Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Maple Leaf]

Valmentaja ei siis ole pelin ydin vaan se on itse peli ja sen toteuttajat eli pelaajat, yksilöt.

Tässäkin viestiketjussa on väläytelty harhaista näkemystä, jonka mukaan "pelikirja" on "pelin ydin". Ei ole. Moisen väitteen esittäminen on mahdollista vain, jos hukassa on joko terminologia tai ymmärrys siitä, mitä peli on. Joskus tuntuu siltä, että joiltakin ovat kateissa näistä asioista molemmat.

Ei pelikirja ole pelin ydin. Pelikirja on vain sopimus (tai yritys sopimukseksi) siitä, miten peliä yritetään pelata ja miten pelissä muuttuviin olosuhteisiin pyritään reagoimaan. Tätä vertausta on käytetty ennenkin, mutta käytetään nyt taas, ettei pääse unohtumaan: harva kai heiluttelee asentokirjaakaan huutaen, että tässäpä teille seksin ydintä!

 

[P.Sihvonen]

Wau - ja kiitoksia!

Kiitoksia arvon palstaveljet ja -siskot!

Miljoona lukukertaa tuli täyteen tänään tässä nimeäni kantavassa ketjussa -kuuden ja puolen lätkäkauden aikana!

Paikoin tämä keskustelu täällä on ollut tasoltaan aivan huikeaa. On väännetty pelikirjoista ja milloin mistäkin.

Ketjun avasi aikoinaan nimimerkki Vesso, kiitos hänelle.

Ja ehkä se on sitten jokin hauska kohtalo, että juuri tänään Jatkoaika on Urheilugaalassa ehdolla urheilujournalismipalkinnon kategoriassa. Toivon sydämestäni, että Jatkoaika voittaa sen!

Petteri Sihvonen
"Johtava analyytikko" :)

 

[eh]

Tämä keskustelu erilaisista johtamisfilosofioista ja niiden soveltuvuudesta jääkiekkoon menee kyllä niin kaukaa tämän ketjun aiheen ohi, että pitäisi varmaan avata sitä varten ihan erillinen ketju. Modet hoitaa?

Helpot prosessit voidaan sen sijaan systematisoida vaikka ihan äärimmilleen jo etukäteen (esim. yksinkertainen tehdastyö), jolloin johtaminenkin voi olla sen mukaista.

En tiedä, miten määrittelisit "yksinkertaisen tehdastyön", mutta esimerkiksi autotehtailla taylorilainen ihmiskuva ja ajatusmaailma on hävinnyt selvästi työn tekijöitä enemmän arvostavalle ja heidän aloitekykyynsä luottavalle lean-ajattelulle.

Aika kauas on taidettu jo päästä sellaisesta valmentamisesta ja johtamisesta, jossa joukkue nähdään koneistona. Aika kaukana taidetaan silti olla siitä, että kukaan vakavasti väittäisi pelaajien olevan pelin parhaita asiantuntijoita, joita valmentajan pitäisi vain haastaa ja tukea.

Itse en varsinaisesti näe mitään merkittävää syytä siihen, miksei jääkiekossakin voisi moinen ajatusmaailma toimia. Ketjun aiheeseen palatakseni Sihvonen on tainnut joskus jutella jotain pelaajan kokemuksen kehollisuudesta, joka estää pelaajaa olemasta analyyttinen oman suorituksensa suhteen. Ehkä se pitää paikkansa, toisaalta olisi kyllä hirmuisen mielenkiintoista nähdä Toyotan mallin mukaan järjestetty jääkiekkojoukkue.

 

[Fordél]

Tämä keskustelu erilaisista johtamisfilosofioista ja niiden soveltuvuudesta jääkiekkoon menee kyllä niin kaukaa tämän ketjun aiheen ohi, että pitäisi varmaan avata sitä varten ihan erillinen ketju. Modet hoitaa?

Toisaalta ollaan kaukana, toisaalta taas ei olla kuten edellisestä viestistäni käy ilmi eli kyllä johtamisfilosofioilla voi selittää näiden eri koulukuntien näkemyseroja.

En tiedä, miten määrittelisit "yksinkertaisen tehdastyön", mutta esimerkiksi autotehtailla taylorilainen ihmiskuva ja ajatusmaailma on hävinnyt selvästi työn tekijöitä enemmän arvostavalle ja heidän aloitekykyynsä luottavalle lean-ajattelulle.

Kuten kirjoitin, kyse oli kovasta yksinkertaistamisesta, jotta idea välittyisi. Yksinkertaisella tehdastyöllä tarkoitin sellaista työtä, jossa tiedetään tarkalleen miten lopputulos saavutetaan. Tällöin työ voidaan helposti pilkkoa palasiin ja systematisoida.

Aika kauas on taidettu jo päästä sellaisesta valmentamisesta ja johtamisesta, jossa joukkue nähdään koneistona. Aika kaukana taidetaan silti olla siitä, että kukaan vakavasti väittäisi pelaajien olevan pelin parhaita asiantuntijoita, joita valmentajan pitäisi vain haastaa ja tukea.

Itse en varsinaisesti näe mitään merkittävää syytä siihen, miksei jääkiekossakin voisi moinen ajatusmaailma toimia. Ketjun aiheeseen palatakseni Sihvonen on tainnut joskus jutella jotain pelaajan kokemuksen kehollisuudesta, joka estää pelaajaa olemasta analyyttinen oman suorituksensa suhteen. Ehkä se pitää paikkansa, toisaalta olisi kyllä hirmuisen mielenkiintoista nähdä Toyotan mallin mukaan järjestetty jääkiekkojoukkue.

Joskus kun Sihvosen juttuja kuuntelee niin tuntuu, että kovin kaukana ei olla siitä ajattelusta, että joukkue on vain koneisto. Toisaalta jos mietitään asiantuntijaorganisaation johtamisfilosofian soveltamista kiekkojoukkueeseen niin eihän se tietenkään tarkoita, etteikö pelaajia pitäisi johtaa ja laittaa heille rajoja. Tarkoitus oli koulukuntien erojen lisäksi tuoda esille johtamisteorian kautta se muutos, joka on jo tapahtumassa tai tapahtunut myös jääkiekon puolella: auktoritäärisestä ja diktaattorimaisesta johtamisesta on siirrytty keskustelevampaan tapaan, koska se sopii ko. toimintaan paljon paremmin. Tästäkin huolimatta tietyt rajat on luotava, jotta yksilöt pystyvät toimimaan yhdessä ja yhteisesti sovittua päämäärää kohti.

 

[eh]

Tästäkin huolimatta tietyt rajat on luotava, jotta yksilöt pystyvät toimimaan yhdessä ja yhteisesti sovittua päämäärää kohti.

Silti se suurin ero taylorismin ja leanin välillä koskee nimenomaan käsitystä työntekijöistä. Siinä missä edellinen näkee nämä nimenomaan tekijöinä ja antaa ajattelun johdon tehtäväksi, jälkimmäinen korostaa sitä, että työn kehittämisen pitää olla sen tekijöiden tehtävä.

Tämä aivan toista alaa koskeva artikkeli kuvaa mielestäni tätä ajattelueroa varsin hyvin. "The Lean movement is unraveling over a century of, ‘I think, you do.’" Ehkäpä aika olisi kypsä lean-ajattelulle myös jääkiekossa.

 

[siffa]

"Valmentaja on pelikirjan eli käsikirjoituksensa kanssa vaikean kysymyksen edessä: jääkö samanlaisuudesta ja tarkoista rooleista tilaa yksilöllisyydelle, luovuudelle ja spontaanisuudelle? Entä kehittyykö pelaaja yksilönä vai onko hän vain valmentajan konsepteja toteuttava robotti ja instrumentti".
"Kaiken inhimillisen toiminnan lähtökohtana on yksilö, suhde toisiin, tilanteeseen ja ympäristöön. Yksilön on aina lopulta kyettävä palaamaan takaisin itseensä. Yksilö pelaa joukkueelle joukkueen puolesta, mutta hänen autonomiaansa pitää kehittää ja varjella".
"Ihminen-urheilija ei ole pelkästään rationaalinen mekanismi ja biologinen organismi, vaan myös kykyjensä ja lahjakkuutensa mukainen mahdollisuus itsenäiseen ajatteluun, spontaanisuuteen ja luovuuteen. Luovuus on itsehavainnoinnin, kehityksen, erityisesti tunne-elämän kehityksen tärkeä elementti".

Hieno kirjoitus on Apelta kaiken kaikkiaan. Se sisältää hyvää tietoutta pelikirjojen historiasta ja niiden soveltamisesta jääkiekkoon jo 1970-luvun alkupuolelta lähtien. Pelaajista yksilöinä hän myös kirjoittaa mielestäni osuvasti.

Pitää taas lainata itseänsä, kun tämä taylorismin kovan ytimen jälkeinen pehmeä osuus Alpon kirjoituksesta on täällä sivuutettu, mutta kuitenkin on korostettu juuri näitä asioita, joista Ape kirjoittaa ja joista totean, että pelaajista yksilöinä hän kirjoittaa osuvasti.

Jukka Jalonen, jos kuka, on ihmisjohtaja ja hänen pelikirjansa sisältää myös tämän oleellisen osion. Se on kohdan 2. PELAAJAMATERIAALIN VAIKUTUS PELITAPAAN asiasisältönä:
A. Pelaajien ympärivuotinen kehittäminen
- Fysiikka, tekniikka ja pelitaidot, joukkuepelaaminen, henkiset ominaisuudet (esim. intohimo, itsenäisyys ja omatoimisuus)
B. Vahvuuksien hyödyntäminen
- yksilö- ja joukkuetasolla
C. Sopivien roolien löytyminen
- monipuolisuus, erikoistuminen, ei liian aikaisin "vasempia pakkeja"

 

[siffa]

Omasta mielestäni paras pelikirja on sellainen, joka valjastaa huippuyksilöiden parhaat ominaisuudet maksimaalisesti. Välillä tuntuu, että valitettavan usein nykyään monella, erityisesti Sihvosella, pelin ydin on valmentajassa ja hänen tavassaan nähdä peliä. Toki pelitapa on tärkeä, mutta se ei saisi koskaan tukahduttaa yksilöä ja silloin ollaan minusta jo metsässä, kun sanotaan siffan tapaan, että pelin ydin on pelikirja.

Jääkiekkojoukkueen ylivoimaisesti tärkein prosessi on pelaajien valinta. Työntekijöiden rekrytointiin alettiin kiinnittää entistä tarkemmin huomiota myös Alpo Suhosen kirjoittaman taylorismin aikana. Samoin jääkiekkojoukkueen johdon eli hallituksen, urheilutoimenjohtajan ja päävalmentajan tärkein työ on pelaajien scouttaus ja hankinta joukkueeseen. Riippuen arvioijasta niin tässä prosessi syntyy tulevan joukkueen menestystekijöistä 65%-85%. Näin asia nähtynä joukkueen kova ydin ovat pelaajat. Valmentajan osuudeksi jää sitten loput 35%-15% menestyksestä. Poikkeuksia elävässä elämässä tapahtuu palloilulajeissa onneksi jatkuvasti. TPS pelasi Kai Suikkasen aikana viime keväänä SM-liigan mestariksi, mutta on tällä kaudella jäämässä lähes saman tasoisella joukkueella ensin Heikki Leimeen ja nyt A-P Lehtosen valmentamana sarjan viimeiseksi.

Tämän illan Urhotv:n ottelu oli kahden tunnetun pelikirjavalmentajan, Erkka Westerlundin ja Kari Jalosen, joukkueiden yhteenotto. Ottelu oli korkeatasoinen, koska pelaajat noudattivat valmentajiensa ohjeita pelitavasta kurinalaisesti. Minulle yllättävää oli, että molemmat joukkueet pelasivat hyökkäyksiinlähtöjä omalta puolustusalueelta kolmella rytmillä ja kiekon palautuksia keskialueelta takaisin omalle puolustusalueelle oli molemmilla joukkueella muutama. Yllättävää tämä oli sen takia, että sekä Jalonen kuin Westerlund varsinkin ovat peluuttaneet tähän asti näkemissäni peleissä nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa. Ymmärrettäväksi pelitapojen muutokset tekee se, että molemmat päävalmentajat tiesivät joutuvansa pelaamaan hyvin organisoituja puolustusviisikkoja vastaa. Tuolloin pelkkä nopea pystysuunnan jääkiekko organisoituja puolustuksia vastaan ei ole järkevää, vaan tänä iltana nähtiin hienoa rytmitystä hyökkäyksiinlähdöissä molemmilta joukkueilta.

Itselleni parasta jääkiekossa on seurata parhaiden pelaajien älykkäitä suorituksia kentällä ja pelaajia tyyliin Selänne, Leino tai nuoremmista Granlund ja Pulkkinen. Näiden huippuyksilöiden kehityksen seuraaminen on minusta kaikkein mielenkiintoisinta alkaen aina juniori-iästä asti. Rintamahyökkäykset ja pakki-pakit ovat aivan joutavaa yksilöiden rinnalla, niitähän voi seurata vaikka suomisarjassa jos niikseen tulee. Toki hyvä valmennus on tärkeää, mutta minusta se on aina ja vain tukemassa yksilöä.

Tänä iltana HIFK-Jokerit pelissä saimme nähdä hienoja yksilösuorituksia Pulkkiselta, Granlundilta, Peltoselta, Kerälältä ja monilta muilta pelaajilta. Kun peli on hyvin organisoitua ja kurinalaista, tulevat hyvät yksilöt paremmin esiin kuin, jos pelattaisiin ilman päävalmentajien tiukasti vaatimia ohjeita. Juuri nuo mainitsemasi rintamahyökkäykset ja puolinopeat pakki-pakki hyökkäyksiinlähdöt omalta puolustusalueelta tuottavat mm. yksilöiden hienot suoritukset pelissä. Eivät ne sulje pois toisiaan vaan tukevat toisiaan.

 

[Petr T.]

Kun peli on hyvin organisoitua ja kurinalaista, tulevat hyvät yksilöt paremmin esiin kuin, jos pelattaisiin ilman päävalmentajien tiukasti vaatimia ohjeita. Juuri nuo mainitsemasi rintamahyökkäykset ja puolinopeat pakki-pakki hyökkäyksiinlähdöt omalta puolustusalueelta tuottavat mm. yksilöiden hienot suoritukset pelissä. Eivät ne sulje pois toisiaan vaan tukevat toisiaan.

Erittäin hyvin sanottu. Juuri näin se menee, tällä hetkellä Kärpät on tästä se päinvastainen esimerkki. Nyt siellä huipputaitoa omaavat yksilöt eivät erotu mitenkään, koska pelitapa ei toimi. Jos pelitapa toimisi ja päästäisiin edes välillä hyökkäämään vauhdilla ja rintamassa, niin kyllähän esim. Tenkrat ja Kreps tekisivät kovempaa jälkeä. Myös peli-ilo olisi varmasti ihan eri tasolla. Onko siffa muuten katsonut Kärppien otteita viime aikoina?

 

[Fordél]

Erittäin hyvin sanottu. Juuri näin se menee, tällä hetkellä Kärpät on tästä se päinvastainen esimerkki. Nyt siellä huipputaitoa omaavat yksilöt eivät erotu mitenkään, koska pelitapa ei toimi. Jos pelitapa toimisi ja päästäisiin edes välillä hyökkäämään vauhdilla ja rintamassa, niin kyllähän esim. Tenkrat ja Kreps tekisivät kovempaa jälkeä. Myös peli-ilo olisi varmasti ihan eri tasolla. Onko siffa muuten katsonut Kärppien otteita viime aikoina?

Tottakai pelaaminen pitää organisoida eikä sitä ole täällä tainnut kiistää kukaan. Näinhän se on ollut ja tulee aina olemaan, oli kyseessä mikä laji tahansa. Jopa niinkin yksinkertaisessa lajissa kuin pitkän matkan juoksussa on taktiikka. Se on sitten eri asia, että kuinka suuren painoarvon sille antaa kulloisessakin tilanteessa. Esim. onko Kärppien ongelma vain pelitavassa vai kenties onko jo joukkueen kasaamisessa menty aikanaan metsään? Entä onko joukkueen johtaminen ja motivointi onnistunut?

Kyse on hyvin monimutkaisesta asiasta. Joukkueella voi olla vaikka kuinka toimiva pelitapa, mutta jos palikat sen toteuttamiseen eivät ole optimaaliset tai valmentaja ei saa johdettua joukkuetta toteuttamaan pelitapaa tai kuntopohja ei riitä toteuttamaan pelitapaa niin ollaan ongelmissa. En siis sano tätä nyt juuri Kärppien kohdalta vaan ylipäänsä. Pelkän pelitavan analysointi on toki tärkeää, mutta se ei yksin riitä vaan pitäisi nähdä paremmin kokonaisuus.

 

[siffa]

Tottakai pelaaminen pitää organisoida eikä sitä ole täällä tainnut kiistää kukaan. Näinhän se on ollut ja tulee aina olemaan, oli kyseessä mikä laji tahansa. Jopa niinkin yksinkertaisessa lajissa kuin pitkän matkan juoksussa on taktiikka. Se on sitten eri asia, että kuinka suuren painoarvon sille antaa kulloisessakin tilanteessa. Esim. onko Kärppien ongelma vain pelitavassa vai kenties onko jo joukkueen kasaamisessa menty aikanaan metsään? Entä onko joukkueen johtaminen ja motivointi onnistunut?

Kyse on hyvin monimutkaisesta asiasta. Joukkueella voi olla vaikka kuinka toimiva pelitapa, mutta jos palikat sen toteuttamiseen eivät ole optimaaliset tai valmentaja ei saa johdettua joukkuetta toteuttamaan pelitapaa tai kuntopohja ei riitä toteuttamaan pelitapaa niin ollaan ongelmissa. En siis sano tätä nyt juuri Kärppien kohdalta vaan ylipäänsä. Pelkän pelitavan analysointi on toki tärkeää, mutta se ei yksin riitä vaan pitäisi nähdä paremmin kokonaisuus.

Otan kantaa tähän Fordèlin kirjoitukseen ja vastaan samalla ainakin osittain Petr T.:n kysymykseen koskien Oulun Kärppiä.

Keskustelussa otin esille sen, että jääkiekkojoukkueen ylivoimaisesti tärkein ja merkittävin prosessi on pelaajien scouttaus ja palkkaaminen joukkueeseen. Tämän kauden Oulun Kärpät on hyvä esimerkki käsitellä tältä osin Junnon, Ahon, Hillin ja Haapakosken työtä.

On todettava, että lähes maksimaalinen reaalimaailman epäonni on kohdannut Kärppien johdon hankintoja. Hankinnoista terävimmät huiput Jari Viuhkola ja Tom Preissing eivät pelaa peliäkään Kärpissä tällä kaudella. Tilalle on hankittu St. Pierre ja Timo Helbling. Loukkaantumiset ovat vaivanneet Kärppiä tällä kaudella erityisesti pakiston osalta: Juho Jokinen, Vladimir Sicak, Atte Ohtamaa, Mikko Lehtonen ja Ilkka Mikkola ovat kärsineet/kärsivät loukkaantumisista kuka enemmän kuka hieman vähemmän. Puolustajia ovat tuuranneet Kärppien A-junioreista ja K-Laserista ainakin Nico Lehto(20v), Joni Liljeblad(21v), Ville Pokka(16v) ja Teemu Metso. Hyökkääjistä loukkaantumisista ovat olleet pois Pavel Rosa, Jonathan Hedström (ei enää Kärpissä) ja Kamil Kreps. Arvokasta SM-liigakokemusta ovat saaneet A-junioreista ja K-Laserista Tomi Körkkö(19v), Riku Toivo, Toni Ståhlhammer ja V-M Koponen. Maalivahtiosastolla ei Kärpillä ole ollut yhtään helpompaa, sillä loukkaantumisista ovat kärsineet Petri Koivisto ja Ville Hostikka. Antti Rautiola ja Tomi Karhunen ovat tuuranneet heitä.

Kovan tehtävän edessä oli Mikko Haapakoski noin ison loukkaantumissuman kanssa. Hannu Aravirta on sanonut, että Kärppien peli loksahtaa kohdilleen helmikuussa. Itse olen edelleen sitä mieltä kuin olin syksylläkin, että Kärpät pelaa tällä kaudella SM-liigan finaaliottelut. Ei siellä ole yhtään joukkuetta Kärppien yläpuolella, mitä se ei voisi voittaa. Edellytys toki on, että jääkiekkojoukkueen menestyksestä 65%-85% vastaavista profiilipelaajista suurin osa on pelikunnossa maaliskuulla.

 

[halogeeni]

Esa Tikkasen menestymismahdollisuudet Jokipoikien valmentajana teilattiin Petterin toimesta, koska laidoista puskeminen on vanhanaikaista eikä niin voi pärjätä nykykiekossa. Mutta hyvinhän tuo on alkanut, neljä voittoa viidestä. Ja tuo miehen oma tituleeraus "Johtava analyytikko", sama jos esim. Alkon nimitys olisi "Johtava laillinen viinakauppa".

 

[Blackie]

Onko tämä jotain Röngän huumoria, että joskus lokakuussa tehty analyysi Ässistä ja Rautakalliosta on pistetty etusivulle muka uutena videona?

Edit: Seppänen veikkasi sijoille 6-8 ja Sihvonen sanoi, että maksimissaan sija kymmenen. Seppäsen veikkaus itse asiassa aika positiivinen verrattuna yleiseen mielipiteen tuossakin vaiheessa kautta.

 

[Konson Antti]

Ihan aluksi, minä en liiemmin mitään jääkiekosta tiedä. Seuraan sitä kyllä ja elän mukana.

Asiaan; lueskelin tuolla Uramalle potkut vai mitä - ketjua ja siellä puhe oli kääntynyt JYPin ylivertaisuuteen. Siffa siellä nyökytteli ja totesi RD:n ottaneen käyttöön viivelähdöt joka takaa menestyksen tien.

Itseäni jaksaa välillä huvittaa tämä viivelähtöjen asettaminen kaiken muun ylöpuolelle, mutta tämä taas ei kiinnostakaan ketään, joten se siitä.

Kysymykseen; kun esim. sinä Siffa nyt laskeskelet näitä viivelähtöjen määrää otteluissa, niin saisiko sinulta myös samaan hintaan tilastointia, että mihin ne sitten johtivat? Toki kaikkea ei kukaan (kai) jaksa laskea, mutta esimerkiksi maalit näistä hyökkäyksistä olisi mielenkiintoista tietää.

Vai onko se oleellista? Onko oleellisempaa huomata (onnistuneen) viivelähdön tuoma paine ja kiekon alueelle vienti?

 

[DEFENCE]

Kysymykseen; kun esim. sinä Siffa nyt laskeskelet näitä viivelähtöjen määrää otteluissa, niin saisiko sinulta myös samaan hintaan tilastointia, että mihin ne sitten johtivat? Toki kaikkea ei kukaan (kai) jaksa laskea, mutta esimerkiksi maalit näistä hyökkäyksistä olisi mielenkiintoista tietää.

Vai onko se oleellista? Onko oleellisempaa huomata (onnistuneen) viivelähdön tuoma paine ja kiekon alueelle vienti?

Tätä minä olen muitaakseni kysellyt ja ihmetellyt jossain toisessa ketjussa joskus.
Viivelähdön tarkoitushan on parantaa maalinteon mahdollisuutta organisoitua puolustusta vastaan. Viivelähtöjen tilastointi vain viivelähtöjen takia tuntuu turhalta.
Viivelähdön pitäisi tuottaa hyvä suorahyökkäys ja sitä kautta maali jos se ei ole mahdollista niin sitten kulmapeli tai sitten kiekosta luopuminen ilman riskiä tai kiekosta luopuminen jonka seurauksen päästään hyökkäys alueen riistoon.
Kiekkoa voidaan myös palauttaa ja pyrkiä uuteen hyökkäykseen,

 

[Kersakovi]

Asiaan; lueskelin tuolla Uramalle potkut vai mitä - ketjua ja siellä puhe oli kääntynyt JYPin ylivertaisuuteen. Siffa siellä nyökytteli ja totesi RD:n ottaneen käyttöön viivelähdöt joka takaa menestyksen tien.

Sehän nyt on aivan täyttä paskaa, jos väittää viivelähtöjen olevan syynä JYPin tämän kauden menestykseen. Olen nähnyt tältä kaudelta paria peliä lukuun ottamatta jokaisen JYPin ottelun, eikä (onneksi) joukkueen pelitavassa tällä kiekon hautomisella maalin takana ole juuri minkäänlaista roolia. Nämä paljon hehkutetut viivelähdöt tapahtuvat ainoastaan ylivoimalla ja vaihdon ollessa kesken, eli mistään mullistavista jääkiekon uudistuksista ei todellakaan ole kyse. Pelaajilla on selkeät ohjeet siitä, ettei kiekkoa jäädä neppailemaan omaan päätyyn tai keskialueelle, vaan jos tilaa ei ole, kiekko heitetään päätyyn ja yritetään saada vastustajan pakeille painetta, joka johtaa kiekonriistoihin hyökkäyspäädyssä.

 

[Fordél]

En ole itsekään nähnyt, että JYP olisi ottanut jotenkin erityisesti viivelähdöt mukaan pelitapaansa. Tottakai niitä on silloin tällöin pelissä, mutta johtuu varmasti lähinnä pelin silloisesta tapahtumasta eikä niinkään pelitavasta.

Mitä tulee taas viivelähtöihin ja niiden vaikutukseen maalintekoon niin käsittääkseni edelleen suurin osa maaleista tulee muuta kautta kuten kiekon riistoista ja niistä käynnistetyistä suorista nopeista hyökkäyksistä. Viivelähtöjen merkitys pelille tulee jostain ihan muualta kuin vaikutuksesta maalintekoon. Ja edelleen en allekirjoita, että pelissä pitäisi olla joku tietty määrä viivelähtöjä, joka olisi avain onneen. Sellainen ajattelu menee jo liiallisuuksiin pelin systematisoinnissa.

 

[siffa]

Sehän nyt on aivan täyttä paskaa, jos väittää viivelähtöjen olevan syynä JYPin tämän kauden menestykseen. Olen nähnyt tältä kaudelta paria peliä lukuun ottamatta jokaisen JYPin ottelun, eikä (onneksi) joukkueen pelitavassa tällä kiekon hautomisella maalin takana ole juuri minkäänlaista roolia.

Näytä minulle jonkun kirjoittama viesti, jossa näin väitetään. Palaan sitten asiaan, jos antaa aihetta.

Ihmettelen sitä, kun Lukon osiossa käytyä keskustelua referoidaan täällä, jossa niillä kirjoituksilla ei ole mitään yhteyttä tämän viestiketjun kanssa. Miksi ette kirjoitelleet Lukko-osioon silloin, kun kävin viivelähtökeskustelua tarkkojen tilastointieni pohjalta? Ne pitävät Tamia läinatakseni vuoren varmasti paikkansa.

 

[Konson Antti]

Pahoitteluni aloittelijamaisesta virheestä offtopicin suhteen. Minä otin puheeksi tuon Lukko-keskustelun ja käytin sitä vain aasinsiltana kysymykseeni viivelähtöjen laskemisesta.

Tottahan se on, että ketjun nimi on Petteri Sihvonen. Kuitenkin täällä on keskusteltu jo niin paljon pelikirjoista ja kaikkeen siihen liittyvästä, jolloin oletin kysymykseni sopivan tänne. Oikea paikka olisi ehkä ollut jopa pelikirja-keskustelu.

 

[halogeeni]

Hannu Aravirta on sanonut, että Kärppien peli loksahtaa kohdilleen helmikuussa. Itse olen edelleen sitä mieltä kuin olin syksylläkin, että Kärpät pelaa tällä kaudella SM-liigan finaaliottelut.

Tästä ketjusta poimittu lainaus vaikka vähän aiheesta ohi, mutta uskotko vielä Kärppien pelaavan finaaleissa? Jos uskot niin mitkä tekijät mielestäsi puhuvat sen puolesta?

 

[siffa]

Mitä tulee taas viivelähtöihin ja niiden vaikutukseen maalintekoon niin käsittääkseni edelleen suurin osa maaleista tulee muuta kautta kuten kiekon riistoista ja niistä käynnistetyistä suorista nopeista hyökkäyksistä. Viivelähtöjen merkitys pelille tulee jostain ihan muualta kuin vaikutuksesta maalintekoon. Ja edelleen en allekirjoita, että pelissä pitäisi olla joku tietty määrä viivelähtöjä, joka olisi avain onneen. Sellainen ajattelu menee jo liiallisuuksiin pelin systematisoinnissa.

Katsoin juuri Philadelphia-Washington ottelun suorana. Philadelphia nousi jo viime keväänä Detroitin jälkeen yhdeksi NHL:n suosikkijoukkueekseni. Maailman huippujoukkueista juuri Detroit ja Philadelphia pelaavat ottelusta toiseen omalta puolustusalueelta hyökkäyksiin lähtien neljällä rytmillä: nopeilla, puolinopeilla, viive- ja palautuslähdöillä. Yön ottelussa Philadelphia pelasi 3. erässä 5 viive- ja 4 palautuslähtöä. Tällä hetkellä toista äärimmäistä jääkiekkoa pelaa Esa Tikkasen johdolla Jokipojat. Vaasan Kuparisaaressa tilastoin Jokipojilta 14.1.2011 Sport-Jokipojat pelissä 1. erässä 20 puolustajan nopeaa purkua laidan kautta ja näistä 6 päätyi pitkäksi kiekoksi. Tikkanen oli karsinut omalta alueelta hyökkäyksiin lähdettäessä jopa puolinopeat pakki-pakki syötötkin Jokipojilta pois, viivelähdöistä puhumattakaan. Jokipojat ei pelannut yhtään viivelähtöä tuossa Vaasan ottelussaan, mutta selkeä Tikkasen pelitapa sillä oli koko ottelun ajan.

Kerrattakoon se nyt sinulle vielä jälleen kerran, että Jukka Jalonen on ohjeellisesti määritellyt tasapainoisen omalta puolustusalueelta lähtevän hyökkäyspelin viivelähtöjen määräksi 5vs5 pelissä paljon puhutun 7 viivelähtöä. Käytäntö on osoittanut, että 7:n molemmin molemmin puolin viivelähtöjen määrä pyörii niillä joukkueilla, joilla pelin rytmittäminen myös viivelähdöillä kuuluu pelikirjaan.

 

[siffa]

Tästä ketjusta poimittu lainaus vaikka vähän aiheesta ohi, mutta uskotko vielä Kärppien pelaavan finaaleissa? Jos uskot niin mitkä tekijät mielestäsi puhuvat sen puolesta?

Lue koko Kärppiä koskeva viestini #6499. Siinä on vastaus sinulle. Mikään ei ole muuttunut siltä osin.

 

[Cobol]

Maailman huippujoukkueista juuri Detroit ja Philadelphia pelaavat ottelusta toiseen omalta puolustusalueelta hyökkäyksiin lähtien neljällä rytmillä: nopeilla, puolinopeilla, viive- ja palautuslähdöillä. Yön ottelussa Philadelphia pelasi 3. erässä 5 viive- ja 4 palautuslähtöä.

NHL:ssä kehitys tähän suuntaan alkoi sääntöudistuksesta. Siihen asti tuota yllä kuvailemaasi "Tikkasen pelitapaa" nähtiin lähes sellaisenaan varsinkin vanhan liiton valmentajien joukkueissa. Pelitavallisesti katsoen jääkiekko on muuttunut erittäin paljon NHL:ssä muutamassa vuodessa. Nopein pelitavallinen muutos nähtiin Philadelphiassa, joka teki sen viime kauden aikana samassa yhteydessä kun Stevens sai potkut kesken kauden ja entinen Carolinan koutsi Laviolette nousi hänen tilalleen. Kun siihen asti Flyers pelasi pääosin laitojen kautta nopein lähdöin yksinkertaista pystysuunnan kiekkoa joko maalille tai päätyyn, Laviolette uudisti pelitavan yhdistäen nopeisiin, puolinopeisiin, viive- ja palautuslähtöihin pelaamisen keskustan kautta ja rintamahyökkäykset sekä ns. kovan pelaamisen edut. Flyers nousi liigan pohjilta ensin rankkareilla playoffeihin ja sitten erinomaisen tasapainoisella pelaamisella Stanley Cupin finaaleihin asti. Flyersista voi siksi sanoa, että pohjoisamerikkalaisen jääkiekon muutos konkretisoitui oikeastaan Flyersissa, vaikka lähes samalla tavalla pelasi jo aiemmin monet muut joukkueet kuten Detroit ja Pittsburgh.

NHL:ssä kapean kaukalon ja isojen miesten pelaamisessa on yksi merkittävä ero Eurooppaan nähden. Maalinedusta ja oma alue on yleensä tukittu erinomaisesti ja kulmapeliä sekä kiekko päätyyn -pelitapaa käytetään sen takia taktisesti. Koska puolustukselta erilainen estäminen on kitketty varsinkin SM-liigaan verrattuna erinomaisen hyvin, joukkueet ovat pystyneet kapeasta kaukalosta ja keskialueen tukkimisesta huolimatta kehittämään kiekollista peliä tai pikemminkin kontrolloimaan kiekkoa ja hyökkäämään tasapainoisesti ja organisoidusti. Mainitsemasi Flyers on valmentajan vaihdon jälkeen tällä osa-alueella yksi NHL:n parhaista seuroista.

En malta olla toteamatta yhtä suomalaisen jääkiekon ongelmaa. Koska täällä saa estää kiekotonta pelaajaa lähes vapaasti ja painia vaikka tarpeen mukaan hänet jäähän, Tikkasenkin organisoimalla pelitavalla voittaa Mestiksessä kun pelitavallisesti lähes yhtä köyhä pelaaminen riittää myös SM-liigassa. Jos meillä olisi käytössä vastaava linja estämisiin kuin NHL:ssä, nähtäisiin täällä todennäköisesti myös samansuuntainen pelitavallinen kehitys. Nyt siihen ei ole tarvetta ja pystysuunnan jääkiekko yhdistettynä tiukkaan miesvartiointiin painilla höystettynä vie suomalaista jääkiekkoa taaksepäin.

 

[Fordél]

Kerrattakoon se nyt sinulle vielä jälleen kerran, että Jukka Jalonen on ohjeellisesti määritellyt tasapainoisen omalta puolustusalueelta lähtevän hyökkäyspelin viivelähtöjen määräksi 5vs5 pelissä paljon puhutun 7 viivelähtöä. Käytäntö on osoittanut, että 7:n molemmin molemmin puolin viivelähtöjen määrä pyörii niillä joukkueilla, joilla pelin rytmittäminen myös viivelähdöillä kuuluu pelikirjaan.

Juuri tätä tarkoitin. Luku tulee käytännöstä pelitapahtumien kautta ja se on jonkinlainen keskiarvo. Aivan kuten voidaan todeta, että keskimääräisesti jääkiekkopelissä tulee noin parisataa hyökkäystä joukkuetta kohden tai että noin kolmanne maaleistä syntyy puolustusalueen hyökkäyksistä. Se kuinka moni näistä on saanut alkunsa viivelähdöstä, olisi mielenkiintoista tietää.

 

[Cobol]

Juuri tätä tarkoitin. Luku tulee käytännöstä pelitapahtumien kautta ja se on jonkinlainen keskiarvo. Aivan kuten voidaan todeta, että keskimääräisesti jääkiekkopelissä tulee noin parisataa hyökkäystä joukkuetta kohden tai että noin kolmanne maaleistä syntyy puolustusalueen hyökkäyksistä. Se kuinka moni näistä on saanut alkunsa viivelähdöstä, olisi mielenkiintoista tietää.

Ei kai viive- ja palautuslähtöjen merkitys siinä ole, moniko niistä päättyy maaliin. Oleellisempaa on saada tilanteen mukainen oma viisikkopelaaminen organisoitua paremmin kuin vastustajan viisikkopelaaminen.

 

[Fordél]

Ei kai viive- ja palautuslähtöjen merkitys siinä ole, moniko niistä päättyy maaliin. Oleellisempaa on saada tilanteen mukainen oma viisikkopelaaminen organisoitua paremmin kuin vastustajan viisikkopelaaminen.

Kyllä kyllä, koska aika harva niistä päätyy maaliin, mutta olisikin mukava kuulla jotain tilastoa asiasta.