Ape kirjoittaa mm. näin:
"Pelikirja on ollut 1940-luvulta lähtien palloiluvalmentajien käytössä joukkueelle ja pelaajille käsikirjana. Siinä on määritelty valmentajan filosofiaa pelitavasta ja pelityylistä. Pelikirja on käsikirjoitus, joka parhaimmillaan määrittelee yksilöiden taktisen yhteistyön luonteen ja pelilliset tavoitteet".
"Tämä pelaajien valinta-harjoituttaminen-aika-tila-suoritus-tehokkuus-valvonta-akselin isänä voidaan pitää erästä herra Tayloria. Hän mullisti 1900-luvun alussa USA:n autoteollisuuden kehittämällä liukuhihnan Fordin autotehtaille".
"Laajasti sovellettu taylorismi tuli urheilussa käyttöön ja julkisuuteen muutaman nimekkään valmentajan pelikirjasovellutuksina, joissa pyrittiin rationalisoimaan peli ja saavuttamaan maksimaalinen teho ja menestys".
Alpo Suhosen ajatukset taylorismista pelikirjojen tieteellisena pohjana saivat minut kertaamaan taylorismin eli tieteellisen liikkeenjohdon (taylorism, scientific management) periaatteita 1910-luvulta. Taylorismi perustui käytännön kokemuksiin, joiden perusteella alettiin tehostaa ja organisoida teollisuustyötä uudella tavalla. Taylorismin uudistuksista voidaan poimia muutamia tärkeitä seikkoja, jotka Suhonen tarkoittanee olleen palloilulajien ja siis myös jääkiekon pelikirjojen pohjina: työtehtävien osittaminen ja standardointi, huomio rekrytointiin, työnjohdon tehostaminen, sovittujen työtapojen kouluttaminen.
Pisimmälle jääkiekon pelikirjojen kehittämisessä on Suomessa edennyt Jukka Jalonen. Tärkeitä pelikirjojen uudistajia ovat olleet Suomessa mm. Erkka Westerlund, Raimo Summanen ja Pekka Virta.
Jukka Jalosen viimeisin ja laajin pelikirja on otsikoitu `Pelitavan rakentaminen ja kehittäminen`. Sen sisältö on sisällysluettelomaisesti esitetty seuraava:
1. MINKÄLAISTA PELIÄ HALUAN JOUKKUEENI PELAAVAN?
A. Hyökkäysalueen puolustuspeli
B. Keskialueen puolustuspeli
C. Puolustusalueen puolustuspeli
D. Puolustusalueen hyökkäyspeli
E. Keskialueen hyökkäyspeli
F. Hyökkäysalueen hyökkäyspeli
G. Erikoistilanteet
H. Maalivahtipeli
I. Pelin rytmittäminen tilanteen mukaan
J. Pelinopeus
K. Puolustus- ja hyökkäyspelin tasapaino
L. Voittamisen vaatimukset
2. PELAAJAMATERIAALIN VAIKUTUS PELITAPAAN
A. Pelaajien ympärivuotinen kehittäminen
B. Vahvuuksien hyödyntäminen
C. Sopivien roolien löytäminen
3. PELITAVAN OPETTAMINEN
A. Kesäharjoittelu
B. oheisharjoittelu jääkauden aikana
C. Video- ja muut palaverit
D. Jääharjoittelu
-JÄÄHARJOITUKSEN RAKENNE
-- tekniikkaharjoite ja mv:n lämmittely, perinteinen syöttökierto, pelinomainen syöttökierto, suunnanmuutosharjoitteet, maalivahti- ja/tai maalintekoharjoite, perustilanneharjoite, pienpeli tai sovellettu peli, peliosuus, nopeusosa (ja maalinteko)
4. PELITAVAN JATKUVA PÄIVITTÄMINEN!!!
A. Hienosäädä, älä muuta koko pakettia!
B. Ole askeleen muita edellä!
Puolustusalueen hyökkäyspeliin olen itse kiinnittänyt erityishuomiota parin viime kauden ajan. Olen oppinut automaationa huomioimaan omalta puolustusalueelta lähtevät kolmen rytmin nopeat, puolinopeat ja viivelähdöt. Uusimmassa Urheilulehdessä Petteri Sihvonen on ottanut neljänneksi rytmiksi palauttamisen omalle puolustusalueelle ja siitä hyökkäyksiinlähtö. Katsoin SM-liigaottelun KalPa-Kärpät sekä NHL-ottelun Colorado-NYI ja totesin, että molemmissa peleissä palautettiin kiekko useaan otteeseen omalle puolustusalueelle, joten tuo neljäs rytmi oli ainakin KalPa:n, Kärppien ja Coloradon pelikirjojen sisältönä.