Tuota enempää ei käsittääkseni kiekkokontrollilla kannata lähteä hyökkäyksiin ja kovasti päätyyn karvaavia joukkueita vastaan se ei ole edes mahdollista.

Mihin perustuu se, että ne ovat optimaaliset luvut?

 

[siffa]

Mihin perustuu se, että ne ovat optimaaliset luvut?

Ne perustuvat omaan mielipiteeseeni. Minusta peli menee liian hitaaksi, jos joukkueet pelaavat vielä enemmän hitaita kiekkokontrollilähtöjä omalta puolustusalueelta. Pelin oikea rytmitys on kunkin päävalmentajan käsitys ottaen huomioon vastustaja ja sen pelisysteemi. Myös tulostilanne taululla näyttää vaikuttavan pelin rytmittämiseen hitailla lähdöillä.

HIFK:n mestarivalmentaja Kari Jalonen puhui SM-liigafinaalipelien aikana, että pidetään kiinni omasta pelisuunnitelmasta ja rytmitetään peliä kiekkokontrollilla silloin, kun se on järkevää. Blues pelasi paljon enemmän kiekkokontrollilla omista lähdettäessä, mutta HIFK toteutti omaa pelitapaansa. Ehkä tämän kauden täydellisin kiekkokontrollilähtö nähtiin kuitenkin HIFK:n toimesta viimeisessä, 4. finaaliottelussa. Näinhän se meni: 1. erässä, noin ajassa 15.00, vasen puolustaja Ari Vallin saa kiekon omalla puolustusalueella. Vallin luistelee kiekon kanssa omaan päätyyn (P=palautus). Vallin antaa puolinopean pakki-pakki syötön maalin takaa oikealle puolustajalle Mikko Kousalle. Kousa pysähtyy maalista hieman oikealle ja kiekottelee paikallaan pehmeillä käsillään jonkin aikaa kiekon kanssa (V=viivelähtö=pysähtyminen maalin taakse), Mikael Granlund volttaa alaspäin ja Kousa nostaa jalalla muutaman luistelupotkun ja syöttää lyhyen syötön keskustaan alastulleelle Granlundille. Granlund syöttää välittömästi oikeaan laitaan vauhdissa olevalle J-P Haatajalle, saman aikaisesti Ville Peltonen kiihdyttää vauhtiaan omalla vasemmalla kaistallaan. Granlund etenee kohti Bluesin maalia. Haataja ylittää omalla kaistallaan hyökkäyssiniviivan ja kiihdyttää pakin ohi ja syöttää maalille kiihtyen etenevälle Peltoselle lapaan. Peltonen tekee 2-0 maalin ajassa 15.10. Tämä hyökkäys lähti siitä, kun Vallin sai kiekon itselleen omalla puolustusalueella ja päättyi suorana hyökkäyksenä maaliin käsittäen kaksi hidasta vaihetta (P+V) omalla puolustusalueella.

Omalta puolustusalueelta lähteneet hitaat hyökkäyksiinlähdöt päätyvät usein vastustajalle, mutta viisikon tiiveys takaa hyvän puolustusvalmiuden, kun kiekko menetetään vastustajalle, mikä taas mahdollistaa kiekon riiston omalle joukkueelle takaisin ja nopean vastahyökkäyksen . Joskus kiekkokontrollilähdöillä saavutetaan hallittu kulmapeli vastustajan päätyyn ja pyöritys hyökkäysalueella, jotka silloin tällöin aiheuttavat jäähyjä vastustajille ja yv-tilanteen omalle joukkueelle. Pelin hallinta on usein kiekkkokontrollin seurauksena. Pelin hallinta siirtyy myös yv-peliin rauhoittavasti. Tässä nyt muutamia asioita, miksi useat maailman huippujoukkueet pelaavat hitaita, organisoituja hyökkäyksiinlähtöjä omalta puolustusalueelta. Kyse ei siis ole vain 5vs5 pelistä vaan vaan kyse on kaikesta siitä, mihin hyvin rytmitetty kiekkokontrolli johtaa.

 

[Fordél]

Ne perustuvat omaan mielipiteeseeni. Minusta peli menee liian hitaaksi, jos joukkueet pelaavat vielä enemmän hitaita kiekkokontrollilähtöjä omalta puolustusalueelta. Pelin oikea rytmitys on kunkin päävalmentajan käsitys ottaen huomioon vastustaja ja sen pelisysteemi. Myös tulostilanne taululla näyttää vaikuttavan pelin rytmittämiseen hitailla lähdöillä.

Ok eli todellisuudessa ei ole mitään optimimäärää, koska peli on liian monimutkainen kokonaisuus noin tiukkaan hallintaan.

 

[J.Grönvall]

Tää on vähän hankala keskustelu kun olen edelleenkin osittain samaa mieltä kanssasi mutta toisaalta eri mieltä.

WIN THE RIGHT GAMES on taivaan totta, mutta onko helpompaa voittaa ne RIGHT GAMESIT jos saat lohkovoittajana vastaasi Saksan tai sitten viimeisenä jatkoon menneenä Venäjän (taas teoreettinen esimerkki - mutta mennee läpi).

Sikäli kaikki alkaa aina MM-kisojenkin pleijareissa 0-0:sta, mutta kuten itsekin havainnollistit, niin turnauksessa on eritasoisia joukkueita (rupusakkejakin) joiden voittaminen on helpompaa kuin toisien.

Tottakai on eroa sillä tuleeko vastaan Norja vai Kanada mutta loppujen lopuksi sitäkin on aivan turha miettiä, koska maailmanmestari voittaa aina kaikki playoff-ottelunsa.

Alkulohkossa se RIGHT GAME onkin käytännössä juuri tuo matsi rupusakkia vastaan. Se riittää jo kun voittaa tuon Latvia-Itävalta-Slovenia-Ranska-akselin hömppäjoukkueen, koska ne eivät oikeastaan koskaan pinnoja ota mistään. Sitten vaikka tulisi pataan vielä lohkon toiselta kärkisijoitetulta niin sekään ei vielä merkkaa mitään. Jatkosarjassa pohjimmiltaan pelataan niitä kahta huonointa vastaan ja toisen voittamalla ollaan taas jo puolivälierissä.

Kuolemankamppailu on sitten se seitsemäs peli. Suinkaan ei ole kyse siitä, etteikö pelejä yritettäisi voittaa, lähinnä havainnollistin sitä, että vähimmillään kaksi voittoa suht heikoista jengeistä voi viedä jo playoffeihin. MM-kisojen sarjasysteemi on ihan surkea ja niihin pitäisi ehdottomasti saada alkukarsinnat ja vetää kahdessa kuuden joukkeen lohkossa alkusarja ja siihen päälle playoffit. Alkaisi olla panosta kaikissa peleissä.

Suomessa laitetaan liikaa painoarvoa juuri avausottelulle ja muillekin höntsäpeleille. Ne vedetään rutiinilla mutta parhaimmillaan pitää olla silloin kun se oikeasti merkitsee, eli periaatteessa paras peli olisi pelattava finaalissa. Suomen trendi on melkein aina ollut juuri päinvastainen.

 

[Wäinö#16]

Suomessa laitetaan liikaa painoarvoa juuri avausottelulle ja muillekin höntsäpeleille. Ne vedetään rutiinilla mutta parhaimmillaan pitää olla silloin kun se oikeasti merkitsee, eli periaatteessa paras peli olisi pelattava finaalissa. Suomen trendi on melkein aina ollut juuri päinvastainen.

Suomen vahvuus on kuitenkin joukkuepelissä ja tällöin alkusarja on jo varsin hyvä indikaattori turnauksen lopputulosta silmällä pitäen. Jos joukkuepeli ei toimi edes alkusarjassa, se tuskin lähtee nappia painamalla toimimaan kovemissakaan peleissä.

Oikeastaan kaikilla muilla huippumailla on ratkaisuosastolla laajuutta paljon enemmän ja tällöin parin pelaajan huippuvire oikea an aikaan voi viedä joukkueen pitkälle ja aina mestaruuteen asti, vaikka muuten peruspeli ei mitään huikeaa olisikaan.

Suomelta vaatisi aikamoista mentaalista muutosta laajalla rintamalla, että joukkue muuttuisi tällaiseksi yksilöä ja ratkaisijoita tukevaksi. Jalosen valinnatkin puoltavat sitä, ettei moista muutosta edes haluta. Mieluummin valitaan joukkueeseen vaikkapa Pesonen, Pyörälä ja Lajunen kuin Puustinen ja Pulkkinen. Tällöin menestyminen vaatii minusta sen, että pelisysteemi on kuosissa heti alusta alkaen.

 

[Fordél]

Suomelta vaatisi aikamoista mentaalista muutosta laajalla rintamalla, että joukkue muuttuisi tällaiseksi yksilöä ja ratkaisijoita tukevaksi. Jalosen valinnatkin puoltavat sitä, ettei moista muutosta edes haluta. Mieluummin valitaan joukkueeseen vaikkapa Pesonen, Pyörälä ja Lajunen kuin Puustinen ja Pulkkinen. Tällöin menestyminen vaatii minusta sen, että pelisysteemi on kuosissa heti alusta alkaen.

Lainauksen tummennettu kohta on allekirjoittaneen käsialaa.

Tässä on mun mielestä hyvä näkemys ja keskustelun kohde. Kysyn kuitenkin tarkennukseksi, että tarkoitatko tässä ihan vain joukkuetta vai myös sen pelitapaa? Eli että joukue tukisi yksilöä ja ratkaisijoita vai että pelitapa vai kenties molemmat? Nythän itselle jää sellainen tunne, että koko suomalainen kiekkokulttuuri, mutta myös joukkue ja pelitapa suosivat juuri näitä "mikaympäripyörälöitä", jotka pelaavat joukkueelle. Pitäisikö kuitenkin olla enemmän ratkaisuihin kykeneviä pelaajia, jotka pelaavat "voitolle"?

Tai itse asiassa onko näissä mitään eroa: pelata joukkuetta varten vs. pelata voittaakseen? Kannattaako edes laittaa vastakkain vaikka yksilö vs. joukkue? Ehkä menee liian filosofiseksi...

 

[Taze]

Kuuluisassa ISOSSA kuvassa yksi Tanska-peli on loppujen lopuksi ihan sivuseikka. Pelin pitää olla parhaimmillaan seitsemännessä pelissä eikä ekassa matsissa.

Kuuluisassa isossa kuvassa pitää myös voittaa tarpeeksi alku- ja jatkosarjaotteluita päästäkseen siihen OIKEAAN otteluun. Ei ole paljon iloa opetella pelitapaa kuuden ottelun verran todetakseen ettei sitä seitsemättä ikinä tullutkaan. Joo seuravana vuonna on uudet kisat - ja eri pelaajat - ja taas opetellaan?

 

[Wäinö#16]

Tässä on mun mielestä hyvä näkemys ja keskustelun kohde. Kysyn kuitenkin tarkennukseksi, että tarkoitatko tässä ihan vain joukkuetta vai myös sen pelitapaa? Eli että joukue tukisi yksilöä ja ratkaisijoita vai että pelitapa vai kenties molemmat? Nythän itselle jää sellainen tunne, että koko suomalainen kiekkokulttuuri, mutta myös joukkue ja pelitapa suosivat juuri näitä "mikaympäripyörälöitä", jotka pelaavat joukkueelle. Pitäisikö kuitenkin olla enemmän ratkaisuihin kykeneviä pelaajia, jotka pelaavat "voitolle"?

Tai itse asiassa onko näissä mitään eroa: pelata joukkuetta varten vs. pelata voittaakseen? Kannattaako edes laittaa vastakkain vaikka yksilö vs. joukkue? Ehkä menee liian filosofiseksi...

Optimaalinen tilanne on toki se, että joukkueesta löytyy huippuratkaisijoita ja sen ohella on vielä huippuunsa hiottu pelitapa. Kun nyt keskusteltiin "win the right games" -mentaliteesta, niin se pitää minusta sisällään sen, ettei pelitavan välttämättä tarvitse olla huippuunsa hiottu, kunhan sitten ratkaisupeleissä ollaan oikeaan aikaan teräviä ja pelataan rohkeasti. Vähän kuin Shedden-mentaliteetillä, ja Sihvosen filosofiaa vastaan, jonka mukaanhan henkinen virekin juontuu hyvästä pelitavasta.

MM-kisat on edelleen tällainen hivenen puolivillainen turnaus, johon saapuu vielä kesken kisojen uusia tähtiä mukaan ratkomaan niitä rightgamesejä. Suomalaiseen mentaliteettiin tämä ei oikein sovi kuin korulauseissa. Jalonenkin on oikein peräänkuuluttanut arvostusta maalintekijöille ja sitten mieluummin valitsee marginaalipelaajakseen Jani Lajusen kuin Teemu Pulkkisen.

Mutta tämä tosiaan lienee pidemmän filosofisen keskustelun aihe.

 

[TosiFani]

Saksa = rupusakki.

[ainakin Venäjan rinnalla - ei Venäjä Saksalle häviiii...]

Niin, Saksa on viime kisojen nelonen ja näissä kisoissa voittanut Venäjän ja Slovakian. Mielestäni hieman huono vertaus rupusakiksi.

 

[Fordél]

Jalonenkin on oikein peräänkuuluttanut arvostusta maalintekijöille ja sitten mieluummin valitsee marginaalipelaajakseen Jani Lajusen kuin Teemu Pulkkisen.

Siinä yhdessä valinnassa kiteytyy ehkä jonkinlainen Jalosen maajoukkueen paradoksi. En tiedä kannattaako ehkä Lajusta ja Pulkkista laittaa vastakkain, mutta ylipäänsä se, että suomalaiseksi pelaajaksi poikkeuksellisen ratkaisupotentiaalin omaava pelaaja jätetään joukkueen ulkopuolelle, kertoo jotain vallitsevasta mentaliteetista. Vähän sama asia oli Leinonkin kanssa eli häntä katsottiin vähän pahalla kun ei ehkä pelaakaan kaikkien toivomusten mukaan, mutta toisaalta omaa kyvyn ratkaista pelejä. No onneksi meillä on sentään Aaltonen ja Granlund, jotka omaavat jotain poikkeuksellista (sitä mikä tulee selkäytimestä), mutta harmi vaan, että hekään eivät ole selkeitä maalintekijöitä kuten Pulkkinen.

Se mitä tässä koitan hakea on, että juuri tämä tiukka pelitapakuri antaa mahdollisuuden myös näille "mikaympäripyörälöille" esittää parasta pelaamistaan ja Jalonen laittaa tähän toivonsa. Ilman selkeää konseptia he olisivat kusessa kun taas Granlundit, Aaltoset, Pulkkiset ja Leinot ovat näitä ns. luonnonlapsia, jotka pelaavat peliä eivätkä tarvitse yhtä tiukkaa pelitapaa tuekseen.

 

[Johannes]

Se mitä tässä koitan hakea on, että juuri tämä tiukka pelitapakuri antaa mahdollisuuden myös näille "mikaympäripyörälöille" esittää parasta pelaamistaan ja Jalonen laittaa tähän toivonsa. Ilman selkeää konseptia he olisivat kusessa kun taas Granlundit, Aaltoset, Pulkkiset ja Leinot ovat näitä ns. luonnonlapsia, jotka pelaavat peliä eivätkä tarvitse yhtä tiukkaa pelitapaa tuekseen.

Ehkä tämän takia UL:n PS hirttäytyy tuohon suomalainen pelitapa ennen menestystä-mantraansa, joka on niin syvältä kuin voi olla joku asia huippu-urheiliussa. Sihvonen on nuori-suomempi kuin "Nuori-Suomi" itse, kun keskustellaan kykyjen jalostamisesta maailman huipulle Leijonien käyttöön. Röngän rengin kirjoittelua, tuskin edes oikea Petteri Sihvonen voi ajatella noin puusilmäisesti kuin kirjoituksissa lukee 28.4.2011 Urheilulehdessä.

 

[Lead Fossil]

Niin, Saksa on viime kisojen nelonen ja näissä kisoissa voittanut Venäjän ja Slovakian. Mielestäni hieman huono vertaus rupusakiksi.

Ehkä minun on pidettävä näppini irti sarkasmista.

 

[onomoro]

Röngän rengin kirjoittelua, tuskin edes oikea Petteri Sihvonen voi ajatella noin puusilmäisesti kuin kirjoituksissa lukee 28.4.2011 Urheilulehdessä.

Itse näen asian niin, että Urheilulehti hakee tarkoituksella vastakkainasettelua Seppäsen ja Sihvosen välille, mikä näkyy aika selkeästi jos on lukenut lehteä viime aikoina. Seppänen edustaa tällä hetkellä tulos-näkökulmaa ja Sihvonen suomalaisen peli-identiteetin näkökulmaa. Molemmat näkökulmat ovat yhtä tärkeitä suomalaisen jääkiekon kannalta eikä toista voi varsinaisesti olla olemassa ilman toista.

Toisin sanoen UL toimittajineen pyrkii tyylilleen ominaisesti luomaan keskustelua nostamalla kaksi näkemystä ja laittamalla ne keskustelemaan keskenään lehdessä. Tämä keskustelu siirtyy tänne tavan tallaajien keskuuteen ja muihin lehtiin. Tämä kiertokulku on jatkunut jo vuosia. Ja hyvä niin.

Vähäiselläkin medialukutaidolla varustettu henkilö voi UL:n ja muiden tiedotusvälineiden juttuja lukemalla saada enemmän irti asioista tällaisten pienten kärjistysten ja kontrastien kautta.

 

[Johannes]

Vähäiselläkin medialukutaidolla varustettu henkilö voi UL:n ja muiden tiedotusvälineiden juttuja lukemalla saada enemmän irti asioista tällaisten pienten kärjistysten ja kontrastien kautta.

Juu, tottakai. On tämä tapa kärjistää asioita mukamas Seppäsen ja Sihvosen väliseksi pikku nahisteluksi sentään lukijaystävällisempää kuin aikana ennen Seppästä UL:ssa, kun Sihvonen keskusteli Sihvosen kanssa samalla tavoin kuin nyt Seppänen ja Sihvonen vastakkain.

Pointtini on kuitenkin ihan eri kuin medialukutaidon korostaminen tai väheksyminen. Oma agendani on voittamisen puolustaminen jääkiekossa ainoana tavoitteena Leijonille isoissa kisoissa ja tähän ei tarvita muuta kuin lukutaitoa. Lukisin ennemmin kirjoituksia, joissa vastakkainasettelu olisi se, että millä keinoin Leijonat voittavat, väkisin koko ajan vai kehittämällä peliä ja pelaajia, mutta voittaminen olisi aina keskustelun keskiössä, ei pelin kehittäminen.

 

[J.Grönvall]

Suomen vahvuus on kuitenkin joukkuepelissä ja tällöin alkusarja on jo varsin hyvä indikaattori turnauksen lopputulosta silmällä pitäen. Jos joukkuepeli ei toimi edes alkusarjassa, se tuskin lähtee nappia painamalla toimimaan kovemissakaan peleissä.

Oikeastaan kaikilla muilla huippumailla on ratkaisuosastolla laajuutta paljon enemmän ja tällöin parin pelaajan huippuvire oikea an aikaan voi viedä joukkueen pitkälle ja aina mestaruuteen asti, vaikka muuten peruspeli ei mitään huikeaa olisikaan.

No siis kyllähän sitä pelitapaa pitää harjoitella mutta tarkoitin, että ei näissä peleissä tarvi tosiaankaan loistaa sekuntiakaan, kunhan raapii sen yhden voiton siitä hölynpölymaasta. Suomessa nämä lätkän Euroviisut tuntuvat olevan niin mahdottoman suuri asia, että jokainen peli pitäisi pelata aivan fantastisesti. Lopulta joku avausmatsin tappio on ihan yhdentekevä kunhan se peli kuitenkin toimii halutun suuntaisesti.

Ei sitä pelitapaa tarvitse siis unohtaa mutta keskittyminen pitää olla niissä oikeasti merkityksellisissä peleissä, eikä näissä alkusarjalätkinnöissä. Teemu Selänne kommentoi juuri viime Urheilulehdessä aika kuvaavasti kanadalaisten suhtautumista näihin skaboihin ja luulen vähän, että se on aika samanlaista kaikkien huippujen kohdalla.

Kuuluisassa isossa kuvassa pitää myös voittaa tarpeeksi alku- ja jatkosarjaotteluita päästäkseen siihen OIKEAAN otteluun. Ei ole paljon iloa opetella pelitapaa kuuden ottelun verran todetakseen ettei sitä seitsemättä ikinä tullutkaan. Joo seuravana vuonna on uudet kisat - ja eri pelaajat - ja taas opetellaan?

Niin pitää tosiaan se kaksi tai peräti kolme matsia voittaa niin vedetään jo puolivälieriä, eikä tuohonkaan tarvitse voittaa vielä yhtäkään hyvää jengiä. Pääasia on, että peli paranee mitä pidemmälle turnaus etenee. Nytkin tuossa joku Saksa on muka kauheassa liekissä ja todennäköisesti hyytyy sitten, kun pitäisi alkaa loistaa.

Suomihan ei tule puolivälieristä jäämään pihalle koskaan, koska maailmassa ei ole kahdeksaa parempaa joukkuetta, vaikka kuinka koittaisi käännellä ja väännellä. Jospa täällä puhutaankin liikaa vain pelitavasta eikä anneta niille tähdille vapauksia silloin, kun pelejä ratkotaan eli luotetaan näiden luontaisiin ominaisuuksiin jotka kuitenkin loppujen lopuksi erottavat heidät perusjampoista.

 

[J.Grönvall]

Fordélille vielä, että loistavia pointteja otit esiin noissa parissa viime viestissä, koskien pelitapakuria ja noita luonnonlapsia! Noita jätkiä pitää osata ottaa maajoukkueeseen, koska heillä on sitä erikoisosaamista joilla pelejä voitetaan.

 

[siffa]

Jalonen oli muuttanut jonkin verran Suomen avauspelaamista omalta puolustusalueelta Latvia-ottelussa verrattuna Tanska-otteluun. Suomi ei pelannut hidastuksia (H) pakki-pakki-pakki kahdessa ensimmäisessä erässä niin paljon kuin Tanska-ottelussa. Suomen jäädessä 2-1 tappioasemaan, nosti Jalonen myös H-lähdöt normaaliin jaloslaiseen määrään 3. erässä. Kun studiossa puhuttiin, että Suomen tulisi nopeuttaa avauspelaamistaan, niin päinvastoin Suomi hidasti sitä. Niinkuin voitosta tyytyväinen päävalmentaja Jalonen on aina todennut, niin on vain pelattava kärsivällisesti omaa peliä, niin se tuottaa tulosta. Jalonen mainitsi ottelun loputtua, että laiturit on saatava myös luistelemaan syvemmälle omaan päähän kiekkokontrollihyökkäyksiinlähdöissä. Suomen koko ottelun H+V+P-määrät olivat edelleen jalosmaiset 8+19+19.

 

[Johannes]

Jalonen oli muuttanut jonkin verran Suomen avauspelaamista omalta puolustusalueelta Latvia-ottelussa verrattuna Tanska-otteluun. Suomi ei pelannut hidastuksia (H) pakki-pakki-pakki kahdessa ensimmäisessä erässä niin paljon kuin Tanska-ottelussa. Suomen jäädessä 2-1 tappioasemaan, nosti Jalonen myös H-lähdöt normaaliin jaloslaiseen määrään 3. erässä. Kun studiossa puhuttiin, että Suomen tulisi nopeuttaa avauspelaamistaan, niin päinvastoin Suomi hidasti sitä. Niinkuin voitosta tyytyväinen päävalmentaja Jalonen on aina todennut, niin on vain pelattava kärsivällisesti omaa peliä, niin se tuottaa tulosta. Jalonen mainitsi ottelun loputtua, että laiturit on saatava myös luistelemaan syvemmälle omaan päähän kiekkokontrollihyökkäyksiinlähdöissä. Suomen koko ottelun H+V+P-määrät olivat edelleen jalosmaiset 8+19+19.

Saisiko linkin Petteri Sihvosen kirjoitukseen, jota tekstilläsi ilmeisesti kommentoit. Kommentoin itse nyt siffan edellistä kirjoitusta.

Juu, Suomi pelasi kärsivällisesti omaa peliään, esim. Granlund. Tulosta ei tullut 3 pisteen voittoon saakka, kun maalintekijöitä ei ole joukkueessa riittävästi mukana eri syiden takia, kuten sen, ettei niitä valittu joukkueeseen, vaikka olisi ollut terveitä, nälkäisiä ja nuoria pelaajia vaihtoehtona nykyisen joukkueen puurtajille. Tulee mieleen ainakin Teemu Pulkkinen yrittämässä maalia Granlundin nappisyötöstä, eikä esim. muuten hyvin pelannut Mika Pyörälä, jolle siunaantui pari hyvää maalipaikkka Latvia-pelissä, ilman tulosta.

 

[Taze]

Suomihan ei tule puolivälieristä jäämään pihalle koskaan, koska maailmassa ei ole kahdeksaa parempaa joukkuetta, vaikka kuinka koittaisi käännellä ja väännellä.

No nyt on tilanne se, että kolmikosta Tsekki, Venäjä, Slovakia pitää voitaa yksi, eikä sekään riitä kahdeksan joukkoon, lisäpinnoja on jostain toisesta pelistä (mukaan luettuna Saksa peli) otettava. Ei se varmaan mikään maailman suurin ihme ole, jos satutaan kaikille noille häviämään? Joskaan en siihen tällä hetkellä itsekään usko, pidän toki kuitenkin mahdollisena vaihtoehtona.

 

[JJLehto]

Suomihan ei tule puolivälieristä jäämään pihalle koskaan, koska maailmassa ei ole kahdeksaa parempaa joukkuetta, vaikka kuinka koittaisi käännellä ja väännellä.

Nykyisellä, ja lienee tulevalla systeemillä ei niitä kovia tarvitse saada kuin 3-4 samaan alku- ja jatkolohkoon.

Kuten tiedämme, nyt Suomen tasoisia alku- ja jatkosarjassa on Venäjä, Tsekki ja Slovakia, joiden lisäksi Saksa on yllättänyt.

Eli ei ole aivan mahdoton teoria että Suomi jää puolivälierien ulkopuolelle jos Slovakia ja Venäjä aloittavat pelaamaan ja Suomi konttaa Tsekillekin.

 

[msg]

Katsoin kahta peliä yhtä aikaa kahdesta televisiosta. Sen tähden analyysini oli kummastakin aika ohut ja pinnallinen.

Ei voi näemmä miehen sanaan luottaa. Lainaus tämän päivän UL:n artikkelista:

Otan lopputilin sinä päivänä, jos huomaisin tekeväni analyysiä pintapuolisesti vailla laajoja syy- ja seuraussuhteita

 

[Fordél]

Luin tässä Alpo Suhosen kirjaa Kirje urheilijalle vuodelta 2002. Suhonen kritisoi tyypilliseen tapaansa nykymenoa kuten sitä, että urheilussa puhutaan kuinka voittamisesta 90 % on tahtoa jne. Suhosen mielestä tällainen voittamisen, häviämisen ja ylipäänsä pelin latistaminen banaaleiksi numeroiksi halventaa peliä. Kyse on tyypillisestä länsimaisesta ajattelusta, jossa tietämällä "voittamisen prosentit", pyritään hallitsemaan peli mahdollisimman hyvin. Suhonen näkee tämän negatiivisena asiana, koska tällöin peli on alistettavissa ja hyväksikäytettävissä muita intressejä varten. Näin peli voidaaan viedä pois pelaajilta.

Ihan mielenkiintoista pohdintaa liittyen tämänkin ketjun keskusteluihin. Tosin mennee liian filosofiseksi tämän ketjun päähenkilön ajatusmaailmaan.