Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Jof]

"
Sihvosen aika on ohi, hänellä oli ihan hyvä aloitus muutama vuosi sitten ja ihan hyvin sai tuotua pelikirjakeskustelua laajemman yleisön keskuuteen. Nyt on paukut ollut jo pidemmän aikaa täysin loppu ja se näkyy epätoivoisena selittelynä.

Tähän liittyen tuli mieleen, että mitä mahtaa Sihvonen tehdä sen jälkeen, kun Urheilulehdessä todetaan Sihvosen olevan menneen talven lumia. Valmentajan hommia ei taida olla tarjolla ihan liigatasolta tai mestiksestä, paitsi tietysti omien puheidensa mukaan. Junnuporukoita valmentamalla ei taideta perhettä elättää.

Toimittaja-analysoijan ura voisi tietysti jatkua jossain muussa mediassa, mutta silloin pitäisi varmaan uudistua muutenkin kuin jatkuvasti takkia kääntämällä. TV-kommenttoriksin voisi joillekin kanaville vielä kelvata.

Tai ehkä Sihvonen julkaisee kirjan, jonka odottaa nousevan jääkiekon raamatuksi ja kaikkien valmentajakurssien oppikirjaksi. Jonkinlaista myyntiäkin voisi vielä nyt odottaa, kun kaverin toimittajaura on vielä jotensakin kuosissa ja nimi tunnetaan. Uskottavuuden rippeet olisi kyllä hyvä säilyttää. Ja kirjassahan on se hyvä puoli, että aina voidaan julkaista uudistettu painos, kun näkemys muuttuu.

 

[Fordél]

Tuodaan tämä tähänkin ketjuun kun tänne se varmasti parhaiten kuuluu eli uusimmassa IS Veikkaajassa Erkka Westerlund toteaa, että nyt on aika palauttaa huomio siihen, mihin se kuuluu eli pelaajiin. Westerlund ei pidä nykyisestä trendistä siitä, että pelaajat on jätetty keskusteluissa taka-alalle ja valmentajista on tehty pelaajia isompia tekijöitä. Täytyy varmasti ostaa tuo uusin IS Veikkaaja ja vaikka vähän referoida sieltä asioita tänne keskusteltavaksi. Joka tapauksessa jo ilman, että juttua olen lukenut, uskallan sanoa, että mainio ulostulo Westerlundilta ja mielenkiintoista nähdä tuleeko tähän Sihvoselta mitään vastinetta.

 

[Orava]

Petteri Sihvosessa ottaa eniten päähän ehdottomasti miehen tapa demonisoida tiettyjä henkilöitä ja toisaalta taas idolisoida toisia. Esimerkkinä vaikka Shedden. Maailman paskin valmentaja, joka valmensi kaksi suht nimetöntä joukkuetta sijoille 4 ja 2 ja yhden vähän kovemman sijalle 4, jonka lisäksi maajoukkueen pronssille. Siis tässäkö tosiaan paskin valmentaja liigassa 2000-luvulla? Ei voi käsittää.

 

[msg]

Lainaanpa Axen viestiä tuolta pelikirjoja käsittelevästä ketjusta, kun menee enemmän Sihvosen kuin pelikirjojen puolelle:

Finaalivalmentaja Jukka Rautakorpi:

"Joukkuetta on arvosteltu paljon kauden aikana. Ehkä siitäkin on saatu voimaa, kun kaiken maailman pelikirjamiehiä on pyörinyt ympärillä. Joskus tuntuu, että pelikirja on ainoa asia, mistä tässä kaupungissa puhutaan."

En tiedä mistä Axe tämän on poiminut, mutta jotenkin haisee siltä, että Jukka ei kovasti arvosta saman seuran B-junnujen valmentajaa.
Mestarivalmentaja Rautakorpi, joka siis jälleen kerran pelaa joukkoineen SM-liigan finaaleita, lyttää kyllä Sihvosen aika tylysti tuossa lainatussa pätkässään...

 

[K.Pylkkänen]

Tuodaan tämä tähänkin ketjuun kun tänne se varmasti parhaiten kuuluu eli uusimmassa IS Veikkaajassa Erkka Westerlund toteaa, että nyt on aika palauttaa huomio siihen, mihin se kuuluu eli pelaajiin. .

Aikamoinen maton vetäisy Sihvosen jalkojen alta tämä juttu, vaikka tuskin tätä Sihvosta varten oli kirjoitettu.
Yksi keskeinen sanoma tässä oli selkeästi se, että jos pelaajia valmennetaan ensisijaisesti toteuttamaan mitä tahansa pelikirjaa, eivät luovuus, tilannetaju ja reagointikyky kehity. Ja jääkiekon ollessa nopea peli pitää ratkaisujen tulla selkärangasta, eikä pohdiskelemalla pelikirjaa, joten luonnollisesti em. ominaisuudet ovat hyvin ratkaisevia. Erinomainen linjaus. Vähän jopa sarkastista makua oli kommentissa, että "alunperin pelisysteemit kehitettiin jääkiekkoon niitä varten, jotka eivät osaa pelata".
Todellakin jään odottamaan Sihvosen reagointia tähän.

 

[Fordél]

Petteri Sihvosessa ottaa eniten päähän ehdottomasti miehen tapa demonisoida tiettyjä henkilöitä ja toisaalta taas idolisoida toisia. Esimerkkinä vaikka Shedden. Maailman paskin valmentaja, joka valmensi kaksi suht nimetöntä joukkuetta sijoille 4 ja 2 ja yhden vähän kovemman sijalle 4, jonka lisäksi maajoukkueen pronssille. Siis tässäkö tosiaan paskin valmentaja liigassa 2000-luvulla? Ei voi käsittää.

Näinhän se vähän tuppaa menemään. Syynä tähän Sihvosen puusilmäisyyteen lienee se, että hän analysoi asioita vain tämän oman näkökantansa eli pelikirjan kautta. Jos se ei ole moderni ja evoluution kärjessä, on valmentaja paska. Sihvonen ei valitettavasti halua nähdä kokonaisuutta, jossa valmentajan hyvyyttä voi analysoida myös muilla kriteereillä kuin pelikirjalla.

Onhan se sanomattakin selvää, että ei Sheddenin vahvuudet ole missään pelikirja-asioissa, mutta sen heikkouksia voi paikata muilla vahvuuksilla. Sihvonen voi siis ihan syystäkin haukkua Sheddenin taktista osaamista, mutta sen perusteella ei kannata haukkua koko valmentajaa maan rakoon. Shedden pystyy paikkaamaan heikkouksiaan muilla vahvuuksillaan (joita tuskin juuri Sihvoselta löytyy), jolloin kokonaisuus nousee ihan hyvälle tasolle ja tulosta tulee: niin liigassa kuin Sveitssä tai jopa Suomen maajoukkueessa.

 

[J.Grönvall]

Tuodaan tämä tähänkin ketjuun kun tänne se varmasti parhaiten kuuluu eli uusimmassa IS Veikkaajassa Erkka Westerlund toteaa, että nyt on aika palauttaa huomio siihen, mihin se kuuluu eli pelaajiin. Westerlund ei pidä nykyisestä trendistä siitä, että pelaajat on jätetty keskusteluissa taka-alalle ja valmentajista on tehty pelaajia isompia tekijöitä. Täytyy varmasti ostaa tuo uusin IS Veikkaaja ja vaikka vähän referoida sieltä asioita tänne keskusteltavaksi. Joka tapauksessa jo ilman, että juttua olen lukenut, uskallan sanoa, että mainio ulostulo Westerlundilta ja mielenkiintoista nähdä tuleeko tähän Sihvoselta mitään vastinetta.

Minusta siinä otettiin ennemminkin kantaa juniorikiekkoiluun ja siihen, että nimenomaan siellä on liikaa pelitapa edellä ajattelevia valmentajia. Pitäisi siis ottaa yksilöt paremmin huomioon jo varhaisessa vaiheessa. Toki myös laajemmin asiaa käsiteltiin jonkin verran. Mielenkiintoinen juttu joka kannattaa lukea!

 

[Orava]

Näinhän se vähän tuppaa menemään. Syynä tähän Sihvosen puusilmäisyyteen lienee se, että hän analysoi asioita vain tämän oman näkökantansa eli pelikirjan kautta. Jos se ei ole moderni ja evoluution kärjessä, on valmentaja paska. Sihvonen ei valitettavasti halua nähdä kokonaisuutta, jossa valmentajan hyvyyttä voi analysoida myös muilla kriteereillä kuin pelikirjalla.

Niin alkuvaiheessahan Sihvonen julisti pyrkivänsä viemään suomalaista jääkiekkoa ja valmentamista eteenpäin. Se on kuitenkin jännä juttu, miten valmentamisen muita näkökantoja mies ei ole osannut ottaa lainkaan esiin tai tarkastella. Huvittavaa Sheddenin kohdalla on myös se, että Sihvonen jaksaa vielä useamman vuoden jälkeenkin muistaa Sheddeniä kirjoituksissaan. Liekö Shedden ollut liian paha pala, kun taktisista heikkouksistaan huolimatta pärjäsi hyvin ja näytti sen valmentamisen puolen, joka suomalaisilla valmentajilla on heikommissa kantimissa.

Vielä yksi seikka, joka miehessä ottaa päähän on tämä lätkäjätkä-diibadaaba. Siis pelkät aidot lätkäjätkät voivat ymmärtää jääkiekosta tai seurajohtamisesta jotain.

 

[Kaukosäädin]

Vielä yksi seikka, joka miehessä ottaa päähän on tämä lätkäjätkä-diibadaaba. Siis pelkät aidot lätkäjätkät voivat ymmärtää jääkiekosta tai seurajohtamisesta jotain.

Sama. Sihvosen mukaan pitää olla pelaajataustaa jotta osaa katsoa peliä telkkarista oikein ja poimia sieltä esimerkiksi hyvät hyökkäykseen lähdöt. Pussiinhan Sihvonen puhui itsensä tämän asian tiimoilta kun Raimo Helmisestä, joka on hieman ansinoituneempi ja kokeneenpi pelaaja kuin Sihvonen, tehtiin Ilveksen kolmosvalmentaja kesken tämän kauden. Sihvonen sanoi, että hän epäilee suuresti osaako Raipe poimia hyviä ja huonoja kohtia pelistä videolta. Huoh!

Petterin pitäisi tunnustaa se tosiasia, että pelaamaan oppii pelaamalla, valmentamaan oppii valmentamalla ja analysoimaan peliä oppii katsomalla peliä ja analysoimalla sitä. Toisaalta pelinlukua ja analysointia oppii myös pelaamalla kuten totesin. Pelaamista taas ei opi nojatuolissa löhöämällä ja MM-Kisoja katselemalla. :)

 

[Dee Snider]

Sellainen se meitin Petsku tuppaa olemaan. Ensin haukutaan pelaajahaastattelut ja yleensäkin haukutaan varsinkin valmentamaan alkavat pelaajat. Sitten, kun joku pelaajataustaa omaamaton pistää Petterille luuta kurkkuun, kuten edesmenneellä Urheilulehden kyselytunnilla, niin sitten koko asia ohitetaan tokaisemalla tamimaisesti: "Montako peliä oot pelannut?"

Ja aika ennalta-arvattavahan tuo Johtava Analyytikko alkaa jo olla. Kun lähes kaikkialla niin mediassa, kuin keskustelupalstoillakin on kehuttu maasta taivaisiin "ikimuistoista" olympiafinaalia Vancouverista, niin nyt Petteri sanoi, että aivan paskaa kiekkoa, kun ei pelattu KalPan tyylistä kiekkokontrollia... Voi elämän penis sentään..

Alpo Suhonen sanoi Sihvosen olevan täydellinen teknokraatti, jonka käsitys jääkiekosta on kuin videopeliä. Ja ei tuo nyt niin kovin väärässä ollut. Ja Westerlundin avautuminen tukee tuota Alpon toteamusta aika hyvin. Ja eniten asiaa tukee Sihvosen käyttäytyminen noissa ennenäkemätöntä hypetystä saaneista B-junioreiden playoffeista. Tämä avautuminen oman lehden sivuilla oli kyllä uskomatonta. Jos näin hyvällä pelikirjalla mitä HPK:lla on ei voita, Westerlundin olisi syytä erota. Tottakai tuolla pelitavalla operoivaa joukkuetta vastaan tulee puolustaa hyvin ja iskeä vastaiskuin. Kai loppupeleissä kyse kumminkin on voittamisesta. Ei kai noita pelejä silloin kannata edes pelata, vaan valmentajien pelikirjat otettaisiin arvioitavaksi ja sen perusteella julistettaisiin voittaja.

Ja Petterin on ihan turha vedota tuohon "Peli näyttää kaiken" jargoniin. Hän on itse jo useasti ylittänyt henkilökohtaisuuksien rajat ja sitä kautta osoittanut omat heikkoutensa sekä analyytikko/kriitikko/toimittajana että laji-ihmisenäkin. Esim. tapaus Erholz ja perhe, sekä vittuileminen esim. Sheddenin vaimolle.

Katselin tuota Inter-Barcelona ottelua ja pohdein samalla tätä uunituoretta "barcelonalainen jääkiekko" termiä. Se tuli ainakin selväksi, ettei se mikään aukoton systeemi ole, jos väitetään, että totaalinen pallon/kiekonhallinta on se ainoa oikea tapa pelata jääkiekkoa/jalkapalloa. Inter iski oikeastaan samoihin heikkouksiin, kuten Kanadan havumetsien miehet pelikirjaprofeetta Bykovin Venäjää vastaan. En sitten tiedä, olenko täysin kujalla ajatusteni kanssa, mutta näin maallikkofanina minä sen näin.

 

[Kaukosäädin]

Ja eniten asiaa tukee Sihvosen käyttäytyminen noissa ennenäkemätöntä hypetystä saaneista B-junioreiden playoffeista. Tämä avautuminen oman lehden sivuilla oli kyllä uskomatonta. Jos näin hyvällä pelikirjalla mitä HPK:lla on ei voita, Westerlundin olisi syytä erota. Tottakai tuolla pelitavalla operoivaa joukkuetta vastaan tulee puolustaa hyvin ja iskeä vastaiskuin. Kai loppupeleissä kyse kumminkin on voittamisesta. Ei kai noita pelejä silloin kannata edes pelata, vaan valmentajien pelikirjat otettaisiin arvioitavaksi ja sen perusteella julistettaisiin voittaja.

Muuten hyvää asiaa viestisi, mutta tämä kohta jäi hieman kaivelemaan. Mielestäni Petteri hakia takaa hyökkäävämpää pelitapaa joka joukkueeseen ja tätä kautta Suomessa kehittyisi parempia kiekollisia pelaajia. Eli Petteri on tässä kohtaa oikeassa. Myös omasta mielestäni esimerkiksi näissä B-junioreiden peleissä tuijotetaan liikaa sitä tulosta. Vaikka tuossa iässä on jo lähes erotettu jyvät akanoista tulisi valmentajien ja seurojen keskittyä enemmän pelaajien kehittämiseen kuin oman statuksensa nostamiseen. Tottakai pojat tykkää kilpailla ja haluavat voittaa, mutta silti pitäisi oma kehitys olla se ykkösjuttu. Nimenomaan taitoja kuten kiekonkäsittely ja laukaukset tulisi kehittää enemmän kuin jotain 1-2-2 träppiä.

Toisaalta pelaajien tulisi omalla ajalla lätkiä kiekkoa vanerilta reppuun, mutta eihän nää nykynöösipojat tee mitään käskemättä. Vetävät jäähallissa 4-8 tuntia viikkossa joukkuereeniä ja siinä kaikki. Jos itse olisin B-junnu ikäinen kyllä minä tykkäisin laukoa kiekkoa autotallinseinään vähintään sen tunnin päivässä. Puhumattakaan ajasta jonka käyttäisin ulkojäillä.

Eli vielä B-juniori-iässä tulisi seurojen keskittyä enemmän pelaajien kehittämiseen ja hyökkäävään kiekkoon kuin peruuttelemaan ja puolustamaan. Voisi Suomestakin joskus tulla maalintekijöitä.

 

[Dee Snider]

Toki, enhän minä nyt missään nimessä hyökkäävämpää ja sitä kautta viihdyttävämpää pelitapaa vastusta, pois se minusta. Mutta jos kuitenkin häviää, niin turha siinä on itkeä, että meillä oli vitusti parempi hyökkäyssuunnitelma. Kuten Sihvonen teki, kirjoitti valmiiksi jo itselleen synninpäästön, jos vaikka tappio tulisikin. Kun HPK voitti Jokerit, Urheilulehden sivuilla komeili teksti: "Sihvonen kaatoi Jokerit". Ja muutenkaan, koska Urheilulehdessä seurataan näin tiiviisti B-junnujen playoffeja?

Mutta tästä päästään taas asian ytimeen, eli pelaajien tasoon. Jos vastustaja koutsi tietää jo etukäteen, että hyökkäyspelissä hävitään, niin kai silloin jokainen lähtee muuraamaan puolustusta umpeen, eikö? Se on sitä kilpailua, se. Tuskin kreikkalaisiakaan kovin paljon vituttaa taannoinen Euroopanmestaruus futiksessa, vaikka se tuli kaikkea muuta, kuin hyökkäyspelitavan riemukulkua.

 

[Mänizeri]

Sekin, että kehittyykö pelaaja maksimaalisesti pelitavan kautta, siitäkin on erilaisia mielipiteitä. Varsinkin jalkapallon puolella.

Ja onpa Rönkäkin ottanut kantaa Arsenalin managerin Wengerin tapaan kehittää pelaajia. Hän on ainakin pari kertaa pohtinut sitä, että vaikka Wengerin pelitavassa yksilöt loistavat pari kautta, niin siirtyessään muualle he tavallaan katoavat kokonaan. Ja samaa on käynyt jo Arsenal aikana.

Se onkin pohtimisen paikka myös jääkiekossa junnupuolella, että kuinka orjallisesti jätkät kannattaa laittaa noudattamaan pelitapaa, oli se sitten kuinka hyökkäysvoittoista tahansa. Jos on koko ikänsä tottunut siihen, että tietyistä tilanteista selviää luottamalla viisikkoon ja sen reagointiin, niin mitäs sitten, kun ympäristö onkin erilainen?

Tätähän näkee jalkapallossa todella paljon, kun pelaajat kasvavat akatemioiden läpi. Väärässä ympäristössä lahjakaskin pelaaja menettää täysin itseluottamuksensa...

 

[mjr]

Tuon Westerlund-artikkelin myötä taidan nyt tulla miehekkään rohkeasti ulos kaapista ja tunnustaa että olen ryhtynyt Veikkaajan tilaajaksi. Se muistuttaa yhä vähemmän Iltasanomien "urheilu"-liitettä ja hömppää on paljon vähemmän kuin aiemmin, ja hyviä, hyvin taustoitettuja asiajuttuja on jo aivan kiitettävästi joukossa. 90-luvun kulta-ajoista ollaan toki kaukana, mutta niihin nyt ei nykymaailmassa taida olla edellytyksiäkään näin Suomen oloissa.

Anyway, todella viisasta tekstiä Westerlundilta ja etenkin oheisen lainauksen toivoisi olevan jokaisen jääkiekkovalmentajan (ja ylipäänsä henkilöjohtajan) sisäistämä:

Pelkistettynä jääkiekossa oleellista on erilaisten kaksinkamppailujen voittaminen. Jotta pelaaja voittaisi niitä, hänen on päästävä valmistautumisvaiheessa tunnetasoon, joka sisältää aitoa uskoa ja tahtoa. Tähän vaikuttaa keskeisesti pukukopin ilmapiiri, mikä taas on pitkälti kiinni valmentajan johtamisesta. Jos se on laadukasta, tunnetta löytyy. Jos ei ole, peli-ilme on usein lamaantunut.

Toisin sanoen ennen kuin päästään toteuttamaan hienoja pelisuunnitelmia on valmentajan pystyttävä hankkimaan sellainen auktoriteetti ja asema, että ne hienot piirrokset toteutuvat jäällä. Jos pitäisi omaan joukkueeseen valita joko loistava henkilöjohtaja, jonka pelikirja on 90-luvun alusta tai tuhoisan kyvytön henkilöjohtaja, jolla on maailmanhistorian hienoin pelikirja, niin itse en miettisi sekuntiakaan, kun valitsisin tämän ensiksi mainitun.

 

[Fordél]

Westerlundilta ja muilta Veikkaajan jutussa haastatelluilta hienoja ajatuksia valmentamisesta. Paradoksaalista tässä kaikessa on se, että täysin vanhanaikaiseksi ja lajin kehityksestä jälkeen jääneeksi leimattu Alpo Suhonen on aikanaan esittänyt saman suuntaisia uudistuksia, joita valmentaminen kaipaa. Hienoa, että kymmenen vuotta Suhosen esittämien ajatusten jälkeen suomalainen kiekkomaailma on valmis muutokselle. Yksi tällainen on Westerlundin toteamus, että "ensin tulee ihminen ja vasta sitten muut asiat kuten pelilliset vaatimukset." Ei kuulosta kyllä tippaakaan esim. Sihvoselta, mutta taatua Suhosta.

Nykyinen valmentajakeskeinen toimintatapa on tosiaan käännettävä päälaelleen. Peli on palautettava pelaajille, aivan kuten Suhonenkin aikanaan julisti. Matikainen tiivistää asian hyvin Veikkaajan jutussa muotoon, että kun yksilölle antaa esimerkiksi vastuuta ja luottamusta, voi jotain saada kaukalossa takaisin. Kaikki lähtee siis luottamuksesta. Jos pelaajilla ei ole valtaa, eivät he kanna vastuutakaan.

Pelaajien ja valmentajien välisen luottamuksen lisäksi valmentajien täytyy luottaa myös itseensä. Kiekkomaailmassa ei ole yhtä totuutta, joten jo sillä pääsee pitkälle kun luottaa omaan osaamiseen ja löytää oman valmentajaidentiteettinsä. Samalla myös pelaajat ostavat valmentajan ajatukset kun hän on ensin itse ostanut ne. Apinoimalla toista valmentajaa tai jotain yhtä totuutta ei mennä pitkälle kun on kyse huipputasosta.

Ja mitä tulee pelitapaan niin sillä on tottakai oma merkityksensä. Westerlund toteaa tästä mjr:n edellä tuoman lainauksen lisäksi, että "kun pelaaja on valmis voittamaan kaksinkamppailuja, hän pääsääntöisesti reagoi kentällä oikein selkäytimestään. Siitä joukkueen identiteetin rakentuminen, siitä syntyy joukkueen pelitapa."

Nimetön huippupelaaja taas lausuu asiasta, että "kaukalossa ei voi pärjätä, jos joutuu miettimään jotain hiton systeemejä, siellä on pelattava selkärangalla. Valmentajien pitäisi uskaltaa olla höpöttämättä äijiä pyörryksiin, ja antaa enemmänkin suuntaviivoja ja kehyksiä, joiden sisällä saisi pelata."

Tuossa nyt sellaisia kohtia, joihin kiinnitin huomiota tuossa Veikkaajan jutussa. Miksi nämä asiat on tuotu tässä ketjussa esille? No siksi, että ne hieman sotivat Sihvosen tuomaa ajatusmallia vastaan. Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, että miten Sihvonen reagoi tähän juttuun. Kyse ei ole siitä, että se vetäisi kokonaan maton Sihvosen analyyseiltä, koska pelitavoille ja niiden analysoimisille on tottakai oma paikkansa. Tämä juttu kuitenkin pienensi entisestään pelitavan merkitystä koko paletissa ja viimeistään luo pohjan pelin sekä valmentajien osaamisen uudenlaiselle analysoinnille.

 

[siffa]

Toisin sanoen ennen kuin päästään toteuttamaan hienoja pelisuunnitelmia on valmentajan pystyttävä hankkimaan sellainen auktoriteetti ja asema, että ne hienot piirrokset toteutuvat jäällä. Jos pitäisi omaan joukkueeseen valita joko loistava henkilöjohtaja, jonka pelikirja on 90-luvun alusta tai tuhoisan kyvytön henkilöjohtaja, jolla on maailmanhistorian hienoin pelikirja, niin itse en miettisi sekuntiakaan, kun valitsisin tämän ensiksi mainitun.

Nyt sitten vaan nimiä esiin, koska muuten tämä menee humanistien (mjr ja Fordèl) teoriatarkasteluiksi hyvistä johtajista. Peräänkuulutan nyt näitä hyviä ja huonoja suomalaisia johtajia (päävalmentajia) jääkiekon parista. Myös I-S Veikkaajan tulisi nimetä tarkemmin näitä johtamistaidoltaan kyvyttömiä päävalmentajia, kun sen toimittajat jatkavat Vancouverista alkanutta suomalaisten valmentajien mustamaalaamista.

Fordèl on osoittanut jo useaan kertaan mieltyneensä Alpo Suhosen johtamisoppeihin. Miten on sitten käytännön laita? Humanisti Suhonen muumioitui viime keväänä tärkeimmillä hetkillä Ässät-Sport sarjan edetessä. Vastuu pelinjohtamisesta oli siirtynyt Mika Pieniniemelle ja Pasi Kaukorannalle. En pidä muutenkaan SM-liigaseuran päävalmentajalta hyvänä johtamistaidon osoituksena sitä, että seura joutuu karsimaan SM-liigapaikastaan Mestiksen voittajaa vastaan. HIFK:n viestiketjuista voi käydä lukemassa sen, mitä mieltä IFK:n kannattajat ovat Fordèlin mainostaman Alpo Suhosen johtamistaidoista jääkiekkoseuran päävalmentajana.

Miten on Hannu Jortikan, Hannu Aravirran, Kari Jalosen, Rauli Uraman, Matti Alatalon/Mikko Haapakosken, Mikko Saarisen, Mika Toivolan, A-P Selinin, Heikki Mälkiän/Juha Pajuojan, Pekka Rautakallion ja Petri Matikaisen johtamistaitojen laita? Fordèlin erityisesti kehuman Bluesin päävalmentajan Petri Matikaisen valmentaman seuran menestys menee jo toista kautta peräkkäin alaspäin. Yli muiden on luonnollisesti Hannu Jortikan johtamistaitojen floppaaminen Jokerien ylivertaisen pelaajamateriaalin käskyttäjänä.

Sehan tiedetään jo, että Kai Suikkanen, Jukka Rautakorpi, Pekka Virta ja Risto Dufva ovat osoittaneet erinomaiset johtajan kykynsä tällä kaudella. Pienillä pelaajabudjeteilla he ovat saaneet aikaan erinomaisen tuloksen. Yksi asia yhdistää näitä valmentajia. Heidän joukkueidensa on pelattava prikulleen päävalmentajien suunnittelemien pelisysteemien mukaisesti. Kai Suikkanen sen kiteyttää erinomaisesti:"Kunhan me vain pelataan omaa peliämme, niin voitamme. Heti, kun siellä lähtee joku sooloilemaan, niin se muuttuu vaikeaksi. Nämä jätkät ovat oivaltaneet, että "hei, tämä pelihän toimii", ja sitä kautta sitä pelataan". Suikkanen luottaa täysin pelaajiinsa, jotka toteuttavat hänen pelisysteemiään. Siitä se keskinäinen hurmos syntyy. Suikkanen on tehnyt pitkään yheistyötä mm. Jarkko Hattusen, Antti Erkinjuntin, Marko Virtalan ja Antti Halosen kanssa. Niinkuin sanonta kuuluu, jääkiekko on pelaajien peli. Sen takia em. Mestis-Hokista tuttu nelikko pelaa hyvää SM-liigakiekkoa TPS:ssa, jonne myös Ilari Filppulan tie vei, kun hänen pelinsä ei sopeutunut Dufvan systeemeihin.

Uskooko muuten joku, että suomalaisten päävalmentajien johtamisominaisuuksia voitaisiin jonkun tai joidenkin toimesta oikein opettaa? Päävalmentajia ei ole kahta samanlaista, ei varsinkaan johtamistaitojen osalta. Kukin johtaa oman persoonansa mukaisesti. Sinne mahtuvat kaikki luonteen laadut Hannu Jortikasta Harri Rindelliin saakka nyt ja tulevaisuudessa.

 

[Johannes]

Uskooko muuten joku, että suomalaisten päävalmentajien johtamisominaisuuksia voitaisiin jonkun tai joidenkin toimesta oikein opettaa? Päävalmentajia ei ole kahta samanlaista, ei varsinkaan johtamistaitojen osalta. Kukin johtaa oman persoonansa mukaisesti. Sinne mahtuvat kaikki luonteen laadut Hannu Jortikasta Harri Rindelliin saakka nyt ja tulevaisuudessa.

Voi yksittäisten ihmisten ja ryhmän johtamista opettaa ja opetella. Menee esim. kesällä jollekin kursseille, jos halua riittää kehittyä johtajana. Ei jääkiekkojoukkueen valmentaminen poikkea nnin paljon muusta johtamisesta, etteikö siinä voisi halutessaan kouluttautua, eikä kouluttajan tarvitse olla joku toinen lätkäjätkä. Tottakai koulutus ei muuta valmentajan perusluonnetta, mutta antaisi eväitä parempaan johtajuuteen ja sitä kautta parempia tuloksia valmennusprosessissa.

 

[LaTe_Show]

Uskooko muuten joku, että suomalaisten päävalmentajien johtamisominaisuuksia voitaisiin jonkun tai joidenkin toimesta oikein opettaa?

Tamminen ainakin uskoo tähän, eikös hän harrasta tätä henkilöstö- /johtajavalmentamista?

 

[kamenski]

Onko maailman parhaassa liigassa maailman parhaat valmentajat?

Ihmisjohtamisen osalta, siis, se kun on nyt tapetilla. Itse olen haastatteluista ja lehtijutuista saanut vuosien varrella sen yleiskuvan, että - ainakaan tulokkaille tai paikkaansa joukkueessa vakiintumattomille pelaajille - NHL:n (pää)valmentajat eivät juuri puhu eivätkä pukahda mitään henkilökohtaisesti face to face. Korkeintaan "sää pelaat / syöt poppareita tänään". Vai olenko väärässä, onko jollakulla parempaa tietoa kuin meikäläisen mutu?

Mutta vaikkei ne puhuisi mitään ja viittoisi vaan käsimerkeillä ja tussilla fläppitaululle, niin onko sillä mitään väliä kun NHL:ssä pelaajat "osaa pelata peliä", eli onko NHL:ssä koutsilla sitten tämä ihmisjohtamisen merkitys se, että osaa pitää kaikki starat tyytyväisinä?

 

[Fordél]

Fordèl on osoittanut jo useaan kertaan mieltyneensä Alpo Suhosen johtamisoppeihin. Miten on sitten käytännön laita? Humanisti Suhonen muumioitui viime keväänä tärkeimmillä hetkillä Ässät-Sport sarjan edetessä. Vastuu pelinjohtamisesta oli siirtynyt Mika Pieniniemelle ja Pasi Kaukorannalle. En pidä muutenkaan SM-liigaseuran päävalmentajalta hyvänä johtamistaidon osoituksena sitä, että seura joutuu karsimaan SM-liigapaikastaan Mestiksen voittajaa vastaan. HIFK:n viestiketjuista voi käydä lukemassa sen, mitä mieltä IFK:n kannattajat ovat Fordèlin mainostaman Alpo Suhosen johtamistaidoista jääkiekkoseuran päävalmentajana.

Olen mieltynyt Suhosen johtamisoppeihin, koska niissä on yksinkertaisesti järkeä. En todellakaan allekirjoita kaikkea, mutta sen pääajatuksen. Nyt kävi ilmi, että myös Westerlund on ajatuksissaan samoilla linjoilla. Tässä on koko ajan puhuttu puhtaasti johtamisopeista. Käytäntö on sitten eri asia ja siellä vastaan tulee paljon muuttujia. Suhosen Ässät taisteli viimeiseen asti pudotuspelipaikasta, mutta jäi lopulta rannalle. Tämän jälkeen vuorossa oli todella rankat playoutit, joiden jälkeen on mielestäni ihan ymmärrettävää, että olen henkisesti aika naatti. Kannattaa siis nähdä ne syyt tämän muumioitumisen takana. Ja siinä ei ole mitään erityistä, että vastuu pelinjohtamisesta on annettu kakkoskoutsille. Toisin kuin esimerkiksi ihannoimasi Tamminen, hyvä johtaja tunnistaa heikkoutensa ja pystyy antamaan vastuuta muille. Sama homma on tapahtunut Matikaisen Bluesissa, jossa Marjamäellä on suuri rooli taktisissa asioissa. Liigajoukkueen valmentaminen ei ole yhden miehen show vaan yhteistyötä.

Kun kerran olet noin paljon Suhosen ja Westerlundin johtamisoppeja vastaan niin kerrotko mikä niissä tökkii?

Fordèlin erityisesti kehuman Bluesin päävalmentajan Petri Matikaisen valmentaman seuran menestys menee jo toista kautta peräkkäin alaspäin. Yli muiden on luonnollisesti Hannu Jortikan johtamistaitojen floppaaminen Jokerien ylivertaisen pelaajamateriaalin käskyttäjänä.

Eli heti kun tulee yksi heikompi kausi, pyyhkiytyy parin edellisen kauden hyvä työ pois? Ja jos olet yhtään liigaa seurannut, tiedät varmasti syyt Bluesin heikossa kaudessa. Ne eivät todellakaan ole Matikaisen johtamistaidon puutteissa. Jos kerran Suhosen paskuuteen liittää kriteeriksi HIFK:n palstan kirjoitukset Suhosesta, niin varmasti Matikaisen johtamistaitojen paskuudesta löytyy helvetisti kirjoituksia Bluesin palstalla. Vai löytyykö sittenkään...

Uskooko muuten joku, että suomalaisten päävalmentajien johtamisominaisuuksia voitaisiin jonkun tai joidenkin toimesta oikein opettaa? Päävalmentajia ei ole kahta samanlaista, ei varsinkaan johtamistaitojen osalta. Kukin johtaa oman persoonansa mukaisesti. Sinne mahtuvat kaikki luonteen laadut Hannu Jortikasta Harri Rindelliin saakka nyt ja tulevaisuudessa.

Voidaan opettaa, koska näin tehdään myös muiden organisaation johtajien kohdalla esimerkiksi yliopistossa. Myös ihannoimasi Juhani Tamminen opettaa niitä vuodeta toiseen. Tämä ei pois sulje kuitenkaan sitä tärkeintä kysymystä, jonka johtajalle ja päävalmentajalle voi esittää: kuka olet? Tämän kysymyksen Westerlundkin raapusti ensimmäisenä koulutuksissaan taululle (lähteenä Veikkaajan juttu). Valmentajan täytyy siis löytää oma persoonansa ja johtaa sen kautta, mutta tueksi kannattaa ehdottomasti hankkia yleisiä johtamisoppeja ja johtamisfilosofioita.

 

[Cemetery Gates]

Fordèl on osoittanut jo useaan kertaan mieltyneensä Alpo Suhosen johtamisoppeihin. Miten on sitten käytännön laita?

Pahoittelut jo etukäteen, jos olen hakoteillä, mutta eikös nimim. siffa ole vannonut P. Sihvosen nimeen melko vakaasti jo jokusen tovin? Sitä vaan mietin, että mitenkäs tuo teorian ja käytännön yhtälö toteutuu Jankkaavan Analyytikon kohdalla, kun puhutaan valmentamisesta ja vieläpä menestyksekkäästä sellaisesta? Petteri Sihvonen on päävalmentajana suunnilleen yhtä kyvykäs kuin Sakke Lindfors veskarivalmentajana.

 

[mjr]

Nyt sitten vaan nimiä esiin, koska muuten tämä menee humanistien (mjr ja Fordèl) teoriatarkasteluiksi hyvistä johtajista. Peräänkuulutan nyt näitä hyviä ja huonoja suomalaisia johtajia (päävalmentajia) jääkiekon parista. Myös I-S Veikkaajan tulisi nimetä tarkemmin näitä johtamistaidoltaan kyvyttömiä päävalmentajia, kun sen toimittajat jatkavat Vancouverista alkanutta suomalaisten valmentajien mustamaalaamista.

Lisää humanistien joukkoon myös Westerlund, jonka ajatuksia tuossa olin allekirjoittamassa, en niinkään kehittämässä mitään uutta (metodi joka lienee sinullekin kohtuullisen tuttu). Minusta tuo on nimenomaan melko käytännönläheinen lähestymistapa - toki usein tämä henkilöjohtajuuden korostaminen menee myös tietyn "pehmeän" lähestymistavan korostamiseksi, mutta itse kyllä näkisin, että tietty kovuus on erottomaton osa johtajuutta, tosin ainoana osana se olisi tuhoisa. Sinänsähän nämä ovat aika banaaleja itsestäänselvyyksiä, mutta kummallisen helppoa on harhautua näistä pysyvistä tosiasioista irrelevanteille sivupoluille.

 

[TosiFani]

Jääkiekkojoukkueen päävalmentajan työ on ensisijaisesti ihmisten johtamista. Hänen tehtävänsä on saada ryhmä ihmisiä suorittamaan oma tehtävänsä mahdollisimman hyvin. Jokainen SM-liigan päävalmentaja pystyy kopioimaan minkä tahansa taktiikan ja pystyy harjoituttamaan sen joukkueelle, se ei vaadi ihmeitä. Jääkiekkoilijan oikeiden liikeratojen ja ajotusten opetteluun ei montaa harjoitusta vaadita, niitä on sen verran vähän. Teknisesti päävalmentajan työ on aika helppoa ja kevyttä. Se suurin homma on henkilöstöjohtaminen, päävalmentaja johtaa vähintään noin 50 ihmisen yksikköä, jonka sisäinen rakenne on erittäin heterogeeninen ja vaativa. Siinä on tehtävää, kun joukossa on hyvin eritasoisia ihmisiä sekä älyllisesti että emotionaalisesti ja saada tällainen yksikkö toimimaan illasta toiseen hyvin.

 

[Sateentekijä]

Nyt sitten vaan nimiä esiin, koska muuten tämä menee humanistien (mjr ja Fordèl) teoriatarkasteluiksi hyvistä johtajista. Peräänkuulutan nyt näitä hyviä ja huonoja suomalaisia johtajia (päävalmentajia) jääkiekon parista. Myös I-S Veikkaajan tulisi nimetä tarkemmin näitä johtamistaidoltaan kyvyttömiä päävalmentajia, kun sen toimittajat jatkavat Vancouverista alkanutta suomalaisten valmentajien mustamaalaamista.

Fordèl on osoittanut jo useaan kertaan mieltyneensä Alpo Suhosen johtamisoppeihin. Miten on sitten käytännön laita? Humanisti Suhonen muumioitui viime keväänä tärkeimmillä hetkillä Ässät-Sport sarjan edetessä. Vastuu pelinjohtamisesta oli siirtynyt Mika Pieniniemelle ja Pasi Kaukorannalle. En pidä muutenkaan SM-liigaseuran päävalmentajalta hyvänä johtamistaidon osoituksena sitä, että seura joutuu karsimaan SM-liigapaikastaan Mestiksen voittajaa vastaan. HIFK:n viestiketjuista voi käydä lukemassa sen, mitä mieltä IFK:n kannattajat ovat Fordèlin mainostaman Alpo Suhosen johtamistaidoista jääkiekkoseuran päävalmentajana.

Miten on Hannu Jortikan, Hannu Aravirran, Kari Jalosen, Rauli Uraman, Matti Alatalon/Mikko Haapakosken, Mikko Saarisen, Mika Toivolan, A-P Selinin, Heikki Mälkiän/Juha Pajuojan, Pekka Rautakallion ja Petri Matikaisen johtamistaitojen laita? Fordèlin erityisesti kehuman Bluesin päävalmentajan Petri Matikaisen valmentaman seuran menestys menee jo toista kautta peräkkäin alaspäin. Yli muiden on luonnollisesti Hannu Jortikan johtamistaitojen floppaaminen Jokerien ylivertaisen pelaajamateriaalin käskyttäjänä.

Sehan tiedetään jo, että Kai Suikkanen, Jukka Rautakorpi, Pekka Virta ja Risto Dufva ovat osoittaneet erinomaiset johtajan kykynsä tällä kaudella. Pienillä pelaajabudjeteilla he ovat saaneet aikaan erinomaisen tuloksen. Yksi asia yhdistää näitä valmentajia. Heidän joukkueidensa on pelattava prikulleen päävalmentajien suunnittelemien pelisysteemien mukaisesti. Kai Suikkanen sen kiteyttää erinomaisesti:"Kunhan me vain pelataan omaa peliämme, niin voitamme. Heti, kun siellä lähtee joku sooloilemaan, niin se muuttuu vaikeaksi. Nämä jätkät ovat oivaltaneet, että "hei, tämä pelihän toimii", ja sitä kautta sitä pelataan". Suikkanen luottaa täysin pelaajiinsa, jotka toteuttavat hänen pelisysteemiään. Siitä se keskinäinen hurmos syntyy. Suikkanen on tehnyt pitkään yheistyötä mm. Jarkko Hattusen, Antti Erkinjuntin, Marko Virtalan ja Antti Halosen kanssa. Niinkuin sanonta kuuluu, jääkiekko on pelaajien peli. Sen takia em. Mestis-Hokista tuttu nelikko pelaa hyvää SM-liigakiekkoa TPS:ssa, jonne myös Ilari Filppulan tie vei, kun hänen pelinsä ei sopeutunut Dufvan systeemeihin.

Todettakoon heti alkuun, että olet täysin väärässä.

Jos sulkee itsensä typeriin kammioihin, kuten Sihvonen ja sinä, on ihan turha alkaa edes keskustelmaan siitä, minkälainen peli jääkiekko pohjimmiltaan on. Sama pätee muuhunkin elämään. Jos ei ole valmis muutoksiin, ei kehity, eikä kasva ihmisenä. Voit kutsua minua höperöksi filosofiksi, jos niin haluat, mutta lähden todella harvoin kiistelemään faktoista ja tällä kertaa onkin pakko puuttua asiaan, kun täällä ollaan niin ulapalla.

Yltiöpäinen valmentaja keskeisyys ja pelikirja (ihan oikeasti helvetin typerää ja lähinnä paradoksaalista, että Petteri Sihvosen rupattelusta on kasvanut näin suuri, sanoisinko jopa "laji" Suomessa) eivät edistä jääkiekkoa, vaan tekevät pelaajista pelinappuloita. Pelaajien totaalista aliarvioimista.

mjr:ltä ylempänä hyvä lainaus Erkka Westerlundin kommentista:

Pelkistettynä jääkiekossa oleellista on erilaisten kaksinkamppailujen voittaminen. Jotta pelaaja voittaisi niitä, hänen on päästävä valmistautumisvaiheessa tunnetasoon, joka sisältää aitoa uskoa ja tahtoa. Tähän vaikuttaa keskeisesti pukukopin ilmapiiri, mikä taas on pitkälti kiinni valmentajan johtamisesta. Jos se on laadukasta, tunnetta löytyy. Jos ei ole, peli-ilme on usein lamaantunut.

Jääkiekossa pelikirjoista puhuminen on puhdasta matematiikkaa. Jääkiekolla ja matematiikalla ei ole mitään yhteistä. Eli pelikirjat on nyt unohdettava SAMAN TIEN. Jos jääkiekkoon kuuluisi pelikirja, se olisi sellaista, että valmentaja sijoittaisi pelaajat (eli funktiot x ja y) kaavaan, josta sitten alkaa laskea vastausta.

Pelitavat taas ovatkin asia erikseen: On hyökkäävä pelitapa, jota yleensä toteutetaan kiekkokontrollin (kiekotteva tyyli) avulla, pystysuunnanjääkiekko (pitkä ja perään, kovalla prässillä vastustajan iholle), puolustava tyyli (heitetään pitkä ja perään, ei kuitenkaan prässätä) sekä sumputtaminen, joka on sitä hanlontyylistä, kaikki miehet siniviivalla rivissä.

Tiettyjä asioista, kuten se, että missä kohtaa kiekon voi heittää päätyyn, sovitaan valmentajan ja pelaajien kesken. Tai muita tällaisia minimaalisen pieniä vivahderoja. Nämä vivahteet eivät todellakaan tee jääkiekosta pelikirjapeliä.

Todella ajattelematonta ja naurettavaa sinulta kyseenalaistaa Petri Matikaisen ja Hannu Jortikan valmennustaidot. Petri Matikaisella olikin todellinen tähtinippu Bluesissa tänä vuonna? Samalla sivuutat täysin sen, mistä suosta Matikainen on johtanut Bluesin ylös taivaan reunalle. Herää jo.

Hannu Jortikan dissaamisessa on taas yhtä paljon järkeä kuin näissä Petterin pelikirjaonelämäni -jutuissa. Tämä on sitä, kun metsää ei nähdä puilta, vaan nylvitään ja oleskellaan päättömissä kammioissa vailla pakoreittiä. Jortikka tuli kesken kauden mukaan flopanneeseen Jokeri-laivaan, jota johti TAKTISESTI YLIVERTAINEN Hannu Aravirta (ja korostan, että Petteri Sihvosen mukaan Aravirta on aivan ylivertainen).

Jääkiekkojoukkueen päävalmentajana oleminen on iso prosessi, joka alkaa ihan kesätreeneistä asti, on palavereita, on leirejä, joissa yhteishenkeä haetaan, kehitetään ja parannetaan.

Valmentajana toimimiselle (käytännössä pätee ihan mihin tahansa joukkuelajeihin) lähtökohtana on se, että olet persoonana joviaali ja luotettava ihminen, joka uskaltaa antaa vastuuta pelaajille, puhuu avoimeisesti siitä, mitä ominaisuutta tietyn pelaajan on kehitettävä, jos näkee puutteita.

Otetaanpa soppaan mukaan Petteri Sihvosen bestis, Raimo Summanen. Tämä "taktinen velho" on saanut kenkää aika monesta joukkueesta. Pelaajille tällainen ilmapiirin myrkyttäjä on totta kai negatiivinen asia. Se, miksi Summanen on saanut pestejä, vaikka on fuduja saanut, johtuu siitä, että meriitit ovat miehelle kunnossa. Urheilu kun on tulosurheilua. Silloin unohdetaan nopeasti, että minkälainen se valmentaja onkaan ihmisenä. Summasesa kytee siis suuri riski, jos hänet palkkaa. Pelaajat totta kai yrittävät kaikkensa joukkueensa puolesta, mutta jos lähtöasetelma on se, että päävalmentaja ei miellytä ihmisenä, niin siihen kuluu energiaa ja turhautuneisuus pääsee valloilleen.

Itseltäni löytyy mittava ja kattava joukkueurheilutausta sekä jääkiekosta että salibandysta, joten en vetele hatusta kenenkään kiusaksi mitään roskaa, vaan asia on vain näin. Tulkaa nyt te aikuiset ihmiset sieltä teidän kammioista pois, ketkä niissä vielä tänä modernina 2000-luvulla vielä elelevät.

EDIT: Todettakoon vielä, että tuo "meidän pitää pelataa omaa peliämme" on sitä tuttua iänikuista kulunutta jargoniaa, joka on vain lässytystä. Ehkäpä kuitenkin jokainen pelaaja pelaa omilla jaloillansa ja käsillänsä, ei vastustajan. Surprise.

 

[Dee Snider]

Hannu Jortikan dissaamisessa on taas yhtä paljon järkeä kuin näissä Petterin pelikirjaonelämäni -jutuissa. Tämä on sitä, kun metsää ei nähdä puilta, vaan nylvitään ja oleskellaan päättömissä kammioissa vailla pakoreittiä. Jortikka tuli kesken kauden mukaan flopanneeseen Jokeri-laivaan, jota johti TAKTISESTI YLIVERTAINEN Hannu Aravirta (ja korostan, että Petteri Sihvosen mukaan Aravirta on aivan ylivertainen).

Tässä vaiheessa Petteri sitten hyökkäsi vahvasti Matti Virmasen kimppuun ja syyttäen häntä lähes kaikesta. No, Virmasesta voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä, mutta itse herra pelikirja kehui Jokereiden materiaalin maasta taivaisiin ja tähän ylivertainen Aravirta, niin voila. Moni jatkislainenkin näki Sihvosta materiaalin ja valmennuksen tietyt sudenkuopat ja niihin homma lopulta karahtikin. Mutta jälleen Aravirran pelikirjassa ei ollut mitään vikaa, vaan paskoissa pelaajissa....