Tästä päästiinkin aasinsillan kautta Lukon viime kauden kaistan vaihtoihin hitaampien lähtöjen jälkeen. Omasta mielestä nuo vaikeuttavat vastustaja puolustusryhmityksen kasaamista, kun ei ennalta tiedetä vaihtaako laiturit paikkaa, laituri-sentteri vai vaihdetaanko lainkaan. Lisäksi tuo varsinkin laitojen vaihtaminen tuo hitaaseen lähtöön erittäin nopean hyökkäyksen kun laiturit saavat kunnon vaudin ehkä jo vähän paikalla olevaa puolustusryhmitystä vastaan. Nämä oikeastaan loistivat nyt poissaolollaan ja ei nähty sellaisia supernopeita hyökkäyksiä mitä Lukko viime kauden alussa menestykkäästi viljeli. Johtava kovasti noita kaistojen vaihtoja arvosteli ja kysymys kuuluukin mikä niissä nyt on niin huonoa?
Mitä itse näin Lukon kaistanvaihtopeliä, niin Lukon pakit eivät tahtoneet millään saada ajoitettua syöttöä oikein. Lisäksi laiturien ajoitukset olivat välillä sitä sun tätä. Hyökkäykset katkesivat järjestäen keskialuella, ainoastaan silloin kun joku Lukon miehistä ohjasi kiekon päätykiekoksi, pelitavasta syntyi hyökkäys. Paljon useammin kävi niin, että kaistaa vaihtaneet pelaajat olivat siellä sun täällä lähellä vastustajan sinistä ja peli meni puuroksi. Voi olla, että silloin kun kiekko olisi napsahtanut oikea-aikaisesti lapaan, pelitapa olisi toiminut. Harvoin niin kuitenkin kävi, enkä oikein usko etteikö Lukko olisi aikanaan harjoituksissa näitä avauksia harjoitellut.
Lisäksi syöttö poikittaisliikkeessä olevalle hyökkääjälle on väärin ajoitettuna melkoinen riski, jos vastustajan puolusutus on ryhmittynyt, taklaus vastapalloon on tällöin aika lähellä, jos laiturin kelannut kovan vauhdin. Tämäkin on saattanut aiheuttaa ajoitusvaikeuksia laitureille. Lisäksi tässä pelitavassa kiekon tullessa lapaan ei ole oikein mahdollisuutta jakaa kiekkoa kuin yhteen suuntaan, jos ylöspäin mennään. Syöttösuuntia ei kauheasti synny. Varsinkin pelaaja, jolla ei ole riittävästi käsiä ja pelisilmää, ajautuu samasta vauhdista kiekon kanssa laitaan.
Kiekkokontrollilähdöissä on taas enemmän kyse kiekon liikuttelusta, kuin kovasta luisteluliikkeestä ja silloin se on pelaajallekin hieman turvallisempaa, kun vauhti ei ole välttämättä niin kova, jos syötön ajoitus esim. sentterille ei joka kerta onnistu. Sentterin kautta pelatessa vauhti kiihtyy oikeastaan vasta keskialueella hyökkäävien osalta. Lähdön onnistuessa sentteri saa sitten jaettua kiekon kohti maalia meneville laitureille, ja on luotu ns. tilaa. Ja tila tulee siitä, kun syöttösuuntia on enemmän tarjolla, jolloin vastustaja ei puolustaessaan tiedä, kenelle kiekko pelataan. Tällöin puolustetaan varmuuden vuoksi keskusta umpeen ja laidat ovat enemmän auki.