Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

  • 2 893 328
  • 13 200

K.Pylkkänen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kookoo
Kyse on ollut siitä, että onko pelaajien merkitys 85% (Tamminen) tai vähemmän. .

Olen hyvin paljon siffan kanssa samaa mieltä vastakkainasettelun näennäisyydestä, mutta koska tässä ketjussa on kyse Sihvosesta, ihmettelenkin aivan toista asiaa. Jos esimerkiksi tuo Tammisen prosentti pitää kutakuinkin paikkansa, niin miksi Sihvosen kirjoittelussa vähintään se 85% käsittää puhetta sitten pelikirjasta ja valmentajista, eikä palaajien merkityksestä? Voihan sitä toki kirjoitella omien intressiensä mukaisista aiheista, mutta on väsyttävää lukea päivästä toiseen raportteja pleijareista, joita tarkastelaan vain pelikirjan kautta. Eilisen pelin lyhyessä raportissa esiintyy sana "kiekkokontrolli" synonyymeineen kymmenkunta kertaa, sama sanan "pelikirjan" kanssa.?
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Mielestäni tässä ei nyt olla oikein asian ytimessä. Jääkiekon pelikirjamaisuus on ominaisuus, joka on siihen tullut kunnolla vasta viimeisimpien vuosikymmenien aikana. Siihen asti nuo "laidat kiinni ja vetoja" -ohjeet ovat olleet enemmän tuollaisia entisten pelaajien kokemuspohjaista tietoa, mutta nykyään monet valmentajat ja jääkiekon kehittäjät menevät jo niin paljon pidemmälle, etten itse puhuisi enää samasta asiasta...

Totta kai pelitaktiikka/ -kirja ovat kehittynyt huimasti vuosien varrella, mutta väittäisin, että esim. Korven 80-luvulla luomassa "poltetun maan taktiikkassa" oli hyvinkin paljon sovittuja liikeratoja.
 
Suosikkijoukkue
Timo Rajalan Kultainen Takki
Mielestäni tässä ei nyt olla oikein asian ytimessä. Jääkiekon pelikirjamaisuus on ominaisuus, joka on siihen tullut kunnolla vasta viimeisimpien vuosikymmenien aikana. Siihen asti nuo "laidat kiinni ja vetoja" -ohjeet ovat olleet enemmän tuollaisia entisten pelaajien kokemuspohjaista tietoa, mutta nykyään monet valmentajat ja jääkiekon kehittäjät menevät jo niin paljon pidemmälle, etten itse puhuisi enää samasta asiasta.
Lievänä OT:nä kannattaa tutustua vuonna 1951 kirjoitettuun Lloyd Percivalin teokseen Hockey Handbook. Se, että jääkiekon "pelikirjamaisuus" (hyi vittu mikä sana), on tullut enemmän esille suomalaisessa urheilumediassa ja ns. syvien rivien jääkiekkokeskusteluissa (jatkoaika, ym.), ei tarkoita sitä etteikö peliä nimeltä jääkiekko olisi analysoitu ja kehitetty jo vuosikymmeniä.
 

Fordél

Jäsen
Pelikirjat ovat sitten osa tätä valmentajien merkitystä. Tässä suhteessa ei ole vastakkainasettelua Westerlund vs Sihvonen. Westerlund on kehittänyt Suomessa pitkalle viedyn pelikirja-analyysin ja kouluttanut siltäkin pohjalta satoja jääkiekkovalmentajia Suomeen.

Tämähän on päivänselvää, että pelitapa on yksi valmentajan työkaluista, mutta nyt onkin keskusteltu siitä, että kuinka tärkeä se on? Westerlund nosti vallankumouksessaan esiin humaanimmat arvot eikä pelitavallaisia asioita, jotka tulevat tärkeysjärjestyksessä vasta kolmantena. Uskon, että tässä kohdin tulee eroavaisuuksia Sihvosen ja Westerlundin välillä.

Ja voisitko muuten vastata niihin esittämiini kysymyksiin, kiitos.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
"Jääkiekossa tulee ensisijaisesti pelata koko ajan ylöspäin pystysuunnassa, mutta ei missään nimessä koko aikaa." — Petteri Sihvonen, UL

Jos itsensä kehtaa nimetä "johtavaksi analyytikoksi" lausuen tällaisia banaliteetteja, ei pidä ihmetellä, jos oikeat valmentajat eivät lähde nimeämään "johtavaa analyytikkoa" johtavaksi analyytikoksi.
 

Fordél

Jäsen
Olen hyvin paljon siffan kanssa samaa mieltä vastakkainasettelun näennäisyydestä, mutta koska tässä ketjussa on kyse Sihvosesta, ihmettelenkin aivan toista asiaa. Jos esimerkiksi tuo Tammisen prosentti pitää kutakuinkin paikkansa, niin miksi Sihvosen kirjoittelussa vähintään se 85% käsittää puhetta sitten pelikirjasta ja valmentajista, eikä palaajien merkityksestä? Voihan sitä toki kirjoitella omien intressiensä mukaisista aiheista, mutta on väsyttävää lukea päivästä toiseen raportteja pleijareista, joita tarkastelaan vain pelikirjan kautta. Eilisen pelin lyhyessä raportissa esiintyy sana "kiekkokontrolli" synonyymeineen kymmenkunta kertaa, sama sanan "pelikirjan" kanssa.?

Tätä minäkin olen ihmetellyt. Jos valmentajan osuus koko paletista on sen 16-33% ja pelitapa on sitten tästäkin vain osa niin miksi Sihvonen kutsuu itseään maan johtavaksi analyytikoksi? Kaveri analysoi vain pientä osaa koko lajista. Oikea termi olisi maan johtava pelitapa-analysoija, jolloin voimme antaa hänen analyyseilleen oikean painoarvon sikäli kun ne koskevat kokonaisuutta.

Juuri tämän takia olikin mielestäni todella hienoa lukea Westerlundin analyysia valmentamisesta, koska se kattoi paljon muitakin osa-alueita. Tällaista analyysiä olen täällä jo pitkään peräänkuuluttanut ja olisi hienoa jos niitä tulisi jatkossakin enemmän. Sihvoselta kun emme saa kuin pientä pelin osa-aluetta koskevia analyysejä sekä tietysti näitä henkilökohtaisuuksiin meneviä heittoja ala Erholtzin perhe ja Sheddenin vaimo.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Ja uskoakseni useimpien mielestä (pelikirjat ovat) huomattavasti vähemmän merkittävä osa kuin valmentajan henkilöjohtamisen taidot.
Miten ihmeessä tätä asiaa mitataan? Laitetaan vastakkain henkilöjohtaja jolla ei ole mitään osaamista jääkiekosta (esim Mikael Jungner) ja joku pelikirjaosaaja jolla ei ole tippaakaan osaamista henkilöjohtamisesta (Petteri Sihvonen) ja katsotaan, että kumpi voittaa?

Muutenkaan en ymmärrä, että miten ihmeessä noita prosenttilukuja lasketaan tai tulkitaan eri osa-aluieiden tärkeyksiä arvioidessa? Selvyyden vuoksi joku voisi vaikka esimerkkinä arvioida että kumpi on tärkeämpi ratti vai kaasu autoa ajaessa.
 

Fordél

Jäsen
Miten ihmeessä tätä asiaa mitataan? Laitetaan vastakkain henkilöjohtaja jolla ei ole mitään osaamista jääkiekosta (esim Mikael Jungner) ja joku pelikirjaosaaja jolla ei ole tippaakaan osaamista henkilöjohtamisesta (Petteri Sihvonen) ja katsotaan, että kumpi voittaa?

Ja toisella on kokemusta valmentamisesta ja pelaamisesta kun taas toisella ei kummastakaan.

Jos vaadit asioille mittaamalla saatuja perusteita niin sitten voit vaikka veli Siffan kanssa keskustella viivelähtöjen määrästä yms. Muutenhan nämä keskustelut perustuvat pitkälti eri asiantuntijoiden lausuntoihin asioista, jotka he ovat hankkineet uransa aikana havainnoimalla. Toiset valmentamalla maajoukkuetta ja ollen mukana pitkään suomalaisessa huippukiekkoilussa, toiset valmentaen Pelsuja ja KooKoota sekä ollen mukana Urheilulehden toimittamisessa ja sitten on vielä meitä, jotka seuraamme asioita katsomosta.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Miten ihmeessä tätä asiaa mitataan? Laitetaan vastakkain henkilöjohtaja jolla ei ole mitään osaamista jääkiekosta (esim Mikael Jungner) ja joku pelikirjaosaaja jolla ei ole tippaakaan osaamista henkilöjohtamisesta (Petteri Sihvonen) ja katsotaan, että kumpi voittaa?...

Jos joukkueilla on sama materiaali, Jungerin joukkue voittaa runkosarjassa Sihvosen joukkueen, koska jääkiekko on sen verran yksinkertainen peli, että Junger oppii sen lainalaisuudet aika nopeasti.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Kukahan kysyisi Jungeria ensi vuodeksi jonkun keskinkertaisen B-junnujoukkueen valmentajaksi, että voitaisiin tuo asia ratkaistuksi... Oma veikkaukseni voittajasta olisi nimittäin tuo toinen.

Kuitenkin asia joka näistä hupsuista pelikirja vs. henkilöjohtaminen keskusteluista unohtuu on, että jokaisella joukkueella on jonkinlainen pelitapa. Jos se ei valmentajan pelikirja, niin sitten se on ketjun sentterin pelikirja. Melko sekavaa se toki on jos jokainen ketju pelaa sentterinsä näköistä peliä. Kuitenkin joistain pelaajista tulee kohtuullisen hyviä valmentajia jo pelkän pelaajakokemuksensa pohjalta.

Toinen juttu on, että valmentajalla ei ole mitään pelikirjaa, niin hänellä ei myöskään voi olla mitään ohjeita pelaajille, että miten pitäisi pelata. Niinpä sillä, että miten hyvin hän osaa johtaa ei ole mitään väliä kun hän ei sitä tee.
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Todennäköisesti Jatkoaika-skenessä kuulun Sihvosen klassisiin klaanilaisiin, mutta se ei estä minua pitämästä Veikkaajan juttua erittäin hyvänä. Tässä kun joukkuelajin pääsarjatasolla toimii, tiivistäisin nykynäkemykseni siten, että tärkeintä valmennuksessa on kaikki. En mä osaa ainakaan asettaa yhtä osaa tärkeämpään rooliin kuin toista. Sen takia se valmentaminen onkin niin haasteellista - ei riitä, että klaaraat jonkun osa-alueen. Kasaamalla toimivan valmennustiimin pystyt ehkä ottamaan laajemmin eri osa-alueita huomioon, mutta se ei muuta sitä, että ollaksesi oikeasti menestyvä tekijä, et voi olla sosiopaatti tai toisaalta täydellisen pihalla pelin taktisista ulottuvuuksista.

Jos valmentaminen menee liian teknis-taktiseksi, joukkueen tekemisestä voidaan saada kohtuullisen tasaista. Tällöin kuitenkin pelaajissa piilevät henkilökohtaiset voimavarat ja vaistot jäävät hyvin usein käyttämättä. Ei nähdä hurmoksellista tekemistä, ei "ylitetä itseään" (hölmö termi, ei kukaan ylitä itseään vaan löytää itsestään piileviä kykyjä) ja pelaamista saattaa leimata virkamiesmäisyys. Jos mennään toiseen ääripäähän, joukkueen tekemiselle on leimallista ajoittaiset supersuoritukset ja toisaalta ihmeelliset romahdukset.

Valmentajan yksi haastavimpia tehtäviä on löytää se "fine line" sieltä jostain välimaastosta siten, että pelaaja tuntee pelaavansa omaa juttuaan ja omaa peliään, mutta että homma pysyy niin sanotusti paketissa kaiken aikaa. Tai suurimman osan aikaa. Lajin kuin lajin pääsarjatasolla parhaat jengit tuppaavat rankaisemaan höntyilystä melko rankasti.

Mutta. Pelikirjan, pelisysteemin, pelitaktiikan (valitse vähiten allergiaa aiheuttava termi) tulee toimia tekemisen perustana ja pelaajan tukena, siten että pelaaja kykenee parhaalla mahdollisella tavalla toteuttamaan itseään ja omia vahvuuksiaan. Ja samaan aikaan siten, että paketti pysyy kasassa. Kentällä pitää pelata peliä, ei pelisysteemiä. Mutta, ilman systeemiä käy huonosti.

Se harmaa alue, se harmaa alue...
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Totta kai pelitaktiikka/ -kirja ovat kehittynyt huimasti vuosien varrella, mutta väittäisin, että esim. Korven 80-luvulla luomassa "poltetun maan taktiikkassa" oli hyvinkin paljon sovittuja liikeratoja.
Minulle tässä oleellista ei ole lopputulos (eli minkälainen pelikirja on) vaan se, että miten se on syntynyt. Jos jollain on Korven tutkimus&kehitystoiminnasta parempaa tietoa, niin mielelläni sen kuulen, mutta oma käsitykseni on, että hän on vielä old schoolia eli oppi on syntynyt omakohtaisen kokemuksen (yritys ja erehdys) perusteella. Eikä pidä sitäkään ymmärtää väärin, ihmiset ovat fiksuja olioita ja pystyvät pelkän "vaistonkin" avulla oppimaan tekemään asioita erittäin hyvin. Kuitenkaan tilastollisten asioiden ja todennäköisyyksien parissa ihmiset eivät syntyjään ole parhaillaan.

Hemmetti sen huomaa itsekin jääkiekkoa katsoessaan, kuinka sitä jännittää tiukkoja pelejä lähes 60 minuuttia, vaikka tiedossa on etukäteen että erikoistilanteet ja vastahyökkäykset sen käytännössä ratkaisevat ja loppu 45 minuuttia on vain turhaa läpsyttelyä.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Minulle tässä oleellista ei ole lopputulos (eli minkälainen pelikirja on) vaan se, että miten se on syntynyt. Jos jollain on Korven tutkimus&kehitystoiminnasta parempaa tietoa, niin mielelläni sen kuulen, mutta oma käsitykseni on, että hän on vielä old schoolia eli oppi on syntynyt omakohtaisen kokemuksen (yritys ja erehdys) perusteella...

Onko muunlaista oppimista? No, Korpi oli aikansa edellä kävijä, joka käytti taktiikan kehittämiseen hyväkseen tilastoja. Jopa minä olen tilastoinut 80-luvun lopulla Ässien a-junnujen tekemisiä. Homma oli varmasti alkeellisempaa kuin nyt, mutta näiden tilastojen perusteella valmentajat rakensivat teoreettisia malleja jo silloin. Eli "old schoolia" mutta kuitenkin teorian kautta käytäntöön siirtymistä.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Jos vaadit asioille mittaamalla saatuja perusteita niin sitten voit vaikka veli Siffan kanssa keskustella viivelähtöjen määrästä yms. Muutenhan nämä keskustelut perustuvat pitkälti eri asiantuntijoiden lausuntoihin asioista, jotka he ovat hankkineet uransa aikana havainnoimalla.

Olen todellakin tilastoinut tällä kaudella hitauden lähtöjen määriä olympiakisoissa, U20-kisoissa, SM-liigassa, KHL:ssä ja Mestiksessä. Ne kertovat minulle paljon joukkueiden käyttämästä pelin rytmittämisestä. Hitaista lähdöistä ovat keskustelleet/kertoneet mielipiteensä tällä kaudella mm. Jukka Jalonen, Hannu Jortikka, Juhani Tamminen, Pekka Virta ja Jukka Rautakorpi. Ville Nieminen on kertonut niistä tv:n pelistudiossa. Esim. SM-liigan neljän parhaan joukkueen joukkoon selvisi kolme hitaita lähtöjä pelikirjassaan sisältäneitä joukkueita. Voisin sanoa, että tällä sektorilla tapahtui melkoinen yllätys, kun nopeasti ja puolinopeasti hyökkäyksiin lähtevät joukkueet putosivat JYP:iä lukuunottamatta finaaliotteluiden ulkopuolelle. Tietysti tässä tilanteessa tulee mieleen kysymys siitä, että mikä se pelikirjan merkitys loppujen lopuksi saattaakin olla.
 
Suosikkijoukkue
Timo Rajalan Kultainen Takki
Olen todellakin tilastoinut tällä kaudella hitauden lähtöjen määriä olympiakisoissa, U20-kisoissa, SM-liigassa, KHL:ssä ja Mestiksessä. Ne kertovat minulle paljon joukkueiden käyttämästä pelin rytmittämisestä. Hitaista lähdöistä ovat keskustelleet/kertoneet mielipiteensä tällä kaudella mm. Jukka Jalonen, Hannu Jortikka, Juhani Tamminen, Pekka Virta ja Jukka Rautakorpi. Ville Nieminen on kertonut niistä tv:n pelistudiossa. Esim. SM-liigan neljän parhaan joukkueen joukkoon selvisi kolme hitaita lähtöjä pelikirjassaan sisältäneitä joukkueita. Voisin sanoa, että tällä sektorilla tapahtui melkoinen yllätys, kun nopeasti ja puolinopeasti hyökkäyksiin lähtevät joukkueet putosivat JYP:iä lukuunottamatta finaaliotteluiden ulkopuolelle. Tietysti tässä tilanteessa tulee mieleen kysymys siitä, että mikä se pelikirjan merkitys loppujen lopuksi saattaakin olla.
Tässä tulee lähinnä mieleen kysymys siitä miten noita tilastoimiasi viivelähtöjä haluaa tulkita. Mitä kaikkia muita pelin osa-alueita olet tilastoinut? Pelkästään viivelähtöjen määrää katsomalla ei kokonaiskuvasta saane sen kummallisempaa kuvaa kuin vaikka laukausten määrästä. Toisin sanoen muitakin pelin osa-alueita pitäisi tilastoida, jotta pelistä saisi pelkästään tilastoja tuijottamalla edes jonkinlaisen kuvan.
 

K.Pylkkänen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kookoo
. SM-liigan neljän parhaan joukkueen joukkoon selvisi kolme hitaita lähtöjä pelikirjassaan sisältäneitä joukkueita. Voisin sanoa, että tällä sektorilla tapahtui melkoinen yllätys, kun nopeasti ja puolinopeasti hyökkäyksiin lähtevät joukkueet putosivat JYP:iä lukuunottamatta finaaliotteluiden ulkopuolelle. Tietysti tässä tilanteessa tulee mieleen kysymys siitä, että mikä se pelikirjan merkitys loppujen lopuksi saattaakin olla.

Mitenkäs sitten itse vastaat omaan kysymykseesi? Onko hitaidenkin lähtöjen käyttö finalistien menestyksen salaisuus? Entä laajemmin? Eteneekö jääkiekko nyt sitten evoluutiossa hitaampaan suuntaan? Tähän mennessähän vertailussa historiaan, on ainoastaan puhuttu pelin nopeutumisesta ajan myötä?
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Miten ihmeessä tätä asiaa mitataan? Laitetaan vastakkain henkilöjohtaja jolla ei ole mitään osaamista jääkiekosta (esim Mikael Jungner) ja joku pelikirjaosaaja jolla ei ole tippaakaan osaamista henkilöjohtamisesta (Petteri Sihvonen) ja katsotaan, että kumpi voittaa?

Muutenkaan en ymmärrä, että miten ihmeessä noita prosenttilukuja lasketaan tai tulkitaan eri osa-aluieiden tärkeyksiä arvioidessa? Selvyyden vuoksi joku voisi vaikka esimerkkinä arvioida että kumpi on tärkeämpi ratti vai kaasu autoa ajaessa.

Lähinnähän merkityksellinen vertailu olisi kahden valmentajan välillä, jossa toinen olisi selvästi taktisesti osaavampi, mutta avuton johtaja ja toisen vahvuudet olisivat päinvastoin. Tässä nyt on se ongelma, että näitä ensimmäisiä ei juuri tälläisissä asemissa näe (mikä tietysti kertoo siitä, mitkä ominaisuudet ovat niitä perusasioita). Mutta tälläisessäkin teoreettisessa tilanteessa toisi pelaajamateriaali - se ratkaisevin asia - niin suuria heittoja, että kuvaamanlaisesi mittaus olisi hyvin hankalaa. Ehkä olisikin vain luotettava sellaiseen empirialle perustuvaan common sense -ajatteluun, että johtajan asema vaatii kykyä johtaa, ja että vasta tällä perustalla pystyy tehokkaasti soveltamaan tietämystään ja saamaan alaisensa noudattamaan motivoituneesti ja tehokkaasti tästä tietämyksestä nousevia ohjeitaan.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Tässä tulee lähinnä mieleen kysymys siitä miten noita tilastoimiasi viivelähtöjä haluaa tulkita. Mitä kaikkia muita pelin osa-alueita olet tilastoinut? Pelkästään viivelähtöjen määrää katsomalla ei kokonaiskuvasta saane sen kummallisempaa kuvaa kuin vaikka laukausten määrästä. Toisin sanoen muitakin pelin osa-alueita pitäisi tilastoida, jotta pelistä saisi pelkästään tilastoja tuijottamalla edes jonkinlaisen kuvan.

Hyvä kysymys. Jääkiekko on niin nopea peli, että minä en pysty tilastoimaan kerta katselulla kuin yhtä asiaa kerrallaan. Tällä kaudella on ollut tilastointini kohteena pelin rytmitys eli lähdetäänkö hyökkäyksiin nopeasti, puolinopeasti, viiveellä vai kiekottelemalla (taaksepäin palautus). Aiempina kausina tilastoin lyhytsyöttöpeliä sentterille/laitureille, rintamahyökkäyksiä, kenttätasapainoa. Sitä ennen tilastoin taklauksia, kulmapelien rakenteita, ohjauspeliä, puolustuksen alue-/miesvartiointia. Kaiken entisen tilastoimani näen peleistä edelleen, mutta nyt on pelin rytmitys ollut erityistarkastelussa.

Mitä tarkoitat tuolla viivelähtöjen tulkinnalla? Niiden seuraaminen ja tilastoiminenhan on yksinkertaista rastin laittamista oikeaan ruutuun silloin, kun niitä peleissä esiintyy. Viivelähdöt olen määritellyt täällä jo useaan kertaan, joten en kertaa niitä.
 
Suosikkijoukkue
Timo Rajalan Kultainen Takki
Mitä tarkoitat tuolla viivelähtöjen tulkinnalla? Niiden seuraaminen ja tilastoiminenhan on yksinkertaista rastin laittamista oikeaan ruutuun silloin, kun niitä peleissä esiintyy. Viivelähdöt olen määritellyt täällä jo useaan kertaan, joten en kertaa niitä.
Tarkoitan sitä, että jos sinulla on tilasto pelistä mikä kertoo kuinka monta em. hyökkäykseen lähtöä joukkue tekee pelissä, niin mitä johtopäätöksiä tuosta voi vetää (sen itsestäänselvyyden lisäksi, että joukkue A teki x määrän hitaita, y määrän puolinopeita ja z määrän nopeita lähtöjä). Kai sinä jotenkin pyrit noita tilastointejasi tulkitsemaan? Vai piirteletkö rasteja ruutuihin vain piirtämisen ilosta?
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turun Puuhasteluseura
Mitä tarkoitat tuolla viivelähtöjen tulkinnalla? Niiden seuraaminen ja tilastoiminenhan on yksinkertaista rastin laittamista oikeaan ruutuun silloin, kun niitä peleissä esiintyy. Viivelähdöt olen määritellyt täällä jo useaan kertaan, joten en kertaa niitä.

Mitä ne nyt sitten sinulle kertovat? Onko viivelähdöt sinun mielestäsi syy vai seuraus? Olisiko esim. TPS-pakit lätkineet kiekkoja toisilleen, jos kenttä olisi ollut avoinna hyökkäyspäätyyn asti? Vai olisiko tuo lätkyttely johtunut Jypin kahden miehen karvauksesta ja keskialueen miehityksestä? Kumpi oli ensin, Tepsin viivelähtö vai Jypin kahden miehen karvaus?

Eikös se nyt ole ihan selvä asia ilman tilastojakin, että jos pakki pystyy syöttämään omalta maalilta kiekon hyökkäyssiniviivalla vapaana olevalle pelaajalle, niin se sen myöskin tekee. Ja kun vastustaja karvaa korkealta, niin ennemmin syötellään poikittain kuin yriteään päästä karvaajasta väkisin ohi kiekon kanssa ja otetaan riski kiekon hukkaamiseen omalla siniviivalla karvaajalle, josta vastustaja pääsee vastaiskuun.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Voisin sanoa, että tällä sektorilla tapahtui melkoinen yllätys, kun nopeasti ja puolinopeasti hyökkäyksiin lähtevät joukkueet putosivat JYP:iä lukuunottamatta finaaliotteluiden ulkopuolelle. Tietysti tässä tilanteessa tulee mieleen kysymys siitä, että mikä se pelikirjan merkitys loppujen lopuksi saattaakin olla.

No, miten sen selität, että omien tilastojesi mukaan HPK vei viivelähdöt 15-3 1. finaalin 3. erässä ja kahdessa ensimmäisessä erässä niitä oli suunnilleen yhtä paljon molemmilla joukkueilla. TPS luopui viivelähdöistä 3. erässä ja vei erän 3-1 ja käänsi pelin voitokseen 4-2. Miten TPS muutti pelitapaansa 3. erään, kun viivelähdöt loppuivat.
 

Fordél

Jäsen
Siffalta tivaisin vielä näihin kysymyksiin näkökantoja, jotta keskustelu menisi oikeasti eteenpäin vaikka toki viivelähdöistäkin on mukava turista.

1. Väitätkö, että Westerlund ei ole noin sanonut kun kerran kirjoitat "I-S veikkaaja väittää sanoneen"?

2. Kun kerran olet noin paljon Suhosen ja Westerlundin johtamisoppeja vastaan niin kerrotko mikä niissä tökkii?
 

Sateentekijä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Anaheim Ducks - pelaajista: Joe Sakic
Sihvonen voisi keskustelun selvyydeksi luoda kirjan, jossa puhuttaisiin siitä, mikä on jääkiekon pelikirja. Käsittääkseni kyse on ennaltasovituista liikeradoista kentällä.

Kiekon ylöstuontiin liittyviä sovittuja juttuja pyritään toteuttamaan. Mutta eihän kiekkopelin voiton kannalta tapahtuvat ratkaisut tapahdu siinä, teetkö sen yhden jättösyötyön vielä vai jätätkö sen väliin ja heität kiekon päätyyn.

Korostaisin pelaajien välistä yhteistyötä kentällä. Pelin vaistoaminen on tärkeää. Ennaltasovittujen liikeratojen noudattaminen saattaa nopeasti johtaa tuhoon, kun peli on kuitenkin aina suhteessa vastustajaan.

Kun keskialue on ylitetty, hyökkäyspäässä mennään vaistoamisella ja reagoimisella, yhteistyön voimalla. Ei siellä toteuteta mitään pelikirjankuvioita, vaan pyritään voittamaan vastustaja ovelilla siirroilla.

Jääkiekkoa ei ole pelikirjapeli, vaan pelaajien yhteistyö- ja vaistopeli.
 

papera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport
Lukekaapa arvon nimi"kirjoitan tänne noin viikon välein, että Petteri Sihvonen ymmärtää jääkiekosta vain pelikirjat"merkit Urheilulehden uusimman numeron sivu 23. Siinä Petteri Sihvonen kirjoittaa pelikirjan olevan pieni osa valmentamisen ja pelin kokonaisuutta. Hän kirjoittaa myös valmennusprosessin neljän ominaisuutta ovat TÄRKEYSJÄRJESTYKSESSÄ: psyyke, tekniikka, fysiikka ja taktikka. Siis tässä järjestyksessä. On käsittämätöntä, että viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen samat kirjoittajat kirjoittavat potaskaa ymmärtämättä itse lukemaansa.
 

papera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport
Esim. SM-liigan neljän parhaan joukkueen joukkoon selvisi kolme hitaita lähtöjä pelikirjassaan sisältäneitä joukkueita. Voisin sanoa, että tällä sektorilla tapahtui melkoinen yllätys, kun nopeasti ja puolinopeasti hyökkäyksiin lähtevät joukkueet putosivat JYP:iä lukuunottamatta finaaliotteluiden ulkopuolelle. Tietysti tässä tilanteessa tulee mieleen kysymys siitä, että mikä se pelikirjan merkitys loppujen lopuksi saattaakin olla.

Viittaat siis tällä ilmeisesti siihen, että Sm-liigassa menestytään yllättävästi eri tavalla kuin kiekkomaailman huipulla? Olympiafinaalissa pelanneet joukkueethan eivät pelanneet viivelähtöjä, eli tässä suhteessa olemme eri linjoilla maailman parhaiden jääkiekkojoukkueiden kanssa. Edellyttäen, että tilastointi tehdään samalla tavalla kaikissa otteluissa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös