Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Finnicus]

http://www.yle.fi/tekstitv/html/P236_02.html
Moni on varmaan jo lukenut tappion kärsineiden kommentit otteluista tekstitv:n sivuilta.

Vaikka Capitalsin valmentajaa en kovin korkealle arvostakaan, niin viesti on selvä. Ei sillä että pitäisi paikkansa, mutta hänellä on kuitenkin työpaikka NHL-joukkueen valmentajana - kai hän jotain lajista ymmärtää.

Toinen milenekiintoinen kommentti on Selänteen suusta;
- Meillä ei ollut mitään jakoa, ei
mitään. He halusivat voittoa enemmän.
He voittivat kaksintaistelut. Hyvä että
olimme edes vähän mukana pelissä. Olen
todella pettynyt, 40-vuotias Selänne
ruoski omiansa.

Onko miehellä kompetenssia puhua pelistä?
Entä Stanley Cupin voittaneella valmentajalla, joka ei myöskään luetellut omista lähtöjen eri nopeuksia tai tapoja.

 

[13th Forward]

http://www.yle.fi/tekstitv/html/P236_02.html
Moni on varmaan jo lukenut tappion kärsineiden kommentit otteluista tekstitv:n sivuilta.

Vaikka Capitalsin valmentajaa en kovin korkealle arvostakaan, niin viesti on selvä. Ei sillä että pitäisi paikkansa, mutta hänellä on kuitenkin työpaikka NHL-joukkueen valmentajana - kai hän jotain lajista ymmärtää.

Toinen milenekiintoinen kommentti on Selänteen suusta;
- Meillä ei ollut mitään jakoa, ei
mitään. He halusivat voittoa enemmän.
He voittivat kaksintaistelut. Hyvä että
olimme edes vähän mukana pelissä. Olen
todella pettynyt, 40-vuotias Selänne
ruoski omiansa.

Onko miehellä kompetenssia puhua pelistä?
Entä Stanley Cupin voittaneella valmentajalla, joka ei myöskään luetellut omista lähtöjen eri nopeuksia tai tapoja.

Milloin viimeksi valmentajat ovat lähteneet avaamaan tuollaisessa haastattelussa jotain pelitapaa? Kyllä pudotuspeleissä valmentaja tietää, että haastatteluissa annetuilla kommenteilla koitetaan myös psyykata pelaajia. Jääkiekkoilijat ovat lähtökohtaisesti melko tyhmiä. Taitavat psyykkaajat sanovat tiettyjä asioita ja pelaajat tämän seurauksena ajattelevat tietyllä tavalla. Ei se liity taktiikkoihin mitenkään, mutta taktiikoiden merkitystä se ei todellakaan vähennä.

Selänne taas on niin malliesimerkki pelaajasta, josta ei ikinä tule hyvää valmentajaa. Hän on niin pelaaja kuin pelaaja voi olla, ja ajattelee juuri sillä tavalla. Selänne näkee pelin aina omasta näkökulmastaan, kuten monet muutkin pelaajat. Selänne on ihan eri maailmasta, kuin esimerkiksi ketjukaverinsa Koivu. Silti, ei Koivukaan lähtisi avaamaan mitään pelitapaa tuollaisissa post-game haastatteluissa toimittajille. Se on valmentajan tehtävä - yksinkertaisesti. Pelaajille on muotia lörpötellä tunteesta ja voittamisen tahdosta, mutta se on sen lisäksi myös soveliaampaa. Miten voit kuvitella sen, että joku Cam Fowler (esimerkiksi) lähtisi sanomaan pelin jälkeen, ettei meillä ollut tarpeeksi kontrolloituja hyökkäyksiä, vaikka se olisikin ongelman oikea syy? Sehän olisi melkein suoraa kritisointia pelaajalta juuri valmentajaa kohtaan.

 

[siffa]

SM-liigan tämän kauden viimeiset H+V+P-lukemat tuli tilastoitua. Halusin seurata SM-liigavalmentajien pelikirjoja puolustusalueen hyökkäyspelin osalta. Finaalijoukkueet, HIFK ja Blues, pelasivat kaikki pelit toisistaan poikkevaa hyökkäyksiinlähtöä omalta puolustusalueelta. Ennen finaalipelejä nähtiin runkosarjassa ja pudotuspeleissä molemmilta joukkueilta H+V+P-suhteessa erityyppisiä pelejä. Finaalisarja mentiin kokonaan molempien joukkueiden osalta samoilla H+V+P-pelitavoilla loppuun asti. SM-liigamestaruuden ratkaisseessa 4. pelissä HIFK:n lukemat olivat (2+2+0)(3+3+1)(1+2+0) ja Bluesin vastaavat (9+8+6)(6+4+5)(7+5+3). Molemmat joukkueet lisäsivät 4. pelissä jonkin verran kiekkokontrollipeliä omalta puolustusalueelta lähtevissä hyökkäyksissä. Kari Jalonen valitsi finaaliotteluihin nopean pystysuunnan jääkiekon pelitavan ja Petri Matikainen pysyi kevään aikana muutetussa pelitavassaan loppuun saakka.

Joukkueiden henkisissä tunne-, tahto-, taistelu- yms. tiloissa en nähnyt eroja joukkueiden välillä. HIFK johti ennen tätä päivää otteluvoitoin 3-0, mutta en havainnut sen vaikuttaneen mitenkään kummankaan joukkueen koko finaalisarjan ajan korkealla olleeseen henkiseen tilaan. Minusta nämä jutut olivat joukkueiden välillä tasan.

 

[msg]

Joukkueiden henkisissä tunne-, tahto-, taistelu- yms. tiloissa en nähnyt eroja joukkueiden välillä.

No Blues otti tänään kaksi jäähyä siitä, kun hakkasivat HIFK-pelaajaa nyrkeillä. Lyöty HIFK-pelaaja tai hänen joukkuekaverinsa eivät tähän reagoineet mitenkään. Ehkä tämäkin tunnetilojen erilaisuus johtui pelitavasta?

 

[Taitopelaaja]

Joukkueiden henkisissä tunne-, tahto-, taistelu- yms. tiloissa en nähnyt eroja joukkueiden välillä. HIFK johti ennen tätä päivää otteluvoitoin 3-0, mutta en havainnut sen vaikuttaneen mitenkään kummankaan joukkueen koko finaalisarjan ajan korkealla olleeseen henkiseen tilaan. Minusta nämä jutut olivat joukkueiden välillä tasan.

Millä perustelet tämän? Eihän näitä asioita voi millään tavalla mitata, joten turha niiden on väittää menevän tasan. Minusta on itsestään selvää, että 3-0-tappioasema varmasti vaikutti Bluesin otteisiin. Vapauttiko se sitten peliä, kun sai periaatteessa paineettomasti pelata ja IFK:n piti pistää sarja poikki vai mitä? Sitä en osaa sanoa, mutta aivan varmasti kolme tappiota putkeen vaikuttaa pelaajien mielialaan. Valmentajat voivat toki omalla esimerkillään ja psyykkauksella vaikuttaa pelaajien mielialaan, mutta loppupeleissä jokaisen pelaajan täytyy yksilön saada itsensä oikeanlaiseen "latinkiin".

Näitä pelitaktisia asioita voidaan tilastoida konkreettisesti, joten niistä on voidaan keskustella rakentavasti. Sen sijaan nämä tahto- ja tunnetilat ovat vaikeampia juttuja, mutta yleensä ne näkyvät tulostaululla. Voittajajoukkue on lähes poikkeuksetta voittanut myös nämä vertailut.

 

[Axbor Nocturne]

No Blues otti tänään kaksi jäähyä siitä, kun hakkasivat HIFK-pelaajaa nyrkeillä. Lyöty HIFK-pelaaja tai hänen joukkuekaverinsa eivät tähän reagoineet mitenkään. Ehkä tämäkin tunnetilojen erilaisuus johtui pelitavasta?

Heh, yleensä silloin ei reagoida noin urpoihin tekoihin, kun pelataan mestaruudesta. Jos Blues jatkaa tuollaista uunoilua pelaajien toimesta, niin mestaruudet kiertävät kaukaa jatkossakin. Tuollainen uho on yksi tunnetila, mutta sillä ei isoja pelejä voiteta. Tunne pitää pystyä fokusoimaan oikeisiin asioihin kentällä ja siinä HIFK oli selvästi parempi kuin Blues.

ps. saitko laskettua kaikki lyönnit, paljonko tuli lukemaksi?

 

[Johannes]

3 pelin jälkeen:

Yhteensä: HIFK-Blues
5-5 pelissä 5-1
4-4 pelissä 1-0
5-3 pelissä 1-1
5-4 pelissä 3-1
4-5 pelissä 2-0 (im)
5-6 ja 6-5 pelissä 1-2 (im)

Sama meininki jatkui 4. pelissäkin. Blues hallitsee kiekkoa pitkät ajanjaksot 5-5 pelissä, mutta ei tee maaleja kuin ylivoimalla.
Koko 4 pelin sarja yhteensä:
5-5 pelissä 7-1
4-4 pelissä 1-0
5-3 pelissä 1-1
5-4 pelissä 4-4, joista 2 Blues (im)
4-5 pelissä 2-0 (im)
5-6 ja 6-5 pelissä 2-2 (im)
Ratkaisu tapahtui tasakentällisin, niillä eväillä, joita tänne on jo niin ansiokkaasti kuvattu, että en lähde niitä toistamaan.

HIFK voitti ottelut maalein 17-8

 

[msg]

Heh, yleensä silloin ei reagoida noin urpoihin tekoihin, kun pelataan mestaruudesta.

Väitinkö äsken tai tuolla toisessa ketjussa, että tämä kuumeneminen olisi fiksua tai auttaisi voittamista?

Jalonen on tehnyt entisestä tarkkislapsesta kurinalaisen ja hermonsa säilyttävän joukkueen, johon ei mitkään 'hannupikkaraiset' sovi ja Ilkankin kanssa oli viime kaudella vähän niin ja näin.

Minusta Esko Seppänen tässä tiivistää aika hyvin sen, miten Jalonen tämän SM-liigan entisen tarkkislapsen muutti mestaruuksia voittavaksi joukkueeksi.

Kuka ex-HIFK-pelaaja öykkäröi finaalissa? – â€Syöpäläisille tyly tuomio†| Jääkiekko | Urheilulehti.fi

Ja edelleen olen sitä mieltä, että tämä päättynyt sarja muistutti todella paljon vuoden 2008 finaalisarjaa eikä se tietenkään ole mikään ihme, kun samat valmentajat kohtasivat uudelleen. Jollain Pentti Matikaisen valitsemalla randonvalmentajalla ja ilman Kari Jalosta oltaisiin varmaan tänäkin keväänä kuultu radiosta kuka pani Suskia hävityn puolivälierän jälkeen.

Ja ensi kaudellahan Matikaisen ei tarvitse Jalosta voittaa, kun Kari-setä vuolee ruplia kauemman itärajan takana. Tosin saattaa olla, että hermokontrolli ei välttämättä ole samalla tasolla tosipeleissa kuin Nokan aikana.

 

[Finnicus]

.

Jos oletat minun ajattelevan jollain tavalla, niin vastaan samoin. Lisäksi sinulla on vahvoja väittämiä, joihin ei ole todellisia perusteita. Mennään siis näin.

Oletuksesi on, että Selänne ei kykene omaamallaan kokemuksela tunnistamaan joukkueensa (vireys)tilaa, johon liittyy sekä fyysiset että psyykkiset valmiudet pelata play off-kamppailu maailman kovimmassa kiekkosarjassa. Tai vaikka tunnistaisikin, niin ei sitä sanoisi ääneen.

Itse ajattelen, että Selänteen status lätkämaailmassa riittäisi tarvittaesssa sanomaan, että: "Avauspelaamisemme oli tänään huonoa, koska emme kiekotelleet riittävästi omissa lähdöissämme, emmekä siksi päässeet maalintekopaikkoihin". Voin toki olla väärässäkin, mutta miehen viimeaikaiset toimet ja kannanotot pelistä viestivät toisin. Usein pelaajat kuitenkin krtisoivat esim. ylivoimapelinsä heikkoutta.

Uskon myös, että Selänne nykyään kokee peliitapahtuman todellakin enemmän joukkueensa kuin itsensä kautta. Eli siis hiukan enemmän joukkueen etua ajattelevan valmentajan kuin takavuosien itsekkään sniperin näkökulmasta.

Lisäksi väität, että jääkiekkoilijat ovat melko tyhmiä, samalla leimaamalla kohtuullisen suuren joukun ihmisä ympäri maailmaa. Miten heille sitten voi edes yrittää opettaa kolmella-neljällä eri nopeudella hyökkäyksiin käynnistettävä kiekkokontrolliiin pyrkivä pelitapa? Siihen sitten lisätään puolustaminen ja paineen luominen - puhumattakaan tilanteen tunnistamisesta em. tilanteissa. Eihän siitä voi tulla mitään, jos yli 30 vuoden pelaajakokemus huipputasolla ei riitä edes aistimaan oman joukkueensa vajavaista vireystilaa lopputuloksen kannalta ratkaisevaksi asiaksi.

. Kyllä pudotuspeleissä valmentaja tietää, että haastatteluissa annetuilla kommenteilla koitetaan myös psyykata pelaajia.

Miksi heitä pitää psyykata, jos omista lähtöjen nopeus (tai pelikirja) kuitenkin voittaa ja tunnetilat ovat tasan? Ja eivätkö Ducksien pelaajat ennemmin syttyisi suuresti arvostamansa ja kaksi maalia ko. ottelussa iskeneen pelaajan kuin valmentajansa pelin jälkeisistä kommenteista?

Minä en väheksy pelitavan merkitystä, mutta kyllä sen noudattamiseen tarvitaan jonkinlaiset valmiudet. Detroit, Philadelphia, Blues jne, "kiekkokontrollijoukkueet" olisivat varmaan olleet yhä voittavia joukkueita viime aikoina, vaikka olisivat viettäneet rookie-illalliset ennen jokaista peliä, koska tunnetilat ovat tasan ja omista lähtöjen nopeudella olisi loppuun asti ratkaiseva osuus.

Eiköhän se jääkiekon eri osa-alueilla kokonaisvaltaisesti laadukkain joukkue vie mestaruudet joka sarjassa tänäkin keväänä.

 

[tant gredulin]

Petri Matikainen antoi itse erätauolla kommentin, jossa sanoi, ettei ero syntyi valmistautumisesta peliin. Että kyseessä on joukkue, jossa on paljon nuoria pelaajia, jotka eivät tiedä vielä mitä tämä vaatii.

Tulkitsin sen itse niin, että osa joukkueesta säästeli oman mukavuusalueen yli menemistä, koska ei vielä ymmärretty miten paljon voittamisen eteen pitää tehdä - koko ajan, vaihdosta toiseen, syötöstä toiseen, laukauksesta toiseen. Hyvää yritystä oli pelin loppupuolella, jossa tosin juuri kokeneempi kaarti pani itsensä likoon.

msg - meitä hulluja on vieläkin :) Olisin antanut vapaat kädet mättää Lostedia takaisin. Luojan kiitos en ole valmentaja :)

 

[Cobol]

Minä en väheksy pelitavan merkitystä, mutta kyllä sen noudattamiseen tarvitaan jonkinlaiset valmiudet.

Totta kai. Ei kai tuosta voi olla minkäänlaista epäilystä.

ajattelen, että Selänteen status lätkämaailmassa riittäisi tarvittaesssa sanomaan, että: "Avauspelaamisemme oli tänään huonoa, koska emme kiekotelleet riittävästi omissa lähdöissämme, emmekä siksi päässeet maalintekopaikkoihin".

Itse pelasin aikanaan mm. divarissa joukkueessa, joka nousi liigaan seuraavalla kaudella. Valtaosa meistä oli todellisia puukäsiä ja vaikka valmentaja oli erittäin hyvä, aina me nähtiin tappiot yksittäisen tilanteen kautta: "jos Masa sä olisit vittu painanut lopppun asti ja pistänyt pallon maaliin, peli ois kääntyny meille. Vittu jätkät, ens kerralla painetaan, PAINETAAN..." Näin pelaajat näkevät asian, aina oman tekemisen kautta ja usein jonkun yksittäistilanteen kautta, joka olisi voinut ratkaista jos se olisi päättynyt toisin.

Ja totta. Onhan se niinkin, että helvetin kovalla tahtotilalla pesee paremman joukkueen jopa huonommalla pelitavalla. Kovin yleistä se ei ole eikä varmasti tavoiteltaavaa koska se ei kehitä pelaamista.

Oleellista on myös ymmärtää se, että oikeassa elämässä pelaajat eivät juuri koskaan lähde arvioimaan pelitapaa ja sen toteuttamista. Tämä kuuluu valmennukselle ja jos joku pelaaja asiasta jotain laukoo julkisesti, palaute tulee aivan varmasti. Jopa katsomokomennuksena ääritapauksissa.

 

[Finnicus]

Oleellista on myös ymmärtää se, että oikeassa elämässä pelaajat eivät juuri koskaan lähde arvioimaan pelitapaa ja sen toteuttamista. Tämä kuuluu valmennukselle ja jos joku pelaaja asiasta jotain laukoo julkisesti, palaute tulee aivan varmasti. Jopa katsomokomennuksena ääritapauksissa.

Kuuluuko yv- ja av-pelaaminen oikeassa elämässä pelitapaan?

 

[Cobol]

Kuuluuko yv- ja av-pelaaminen oikeassa elämässä pelitapaan?

Kuuluu. Jos vetää 10 ylivoimaa ilman maalia voi sanoa: vittu me oltiin paskoja yv:llä, ei edes kunnon yritystä. Ei voi sanoa: vitun valmentaja peluuttaa yv:ssä aivan vääriä pakkeja ja kuviokin on niin yksinkertainen että se näkee jokainen.

Näin siis omalla kokemuksellani joka kuitenkin on vähäinen ja alemmista sarjoista.

 

[siffa]

Petri Matikainen antoi itse erätauolla kommentin, jossa sanoi, ettei ero syntyi valmistautumisesta peliin. Että kyseessä on joukkue, jossa on paljon nuoria pelaajia, jotka eivät tiedä vielä mitä tämä vaatii.

Tulkitsin sen itse niin, että osa joukkueesta säästeli oman mukavuusalueen yli menemistä, koska ei vielä ymmärretty miten paljon voittamisen eteen pitää tehdä - koko ajan, vaihdosta toiseen, syötöstä toiseen, laukauksesta toiseen. Hyvää yritystä oli pelin loppupuolella, jossa tosin juuri kokeneempi kaarti pani itsensä likoon.

Tätä tilaisuutta olen odottanut. Pääsen kuittaamaan sen Rise Pitkänen korjauksesi Pakariseksi:) Petri Matikainen kertoi tuon kommentin ottelun ja finaalisarjan loputtua. Matikainen piti hopeaa pettymyksenä, koska he uskoivat kultaan loppuun saakka. Matikaisen mukaan he kaatuivat heidän kykyynsä valmistaa nuoret pelaajat henkisesti riittävän kovaan iskuun, jotta oltaisiin joka hetki valmiina tekemään parhaansa (tai jotenkin noin). Se, että minä en pystynyt havainnoimaan puutteita Bluesin henkisen tila suhteen, on tietysti minun ongelmani. Minä näin loppuun saakka täysillä taistelevan Bluesin, joka toteutti valmentajansa pelitapaa aivan viime minuuteille saakka. Osku Grönman intoutui 3. erän aikana useaan kertaan kehumaan pelin sykettä, intohimoa ja kunnon taistelua. Kuriositeettinä pelitavan nöyrästä noudattamisesta poimin Bluesilta pakki-pakki-pakki-pakki-pakki kiekottelun omalla puolustusalueella noin 3 minuuttia ennen ottelun loppua, kun Blues pyrki kaikin keinoin tasoittamaan tilanteessa 2-3 ottelun.

Hyppäsin IFK:n bandwagoniin täällä JA:ssa 29.3.2011. Kun oma suosikkijoukkueeni putoaa pois, niin se on aina IFK, jota kannatan mestariksi. Tänä vuonna siihen oli erikoisen suuri syy, olivathan Pohjoisen pojat Kari Jalonen ja Kai Rautio tulleet auttamaan Etelän IFK:tä, kun se ei ollut yltänyt mestaruuteen kuin viimeksi minulle ikimuistoisena keväänä 1998. Esko Seppäsen kirjoituksen Kari Jalosen metodeista ja vaatimuksista pelaajien suhteen sekä tarkasta seurannasta allekirjoitan täysin. Siinä on mestarivalmentaja vailla vertaa.

 

[Finnicus]

Kuuluu. Jos vetää 10 ylivoimaa ilman maalia voi sanoa: vittu me oltiin paskoja yv:llä, ei edes kunnon yritystä. Ei voi sanoa: vitun valmentaja peluuttaa yv:ssä aivan vääriä pakkeja ja kuviokin on niin yksinkertainen että se näkee jokainen.

Voiko saman sanoa, jos sössii vaikka yhden viis-kolmosen? Näin olen kuullut.

Ja edelleen. Tilanteen tunnistaessa siis voisi sanoa ketään suuremmin loukkaamatta, että: Ei meidän kiekottelumme omissa lähdöissä oikein sujunut, vaikka kuinka yritimme (tai ei ollut edes kunnon yritystä) syöttää lapaan ja haimme paikkaa.

Samanlainen osa-alue sekin on kuin yli- tai alivoima. Kaiken lisäksi erikoistilanteita korostetaan paljon. Miksi niitä saa krtisoida, mutta ei omista lähtöjä?

 

[Cobol]

Voiko saman sanoa, jos sössii vaikka yhden viis-kolmosen?

Viis-kolmosesta voi sanoa mut neljä-kolmonen on kokonaan tabu. Siitä ei saa puhua edes unissaan. Jos kuitenkin puhuu, on joustava hallin ympäri ulkona viisi kertaa. Luistimet jalassa.

J.Grönvall määritteli hyvin sen mistä voittaminen koostuu:

1. pelaajat (yksilötaito, suoritustaso, roolitukset, maalivahti)
2. pelitapa (miten pelataan ja ketä vastaan)
3. pelitavan toteutus (miten oma peli onnistui)
4. henkiset asiat (uskallus, rohkeus, rentous, voitontahto...)
5. onni ja pyllyn kautta kimpoavat jatkoaikamaalit

Olen samaa mieltä. Hyvistä pelaajista hyvällä pelitavalla ja sen toteutuksella tehdään niin kova nippu, että sillä voitetaan isoja otteluita. Vastaavasti hyvistä pelaajista ei saada juuri mitään irti huonolla pelitavalla ja sen vielä huonommalla toteutuksella. Yleensä tässä jälkimmäisessä vaihtoehdossa valmentaja huutaa kun pelaajat eivät edes yritä ja pelaajat syyttävät itseään myös julkisesti: "on tehtävä työtä enemmän."

Keskinkertaisilla pelaajilla voi hyvällä pelitavalla ja sen toteutuksella mennä vaikka finaaliin.

 

[Finnicus]

Tätä tilaisuutta olen odottanut. Pääsen kuittaamaan sen Rise Pitkänen korjauksesi Pakariseksi:) Petri Matikainen kertoi tuon kommentin ottelun ja finaalisarjan loputtua. Matikainen piti hopeaa pettymyksenä, koska he uskoivat kultaan loppuun saakka. Matikaisen mukaan he kaatuivat heidän kykyynsä valmistaa nuoret pelaajat henkisesti riittävän kovaan iskuun, jotta oltaisiin joka hetki valmiina tekemään parhaansa (tai jotenkin noin). Se, että minä en pystynyt havainnoimaan puutteita Bluesin henkisen tila suhteen, on tietysti minun ongelmani. Minä näin loppuun saakka täysillä taistelevan Bluesin, joka toteutti valmentajansa pelitapaa aivan viime minuuteille saakka. Osku Grönman intoutui 3. erän aikana useaan kertaan kehumaan pelin sykettä, intohimoa ja kunnon taistelua. Kuriositeettinä pelitavan nöyrästä noudattamisesta poimin Bluesilta pakki-pakki-pakki-pakki-pakki kiekottelun omalla puolustusalueella noin 3 minuuttia ennen ottelun loppua, kun Blues pyrki kaikin keinoin tasoittamaan tilanteessa 2-3 ottelun.

Juuri tässä kiteytyy noiden kiekottelutilastoiden vajavaisuus puhuttaessa mestaruuteen johtavista tekijöistä. Yksipuolinen tilastointi tv:n välityksellä kertoo niin kovin vähän. On aivan eri asia ottaa huomioon 10 kuukauden aikana työskentely SM-liiga -yhteisössä, jossa vaikuttaa kiinteästi organisaatiosta riippuen vähintään 25-30 ihmistä omana yksilönään. Tästä yhteisöstä tiivein eli joukkue kokoontuu 10 kuukuden aikana yhteisin tapahtumiin, olisko hatusta vedettynä 250-300 kertaa. Siinä on mukana olevilla valmentajalla ja pelaajilla on aika paljon paremmat eväät arvioida valmiutta pelaamiseen, kuin laskea vain omista lähtöjen nopeus korreloiden pakki-pakki syöttöjä.

En edelleenkään väheksy pelitapaa, mutta pelaajamateriaalin ohella yhteisön toiminnan ilmapiirin luominen päivittäisellä työskentelytavoilla luoden on ihan ensimmäinen asia, jolla menestystä rakennetaan.

Luottamus, välittäminen, yhteisöllisyys ja moni muu arvo valmennuksen ja pelaajien välillä luo pohjan ohi pelitavan, jota ei todellakaan pelaajien taholta "osteta" valmentajalta, jota ei arvosteta myös ihmisenä.

Molempien finalistien valmentajat liputtavat valmennusfilosofiassaan ihmisjohtamisen tärkeyttä pelitavan edelle - eikä turhaan, menestyksestä päätellen.

 

[tant gredulin]

Tätä tilaisuutta olen odottanut. Pääsen kuittaamaan sen Rise Pitkänen korjauksesi Pakariseksi:) Petri Matikainen kertoi tuon kommentin ottelun ja finaalisarjan loputtua.

Mä jo pelästyin, että kirjoitin 'Pentti' :)

Onneksi olkoon sitten sinullekin! Tätä mestaruutta on hartaudella odotettu. Minulle (enemmän kuin kukaan muu) sen toi Ville Peltonen.

 

[Cobol]

Molempien finalistien valmentajat liputtavat valmennusfilosofiassaan ihmisjohtamisen tärkeyttä pelitavan edelle - eikä turhaan, menestyksestä päätellen.

Telkkaripuheet playoffeissa ovat samaa luokkaa kuin kansanedustajaehdokkaiden vaalipuheet: toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihan höpinää siis.

Nykyistä mestaria Jalosta tuskin kukaan pitää ihmisjohtajana, viime kauden Suikkasta vielä vähemmän. Jalonen on törkimys joka vetää oman edun lähimmän miehensä ja ystävänsä edun edelle ja repi suullisen sopparin ja lupaukset. Rautiosta kyse. Jalonen sanoi itse - ennen finaaleja - että hän uskoo vain kuriin. Suikkanen repi syksyllä sopparin ja lähti Venäjälle ja jätti joukkueen vaille valmentajaa. TPS kärsi.

Puhutaan mitä puhutaan mutta jotta pelitapaa voidaan hyvin toteuttaa, valmentajalla on oltava tietty määrä oikeanlaista särmää ja johtajuutta.

 

[Finnicus]

Telkkaripuheet playoffeissa ovat samaa luokkaa kuin kansanedustajaehdokkaiden vaalipuheet: toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihan höpinää siis.

No, analyysini ei perustukaan telkkaripuheisiin, vaan valmentajien omiin ajatuksiin valmennuksesta.

Mitä tulee Suikkaseen, niin olet todellakin väärässä. Hänen tapaansa johtaa kuuluu oikea vuorovaikutus pelaajien kanssa. Venäjällä tämä ei kielimuurin vuoksi toiminut.

Muuten olen Jalosen sopparin rikkomisesta pitkälti samaa mieltä.

 

[siffa]

Juuri tässä kiteytyy noiden kiekottelutilastoiden vajavaisuus puhuttaessa mestaruuteen johtavista tekijöistä. Yksipuolinen tilastointi tv:n välityksellä kertoo niin kovin vähän. On aivan eri asia ottaa huomioon 10 kuukauden aikana työskentely SM-liiga -yhteisössä, jossa vaikuttaa kiinteästi organisaatiosta riippuen vähintään 25-30 ihmistä omana yksilönään. Tästä yhteisöstä tiivein eli joukkue kokoontuu 10 kuukuden aikana yhteisin tapahtumiin, olisko hatusta vedettynä 250-300 kertaa. Siinä on mukana olevilla valmentajalla ja pelaajilla on aika paljon paremmat eväät arvioida valmiutta pelaamiseen, kuin laskea vain omista lähtöjen nopeus korreloiden pakki-pakki syöttöjä.

Et ole ilmeisesti seurannut täällä käytyä keskustelua, kun kirjoitat nyt vuorostasi omista mielikuvistasi siitä, miksi teen tilastoja peleistä. Noin vuoden verran olen tutkinut sitä, miten maailmalla ja Suomessa eri joukkueet pelaavat oman alueen hyökkäyspelin. Siitä on kyse ja minulle se on ollut erittäin mielenkiintoinen tutkimuskohde. Väitän, että H+V+P-tilastoinnissani ei ole mitään vajavaisuutta, vaan ne pitävät paikkansa. Vielä ei ole kukaan kirjoittanut, etteivätkö ne pitäisi paikkaansa. Eipä niitä kukaan muu tilastoikaan, minun tietääkseni. Kertauksena vielä: minusta on ollut itselleni mielenkiintoista seurata sitä kehitystä, mitä oman puolustusalueen hyökkäyspelissä on tapahtunut ja missä juuri nyt mennään. Minulla on tieto siitä, miten SM-liigajoukkueet ja kärkipään Mestis-joukkueet pelasivat oman pään hyökkäyksiinlähdöt. Samoin olen seurannut U20-kisat ja KHL:n muutaman pudotus- ja finaalipelin H+V+P-tilastoinnin tekemällä. Eroja on olemassa ja se on hyvä asia. NHL-pelejä en ole nähnyt aiemmin niin paljon kuin menneellä kaudella ja nythän siellä ovat mielenkiintoisimmat ajat vasta edessä. NHL kulkee nykyään edellä myös oman puolustusalueen hyökkäyspelissä, joten loppukevät tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen. MM-kisat siinä NHL-pelien välissä seuraan myös tarkoin. H+V+P tilastointi on erittäin helppo tehdä eikä se vie aikaa muulta pelin seurannalta, tästäkin olen kertonut jo aiemmin.

Sinullekin tiedoksi ja opiksi: en tilastoi puolinopeita pakki-pakki hyökkäyksiinlähtöjä enkä nopeita hyökkäyksiinlähtöjä omalta puolustusalueelta. Tilastoin H=hidastamiset eli pakki-pakki-pakki lähdöt, V=viivelähdöt, eli maalin taakse seisahtumiset sekä P=palautukset omalle puolustusalueelle.
Mitä kirjoitat noista noista joukkueiden ja valmentajien töistä, on minulle erittäin tuttua asiaa, jota olen seurannut jo pitkän ajan ja se jatkuu tänä päivänä hyvin läheltä edelleen. Ei siellä tilastoida H+V+P-lukuja, mutta mietitään tarkoin mm. sitä, miten kehitetään oman puolustusalueen hyökkäyksiinlähtöjä, miten hyökätään keskialueella ja hyökkäyspäässä. Suunnitelmat kirjataan joukkueiden pelikirjoihin.

 

[Johannes]

Juu, pakko puolustaa siffaa. Westerlundin analyysissä 90-luvulla käsiteltiin 60000 tapahtumaa/peli. Siffa analysoi omaa sektoriaan pelistä, monia meistä ja joskus itseänikin, ärsyttävällä tarkkuudella peli peliltä, mutta joillekin siffan analyysi riittää kertomaan paljon muuta joukkueen pelitavan sisällöstä. Itse seuraan pelistä vaihetta entisen punaviivan ja sinisen välissä, mutta teen sen intuitiivisesti, kirjaten siten momentumin vaihteluita pelin sisällä, mutta en ruutuvihkoon saakka, joten en siksi kirjoita mitään numeroita ulos, toisin kuin siffa tekee. Itse löysin siffan numerosarjoista finaalisarjassa helposti alkulähteen sille mikä on vialla Bluesin pelitavassa, kun vastassa on HIFK, josta kiitos siffalle, vaikka näki sen omin silminkin, mutta on hienoa, kun niiden tueksi on numeraalista faktatietoa.

 

[Salama15]

Henk.koht. olen vahvasti pelitapa-miehiä, mutta ihan kuriositeettina tuohon tunteen vaikutukseen => eilen kun HIFK meni 0-3 johtoon tapahtui valkoisten puseroiden sisällä jotain joka johti puolustuspelitavan toteuttamiseen sitä heikentävästi... Joku tuolla pauhasi, että nyt on Blegillä momentumit päällänsä jne. mutta mun silmääni sen aiheutti HIFK:n pelaajien hetkellinen herpaantuminen omasta pelisuunnitelmasta!

Tosin sanoen, tunne vaikuttaa aivan hemmetisti siihen miten esim. pelitapaa toteutetaan ja se ei ikävä kyllä "mene aina tasan".

 

[L4E]

Kukaan ei omista totuutta siitä, mikä olisi paras pelitapa, onko se kiekkokontrollijääkiekko, pystysuunnanjääkiekko vai noiden yhdistelmä.

En itse ainakaan näe, että jompi kumpi ja varsinkaan kiekkokontrolli olisi paras vaihtoehto pelata koko ottelua läpi. Tilanteen mukaanhan tuota pitäisi viljellä. Johatava on nyt kovasti tuonut futisvertauksia mukaan ja johtoasemassahan pelatessa tuo kiekkokontrolli vastaa barcan pelityyliä(pitämällä itse pelivälineen hallussa vastustajan maalipaikkojen rakentelu saatetaan minimiin). Vastaavasti vieraissa tasuria hakeassa tuota voidaan viljellä enemmänkin(varsinkin jos vastassa on laadukkaampi joukkue) . Jos taas joukkue on tappiolla, niin kääntäen liiallinen hautominen syö aikaa omilta kavennusmahdollisuuksilta. Toki myös pelaajilla pitää olla mahdollisuus poiketa sapluunasta, jos havaitaan paikka että nyt on mahdollisuus iskeä nopeasti vastaan eikä vain jääräpäisesti lähteä hallittuun hyökkäykseen.

Toteaisinkin että tilanteen mukaan meno on paras vaihtoehto. Toki pelaajamateriaali pitää ottaa huomioon ja joukkueen sisällä fiksu valmentaja saattaa jopa peluuttaa ketjuttain erilaista pelityyliä. Vastustajalle tuo on ainakin myrkkyä, kun ei sata varmasti pysty sanomaan miten ne lähtevät hyökkäämään. Tästä päästiinkin aasinsillan kautta Lukon viime kauden kaistan vaihtoihin hitaampien lähtöjen jälkeen. Omasta mielestä nuo vaikeuttavat vastustaja puolustusryhmityksen kasaamista, kun ei ennalta tiedetä vaihtaako laiturit paikkaa, laituri-sentteri vai vaihdetaanko lainkaan. Lisäksi tuo varsinkin laitojen vaihtaminen tuo hitaaseen lähtöön erittäin nopean hyökkäyksen kun laiturit saavat kunnon vaudin ehkä jo vähän paikalla olevaa puolustusryhmitystä vastaan. Nämä oikeastaan loistivat nyt poissaolollaan ja ei nähty sellaisia supernopeita hyökkäyksiä mitä Lukko viime kauden alussa menestykkäästi viljeli. Johtava kovasti noita kaistojen vaihtoja arvosteli ja kysymys kuuluukin mikä niissä nyt on niin huonoa? Itse pidän niitä erittäin hyvänä kunhan pelurit viljelevät niitä satunnaisesti/tilanteen mukaan.

Loppuun vielä toteaisin, että mitä monipuolisempi pelitapa lyötyy ja mitä monipuolisemmin pelaajat saavat itse niitä varioida tilanteen mukaan, niin aina parempaa jälkeä syntyy.

 

[Axbor Nocturne]

Henk.koht. olen vahvasti pelitapa-miehiä, mutta ihan kuriositeettina tuohon tunteen vaikutukseen => eilen kun HIFK meni 0-3 johtoon tapahtui valkoisten puseroiden sisällä jotain joka johti puolustuspelitavan toteuttamiseen sitä heikentävästi... Joku tuolla pauhasi, että nyt on Blegillä momentumit päällänsä jne. mutta mun silmääni sen aiheutti HIFK:n pelaajien hetkellinen herpaantuminen omasta pelisuunnitelmasta!

Kari Jalonen sanoi, että pelaajat alkoivat liikaa miettimään tulosta ja tästä johtuen pelaaminen meni sekavaksi, aikasemmin ottelussa nähty kontrolloitupelaaminen mureni sekavaksi säntäilyksi. Blues käytti tilaisuuden hyväkseen ja alkoi painamaan päälle, täysin oikein. Olihan siinä tietyllä tavalla Bluesin momentum päällä. Yleensä tuohon tarvitaan juuri vastustajan hetkellinen herpaantuminen omasta pelitaktiikastaan ja sen oman pelitavan takaisin saaminen vie aina aikansa. Tästäkin huolimatta, omassapäässä HIFK pystyi pitämään paketin kasassa, vaikka Blues pääsikin hetkellisesti keskialueen läpi helpommin.