J.Grönvall
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
No kyllähän TPS pelasi nimenomaan vahvaa kiekkokontrollia. Se, että sen peli oli Petteri Sihvosen lanseeraamaa "puoliorganisoitua flow-jääkiekkoa" saattaa hämätä mutta pohjimmiltaan kyse oli selkeästä kiekkokontrollijoukkueesta. Ero yhteen puhtaaseen pystysuunnan jääkiekon mallioppilaaseen JYPiin oli silloinkin todella selkeä. Jopa Kari Jalosen ajan Kärpät oli jo omalla tavallaan kiekkokontrollijoukkue ja se dynastia pysähtyi lopulta JYPin vastaiskukiekon nousuun. Ja JYP taas uudelleen törmäsi kehittyneempään kiekkokontrollipeliin.
Viime vuonna finaalissa pelasi kaksi kiekkokontrollijoukkuetta ja periaatteessa niin pelaa myös tänä vuonna. Kari Jalonen on kuitenkin omalta osaltaan nostanut vaatimukset uudelle tasolle sillä viimeistään näissä finaaleissa hän on osoittanut, että joukkue voi hallita kaksi pelitapaa (ja ajatustapaa) samanaikaisesti.
Tämän kauden playoffeissa JYP jatkoi vanhalla sapluunallaan mutta esimerkiksi Lukko oli muuttanut peliään radikaalisti viime kauteen verrattuna. Lukon osalta työ on kesken ja se näkyi HIFK:ta vastaan. Samoin on käynyt Bluesille joka ei osaa nyt avata HIFK:n tiivista viisikkoa ja jonka pelaaminen ei ole "rytmissä" jolloin käy se kiekkokontrollin vaara, eli peli hidastuu ja periaatteessa tyssää omalle alueelle. HIFK sekoittaa loistavasti Bluesin pelaamista ja juuri tuota rytmiä.
KalPa taas on aivan omanlaisensa kiekkokontrollijoukkue, eikä, niin kuin väärin luullaan, ainoa sellainen. Mutta trendi on ollut aivan selkeä. Alkaen siitä hetkestä kun KalPa rupesi pärjäämään on koko kiekkokontrolli levinnyt melkein koko liigaan. Kyllä siinä ihan selkeä muutos on tapahtunut. Uskon, että ensi kaudella sitä tullaan näkemään edelleen enemmän mutta niin, että parhaat joukkueet ottavat oppia HIFK:sta ja pystyvät tarvittaessa mukautumaan vastustajan pelaamiseen. Esimerkiksi KalPalla ei tällaista back-upia ole lainkaan. Ja myös mainittu Lukko on sikäli mainio esimerkki, että Uramakin teki sen johtopäätöksen, että kiekkokontrollia on lisättävä.
Ensi kaudella ainakin Tappara tulee myös liittymään tähän joukkoon ja uskon, että Jokerit tekee samoin. Pekka Virta siirtyy TPS:ään ja KalPa jatkanee "oman pelinsä" pelaamista joten määrä vain kasvaa. JYP ottaa pomminvarmasti lisää hitaita lähtöjä peliinsä ja Suikkanen on myös saman koulukunnan miehiä ja siirtyy Lahteen. Matikaista on viety HIFK:n peräsimeen ja mikäli hän jatkaa valitsemallaan linjalla niin myös HIFK pelaa samaa peliä. Toki voi olla niinkin, että Marjamäki on pelitavan takana mutta Matikainen halusi ottaa sen playoffeissa käyttöön.
Bluesia voi tarkastella myös siltä kantilta, että tämä kevät on osoittanut kuinka sillä on kuitenkin yllättävän hyvät valmiudet pelata sille aivan uudentyyppistä peliä. Puolustajat nauttivat saadessaan pitää kiekkoa ja tehdä peliä ja myös sentterit yleensä aina elävät kiekosta. Ei liene kenellekään yllätys, että esimerkiksi Stefan Öhman ruotsalaisen kiekkokoulun kasvattina oli heti sinut "uuden" pelin kanssa.
Kiekkokontrolli ei ole mullistava uutuus vaan tämänhetkinen trendi. Jääkiekko kuitenkin kehittyy lajina ja kuten olemme huomanneet niin useammalla pelitavalla ja ideologialla voi jo voittaa. Se olisi pelkästään suuri rikkaus mikäli näitä blokkeja syntyisi, hieman jalkapallon tavoin. Olisi "barcelonat" ja suoraviivaiset ryskäämisjengit ja sitten vielä kaikki siltä väliltä. Ja vielä niin, että taktisuus lisääntyisi juuri niin, että pelin sisälläkin voitaisiin tehdä isojakin linjanvetoja ilman, että peli siitä sekoaisi.
Jos ennen kiekonhallinta tarkoitti enemmänkin sitä, että taitavat pelaajat pitivät kiekkoa yksilötaitonsa ansiosta niin uskon, että tulevaisuudessa on siirryttävä yhä enemmän kollektiivisempaan pelaamiseen ja ääritapauksessa niin, että jopa pelipaikat unohdetaan ja jokainen viisikosta täyttää vuorollaan tyhjää paikkaa. Se on varmasti vielä utopiaa mutta muutaman vuoden sisään sellaista voidaan jo nähdä.
Tämä nollatoleranssin mukaan tuoma murros on edelleen nuoressa vaiheessa ja osasyy sille, että leimallisesti vahvimmat kiekkokontrollijoukkueet ovat usein jääneet matkalle. Niin se kuitenkin menee, että jonkun ne virheet on tehtävä jolloin muut oppivat taas niistä ja isossa kuvassa kehitys jatkuu edelleen.
Sehän voi yhtä hyvin olla, että viiden vuoden päästä mennään taas vastaiskujääkiekon suuntaan ja niin tullee myös tapahtumaan mikäli joku tai jotkut joukkueet alkavat todella dominoida "modernilla" pelillä. Tällöin luonnollinen vastaisku on taas kehittää sitten puolustuspelaamista sitä vastaan. Nyt tässä on opittu hyökkäämään vastaiskujoukkueita ja ylhäältä karvaavia joukkueita vastaan ja Pekka Virtaa on pidettävä jonkin sortin pioneerina 2000-luvulla, Jukka Jalosta tietenkään unohtamatta. Virta kuitenkin vei ajattelun niin äärimilleen, että se herätti paljon suurempaa keskustelua kuin Jalosen HPK 2000-luvun alussa, olkoonkin, että Jalonen myös ui lujaa vastavirtaan TPS:n, Tapparan ja Jokereiden puristuksessa.
Isoissa linjoissa muutos alkoi pikkuhiljaa heräillä samoihin aikoihin, kun Venäjä marssitti lahjakkaat supertähtensä MM-kisoihin. Silloisella kahvakiekon kulta-aikana Venäjä pelasi jo sitkeästi kiekkokontrolliin perustuvaa jääkiekkoa ja nautti lopulta hedelmiä siitä vuosia myöhemmin. 2006 Torinossa Suomi ja Ruotsi murjoivat Pohjois-Amerikan maan rakoon, Tshekki oli enää pelkkä muinaismuisto ja Venäjä törmäsi juuri kollektiivisuuden puutteeseen. Ja sitten taas kävi niin, että Kanada ja USA tulivat omalla jääkiekkollaan takaisin maailman huipulle. Johtuiko se sitten siitä, että pienen kaukalon jääkiekossa kiekkokontrolli ei ole vielä niin kehittynyttä, Torinossahan pyyhittiin jäätä pystysuunnan jengeillä ja vastaiskujoukkueilla?
Jääkiekko "aikuistuu" ja se hieno asia, toivottavasti me fanit aikuistumme siinä samalla ja osaisimme ajatella jääkiekosta samoin kuin jalkapallosta tai jopa niin kuin jenkkifutiksesta.