Molempien finalistien valmentajat liputtavat valmennusfilosofiassaan ihmisjohtamisen tärkeyttä pelitavan edelle - eikä turhaan, menestyksestä päätellen.
Telkkaripuheet playoffeissa ovat samaa luokkaa kuin kansanedustajaehdokkaiden vaalipuheet: toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihan höpinää siis.
Nykyistä mestaria Jalosta tuskin kukaan pitää ihmisjohtajana, viime kauden Suikkasta vielä vähemmän. Jalonen on törkimys joka vetää oman edun lähimmän miehensä ja ystävänsä edun edelle ja repi suullisen sopparin ja lupaukset. Rautiosta kyse. Jalonen sanoi itse - ennen finaaleja - että hän uskoo vain kuriin. Suikkanen repi syksyllä sopparin ja lähti Venäjälle ja jätti joukkueen vaille valmentajaa. TPS kärsi.
Puhutaan mitä puhutaan mutta jotta pelitapaa voidaan hyvin toteuttaa, valmentajalla on oltava tietty määrä oikeanlaista särmää ja johtajuutta.