Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[siffa]

En tiedä mikä tämän viestin tarkoitusperä on, koska en nähnyt ottelua. Itselleni välitettiin ottelusta ainoastaan numeroita, jotka kertoivat tehtyjen maalien määrän. Viimeinen ilmoitus oli 3-2 ja se kertoo pelistä kaiken oleellisen.

Jätit olennaisen lauseen lainaamatta. Se kuului, että ensimmäinen erä on pelattu. Luvut olivat Bluesin 1. erän H+V+P määrät. Niinkuin jo kirjoitin, niin Blues lähti omalta puolustusalueelta kiekkokontrollilla hyökkäyksiin 3. erässä vielä useammin kuin 1. erässä. Luvut kertovat sen, miten Petri Matikaisen Blues pelaa ja on pelannut jo jonkin aikaa tänä keväänä. Siihen, miksi Blues on peluuttanut jukkajalosmaista kiekkontrollipeliä jo jonkin aikaan, oikea vastaaja on Petri Matikainen. Minä olen vain seurannut Matikaisen pelikirjan kehittymistä kauden aikana. Siitä kai oltaneen samaa mieltä, että tulos on ollut Bluesin kohdalla loistavaa?

 

[Cobol]

Näin se meni. Olennaista oli, että Blues jatkoi aikaisempaa kiekkokontrollipelaamistaan omalta puolustusalueelta lähdöissään. Sitähän täällä on seurattu ja siitä on väännetty. Ensimmäisessä erässä HIFK vetäytyi keskialueen trap:iin ja sen ohittaminen oli Bluesille vaikeaa. Sama jatkui myös 3. erässä, missä Blues pelasi vielä enemmän kiekkontrollilähtöjä kuin 1. erässä. HIFK rytmitti hyvin trapin ja karvauksen suhteen. JYP sortui Bluesia vastaan kovaan päätykarvaukseen ja Blues kiekotteli sieltä ylös. HIFK:n ajoittaista kovaa päätykarvausta ei Blues päässyt ohittamaan niin hyvin kuin JYP:iä vastaan. Kari Jalonen oli tutkinut hyvin Bluesin pelisysteemin.

Kyllä, juuri näin. Mielenkiintoista nähdä millaisia mahdollisia muutoksia Matikainen tekee huomenna. Täällä Jatkoajassa ajatellaan helposti että kyse on vain tahdosta, taistelusta ja halusta. Se kummalla noita on enemmän voittaa. Hassua ajatellakin että finaalissa toisella ei olisi tahtoa, halua ja taistelua. Todellisuudessa eli kentällä halua on keskimäärin varmasti yhtä paljon. Mutta se joukkue jonka valmentaja saa tahdon osaksi hyvää ja toimivaa pelitapaa ja pelitavan noudattamista, on vahvoilla. HIFK on Bluesia vastaan vahvoilla muutenkin, koska joukkueella on niin paljon parempi materiaali hyökkäyksessä ja erinomainen pelitapa kentän kaikilla alueilla ja erikoistilanteissa. Silti myös HIFK on Bluesin kaadettavissa oikealla pelitavalla ja sen tinkimättömällä noudattamisella.

 

[Cobol]

Seuraavaan peliin Bluesin tulee ainakin saada syöttöketjut jatkumaan keskialueen yli ja etenkin senttereiden on osallistuttava paremmin, sekä oikeastaan jokaisen pelaajan on nostettava se katse jäästä ja pelattava enemmän järjellä.

Tästäkin 100 prosenttisesti samaa mieltä. Juuri tuo Bluesin on ratkaistava jotta se saa paremmat mahdollisuudet sarjassa.

 

[Fordél]

Näin se meni. Olennaista oli, että Blues jatkoi aikaisempaa kiekkokontrollipelaamistaan omalta puolustusalueelta lähdöissään. Sitähän täällä on seurattu ja siitä on väännetty.

Kuten itsekin toin noissa väännöissä esiin, Blues on varmasti lisännyt kontrollia hyökkäyksiinlähdöissä, mutta se 2/3 kentästä jää liian vähäiselle kiekkokontrollille edelleen. Oman sinisen jälkeen ja viimeistään punaviivan jälkeen Bluesin pelaaminen on edelleen samanlaista kuin runkosarjassa. Rintamahyökkäyksistä ei ole tietoakaan ja lyhyitä syöttöjä on liian vaikea antaa kun viereltä puuttuu kaverit. Siksi Blues pelaa mielummin "tahtokiekkoa" heittämällä kiekkoa päätyyn ja voittamalla siellä se takaisin. Tässä on HIFK:n ja Bluesin yksi eroista, aivan kuten J.Grönvall ja cobol toivat esiin.

 

[Johannes]

Ehkä KJ oppi jotain, kun HIFK oli useissa runkosarjan peleissä pahoissa vaikeuksissa kiekottelevan KalPan kanssa, että miten sellaista joukkuetta vastaan kannattaa pelata. Pitää mennä päälle vain silloin, kun on oikea paikka, eikä koko ajan, kiekotelkoon ihan rauhassa siellä omassa päässä.

 

[ultras]

Tästäkin 100 prosenttisesti samaa mieltä. Juuri tuo Bluesin on ratkaistava jotta se saa paremmat mahdollisuudet sarjassa.

Tuossa "J.Grönvallin" maitsemassa asiassa tulee mielestäni nyt se Bluesin materiaalin rajallisuus vastaan.

Onko Bluesilla edes lääkkeitä pelata "omaa peliään" kiekollisuuden kautta jolloin keski-aluekin saataisiin organisoidusti ylitetyttyä? Mielestäni ei.

Ensimmäisen pelin perusteella tilanne on juuri päinvastoin kuin sen pitäisi olla eli Blues yrittää pelata HIFK:n eväillä joka on sula mahdottumuus.

Uskon että Bluesin seinä on nyt tullut vastaan "pelikirjan" suhteen koska pelaajien taidot ei yksinkertaisesti riitä.

 

[tant gredulin]

Ja näin 'tunnetilakatsojan' silmään peli käynnistyi kun Siim Liivik taklasi Sane Heiskasen Bluesin maaliin :)

 

[Johannes]

Ja näin 'tunnetilakatsojan' silmään peli käynnistyi kun Siim Liivik taklasi Sane Heiskasen Bluesin maaliin :)

Jep, Bluesin hermokontrolli hajosi vaihdon loppuajaksi ja Lostedt otti turhan jäähyn, jonka aikana HIFK teki 1-0. Meni se niinkin. Se oli nelosketjun täsmävaihto, lähes Shedden-tyyliin.

 

[siffa]

Ja näin 'tunnetilakatsojan' silmään peli käynnistyi kun Siim Liivik taklasi Sane Heiskasen Bluesin maaliin :)

Santerin tunne- ja tahtotila sekä itseluottamus omaan osaamiseen olivat tosiaan huipussaan juuri ennen tuota Liivikin taklausta. Hätäisempi ja heikommalla itseluottamuksella varustettu pelaaja olisi purkanut kiekon keskialueelle sen sijaan, että siinä ruuhkassa "meidän pelin" mukaisesti Santeri pelasi ahtaassa tilassa kiekkontrollia:)

Edit: Sinä mielen alueen asiantuntijana voinet kertoa jo etukäteen, kummalla joukkueella on huomisessa taistossa henkisen puolen etuote vastustajasta?

 

[13th Forward]

Siihen, miksi Blues on peluuttanut jukkajalosmaista kiekkontrollipeliä jo jonkin aikaan, oikea vastaaja on Petri Matikainen.

Vai olisiko sittenkin Lauri Marjamäki? Itsellä on ainakin tällainen pieni aavistus tästä.

 

[siffa]

Vai olisiko sittenkin Lauri Marjamäki? Itsellä on ainakin tällainen pieni aavistus tästä.

Marjamäki lienee Bluesin kiekkokontrollin arkkitehti, mutta Petri Matikainen on johtaja, joka päättää, millä pelisysteemillä pelataan. Marjamäki näytti kyntensä peluuttamalla U20-joukkuettamme "meidän pelillä".

 

[tant gredulin]

Edit: Sinä mielen alueen asiantuntijana voinet kertoa jo etukäteen, kummalla joukkueella on huomisessa taistossa henkisen puolen etuote vastustajasta?

Olen jo antamasi 'asiantuntemuksen' viitan sovinnolla luovuttanut :) Viestissäni kommentoin vain näkemääni, tunteella.

 

[Wäinö#16]

Edit: Sinä mielen alueen asiantuntijana voinet kertoa jo etukäteen, kummalla joukkueella on huomisessa taistossa henkisen puolen etuote vastustajasta?

Sanopa sinä puolestasi, kummalla joukkueella on huomenna etuote pelitavallisesti huomenna?

Silmiinpistävää ensimmäisessä ottelussa oli HIFK:n ajoittainen passiivisuus mikä oli varmasti tarkkaan mietitty strategia Nokalta. Kovassa prässissä on se aina se riski, että Blues pelaa sen pihalle omassa päässä ja saa niitä ylivoimahyökkäyksiä. Nyt niitä tuli todella vähän. Silti tuo passiivisuuskin voi kostautua ja näin tuleekin tapahtumaan ainakin kerran pari tässä sarjassa. Paremman yv:nsä takia HIFk on kuitenkin vahvoilla, kuten oli Jokereitakin vastaan.

Bluesin ongelma on pitkälle sama kuin Jokereilla, hyökkäyspeli ei toimi kunnolla organisoidusti. Omassa päässä peli vielä toimii, mutta keskialueen ylitys onkin sitten jo hankalaa ja tasavoimaistenkin hyökkäysten luominen vaikeaa. Tämä johtunee Matikaisen pelitavallisesta tempoilusta eikä hyökkäyspeliä olla harjoiteltu tarpeeksi vaikka aikaa on ollut useampia kausia.

 

[siffa]

Minusta tunne- ja tahtotila, nälkä voittamiseen, motivaatio ja itseluottamus sekä muutkin henkisen puolen jutut ovat tasan tarkkaan tasan HIFK:n ja Bluesin välillä. Ei niissä finaaliotteluissa voi olla mitään eroja joukkueiden pelaajien kesken.

Pelitavallisesti uskon Bluesin jatkavan tämän kevään menestyksen tuottaneella kiekkokontrollihyökkäyksiinlähdöillä rytmitetyllä oman puolustusalueen hyökkäyspelillä. HIFK ja Kari Jalonen voivat varioida enemmän nopean pystysuunnan ja kiekkokontrollin välillä. Eilenhän HIFK vähensi ottelun edetessä kiekkokontrollia oman puolustusalueen hyökkäyspelissä. HIFK pelaa vieraissakin todennäköisesti enemmän ohjauspeliä kuin syvään karvaamista. Pelihän tänään näyttää kaiken, joten illalla ollaan viisaampia. Tulostuspaperin sarakkeet ovat taas minuutissa valmiina ennen ottelun alkua H+V+P tilastointia varten.

 

[Johannes]

Minä taas kerran seuraan sitä vaihetta, kun peli siirtyy entisen punaviivan ja sinisen väliin hyökkäyksissä tasakentällisin. Nyt tämä analyysi sisältää vain 5-5 pelin, muistakaa se. Pääseekö Blues paremmin edes 3-3 hyökkäyksiin HIFK:n puolustusta vastaan, jää nähtäväksi. HIFK pystyy myös parantamaan omaa peliään eilisestä, koska tuli 8 päivän tauolta ottelusarjan 1. peliin. Jos HIFK onnistuu omassa pelissään tänään, niin pelaa kuten eilen, mutta vähän terävämmin kaikilla osa-alueilla. Voittajaa en ennustele, sikäli, että se on turhaa. Kaikki on on aina mahdollista, jollain todennäköisyydellä, lopputuloksen osalta.

 

[L4E]

Muutaman minuutin katselu riittää kuten johtavallakin pelin analysointiin(tällä kertaa se oli maalikooste). Hifk oli maalin edessä jälleen vahva ja tehokas kuten Lukko-sarjassakin iskien siitä kaksi maalia.

Eipä tuon toteaminen mitään tähtitiedettä ole, vaikka jotkut siitä sellaista yrittävätkin tehdä.

No sen verran puolustan kiekkokontrollia, että johtoasemassa sillä saa pelattua aikaa vihollisen maalinteosta pois. Toisaalta epäonnistuessaan omalla alueella vihollinen saa nopean vastaiskun paikan ja vielä yleensä hyvän sellaisen. Tappioasemassa taas se syö peliaikaa mahdollisuudesta kaventaa ottelu. Mutta kaiken kaikkiaan aivan liian yliarvostettua puuhaa Sihvoselta.

 

[Isaskar]

Minusta tunne- ja tahtotila, nälkä voittamiseen, motivaatio ja itseluottamus sekä muutkin henkisen puolen jutut ovat tasan tarkkaan tasan HIFK:n ja Bluesin välillä. Ei niissä finaaliotteluissa voi olla mitään eroja joukkueiden pelaajien kesken.

Ajatteletko, että itseluottamus olisi tasan tarkkaan samalla tasolla myös silloin, jos IFK johtaisi sarjaa kolmen pelin jälkeen 3-0?

 

[Taze]

Minusta tunne- ja tahtotila, nälkä voittamiseen, motivaatio ja itseluottamus sekä muutkin henkisen puolen jutut ovat tasan tarkkaan tasan HIFK:n ja Bluesin välillä. Ei niissä finaaliotteluissa voi olla mitään eroja joukkueiden pelaajien kesken.

Miten ihmeessä ei voi olla? Jokainen ihminen on yksilö ja käsittelee esim. finaalisarjan paineita eritavoin, totta vitussa siinä on eroa. Kuinka paljon ja mitä merkitystä eroilla on, on sitten eri debatin paikka. Absoluuttisesti ne vain eivät varmasti mene tasan, pelaajat eivät ole robotteja (JYP ei pelaa :)).

 

[Johannes]

Minäkin näkisin asian niin, ettei joukkue ole mikään kolhoosi, jolla on kollektiivinen tahtotila, vaan lauma yksilöitä, joiden erilaisista henkisistä resursseista muodostuu joukkueen tahtotila, mutta ei kaikille samanlainen tai samantasoinen kuin esim. "ville peltoselle".

 

[Maple Leaf]

Minäkin näkisin asian niin, ettei joukkue ole mikään kolhoosi, jolla on kollektiivinen tahtotila, vaan lauma yksilöitä, joiden erilaisista henkisistä resursseista muodostuu joukkueen tahtotila, mutta ei kaikille samanlainen tai samantasoinen kuin esim. "ville peltoselle".

Ruutupaperianalyysin ongelma onkin se, että tahtotila ei ole absoluuttisen yksiselitteisin arvoin mitattavissa. Kapeamman ihmiskuvan omaava analyytikko ohittaa tämän asian tietenkin päättäen, että siinä tapauksessa tahtotila on jokaisella pelaajalla "tasan samanlainen".

Tällä logiikalla voi tietenkin päätellä myös sen, että ravintolassa valomerkin aikaan jokaisen miesasiakkaan kiima on "tasan samanlainen". Kokemuksesta tosin tiedämme, ettei ole, mutta koska ruutupaperin laitaan ei ole printattu kaavaa kiiman mittaamiseksi, on helpointa olettaa kaikkien miesasiakkaiden olevan paitsi keskenään samanlaisia, myös illasta toiseen muuttumattomia itsessään.

Jos esittelisin tämän kiimateorian psykologian (tai sosiologian) seminaarissa vakavasti otettavana teoriana, minut naurettaisiin ulos. Jostain syystä samaan ontuvaan logiikkaan perustuvaa ajatusta yksittäisten pelaajien tahtotilan "samanlaisuudesta" voi kuitenkin esittää tällä palstalla ihan vakavissaan. Ainoa "samanlaisuudeksi" kuviteltava seikka on se, että jokainen pelaaja tekee parhaansa. Yhden "paras" on kuitenkin enemmän/vähemmän kuin toisen "paras". Erektiossa jokainen penis venyy "parhaimpaansa", mutta se ei tee peniksistä keskenään samanmittaisia.

 

[siffa]

Ajatteletko, että itseluottamus olisi tasan tarkkaan samalla tasolla myös silloin, jos IFK johtaisi sarjaa kolmen pelin jälkeen 3-0?

Ei kai se pelaajan itseluottamus siitä mihinkään katoa, jos joukkue johtaa sarjaa 3-0. Mikäli joukkue on häviöllä 0-3 otteluin, niin sen pelaajat tulevat edelleen suurella itseluottamuksella seuraavaan peliin. Nythän on kyse finaaleihin asti edenneistä joukkueista, jotka eivät anna periksi sarjan missään vaiheessa.

 

[Alvajärven Urho]

Tällä logiikalla voi tietenkin päätellä myös sen, että ravintolassa valomerkin aikaan jokaisen miesasiakkaan kiima on "tasan samanlainen". Kokemuksesta tosin tiedämme, ettei ole, mutta koska ruutupaperin laitaan ei ole printattu kaavaa kiiman mittaamiseksi, on helpointa olettaa kaikkien miesasiakkaiden olevan paitsi keskenään samanlaisia, myös illasta toiseen muuttumattomia itsessään.

Tämä on juuri näin!

Kun Siffa ja Sihvonen toitottavat pelkkää pelikirjateoriaa, naisen voittaminen perustuu tasan iskutapaan. Jokainen äijä omistaa heidän teorian mukaan saman verran kiimaa, omaa samanlaiset resurssit (ulkönäkö, puhelahjat) ja kaikki naiset (vapaat, varatut ja lesbot) on voitettavissa, jos tuota kiimaa lähtee toteuttamaan oikealla pelikirjalla. Myöskään omaa kuntoa ei huomioida tässä, kunhan nyt muistaa palautella vähän. Enemmän viivästettyä kiekkokontrollia oman maalin takana ja ylivoimahyökkäyksillä vastustajan päätyyn.

Vaikka kuinka mennään huippu-urheilussa, niin ihmisiä ne ovat aina. Jos jääkiekossa olisi kyse kaksinpelistä (vrt. Wimbledonin loppuottelu), kiima ja valmius peliin voisivat mennä tasan. Kun on kyse 2 x 20 jätkän pelistä, pienet erot pelivalmiudessa, kiimassa, taidossa, kunnossa, paineensiedossa, jännityksessä, rentoudessa voi kertoa kahdellakymmenellä. Sen jälkeen ne eivät ole enää pieniä eroja.

Ei kai se pelaajan itseluottamus siitä mihinkään katoa, jos joukkue johtaa sarjaa 3-0. Mikäli joukkue on häviöllä 0-3 otteluin, niin sen pelaajat tulevat edelleen suurella itseluottamuksella seuraavaan peliin. Nythän on kyse finaaleihin asti edenneistä joukkueista, jotka eivät anna periksi sarjan missään vaiheessa.

Ja höpö höpö.

Kolmen ottelun tappioputki sarjassa tai varsinkin playoffs-sarjassa aiheuttaa totaalisen lukon. Ei kai muuten todennäköisyys sieltä voittoon nousemiseen olisi se mikä on - ei kertaakaan SM-liigassa koskaan. Sarja on hävitty usein jo otteluun tullessa ja on nähty monia finaaleja kautta aikain, jossa tuo viimeinen peli on todella puiseva tilaisuus. Tulee mieleen kahden vuoden takaa Kärpät - JYP.

 

[Johannes]

Ei kai muuten todennäköisyys sieltä voittoon nousemiseen olisi se mikä on - ei kertaakaan SM-liigassa koskaan. Sarja on hävitty usein jo otteluun tullessa ja on nähty monia finaaleja kautta aikain, jossa tuo viimeinen peli on todella puiseva tilaisuus. Tulee mieleen kahden vuoden takaa Kärpät - JYP.

Sihvoslaiseen liturgiaan ei kuulu sana todennäköisyys, koska se vaatisi prosenttilaskun osaamista, edes kelvollisesti. Samoin tuossa tahtotilassa ei ole mitään gaussin käyrää*, joka tasoittaisi kahden joukkueen tahtotilat yhteneviksi keskenään, kun vastakkain on 2x20 pelaajaa.

Tilastokeskus - Tietoajan tilaajasivut - Gaussin käyrä keksittiin puoli vuosisataa ennen Gaussin syntymää
(Joka sekin on yksi kusetus, kun Gauss ei keksinyt asiaa itse.)

Gaussin käyrä muistuttaa Sihvosen pelitapa-oivalluksia siinä mielessä, että niistäkin suurin osa on keksitty jo ainakin 50 vuotta ennen "The Johtavan" syntymää osaksi Urheilulehden mielipide-journalismia, jota on hauska lukea, ei siinä mitään. On siellä paljon oikeaa tietoakin seassa tai ainakin vanhan toistoa siihen tyyliin, että muistuu mieleen itsellekin, taas uudestaan.

 

[Mänizeri]

Mikäli joukkue on häviöllä 0-3 otteluin, niin sen pelaajat tulevat edelleen suurella itseluottamuksella seuraavaan peliin.

Joko et ole ikinä ollut urheilussa mukana itse urheilleena tai sitten olet kyllä totaalisen aivopesty... En tiedä mistä näitä oikein tulee. Uskotella voi toki itselleen kaikenlaista, mutta kyllä jatkuva häviäminen ja tappioputket syövät itseluottamusta, älä edes yritä.

Nythän on kyse finaaleihin asti edenneistä joukkueista, jotka eivät anna periksi sarjan missään vaiheessa.

Tämä pitää paikkansa.

Mutta itseluottamus ja periksi antamattomuus eivät kulje käsi kädessä niin että kun toista on niin toinenkin on kunnossa. Nämä kyllä korreloivat tietyssä määrin, ihmisiähän tässä ollaan.

Mutta jos kärjistää, niin itseluottamukseen vaikuttavat aiemmin tapahtunut (tulokset, onnistumiset, harjoittelu jne.) kun taas periksi antamattomuus on enemmän asenne- ja tahtokysymys.

 

[siffa]

Joko et ole ikinä ollut urheilussa mukana itse urheilleena tai sitten olet kyllä totaalisen aivopesty... En tiedä mistä näitä oikein tulee. Uskotella voi toki itselleen kaikenlaista, mutta kyllä jatkuva häviäminen ja tappioputket syövät itseluottamusta, älä edes yritä.

Ymmärsin, että Isaskar tarkoitti kirjoituksellaan meneillään olevaa SM-liigan finaalisarjaa. Isaskar voi korjata, jos ymmärsin hänen kirjoituksensa väärin. Eli kyse on kahdesta tähän mennessä tämän kauden eniten voittaneista SM-liigajoukkueista. Se on täysin päinvastoin, kun kirjoitat HIFK:stä ja Blues:sta jatkuvasti hävinneinä ja tappioputkissa rypeneinä joukkueina. Nyt olisi Isaskarin syytä tarkentaa, kumman tulkinta kirjoituksestasi on oikea.

Mutta jos kärjistää, niin itseluottamukseen vaikuttavat aiemmin tapahtunut (tulokset, onnistumiset, harjoittelu jne.) kun taas periksi antamattomuus on enemmän asenne- ja tahtokysymys.

Eivätkö sitten HIFK ja Blues ole onnistuneet juuri näissä aiemmissa tapahtumissa? Minä väitän, että molemmat joukkueet ovat saaneet riittävästi jo hyviä kokemuksia ja sen takia tunne- ja tahtotilat, itseluottamus, motivaatio ja periksiantamattomuus ovat joukkueiden välillä tasan. Jos niissä on eroja, niin faktat tai mielipiteet nyt tänne rohkeasti muiden arvioitaviksi. Minä olen osuuteni tehnyt tähän keskusteluun.

Ilman korkeita tunne- ja tahtotilaa, itseluottamusta, rohkeutta, uskallusta, motivaatiota, joukkuehenkeä ja muita henkisen puolen erittäin tärkeitä elementtejä ei jääkiekon kaltaisesta pelaamisesta tule yhtään mitään. HIFK:n ja Bluesin jokainen pelaaja on osoittanut pitkällä urallaan omaavansa nämä välttämättömät ominaisuudet, koska pelaavat erittäin harvoina jääkiekkoa pelanneista suurista massoista nyt SM-liigan finaaleissa.

Älkää nyt enää väittäkö, että minä väheksyn henkisen puolen asioita huippu-urheilun menestyksessä. Nehän ovat välttämättömiä ominaisuuksia jokaiselle huipulle jo päässeelle ja siellä urheilevalle urheilijalle. On aivan toinen asia sitten se, että itse en näe näissä henkisen puolen asioissa HIFK:n ja Bluesin pelaajien välillä niin merkittäviä eroja, että ne vaikuttaisivat finaalisarjan otteluiden tuloksiin.