Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[janbo]

Heh, kuinka yllättävää, että JYP:n fanille tuo lause oli liikaa. No jos sinua yhtään helpottaa niin olen monesti nähnyt myös Ilveksen pelaajilta samanlaisia otteita, jossa kaverissa roikutaan kuin viimeistä päivää ja otetaan vauhti pois. Kaiken lisäksi näistä ei ole tullut rangaistuksia, joka on mielestäni väärin ja ei tee hyvää tälle sarjalle. Ei kannata ottaa siis itseensä, sarjan vika eikä yksittäisen joukkueen.

Löysähkö linja korostuu myös sen takia, että todella usein pelaajat oikein nappaavat takakarvaavan pelaajan mailan kainaloonsa ja pitävät sitä siellä, välillä kaksin käsin ja välillä vain kainalon puristusvoimalla. Tuossa HIFK-JYP pelissä tuli useampi mehukas uusinta tällaisesta. Paras esimerkki oli Mikko Viitasen koukkausjäähy ensimmäisessä erässä, jossa mies kyllä häiritsi mailallaan takaapäin, mutta HIFK-hyökkääjä puristi mailan kainaloonsa ja otti siitä vielä toisella kädellään kiinni. Tuomari ei reagoinut ja aikansa mailasta kiinni pidettyään hyökkääjä päätti kaatua mahalleen -> yleisö kohahtaa ja käsi nousee. Eli kun tuomarit sallivat kevyen mailahäirinnän, niin monet pelaajat pyrkivät tahalleen korostamaan koukkuja pitämällä vastustajan mailasta kiinni ja pahimmissa tapauksissa vielä heittäytymällä turvalleen. Tuomarit taas huomaavat tämän viimeistään nauhoja katsoessaan, jolloin mailahäirintää saa tehdä entistä ronskimmin, "koska pelaajat ylikorostavat ja filmaavat". Oravanpyörä on valmis.

On paskapuhetta väittää, etteikö NHL:ssä takakarvattaisi mailalla, kuten Johanneksen postauksesta voisi päätellä. Takakarvaaja ei yleensä ota mailakontaktia vastustajan kainaloon, mutta mailalla huidotaan niin mailaan kuin kroppaankin todella voimakkaasti ja aggressiivisesti, eikä jäähyä todellakaan tule ellei kiekollisen pelaajan maila rikkoudu. Esim. Valtteri Filppulan karvauspeli on melkoista huitomista. Minua se ei tosin häiritse, mielestäni takakarvaus ja kiekonriistot ovat usein todella hienoja suorituksia, oli liiga mikä hyvänsä. Muutenkin pelkkä taitopelaajien kiekollinen riplailu on vain osa tätä peliä, lätkän hienoimpia piirteitä on nimenomaan tilan ja ajan puute, nopeus ja fyysinen peli. Taitopelaajien suoritusten näyttävyys ja erikoisuus kokee melkoisen inflaation, jos takakarvausta yritetään kieltää säännöillä. Mielestäni suurempi syy "pelin puuroutumiseen" SM-liigassa NHL:ään verrattuna on kiekollisten pelaajien toimintakyky karvauspaineessa, ei niinkään karvauksen laadussa tai sääntöjenmukaisuudessa. Totta, SM-liigassa kahvataan enemmän, mutta koukkausjäähyjen tehostamisesta huolimatta peli tulisi puuroutumaan jatkossakin. Suomalaiset pelaajat ovat vain keskimäärin parempia ilman kiekkoa kuin kiekon kanssa.

 

[TosiFani]

Vatanen kärsii, Marjamäki kärsii, Peltonen kärsii. Erotuomaritoiminta on ohjeistettu ainakin sm-liigassa niin, että saa takakarvata ihan liikaa. Sitten, kun mennään kansainvälisiin peleihin, niin Jukka Jalosen Suomi kärsii, jos hänellä on mukana sm-liigapelaajia, jotka eivät ole tottuneet IIHF:n tapaan viheltää jäähyjä kahvaamisesta ja koukkimisesta, sanotaan sitä takakarvaamiseksi tai miksikä hyvänsä...

Kirjoitin tästä Ässät - HPK otteluketjuun ja valitettavasti tämä on totta. Mailahäirinnässä ollaan palattu pian 90-luvulle ja tästä kärsivät taitopelaajat ja hyötyvät isot puujalkapakit. Tätäkö SM-liiga haluaa??

Liigatuomareita on mm. ohjeistettu että mailan saa laittaa lantion korkeudella pelaajan eteen, jos ei kouki eli pelaaja joutuu kiertämään mailan päästäkseen irti. Takakarvauksessahan saat nostaa vastustajan mailaa, mutta kun maila osuu hanskoihin, vaikka yhdellä kädellä huitoen, pitäisi joka kerta tulla jäähy koukkaamisesta. Tämä ei ole pelaajien syy, tämä on tuomariston syy, joka opettaa pelaajat pelaamaan mailalla.

 

[Johannes]

On sinulla oikeus mielipiteeseesi janbo. Tuo sana "paskapuhe" vie vaan aina uskottavuuden koko kirjoituksen sisällöstä, vaikka siinä olisikin sisällöllistä asiaa mukana, kuten sinulla, vähän, mutta kuitenkin on jotain oikeaa asiaakin.

Pidetään mielipiteemme,en luovu omastani, tuskin sinäkään. Keskustelupalstalla on mukavaa, kun on erilaisia mielipiteitä. Tuskin olet janbo kuitenkaan nähnyt riittävästi HIFK:n pelejä, että tuntisit joukkueen tavan puolustaa keskialueella, enkä minä ole nähnyt riittävästi JYPin pelejä.

Otat yhden Mikko Viitanen casen ja teet siitä päätelmiä. : )

 

[Delter]

Muistelen että vielä pari vuotta sitten pelikirjakeskustelussa puhuttiin vain kolmesta hyökkäysrytmistä eli hidas, puolinopea ja nopea. Nykyisin kirjoitellaan paljon tästä neljännestä, joka on siis palauttaminen. Olenko ihan väärässä, jos sanon, että tämä neljäs rytmi otettiin puheisiin vasta ihan lähiaikoina? Eikä vähiten Pekka Virran ansiosta?

Tähän edelleen vastausta odotellen. Onko tosiaan niin, ettei sivun viimeisiä viestejä osata lukea?

 

[Johannes]

Pekka Virta on katsonut lisää Ruotsin maajoukkueen pelejä videolta/kovalevyltä ja "keksinyt" neljännen rytmin. : )

 

[Clocks]

JYP karvaa ns. kolmiokarvauksella, jossa kaksi karvaa ja kolmas on hieman taustalla.

Totta, JYP on kääntänyt monta tiukkaa ottelua itselleen nimenomaan Dufvan karvakolmiolla.

 

[janbo]

On sinulla oikeus mielipiteeseesi janbo. Tuo sana "paskapuhe" vie vaan aina uskottavuuden koko kirjoituksen sisällöstä, vaikka siinä olisikin sisällöllistä asiaa mukana, kuten sinulla, vähän, mutta kuitenkin on jotain oikeaa asiaakin.

Pidetään mielipiteemme,en luovu omastani, tuskin sinäkään. Keskustelupalstalla on mukavaa, kun on erilaisia mielipiteitä. Tuskin olet janbo kuitenkaan nähnyt riittävästi HIFK:n pelejä, että tuntisit joukkueen tavan puolustaa keskialueella, enkä minä ole nähnyt riittävästi JYPin pelejä.

Otat yhden Mikko Viitanen casen ja teet siitä päätelmiä. : )

Ensiksi toki pahoittelen, jos yksi sana 266:n sanan joukossa vie tekstin uskottavuuden. Nämä tietysti vaihtelevat yksilön mukaan, toisten mielestä voimasanat ei kuulu tekstin joukkoon, toisten mielestä hymiöt. Toisekseen haluan täsmentää, että hyökkäävätkin tekstini pyrkivät aina kohdentumaan tekstiin, eikä sen tuottajaan. Näin myös tässä tapauksessa.

En itse sisäistä missä vaiheessa olisin puhunut HIFK:n keskialueen puolustamisesta yhtään mitään. Punanuttujen pelejä olen tällä kaudella nähnyt 6 kappaletta, ja kuten totesitkin, niin se ei ole tarpeeksi monta tarkkaa analyysiä varten. Etenkin, kun 4 noista otteluista on ollut JYPiä vastaan. Siispä en sitä missään ole kommentoinutkaan.

Mitä päätelmiä olen tuosta Mikko Viitasen esimerkistä tehnyt? Käsittääkseni käytin sitä vain esimerkkinä argumentissa kahvaukseen ja mailahäirintään liittyen. Olisihan noita voinut lisätä useammankin, esim JYP-Kärpät pelissä Tuppurainen piti samaan tyyliin Mikkolan mailaa kainalossa, vaikka ei lopuksi kaatunutkaan. Tai vaikka Kimmo Kuhta Jyrki Välivaaran mailaa Petteri Wirtasen 1-0(?) maalissa HIFK-JYP pelissä syksyllä. Tosin tuo maila ei tainnut olla edes kainalossa. Joka tapauksessa oletin yhden esimerkin riittävän havainnollistamaan argumenttia, ja otin nimenomaan tuon Viitas-casen sen takia, koska tässä on ollut puhetta tuosta ottelusta ja tilanne näkyi erinomaisesti hidastettuna.

Joka tapauksessa tämä aihe alkaa valumaan jo ihan eri ketjun aihepiiriin.

Katsellessani eräs päivä netistä ensimmäistä kertaa elämässäni rugby-ottelua pystyin heijastamaan, miksi pidän niin paljon nimenomaan jääkiekosta muihin pallopeleihin verrattuna. Se johtuu mm. pelin nopeasta aaltoilusta ja päämäärätietoisuudesta. Rygby on hyvä esimerkki siitä, kun pallokontrolli viedään äärimmilleen kieltämällä syötöt eteenpäin. Aina kun pallo heitettiinkin taakse päin, tuli itselle tavallaan turhautunut ja pettynyt tunne. Samalla lailla kun KalPa lähtee hitaaseen lähtöön ja aikansa riplailtuaan saavuttaa punaviivan ainoastaan syöttääkseen limpun takaisin maalin taakse. Minulle tuntuukin melko käsittämättömältä vallitseva kiekkokontrolli-ihannointi, koska keskustelua (ja Petteriä) seuratessa tuntuu, että voittamisen sijaan tärkeintä olisikin pitää kiekkoa hallussa. Vaikka esimerkiksi jostain Chicagosta puhutaankin kiekkokontrollijoukkueena, niin peli on silti huomattavan suoraviivaista, eikä lähellekään niin pitkälle vedettyä kuin esimerkiksi KalPalla. Enkä usko NHL:ssä tuon pidemmälle kiekkokontrollipelissä siirryttävänkään. Kotoisassa liigassa edelliseen JYP-KalPa kohtaamiseen Virran kiekkokontrollijoukkue oli suoraviivaistanut peliään merkittävästi, koska heidän tyylillään ei yksinkertaisesti JYPille ja sen pelikirjalle ole pärjätty. Tarkastakaa viime vuosien tilastot, jos ette usko. KalPa pärjästi heti paljon paremmin ja olisi voinut jopa voittaa ottelun, jos hyökkääjät olisivat ajaneet kulmien sijasta maalille.

 

[Johannes]

Johtava paskapuhe-analyysi:

Ok janbo ymmärrän pointtisi, peace vaan ja tämä ei ole sinua vastaan kirjoitettu juttu.

Jos laitetaan asiaa vähän leikin puolelle, niin lisääkö useammin tekstissä toistettu esim. sana "paskapuhetta" tekstin uskottavuutta vai vähentääkö se sitä. Pitääkö sanaa "paskapuhetta" välillä esim. toistaa pari kertaa ja sitten siirtyä varsinaiseen aiheeseen. Kirjoittaa "paskapuhetta-paskapuhetta" ja sitten siirtyä aiheeseen. Jos kirjoittaa aina vain "paskapuhetta" ja sen jälkeen suuntaa suoraan asiaan, niin onko se vanhanaikainen tapa kirjoittaa. Pitääkö välillä sana "paskapuhetta" peruuttaa takaisin ja tehdä esim. kirjoitukseen uusi "paskapuhetta-paskapuhetta" lähtö.

Jos kirjoittaa 3 sadan sanan juttua, niin pitääkö niissä esiintyä jokaisessa 7 kpl sanaa "paskapuhetta". Pitääkö "paskapuhetta"-kirjoitustapa vakiinnuttaa kaikkiin kirjoituksiin vai pitääkö ensin analysoida minne ja kenelle kirjoittaa.

 

[siffa]

Muistelen että vielä pari vuotta sitten pelikirjakeskustelussa puhuttiin vain kolmesta hyökkäysrytmistä eli hidas, puolinopea ja nopea. Nykyisin kirjoitellaan paljon tästä neljännestä, joka on siis palauttaminen. Olenko ihan väärässä, jos sanon, että tämä neljäs rytmi otettiin puheisiin vasta ihan lähiaikoina? Eikä vähiten Pekka Virran ansiosta?

Jos minä sitten vastaan tähän omalta osaltani, vaikka et ole kysymystäsi osoittanut kenellekään nimimerkille. Pekka Virta on termin "palauttaminen" taustahahmo. Virran "ylikiekollinen" pelitapa sai aikoinaan kovaa arvostelua Suomessa. Menestystä ei ollut tullakseen ja mm. Urheilulehdessä Petteri Sihvonen tyrmäsi suoralta kädeltä Pekka Virran pelikirjan. Kuitenkin Petteri Sihvonen alkoi tutustua tarkemmin Virran ja KalPa:n pelisysteemiin. Tuloksena oli se, että hän kirjoitti UL:ssä myönteisemmin Virran peluuttamasta jääkiekosta, koska siinä oli mm. kaikkien pelien ydinajatus pitää pelivälinettä itsellään optimaalisen paljon. Sihvonen alkoi yhdessä valmentajakaverinsa Yrjänheikin kanssa valmentaa HPK:n B-junioreita tuon Virran ylikiekollisen pelitavan suuntaan ja mennen kiekottelussa vielä Virran KalPaakin pidemmälle. Virran KalPa palutti/palauttaa tarvittaessa kiekon jo kiekotellen alkaneesta hyökkäyksestä keskialueelta takaisin omalle puolustusalueelle uutta hyökkäyksiinlähtöä varten.

Palauttaminen on ollut nähtävissä KalPa:n pelissä jo vuosia, mutta omalta puolustusalueelta hyökkäyksiinlähdön rytmitykseksi nopean, puolinopean ja viivelähdön lisäksi termi "palauttaminen" on tullut ihan hiljattain. Olen seurannut sen jälkeen joukon NHL-, SM- ja Mestis-pelejä. Palauttaminen on hyvin yleistä. Vain Mestiksen Tikin Jokipoikien ja NHL:n Tampa Bayn peleistä en palauttamisia ole havainnut.

 

[Johannes]

Ruotsin maajoukkue on käyttänyt tuota "palauttaminen"-lähtöä ikiaikaisesti, että eiköhän Pekka Virta keksi ruutia uudestaan, jos olettaa olevan sen pelin avaamisen tavan keksijä, mutta tuskin Pekka Virta on itse niin hölmö. Hän vain soveltaa KalPan peliin vanhoja viisauksia kansainvälisestä kiekosta viisaasti.

 

[siffa]

Ruotsin maajoukkue on käyttänyt tuota "palauttaminen"-lähtöä ikiaikaisesti, että eiköhän Pekka Virta keksi ruutia uudestaan, jos olettaa olevan sen pelin avaamisen tavan keksijä, mutta tuskin Pekka Virta on itse niin hölmö. Hän vain soveltaa KalPan peliin vanhoja viisauksia kansainvälisestä kiekosta viisaasti.

Sotket jälleen kerran asioita keskenään. DELTER teki jokin aika sitten täällä meille jokaiselle kysymyksen, että milloin termi "palauttaminen" tuli suomalaiseen PELIKIRJAKESKUSTELUUN mukaan ja mikä oli Pekka Virran osuus tämän KESKUSTELUN käynnistämisessä. Kun kukaan ei DELTERILLE vastannut, niin hän toisti kysymyksensä. Minä sitten vastasin hänelle. Kyse ei ole ollut ollenkaan siitä, mistä sinä yllä kirjoitat, koska se on aivan eri juttu se.

 

[Johannes]

Minulle peli näyttää kaiken ja keskustelen jääkiekosta, en pelikirjoista ja ei se mitä ja milloin joku jatkoajan nicki on sanonut tai kirjoittanut jotain merkitse minulle mitään, sinänsä, vaikka kunnioitankin usean kirjoittajan viisaita kirjoituksia.

Menee muuten taas ihan komediaksi tämän ketjun kirjoittelu.

Pekka Virta viisaasti soveltaa kaikkea oppimaansa jääkiekosta KalPan peliin, lähinnä Ruotsin maajoukkueen pelitapaa eri aikakausilta ja sellaista miten Ruotsi on aina pelannut. Se on fiksua Pekka Virralta ja jos joku on sitä täällä jo kommentoinut aikaisemmin, niin sekin on fiksua. Pekka Virta on fiksu valmentaja.

Se, kuka alkoi käyttää jääkiekko-keskustelussa sanaa "palauttaminen" ensimmäisenä, on triviaa, mutta hauskaa että Suomen jääkiekko-kieleen tuodaan yksinkertaisia peliä kuvaavia termejä. Keksihän Hesarikin sanan "sormitietokone", joten sovitaan Delterin keksineen termin "palauttaminen" jääkiekon suomenkieliseen keskusteluun ja tämä on ansio Delterille vai oliko se ansio sittenkin Pekka Virran. Jos niin, onnittelen Pekka Virtaa.

 

[siffa]

Tähän edelleen vastausta odotellen. Onko tosiaan niin, ettei sivun viimeisiä viestejä osata lukea?

Riittikö vastaukseni sinulle? Vastasin toistamaasi kysymykseen, vaikka et kysymystäsi juuri minulle tehnytkään.

 

[Delter]

Jos minä sitten vastaan tähän omalta osaltani, vaikka et ole kysymystäsi osoittanut kenellekään nimimerkille. Pekka Virta on termin "palauttaminen" taustahahmo. Virran "ylikiekollinen" pelitapa sai aikoinaan kovaa arvostelua Suomessa. Menestystä ei ollut tullakseen ja mm. Urheilulehdessä Petteri Sihvonen tyrmäsi suoralta kädeltä Pekka Virran pelikirjan. Kuitenkin Petteri Sihvonen alkoi tutustua tarkemmin Virran ja KalPa:n pelisysteemiin. Tuloksena oli se, että hän kirjoitti UL:ssä myönteisemmin Virran peluuttamasta jääkiekosta, koska siinä oli mm. kaikkien pelien ydinajatus pitää pelivälinettä itsellään optimaalisen paljon. Sihvonen alkoi yhdessä valmentajakaverinsa Yrjänheikin kanssa valmentaa HPK:n B-junioreita tuon Virran ylikiekollisen pelitavan suuntaan ja mennen kiekottelussa vielä Virran KalPaakin pidemmälle. Virran KalPa palutti/palauttaa tarvittaessa kiekon jo kiekotellen alkaneesta hyökkäyksestä keskialueelta takaisin omalle puolustusalueelle uutta hyökkäyksiinlähtöä varten.

Palauttaminen on ollut nähtävissä KalPa:n pelissä jo vuosia, mutta omalta puolustusalueelta hyökkäyksiinlähdön rytmitykseksi nopean, puolinopean ja viivelähdön lisäksi termi "palauttaminen" on tullut ihan hiljattain. Olen seurannut sen jälkeen joukon NHL-, SM- ja Mestis-pelejä. Palauttaminen on hyvin yleistä. Vain Mestiksen Tikin Jokipoikien ja NHL:n Tampa Bayn peleistä en palauttamisia ole havainnut.

Riittikö vastaukseni sinulle? Vastasin toistamaasi kysymykseen, vaikka et kysymystäsi juuri minulle tehnytkään.

Kyllä vain, paremmin kuin hyvin. Kiitos siitä.

Otaksumani että palauttaminen on kanonisoitu pelikirjakeskusteluun vasta ihan hiljattain, ei siis kaiketi ole ihan väärä. Minulle asia aukeni vain muutama kuukausi takaperin Urheilulehteä lukiessani. Vallitseekohan kaikkien pelikirja-analyytikkojen keskuudessa konsensus siitä, että palauttaminen voidaan tosiaan luokitella omaksi "rytmikseen", vai onko se Urheilulehden lanseeraus? Palauttaminen kun muistuttaa tietyiltä perinteistä hidasta lähtöä. Erona että kiekkoa pelataan järjestelmällisesti myös alaspäin. Miten kolmesta tuli yhtäkkiä neljä, vaikka palauttaminen on pelitapana ollut käytössä jo vuosia (Tre Kronor)?

Kysymyksiin saa toki vastata muutkin kuin siffa.

 

[Johannes]

Palauttaminen, joka on hieno termi suomenkielellä jääkiekkoon, on kuulunut Ruotsin maajoukkueen pelisapluunaan niin kauan kuin muistan. Kun vastustajan trap on kohdallaan, niin ei lyödä rännikiekkoa, luopuen kiekosta, vaan palautetaan kiekko takaisinpäin, vähän tai vähän enemmän ja aloitetaan hyökkäys alusta, jollain rytmillä ja ehkä uutta reittiä. Pyritään hallitsemaan vallan välinettä eli kiekkoa, eikä välillä luovuta kiekon hallinnasta, ellei ole pakko.

UL:n ja PS:n juttusapluunat on ilmeisesti niin loppuun syöty, että piti keksiä jotain ns. uutta, tyyliin "sim-sala-bim, 4. rytmi, palauttaminen". Muuten ei ole uutta pseudofiksua analyysiä lisää UL:n sivujen täytteeksi. On siellä UL:ssa paljon oikeaa asiaakin jääkiekosta, joten en tyrmää koko lehteä jääkiekko-kirjoittamisen osalta.

Pekka Virta fiksuna valmentajana tietysti tutkii jääkiekon pelitapoja ja ottaa löytämistään "rytmeistä" tai mistä hyvänsä löytämästään, sopivimmat KalPan käyttöön, kuten ilmeisesti tämän "palauttamisen".

Onko palauttaminen 4.lisäys hitaaseen, puolinopeaan tai nopeaan rytmiin on makuasia, koska palauttamisen jälkeen rytmi lienee hidas, puolinopea tai nopea.

 

[siffa]

Onko palauttaminen 4.lisäys hitaaseen, puolinopeaan tai nopeaan rytmiin on makuasia, koska palauttamisen jälkeen rytmi lienee hidas, puolinopea tai nopea.

Siirrytään sitten tähän uuteen aiheeseen, kun saatiin Delterin kanssa selväksi hänen kysymyksensä. Tässä on Johannekselta hyvää pohdintaa.

Palauttaminen on ollut olennainen osa jääkiekkoa jo kymmeniä vuosia. Se erottaa omalta osaltaan myös päävalmentajien pelikirjoja toisistaan. Juhani Tamminen ja Guy Boucher ovat päävalmentajia, joiden pelikirjaan ei kuulu kiekon palauttaminen keskialueelta omalle puolustusalueelle. He ovat myös erinomaisesti menestyneitä päävalmentajia. Guy Boucher on vasta 39-vuotias Tampa Bay:n päävalmentaja, joka on raketin tavoin noussut juniori- ja AHL-valmentajasta maailman eliittivalmentajien joukkoon. Tamin pelikirja poikkeaa suurimmasta osasta SM-liigan ja Mestiksen joukkueiden pelikirjoista. Olen seurannut nyt paljon NHL-jääkiekkoa ja Bouches on piristävä poikkeus siellä.

Kiekon palauttaminen keskialueelta puolustusalueelle voi tapahtua ainakin jo omasta käynnistyneestä hyökkäyksestä (Kalpa, HPK:n A- ja B-juniorit) tai keskialueen kiekon riiston jälkeen (hyvin yleistä kaikissa maailman johtavissa seura- ja maajoukkueissa) . Silloin, kun joukkue pelaa palauttamalla taaksepäin, ei hyökkäys ole nopea, puolinopea tai viivelähtö eteenpäin. Se on neljäs tapa aloittaa hyökkäys omalta puolustusalueelta. Näin yksinkertaisesta asiasta on jälleen kyse. Kun kiekko on palautettu takaisin omalle puolustusalueelle, on kiekon vastaanottaneen pelaajan reagoitava siihen, miten hän käynnistää aivan uuden hyökkäyksen: nopeasti, puolinopeasti tai viiveellä.

 

[Wäinö#16]

Silloin, kun joukkue pelaa palauttamalla taaksepäin, ei hyökkäys ole nopea, puolinopea tai viivelähtö eteenpäin. Se on neljäs tapa aloittaa hyökkäys omalta puolustusalueelta. Näin yksinkertaisesta asiasta on jälleen kyse. Kun kiekko on palautettu takaisin omalle puolustusalueelle, on kiekon vastaanottaneen pelaajan reagoitava siihen, miten hän käynnistää aivan uuden hyökkäyksen: nopeasti, puolinopeasti tai viiveellä.

Siis meinaatko, että kiekon palauttaja tietää jo hyökkäykseen lähdettäessä, että nyt pelataan palautushyökkäys vai tapahtuuko näin vain, jos viivehyökkäys epäonnistuu tai ei enää tunnukaan järkevältä?

 

[siffa]

Siis meinaatko, että kiekon palauttaja tietää jo hyökkäykseen lähdettäessä, että nyt pelataan palautushyökkäys vai tapahtuuko näin vain, jos viivehyökkäys epäonnistuu tai ei enää tunnukaan järkevältä?

Hyvä kysymys. Joskus näyttää siltä, kun katsoo KalPa:n hyökkäyksiinlähtöjä, että koko viisikko tietää sen, että kiekko palautetaan takaisin puolustusalueelle. Siellä on KalPalla yksi hyökkääjä kelaamassa volttaamalla vauhtia ja puolustaja syöttää palautetun kiekon tälle täydessä vauhdissa olevalle hyökkääjälle. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pääosin jo alkaneista hyökkäyksistä kiekko palautetaan sen takia, että halutaan pitää kiekko oman joukkueen hallinnassa ja, kun vastustaja estää hyökkäyksen etenemisen, niin pelaaja reagoi valmentajan pelikirjan mukaisesti palauttamalla kiekon omalle puolustusalueelle. Tamin ja Boucherin pelikirjat eivät tätä tapaa sisällä, joten ne etenevät aina ylöspäin syötellen tai lyömällä päätykiekon.

Toki KalPakin lyö pääosin päätykiekon silloin, kun oma hyökkäys tukehtuu keskialueelle, mutta harjoiteltu pelikirja mahdollistaa aina silloin tällöin myös palautuksen.

 

[Delter]

Palauttaminen, joka on hieno termi suomenkielellä jääkiekkoon, on kuulunut Ruotsin maajoukkueen pelisapluunaan niin kauan kuin muistan. Kun vastustajan trap on kohdallaan, niin ei lyödä rännikiekkoa, luopuen kiekosta, vaan palautetaan kiekko takaisinpäin, vähän tai vähän enemmän ja aloitetaan hyökkäys alusta, jollain rytmillä ja ehkä uutta reittiä. Pyritään hallitsemaan vallan välinettä eli kiekkoa, eikä välillä luovuta kiekon hallinnasta, ellei ole pakko.

Tuon taktiikan laajamittaisempi käyttö muuttaisi jääkiekkoa melkoisesti. Pelin tempo laskisi ja hyökkäykset olisivat pääosin ripeitä syöksyjä vastustajan puolustusalueelle. Salibandyssa palauttaminen kuuluu jokaisen joukkueen pelitapaan. Hyökkäykset ovat vastahyökkäyksiä lukuunottamatta melko maltillisia, joissa eestaas palloa sahaamalla luodaan tilaa ja odotetaan iskupaikkaa. Hyvät joukkueet pitävät palloa useita minuutteja syöttämällä usein myös alaspäin ja hyökkäyksiin lähdetään ns. alakolmion avulla jossa alimmalle pelaajalle voidaan tarvittaessa aina syöttää. Pallosta ei käytännössä koskaan luovuta vapaaehtoisesti heittämällä se vastustajan päätyyn. Voisiko salibandy olla tässä suhteessa ruotsalaisen pelitavan innoittajana?

UL:n ja PS:n juttusapluunat on ilmeisesti niin loppuun syöty, että piti keksiä jotain ns. uutta, tyyliin "sim-sala-bim, 4. rytmi, palauttaminen". Muuten ei ole uutta pseudofiksua analyysiä lisää UL:n sivujen täytteeksi.

Tätä juuri pohdiskelin, että onko kauniille lapselle vain annettu uusi nimi. Minulle tuo neljäs rytmi on ihan uusi käsite, vaikka sitä pelitapaa ovat käyttäneet joukkueet jo vuosia.

Onko palauttaminen 4.lisäys hitaaseen, puolinopeaan tai nopeaan rytmiin on makuasia, koska palauttamisen jälkeen rytmi lienee hidas, puolinopea tai nopea.

Tästä olen varovaisesti eri mieltä, sillä kiekon pyörittäminen omalla alueella antaa toisaalta myös aikaa vastustajalle organisoida puolustusta. Miten palauttamisen jälkeen on mahdollista järjestää nopea hyökkäys? Esimerkiksi Kalpaa vastaan kannattaa unohtaa liika karvaaminen ja keskittyä sumputtamaan keskialueelta alkaen.

 

[Juhaht]

Tää on kyllä takuuvarmaa huumoria tää ketju.

Lätkä on niin simppeli peli, että hiukan ihmetyttää tarve luoda yksinkertaisimmillekin asioille hienoilta kalskahtavia nimiä. Mutta kaipa niillä voidaan sitten hämätä taas urheilulehdestä maksavia uskomaan, että asiasta kirjoittavat tietävät jotain mitä muut eivät.

 

[siffa]

Tätä juuri pohdiskelin, että onko kauniille lapselle vain annettu uusi nimi. Minulle tuo neljäs rytmi on ihan uusi käsite, vaikka sitä pelitapaa ovat käyttäneet joukkueet jo vuosia.

Tässä todistat, että palauttaminen on kuulunut jo vuosia (itse asiassa vuosikymmeniä) jääkiekon pelikirjoihin. Eli mistään uudesta nimestä ei ole kyse. Sensijaan palauttaminen on niinkuin kirjoitat ollut jo pitkään yksi tapa käynnistää hyökkäys oman puolustusalueen kautta. Se on siis ollut jo pitkään neljäs rytmi omalta puolustusalueelta lähteneisiin hyökkäyksiin. Miksi sitä ei voisi ottaa esille myös pelikirjakeskusteluun, koska se on yksi osa sitä?

Tästä olen varovaisesti eri mieltä, sillä kiekon pyörittäminen omalla alueella antaa toisaalta myös aikaa vastustajalle organisoida puolustusta. Miten palauttamisen jälkeen on mahdollista järjestää nopea hyökkäys? Esimerkiksi Kalpaa vastaan kannattaa unohtaa liika karvaaminen ja keskittyä sumputtamaan keskialueelta alkaen.

Hyvin usein NHL-, KHL-, Elitserien-, SM-liiga- ja Mestisjoukkueet käynnistävät nopean hyökkäyksen palautuksen jälkeen nopealla ja pitkällä syötöllä hyökkääjälle lähelle vastustajan siniviivaa. Usein hyökkäys käynnistetään pakki-pakki puolinopealla hyökkäyksellä. Harvemmin pakki-pakki-pakki tai maalin taakse menemällä ja sinne pysähtymällä viivelähdöillä. KalPa:n ja HPK:n junioreiden käyttämä jatkokiekottelu on harvinaisempaa ainakin vielä ehkä KHL:ää ja Elitserieniä lukuunottamatta.

 

[Johannes]

Tästä olen varovaisesti eri mieltä, sillä kiekon pyörittäminen omalla alueella antaa toisaalta myös aikaa vastustajalle organisoida puolustusta. Miten palauttamisen jälkeen on mahdollista järjestää nopea hyökkäys? Esimerkiksi Kalpaa vastaan kannattaa unohtaa liika karvaaminen ja keskittyä sumputtamaan keskialueelta alkaen.

Hyväksyn, että teoriani ei ole aukoton. Ei ole helppoa hyökätä nopeasti palauttamisen perään.

Yksi vaihtoehto nopeaan hyökkäykseen palauttamisen jälkeen saattaisi kuitenkin olla se, että vastustajan esim. toinen pakki lähtee väärään aikaan vaihtoon tai sitten ylivoimapelin aikana ensin palautus ja sitten nopea hyökkäys perään. Nämä jututhan, miten toimitaan edessä näkyvän kenttätilanteen mukaan, lähtee tietysti huippupelaajilla selkärangasta....

Siffa: Ruotsin joukkueet ovat käyttäneet "palauttamista" vuosikymmeniä ja menestyksellä, mutta miksi sitä pelin osa-aluetta pitää kutsua neljänneksi rytmiksi. Ilmeisesti kaudella 2011-12 kulmapeliä hyökkäyspäässä sanotaan viidenneksi rytmiksi tai keksitään keksimällä jotain muuta vastaavaa "viisautta" UL:n myymiseen. Sheddenin "fiaskokiekossa" oli tuo ominaisuus, että palautuksen jälkeen tehtiin nopea syöttö vastustajan siniselle. Onko UL keksinyt "fiaskokiekon" ja se on nyt 4. rytmi nimeltään, jos tehdään palauttamisen perään nopea hyökkäys.

 

[Delter]

Tässä todistat, että palauttaminen on kuulunut jo vuosia (itse asiassa vuosikymmeniä) jääkiekon pelikirjoihin. Eli mistään uudesta nimestä ei ole kyse. Sensijaan palauttaminen on niinkuin kirjoitat ollut jo pitkään yksi tapa käynnistää hyökkäys oman puolustusalueen kautta. Se on siis ollut jo pitkään neljäs rytmi omalta puolustusalueelta lähteneisiin hyökkäyksiin. Miksi sitä ei voisi ottaa esille myös pelikirjakeskusteluun, koska se on yksi osa sitä?

Hölmöä kysyä tätä sinulta, koska et kyseistä aviisia ammatiksesi edusta, mutta miten Urheilulehti on vasta hiljattain herännyt tähän mystiseen neljänteen rytmiin? Jopa kaikesta pelin näkevä Petteri puhui aikaisemmin vain kolmesta hyökkäysrytmistä, vaikka ilmeisesti vuosikymmenet käytössä on ollut neljä.

Näinköhän Pekka Virta herätti Johtavan - tai jopa sinut siffa - todellisuuteen? Tai ainakin siihen numeeriseen ajattelutapaan, jota Johtavan kanssa kirjoituksienne perusteella edustatte.

 

[siffa]

Siffa: Ruotsin joukkueet ovat käyttäneet "palauttamista" vuosikymmeniä ja menestyksellä, mutta miksi sitä pelin osa-aluetta pitää kutsua neljänneksi rytmiksi. Ilmeisesti kaudella 2011-12 kulmapeliä hyökkäyspäässä sanotaan viidenneksi rytmiksi tai keksitään keksimällä jotain muuta vastaavaa "viisautta" UL:n myymiseen. Sheddenin "fiaskokiekossa" oli tuo ominaisuus, että palautuksen jälkeen tehtiin nopea syöttö vastustajan siniselle. Onko UL keksinyt "fiaskokiekon" ja se on nyt 4. rytmi nimeltään, jos tehdään palauttamisen perään nopea hyökkäys.

Hyökkäävän joukkueen kannalta kulmapeliä pelataan hyökkäysalueen kulmissa. Se ei ole siis omalta puolustusalueelta hyökkäyksiinlähtöjen rytmittämistä. Eli jälleen kerran, Johannes, kyse on ollut aivan eri asioista, mistä taas kirjoitat.

Sheddenin pelikirjassa lähdettiin omalta puolustusalueelta hyvin usein nopeasti hyökkäyksiin eli puolustajat syöttivät nopeasti hyökkäyssiniviivalla seisoneelle hyökkääjälle. Nämä nopeasti omasta päästä lähteneet hyökkäykset päätyivät silloin tällöin pitkiksi kiekoiksi.

Niinkuin kirjoitin, niin palauttamisen jälkeen voidaan lähteä omalta puolustusalueelta nopeasti, puolinopeasti tai viiveellä hyökkäyksiin.

 

[Johannes]

Hyökkäävän joukkueen kannalta kulmapeliä pelataan hyökkäysalueen kulmissa. Se ei ole siis omalta puolustusalueelta hyökkäyksiinlähtöjen rytmittämistä. Eli jälleen kerran, Johannes, kyse on ollut aivan eri asioista, mistä taas kirjoitat.

Sheddenin pelikirjassa lähdettiin omalta puolustusalueelta hyvin usein nopeasti hyökkäyksiin eli puolustajat syöttivät nopeasti hyökkäyssiniviivalla seisoneelle hyökkääjälle. Nämä nopeasti omasta päästä lähteneet hyökkäykset päätyivät silloin tällöin pitkiksi kiekoiksi.

Niinkuin kirjoitin, niin palauttamisen jälkeen voidaan lähteä omalta puolustusalueelta nopeasti, puolinopeasti tai viiveellä hyökkäyksiin.

Entä, jos palauttaa kiekon hyökkäysalueen kulmasta omalle puolustusalueelle, esim. maalivahdille, joka jatkaa kiekon keskialueelle omalle puolustajalle. Monesko rytmi tästä tulee.

Minä kirjoitan siitä, että UL:n, jossa PS työskentelee, on nähtävästi vuodesta toiseen nähtävä evoluutiota jääkiekon pelitavoissa, vaikka vain joku uusi fiksu valmentaja, kuten Pekka Virta, soveltaisi vanhoja viisauksia oman joukkueensa peliin. Minun ei tarvitse myydä ajatuksiani jääkiekosta, UL:n on myytävä lehteään. Siksi voin heitellä sarkastisia heittojani UL:n pseudoviisauksista jääkiekosta, kuten kaudella UL:n kirjoituksiin ilmestyneestä neljännestä rytmistä.

Ironian tajusi lienee myös olematon, kun kirjoitin tuosta viidennestä rytmistä kaudella 11-12 kulmapelin kautta, niin se oli ironiaa.

Mutta koko pointti onkin, että onko "palauttaminen" neljäs rytmi vain UL:n keksimä juttu myydäkseen lehteään. Onko palauttaminen vain osa pelin pelaamista vai neljäs rytmi.