Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

  • 2 838 770
  • 13 112

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
3 pelin jälkeen:
HIFK:
5-5 pelissä 5 maalia
4-4 pelissä 1 maali (tv)
5-3 pelissä 1 maali (2 pelajan yv)
5-4 pelissä 3 maalia (1 pelaajan yv)
4-5 pelissä 2 maalia (tv jv im)
5-6 pelissä 1 maali (im)

Blues:
5-5 pelissä 1 maali
5-3 pelissä 1 maali (2 pelaajan yv)
5-4 pelissä 1 maali (yv)
6-4 pelissä 1 maali (yv ja im, 2 pelaajan yv)
6-5 pelissä 2 maalia (im)

Yhteensä: HIFK-Blues
5-5 pelissä 5-1
4-4 pelissä 1-0
5-3 pelissä 1-1
5-4 pelissä 3-1
4-5 pelissä 2-0 (im)
5-6 ja 6-5 pelissä 1-2 (im)

HIFK on voittanut Bluesin tasakentällisin 5-1, tasavajaalla 1-0, 5-4 ylivoimalla 3-1 ja Bluesin pelatessa ilman maalivahtia 3-2. Tasan menee vain kahden pelaajan ylivoimalla 5-3 tehdyt maalit numeroin 1-1.

Kun kirjoitetaan asia vähän tiivistäen, niin tasakentällisin HIFK on vienyt sarjaa maalein 6-1 ja ylivoimalla 4-3. Kun Blues on pelannut ilman maalivahtia, mutta muuten tasakentällisin, niin maalit ovat 2-2.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Voidaan kysyä, miksi vahvaan kiekkokontrolliin perustava joukkue harvoin voittaa kultamitalia? Jääkiekon arvokisoissa näin ei ole tainnut tapahtua sitten Ruotsin kultamitalin 2006, NHL:ssä Detroit lienee ainoa tällainen joukkue viime vuosilta, eikä jääkiekon SM-liigassakaan tällaiset joukkueet kovin usein menesty.

Kysyä voidaan mutta vastaus riippuu siitä, mitä tarkoitat kiekkokontrollijoukkueella. Onko se kuten Blues HIFK:ta vastaan eli omalla alueella kiekkoa kontrolloidaan, mutta 5vs5 kontrolloituja hyökkäyksiä kolmelta kaistalta pakin tukemana vielä neljänneltä ei nähdä? Vai onko kiekkokontrolli sitä, että tasatilaneessa omalta alueelta lähdetään pääosin esim pakki-pakki levityksen jälkeen sentterin tai laiturin kautta usein lyhyellä syötöllä keskustasta tai laidasta kolmelta kaistalta rintamana ja pyritään kiekkoa pitäen rakentamaan maalipaikka? Jos jälkimmäinen on kiekkokontrollia kuten toki pitääkin olla, NHL:ssä Pittsburgh (muutti pelitavan kesken kautta 2008-2009), Detroit, Philadelphia (muutti pelitavan kesken kautta 2009-2010), Vancouver ja aika moni muu joukkue pelaa kiekkokontrollia.

Itse asiassa NHL:ssä Calgary ja pari muuta joukkuetta ovat edelleen viime vuosina pelanneet enemmän pitkällä syötöllä keskialueella, josta kiekko heitetään kulmaan tai ristikulmaan. Muutkin toki käyttävät tätä pelitapaa erikoistilanteissa edelleen, mutta tänä päivänä NHL:ssä kärkijoukkueet pyrkivät pitämään kiekon omassa kontrollissaan niin puolustus-, keski- kuin hyökkäysalueellakin. Jos Bluesin pelaaminen on verrokkina, niin noin kolme kertaa enemmän koska nämä joukkueet pystyvät pelaamaan kiekkokontrollia kentän jokaisella osa-alueella. Ehkä juuri siksi NHL:n kiekkokontrollijoukkueet ovat pelanneet finaalissa jo muutaman vuoden.

e: osa NHL:n kärkipään joukkueista kuten Tampa pelaavat ns. pystysuunnan jääkiekkoa. Sille on tyypillistä se, että a) kiekkoa pelataan aina ylöspäin ja b) poikittaissyöttöjä käytetään vain ns. varmoissa maalipaikoissa.
 
Viimeksi muokattu:

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Vähän lisää lapsellisuuksia näin yön sydämessä :)
Markus Kankaanperä kertoi haastattelussa Ville Peltosen ensiesiintymisestä IFK:n pukukopissa - 'Voitetaanko mestaruus?'
Kukaan ei kysynyt 'minkälainen pelikirja sulla on mielessä?' :)

70-luvulla eräs koulukaverini, josta tuli 80-luvulla esim. Leijonien kapteeni hetkeksi, kertoi tarinan sen ajan juniorijoukkueestaan. He olivat päässeet B-juniorien SM-loppuotteluun ja legendaarinen Aimo Mäkinen (RIP) saapui paikalle 1,5 tuntia ennen peliä ja ilmoitti koko kauden joukkuetta valmentaneelle henkilölle, että "lähde menemään, mä hoidan tämän finaalin peluutuksen ja mestaruuden kotiin." Valmentajan ei auttanut vastustelujen jälkeen tehdä muuta kuin lähteä. Pelaajat olivat hieman hämmästyneitä tilanteesta. Lopulta joukkueen kapteeni rohkaisi mielensä ja kysyi Mäkiseltä, että "meillä on 2 pelitapaa, kumpaa käytetään illan pelissä." Mäkinen vastasi nopeasti ja tiukasti, että "No tietysti sitä, jolla voitetaan mestaruus."

En muista enää voittiko Jokerit tuon B-junioreiden finaalin vai ei, mutta tällaista se oli vielä joskus wanhoina hyvinä aikoina.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Jos vertaan näkemääni KalPan peliä Nordiksella runkosarjassa, Bluesin pelitapaan finaaleissa, niin KalPa kiekotteli nimenomaan HIFK:n puolustuspään pelin sekaisin HIFK:n sinisen sisällä, eikä kiekottelemalla omalla alueella ja keskialueen entisen punaisen viivan alapuolella, kuten Blues erittäin paljon tekee. Onkohan muutosvalmennus jäänyt Bluesilla ns. 50/60-vaiheeseen, Matti Nykäsen sanoin, kohti kiekottelevaa Bluesia. Ainoa Bluesin koko ottelusarjan maali tasakentällisin 5-5, tänään Luttisen 3-2, tuli perinteisen kiekonriiston jälkeen, hyödyntäen se 3 sekunnin ikkuna, kun vastustaja vielä organisoi puolustustaan pakettiin. Se on se pelitapa, joka lähtee Petri Matikaisen selkärangasta. Onkohan Blues vähän nyt kuin 2 kokkia keittämässä yhtä soppaa ja mausteet sekaisin, kohti kiekottelevaa Bluesia, mutta matka on vielä pahasti kesken.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Ainoa Bluesin koko ottelusarjan maali tasakentällisin 5-5, tänään Luttisen 3-2, tuli perinteisen kiekonriiston jälkeen, hyödyntäen se 3 sekunnin ikkuna, kun vastustaja vielä organisoi puolustustaan pakettiin.

Ja jos oikein nipotetaan, niin oliko Luttisen maali seurausta enemmänkin vastustajan harhasyötöstä/huonosta purusta kuin varsinaisesta kiekonriistosta?
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Voidaan kysyä, miksi vahvaan kiekkokontrolliin perustava joukkue harvoin voittaa kultamitalia? Jääkiekon arvokisoissa näin ei ole tainnut tapahtua sitten Ruotsin kultamitalin 2006, NHL:ssä Detroit lienee ainoa tällainen joukkue viime vuosilta, eikä jääkiekon SM-liigassakaan tällaiset joukkueet kovin usein menesty. Mielestäni TPS:n mestaruusjoukkue ei ollut tällainen Matikaisen Bluesin, Virran KalPan tai Jalosen HPK:n kaltainen "ylikiekkokontrolloiva" joukkue ja edellinen SM-kulta taitaa olla juuri Jalosen HPK:n vuodelta 2006.

No kyllähän TPS pelasi nimenomaan vahvaa kiekkokontrollia. Se, että sen peli oli Petteri Sihvosen lanseeraamaa "puoliorganisoitua flow-jääkiekkoa" saattaa hämätä mutta pohjimmiltaan kyse oli selkeästä kiekkokontrollijoukkueesta. Ero yhteen puhtaaseen pystysuunnan jääkiekon mallioppilaaseen JYPiin oli silloinkin todella selkeä. Jopa Kari Jalosen ajan Kärpät oli jo omalla tavallaan kiekkokontrollijoukkue ja se dynastia pysähtyi lopulta JYPin vastaiskukiekon nousuun. Ja JYP taas uudelleen törmäsi kehittyneempään kiekkokontrollipeliin.

Viime vuonna finaalissa pelasi kaksi kiekkokontrollijoukkuetta ja periaatteessa niin pelaa myös tänä vuonna. Kari Jalonen on kuitenkin omalta osaltaan nostanut vaatimukset uudelle tasolle sillä viimeistään näissä finaaleissa hän on osoittanut, että joukkue voi hallita kaksi pelitapaa (ja ajatustapaa) samanaikaisesti.

Tämän kauden playoffeissa JYP jatkoi vanhalla sapluunallaan mutta esimerkiksi Lukko oli muuttanut peliään radikaalisti viime kauteen verrattuna. Lukon osalta työ on kesken ja se näkyi HIFK:ta vastaan. Samoin on käynyt Bluesille joka ei osaa nyt avata HIFK:n tiivista viisikkoa ja jonka pelaaminen ei ole "rytmissä" jolloin käy se kiekkokontrollin vaara, eli peli hidastuu ja periaatteessa tyssää omalle alueelle. HIFK sekoittaa loistavasti Bluesin pelaamista ja juuri tuota rytmiä.

KalPa taas on aivan omanlaisensa kiekkokontrollijoukkue, eikä, niin kuin väärin luullaan, ainoa sellainen. Mutta trendi on ollut aivan selkeä. Alkaen siitä hetkestä kun KalPa rupesi pärjäämään on koko kiekkokontrolli levinnyt melkein koko liigaan. Kyllä siinä ihan selkeä muutos on tapahtunut. Uskon, että ensi kaudella sitä tullaan näkemään edelleen enemmän mutta niin, että parhaat joukkueet ottavat oppia HIFK:sta ja pystyvät tarvittaessa mukautumaan vastustajan pelaamiseen. Esimerkiksi KalPalla ei tällaista back-upia ole lainkaan. Ja myös mainittu Lukko on sikäli mainio esimerkki, että Uramakin teki sen johtopäätöksen, että kiekkokontrollia on lisättävä.

Ensi kaudella ainakin Tappara tulee myös liittymään tähän joukkoon ja uskon, että Jokerit tekee samoin. Pekka Virta siirtyy TPS:ään ja KalPa jatkanee "oman pelinsä" pelaamista joten määrä vain kasvaa. JYP ottaa pomminvarmasti lisää hitaita lähtöjä peliinsä ja Suikkanen on myös saman koulukunnan miehiä ja siirtyy Lahteen. Matikaista on viety HIFK:n peräsimeen ja mikäli hän jatkaa valitsemallaan linjalla niin myös HIFK pelaa samaa peliä. Toki voi olla niinkin, että Marjamäki on pelitavan takana mutta Matikainen halusi ottaa sen playoffeissa käyttöön.

Bluesia voi tarkastella myös siltä kantilta, että tämä kevät on osoittanut kuinka sillä on kuitenkin yllättävän hyvät valmiudet pelata sille aivan uudentyyppistä peliä. Puolustajat nauttivat saadessaan pitää kiekkoa ja tehdä peliä ja myös sentterit yleensä aina elävät kiekosta. Ei liene kenellekään yllätys, että esimerkiksi Stefan Öhman ruotsalaisen kiekkokoulun kasvattina oli heti sinut "uuden" pelin kanssa.

Kiekkokontrolli ei ole mullistava uutuus vaan tämänhetkinen trendi. Jääkiekko kuitenkin kehittyy lajina ja kuten olemme huomanneet niin useammalla pelitavalla ja ideologialla voi jo voittaa. Se olisi pelkästään suuri rikkaus mikäli näitä blokkeja syntyisi, hieman jalkapallon tavoin. Olisi "barcelonat" ja suoraviivaiset ryskäämisjengit ja sitten vielä kaikki siltä väliltä. Ja vielä niin, että taktisuus lisääntyisi juuri niin, että pelin sisälläkin voitaisiin tehdä isojakin linjanvetoja ilman, että peli siitä sekoaisi.

Jos ennen kiekonhallinta tarkoitti enemmänkin sitä, että taitavat pelaajat pitivät kiekkoa yksilötaitonsa ansiosta niin uskon, että tulevaisuudessa on siirryttävä yhä enemmän kollektiivisempaan pelaamiseen ja ääritapauksessa niin, että jopa pelipaikat unohdetaan ja jokainen viisikosta täyttää vuorollaan tyhjää paikkaa. Se on varmasti vielä utopiaa mutta muutaman vuoden sisään sellaista voidaan jo nähdä.

Tämä nollatoleranssin mukaan tuoma murros on edelleen nuoressa vaiheessa ja osasyy sille, että leimallisesti vahvimmat kiekkokontrollijoukkueet ovat usein jääneet matkalle. Niin se kuitenkin menee, että jonkun ne virheet on tehtävä jolloin muut oppivat taas niistä ja isossa kuvassa kehitys jatkuu edelleen.

Sehän voi yhtä hyvin olla, että viiden vuoden päästä mennään taas vastaiskujääkiekon suuntaan ja niin tullee myös tapahtumaan mikäli joku tai jotkut joukkueet alkavat todella dominoida "modernilla" pelillä. Tällöin luonnollinen vastaisku on taas kehittää sitten puolustuspelaamista sitä vastaan. Nyt tässä on opittu hyökkäämään vastaiskujoukkueita ja ylhäältä karvaavia joukkueita vastaan ja Pekka Virtaa on pidettävä jonkin sortin pioneerina 2000-luvulla, Jukka Jalosta tietenkään unohtamatta. Virta kuitenkin vei ajattelun niin äärimilleen, että se herätti paljon suurempaa keskustelua kuin Jalosen HPK 2000-luvun alussa, olkoonkin, että Jalonen myös ui lujaa vastavirtaan TPS:n, Tapparan ja Jokereiden puristuksessa.

Isoissa linjoissa muutos alkoi pikkuhiljaa heräillä samoihin aikoihin, kun Venäjä marssitti lahjakkaat supertähtensä MM-kisoihin. Silloisella kahvakiekon kulta-aikana Venäjä pelasi jo sitkeästi kiekkokontrolliin perustuvaa jääkiekkoa ja nautti lopulta hedelmiä siitä vuosia myöhemmin. 2006 Torinossa Suomi ja Ruotsi murjoivat Pohjois-Amerikan maan rakoon, Tshekki oli enää pelkkä muinaismuisto ja Venäjä törmäsi juuri kollektiivisuuden puutteeseen. Ja sitten taas kävi niin, että Kanada ja USA tulivat omalla jääkiekkollaan takaisin maailman huipulle. Johtuiko se sitten siitä, että pienen kaukalon jääkiekossa kiekkokontrolli ei ole vielä niin kehittynyttä, Torinossahan pyyhittiin jäätä pystysuunnan jengeillä ja vastaiskujoukkueilla?

Jääkiekko "aikuistuu" ja se hieno asia, toivottavasti me fanit aikuistumme siinä samalla ja osaisimme ajatella jääkiekosta samoin kuin jalkapallosta tai jopa niin kuin jenkkifutiksesta.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Kari Jalonen on kuitenkin omalta osaltaan nostanut vaatimukset uudelle tasolle sillä viimeistään näissä finaaleissa hän on osoittanut, että joukkue voi hallita kaksi pelitapaa (ja ajatustapaa) samanaikaisesti

Ja jotta ei tulee kuvaa jossa SM-liiga kulkee kehityksen ykkösenä toki NHL-kiekkoa seuraavat tietävät sen, että NHL:ssä tämä on ollut arkipäivää jo muutaman vuoden. Kerroin aiemmin tästä muutoksesta tässä samassa ketjussa mm. 19.1. 2011 ja tässä vielä tiivistelmä aiheesta:

Pelitavallisesti katsoen jääkiekko on muuttunut erittäin paljon NHL:ssä muutamassa vuodessa. Nopein pelitavallinen muutos nähtiin Philadelphiassa, joka teki sen viime kauden aikana samassa yhteydessä kun Stevens sai potkut kesken kauden ja entinen Carolinan koutsi Laviolette nousi hänen tilalleen. Kun siihen asti Flyers pelasi pääosin laitojen kautta nopein lähdöin yksinkertaista pystysuunnan kiekkoa joko maalille tai päätyyn, Laviolette uudisti pelitavan yhdistäen nopeisiin, puolinopeisiin, viive- ja palautuslähtöihin pelaamisen keskustan kautta ja rintamahyökkäykset sekä ns. kovan pelaamisen edut. Flyers nousi liigan pohjilta ensin rankkareilla playoffeihin ja sitten erinomaisen tasapainoisella pelaamisella Stanley Cupin finaaleihin asti. Flyersista voi siksi sanoa, että pohjoisamerikkalaisen jääkiekon muutos konkretisoitui oikeastaan Flyersissa, vaikka lähes samalla tavalla pelasi jo aiemmin monet muut joukkueet kuten Detroit ja Pittsburgh. Laviolette totesi jossain haastattelussa, että hän ei halua kokonaan irti perinteisestä Flyers-kiekosta, mutta menestyäkseen pelaajien on opittava kiekkokontrolliin ja organisoituihin hyökkäyksiin perustuva pelitapa. Laviolette totesi myös, että hän ei nosta toista pelitapaa toista paremmaksi, vaan se miten pelataan, riippuu tilanteesta.

NHL:ssä kapean kaukalon ja isojen miesten pelaamisessa on yksi merkittävä ero Eurooppaan nähden. Maalinedusta ja oma alue on yleensä tukittu erinomaisesti ja kulmapeliä sekä kiekko päätyyn -pelitapaa käytetään sen takia taktisesti. Koska puolustukselta erilainen estäminen on kitketty varsinkin SM-liigaan verrattuna erinomaisen hyvin, joukkueet ovat pystyneet kapeasta kaukalosta ja keskialueen tukkimisesta huolimatta kehittämään kiekollista peliä tai pikemminkin kontrolloimaan kiekkoa ja hyökkäämään tasapainoisesti ja organisoidusti.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Erinomaisia kirjoituksia J.Grönvallilta ja cobolilta jälleen. Eipä niihin ole paljon lisättävää. Bluesin menestys on tämän kevään sensaatio SM-liigassa. Pelitavan muutos kiekkokontrollin suuntaan alkoi näkyä voimakkaasti Kärpät-Blues sarjassa. Viimeistään tuon sarjan jälkeen oli syytä lopettaa puheet "ajokoira-jääkiekosta" Bluesin kohdalla. Blues on jatkanut sitten kiekkontrollipelaamistaan eiliseen finaalisarjan 3. otteluun saakka. Kärpät-sarjasta Blues on vain lisännyt kiekkokontrollilähtöjä omalta puolustusalueelta finaalipeleissä. HIFK:n keskialueen ohjaussumpun ohittaminen on ollut Bluesille vaikeaa. Eilisessä pelissä oli kuitenkin merkkejä siitä, että Blues kiekottelee omalla puolustusalueella tai pysähtyy edelleen maalin taakse jopa enenevässä määrin 5vs5 pelissä. Uutta aiempaan oli esim. Karalahden kohdalla se, että, jos sentterille ei voinut syöttää lyhyttä avausta, Jere nosti jalalla yli oman siniviivan ja syötti vasempaan laitaan usein perille menneen syötön. Matikainenhan oli tyytyväinen Bluesin pelaamiseen ja luulen, että hän tarkoitti tätä keskialueen parempaa ylitystä syötellen. Bluesin jokainen pakkipari on muodostettu kiekkokontrollipelaamiseen hyvin soveltuvasti left-right parein; Varakas-Karalahti, Korpikari-V. Lajunen, Kurki-Heiskanen.

Kanada pelasi Vancouverin olympiakisoissa omalta alueelta hyökkäyksiinlähtöjä kiekkokontrollilla rytmittäen. Kanadan pakkipari Scott Niedermayer-Chris Pronger pelasi paljon pakki-pakki-pakki hyökkäyksiinlähtöjä. Yleisin tapa oli, että Pronger syötti oman päädyn kautta Niedermayerille, Niedermayer nosti jalalla lähelle omaa siniviivaa ja syötti takaviistoon takaisin Prongerille, joka oli siirtynyt keskiviivan tuntumaan vastaanottamaan Niedermayerin syötön tai varmistamaan alakertaa Niedermayerin oman ylösnousun ajan. Kanadan nuori puolustuslupaus Drew Doughty lähti sensijaan aina nopeasti ylöspäin joko syöttäen välittömästi kiekon hyökkääjille tai lähtien usein itse jalalla ylöspäin nopeaan hyökkäykseen.

Viime kauden NHL-mestari Chicago pelasi paljon kiekkokontrollilähtöjä omalta puolustusalueelta. Pakkipari Duncan Keith-Brent Seabrook oli tämän pelin moottori Chicagolla. Myös muista puolustajista ainakin Brian Campbell ja Niklas Hjalmarsson käynnistivät hyökkäyksiä kiekkokontrollilla.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
HIFK:lla on vain yksi rightin pakki, Mikko Kousa, koko joukkueessa. Kätisyyksiä on vaikea järjestää "oikein". Blues pelasi 3. pelissä ottelusarjan parhaan pelinsä ja hävisi pelin tasakentällisin vain 2-1, josta yksi maali tuli 4-4 pelissä. Kiekkokontrolli siis puree, mutta ei tuo voittoja Bluesille finaalipeleissä. Jääkiekon pelaamisen perusidea on voittaa ottelu. Sekin kannattaa muistaa.
 

Ioota Rhoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
The Broad Street Bullies
Blues myös luopui tuosta right-left pakkipari edustaan eilen ja siirtyi käyttämään pareja:

Karalahti - V.Lajunen
Varakas - Korpikari
Heiskanen - Kurki (jotka istuivat enimmäkseen penkillä)

Miksi näin tapahtui?

En tiedä, mutta ainakin peliaikojen perusteella voisi vetää johtopäätöksen, että joidenkin pakkien yksilötaito ei riittänyt ottelun vaatimalle tasolle tai mahdollisesti nämä pelinappulat eivät kykeneet toteuttamaan Matikaisen pelisuunnitelmaa ja hän joutui hieman siirtelemään nappuloidensa paikkaa.
Miten vain Matikainen joutui siirtymään suunnitellusta pelitavasta enemän yksilö painotteiseen toteuttamiseen. Tarkoittaen, että sen minkä Lajunen - Karalahti menettää kätisyydessä he korvaavat yksilötaidoillaan.

13.4.2011
Mikael Kurki 12.31
Santeri Heiskanen 15.40
Oskari Korpikari 18.54
Ville Varakas 20.33
Ville Lajunen 24.54
Jere Karalahti 26.09

16.4.2011
Mikael Kurki 7.16
Santeri Heiskanen 9.19
Ville Varakas 21.17
Oskari Korpikari 22.37
Ville Lajunen 27.26
Jere Karalahti 32.13

lähde:sm-liiga.fi
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Ehkä Bluesin kannattaisi unohtaa seuraavaan finaaliin tuo oman alueen kiekkokontrolli, kun hyökkäysten laatu on kuitenkin ollut huonoa koko ajan. Nyt HIFK:n puolustus vain odottelee hyvin organisoituna, että Bluesin kädettömät hyökkääjät tulevat menettämään kiekkoja hyökkäysalueelle ja iskevät nopeilla syötöillä koko ajan vaarallisesti vastaan. Oleellinen asia kiekkokontrollissa on mielestäni se, että sen avulla päästään organisoidusti vastustajan päätyyn ja siellä juoksuttamaan vastustajaa. Nyt Blues ei pääse tähän ollenkaan, joten koko pelitavalta putoaa samalla pohja. Paremmat mahdollisuudet taistella voitosta olisi alkaa pelaamaan vastaiskutrappia. Sitä HIFK:kin pelaa ja vielä kun materiaalietu on selkeästi HIFK:lle Petrellin poissaolosta huolimatta, niin aika epätasaiset finaalit ollaan toistaiseksi nähty.
 
Viimeksi muokattu:

mixu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hifk
Ei ole montaa viikkoa kun cobol haukkui Kojon aivan lyttyyn kun Hifk-Jokerit sarja oli käynissä. Nyt mies tuntuu unohtaneen sen kaiken totaalisesti.
 

M.Hana

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK, New York Islanders
Ehkä Bluesin kannattaisi unohtaa seuraavaan finaaliin tuo oman alueen kiekkokontrolli, kun hyökkäysten laatu on kuitenkin ollut huonoa koko ajan. Nyt HIFK:n puolustus vain odottelee hyvin organisoituna, että Bluesin kädettömät hyökkääjät tulevat menettämään kiekkoja hyökkäysalueelle ja iskevät nopeilla syötöillä koko ajan vaarallisesti vastaan. Oleellinen asia kiekkokontrollissa on mielestäni se, että sen avulla päästään organisoidusti vastustajan päätyyn ja siellä juoksuttamaan vastustajaa. Nyt Blues ei pääse tähän ollenkaan, joten koko pelitavalta putoaa samalla pohja. Paremmat mahdollisuudet taistella voitosta olisi alkaa pelaamaan vastaiskutrappia. Sitä HIFK:kin pelaa ja vielä kun materiaali etu on selkeästi HIFK:lle Petrellin poissaolosta huolimatta, niin aika epätasaiset finaalit ollaan toistaiseksi nähty.

En nyt tule tänne sillä mielellä, että jostain jotain ymmärtäisin, mutta haluan kuitenkin tuoda omia ajatuksia esiin tästä finaalisarjan pelitapa keskustelusta ja katsoa mitä mieltä muut mahdollisesti ovat asiasta.

Tuloksellisen kiekkokontrollin pelaaminen vaatii mielestäni kiekollisesti tarpeeksi laadukkaita pelaajia, jotta se toisi joukkueelle edun. Bluesin puolustuksessa näitä pelaajia on noin 3kpl Karalahti, Lajunen, Varakas ja varauksin ehkä myös Korpikari (tämä on riittävä määrä puolustuksessa). Mutta hyökkäysosastolla ei mielestäni ole tarpeeksi käsiä eikä taitoa viemään kiekkokontrollia sekä rintamahyökkäyksiä keskialueella. Tästä johtuu mielestäni ainakin osittain se, että pelitapa vähän sulaa ns. käsiin, koska keskialueella tulee liikaa kiekonmenetyksiä ja huonoja syöttöjä tai vastaavasti päätyyn heittoja, jotka on huonosti ajoitettu ja ifk pääsee päätykiekkoihin ensimmäisenä.

Ja on myös hyvä huomioda vastustajan puolustuspelaaminen, kun miettii Bluesin hyökkäämistä. Kun Blues saa rauhallisen lähdön omista eli pakilla ei ole isompaa painetta tai pakit saavat pelattua kiekottelemalla paineen pois itseltään, niin ifk ryhmittyy selkeään 1-2-2 träp muodostelemaan ja usein vielä niin, että kärkikarvaaja (ohjaaja) yrittää pelata Bluesin pakeilta pois pakki-pakki syötön mahdollisuuden, sekä ohjata pakin laidan puolelle. Jolloin pakin on nostettava kiekko joko jalalla keskialueelle tai etsittävä sentterille syöttölinjaa keskelle ahtaaseen tilaan. Tässä ajaudutaan usein tilanteeseen, jossa pakki joutuu ainoastaan heittämään kiekon punaiselta päätyyn tai vastaavasti antamaan kiekon sentterille ahtaaseen paikkaan, jossa on erittäin suuri riski kiekonmenetykseen ja vastustajan pahaan vastahyökkäykseen.

Ifk taas vastaavasti pyrkii myös pelaamaan kiekkokontrollia aina kun siihen on selkeä mahdollisuus, mutta mielestäni ifk pelaa myös nöyremmin omissa eikä väkisin yritä kiekkokontrolli lähtöjä paineen alla, vaan pelaa silloin nöyrästi kiekon pois omista. Tällöin virheet jäävät minimiin ja vastustajan maalipaikat lähinnä ylivoiman varaan.

Toki myös ifk:lla niin paljon taitavampi hyökkäysmateriaali, että kiekkokontrolli peli jatkuu paremmin keskialueella, kuin Bluesilla. Ifk pelaajien kädet riittää viemään lyhytsyöttöpeliä keskialueella eteenpäin niin, että kiekkoa ei tarvitse aina heittää päätyyn, eikä myöskään menetyksiä tule hyökkäyssiniviivalla.

Tuossa on mielestäni iso ero näiden joukkueiden välillä.
 

taunohnd

Jäsen
Upeat analyysit nimimerkeiltä St_Patrick #16 ja M.Hana. Vihdoinkin täällä tulee analyysiä siitä mitä pelissä on oikeasti tapahtunut ja noihin tilastot Don Johannekselta niin ollaan ratkaisun ytimessä. Kun nyt Kari Jalosen IFK on hallinnut kenttää puolustamalla ja pakottamalla Bluesin kiekolliseen hyökkäyspeliin joka ei ole sen vahvuus niin Bluesin ainut keino pitkittää tätä sarjaa on kääntää "pelin kuva" tasakentällisin pelattavassa pelissä päälaelleen.
Eli ottamalla käyttöön ohjauspeli joka pääsääntöisesti tarkoittaa kiekosta luopumista vähänkin epäselvissä tilanteissa keskialueella pelaamalla jatkuvasti päädyn kautta jonka jälkeen trap keskialueella käyntiin . Toki jos pääsee selkeästi riistotilanteeseen päätykiekon jälkeen niin sallittu muutoin aina trap. Tällä tavalla IFK joutuu tekemään kiekollisena peliä ja Blues pääsee omalle vahvuusalueelleen eli riistopeliin.
Marjamäki peluutti 1-1-3 keskialueen ohjauspeliä Bluesin A-junioreissa jossa homma toimi hienosti. Lajuset, Salliset , Kähkönen ,Miettinen, Kurki ja Talaja ovat pelanneet tuota peliä vuosikaudet joten pohjaa tuolle muutokselle olisi.
Matikainen päättää joten epäilen ettei muutosta tule mutta se on ainoa keino muuttaa pelin luonnetta, todennäköisesti tämäkään ei auta vaan IFK on liian kova ja taitava.

Ketjun päähenkilöltä odottaisi jotain vastaavaa analyysiä eikä sitä jatkuvaa jankuttamista viivelähdöistä ja kiekkokontrollista.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Näissä keskusteluissa on huomioitava se, että minä seuraan sitä, miten maajoukkueet kansainvälisissä turnauksissa ja seurajoukkueet NHL:ssä, KHL:ssä, Elitserienissä, SM-liigassa ja Mestiksessä pelaavat. En pysty antamaan noiden joukkueiden huippuvalmentajille neuvoja siitä, miten niiden tulisi pelata. Kari Jalonen peluuttaa juuri nyt määrätynlaista ja Petri Matikainen toisenlaista jääkiekkoa, kun seuraan sitä, miten joukkueet lähtevät hyökkäyksiin omalta puolustusalueelta. Käsitykseni on, että muutoksia pelitapoihin ei tule tältä osin huomiseen 4. finaalisarjan otteluun. Molemmat joukkueet ovat pelanneet jo nyt erittäin hyvän kauden, joten niiden käyttämät pelitavat ovat olleet menestyksiä tämän kauden SM-liigassa. Teen samaa seurantaa vielä NHL:n ja MM-kisojen suhteen. Yhteenvedon aika ko. pelin osa-alueen osalta tulee sitten aikanaan, kun MM-kisat ja NHL ovat ohitse. Antaa pelien näyttää se, millä pelitavoilla tulee menestystä tällä kaudella.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Upeat analyysit nimimerkeiltä St_Patrick #16 ja M.Hana. Vihdoinkin täällä tulee analyysiä siitä mitä pelissä on oikeasti tapahtunut ja noihin tilastot Don Johannekselta niin ollaan ratkaisun ytimessä. Kun nyt Kari Jalosen IFK on hallinnut kenttää puolustamalla ja pakottamalla Bluesin kiekolliseen hyökkäyspeliin joka ei ole sen vahvuus niin Bluesin ainut keino pitkittää tätä sarjaa on kääntää "pelin kuva" tasakentällisin pelattavassa pelissä päälaelleen..

Kuten itsekin sanoit niin tuskin se suurempaa hyötyä toisi, korkeintaan sen yhden voiton. Jokerit teki jo saman paljon kovemmalla jengillä ja HIFK tiputti sen pihalle. HIFK osaa myös hallita peliä ja sen yksilöt ovat vain parempia kuin Bluesilla.

Itse epäilen, että Matikainen siirtyi kiekkokontrolliin juurikin sen vuoksi, että hyökkäyspää on varsin rajallinen taito-ominaisuuksiltaan. Puolustajat ovat hyviä ja pystyvät hyvin kiekolliseen peliin kahden kärkiparin osalta. Voittaakseen Ässät, JYPin ja HIFK:n Bluesin tulee hyökätä nimenomaan viisikkona ja sehän ei tosiaan ole finaaleissa toiminut lainkaan, kuten täällä huomioitiin jo ensimmäisen matsin jälkeen.

Tarkoitan siis sanoa sitä, että HIFK on parempi kaikilla pelitavoilla, kun joukkueita vertaillaan keskenään. Siksi ainoa ase on ottaa taktinen voitto mutta nyt HIFK vie silläkin saralla. Blues lähtee siitä, että mitä enemmän sillä on kiekko niin sitä paremmin se pystyy kontrolloimaan ottelua ja sitä missä pelataan. Johtuen HIFK:n hyvästä puolustamisesta ja toisaalta Bluesin keskeneräisestä pelikirjasta on Bluesin peli tukehtunut omalle alueelle. Ylivoimalla joukkue on edelleen loistava.

Blues voi toki tehdä sen, että lyö liinat kiinni mutta olen aika varma, että silloin HIFK vasta jyräisikin yli ja lujaa. HIFK on niin taitava, että se tekee joka ottelussa väkisin huippupaikat ja rankaisee niistä kovalla teholla. Nyt jos sille tässä vaiheessa vielä luovuttaisi kiekon niin se olisi vähän kuin luovuttaisi koko sarjan. Toisen finaalin toisessa erässähän oli vaihe jossa lähinnä tapeltiin ympäri kaukaloa (Bluesin "normipeliä" siis) ja HIFK vei silloin ihan sata-nolla.

Blues ei osaa vielä rytmittää peliään oikein ja siksi sen peli on liian hidasta ajatellen HIFK:n ohjauspakettia. Kuten tuossa M.Hana jo kirjoittikin, niin HIFK puolestaan osaa pelata "luonnollisella" rytmillä eli lyö vain nöyrästi pitkää, kun sen paikka on. Se on sitä pelitilanteiden tunnistamista.
 

taunohnd

Jäsen
Jokerit oli yhden maalin päässä jatkopaikasta valitsemallaan pelitavalla, siinä on suunnaton ero tähän teurastukseen verrattuna.
Petri Matikainen ei ole finaalisarjassa valinnut tätä kiekottelu ja kiekonhallinta pelitapaa omalla puolustusalueella vaan Kari Jalonen on pakottanut Bluesin pelaamaan täsmälleen niin kuin hän haluaa.
 
Viimeksi muokattu:

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Jokerit oli yhden maalin päässä jatkopaikasta valitsemallaan pelitavalla, siinä on suunnaton ero tähän teurastukseen verrattuna.
Petri Matikainen ei ole finaalisarjassa valinnut tätä kiekottelu ja kiekonhallinta pelitapaa omalla puolustusalueella vaan Kari Jalonen on pakottanut Bluesin pelaamaan täsmälleen niin kuin hän haluaa.

Tottakai ero on suunnaton, kun katsot ketä Jokereissa pelaa. Playoffeissa tarvitaan aina myös onnea ja HIFK:lla oli tällä kertaa se maali puolellaan. Jälkimmäisestä olen täysin eri mieltä ja uskon vakaasti, että Blues ihan luonnollisesti haluaa jatkaa sitä peliä millä se on finaaleihin asti päässytkin. Onhan tämä runkosarjan ysiltä jo nyt aivan huikea temppu!

Kari Jalonenhan on nimenomaan antanut Bluesin pitää kiekkoa omissa ja valmistellut puolustuspaketin sitä varten. JYP koitti pakottaa Bluesin siitä pois ja tulos oli surullinen. Jalonen on viisaana koutsina tukkinut keskialueen ja ottanut Bluesin hyökkääjät pelistä pois. Etenkin senttereiden kiekonhaku on ollut ihan pelkkää tervanjuontia.

Väitteesi on muutenkin täysin absurdi, koska jos Blues haluaisi pelata omaa ajokoiralätkäänsä niin miksi se ei sitten tekisi sitä nyt? Eihän sen tarvitsisi kiekotella omissa vaan sen lätkän voisi iskeä vain laidan kautta ylös ja pelata aina vain suoraan eteenpäin. Nyt Blues valitsi toisin eikä voittoja ole tullut, osin HIFK:n hyvyydestä ja osin Bluesin pelaajien vääristä ratkaisuista kiekollisena.

Jos joku joukkue on kategorisesti pystysuunnan kiekon joukkue niin sitä ei todellakaan voi pakottaa pelaamaan pelkkiä hitaita lähtöjä, se ei tulisi ikinä niitä pelaamaan, etenkään tuollaisia määriä mitä siffa on pystynyt todentamaan. Kyllä se ihan tietoinen valinta on.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Jos joku joukkue on kategorisesti pystysuunnan kiekon joukkue niin sitä ei todellakaan voi pakottaa pelaamaan pelkkiä hitaita lähtöjä, se ei tulisi ikinä niitä pelaamaan, etenkään tuollaisia määriä mitä siffa on pystynyt todentamaan. Kyllä se ihan tietoinen valinta on.

Juu, pakko kompata, että Bluesin finaalien pelitapa on varmasti tietoinen valinta, eikä se pelaa vastoin entistä tyyliään ainakaan HIFK:n pakottamana sellaiseen.
 

M.Hana

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK, New York Islanders
Juu, pakko kompata, että Bluesin finaalien pelitapa on varmasti tietoinen valinta, eikä se pelaa vastoin entistä tyyliään ainakaan HIFK:n pakottamana sellaiseen.

Tottakai molemmat joukkueet pelaavat sillä systeemillä, millä olettavat, että tulos on hyvä oman joukkueen kannalta se on ihan selvää.

Tässä tullaankin siihen mistä varmasti täälläkin on aikaseimmin jo puhuttu eli valmentajien reagoimiseen. Eli miten valmentajat reagoivat siihen mitä kentällä tapahtuu. Eli nythän on nähty jo kolmessa finaali pelissä, että Bluesin kiekkokontrolli peli tökkii nimenomaan ifk:ta pahemman kerran. Siitä miksi se tökkii puhuin jo edellisessä viestissä.

Minua ihmetyttää tässä tilanteessa ainoastaan se, että Matikaisen Blues ei ole pystynyt tai ei ole halunnut muokata pelisysteemiään suoraviivaisempaan suuntaan, kun ovat huomanneet miten ifk tukkii keskialuetta. On lähes itsemurhaa pelata tuolla yksinomaan kiekkokontrolliin perustuvalla hyökkäyspelillä träppiä viljelevää ifk:ta vastaan. Nenä Jalonen vie tällä hetkellä Matikaista ja Marjamäkeä mielestäni 100-0 tässä asiassa ja syy on ainoastaan se, että Bluesin valmennuskaksikko ei ole kykenevä/halukas muuttamaan peliään suoraviivaisempaan suuntaan, joka mahdollisesti toimisi paremmin nimenomaan ifk:ta vastaan.

Kuten jo jossain aikaisemmissakin viesteissä todettiin edes se, että Blues lähtisi muuttamaan aikaisemmissa sarjoissa hyvin toiminutta pelisysteemiään toiseen ei todellakaan takaa Bluesille yhtään voittoa lisää tässä sarjassa, koska ifk on materiaaliltaan parempi joukkue varsinkin hyökkäys osastolla. Mutta se pystyisi ehkä edes haastamaan paremmin. Nythän Blues on ollut aika lailla jaloissa jos ihan rehellisiä ollaan.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Minua ihmetyttää tässä tilanteessa ainoastaan se, että Matikaisen Blues ei ole pystynyt tai ei ole halunnut muokata pelisysteemiään suoraviivaisempaan suuntaan, kun ovat huomanneet miten ifk tukkii keskialuetta. On lähes itsemurhaa pelata tuolla yksinomaan kiekkokontrolliin perustuvalla hyökkäyspelillä träppiä viljelevää ifk:ta vastaan. Nenä Jalonen vie tällä hetkellä Matikaista ja Marjamäkeä mielestäni 100-0 tässä asiassa ja syy on ainoastaan se, että Bluesin valmennuskaksikko ei ole kykenevä/halukas muuttamaan peliään suoraviivaisempaan suuntaan, joka mahdollisesti toimisi paremmin nimenomaan ifk:ta vastaan.

Kiekollisesti toimivin (ja luovin) osa Bluesia on puolustus :) Ville Varakas kantaa kultakypärää ja Jerelläkin se oli pitkään. Pelitapana 'kiekonriisto' vaatii lisäksi parempaa fyysistä jaksamista vastustajaan nähden ja on mahdollista, ettei sitäkään enää löydy. Joten valitaan 'pienempi paha'?
 

M.Hana

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK, New York Islanders
Kiekollisesti toimivin (ja luovin) osa Bluesia on puolustus :) Ville Varakas kantaa kultakypärää ja Jerelläkin se oli pitkään. Pelitapana 'kiekonriisto' vaatii lisäksi parempaa fyysistä jaksamista vastustajaan nähden ja on mahdollista, ettei sitäkään enää löydy. Joten valitaan 'pienempi paha'?

Tämä on juuri sitä samaa spekulointia mitä itse käyn asian tiimoilta tällä hetkellä. Pakkien hyvää kiekollista osaamista pystyy hyödyntämään melkeinpä yhtä hyvin pystysuunnan jääkiekossa, kuin kiekkokontrollissakin.

Se taas on hyvin paljon mahdollista, että Bluesilla on fyysisesti tankit tyhjänä pikkuhiljaa. Mutta mielestäni se ei saa olla syy siihen, että annetaan ifk:n kävellä mestariksi maksamatta siitä sitä hintaa, mikä mestaruudesta kuuluu maksaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös