Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

  • 2 789 970
  • 13 036

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Siis tavallaan painottoman puolen laitahyökkääjä pelaa omalla kaistallaan syöttölinjaa ennakoiden hyökkäyksiin lähdöissä alaspäin? Ja jos ajatellaan sitä toista laitahyökkääjä-parkaa niin kun oman puolen pakki heittää D to D:n niin suunta kääntyy omiin välittömästi vaikka ajatuksen tasolla olikin jo sinne menossa? Mitä hemmettiä sentteri tekee tuossa välissä?

Luepa tarkemmin, mitä kirjoitin. Pelin puolella, kun pakki nostaa kiekkoa jalalla B-pisteen yläkaaren kohdilla ylöspäin, laskee saman puolen laituri ottamaan vauhtia alhaalta. Pelin puolen pakki syöttää takaviistoon pakki-pakin toiseen laitaan. Toisen laidan pakilla on hyökkäyksiin lähtöä varten neljä vaihtoehtoa. Sentteri pelaa perinteistä sentteripeliä keskikaistalla ollen siinä koko ajan syötettävänä, sentterille syöttö on ykkösvaihtoehto. Takaviistoon syöttäneen pakin puolen laituri on kelannut vauhtia ja on vauhdissa syötettävänä toisessa laidassa, tämä on hyökkäyksiin lähdön toinen vaihtoehto. Pelin puolen laiturille lyhyt syöttö on kolmas vaihtoehto. Neljäs vaihtoehto on toisen laidan pakilta syötön saaneen pakin ylösnousu.

Muiden B-juniorijoukkueiden valmentajat ovat tutkineet videoiltaan HPK:n B:n pelitavan ja valmistautuneet rikkomaan HPK:n hyökkäyksiin lähdöt. Katselin videolta Ässät-HPK sarjan 5. eli ratkaisuottelun. Ässät-valmentajat (Kotkaniemi, Peltonen, Heiskanen) olivat luoneet pelitavan, jossa Ässät-sentteri varjosti HPK:n sentterin koko pelin ajan pois syöttölinjoilta. Tämä oikea pelikirjaratkaisu Ässät-valmentajilta murtui ratkaisevasti yhden keran, kun HPK-sentteri Robert Leino jäi niukasti (n. 1/2 metriä) pakin syötettäväksi ja Leino jatkoi yhdellä kosketuksella vasempaan laitaan, josta laituri ajoi maalille tehden tärkeän maalin, kun Ässät oli mennyt alkuun 2-0 johtoon. Muun muassa tätä pelin yksityiskohtaa (Ässät-sentterien tiukkaa HKP-sentterien vartiointipeliä) olisin toivonut Dee Sniderin täällä kommentoivan. Sekin olisi ollut kiva nähdä täällä jonkun pelin nähneen kirjoittavan, miten Kotkaniemi ja kumppanit olivat suunnitelleet HPK:n pakkien maalintakaisen kiekottelun estopelin. HPK:n pakit kiekottelut ns. alakiekottelua maalin takaa sekä yläkiekottelua siinä B-pisteen yläpuolella.

Kaiken kaikkiaan on asiantuntematonta ja jopa B-junioreiden valmentajien aliarvioimista väite siitä, että B-junioreissa ei pelattaisi tarkoin suunniteltua pelikirjajääkiekkoa. Kun pelikirjojen mukaisia puolustus- ja hyökkäyssuunnitelmia harjoitellaan syksystä lähtien, niin kevättä kohden niistä tulee junioripelaajille hyvä tuki rohkeaan ja rentoon pelaamiseen. Kiekotteluun (kiekon hallintaan) perustuva pelisysteemi mahdollistaa vielä B-juniori-iässä pelitaitojen kehittymisen. Erityisesti puolustajat oppivat kauden aikana paljon kiekollisesta pelistä ja sehän on vain hyväksi heidän jatkojaan ajatellen.

Nyt sitten seuraamaan tällä kertaa Jääkekkoliiton online-seurannasta B-junioreiden finaalisarjan kolmatta ottelua Helsingistä. Pistääkö HIFK sarjan poikki suoraan kolmella voitolla vai nouseeko HPK vielä taistelemaan mestaruudesta, se selviää tämän illan aikana.
 
Koko B-junnujen finaalia käsittelevä pätkä.

Selkokielistä analyysia on mukava lukea.

Kun olet nähnyt molemmat pelit (3.s kesken), ja ilmeisesti paljon muitakin junnupelejä. Miten HPK.n ja Hifk.n pelitavat eroaa, ja mistä syntyy erot miksi Hifk on kuitenkin ollut askeleen, jopa monta edellä kahdessa ensimmäisessä finaalissa? Materiaali, pelitapa, tunne...? Hifk.n vieläkin parempi pelikirja?
Kannattaako HPK.n hakata päätä seinään pakki-pakki syötöillä ja kiekkokontrollilla, vai pitäisikö Sihvosen osata reagoida nyt kun tuolla ei näytä pärjäävän?
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Selkokielistä analyysia on mukava lukea.

Kun olet nähnyt molemmat pelit (3.s kesken), ja ilmeisesti paljon muitakin junnupelejä. Miten HPK.n ja Hifk.n pelitavat eroaa, ja mistä syntyy erot miksi Hifk on kuitenkin ollut askeleen, jopa monta edellä kahdessa ensimmäisessä finaalissa? Materiaali, pelitapa, tunne...? Hifk.n vieläkin parempi pelikirja?
Kannattaako HPK.n hakata päätä seinään pakki-pakki syötöillä ja kiekkokontrollilla, vai pitäisikö Sihvosen osata reagoida nyt kun tuolla ei näytä pärjäävän?

Nyt peliä paikan päällä näkemättä uskoisin, että HPK:n on pelattava omaa kiekottelupeliään entistä tunnollisemmin, koska sitähän joukkue on harjoitellut viime syksystä lähtien. Tilanne Helsingissä kahden erän jälkeen on 3-3, maalivahtien torjunnat tasan 25-25. Kiekkokontrolli on ollut HPK:n ase, kun vahvat ja hyvin valmennetut pelikirjajoukkueet Jokerit ja Ässät ovat saaneet taipua HPK:n edessä. Sillä on mentävä loppuun saakka, kävi miten kävi. HIFK on erittäin hyvä joukkue ja ansaitsee mestaruuden, jos voittaa HPK:n kolme kertaa.
 
Viimeksi muokattu:

Olkku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen mestarit 20-21
siffa kirjoitti:
Nyt peliä paikan päällä näkemättä uskoisin, että HPK:n on pelattava omaa kiekottelupeliään entistä tunnollisemmin, koska sitähän joukkue on harjoitellut viime syksystä lähtien.

En ole kanssasi koskaan aiemmin keskustellut, kun ei ole ollut mitään, millä asiantuntemustasi kyseenalaistaisin. Nyt kuitenkin hieman särähti. Olen itse aikanaan valmentanut D ja B junnuja ja ollut vuodesta -86 aktiivisesti mukana juniorikiekkoilussa, pari viimekautta pelkästään maksavana isänä.

Minun mielestäni B-juniorit eivät pysty noudattamaan mitään pelikirjaa, koska pelaajien taitotason ero vaikuttaa tuossa iässä vielä todella paljon. Yksilöt vievät mielestäni joukkuetta pitkälle B-junnuissa, mikäli valmentaja ei asiaan puutu. Jos taas valmentajalla on huippuyksilö käytössään, miksi hän puuttuisi ?

On harvinaista, että B-ikäiset pystyvät noudattamaan joukkueena sovittua pelitapaa useamman ottelun ajan, juurikin mainitsemani pelaajien tasoerojen ja kehitysvaiheiden vuoksi. Joukkueet, käytännössä liigajoukkueiden juniorit, pärjäävät muutoman huippukaverin voimin, ei joukkueena, taikka sovitun pelitavan vuoksi.

Minä näen asian näin, toki arvostan sinunkin näkemystäsi, jonka olen havainnut erittäin laajaksi.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
En ole kanssasi koskaan aiemmin keskustellut, kun ei ole ollut mitään, millä asiantuntemustasi kyseenalaistaisin. Nyt kuitenkin hieman särähti. Olen itse aikanaan valmentanut D ja B junnuja ja ollut vuodesta -86 aktiivisesti mukana juniorikiekkoilussa, pari viimekautta pelkästään maksavana isänä.

Hieno homma, kun olet ollut mukana kehittämässä Suomi-kiekkoa. Sinun kaltaisiasi valmentajia ja maksavia isiä tarvitaan, muuten ei tule mistään mitään.

Minun mielestäni B-juniorit eivät pysty noudattamaan mitään pelikirjaa, koska pelaajien taitotason ero vaikuttaa tuossa iässä vielä todella paljon. Yksilöt vievät mielestäni joukkuetta pitkälle B-junnuissa, mikäli valmentaja ei asiaan puutu. Jos taas valmentajalla on huippuyksilö käytössään, miksi hän puuttuisi ?

Tämän kauden neljä parasta B-juniorijoukkuetta HIFK, HPK, Ässät ja Blues pelasivat kaikki valmentajiensa pelikirjajääkiekkoa. Siellä oli jokaisessa joukkueessa kovan tason jääkiekkoasiantuntijoita valmentajina. Väitteesi on siis minun mielestäni väärä. Lahden Kiekko-Reippaan B-junioreiden kummisetänä taustalla hääräsi itse pelikirjaprofessori Erkka Westerlund. Erkka tutki tarkoin HPK:n pelikirjan ja suunnitteli sitä vastaan puolustuspelitavan, jolla Kiekko-Reipas voitti yllättäen HPK:n runkosarjan ottelussa Hämeenlinnassa. Tämä taas oli hyvä viesti HPK:lle ja se kehitti pelikirjaansa murtamaan ko. puolustuspelin.

On harvinaista, että B-ikäiset pystyvät noudattamaan joukkueena sovittua pelitapaa useamman ottelun ajan, juurikin mainitsemani pelaajien tasoerojen ja kehitysvaiheiden vuoksi. Joukkueet, käytännössä liigajoukkueiden juniorit, pärjäävät muutoman huippukaverin voimin, ei joukkueena, taikka sovitun pelitavan vuoksi.

Hyvin pystyivät noudattamaan neljä parasta joukkuetta valmentajiensa pelikirjoja. Se on selvä, että pelien ratkaisut ovat parhaiden pelaajien kontolla olleet aina, mutta esim. tärkeisiin av-peleihin voidaan harjoituttaa tunnollisia pelaajia sieltä parhaiden takaa. Pelikirjan noudattaminen mahdollistaa joukkueen jokaiselle pelaajalle oman tasonsa mukaisen onnistumisen paremmin kuin, että selvää pelitapaa joukkueella ei olisi.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Minun mielestäni B-juniorit eivät pysty noudattamaan mitään pelikirjaa, koska pelaajien taitotason ero vaikuttaa tuossa iässä vielä todella paljon. Yksilöt vievät mielestäni joukkuetta pitkälle B-junnuissa, mikäli valmentaja ei asiaan puutu. Jos taas valmentajalla on huippuyksilö käytössään, miksi hän puuttuisi?

On harvinaista, että B-ikäiset pystyvät noudattamaan joukkueena sovittua pelitapaa useamman ottelun ajan, juurikin mainitsemani pelaajien tasoerojen ja kehitysvaiheiden vuoksi. Joukkueet, käytännössä liigajoukkueiden juniorit, pärjäävät muutoman huippukaverin voimin, ei joukkueena, taikka sovitun pelitavan vuoksi.

Tämä riippuu pitkälti joukkueesta, mutta useimmiten junnuissa tapahtuu juurikin näin. Kaikilla junnutasoilla A:sta C:hen yksikin maajoukkuetähti tekee jo selvää pesäeroa ja joskus jopa yksittäinen pelaaja pystyy dominoimaan koko peliä. B:ssä ja C:ssä dominointi on selkeintä ja A:ssakin tätä vielä usein tapahtuu. Toki aina myös hyvä pelitapa tukee joukkuetta ja sen mukana yksilöitä, mutta junnutasolla tulevat liigatähdet pystyvät dominoimaan ohi kaikkien pelitapojen. Tästä syystä esimerkiksi peluutus nousee usein todella tärkeään asemaan yritettäessä pimentää näitä ylivertaisia pelaajia. Tasoerojen tasoittuessa toki pelitavalliset asiat sitten korostuvat. Tästä syystä lahjakkaimpien junnujen on syytä siirtyä hyvissä ajoin miesten sarjoihin, jotta kehitystä tapahtuu.

Toki pelitavalliset ja taktiset asiat ovat myös tärkeitä, mutta niitä ei ole syytä korostaa etenkään yksilötaitojen kustannuksella. Suurimmat ponnistukset tulee käyttää luisteluun ja mailatekniikan kehittämiseen, sillä ilman niitä millään pelitavalla ei tee yhtikäs mitään. Eniten huomioni kiinnittyi taannoisessa Jokerit-HPK B:n playoff-ottelussa pelaajien yleiseen heikkoon tasoon. Luistelu oli heikkoa kautta linjan, samoin syötöt ja laukaukset. Ehkä mielikuvaan vaikutti juuri aiemmin näkemäni A-junnujen peli, joka on tasoltaan jo selvästi kovempi.

Petskulle onnittellut B-junnujen SM-hopeasta, hieno saavutus sekin. HPK:n yksittäisten pelaajien tasosta minulla ei ole juuri mitään käsitystä. Onkohan siellä lahjakkaitakin kavereita tulossa? Ja mitäs Petsku ensi kaudella, vieläkö jatkuu hommat HPK:n junnuissa?
 

Olkku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen mestarit 20-21

Juu. Mulla ei tietenkään ole kokemusta, junnujen suomenmestaruusotteluista, mutta mielestäni junnu on junnu, eli ailahteleva teini. Ihminen on kuitenkin ikäisensä, oli se B-junnuna mestaruustasoa, tai piirisarjaa. B-junnu on vielä ailahteleva nuori, joista harvat ovat kypsiä ajattelemaan jääkiekkoa taktisesti, saati joukkuelajina.

Kyllä mä olen huomannut, että tiedät kiekosta kohtuu paljon ja vähän enemmänkin, mutta silti joitakin näkemyksiäsi kyseenalaistan, nimenomaan junnukiekkoa koskien. Korostan vielä, että minun mielestä 16 vuotiaitten kiekko on helvetisti muutakin, kun harjotukset ja pelit, ynnä pelitaktiset asiat. Se on nuoren ihmisen opastusta, koko elämään ja sosiaalisuuteen, jonka he toki oppivat joukkueurheilussa. Olkoon kyseessä miten korkea sarjataso tahansa. Toki poikkeuksia on yksilöinä.
 
Sinäkin sitten innostuit kirjoittamaan B-juniorien peleistä, kun HPK:n B hävisi toisen finaalisarjaottelunsa eilen kotonaan 0-8. Ihmettelen vaan, kun et ole kirjoittanut HPK:n B:n muista pudotuspelisarjan otteluista.

Eikös tuo ole vähän sama ilmiö käänteisenä kuin vaikkapa Sveitsin liigaa käsittelevä ketju täällä Jatkoajassa? Siinä ketjussa nimimerkki siffa kritisoi voimakkaasti Doug Sheddenin valmennuksellisia kykyjä ja pelisysteemiä. Ja tämä nimenomaan alkukauden aikana kun Sheddenin johtama Zug oli liigan hännillä. Yhtä lailla sopii ihmetellä miksei nimimerkki siffa kirjoittanut kauden mittaan myöhemmin juuri mitään kommenttia asiaan kun Sheddenin pelisysteemillä "jota ei voida nimittää edes fiasko-kiekoksi" pudotettiin runkosarjan voittaja.

Kuten sanoin, samasta ilmiöstä kyse. Vieläpä varsin yleistä tällä palstalla.
 

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lankisen Lukupiiri - Zervuska Haidis
Luepa tarkemmin, mitä kirjoitin. Pelin puolella, kun pakki nostaa kiekkoa jalalla B-pisteen yläkaaren kohdilla ylöspäin, laskee saman puolen laituri ottamaan vauhtia alhaalta. Pelin puolen pakki syöttää takaviistoon pakki-pakin toiseen laitaan. Toisen laidan pakilla on hyökkäyksiin lähtöä varten neljä vaihtoehtoa. Sentteri pelaa perinteistä sentteripeliä keskikaistalla ollen siinä koko ajan syötettävänä, sentterille syöttö on ykkösvaihtoehto. Takaviistoon syöttäneen pakin puolen laituri on kelannut vauhtia ja on vauhdissa syötettävänä toisessa laidassa, tämä on hyökkäyksiin lähdön toinen vaihtoehto. Pelin puolen laiturille lyhyt syöttö on kolmas vaihtoehto. Neljäs vaihtoehto on toisen laidan pakilta syötön saaneen pakin ylösnousu.

No et sinä kyllä noin kirjoittanut vaan pakkien kiekottelusta (ei pelkkä D to D) ja siitä kuinka laiturit säntää jo valmiiksi alaspäin vastaan, mutta kiitos tästä selvityksestä.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Eikös tuo ole vähän sama ilmiö käänteisenä kuin vaikkapa Sveitsin liigaa käsittelevä ketju täällä Jatkoajassa? Siinä ketjussa nimimerkki siffa kritisoi voimakkaasti Doug Sheddenin valmennuksellisia kykyjä ja pelisysteemiä. Ja tämä nimenomaan alkukauden aikana kun Sheddenin johtama Zug oli liigan hännillä.

Mun kohdalla ei tuosta tunnetusta "halonhakkuu" ilmiöstä kannata tässä yhteydessä puhua, sillä minulla HPK:n menestys B-junnuissa oli yhdentekevää, vaikka joku voi toki luulla, että Petterin turpaan otto 0-8 kotihallissa olisi jotenkin erityisen hauskaa. Muutenkin nuo junnusarjat ovat lähinnä kasvattajasarjoja, joissa pelaajien kehitys ajaa usein joukkueen menestyksen edelle eli joukkueeseen sinänä kuuluvia tähtipelaajia peluutetaan mieluummin kovemmalla tasolla mahdollisuuksien mukaan. Siffalla puolestaan tuntuu olevan enemmänkin tunteita pelissä näissä B-junnuväännöissä.

Shedden on muuten jälleen pärjännyt mainiosti pelikirjallaan jolla ei yksinkertaisesti voi menestyä Euroopan sarjoissa. Taitaa olla viides vähintäänkin semifinaalipaikka putkeen plakkarissa, kertaakaan ei ole jäänyt mitalipelien ulkopuolelle.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Siffalla puolestaan tuntuu olevan enemmänkin tunteita pelissä näissä B-junnuväännöissä.

Näissä junnuväännöissähän nimenomaan on enemmän tunteita pelissä, kun isät seuraavat poikiensa tekemisiä katsomosta käsin.
 
Mun kohdalla ei tuosta tunnetusta "halonhakkuu" ilmiöstä kannata tässä yhteydessä puhua, sillä minulla HPK:n menestys B-junnuissa oli yhdentekevää, vaikka joku voi toki luulla, että Petterin turpaan otto 0-8 kotihallissa olisi jotenkin erityisen hauskaa.

Enkä puhunutkaan sinun kohdalla. Kunhan vain vastasin nimimerkki siffalle ikäänkuin sivustaseuraajana.

Terveisin nimimerkki sivustaseuraaja
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Kyllä mä olen huomannut, että tiedät kiekosta kohtuu paljon ja vähän enemmänkin, mutta silti joitakin näkemyksiäsi kyseenalaistan, nimenomaan junnukiekkoa koskien. Korostan vielä, että minun mielestä 16 vuotiaitten kiekko on helvetisti muutakin, kun harjotukset ja pelit, ynnä pelitaktiset asiat. Se on nuoren ihmisen opastusta, koko elämään ja sosiaalisuuteen, jonka he toki oppivat joukkueurheilussa. Olkoon kyseessä miten korkea sarjataso tahansa. Toki poikkeuksia on yksilöinä.

Juniorikiekkoilu on juuri näin niinkuin kirjoitat, kokonaisuus. Valmentajilla on käytössään noin 30 herkässä iässä (B-juniorit) olevaa pelaajaa ja taustalla puolensataa poikien vanhempaa. Pojat ovat taidoiltaan eri tasoilla. Vanhempien odotukset juuri oman pojan kohdalla ovat aina korkealla. Pelaavan kokoonpanon valinta sekä ketjujen muodostaminen aiheuttavat joka kerta pelaajissa ja vanhemmissa ilon tai katkeruuden tunteita. Siinä ovat valmentajat usein lähes mahdottoman tehtävän edessä, kun yrittävät pitää joukkueen yhtenäisenä. Yksi tapa pitää joukkue mahdollisimman yhtenäisenä on suunnitella ja valmentaa/harjoituttaa sille pitkäjänteisesti pelitapa, jota noudattamalla pelaajien henkilökohtainen taitotaso nousee ja joukkueen yhtenäisyys kasvaa. Mikäli pelaajalle tulee pahojakin virheitä silloin, kun hän pyrkii pelaamaan joukkueen pelitavan mukaan, ottaa virheen vastuulleen valmentaja, ei pelaaja. Näin pelaajille tulee noudatettavan pelitavan kautta rohkeus ja rentous pelata. Tästä samasta ilmiöstä eli pelitavan tuesta miesten joukkueille ovat puhuneet/kirjoittaneet ainakin Jukka Jalonen, Raimo Summanen ja Juhani Tamminen.
 
Näin ulkopuolisena, sana-sanaan keskustelua seuranneena, voisin kommentoida asiaa niin, että viimeistään C-ikäluokassa alkaa pelitaktisen kuvioiden toteuttaminen ja harjoittaminen, ja viimeistään B:ssä pelataan suurimmissa osissa SM-jengejä pelikirjakiekkoa. On tärkeää olla pohja pelisysteemille ja tätä kautta myös tietyt suuntaviivat menestykselle. Pelkällä yksilötaidolla kun ei pitkälle pötkitä enään, kun valmentajatkin hakevat muutakin gloriaa kuin mainetta "pelaajien kehittymisestä" - joukkueen on menestyttävä.

Huonojen yksilöiden joukkue huonolla pelikirjalla lähtee lomille aikasin.
Huonojen yksilöiden joukkue hyvällä pelikirjalla voi pötkiä pitkälle.
Hyvien yksilöiden joukkue huonolla pelikirjalla voi varauksella pötkiä pitkälle, yleensä ei.
Hyvillä yksilöillä ja hyvällä pelikirjalla höystetty joukkue pötkii pitkälle. Tätä oli mm HPK ja HIFK, pitkin kautta.
 

Kaukosäädin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves 365 ja Real Madrid
Petteri Sihvonen murjaisi hervottoman vitsin taas tänään: Lukolle kiitettävä arvosana.

Sihvonen perustelee arvosanaansa jollain jonnenjoutavilla asioilla kuten Uraman jatkolla ja junioriakatemialla. Jaa mikä sitten pitäisi olla oikea arvosana? No minäpä jatkoajan johtavana analyytikkona kerron. Kun katsotaan, että alkukausi oli täysi kymppi, runkosarjan keskivaihe kahdeksikko, runkosarjan lopetus kuutonen ja pleijarit täysi hylätty eli nelonen saadaan keskiarvoksi 7. Sitten kun painotetaan niitä oikeita pelejä missä ratkaistaan sijoitus ja erotetaan pojat miehistä voidaan arvosanaksi antaa 7-.

Jos Lukko olisi voittanut mestaruuden Petterin mielestä arvosana olisi varmaankin ollut 13 asteikolla 4-10.
 

Fordél

Jäsen
Sihvoselta taas perusanalysointi, jossa keskitytään lähinnä vain pelitapaan. Tapaus Lukosta olisi saanut paljon hedelmällisemmän ja kattavammankin analyysin aikaiseksi, mutta ilmeisesti Sihvosen taidot ei riitä kuin pelitavan analysointiin. No senhän onneksi osaa oikein hyvin ja se on aivan totta, että kaiken tämän paskan keskellä, on Lukon kauteen osattava analysoida suhteellisuudentajuisesti.

Siltikin kiitettävä on kyllä aivan liian hyvä arvosana kun muistetaan, että Lukko operoi kuitenkin todella kovilla resursseilla. No tietysti Sihvosen työhön kuuluu myydä lehtiä ja aiheuttaa keskustelua, joten jonkun tyydyttävän antaminen ei palvelisi tällaista tarkoitusta oikeastaan mitenkään. Jos edellinen kausi oli Lukolta floppi niin kyllä tämä menee vain juuri sinne tyydyttävän kohdille, koska tuloksena oli tippuminen ensimmäiseltä kierrokselta. Hyvääkin oli kuten syksyn todella kova lento ja nuorten pelaajien kehittäminen.
 

Takkuturkki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kalervo Kummola
Kautta voidaan arvostella vasta sitten kun se on ohi.

Se joukkue joka voittaa mestaruuden, on kympin arvoinen, muut eivät.

Lähtökohdista riippuen puolivälierissä putoaminen voi olla joko ihan kohtuullinen suoritus (esim. tällä kaudella SaiPa ja Pelicans olisivat tässä vaiheessa pudotessaan pelanneet ihan kohtuullisen kauden) tai sitten ihan paska suoritus (niin kuin nyt Lukko tai jos esimerkiksi HIFK tai JYP putoaisi tässä vaiheessa).

Samoin jos Ilves olisi hävinnyt karsintasarjan, sen arvosana olisi 4, eli synkin mahdollinen epäonnistuminen. Nyt kun se näyttää sarjassa säilyvän mutta oli kuitenkin viimeinen, on arvosana 5. Sehän on se alin hyväksytty kouluarvosana.
 

Dhearted

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues, Kookoo
Kautta voidaan arvostella vasta sitten kun se on ohi.

Se joukkue joka voittaa mestaruuden, on kympin arvoinen, muut eivät.

Kuulostaa nuorelta idealismilta, mutta sitäkin tarvitaan.

Esim. joukkue joka ilmoittaa pitävänsä välikauden ja pelaa jollain nollabudjetilla ja yltää pronsille ansaitsee kyllä arvosanan 10.

Mutta toki jos ajatellaan jalon urheilullisesti, että "kaikki tavoittelevat vain mestaruutta" niin pointtisi on toki totta.
 

Lucius

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins
Kuulostaa nuorelta idealismilta, mutta sitäkin tarvitaan.

Esim. joukkue joka ilmoittaa pitävänsä välikauden ja pelaa jollain nollabudjetilla ja yltää pronsille ansaitsee kyllä arvosanan 10.

Mutta toki jos ajatellaan jalon urheilullisesti, että "kaikki tavoittelevat vain mestaruutta" niin pointtisi on toki totta.

Enemmän idealismilta kuulostaa tuo, että jo hyvästä suorituksesta saa arvosanan 10.

Kyllä tulosurheilussa vain mestari voi saada parhaan mahdollisen arvosanan.

Jos tuo esimerkkisi nollabudjetin joukkue saa resussiensa vähyyden takia jo pronssista parhaan mahdollisen arvosanan 10 mitä, jos sama seura pitääkin toisen välikauden putkeen nollabudjetilla ja voittaakin mestaruuden? Taas saa saman arvosanan 10 eli yhtähyvin meni kuin viimevuonna?
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Pakkohan ne reaaliteetit on ottaa huomioon arvosanoja jakaessa.

Jos Saipa pääsisi mitaleille liigan pienimmällä budjetilla niin kyllä se on hyvin lähellä kymppiä arvosanoja jakaessa.
 

Lucius

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins
Pakkohan ne reaaliteetit on ottaa huomioon arvosanoja jakaessa.

Jos Saipa pääsisi mitaleille liigan pienimmällä budjetilla niin kyllä se on hyvin lähellä kymppiä arvosanoja jakaessa.

Tottakai reaaliteetit on otettava huomioon ja Saipan 5-6 sija olisi kiitettävä arvosanan arvoinen toisin kuin Lukon kuten Sihvonen esitti.

Mutta ei edes pronssista Saipalle arvosanaa 10 voisi antaa, koska 10 on paras mahdollinen siitä ei voi enää parantaa. Kuten aiemmin pohdin minkä arvosanan sitten antaisit esimerkin Saipalle joka yhä pienimmällä budjetilla voittaa ensivuonna mestaruuden?

Mediassa on tapana kärjistää arvosanoja jaettassa. Huono suoritus on 4, hyvä suoritus täysi kymppi tai ainakin kiitettävä, tämä väkisin aiheutaa kympin inflaatiota.
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Jos Saipa häviäisi Suomen mestaruuden finaalisarjan 7. ottelussa 3. jatkoajalla kun Tomppa Laaksonen vahingossa astuisi kiekon päälle ja potkaisisi sen Reijo Ringblomin naaman kautta Sputnikkien maaliin niin olisiko arvosana jotain muuta kuin 10?
 

Fordél

Jäsen
Jos Saipa häviäisi Suomen mestaruuden finaalisarjan 7. ottelussa 3. jatkoajalla kun Tomppa Laaksonen vahingossa astuisi kiekon päälle ja potkaisisi sen Reijo Ringblomin naaman kautta Sputnikkien maaliin niin olisiko arvosana jotain muuta kuin 10?

Herää vain kysymys, että onko tuo maali hyväksytty? Astuuko Laaksonen kiekkoon suoraan aloituksesta vai pelaako joku sen hänelle?
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
entä jos Saipalle annetaan 10 kun se voittaa mestaruuden seitsemännen pelin jatkoajalla ja seuraavana vuonna se voittaakin kaikki pelit 10-0 ja mestaruuden puhtaalla pelillä.
 

Viljuri

Jäsen
Otaksuisin, että Sihvonen soveltaa hermeneutiikan sijasta yksinkertaista matemaattista kaavaa arvosanoja määrittäessään: Joukkueen viivelähtöjen määrä per peli toiseen jaettuna Jukka Jalosen kuutiolla kerrottuna tekijällä, joka saadaan ottamalla neliöjuuri Urheilulehden tilaaja- ja lukijamäärien muutoksen kuukausittaisesta kulmakertoimesta lisättynä vakiolla, joka on yhtä suuri kuin vallan pelivälineen halkaisija senttimetreissä.

Pyöristetään lähimpään kokonaislukuun.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös