Kiitos cobol! Hieno analyysi pelin muuttumisesta, jonka itse olen todennut seuraamalla ja tilastoimalla joukkueiden pelitapoja. Minun tehtäväni jääkiekon seuraajana, ei-aktiivisena vaikuttajana, on tarkastella pelin kehittymistä. Joukkueet ja ennen kaikkea niiden päävalmentajien tehtävä on perustella omat pelitapansa, jos niitä nyt mitenkään tarvitsee kenenkään toisille puolustella. Jääkiekko pelinä muuttuu koko ajan ja itse haluan olla tilastoinneillani seuraamassa tuota kehitystä, mistä cobol ansiokkaasti kirjoittaa. En ole tavannut vielä toista jääkiekon nettifoorumia Suomessa kuin Jatkoaika, missä keskustellaan näinkin asiantuntevasti jääkiekon pelikirja-asioista ja niiden jatkuvasta kehittämisestä.
NHL:ssä kehitys tähän suuntaan alkoi sääntöudistuksesta. Siihen asti tuota yllä kuvailemaasi "Tikkasen pelitapaa" nähtiin lähes sellaisenaan varsinkin vanhan liiton valmentajien joukkueissa. Pelitavallisesti katsoen jääkiekko on muuttunut erittäin paljon NHL:ssä muutamassa vuodessa. Nopein pelitavallinen muutos nähtiin Philadelphiassa, joka teki sen viime kauden aikana samassa yhteydessä kun Stevens sai potkut kesken kauden ja entinen Carolinan koutsi Laviolette nousi hänen tilalleen. Kun siihen asti Flyers pelasi pääosin laitojen kautta nopein lähdöin yksinkertaista pystysuunnan kiekkoa joko maalille tai päätyyn, Laviolette uudisti pelitavan yhdistäen nopeisiin, puolinopeisiin, viive- ja palautuslähtöihin pelaamisen keskustan kautta ja rintamahyökkäykset sekä ns. kovan pelaamisen edut. Flyers nousi liigan pohjilta ensin rankkareilla playoffeihin ja sitten erinomaisen tasapainoisella pelaamisella Stanley Cupin finaaleihin asti. Flyersista voi siksi sanoa, että pohjoisamerikkalaisen jääkiekon muutos konkretisoitui oikeastaan Flyersissa, vaikka lähes samalla tavalla pelasi jo aiemmin monet muut joukkueet kuten Detroit ja Pittsburgh.
"Tikkasen pelitapa" oli se, mikä rantautui Vladimir Jursinovin ansiosta Suomeen. Pakit löivät kiekot laitaan suoraan tai laidan kautta "koirille" eli laitureille taisteltaviksi ja edelleen hyökättäviksi. En arvostele Tikin pelikirjaa, koska se tuo mukavan lisän näihin jääkiekkokeskusteluihin ja onhan tuloskin ollut vähintään tyydyttävä Jokipoikien osalta Tikin aikana. Jursinovin TPS oli aikansa ilmiö ja menestysjoukkue Suomessa. Sittemmin 2000-luvulla Jukka Jalonen toi itsepäisesti jaloslaisen pelikirjan Suomeen. Puolustusalueelta lähtevät hyökkäykset on jaettu neljään rytmiin. Vielä 1980-luvun Jääkiekkoliiton eräässä pelikirjassa pakki-pakki on nimetty hitaaksi hyökkäyksiinlähdöksi, kun se jaloslaisessa termistössä on puolinopea hyökkäyksiinlähtö.
Kirjoittamasi teksti Philadelphiasta, Detroitista ja Pittsburghista allekirjoitan täysin, sillä tilastointini on osoittanut tuon saman kehityksen itselleni. Tämän kauden NHL-joukkueista myös ainakin Vancouver, Boston, Ottawa, Colorado ja Montreal pelaavat vähintään kolmen rytmin hyökkäyksiinlähtöjä omalta puolustusalueelta. Kokemuksia tulee kevään aikana lisää, kun seuraan NHL-otteluja 4PRO1:ltä Antti Mäkisen asiantuntevan selostuksen myötä. Erityisesti kiinnostaa nähdä Tampa Bya:n ottelu, koska sen on täällä väitetty pelaavan pelkkää pystysuunnan kiekkoa.
NHL:ssä kapean kaukalon ja isojen miesten pelaamisessa on yksi merkittävä ero Eurooppaan nähden. Maalinedusta ja oma alue on yleensä tukittu erinomaisesti ja kulmapeliä sekä kiekko päätyyn -pelitapaa käytetään sen takia taktisesti. Koska puolustukselta erilainen estäminen on kitketty varsinkin SM-liigaan verrattuna erinomaisen hyvin, joukkueet ovat pystyneet kapeasta kaukalosta ja keskialueen tukkimisesta huolimatta kehittämään kiekollista peliä tai pikemminkin kontrolloimaan kiekkoa ja hyökkäämään tasapainoisesti ja organisoidusti. Mainitsemasi Flyers on valmentajan vaihdon jälkeen tällä osa-alueella yksi NHL:n parhaista seuroista.
Tästä tekstistäsi tyydyn vain kiittämään. Sen verran totean, että kulmissa ja laidoilla pelaaminen kiekkoa kontrolloiden kasvot laitaan päin on lisääntynyt NHL:ssä paljon juuri tuosta syystä, mistä kirjoitat.
En malta olla toteamatta yhtä suomalaisen jääkiekon ongelmaa. Koska täällä saa estää kiekotonta pelaajaa lähes vapaasti ja painia vaikka tarpeen mukaan hänet jäähän, Tikkasenkin organisoimalla pelitavalla voittaa Mestiksessä kun pelitavallisesti lähes yhtä köyhä pelaaminen riittää myös SM-liigassa. Jos meillä olisi käytössä vastaava linja estämisiin kuin NHL:ssä, nähtäisiin täällä todennäköisesti myös samansuuntainen pelitavallinen kehitys. Nyt siihen ei ole tarvetta ja pystysuunnan jääkiekko yhdistettynä tiukkaan miesvartiointiin painilla höystettynä vie suomalaista jääkiekkoa taaksepäin.
Tämäkin on täyttä asiaa. Näin on asian laita Suomessa. Hyvä kuitenkin, kun NHL kulkee kehityksen edellä, niin me menemme samaan suuntaan pienellä viiveellä. Jääkiekon tuomaritoiminnasta Suomessa vastaavien tulisikin tutustua NHL-jääkiekkoon ja alkaa kylmästi muuttamaan myös suomalainen jääkiekko taitoon ja nopeuteen perustuvaan NHL-jääkiekon suuntaan.