Nyt sitten vaan nimiä esiin, koska muuten tämä menee humanistien (mjr ja Fordèl) teoriatarkasteluiksi hyvistä johtajista. Peräänkuulutan nyt näitä hyviä ja huonoja suomalaisia johtajia (päävalmentajia) jääkiekon parista. Myös I-S Veikkaajan tulisi nimetä tarkemmin näitä johtamistaidoltaan kyvyttömiä päävalmentajia, kun sen toimittajat jatkavat Vancouverista alkanutta suomalaisten valmentajien mustamaalaamista.
Fordèl on osoittanut jo useaan kertaan mieltyneensä Alpo Suhosen johtamisoppeihin. Miten on sitten käytännön laita? Humanisti Suhonen muumioitui viime keväänä tärkeimmillä hetkillä Ässät-Sport sarjan edetessä. Vastuu pelinjohtamisesta oli siirtynyt Mika Pieniniemelle ja Pasi Kaukorannalle. En pidä muutenkaan SM-liigaseuran päävalmentajalta hyvänä johtamistaidon osoituksena sitä, että seura joutuu karsimaan SM-liigapaikastaan Mestiksen voittajaa vastaan. HIFK:n viestiketjuista voi käydä lukemassa sen, mitä mieltä IFK:n kannattajat ovat Fordèlin mainostaman Alpo Suhosen johtamistaidoista jääkiekkoseuran päävalmentajana.
Miten on Hannu Jortikan, Hannu Aravirran, Kari Jalosen, Rauli Uraman, Matti Alatalon/Mikko Haapakosken, Mikko Saarisen, Mika Toivolan, A-P Selinin, Heikki Mälkiän/Juha Pajuojan, Pekka Rautakallion ja Petri Matikaisen johtamistaitojen laita? Fordèlin erityisesti kehuman Bluesin päävalmentajan Petri Matikaisen valmentaman seuran menestys menee jo toista kautta peräkkäin alaspäin. Yli muiden on luonnollisesti Hannu Jortikan johtamistaitojen floppaaminen Jokerien ylivertaisen pelaajamateriaalin käskyttäjänä.
Sehan tiedetään jo, että Kai Suikkanen, Jukka Rautakorpi, Pekka Virta ja Risto Dufva ovat osoittaneet erinomaiset johtajan kykynsä tällä kaudella. Pienillä pelaajabudjeteilla he ovat saaneet aikaan erinomaisen tuloksen. Yksi asia yhdistää näitä valmentajia. Heidän joukkueidensa on pelattava prikulleen päävalmentajien suunnittelemien pelisysteemien mukaisesti. Kai Suikkanen sen kiteyttää erinomaisesti:"Kunhan me vain pelataan omaa peliämme, niin voitamme. Heti, kun siellä lähtee joku sooloilemaan, niin se muuttuu vaikeaksi. Nämä jätkät ovat oivaltaneet, että "hei, tämä pelihän toimii", ja sitä kautta sitä pelataan". Suikkanen luottaa täysin pelaajiinsa, jotka toteuttavat hänen pelisysteemiään. Siitä se keskinäinen hurmos syntyy. Suikkanen on tehnyt pitkään yheistyötä mm. Jarkko Hattusen, Antti Erkinjuntin, Marko Virtalan ja Antti Halosen kanssa. Niinkuin sanonta kuuluu, jääkiekko on pelaajien peli. Sen takia em. Mestis-Hokista tuttu nelikko pelaa hyvää SM-liigakiekkoa TPS:ssa, jonne myös Ilari Filppulan tie vei, kun hänen pelinsä ei sopeutunut Dufvan systeemeihin.
Todettakoon heti alkuun, että olet täysin väärässä.
Jos sulkee itsensä typeriin kammioihin, kuten Sihvonen ja sinä, on ihan turha alkaa edes keskustelmaan siitä, minkälainen peli jääkiekko pohjimmiltaan on. Sama pätee muuhunkin elämään. Jos ei ole valmis muutoksiin, ei kehity, eikä kasva ihmisenä. Voit kutsua minua höperöksi filosofiksi, jos niin haluat, mutta lähden todella harvoin kiistelemään faktoista ja tällä kertaa onkin pakko puuttua asiaan, kun täällä ollaan niin ulapalla.
Yltiöpäinen valmentaja keskeisyys ja pelikirja (ihan oikeasti helvetin typerää ja lähinnä paradoksaalista, että Petteri Sihvosen rupattelusta on kasvanut näin suuri, sanoisinko jopa "laji" Suomessa) eivät edistä jääkiekkoa, vaan tekevät pelaajista pelinappuloita. Pelaajien totaalista aliarvioimista.
mjr:ltä ylempänä hyvä lainaus Erkka Westerlundin kommentista:
Pelkistettynä jääkiekossa oleellista on erilaisten kaksinkamppailujen voittaminen. Jotta pelaaja voittaisi niitä, hänen on päästävä valmistautumisvaiheessa tunnetasoon, joka sisältää aitoa uskoa ja tahtoa. Tähän vaikuttaa keskeisesti pukukopin ilmapiiri, mikä taas on pitkälti kiinni valmentajan johtamisesta. Jos se on laadukasta, tunnetta löytyy. Jos ei ole, peli-ilme on usein lamaantunut.
Jääkiekossa pelikirjoista puhuminen on puhdasta matematiikkaa. Jääkiekolla ja matematiikalla ei ole mitään yhteistä. Eli pelikirjat on nyt unohdettava SAMAN TIEN. Jos jääkiekkoon kuuluisi pelikirja, se olisi sellaista, että valmentaja sijoittaisi pelaajat (eli funktiot x ja y) kaavaan, josta sitten alkaa laskea vastausta.
Pelitavat taas ovatkin asia erikseen: On hyökkäävä pelitapa, jota yleensä toteutetaan kiekkokontrollin (kiekotteva tyyli) avulla, pystysuunnanjääkiekko (pitkä ja perään, kovalla prässillä vastustajan iholle), puolustava tyyli (heitetään pitkä ja perään, ei kuitenkaan prässätä) sekä sumputtaminen, joka on sitä hanlontyylistä, kaikki miehet siniviivalla rivissä.
Tiettyjä asioista, kuten se, että missä kohtaa kiekon voi heittää päätyyn, sovitaan valmentajan ja pelaajien kesken. Tai muita tällaisia minimaalisen pieniä vivahderoja. Nämä vivahteet eivät todellakaan tee jääkiekosta pelikirjapeliä.
Todella
ajattelematonta ja
naurettavaa sinulta kyseenalaistaa Petri Matikaisen ja Hannu Jortikan valmennustaidot. Petri Matikaisella olikin todellinen tähtinippu Bluesissa tänä vuonna? Samalla sivuutat täysin sen, mistä suosta Matikainen on johtanut Bluesin ylös taivaan reunalle. Herää jo.
Hannu Jortikan dissaamisessa on taas yhtä paljon järkeä kuin näissä Petterin pelikirjaonelämäni -jutuissa. Tämä on sitä, kun metsää ei nähdä puilta, vaan nylvitään ja oleskellaan päättömissä kammioissa vailla pakoreittiä. Jortikka tuli kesken kauden mukaan flopanneeseen Jokeri-laivaan, jota johti TAKTISESTI YLIVERTAINEN Hannu Aravirta (ja korostan, että Petteri Sihvosen mukaan Aravirta on aivan ylivertainen).
Jääkiekkojoukkueen päävalmentajana oleminen on iso prosessi, joka alkaa ihan kesätreeneistä asti, on palavereita, on leirejä, joissa yhteishenkeä haetaan, kehitetään ja parannetaan.
Valmentajana toimimiselle (käytännössä pätee ihan mihin tahansa joukkuelajeihin) lähtökohtana on se, että olet persoonana joviaali ja luotettava ihminen, joka uskaltaa antaa vastuuta pelaajille, puhuu avoimeisesti siitä, mitä ominaisuutta tietyn pelaajan on kehitettävä, jos näkee puutteita.
Otetaanpa soppaan mukaan Petteri Sihvosen bestis, Raimo Summanen. Tämä "taktinen velho" on saanut kenkää aika monesta joukkueesta. Pelaajille tällainen ilmapiirin myrkyttäjä on totta kai negatiivinen asia. Se, miksi Summanen on saanut pestejä, vaikka on fuduja saanut, johtuu siitä, että meriitit ovat miehelle kunnossa. Urheilu kun on tulosurheilua. Silloin unohdetaan nopeasti, että minkälainen se valmentaja onkaan ihmisenä. Summasesa kytee siis suuri riski, jos hänet palkkaa. Pelaajat totta kai yrittävät kaikkensa joukkueensa puolesta, mutta jos lähtöasetelma on se, että päävalmentaja ei miellytä ihmisenä, niin siihen kuluu energiaa ja turhautuneisuus pääsee valloilleen.
Itseltäni löytyy mittava ja kattava joukkueurheilutausta sekä jääkiekosta että salibandysta, joten en vetele hatusta kenenkään kiusaksi mitään roskaa, vaan asia on vain näin. Tulkaa nyt te aikuiset ihmiset sieltä teidän kammioista pois, ketkä niissä vielä tänä modernina 2000-luvulla vielä elelevät.
EDIT: Todettakoon vielä, että tuo "meidän pitää pelataa omaa peliämme" on sitä tuttua iänikuista kulunutta jargoniaa, joka on vain lässytystä. Ehkäpä kuitenkin jokainen pelaaja pelaa omilla jaloillansa ja käsillänsä, ei vastustajan. Surprise.