Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Johannes]

Kyllä, nuo ehdottomasi muutamat asiat kun vielä tilastoisi, oltaisiin tosiaan aika lähellä "totuutta" tai ainakin saataisiin analysoitua hyökkäyspelaaminen suurempana kokonaisuutena.

Ei tähän tarvittaisi kuin joku alkeellinen "pilviohjelma", johon ne, jotka viitsivät, päivittäisivät omat tietonsa. Käyttäjätunnuksia jaettaisiin niille, jotka ovat sen arvoisia.

 

[Taze]

Kun sen yhdistää mun ja siffan tilastoihin, voidaan todeta, että Blues on tosiaan hallinnut kiekkoa tasakentällisin pelatessa ja luotti eilen enemmän kiekkokontrolliin, mutta hävisi ottelun. Sen hallinta on ollut tehotontonta kun taas HIFK on pystynyt käyttämään tilanteensa paljon tehokkaammin hyödyksi.

Eilen Blues ei edes päässyt tilanteisiin. Palauttelun ja viivyttelyn seurauksena joukkue hyökkää jatkuvasti organisoitua puolustusta vastaan, eikä onnistu IFK:n vastahyökkäyksiin tekemään riistoja. Lähinnä tuo näyttää pään seinään hakkaamiselta, eikä Matikaisen pakissa näytä olevan riittävän suurta lekaa seinän kaatamiseksi. Tai sitten pelaajat eivät sitä osaa toteuttaa.

Näillä näkymin veikkaan, ettei Blues vie peliäkään tässä sarjassa. Tällä hetkellä sen yhden voiton ottaminen vaatisi käytännössä Riksmanin romahdusta.

Eiköhän se paineen kasvaminen Blues leirissä ala näkymään siellä tunnepuolellakin jatkossa. Seuraava peli on jo käytännössä pakkovoitto, aiheuttaako puristusta?

 

[Leki-Fani]

Täällä on viime aikana puhuttu paljon siitä, kuinka tunne vaikuttaa yksittäiseen peliin, sarjaan ja yksittäiseen play-off sarjaan. Omasta mielestäni ja omasta kokemuksestani voin sanoa, että ainakin play-offeissa molemmilla joukkueilla on aina yhtä paljon tunnetta mukana. Kuka voi väittää, että kauden kohokohdan aikana jollain pelaajalla ei olisi halua? Niin, ei kukaan, mutta sarjan edetessä häviöllä oleva joukkue saattaa ruveta puristamaan mailaa ja sen vuoksi sen pelaaminen saattaa näyttää haluttomalta.

Yksittäisessä sarjapelissä harvoin menee joukkueiden välillä tasan ja se on aivan luonnollista, sillä kun on pitkä runkosarja jokainen joukkue väsähtää jossain vaiheessa. Tunteeseen/itseluottamukseen vaikuttavat myös pelin aikana tapahtuvat tilanteet. Tämän vuoksi toimiva pelitapa on tärkeä, sillä se antaa useimmiten yksilöille onnistuneita ratkaisuja, mistä aiheutuu itseluottamus, joka aiheuttaa taas lisää onnistumisia, josta seuraa flow-tila ja tämän saavuttanut useimmiten voittaa runkosarjaottelun.

Pitkän runkosarjan aikana tunne taas on pienemmässä roolissa, vaikka hyvän lennon saanut joukkue voittaakin usein myös tuneteella paljon pelejä ja nostaa näin asemiaan sarjassa. Eli runkosarjassakin tunteella on merkitystä, mutta harvat joukkueet kuitenkaan saavuttavat sellaista tilaa sarjan aikana, että se heidän asemiaan merkityksellisesti nostaisi koko runkosarjan kannalta. Usein se kuitenkin voi nostaa hetkellisesti.

Näin voidaankin todeta, että ei tunteella ainakaan mestaruuksia voiteta, sillä aina finaaleissa on kaksi joukkuetta, jolla molemmilla on yhtä hyvä taistelutahto. Silti runkosarjamenestystä voi saavuttaa tunteen avulla, mutta sitäkin harvemmin.

 

[kananlento]

Kuka voi väittää, että kauden kohokohdan aikana jollain pelaajalla ei olisi halua?

Ainakin omalta kohdaltani voin sanoa, että me puhumme eri asioista. Totta kai voitontahto on yhtä kova molemmilla joukkueilla, ei siitä kysymystäkään. Mutta kuten itsekin mainitsit, mailan puristaminen saa nopeasti pelin näyttämään haluttomalta. Ja tämä on nimenomaan se asia, jota ei voi sivuuttaa. Kun sanotaan, tunnepuolen asioiden olevan tasan ja sitten sanotaan, että pelitapa on ainoa, joka ratkaisee näissä peleissä niin mennään metsään.

Totta, toisinaan ratkaisee nimenomaan pelitapa. Se on ihan selvä asia. Mutta jos pelitapa olisi ainoa määrittävä tekijä ratkaisupeleissä, niin eihän niitä kannattaisi pelatakaan. Jaetaan runkosarjan perusteella mitalit, koska siellähän ne selviää ne parhaat ja tehokkaimmat pelitavat.

Playoffeissa kuitenkin nähdään miten pelaajat käsittelevät paineita ja miten pystyvät kanavoimaan oman latauksensa. Tämä hyvin usein vaikuttaa pitkässä sarjassakin pelin luonteeseen. Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, että onko Blues riisuttu aseista parin tappion jälkeen, vai vieläkö sieltä nousevat. Tuskin nousevat.

Mutta tämä tästä aiheesta. Toisinaan sarjat ratkeavat tunnepuolen asioihin, toisinaan ei. Tässä keskustelussa menttaalipuolen asioiden esiin tuominen tuntuu olevan kuin jumalan pilkkaa.

 

[J.Grönvall]

Kun sanotaan, tunnepuolen asioiden olevan tasan ja sitten sanotaan, että pelitapa on ainoa, joka ratkaisee näissä peleissä niin mennään metsään.

Koko tämän jankuttamisen pointti on se, että tunnepuolen tapahtumat ovat AINA seuraus ja oire pelillisistä asioista. Se asia toistuu aina uudestaan ja uudestaan, puhuttiin sitten mistä tahansa tunnepuolen "sektorista". Sen vuoksi minäkin sanon, että pelitaktiset asiat ratkaisevat aina, ne ovat se syy minkä vuoksi lumipallo alkaa vyöryä suuntaan tai toiseen. Ei koskaan toisinpäin. Ihmettelen suoraan sanoen suuresti jos kukaan pelaajataustan omaava voi kiistää tätä.

 

[Taze]

Ihmettelen suoraan sanoen suuresti jos kukaan pelaajataustan omaava voi kiistää tätä.

Helposti, pelaajilla on myös siviilielämä ja siellä tapahtuvat asiat heijastuvat helposti myös kaukaloon, nimenomaan tunnepuolella. Toki SM-liigassa varmaan pelaaja voi ilmoittaa, ettei kaikki ole kondiksessa ja saa sitten huilata (vrt. tapaus Lehto), mutta veikkaan että tietyt pelaajat joutuvat hyppäämään askiin vaikka siviilitilanne olisi mikä (ainakin lähes mikä tahansa).

 

[taunohnd]

"En nähnyt joukkueestamme sitä tappamisen meininkiä, joka meillä oli runkosarjassa. Jotenkin tuli sellainen pikkuinen huokaus, että päästiin pudotuspeleihin – sen verran pitkään sen eteen taistelimme. Emme olleet niin nälkäisiä kuin olisi pitänyt olla. Se oli se suurin ero”, Selänne pohtii".(Urheilulehdessä ensimmäisen play-off pelin jälkeen)
Ihmeellistä että noinkin kokenut pelaaja ei ymmärrä että tunnetila on AINA sama joukkueiden välillä. Selänne kaipaa selvästi Sihvosen tapaista personal - traineria joka kertoo kuinka asiat todellisuudessa ovat.

 

[Ioota Rhoo]

Hyökkäys- ja puolustuskuviot on tarkkaan määritelty tässä ketjussa ja suurin osa keskustelijoista puhuvat samaa kieltä ja ymmärtävät toisiaan tästä syystä.

Sen sijaan tätä yhtä asiaa ei ole pystytty määrittelemään, niin että puhuttaisiin samasta asiasta.

Tunne, tunnetila, tahtotila, halu, uskallus… useita sanoja, jotka eivät tarkoita samaa asiaa ja tahallisesti tai tahattomasti tulkitaan väärin.

Minä pidän tästä J.Grönvallin määritelmästä:
1. pelaajat (yksilötaito, suoritustaso, roolitukset, maalivahti)
2. pelitapa (miten pelataan ja ketä vastaan)
3. pelitavan toteutus (miten oma peli onnistui)
4. henkiset asiat (uskallus, rohkeus, rentous, voitontahto...)
5. onni ja pyllyn kautta kimpoavat jatkoaikamaalit

Mitä pienempi järjestysnumero sen suurempi merkitys. Tämä on pelaajien peli heidän taitonsa ja heidän tapansa pelata yhteen vaikuttaa eniten.

Mitä pienempi numero sen nopeammin se menettää merkityksensä pudotuspeli tyyppisessä valikoinnissa. Koska taitotason merkitys on iso, ei finaaleissa voi pelata joukkueita, joiden pelaajilla olisi heikko taitotaso. Koska pelitavalla on iso merkitys, finaaleihin päätyy joukkueet, joilla on finaalin arvoiset pelitavat. Eivät ne koskaan tasan ole, mutta niin lähellä, että ero tulee muista asioista. Ero finaalijoukkueiden välillä tulee pienistä asioista.

Mitä pienempi järjestysnumero sen pitkäaikaisempi vaikutus. Pelaajat harjoittelevat taitojaan uraansa varten. Joukkue harjoittelee pelitapaa kautta varten. Joukkue hioo pelitavan toteutusta ottelua varten tai tarkentaa (vaihtaa painotusta) toteuttamista ottelun sisällä. Pelaajan ”henkinenvoima” (uskallus, rohkeus, rentous, voitontahto, hermokontrolli...) määrittää miten pelaaja selviää otteluista, vaihdoista tai yksittäisistä tilanteista ottelussa.

Mitä pienempi numero sen helpompi etukäteen määritellä ”tila”. Pelaajasta näkee jo nuorena tuleeko siitä taitava kiekkoilija, pelitavan toimivuus selviää kauden aikana ja sen toteutus voidaan ennustaa edellisen ottelun perusteella. Henkisiä asioita voi toki yrittää ennustaa historian perusteella, mutta varmuuden saa vasta itse pelissä. Peli näyttää kaiken.

Väite, että henkiset asiat olisivat tasan on virheellinen. Toki, jos kysyy pelaajilta: ”Haluatko voittaa?” kaikki sanovat kyllä. Halu voittaa testataan kuitenkin pelisuorituksissa. Onko pelaaja valmis tuntemaan kipua voiton puolesta? Onko pelaaja valmis kokemaan nöyryytystä voiton puolesta? Uskooko pelaaja itseensä? Luottaako pelaaja pelikaveriinsa ja valmentajaansa? Se kumpi on valmis uhraamaan enemmän, se joka tietää voittavansa, on henkisesti vahvempi ja todennäköisesti voittaa sen kamppailun, jossa on mukana. Kuka tahansa, joka on pelannut joukkuepeliä kovassa paineessa tietää tämän.

Henkisillä asioilla on suuri merkitys, mutta niiden kesto on hyvin lyhyt. Joka kerta kun pelaaja hyppää kentälle ja jokaisen tilanteeseen, johon hän menee, täytyy löytyä tuo voimavara uudestaan. Tämä on vaikeata ja siksi tunnetaso heittelehtii pelien sisällä. Siitä syntyy se kuuluisa ”momentum”.

Puhuessa henkisistä asioista olisi tutkittava nimenomaan näitä ”momentumeja” ja niiden heiluntaa. Mikä johti ”momentumiin” ja miksi?
Bluesin ja IFK:n vertaaminen on siinä mielessä mielenkiintoista, mutta vaikeaa, että kummatkin ovat henkisesti erittäin vahvoja. Eilisessä pelistä nostaisin kaksi osoitusta siitä, että IFK-pelaajat halusivat voittaa:

Liivik ottaa hurjan iskun vastaa, käy hakemassa tikit huuleen ja palaa kaukaloon johtamaan ketjunsa voittomaalin tekoon. En sano, ettei Blues-soturi olisi tehnyt samoin, vaan että useinhan noissa tilanteissa rangaistujoukkue saa ”momentumin” puolelleen, nyt Liivik käänsi tuon turpaan oton henkiseksi voitoksi.

Typeriä jäähyjä usein ottava ja kiehuvan kuumana käyvä Kankaanperä haluaa voittaa ottelun enemmän kuin henkistä heikkoutta osoittava Sailio. Tässä oli kyse yksittäisestä tilanteesta. Otteluun miehet ovat varmaan tulleet samalla henkisellä tasolla. Sitä emme tiedä, mutta tuossa tilanteessa Kankaanperä voitti, eikä se johtunut pehmeämmistä käsistä tai pelikirjasta.

 

[tant gredulin]

Liivik ottaa hurjan iskun vastaa, käy hakemassa tikit huuleen ja palaa kaukaloon johtamaan ketjunsa voittomaalin tekoon. En sano, ettei Blues-soturi olisi tehnyt samoin, vaan että useinhan noissa tilanteissa rangaistujoukkue saa ”momentumin” puolelleen, nyt Liivik käänsi tuon turpaan oton henkiseksi voitoksi.

Tästä kirjoitin eilen otteluketjussa, sillä tämähän on IFK:lle tuttu juttu. 'Vääryydella rangaistu' pelaaja ulos, vielä toinen jäähy perään, mutta 3-5 av kestää. Resepti, joka on IFK:n kohdalla toiminut monta kertaa ja kääntänyt pelin voitoksi. Blues ei osannut käyttää 'momentumiaan'. Sen sijaan sama pelaaja, joka sytytti ensimmäisen finaalin taklaamalla Heiskasen maaliin, teki jälleen jotain, jonka ansiosta viimeistään ottelu kääntyi: palasi kentälle johtamaan ketjuaan, joka teki voittomaalin.

Tekisi mieli kysyä 'pelitapa vai henkinen asia'? En kysy, koska asiat eivät ole koskaan niin yksinkertaisia :)

 

[siffa]

Tekisi mieli kysyä 'pelitapa vai henkinen asia'? En kysy, koska asiat eivät ole koskaan niin yksinkertaisia :)

Olen odottanut jonkun nyt ennen SM-liigan finaalisarjan 3. ottelua analysoivan etukäteen HIFK:n ja Bluesin `henkistä tilaa`, mutta jostain syystä tätä ei koskaan tapahdu ennen ottelua. Ottelun jälkeen sitten tullaan kertomaan, miten ottelun voittanut joukkue oli henkisesti vahvempi ja halusi voittaa enemmän eli sen tunne- ja tahtotila sekä nälkä olivat korkeammat kuin hävinneellä joukkueella.

Ei täällä kukaan ole väittänyt, en ainakaan minä, että `henkiset asiat` ovat AINA tasan. Päinvastoin, eivät ne ole läheskään AINA tasan. Olen kirjoittanut, että SM-liigan finaaleihin yltäneiden joukkueiden `henkiset asiat` ovat tasan. Molempien joukkueiden pelaajat ovat käyneet pitkän tien päästäkseen SM-liigan finaalijoukkueeseen pelaajiksi. Heillä on menestynyt junioriaika takanaan ja he ovat suuresta juniorimassasta erottuneet henkisiltä ominaisuuksiltaan huippuyksilöinä ja nöyrästi töitä tehden edenneet suureen tavoitteeseen, nousten sinne porras portaalta. SM-liigan finaalisarjan valmentajat ovat valmistaneet joukkueensa viimeisen päälle kovalla asiantuntemuksella myös antamaan ja tahtomaan kaikkensa finaalisarjan peleissä. En saa millään eroja HIFK:n ja Bluesin `henkisille asioille`. Jos joku saa, niin alkaisi olla aika kertoa noista eroista konkreettisesti.

Sensijaan joukkueiden pelisysteemeihin kannattaa kiinnittää huomiota. HIFK on pelannut nyt kaksi otteluaan omallaan ja Blues täysin erilaisella pelisysteemillä, joita on täällä ansiokkaasti analysoitu. Mielenkiintoista on nähdä, jatkaako HIFK oman kotiyleisönsä edessä 1. finaaliottelun pelitavalla vaan ottaako pelikirjastaan hyökkäävämmän ja enemmän hyökkäyspäätyyn karvaavan, yleisöön menevän pelitavan. Jatkaako Blues sinnikkäästi omasta päästä kiekkokontrollilla rytmitetyillä hyökkäyksiinlähdöillä, mitkä ovat vieneet sen jo näin pitkälle runkosarjan 9. tilalta, jää nähtäväksi ja tilastoitavaksi.

 

[Johannes]

Kun pelataan mestaruudesta, niin ei kukaan odota muuta kuin voittoa, viihteestä viis. Eiköhän nuo henkiset jutut ole ennen peliä tasan. Joku nelosketjun yksittäinen täsmävaihto voi 3 sekunniksi horjuttaa taas Bluesin pakit pihalle ja sinä aikana saattaa HIFK iskeä maalin. Annetaan pelin näyttää missä mennään ja miten pelaten.

 

[Vuokralainen]

Tämän ketjun otsikon mukaisesti kuvittelen täällä puhuttavan Petteri Sihvosesta.

Petteri Sihvonen on tulevana keskiviikkona 20.4. TV7:lla klo 18.50 juoksulenkillä jonkun toisen toimittajan kanssa ja keskustelevat hölkätessä ties mistä. Luottaakohan Petteri jo korkeampiin voimiin?

 

[Taze]

Olen odottanut jonkun nyt ennen SM-liigan finaalisarjan 3. ottelua analysoivan etukäteen HIFK:n ja Bluesin `henkistä tilaa`, mutta jostain syystä tätä ei koskaan tapahdu ennen ottelua.

Aika harva meistä varmaan istuu siellä jomman kumman joukkueen pukukopissa ennen pelin alkua fiilistelemässä sitä tunnetta. Vähän tyhmäähän se on, etenkään etukäteen, lähteä arvailemaan, mikä on kenenkin tunnetila juuri sinä päivänä. Kuten todettua, tuo tila kun voi muuttua useita kertoja jopa pelin sisällä. Varmasti molemmat joukkueet ovat hyvin latautuneita peliin, kumpi sitten pelissä saa hankittua (ja hyödynnettyä) ne momentuminsa, on yleensä vahvoilla myös pelissä.

Luulisi ettei noinkin (omien sanojensa mukaan) kokeneelle kiekkomiehelle tarvisi tällaisia itsestään selvyyksiä kertoa? Et ole varmaan koskaan päässyt seuraamaan huippupelaajia tai -joukkueita kovin läheltä?

 

[13th Forward]

Aika harva meistä varmaan istuu siellä jomman kumman joukkueen pukukopissa ennen pelin alkua fiilistelemässä sitä tunnetta. Vähän tyhmäähän se on, etenkään etukäteen, lähteä arvailemaan, mikä on kenenkin tunnetila juuri sinä päivänä. Kuten todettua, tuo tila kun voi muuttua useita kertoja jopa pelin sisällä. Varmasti molemmat joukkueet ovat hyvin latautuneita peliin, kumpi sitten pelissä saa hankittua (ja hyödynnettyä) ne momentuminsa, on yleensä vahvoilla myös pelissä.

Luulisi ettei noinkin (omien sanojensa mukaan) kokeneelle kiekkomiehelle tarvisi tällaisia itsestään selvyyksiä kertoa? Et ole varmaan koskaan päässyt seuraamaan huippupelaajia tai -joukkueita kovin läheltä?

Tässähän tuli se aika oleellisesti. Eli henkisestä tilasta kirjoittaminen on pelkkää arvailua ja sitä kuuluisaa "yökerhojournalismia". Taktiselta kannalta pystyy kirjoittamaan ilman mitään sen kummempia spekulaatioita, koska peli näyttää kaiken.

 

[Keltainen Jaffa]

Olen odottanut jonkun nyt ennen SM-liigan finaalisarjan 3. ottelua analysoivan etukäteen HIFK:n ja Bluesin `henkistä tilaa`, mutta jostain syystä tätä ei koskaan tapahdu ennen ottelua. Ottelun jälkeen sitten tullaan kertomaan, miten ottelun voittanut joukkue oli henkisesti vahvempi ja halusi voittaa enemmän eli sen tunne- ja tahtotila sekä nälkä olivat korkeammat kuin hävinneellä joukkueella.

Saisinko 4. pelistä ennakkoon H+V+P -tilastot?

 

[13th Forward]

Saisinko 4. pelistä ennakkoon H+V+P -tilastot?

Aivan helvetin lapsellinen kommentti. Kertoo kaiken siitä, että alkaa näillä "henkipuolen" kavereilla aseet loppua argumentoinnin suhteen. Taktisia asioita voi analysoida ennen peliä. Henkisisten asioiden miettiminen on puhdasta spekulointia.

 

[Ioota Rhoo]

Aivan helvetin lapsellinen kommentti. Kertoo kaiken siitä, että alkaa näillä "henkipuolen" kavereilla aseet loppua argumentoinnin suhteen. Taktisia asioita voi analysoida ennen peliä. Henkisisten asioiden miettiminen on puhdasta spekulointia.

Täysin vastaavanlainen kysymys, kuin siffan pyyntö kerto pelaajien päänsisäisistä asioista.

Henkiset asiat näkyvät jäällä pelin ollessa käynnissä. Peli kertoo kaiken.

 

[Johannes]

Nyt on 5-5 peli 5-1 HIFK:lle 3 pelin jälkeen, kun puhutaan maaleista. Luttisen 3-2 kavennus toi Bluesile maalin tasakentällisin, jota peliä tähän ketjuun analysoidaan.

 

[siffa]

Tämän illan H+V+P luvut olivat 5vs5 pelissä joukkueittain seuraavat: HIFK (0+1+1)(1+1+2)(1+1+0); Blues (8+4+11)(4+2+2)(4+6+5). Omalta alueelta hyökkäyksiinlähdöt olivat tuttua finaalisarjan aiemmistakin otteluista. HIFK jatkaa nopealla, pystysuunnan jääkiekolla ja Blues jatkaa kiekkontrollilla rytmitetyillä oman alueen hyökkäyksillä.

Tilanne sarjassa on nyt HIFK:lle 3-0. Pelitapoihin tuskin tulee muutoksia seuraavaan, maanantain peliin. Tunnetta ja tahtoa tullaan maanantaina näkemään taas molemmilta joukkueilta tähän asti nähdyllä korkealla tasolla, siitä olen varma.

 

[Leki-Fani]

Kun sanotaan, tunnepuolen asioiden olevan tasan ja sitten sanotaan, että pelitapa on ainoa, joka ratkaisee näissä peleissä niin mennään metsään.

En tarkoita, sitä että väheksyisin tunteiden merkitystä, sillä ne todella ratkaisevat paljon varsinkin runkosarjassa. Ja kaikki, jotka ovat pelanneet jotakin lajia edes jollakin tasolla, voivat tämän myöntää, sillä eiväthän tunteet koskaan mene tasan ottelun sisällä. Mutta korostan kuitenkin, että tunteet ovat enemmänkin seurausta jostakin(esim. onnistuneesta pelisuunnitelmasta). Eikä toisin päin eli, että hyvä peli on tunteen seurausta.

 

[Taze]

Mutta korostan kuitenkin, että tunteet ovat enemmänkin seurausta jostakin(esim. onnistuneesta pelisuunnitelmasta). Eikä toisin päin eli, että hyvä peli on tunteen seurausta.

Sekä että sanoisin. Tunnetta voidaan nostaa kun on vahva selkäranka (pelitapa) johon nojata, mutta kyllä ne onnistumiset (hyvä peli) myös nostavat tunnetta. Tuo on parhaimmillaan positiivinen noidankehä, niitä päiviä kun uskaltaa yrittää kaikkea ja se kaikki myös onnistuu. Pahimmillaan sitten justiin päinvastoin. Molemmat on tullut koettua :).

 

[tant gredulin]

Varmasti molemmat joukkueet ovat hyvin latautuneita peliin, kumpi sitten pelissä saa hankittua (ja hyödynnettyä) ne momentuminsa, on yleensä vahvoilla myös pelissä.

Näin. Vielä pelaamattoman pelin tilanteita ei voi etukäteen arvioida, kun ei tiedä minkälaisia osuu kohdalle. Se 'momentum', josta aikaisemmin kirjoitin (3-5 av, jota edelsi 'vääryys') on IFK:lle usein toiminut tahtotilan nosteena. Se, että Blues ei hyödyntänyt tilannetta, oli minulle yllätys. Toinen yllätys oli se, että siitä koitui IFK:lle 'momentum', kun Liivik palasi peliin. Tuntuu tietysti pöhköltä puhua joukkueen tahtotilasta, kun kentällä on yli neljäkymmentä kaveria, joilla on oma tahtotila. Mutta ymmärrän tietysti niidenkin kannan, joiden mielestä nämä eivät ole tärkeitä asioita, koska ne eivät ole mitattavissa ja laskettavissa.

En saa millään eroja HIFK:n ja Bluesin `henkisille asioille`. Jos joku saa, niin alkaisi olla aika kertoa noista eroista konkreettisesti.

Henkisistä asioista ei voi kirjoittaa 'konkreettisesti' :)

 

[Taitopelaaja]

Kyllähän se on aivan varma, etteivät joukkueiden henkiset ominaisuudet, latautumiset ja muut psyykkiset jutut ole juuri koskaan tasan. Nämä asiat koostuvat joukkueellisesta yksilöitä, joista jokainen kokee asiat eri tavalla. Siksi erilaisia muuttujia on niin paljon, ettei tällaisia asioita voida mitenkään tilastoida. Toisaalta myös tämän vuoksi onkin olennaisempaa keskittyä pelitapoihin, sillä niistä voidaan jonkinlaista konkreettista analyysiä tehdä.

Jos SM-liigan finaalisarjaa ajatellaan, niin kyllä se on mielestäni tähän mennessä mennyt IFK:lle ihan siitä syystä, että siellä on ollut vahvemmat yksilöt - niin pelitaidollisesti kuin johtajuudellisestikin. Bluesin polttoaine tuntuu olevan lopussa ja on erittäin vaikea uskoa heidän nousuun enää ottelusarjassa. Tämän perusteella voidaan siis sanoa, että edelleen eletään pystysuunnan jääkiekon kulta-aikaa. Tämän kevään moraalinen finaali käytiin HIFK:n ja Jokereiden puolivälieräkierroksella.

Voidaan kysyä, miksi vahvaan kiekkokontrolliin perustava joukkue harvoin voittaa kultamitalia? Jääkiekon arvokisoissa näin ei ole tainnut tapahtua sitten Ruotsin kultamitalin 2006, NHL:ssä Detroit lienee ainoa tällainen joukkue viime vuosilta, eikä jääkiekon SM-liigassakaan tällaiset joukkueet kovin usein menesty. Mielestäni TPS:n mestaruusjoukkue ei ollut tällainen Matikaisen Bluesin, Virran KalPan tai Jalosen HPK:n kaltainen "ylikiekkokontrolloiva" joukkue ja edellinen SM-kulta taitaa olla juuri Jalosen HPK:n vuodelta 2006.

 

[Maple Leaf]

Tässähän on nyt jo jokunenkin vuosi odoteltu sitä, että sellaisen tai tällaisen "vallankumouksellisen" pelikirjan omaava joukkue voittaisi jotain.

 

[Keltainen Jaffa]

Aivan helvetin lapsellinen kommentti. Kertoo kaiken siitä, että alkaa näillä "henkipuolen" kavereilla aseet loppua argumentoinnin suhteen. Taktisia asioita voi analysoida ennen peliä. Henkisisten asioiden miettiminen on puhdasta spekulointia.

Jep, yhtä lapsellinen kuin vaatia ennakkoon tietoa pelaajien henkisestä puolesta - päivästä toiseen. Ekalla kerralla se oli oikeasti hyvä heitto henkisen puolen asiantuntijoille, mutta kannattaako sitä jatkaa enää

Minulle on ihan sama voittiko Blues Jypin hengellä vai pelikirjalla (siitähän tämä lähti). Nyt pelataan finaaleja.