Sihvonen teki pelkän Ducks-Wings sarjan perusteella johtopäätöksen että Red Wings on mennyt taaksepäin taktisessa osaamisessaan (tai Sihvosen sanoin "pelikirja on sulanut käsiin") ottamatta huomioon sitä että esim. sarja Columbusta vastaan oli erilainen pelikirjan osalta. Liian suuria johtopäätöksiä liian pienestä otoksesta.
NHL:ssä ei pelata muusta kuin tuloksesta. Se ei ole kasvattajasarja, siellä ei ajatella seuraavaa kymmentä vuotta kuin rahakirstun osalta, pelien osalta eletään tässä ja nyt. Niin hyvässä kuin pahassa.
En oikein ymmärrä mitä pelikirjan sulamista on se, että joukkue osaa muuttaa pelitapaansa kesken kaiken? Kolmen rytmin peli ei toimi pienessä kaukalossa niin tehokkaasti Anaheimia vastaan, kuin Columbusta vastaan. Anaheim karvasi todella ahnaasti, pienellä riskilläkin välillä. Columbus taas yritti vain puolustaa ja silloin kolmea rytmiä tulee väkisinkin mukaan. Detroit osaa pelata äärimmäisen fiksusti vastustajan mukaan ja on mielenkiintoista nähdä, aikovatko he pelata Crosbya ja Malkinia ulos kiekon pitämisellä vai pelkästään "mätsäämällä" ja riistokiekkopelillä. Pittsburgh luottanee enemmän siihen, että he ratkovat ottelut yksilösuorituksilla ja ylivoimilla.
Detroit vei Anaheimia ainakin tilastoissa mennen tullen, vaikka seitsemän ottelua pelattiinkin. Oliko se sitten pelitavan sulamista vai nerokasta valmentamista? Jos kaveri tulee hulluna päälle ja vastustajan viisikon sisälle pääsee helposti, niin mikä peruste viivelähdöille edes silloin on? Pitäisikö väkisin odottaa, että tehdään hidas lähtö ja vastustaja pääsee organisoitumaan? Mihin viiveellä pelaamista tarvitaan, jos siitä ei ole oikeasti hyötyä? Tietyissä tilanteissa siitä voi olla enemmänkin haittaa, jos kaveri tulee koko ajan päälle eikä lyhyet syötöt mene omille.
Joku voi tulkita sen niin, että pelitapa toi seitsemännen pelin Anaheimille, itse olen sitä mieltä että syy seisoi Anaheimin maalipuiden välissä.