Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[siffa]

Näinköhän Pekka Virta herätti Johtavan - tai jopa sinut siffa - todellisuuteen? Tai ainakin siihen numeeriseen ajattelutapaan, jota Johtavan kanssa kirjoituksienne perusteella edustatte.

Homma on edennyt omalta kohdaltani siten, että jääkiekon parissa olin ollut pitkän ajan eri tehtävissä ennenkuin Johtava Jukka Röngän ratkaisevalla avulla alkoi avata Urheilulehdessä jääkiekon pelikirjojen sisältöjä. En ollut kiinnittänyt niihin mitään huomiota, vaikka niitä oli kertynyt 80-luvulta alkaen Jääkiekkoliiton ja eri seurojen päävalmentajien tekeminä hyllyille pölyttymään. Tutkin nuo pelikirjat tarkoin ja hankin vielä Kouvolassa asuessani jalkapallopuolelta MyPa:n pelikirjan, jonka oli tehnyt Juha Malinen. Olin siis 100%:n varma, että jalkapallon tapaan jääkiekko oli pelikirjapeli. Sitten tuli tuo Alpo Suhosen kirjoitus jääkiekon pelikirjojen ja taylorismin yhteyksistä jo kymmenien vuosien takaa myös esille kansioiden kätköistä. Jääkiekkoa olen nyt oppimassa pelien kautta ja toteamassa sekä tilastoimassa yhtä/kahta asiaa kerrallaan. Johtavan sanoin, peli näyttää kaiken.

Minä edustan ihmislähtöistä johtamistapaa, jossa yksilö on kaiken keskiössä. Pelaajat siellä peliä pelaavat. Pelikirjat antavat pelaajille turvan tehdä jäällä oikeita reagointeja, joita pyritään harjoittelemaan etukäteen harjoituksissa.

 

[msg]

Niin jääkiekko, tuo palloiluperheen äpärälapsi, on ollut piristävä poikkeus pallopelien joukossa, koska siitä on pääosin puuttunut pelivälineen leipominen omalla alueella.
Ja jääkiekkohan on myös siltä osin ollut palloperheessä poikkeus, että pelivälinettä pitävään pelaajaan on saanut kohdistaa sääntöjenkin puitteissa hyvinkin voimakkaan fyysisen kontaktin.

Nythän NHL:ää myöten(siis ainakin siffan mukaan) on taklauksien määrää sääntotulkinnoilla rajoitettu ja mukaan on otettu laajamittaisemmin pelivälieen pelaaminen alaspäin ja sen hautominen omalla alueella.

Nämä muutoksen ovat tuoneen jääkiekon, tuon palloperheen äpärälapsen, lähemmäs palloperheiden suurta perhettä.

Ennen jääkiekko oli nopeutta ja fyysisyyttä arvostavien pelaajien ja katsojien peli. Johtavat analyytikot ja numeerisesti lajia tarkkailevat älyköt ovat olleet vähissä kiekkokatsomossa, mutta tähän on tulossa suurimittainen muutos. Entiset fyysisen ja nopean pelin ystävät jättävät katsomot kyllästyttyään katselemaan peliä, jossa ei ole taklauksia, tunnetta ja jossa pelivälinettä leivotaan omalla alueella kyllästymiseen asti.

Entistä useammat matsit päättyvät vähämaalisina ja maalivahtien torjunnatkin jäävät entistä useammin 20 torjunnan tuntumaan, koska hyökkäyksien määrä vähenee dramaattisesti kunhan kaikki joukkueet ymmärtävät alaspäin syöttelyn autuuden.

Pelikirjaihmisille, anlyytikoille ja ruutuvihkomiehille tämä on varmaan mieleen, kun äpärälapsesta tulee salonkikelpoinen pelikirjalaji. Sääli vain niitä liigaseurojen toimitusjohtajia ja myyntimiehiä, jotka joutuvat jatkossa myymään luistimilla pelattavaa salibandyä.
Tulavaisuuden yleisömääriä voi hahmottaa vaikka katsomalla Salibandyliigan katsojakeskiarvoja, mutta mitäpä äpärälapsi ei tekisi päästäkseen pallopelien perhealbumin kuviin. Jos se sitten vaatii lajin fyysisen ja nopean perusluonteen totaalista muuttamista ja katsojien karkoittamista vaikkapa vapaaotteluta katsomaan, niin sitten se vaatii.

 

[choose_life]

Analyytikoille ja ruutuvihkomiehille tämä on varmaan mieleen, kun äpärälapsesta tulee salonkikelpoinen pelikirjalaji. Mutta mitäpä äpärälapsi ei tekisi päästäkseen pallopelien perhealbumin kuviin.

Jepjep. Tästä joku oikea (psyko)analyytikko voisi vetäistä ilkeänkin allegorian siihen elävän elämän (kiekko)todellisuuteen, jonka kanssa keskustelulla on taas yhtä paljon tekemistä kuin Petteri Sihvosella ja journalismilla... mutta annetaan nyt olla.

Jos se sitten vaatii lajin fyysisen ja nopean perusluonteen totaalista muuttamista ja katsojien karkoittamista vaikkapa vapaaottelua katsomaan, niin sitten se vaatii.

Vapaaottelu on muuten hieno laji, suosittelen. Siinä selittelyllä, takinkäännöillä, pseudo"tieteellisillä" itsestäänselvyyksillä ja ruutuvihkoilla pärjää, jos mahdollista, vielä huonommin kuin jääkiekossa - ja sanojen ja tekojenkin on ikään kuin pieni pakko vastata toisiaan, tai touhu loppuu lyhyeen:).

 

[Johannes]

Sheddenin pelikirjassa lähdettiin omalta puolustusalueelta hyvin usein nopeasti hyökkäyksiin eli puolustajat syöttivät nopeasti hyökkäyssiniviivalla seisoneelle hyökkääjälle. Nämä nopeasti omasta päästä lähteneet hyökkäykset päätyivät silloin tällöin pitkiksi kiekoiksi.

Niinkuin kirjoitin, niin palauttamisen jälkeen voidaan lähteä omalta puolustusalueelta nopeasti, puolinopeasti tai viiveellä hyökkäyksiin.

Luulen kyllä todistaneeni paikanpäällä aika paljon enemmän Sheddenin valmentamia pelejä kuin sinä siffa. Olin HIFK:n kausikorttikatsoja, kun Shedden valmensi HIFKiä kaudella 05-06. Kirjoittelet ihan omiasi, jos väität, ettei Sheddenin pelitapaan kuulunut osana palauttaminen ja nopea hyökkäys sen perään. Ainoa ketju, joka omaksui tämän osan ns. neljännestä rytmistä, jota UL herjasi fiaskokiekoksi, oikein hyvin, oli Luttinen-Hauhtonen-Salmelainen. Pitkiä kiekkoja tuli paljon, mutta sehän on vain kehnoa toteuttamista muiden ketjujen osalta, ei muuta. Opetat muita asiassa, josta et todellisuudessa ole oikein kartalla, jälleen kerran.

Lisäksi, et kutsu enää palauttamista neljänneksi rytmiksi, vaan kirjoitat, että "palauttamisen jälkeen" lähdetään omalta alueelta jollain tutuista kolmesta rytmistä.

 

[siffa]

Kirjoittelet ihan omiasi, jos väität, ettei Sheddenin pelitapaan kuulunut osana palauttaminen ja nopea hyökkäys sen perään.

Näin varmasti tekisin. Sen takia en niin ole kirjoittanutkaan.

Edit: Vapaaottelut on otettu puheenaiheeksi. Itse seuraan UFC-turnauksia ja olen niistä jonkin verran täällä JA:ssa kirjoitellutkin. UFC 126 ja huipputaitava ottelija Anderson Silva on nähtävä livenä aivan ehdottomasti tuossa helmikuun alkupäivinä.

 

[Johannes]

Siffa: Shedden oli siis edistyksellinen valmentaja, jonka pelisapluunaan kuului jo 5 kautta sitten palauttaminen ja sen jälkeen nopea hyökkäys.

Huomaan, että et näin väittänytkään tässä ketjussa. Se onkin ollut UL, joka ei ole ymmärtänyt Sheddenin pelitavan nyansseja osaamattomuuttaan ja kirjoitellut fiaskokiekosta, kun olisi pitänyt kirjoittaa, että "Shedden yrittää opettaa HIFK:lle edistyksellistä palauttaminen/nopea hyökkäys-pelitapaa osana HIFK:n muuta pelitapaa."

Entäpä palauttaminen neljäntenä rytminä, oletko siffa kirjoittanut siitäkään asiasta vai onko palauttaminen nyt vain osa peliä ja sen jälkeen lähdetään eteenpäin jollain kolmesta tutusta rytmistä.

 

[Keltainen Jaffa]

Olikos se nyt viikko sitten, kun Sihvonen Seppäsen kanssa Urheilulehden sivuilla videossaan kehui Jokerien pelillistä ilmettä ja Westerlundia, erityisesti sitä, että Erkka laittoi ensin Jokereiden puolustuspelin kuntoon ja vasta sitten alkoi opettamaan hankalampia juttuja. Takinkäännös positiivisempaan suuntaan oli niin huomattava ja korni, että jäin odottamaan, koska takki kääntyy uudestaan ja alkaa kunnon tylytys (erityisesti koska Jokerien pelaaminen on aivan hiljattain alkanut olla ihan suolesta - taas).

Ja tänään ilmestyneessä Urheilulehdessähän se tylytys taas alkoi, kahta kauheampana.

Jokerithan ei pelaa nyt hyvin, se on fakta, mutta mikä minua todella kummastuttaa uudessa artikkelissa on Sihvosen analyysit. Sihvosen mukaan Jokereiden pitäisi pelata samanlaista kiekkoa (pelikirjaa) kuin Torinon hopeamaajoukkue, koska valmentaja on sama. Eihän se näin voi toimia. Sihvonen ei ota ollenkaan huomioon pelaajiston laatua tai luonnetta.

Hetki sitten Sihvonen suitsutti sitä, että aloitettiin puolustuksesta uuden opiskelu ja se on Westerlundin NEROUTTA. Nyt kelkka on kääntynyt niin, että on Kekäläisen surkeutta, että ei aloitettu hyökkäämisestä uuden opiskelu. Nyt hyökkäys-puolustus-hyökkäys olisi ainoa oikea tärkeysjärjestys.

Jokereiden pitäisi myös pystyä käyttämään viittä (5) eri hyökkäykseen lähtöä. Olenko ajastani jäljessä, mutta eikö niitä ollut neljä? Koska se viides keksittiin?


Sori, minulta pärkyää rasat (= palaa hihat) Sihvosen tekstejä lukiessa turhanki helposti, mutta mielestäni tuossa on pari huomion arvoista pointtia, Jokereiden peli-ilmeestä huolimatta.

 

[Wäinö#16]

Olihan tuo taas hirvittävän paska artikkeli, vaikka sitä lukisi ihan ilman mitään värilaseja. Sihvosella alkaa yksinkertaisesti loppumaan vieteristä veto ja tuntuu, että noita juttuja tulee nyt ihan perinteisellä copy-paste-metodilla. Kuvat vaan vaihdetaan ja vähän otsikoita muutellaan. Ja se pitää muistaa mainita, että Westerlund on mulkku ja käärme sekä takinkääntäjä, Torinon hopea oli vain ja ainoastaan Sihvosen ansioita, kun briljantilla tavalla UL puuttui maajoukkueen peliin MM-kisoissa 2005 ja Torinossa oli sitten taas pelilaput kunnossa, kun Sihvonen oli kertonut kuinka tulee pelata (huoh...). Optimaalinen pelitapa on pelata neljällä rytmillä, täsmällisemmin sanottuna viidellä. Nämä rytmit kun löytyy, niin valmentaja on samantien briljantti nero. Shedden ja havumetsät taisi tästä jutusta jäädä epähuomiossa pois. Kaiken kruunaa lukuisat kirjoitusvirheet, esim. trapp, perinteiseen UL-tyyliin. Ja oikeastiko Sihvonen meinaa, että oli Kekäläiseltä ammattivirhe olla kysymättä Westerlundilta ajatteleeko hän pelistä hyökkäys-puolustus-hyökkäys? Eiköhän Kekäläisen ja Westerlundin keskinäinen luottamus perustu vähän muihin asioihin, että tuollaista tarvii edes kysyä.

Oikeasti Sihvonen on aikaa sitten hukannut analyytikon tehtävän ytimen. Se on nimenomaan analysoida joukkueita ja niiden peliä. Mielellään mahdollisimman syvällisesti ja siten että valmentajien kanssa olisi edes jotain interaktiota. Ei tunkea joka paikkaan omaa ajatustaan optimaalisesta pelitavasta ja jättää muut analyysit tekemättä. Tällä kaudella on heitelty mutuilua sinne tänne ja kaikkea peilataan tähän omaan täydelliseen pelitapaan. En edes muista milloin olisin viimeksi lukenut edes kohtalaisen jutun Sihvoselta. Petterillä on liian suuri ego toimittajan rooliin, että voisi hoitaa hommaan laadukkaasti. Ehkä mahdollinen HPK:n A-junnujen valmennus ensi kaudella hivelisi jo sen verran egoa, että juttujen laatukin samalla paranisi.

 

[eh]

Kiekon palauttaminen keskialueelta puolustusalueelle voi tapahtua ainakin jo omasta käynnistyneestä hyökkäyksestä (Kalpa, HPK:n A- ja B-juniorit)

Lisätäänpä listaan IFK:n A-juniorit. Harmi kun Göran Stubb seuraili viime lauantaina videokameransa kanssa vain Ruuttua, muuten voisi olla saatavilla hyvää videomateriaalikin aiheesta.

 

[Kaukosäädin]

Jokereiden pitäisi myös pystyä käyttämään viittä (5) eri hyökkäykseen lähtöä. Olenko ajastani jäljessä, mutta eikö niitä ollut neljä? Koska se viides keksittiin?

Etkö hyvä mies ymmärrä, että mitä enemmän sitä parempi.

Vielä vuosi sitten modernia jääkiekkoa oli Sihvosen mukaan kolmen hyökkäysrytmin (nopea, puolinopea, viivelähtö) käyttäminen, mutta nyt se ei ole enää mitään. Jääkiekko kehittyy koko ajan hurjin harppauksin ja nyt on muotia pelata viidellä rytmillä. Ilves yritti Lukko pelissä uutta kuuden(rytmin)taktiikan pajuojalaista jääkiekkoa, jossa kiekko palautettiin ensin maalivahdille, jonka jälkeen jäälle tuli kuudes kenttäpelaaja kuudennesta aallosta ja haki kiekon maalivahdilta. Tästä tilanteesta tuomittiin kuitenkin jäähy.

 

[Johannes]

Jääkiekko, tuo pallopelien äpärälapsi, on tullut vaiheeseen, jossa peli kehittyy valon nopeudella. Einsteinin teorian mukaan , kun nopeus lähestyy valon nopeutta, niin kappaleen, tässä tapauksessa tekstin, painoarvo nousee äärettömäksi. Uusien rytmien löytyminen jääkiekosta on siis väistämätöntä, koska muuten vauhti hidastuu poispäin valon nopeudesta ja tekstin painoarvo pienenee. Siksi pelin evoluutio on viikottainen prosessi, vuosikymmenten pysähtyneisyyden ajan jälkeen.

 

[msg]

Olisi kyllä mukava kuulla johtavan ja johtavaa peesaavien mielipide siitä onko jääkiekon perusolemus nopeana kontaktilajina muuttumassa oleellisesti kohti muita suuria pallopelejä ja onko tämä se suunta, johon jääkiekkoa halutaan viedä.

Minusta tämä alaspäin syöttäminen ja pelivälineen leipominen omassa päässä sekä taklauksien vähentämien muuttaa lajin perusluonnetta oleellisesti kohti salibandyä tai jalkapalloa. Itse olen aina pitänyt lajeista, joissa hyökkäyksien määrä on suuri ja peli on nopeaa. Koripallossahan alaspäin syöttäminen ja pallon leipominen omassa päädyssä on aikarajoituksissa estetty. On miettittävä että jos ja kun jääkiekko lähenee salibandyä, niin pitäisikö jääkiekkossakin ottaa joku aikaraja, jonka aikana kiekko pitää saada joko keskiviivan yli tai hyökkäysalueelle?

 

[Major Julli]

Ohessa rytmit keskustelun helpottamiseksi:

1. hautominen
2. nopea hautominen
3. syöttö takaisin hautomaan
4. poikittaissyöttö-avaus
5. poikittaissyöttö-poikittaissyöttö-avaus
6. poikittaissyöttö-poikittaissyöttö-poikittaissyöttö-avaus
7. poikittaissyöttö-poikittaissyöttö-poikittaissyöttö-poikittaissyöttö-avaus
8. avaus-palautus
9. avaus
10. rännikiekko
11. roikku keskialueelle
12. pitkä kiekko
13. kiekko katsomoon
14. kiekon menetys

Elikkä rytmejä on neljätoista suppeassa tarkastelussa, laajemmin varioiden päälle viisikymmentä. Tepsin alkukauden ongelmat johtuivat pitkälti siitä, että joukkue avasi lähinnä rytmeillä 11-14, kun taas kehittyneemmän pelikirjan Jyp rytmeillä 9 ja 4

 

[Cobol]

Olihan tuo taas hirvittävän paska artikkeli, vaikka sitä lukisi ihan ilman mitään värilaseja. Sihvosella alkaa yksinkertaisesti loppumaan vieteristä veto ja tuntuu, että noita juttuja tulee nyt ihan perinteisellä copy-paste-metodilla. Kuvat vaan vaihdetaan ja vähän otsikoita muutellaan. Ja se pitää muistaa mainita, että Westerlund on mulkku ja käärme sekä takinkääntäjä

Sain sen aamuvarhaisella luettua. Kuten usein, paljon oli kuviteltua levikin edistämisen myyntikuraa. Siitä osuudesta ei enempää kuten ei siitäkään että Jokeripestin aluksi Erkka oli P Sihvosen mukaan kuutamolla, sitten ytimessä ja nyt jo tunkiolla :)

Tällä kertaa P Sihvonen on katsonut NHL-pelejä ja NHL:n parhaimpien joukkueiden pelitapoja tarkkaan. Siltä pohjalta on hyvä ponnistaa koska NHL:ssä peli on muuttunut erittäin paljon ja nopeasti. P Sihvosen näkemys siitä, että hyökkäys tuottaa nykykiekossa puolustuksen on aivan oikea. Tästä on ollut monta kertaa aiemmin puhetta ja ne jotka seuraavat enemmän NHL-pelejä ovat sen varmasti havainneet. Enää jääkiekko ei ole maalinestämispeli oikeastaan yhdelläkään NHL-joukkueella. Osa kuten Calgary hyökkää vielä vanhaan tapaan eli kiekkoa ei pelata keskustan kautta lyhyin syötöin juuri ollenkaan. Osa kuten Washington pyrkii pelaa pystysuunnan kiekkoa eikä hyödynnä hyökkäämisen rytmejä parhaalla tavalla.

Mutta silti NHL:ssä on nähtävissä kuinka jääkiekko on evaloitunut sääntöuudistusten ja sääntötulkintojen myötä. Hyökkääminen korostuu aivan eri tavalla kuin aiemmin. Ja ne joukkueet ovat vahvoilla - kuten Pittsburgh ja Philadelphia, Vancouver ja Detroit - jotka ymmärtävät hyökkäämisen lyhyin syötöin keskustan kautta ja viisikon väliset etäisyydet parhaiten. Jokerien Westerlund uudisti Jokerien pelitapaa kahteen ensimmäiseen peliinsä juuri kuten odotin ja toivoin. Jokerit pelasi lyhyin syötöin keskustan kautta ja viisikkopelaaminen toimi kuin unelma. Murskavoitoista huolimatta Westerlund palasi samanlaiseen puolustavaan jääkiekkoon kuin Jortikka ja tässä pelaamisessa oleellisempaa kuin pelaaminen keskustan kautta nopein syötöin on pelaaminen puolustuksen ehdoilla ilman riskiä keskialueen ylittämisessä. Se tarkoittaa keskialueen ylittämistä pääosin laitojen kautta, paljon purkuja tai norsuja ja aivan erityisesti sitä, että vastustajan maalilla ei ole Jokerien pelaajaa jos sinne kiekko ylipäätään toimitetaan. Samoin 3-2, 2-1 jne hyökkäykset muuttuvat 1vs3 ja 2vs3 hyökkäyksiksi.

Itse kiinnitin tähän Erkan ongelmaan huomion heti hänen kolmannen-viidennen pelin jälkeen. Esitys oli niin erilainen kuin pari ensimmäistä. Ja tästä - näkemättä luultavasti lainkaan niitä Erkan ensimmäisiä pelejä - P Sihvonen kirjoittaa aivan oikean analyysin: "jos joukkue hyökkää erittäin lyhyillä syötöillä, murtaa yhdellä tai kahdella syötöllä keskustan, hyökkääjät etenevät rintamana kera pakkien tuen, niin koko viisikko on murhaavan tehokkaalla tavalla koossa siellä, missä kiekonmenetys tapahtuu." Juuri näin NHL:ssä pelataan ja juuri näin Jokerit pyrki pelaamaan Erkan ensimmäisissä otteluissa.

En ole keksinyt mitään pätevää syytä Erkan tekemään pelimuutokseen erinomaisten esitysten ja voittojen jälkeen. Tätä asiaa on moni ihmetellyt Jokerien keskusteluosiossa. Kaiketi syy löytyy siitä, että puolustaminen on kuitenkin helpompaa kuin hyökkääminen, mutta Jokerien sen jälkeiset esitykset ja pelien tulokset kertovat kyllä ainakin osin toista kieltä.

Minusta kun P Sihvosen jutusta riisuu ylimääräisen, kyllä hän oikeassa on Erkan pelitapavalinnan suhteen. Erkan valinta huolestuttaa myös vähän laajemmassa mielessä. Jyp pelaa kansainvälisesti katsoen aivan perseestä ns. traktoripainiin perustuvaa pystysuunnan kiekkoaan ja Jokerit sitten palaa Jortikan aikaan. Ja tässä pitäisi olla puikoissa kuitenkin kaksi johtavaa liigavalmentajaa?

 

[Mänizeri]

Erkan valinta huolestuttaa myös vähän laajemmassa mielessä. Jyp pelaa kansainvälisesti katsoen aivan perseestä ns. traktoripainiin perustuvaa pystysuunnan kiekkoaan ja Jokerit sitten palaa Jortikan aikaan. Ja tässä pitäisi olla puikoissa kuitenkin kaksi johtavaa liigavalmentajaa?

Miten sitte johtava liigavalmentaja määritellään, on makuasia. Esim. Araviralla on vyöllään enemmän menestystä sieltä täältä, kuin näillä kahdella. (Tai no, miten näitä turnauksia sitten arvotetaan....)

Dufva ja Westerlund valmentavat joukkuettaan, kuten parhaaksi näkevät. Heidän tehtävänsä on saada ammattilaisjoukkue menestymään ja siinä katsannossa isot linjat saattavat jäädä taakse.

Jos vaikka puhutaan Pekka Virran pelitavasta, niin Vladimir Kolek totesi jossain aviisissa (taisi olla Jääkiekkolehti), että Virta sai rauhassa harjoituttaa pari kautta joukkuettaan sarjan ollessa suljettu. Jos taas tulee kesken kauden puikkoihin, niin aika usein valmentaja pyrkii maksimoimaan tulosta, ja ehkä Westerlund on nyt sitten ajatellut asian näin päin. Toisaalta Suikkanen onnistui TPS:ssä varsin nopeasti kiekollisella pelitavalla. Kaikkia näitä tapauksia ehkä yhdistää selkärangasta valmentaminen.

 

[steepler]

On miettittävä että jos ja kun jääkiekko lähenee salibandyä, niin pitäisikö jääkiekkossakin ottaa joku aikaraja, jonka aikana kiekko pitää saada joko keskiviivan yli tai hyökkäysalueelle?

Es usko että tälläiseen kovin herkästi lähdettäisiin. Nämä rajoituksethan lähtökohtaisesti auttaisivat puolustamista ja tekisivät hyökkäämisestä vaikeampaa, vaikkakin tuottaisi ehkä erinlaista hyökkäämistä, mutta silti se olisi vaikeampaa. Onko kovin monen tahon intresseissä vaikeuttaa hyökkäämistä?

Paljon tietenkin riippuisi mikä aikamäärä olisi ja millaisilla sanktioilla pelattaisiin. Ainakin yksi tapa puolustaa olisi varmasti pyrkiä sumputtamaan tuo alue joka pitää ylittää, ylhäältä karvaamiseen tämä tuskin ainakaan houkuttaisi. Yksi mahdollinen tuotos saattaisi olla se että pelistä tulisi lähinnä vuorotellen kiekon päätyyn hakkaamista, varsinkin jos tuo aikamäärä olisi sellainen että se pakottaisi todella nopeisiin hyökkäyksiin. Silloin esimerkiksi kiekon päätyyn lyöminen ja alueen sumputtaminen joka pitäisi ylittää voisi olla tehokas tapa pakottaa aikarajan rikkomiseen. Tosin todennäköisesti vastustaja löisi pitkän jos aikaraja uhkaisi tulla täyteen, riippuen tietenkin siitä miten tämä olisi sanktioitu suhteessa vaikka pitkään kiekkoon.

No sitä on vaikea tietää millaista pelistä tulisi, mutta en millään jaksa uskon että tälläiseen lähdettäisiin vaikka kuinka kiekkoa haudottaisiin. Olisi vain tajuttoman vaikea määritellä nämä ajat ja santiot niin että ne tarpeeksi suurella todennäköisyydellä tuottaisivat haluttua pelaamista.

Joskus Barry Melrose on ESPN:n lähetyksissä ehdottanut miesvartioinnin pakollistavaa sääntöä, kuten NBA:ssa aikanaan oli. Tosin tämä on silloin kuin Devilsin Lemairelainen trap-kiekko oli voimissaan, nyt tietenkin NHL:ssä nollatoleranssin myötä tuo peli ei yhtä tehokasta ole.

 

[msg]

Onko kovin monen tahon intresseissä vaikeuttaa hyökkäämistä?

En tiedä vaikeuttamisesta, mutta johtavan ja opetuslapsiensa haluaman pelikirjaevoluution myötä tapahtuu ainakin määrällistä vähenemistä.
Tämä kaikki on tietenkin pelikirjamielessä äpärälapsen muutosta pelikirjaperheen perhekuvaan mahtumiseen tähtäävää muutosta, mutta nopeutta ja kontakteja pitävä yleisö kyllä kaikkoaa. Toki tilalle tulee sitten ruutupaperin ja kynän kanssa matsia tarkkailevia omatoimianalyytikkoja, mutta niitä ei kai liene Suomessa kovin montaa.

 

[kilonkingi]

Minusta tämä alaspäin syöttäminen ja pelivälineen leipominen omassa päässä sekä taklauksien vähentämien muuttaa lajin perusluonnetta oleellisesti kohti salibandyä tai jalkapalloa. Itse olen aina pitänyt lajeista, joissa hyökkäyksien määrä on suuri ja peli on nopeaa. Koripallossahan alaspäin syöttäminen ja pallon leipominen omassa päädyssä on aikarajoituksissa estetty. On miettittävä että jos ja kun jääkiekko lähenee salibandyä, niin pitäisikö jääkiekkossakin ottaa joku aikaraja, jonka aikana kiekko pitää saada joko keskiviivan yli tai hyökkäysalueelle?

Niin, itse asiassa sääntökirjastahan löytyy jo nyt sääntöpykälä, joka kieltää tuon kiekon palauttelun. Se onkin sitten täysin toinen asia, miten tätä sääntöä käytännössä noudatetaan. Ainakin itse en ole koskaan nähnyt tuomarin antavan tästä rangaistusta, saati varoitusta, vaikka syytä olisikin.

554a) – KIEKON PITÄMINEN LIIKKEESSÄ

a) Kiekko on pidettävä liikkeessä koko ajan. Omalla puolustusalueellaan kiekkoa hallussa pitävän joukkueen on kuljetettava kiekkoa vastustajan maalia kohti paitsi, jos
1. se kuljettaa kiekon kerran oman maalinsa taitse,
2. vastustavan joukkueen pelaajat tämän estävät,
tai
3. joukkue on vajaalukuinen.

b) Puolustusalueensa ulkopuolella oleva pelaaja ei saa syöttää tai kuljettaa kiekkoa takaisin omalle puolustusalueelleen viivyttääkseen peliä, ellei hänen joukkueensa ole vajaalukuinen.

Tämän säännön ensimmäisestä rikkomisesta erotuomarin on annettava:

• Varoitus rikkoneen joukkueen kapteenille.

Jos saman joukkueen pelaaja tekee toisen samanlaisen virheen saman erän aikana, kyseiselle pelaajalle tuomitaan:

• Pieni rangaistus (2’)

 

[siffa]

Niin, itse asiassa sääntökirjastahan löytyy jo nyt sääntöpykälä, joka kieltää tuon kiekon palauttelun. Se onkin sitten täysin toinen asia, miten tätä sääntöä käytännössä noudatetaan. Ainakin itse en ole koskaan nähnyt tuomarin antavan tästä rangaistusta, saati varoitusta, vaikka syytä olisikin.

Siinä säännössähän sanotaan, että takaisin palauttaminen on kielletty, silloin, kun sillä pyritään viivyttämään peliä. Peliähän ei ole tarkoitus viivyttää vaan aloittaa oma kontrolloitu hyökkäys palauttamalla kiekko omalle puolustusalueelle. Tämä hyökkäyksiinlähtö on paljon käytetty kaikissa kansainvälisissä huippusarjoissa ja maajoukkueturnauksissa, NHL kulkee tässäkin hyvänä esimerkkinä. Jäähyjä näistä ei vihelletä koskaan.

Mitä tulee sitten maalin taakse pysähtymiseen ja hyökkäysten aloittaminen näin viiveellä, niin sitäkin esiintyy kaikissa huippusarjoissa ja maajoukkueturnauksissa. Jääkiekossa on ne Defencen ilmoittamat noin 180 hyökkäystä ottelua kohden. Näistä tilastointini perusteella aloitetaan maalin taakse pysähtymällä 5vs5 pelissä 0 - 10 kertaa ottelua kohden. Palauttamisia on saman verran ottelua kohden. Tälläisellä keskim. 5%:n hyökkäyksiinlähtömäärällä on lapsellista väittää jääkiekon lähestyvän salibandya. Jääkiekossa kaikki joukkueet lähtevät hyökkäyksiin eri hyökkäysalueilta ylivoimaisesti eniten nopeasti ja puolinopeasti. Ylivoimapeliä ja 4vs4 peliä rakennetaan sensijaan paljon hitailla, viive- ja palautuslähdöillä eli halutaan kontrolloida kiekkoa.

 

[sekolust]

Tämä on ensisijaisesti Siffalle osoitettu kysymys johtuen miehen ansiokkaasta tilastoinnista. Toki muutkin voivat vastata jos (ja kun) tietoa löytyy.

Onko olemassa mitään statistiikkaa siitä, miten tasakentällisin tehdyt maalit muodostuvat ja miten niitä tehdään? Muistelisin Westerlundin ja Summasen perustaneen oman pelifilosiansa aikanaan siihen, että vastahyökkäykset tuovat eniten maaleja, joten niiden tavoittelu pelivälineestä luopumisenkin hinnalla oli sallittua.

Mielestäni olisi oleellista tietää muun muassa se, millaisista olosuhteista päästään useimmiten maalintekotilanteeseen ja voitaisiinko näitä tilanteita lisätä omalla pelitavalla. Oletuksena on kuitenkin se, että maalintekotilanteista tulee käytännössä aina samalla prosentilla maali riippumatta tilanteen luontitavasta. Toki tämä oletus voi olla vääräkin, sen myönnän.

 

[Johannes]

Sain käsiini viimeisen UL:n (27.1.2011) ja siellä on PS:n juttu "W niin kuin wirhe", sivuilla 28-31. Petteri on taas unohtanut tästä jutusta kokonaan "kaappiin" selkokielisen kirjoittamisen kultaisen taidon ja kirjoittaa ilmeisesti Röngän ohjeistamaa teoriaherra-jargonia jääkiekosta, lähinnä moittien tietysti Erkka Westerlundin alkutaivalta Jokerien valmentajana. Kritiikkiä saa tehdä ja hyvä, että joku kirjoittaa jääkiekosta, kuten Petteri Sihvonen.

On siellä jutussa kuitenkin jotain käsittämättömyyksiä. Viikon aikana on löydetty jääkiekkoon viides rytmi eli yksi rytmi lisää. Perinteiset kolme rytmiä ovat tietysti nopea-, puolinopea- ja viivelähtö. Viikko sitten UL keksi Ruotsin jääkiekon perinteisen palauttamisen neljänneksi rytmiksi, ihan ok havainto. Parempi oppia jotain v. 2011, jos ei ole tuntenut ruotsalaista pelitapaa aikaisemmin kuin nyt. Mutta tämä viides rytmi, jonka UL tuo kirjoituksiinsa 27.1.2011 lehdessään on "hidastaminen". Se on UL:n mukaan "esimerkiksi sitä, että tulee pakki-pakki-pakki-syöttöketju ja sen jälkeen puolustajien viimeinen syöttö suuuntautuu lateraaisesti taaksepäin". En ymmärrä tuota jutun loppuosaa, ilmeisesti sivistymättömyyttäni, edes suomenkielellä. Ei kai puolustajat voi syöttää samaan aikaan kiekkoa, vaan toinen puolustaja lopulta syöttää kiekon. Mitä tarkoittaa selkokielellä "lateraalisesti taaksepäin". Missä puolustaja on, kun hän tekee lateraalisen syötön taaksepäin ja mihin suuntaan syöttö silloin suuntautuu, jos puolustajat ovat esim. oman maalin takana. Mitä tarkoittaa sana lateraalinen jääkiekon yhteydessä.

http://ajattelunammattilainen.fi/2010/04/16/3-tapaa-ajatella-lateraalisesti/
a) Hyödyntääkö puolustaja NHL:ssä sattumaa, kun tekee lateraalisen syötön vai b) turvautuuko hän järjettömyyksiin syötöllään tai kenties c) hän esittää haasteen ja ajattelee esim. "mitä jos kiekko olisi kulmikas", ennen kuin syöttää kiekon eteenpäin. Selkeästi PS on ajatellut tämän viidennen rytmin "MacGyverin" veroisella älyllisellä ketteryydellä, joten joku voisi selvittää minulle mitä jääkiekossa tarkoitttaa ja mitä yleensä kaukalossa tapahtuu, kun "NHL-tyyliin puolustajien viimeinen syöttö suuntautuu lateraalisesti takaviistoon" ja kuinka tästä lauseesta saadaan jääkiekon teoriaan ns. viides rytmi.

 

[Keltainen Jaffa]

Aaah pilkku... uuh lateraalinen

Sihvonen vissiin tarkoittaa "hidastamisella" sitä, että kun pitäisi tehdä se avaussyöttö - kun kaikki kuvittelee, että nyt se lähtee - syötetäänkin vielä kerran pakille, mahd. alempana olevalle pakille, ja vasta sitten avataan ylös.

Sitä, miksi lateraalinen yrittää mukaan tähän yhteyteen, ei kukaan tiedä. Ehkä se liittyy siihen, että kiekon siirtäminen vielä kerran pakille on järjettömyyttä tai kaavan rikkomista. Se hämää vastustajia, varmasti ihan v*tun paljon.

 

[Wäinö#16]

Sitä, miksi lateraalinen yrittää mukaan tähän yhteyteen, ei kukaan tiedä. Ehkä se liittyy siihen, että kiekon siirtäminen vielä kerran pakille on järjettömyyttä tai kaavan rikkomista. Se hämää vastustajia, varmasti ihan v*tun paljon.

Se on lateraalinen, koska se on UL:n termi jota Gert Remmel viljelee jalkapalloon liittyvissä robottijutuissaan. Täysin turha sana ja asia tulee paremmin ymmärretyksi kun sanotaan vain, että sivuttain.

 

[choose_life]

Päivän naurut

Sääli että jääkiekossa(kin) on se peräseinä. Jos vielä kerrankin syöttäisi "lateraalisesti" taaksepäin (!:), olisi jo ulkona paitsi kaukalosta, myös pitkällä hallin viimeisenkin parkkipaikan takana. Sinänsä on toki ymmärrettävää, että kotisohva"analyytikoita" viehättää tällainen loputon paken... eh, peräytyminen, mutta siellä reaalimaailmassa uskottavasti operoivat pyrkivät ja pääsevät ihan toiseen päätyyn. Jopa toimitustyössä.

 

[siffa]

Tuo Urheilulehden/Sihvosen omalta puolustusalueelta lähtevien hyökkäysrytmien jaottelu on hyvin yksinkertainen asia. Siinä ei ole mitään ihmeellistä tai uutta. Kyse on siitä, miten nuo rytmit jaetaan.

Urheilulehdessä ne on sanallisesti kirjoitettu näin: "Nopeassa peli käännetään ylöspäin niiltä sijoiltaan. Puolinopeassa pelataan ensin yksi levitys ja sitten suunnataan ylös. Hidastaminen on esimerkiksi sitä, että tulee pakki-pakki-pakki -syöttöketju, jossa NHL-tyyliin viimeinen syöttö suuntautuu lateraalisti takaviistoon. Viiveessä viisikko pysähtyy oman maalin taakse ja kerää joukot kasaan. Palauttaminen on alaspäin kiekon syöttämistä ja kiekottelua".

Lateraalinen on turha ilmaisu tässä yhteydessä. Itse olen kirjoittanut tuon hitaan hyökkäyksen aiemmin täällä esim. Kanadan Vancouverin olympiajoukkueen tavaksi lähteä silloin tällöin omalta puolustusalueelta hyökkäyksiin. Pronger syöttää maalin takaa Scott Niedermeyerille, Niedermeyer nostaa jalalla ylöspäin ja syöttää takaviistoon Prongerille, joka on noussut lähelle kentän keskiviivaa. Yleensä hidas lähtö kannattaa määritellä yksinkertaisesti pakki-pakki-pakki tai vieläkin useammaksi syöttelyksi omalla puolustusalueella.

Olen tilastoinut parin kauden aikana kolmen rytmin kiekon viivelähdöt. Määrittelin viivelähdöiksi omalta puolustusalueelta hyökkäyksiinlähdöistä muut kuin nopeat ja puolinopeat (pakki-pakki) lähdöt. Nyt asia tulee omalta osaltani selvemmäksi, kun jaan nuo aiemmat viivelähdöt (pakki-pakki-pakki + maalin taakse seisahtuminen) kahdeksi eri rytmiksi eli hitaiksi (pakki-pakki-pakki) ja viivelähdöiksi (maalin taakse pysähtyminen). Mm. Sport-kannattaja papera arvosteli viime kevään viivelähtölaskelmiani, joten tuokin tulee nyt selkeämmäksi.

Hannu Aravirta määritteli tv-studiossa 14.11.2010 EHT Suomi-Tshekki ottelun viimeisen erän Suomen rytmittämisen nopeaksi, puolinopeaksi, hitaaksi ja erittäin hitaaksi. Aravirta huomioi silloin nuo neljä rytmiä. Itse tilastoin Suomelle 7 viivelähtöä tuossa erässä vanhalla jaottelullani.

Sekolustille vastaus: en ole tilastoinut sitä, moniko hidas tai viivelähtö johtaa maaliin. Tarkoitukseni on ollut seurata jääkiekkovalmentajien pelikirjoja pelin rytmittämisen osalta. Nopeat ja puolinopeat lähdöt olen jättänyt tilastoimatta, niitähän jääkiekkopeleissä on valtaosa eli n. 90% hyökkäyksiinlähdöistä, Tampa Bay:lla ja Tikin Jokipojilla lähes 100%. Kuriositeettina mainitsen, kun 20.1.2011 ilmestyneessä UL:ssä Petteri Sihvonen moitti Petri Matikaisen siirtyneen pelkkään nopeaan, taistelevaan, pystysuunnan jääkiekkoon, niin Blues ratkaisi 3-2 voiton hitaalla pakki-pakki-pakki syötöllä alkaneella hyökkäyksellä, joka johti suorana hyökkäyksenä 3. maaliin ajassa 53.07. Hitaita ja viivelähtöjä Bluesilla oli tuossa pelissä yhteensä 15 kpl, kun Jokereilla niitä oli 16.