Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[TosiFani]

... Tapahtuu esim. niinkuin Vaasan Sportille tapahtui, kun kasvatustieteilijä Juhani Tamminen vei Sportin sen ensimmäiseen Mestis-mestaruuteen ja hyvin lähelle SM-liigaa...

Sen verran korjaan, että Tamminen on liikuntatieteilijä, ei kasvatustieteilijä.

Jotenkin arvasin, että olet insinööri...

 

[Jyrla]

Sen verran korjaan, että Tamminen on liikuntatieteilijä, ei kasvatustieteilijä.

Jotenkin arvasin, että olet insinööri...

Voimistelunopettajan pätevöityminen aikana, jolloin Juhani Tamminen opiskeli oli sisällöltään huomattavasti lähempänä kasvatustieteen kuin liikuntatieteen problematiikkaa. Siinä mielessä pelkkä ala ei tee Tammisesta liikuntatieteilijää, vaan opettajan. Toki hän on uransa aikana varmasti perehtynyt myös liikuntatieteiden metodeihin sekä tuloksiin.

 

[Mänizeri]

Uusinta Sihvosta

Uusimman urheilulehden anti. Ilmeisesti Jalonen kuunteli liikaa Risto Reipasta.

Muistaakseni Suomella Sihvosen mukaan oli kisojen paras valmennustiimi. Silti Dufva pitäisi sittenkin heivata sivuun ja katsella sitten uudestaan, kun Jalosen pesti päättyy, olisiko silloin Riston vuoro. Suomi pelasi kuulemma liikaa "epärytmillä". Tässäkin oli kyllä jokin tasapaino olemassa kisojen aikana, mutta viikossa on mieli sittenkin muuttuunut...

Siitä pitää olla tällä kertaa samaa mieltä miehen kanssa, että Suomen materiaalilla kolmen rytmin peli ei onnistunut. Vaatii paljon enemmän harjoittelua ja ripauksen lisää kiekollista taitoa. Sihvosen mukaan suurin osa ei ollut tottunut pelaamaan näin.

Sinänsä kisoista jäi itselleni sellainen maku, että Suomi pelasi pelillisesti parhaat ottelunsa kahdella rytmillä vahvoja vastaan. Ja jotenkin tällainen altavastaaja-asetelma on sopii suomalaisille. Huonoja eivät muutkaan pelit olleet, mutta niissä kyllä kaaduttiin enemmän maalintekoon kuin pelitapaan. Kun YV tökki, ei saatu maaleja ja rentous katosi ties minne.

Omasta mielestäni kaksi rytmiä toimii (hyvin harjoiteltuna joukkueen pelitapana) parhaiten, kun vastustaja on etukäteisarvioissa se, joka pitää enemmän kiekkoa. Tällainen on asetelma myös Vancouverissa muita kovia maita vastaan.

Jos Sihvosen tulkinnat pitävät paikkaansa, niin Suomi tulee olemaan todella pulassa Vancouverissa. Suomen NHL pelaajat eivät seurajoukkueissaan juurikaan pelaa kolmea vaan kahta rytmiä. Valmistautumisaika tulee olemaan niin minimaalinen, että jännä nähdä kuinka käy...

 

[Mänizeri]

Juniorijääkiekossa keskitytään jääkiekon pelitaitojen kehittämiseen ja pelaamiseen. Juniorijääkiekon tehtävä ei ole nuoriso- ja kasvatustyö, mitkä kuuluvat ensisijaisesti kodille ja sen jälkeen koululle. Ihmisen itsetunnon rakentumisen kannalta kodin merkitys on aina ensisijainen. Koulun ja opettajien tärkeää tehtävää en tällä saralla väheksy.

Tässä se ydin on ja asia joista olemme eri mieltä: jääkiekkoseurat eivät voi pestä käsiään lasten kasvatustyöstä.

Jääkiekon pelitaitojen kehittäminen ja pelaaminen tapahtuu yleensä aikuinen --> alaikäinen lapsi -kontaktilla. Tässä kohtaa aikuisen vastuu on todella kova. Jos joukkueessa esiintyy kiusaamista, joihin valmentaja tai muut aikuiset eivät puutu, mitäs sitten? Kärsiikö taitojen opettelu vai kestääkö lapsi kuin robotti?

Vastaus on että "totta kai pitää puuttua". No mitäs se sitten on ellei nuorten kasvattamista siihen, miten ryhmässä toimitaan? Tämä on monta kertaa myös se osasyy siellä taustalla, miksi lapsia kuskataan treeneihin. Esimerkkejä löytynee lisää. Teoriasi mukaan nämä ovat toisarvoisia asioita. Okei, ehkä isossa kuvassa puhtaan tuloksen näkökulmasta, mutta entäs tämä kiusattu nuori?

Kun lapsi tuodaan mihin tahansa harrastukseen, on seurojen ymmärrettävä että he ovat tahtomattaan osallisena nuoren maailmankuvan kehittymisessä. Lapsikatras on niin monisyinen vyyhti, että sen vetäjän on osattava suhteuttaa asioita. Ei riitä rautainen kokemus jääkiekosta, vaan on ymmärrettävä että se mikä sopii kenties aikuisille ei välttämättä sovi lapselle.

Kuriositeettina voisi heittää, että kuinka moni tämän palstan lukija on itse tai kaverin nähnyt tekevän seuraavaa: alaikäisenä alkoholin nauttimista ja nuuskan käyttöä ja tupakan polttoa? Enkä nyt ala saarnaamaan mistään terveellisistä elämäntavoista, mutta kuinkahan monella ensikokeilut ovat tapahtuneet joukkuetovereiden kanssa? (Tässä kohtaa oma käteni nousi pystyyn, nimenomaan kaikkien kolmen kokeilijana, alaikäisenä ja vanhempani eivät näistä asioista tienneet mitään...)

Entisiä jääkiekon pelaajia on opiskellut myös psykologeiksi. Mieleen tulevat J-P Annala ja Tuomas Grönman. Heidän toivoisin jatkavan juniorijääkiekon parissa valmentajina, koska lajituntemus on korkeaa tasoa.

Ehkä näin, mutta miksi me Suomessa aina (joka ikisessä lajissa) ajattelemme, että lajin ulkopuoliset pysykööt poissa? Eikö meillä ole mitään opittavaa niiltä, jotka eivät suhtaudu lajiin intohimoisesti vaan kylmän viileästi? Itseäni mietityttää varsin usein, että mitä kaikkea suomalaisessa urheilussa menetetään, kun lajien sisältä samat naamat pyörivät vuodesta toiseen "uudistamassa". Esimerkiksi herra Sihvonen tekisi varmasti omasta mielestään tarvittavia "muutoksia", mutta mitään uutta hänenkään ei voi olettaa keksivän, koska hän katsoo lajia niin tiukasti sisältä.

Voi tietysti olla, ettei jääkiekossa tarvitsekaan keksiä mitään uutta... Kiekko häkkiin ja sillä selvä.

 

[Fordél]

Tässä se ydin on ja asia joista olemme eri mieltä: jääkiekkoseurat eivät voi pestä käsiään lasten kasvatustyöstä.

Jääkiekon pelitaitojen kehittäminen ja pelaaminen tapahtuu yleensä aikuinen --> alaikäinen lapsi -kontaktilla. Tässä kohtaa aikuisen vastuu on todella kova. Jos joukkueessa esiintyy kiusaamista, joihin valmentaja tai muut aikuiset eivät puutu, mitäs sitten? Kärsiikö taitojen opettelu vai kestääkö lapsi kuin robotti?

Vastaus on että "totta kai pitää puuttua". No mitäs se sitten on ellei nuorten kasvattamista siihen, miten ryhmässä toimitaan? Tämä on monta kertaa myös se osasyy siellä taustalla, miksi lapsia kuskataan treeneihin. Esimerkkejä löytynee lisää. Teoriasi mukaan nämä ovat toisarvoisia asioita. Okei, ehkä isossa kuvassa puhtaan tuloksen näkökulmasta, mutta entäs tämä kiusattu nuori?

Kun lapsi tuodaan mihin tahansa harrastukseen, on seurojen ymmärrettävä että he ovat tahtomattaan osallisena nuoren maailmankuvan kehittymisessä. Lapsikatras on niin monisyinen vyyhti, että sen vetäjän on osattava suhteuttaa asioita. Ei riitä rautainen kokemus jääkiekosta, vaan on ymmärrettävä että se mikä sopii kenties aikuisille ei välttämättä sovi lapselle.

Olen samoilla linjoilla siffan kanssa tässä asiassa. Vastuu kasvattamisesta tulee olla kodilla ja sitä roolia on nykyään vieritty aivan liikaa kodin ulkopuolelle ja varsinkin koulut kärsivät nyt tästä. Vapaa-ajantoiminta on toinen joka kärsii myös "heikoista kodeista". Vanhempien täytyy vetää ne rajat lapsille ja opettaa peruskäyttäytymissäännöt ettei niitä tarvitse enää esimerkiksi koulussa opettaa, saatika sitten vaikka lätkäkaukalossa kesken treenien.

Tottakai kun kyseessä on lasten ja nuorten kanssa tehtävää toimintaa, on hommassa aina kyse myös kasvatuksesta. Harvasta pelaajasta tulee ammattijääkiekkoilijaa ja monelle harrastustoiminta toimiikin lähinnä vain kasvatuksellisena alustana. Siellä opitaan esim. ryhmässä toimimista, toisen kunnioittamista, tutustutaan omiin rajoihin, opitaan voittamaan ja häviämään, käsittelemään erilaisia tunteita jne. Nämä ovat ihan luontaisia juttuja joita harrastamiseenkin kuuluu. Ja esimerkkisi kiusaamisesta tai päihteiden käytöstä on ihan arkipäivää harrastustoiminnassakin ja tottakai niihin pitää puuttua.

Kyse on kuitenkin siitä, että se ensisijainen vastuu siitä, että tällaisia ei edes kävisi, on vanhemmilla. Nyt tuntuu, että monet ja varsinkin nuoret vanhemmat siirtävät sen vastuun opettajille ja valmentajille. Heidän tehtävä on tottakai puuttua itse tilanteessa siihen, mutta muuten itse kasvatustyö ja perusasioiden opettaminen on paljon pitkäjänteisempää touhua ja vanhempien on kannettava siitä nykyistä suurempi vastuu ja lyötävä selvempiä rajoja lapsille sekä nuorille. Kiekkotreenien ensisijainen tehtävä on opettaa pelaajat pelaamaan kiekkoa ja siinä samalla huomaamatta toteutuu myös kasvatuksellinen tehtävä. Nyt tuo kasvatuksellinen tehtävä on monesti ottanut liian suurta roolia.

 

[Puolikaspakki]

Tässä se ydin on ja asia joista olemme eri mieltä: jääkiekkoseurat eivät voi pestä käsiään lasten kasvatustyöstä.

Tämä on valloilla oleva tulkinta, mikä tulee varsin hyvin selväksi vaikka lukemalla Nuoren Suomen tavoitteista seuraaville kausille. Oli monta suoraan tavoitetta, joilla lapsia kasvatetaan hyviksi kansalaisiksi, mutta huippu-urheilijoiden tekemisestä ei puhuttu mitään. Rahallinen tuki annetaan sitten näiden tavoitteiden toteuttamisen/toteutumisen perusteella.

Onglmaksi tässä muodostuu onnistumisten mittaristo. Nykyisellään juniorivalmennuksen tulosta mitataan NHL-varauksilla sekä ikäkausimaajoukkueiden kilpailullisella menestyksellä - siis varsin perinteisillä huippu-urheilun mittareilla.

Kun rahallinen panostus laitetaan nöyrien veronmaksajien kasvattamiseen ja tulosta mitataan urheilullisin mittarein, on järjestelmässä vika. Tämän asian kanssa joudumme vain elämään.

Muutenkin nykypäivän trendi tuntuu olevan kasvatusvastuun siirtäminen vanhemmilta päiväkodeille, kouluille ja harrastusten vetäjille. Näin se ei mielestäni saisi olla. Päiväkotien, koulujen ja harrastusten pitää toki luoda ympäristö, jossa kotona annetulta kasvatukselta ei vedetä mattoa alta ja näiden tahojen tuleekin olla kotiin jatkuvassa yhteydessä. Mutta kasvatusvastuuta ei saa - eikä voi - siirtää pois vanhemmilta. Oli se sitten kuinka 2000-lukua tahansa.

 

[Mänizeri]

Kyse on kuitenkin siitä, että se ensisijainen vastuu siitä, että tällaisia ei edes kävisi, on vanhemmilla. Nyt tuntuu, että monet ja varsinkin nuoret vanhemmat siirtävät sen vastuun opettajille ja valmentajille. Heidän tehtävä on tottakai puuttua itse tilanteessa siihen, mutta muuten itse kasvatustyö ja perusasioiden opettaminen on paljon pitkäjänteisempää touhua ja vanhempien on kannettava siitä nykyistä suurempi vastuu ja lyötävä selvempiä rajoja lapsille sekä nuorille. Kiekkotreenien ensisijainen tehtävä on opettaa pelaajat pelaamaan kiekkoa ja siinä samalla huomaamatta toteutuu myös kasvatuksellinen tehtävä. Nyt tuo kasvatuksellinen tehtävä on monesti ottanut liian suurta roolia.

Totta kai ensisijainen kasvatustehtävä on vanhemmilla. En tiedä sanoinko jotain epäselvästi. En mielestäni väittänyt, etteikö kiekkotreenien tehtävä ole ensisijaisesti opettaa lajitaitoja. Jos ei olisi, kiekkoa voisi opettaa videoita katselemalla psykologin sohvalla.

Voisiko nykymenon syynä silti olla se, että juniorivalmentajina toimivat eivät ymmärrä nykylasten maailmaa vaan soveltavat vanhoja oppeja "koska näin on ennenkin tehty"? Onko tätä lasten henkimaailmaa riittävästi tutkittu vai onko se kuitattu ajatuksella, että "Se kuuluu vanhemmille ja that's it. Jätkät viivoille ja luistellaan nyt näitä välejä. Se jos mikä kasvattaa teistä miehiä..." Ostavatko lapset enää tällaista toimintaa ja vaikka se "ostamattomuus" olisikin vanhempien vika, niin kannattaako sitä väkisin tyrkyttää, jos arvomaailmat ovat kerran viime vuosina muuttuneet? Vanhojen hyvien aikojen perään haikailu on ihan turhaa, kyllä jääkiekonkin on sopeuduttava siihen, mitä on tarjolla ja tehtävä siitä se maksimitulos.

On totta, että seuratoimintaan on saattanut pesiytyä liikaa tätä kasvatuksellista puolta, mene ja tiedä. Kuka ja mikä sen mittaa? Joku valmentaja, joka avautuu siitä, että häntä on arvosteltu treenien vetäjänä? Tai se, että viime vuosina meille ei ole siunaantunut jokaisesta ikäluokasta huipputaitavia pelaajia? Ovatko syy-seuraus suhteet todellakin näin yksinkertaisia?

Itse olen sitä mieltä, että paljon pahempi ongelma on se mitä Suomessa on katsottu lajitaidoksi. Se kaikki kulminoituu kiekottoman pelaamisen ylikorostumiseen, joka tähän mennessä näkynyt kaikessa tekemisessä.

Nyt pitäisi kuitenkin muistaa, että seuratoiminta ei pääse irti lahjattomista, laiskoista ym. urheilijan kuvasta poikkeavista tapauksista. Näitä tyyppejä tulee todennäköisesti vielä lisää, kun nuorison liikuntatottumukset on mitä on. Maksukykyisiä isiä ja äitejä ei kukaan estä maksamasta lastensa harrastuksia. Nykymeno vaatii valmentajalta paljon enemmän, kuin pelkät tiedot lajitaidoista. Lajitaitojenkin opettaminen vaatii nykyään paljon kärsivällisempää otetta kuin ennen, koska lasten liikkumattomuus on ongelma joka on olemassa. Nyt valmentajat joutuvat kasamaan lasten fysiikankin lähes nollalukemista.

Kyllä nuo opettajatkin käyvät koulunsa juuri siksi, että a) osaavat opettaa oikeita asioista b) tietävät miten lasten kanssa toimitaan. Niin se vain on, että jääkiekko on tässä maailmassa yksi tärkeä turha asia ja sen varjolla ei voida uhrata lapsia vain sen perusteella, että laji-ihmisten mielestä näin on toimittava. Jos tämä tarkoittaa sitten sitä, että Suomesta ei enää ikinä tule tähtipelaajia niin mielummin niin, kuin kouluttamattomia urheilijan alkuja jotka päätyvät työttömiksi ja syrjäytyvät työelämästä.

Mutta näin ei tule käymään vaan aina löytyy niitä lapsia, jotka haluavat itse huipulle ja tekevät kaikkensa sen eteen ja katsovat mihin se riittää. Yleensä nämä nuoret ovat motivoituneita ja heille on kerrottu, että pelkät jäätreenit eivät riitä. Tämä yhdistettynä kannustavan ympäristöön (uskalla epäonnistua jotta voit onnistua) tuottaa pitkällä tähtäimellä paremman tuloksen. (Lähes kaikki 80-luvulla syntyneet ikäluokat on tuomittu epäonnistujiksi ja itse näen osasyyksi sen, että apinoitiin liikaa riskitöntä, äärikurinalaista pelaamista, jolla Suomi kahmi aikuisten tasolla 90-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa mitaleita. Haettiin voittoja vaikka olisi pitänyt kehittää yksilöitä.)

 

[TosiFani]

Olen samoilla linjoilla siffan kanssa tässä asiassa. Vastuu kasvattamisesta tulee olla kodilla ja sitä roolia on nykyään vieritty aivan liikaa kodin ulkopuolelle ja varsinkin koulut kärsivät nyt tästä. Vapaa-ajantoiminta on toinen joka kärsii myös "heikoista kodeista". Vanhempien täytyy vetää ne rajat lapsille ja opettaa peruskäyttäytymissäännöt ettei niitä tarvitse enää esimerkiksi koulussa opettaa, saatika sitten vaikka lätkäkaukalossa kesken treenien...

Nyt taas mystifisoidaan kasvatusta. Vanha sanonta sanoo, että yhden lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Tämä sanonta on peräisin ajalta, jolloin elimme agraaritaloudessa ja valtaosa ihmisistä eli maalla. Tällöin työikäiset ihmiset eli pääsääntöisesti vanhemmat kävivät päivät töissä ja lapset jäivät isovanhempien ja muiden "vähemmän" työtelijäiden ihmisten huomaan.

Nyt elämme kaupunkiyhteiskunnassa, jossa vanhemmilla on aikaa lapsille paljon enemmän kuin tuolloin. Kasvatus vastuu on tietysti aina vanhemmilla, mutta yksikään lasten kanssa toimiva aikuinen ei voi välttää omaa vastuutaan lapsen kasvatuksesta, jokaisesta jää jälki. Ei jääkiekkojoukkueen valmentaja voi ajatella, että hänen pelaajilla on käännettynä kasvatus mode pois päältä harjoitusten ajan.

Ja mitä se jääkiekkojoukkueen kasvatus on. Se on mm. sosiaalisten taitojen kehittämistä, rajojen asettamista ja hyvän esimerkin antamista. Nämä tulevat automaattisesti joukkuepelien mukana, nuori joutuu toimimaan ryhmässä, hän joutuu noudattamaan joukkueen sääntöjä ja valmentaja joutuu hankkimaan joukkueen kunnioituksen nuorten silmissä. Mielestäni on turha asettaa kasvatus ja jääkiekkoilijana kehittyminen vastakkain, ne molemmat tukevat toinen toistaan.

 

[Fordél]

Nyt taas mystifisoidaan kasvatusta.

Ja perustelet tätä millä? En ymmärrä mikä ero sun kannalla oli mun kirjoitukseen? Olen seurannut läheltä molempia; sekä nuorten harrastustoimintaa sekä koulupuolta. Varsinkin jälkimmäisestä tulee opettajilta solkenaan valitusta siitä kuinka koululta vaaditaan koko ajan enemmän kasvatuksellista otetta kun kodeissa ei enää samalla tavalla aseteta rajoja lapsille eikä opteteta perusasioita. Samaa ongelmaa, ei tosin samassa mittakaavassa, on havaittavissa myös harrastusten parissa.

 

[Johannes]

Sihvonen kirjoittaa tänään ilmestyneessä UL:ssä, että kevään 2009 mm-kisoissa joukkueen peliä sotki se. että Jukka Jalosella ja Dufvalla on hieman erilainen näkemys pelitavasta. Dufvalta puutuvat ne kuuluisat hitaat lähdöt ja tämän lievän valmentajien pelitapojen erilaisuuden takia olisi Sihvosen mielestä parempi, että Dufva jäisi pois maajoukkueen valmennuksesta kaudeksi 09-10. Muutenkin Sihvonen kaipaili Jukka Jaloselta vähän jämäkämpää otetta joukkueesta kuin nyt nähtiin. Tästähän voi päätellä, että parivaljakko fiasko-Shedden ja Jukka Jalonen toimi paremmin kuin Jalonen/Dufva, koska havumetsien Sheddenillä tunnetusti ei ole hajuakaan jääkiekon nykyajan pelitavoista ja mentiin Jukka Jalosen pelitavalla keväällä 2008. Ei siis ollut erimielisyyksiä pelitavasta ja tuloksena olikin pronssi, kun nyt Jalonen/Dufva floppasi puolivälierään häviten melko kehnolle USA:n joukkueelle.

Tottahan se on, että ainakin Vancouverin olympiakisoista on turha odotella menestystä, jos joukkueen pelitapa ei ole kristallinkirkas ja yksimielinen koko valmennustiimissä ja joukkueen sisällä sisäistetään se, että on vain Jalosen pelitapa ja sen variaatiot eri vastustajia vastaan. Onko Jalosessa vaan sellaista johtajuutta, että hän muokkaisi valmennustiimiä ensi kaudeksi, vaan jatkaako hän omana kivana Jukka Jalosenaan, joka on valmis kompromisseihin näkemyksissään kuinka tulee pelata ja tyytyy annettuna tekijänä ympärillään toimiviin tekijöihin. Tämä Jukka Jalonen kaipaisi kyllä nyt ripauksen "summasta" tekoihinsa, jos hänen päävalmentakauttansa joskus muistellaan muutenkin kuin parina menestymättömyyden kautena, jolloin kaikkilla oli kivaa ja koko kansa mukava-Jukan tukimiehinä, menestyksestä viis. Tällainen "peli kehittyy, ei menestystä" sopii tietysti hyvin v. 2009 pullamössö Suomeen, "kaikki pelaa" ja jokainen osallistuja on voittaja. Ihme vaan, ettei pelin kaukalossa pidä näyttää voittavalta. Se riittäää, että pelinopeus, -rohkeus ja rintamahyökkäykset sujuvat jne. Ihan sama sen jälkeen, vaikka hävitään ottelu. Pääasia, että pelataan fundamentaalisesti oikeaoppista jääkiekkoa. On tämä huippu-urheilu muuttunut kummalliseksi, kun menestys ei ole enää se tärkein juttu.

 

[TosiFani]

...Varsinkin jälkimmäisestä tulee opettajilta solkenaan valitusta siitä kuinka koululta vaaditaan koko ajan enemmän kasvatuksellista otetta kun kodeissa ei enää samalla tavalla aseteta rajoja lapsille eikä opteteta perusasioita. Samaa ongelmaa, ei tosin samassa mittakaavassa, on havaittavissa myös harrastusten parissa.

OT: Mikä on kasvatuksen perusasia? Kun lapsi tulee 7-vuotiaana kouluun, hän ottaa vastaan helposti nämä mahdolliset perusasiat jos opettaja on ammattitaitoinen.

 

[Mace]

Ihme vaan, ettei pelin kaukalossa pidä näyttää voittavalta. Se riittäää, että pelinopeus, -rohkeus ja rintamahyökkäykset sujuvat jne. Ihan sama sen jälkeen, vaikka hävitään ottelu. Pääasia, että pelataan fundamentaalisesti oikeaoppista jääkiekkoa. On tämä huippu-urheilu muuttunut kummalliseksi, kun menestys ei ole enää se tärkein juttu.

Itse näkisin asian niin, että jos pelataan "fundamentaalisesti oikeaoppista jääkiekkoa" (eli jos homma toimii pelillisesti), edellytykset menestymiselle ovat paremmat kuin silloin, jos pelataan "väärin". Mikään, siis mikään, ei kuitenkaan koskaan takaa sitä, että se kaikkein oikeaoppisinkaan jääkiekko toisi menestystä juuri jossain yksittäisessä ottelussa tai sitä kautta yksittäisessä turnauksessakaan. Ja mikään ei takaa myöskään sitä, etteikö sellainen ei-niin-oikeaoppinen ja ei-niin-toimiva jääkiekko voisi tuoda jostain yksittäisestä ottelusta ja sitä kautta myös yksittäisestä turnauksesta ainakin jonkinlaista menestystä. Kyse onkin siitä, miten saisi pitkäjänteisesti luotua parhaat edellytykset huippumenestykselle. Ja ilmeisestikin nyt suomalaisessa kiekkoskenessä on ainakin jonkinlainen yhteisymmärrys siitä, että Jalosen maajoukkueeseen ajama jääkiekko tarjoaa Suomelle erinomaiset/parhaat edellytykset saada huippumenestystä. Niin paljon kuin tuo yhteisymmärrys tuntuu sinua vituttavankin.

 

[tant gredulin]

Vapaa-ajantoiminta on toinen joka kärsii myös "heikoista kodeista". Vanhempien täytyy vetää ne rajat lapsille ja opettaa peruskäyttäytymissäännöt ettei niitä tarvitse enää esimerkiksi koulussa opettaa, saatika sitten vaikka lätkäkaukalossa kesken treenien.

Täytyy, täytyy, mutta mitä jos niin ei tapahdu? Yhä enemmän on aikuisia, jotka eivät keskustele lasten kanssa, jaa omaa arvomaailmaansa (edes kapinoitavaksi), kasvata tekemällä yhdessä jotain. Keskustelu autossa siitä, miten treenit meni, ei ole kasvatusta. Tai toinen vanhemmista voi olla korkeassa asemassa ja paljon pois kotoa, jolloin kasvatus jää yhden ihmisen varaan.

Ehkäpä laji takaa myös sen, että 'köyhiä' ei harrastuksen pariin tule - toisin sanoen niitä, joiden motiivina harjoittelulle on raha ja ammatti. Jenkkisysteemi on erilainen - kaikki eivät välttämättä tunne kuin toisen vanhempansa, ja moni sanoo high schoolin tai collegen valmentajan tai opettajan olevan se 'ainoa' aikuinen elämässään. Motivaatio harjoitteluun voi olla se, että haluaa siitä ammatin. En ota tätä esiin siksi, että ihailisin sitä, keskustelun vuoksi vain.

Mikä on elämän tarkoitus? Joku fiksu on vastannut 'kasvattaa seuraava sukupolvi'.

 

[Johannes]

Itse näkisin asian niin, että jos pelataan "fundamentaalisesti oikeaoppista jääkiekkoa" (eli jos homma toimii pelillisesti), edellytykset menestymiselle ovat paremmat kuin silloin, jos pelataan "väärin". Mikään, siis mikään, ei kuitenkaan koskaan takaa sitä, että se kaikkein oikeaoppisinkaan jääkiekko toisi menestystä juuri jossain yksittäisessä ottelussa tai sitä kautta yksittäisessä turnauksessakaan. Ja mikään ei takaa myöskään sitä, etteikö sellainen ei-niin-oikeaoppinen ja ei-niin-toimiva jääkiekko voisi tuoda jostain yksittäisestä ottelusta ja sitä kautta myös yksittäisestä turnauksesta ainakin jonkinlaista menestystä. Kyse onkin siitä, miten saisi pitkäjänteisesti luotua parhaat edellytykset huippumenestykselle. Ja ilmeisestikin nyt suomalaisessa kiekkoskenessä on ainakin jonkinlainen yhteisymmärrys siitä, että Jalosen maajoukkueeseen ajama jääkiekko tarjoaa Suomelle erinomaiset/parhaat edellytykset saada huippumenestystä. Niin paljon kuin tuo yhteisymmärrys tuntuu sinua vituttavankin.

Ei tässä mikään ketuta. Tämä on keskustelupalsta ja kerroin perustellun mielipiteeni. Se, että menetit malttisi on koomista, oikeastaan naurettavaa.

Pöh, pöh. Pari Jalonen/Dufva oli ihan oppipoikia isoissa kisoissa viime mm-kisoissa verrattuna parhaiden joukkueiden vastustajien valmentajiin, esim. reagoinnissa pelin aikana. Jos ei tunnusteta, että kehnosti meni mm-kisoissa ja mietitä mitä kaikkea tulee parantaa ensi kaudeksi, niin sama taaperrus jatkuu, vaikka ei kai se haittaa Jalosen adoptio-fani ryhmää, jolle riittää, että päävalmentaja on mukava-Jukka. Pelitavasta oli valmentajien kesken erimielisyyttä ja toteutus ontui tärkeimmässä pelissä ja valmentajat eivät kyenneet reagoimaan tilanteeseen. Kaikki hyvin vai....

Mistä ihmeestä lähtee oletus, että Jalonen on keksinyt Suomelle parhaan pelitavan menestyä, jos hänellä ei ole edes munaa pitää pelitavastaan kiinni Dufvaa vastaan. Eihän meillä silloin ole edes vielä pelitapaa, jos siitä on erimielisyys Jalosen ja Dufvan välillä.

 

[Mace]

Ei tässä mikään ketuta. Tämä on keskustelupalsta ja kerroin perustellun mielipiteeni. Se, että menetit malttisi on koomista, oikeastaan naurettavaa.

Menetin malttini? Siis mietitkö sinä oikeasti yhtään, millaisen vaikutelman sinä tuolla jatkuvalla saman asian yksisilmäisellä jauhannallasi olet antanut, ja yhä annat, tämän ketjun lukijoille? Kun katsoo tekstejäsi, ei voi mitenkään välttyä siltä ajatukselta, että joku on tosiaankin menettänyt malttinsa. Eniten hämmästyttää ehkä se, että olet tuon tuosta kritisoinut Sihvosta hänen kirjoitustyylistään, mutta oma tapasi ei kyllä yksisilmäisyydessään poikkea käytännössä lainkaan Petterin tyylistä.

Pöh, pöh. Pari Jalonen/Dufva oli ihan oppipoikia isoissa kisoissa viime mm-kisoissa verrattuna parhaiden joukkueiden vastustajien valmentajiin, esim. reagoinnissa pelin aikana. Jos ei tunnusteta, että kehnosti meni mm-kisoissa ja mietitä mitä kaikkea tulee parantaa ensi kaudeksi, niin sama taaperrus jatkuu, vaikka ei kai se haittaa Jalosen adoptio-fani ryhmää, jolle riittää, että päävalmentaja on mukava-Jukka. Pelitavasta oli valmentajien kesken erimielisyyttä ja toteutus ontui tärkeimmässä pelissä ja valmentajat eivät kyenneet reagoimaan tilanteeseen. Kaikki hyvin vai....

Jatkat siis taas tutulla linjallasi: provosoit tunkemalla sanoja toisten suuhun ja oikomalla mutkia suoraksi härskisti. Tuollainen toisten mielipiteiden vähättely, tökerö kärjistäminen ja sanojen toisten suuhun tunkeminenko on nyt mielestäsi sitä hyvää keskustelua ja perusteltujen mielipiteiden esittämistä, jota toiset eivät kuitenkaan saisi kritisoida ilman, että tulkitset sen naurettavaksi maltin menettämiseksi?

Sinä rummutat jatkuvasti samaa juttuasi piittaamatta lainkaan siitä, mitä muut ovat aiemmin sanoneet. Jalonenhan itse totesi heti putoamisen jälkeen, että eihän turnaus vahvasti mennyt, kun nyt jo tuli seinä vastaan ja silti sinä annat ymmärtää, ettei myönnettäisi kisojen sijoituksen olleen kehno. Tai että väitettäisiin kaiken menneen putkeen ja mitään korjattavaa ei muka olisi. Se, että näkee itse pelissä paljon positiivisia asioita, ei tarkoita suinkaan sitä, etteikö siinä näkisi mitään parannettavaa tai että pitäisi kisojen sijoitusta hyvänä. Mutta asioita kannattaa ihan oikeasti katsoa pidemmälläkin tähtäimellä kuin yksien kisojen perusteella.

Oletko sinä oikeasti sitä mieltä, että menneissä MM-kisoissa Suomen pelissä ei ollut koviakin maita vastaan paikoitellen (jopa yllättävänkin usein) sellaista dominanssia, johon se ei käytännössä koskaan yltänyt Sheddenin aikana? Sellaista, jollaista on viimeksi nähty silloin, kun joukkue oli Summasen/Westerlundin komennossa parhaimmillaan? Tokihan Suomen pelissä oli myös selkeästi haavoittuvia osia, kuten USA-matsissa näimme, mutta potentiaalia minä ainakin näin todella paljon. Varsinkin, kun otetaan huomioon se pelaajamateriaali, jolla Suomi oli liikkeellä. Em. syistä johtuen en halua tuomita, vaikka itse tulos laihaksi näissä kisoissa jäikin.

En suoraan sanottuna ymmärrä, miksi yleistät kaikki MM-kisoissa näkemästään pitäneet johonkin Jalos-lahkoon. Ei esimerkiksi minulla ole minkäänlaista syytä sympatiseerata Jalosta, hän on vain yksi koutsi muiden joukossa. Satuin kuitenkin melko paljon tykkäämään siitä tavasta, jolla Suomi peliään pyrki pelaamaan, vaikkei se tällä kertaa puolivälieriä kauemmas kantanutkaan. En ymmärrä, miksi se on sinulle syy vähätellä minun mielipidettäni ja tunkea sanoja suuhuni. En ainakaan itse näe tuota tapaasi keskustelua rakentavana.

Mistä ihmeestä lähtee oletus, että Jalonen on keksinyt Suomelle parhaan pelitavan menestyä, jos hänellä ei ole edes munaa pitää pelitavastaan kiinni Dufvaa vastaan.

Ilmeisestikin nykyinen pelitapa on ainakin suhteellisen monen mieleen, koska huonokaan sijoitus ei ole poikinut isompaa paskaryöppyä. Kyllä minä etsisin ennen kaikkea syitä sieltä itse pelistä enkä siitä, että nyt on salaliitto Jukka Jalosen puolesta...

Ja todettakoon vielä sellainen asia, että itsehän olen jääkiekkokatsojana lähestulkoon amatööritasoa (tai en ainakaan lainkaan pro) eli minun voisi varmasti ajatella painottavan arviossani sijoitusta melko paljon. Ja siltikään saatu jämäsija ei minua erityisemmin harmita, koska potentiaalia näin paljon. Jos tuo potentiaali ei koskaan realisoidu, niin sitten harmittaa paljon enemmän.

 

[Maple Leaf]

Pelitavasta oli valmentajien kesken erimielisyyttä ja toteutus ontui tärkeimmässä pelissä ja valmentajat eivät kyenneet reagoimaan tilanteeseen. Kaikki hyvin vai....

Ihan mielenkiinnosta kysyn (enkä vain Johannekselta), onko tästä valmentajien erimielisyydestä pelitavan suhteen mitään muuta "näyttöä" kuin Sihvosen "analyysi"?

 

[Johannes]

En vähättele mielipidettäsi, enkä laita sanoja suuhusi. Voitko kirjoittaa esiin missä kohtaa laitan sanoja suuhusi. Ihmettelen vain yleisesti hymistelyä Jukka Jalosen osalta, en sinun mielipiteitäsi. Pidetään mielipiteemme, sehän on vain rikkautta keskustelupalstalla, että on erilaisia mielipiteitä. Miksi minun muuten tulisi välittää siitä mitä muut kirjoittavat, ei täällä haeta konsensusta, vaan keskustellaan.

En voi mitään. Minusta Jukka Jalosen on äkkiä löydettävä sisältään sellainen johtaja, jonka Suomi voittaa mitaleita, ei ainoastaan pelaa ajoittain hienoa lätkää. Minusta Jukka Jalosella on johtajuusongelma, joka ilmeni mm-kisoissa esim. siinä, että välillä mentiin Dufvan pelitavalla. Jos Jalosen Suomi jatkaa samaa meininkiä tästä eteenpäin, niin menestystoiveet voi unohtaa jo nyt kauden 09-10 osalta. Ei päävalmentajan tehtävä ole ainoastaan luoda uutta ja hienoa pelitapaa, jokainen iso turnaus olympia-, WC- ja mm-tasolla on ihan oikea huippu-urheiluun kuuluva tarkistuspiste, jossa on tultava menestystä, muuten valittu linja on mahdollisesti väärä. Luotan ja hyväksyn Jukka Jalosen vasta sitten Suomen päävalmentajana, kun Jalosen Suomi voittaa mitalin isoista kisoista. Muu menestys ei vaan ole hyväksyttävää Suomen maajoukkueelle.

Saa olla ihan vapaasti eri mieltä edelleen.

 

[TosiFani]

Ihan mielenkiinnosta kysyn (enkä vain Johannekselta), onko tästä valmentajien erimielisyydestä pelitavan suhteen mitään muuta "näyttöä" kuin Sihvosen "analyysi"?

Nyt palstan analyytikot tekevät aika pitkälle meneviä päätelmiä Sihvosen tavoin muutaman televisoissa näytetyn pätkän perusteella, joissa Jalonen ja Dufva keskustelivat.

Suomi pelasi hyvää kiekkoa Kanada ja USA pelit, hallitsi peliä mielin määrin. Jos mukana olisi ollut kentällinen ns. normaaleja maajoukkuepelaajia Vahalahden ja kumppaneiden tilalla, olisi nämä pelit ratkenneet nopeasti Suomelle. Nyt kokemattomat ja vähemmän taitavat pelaajat eivät pystyneet ratkaisemaan peliä ja muutama henkilökohtainen virhe käänsivät pelin vastustajalle. Jos joku väittää, ettei Suomi pelannut hyvää peliä, katseli eri peliä.

 

[Johannes]

Ihan mielenkiinnosta kysyn (enkä vain Johannekselta), onko tästä valmentajien erimielisyydestä pelitavan suhteen mitään muuta "näyttöä" kuin Sihvosen "analyysi"?

En tiedä onko muuta "näyttöä", mutta...

Tämähän on "Sihvonen-ketju" ja jos Petteristä Dufvan tulee jäädä syrjään kauden 09-10 maajoukkueen kakkosvalmentajan tehtävistä sen takia, että Jalosen "hpk-pelitapaan" kuuluvat hitaat lähdöt ja Dufvan "jyp-pelitapaan" ainoastaan puolinopeat ja nopeat, niin kommentoin ainoastaan 14.5.2009 Urheilulehdessä ilmestynyttä Sihvosen mielipidettä. Onhan se aika vahva toive, että Suomi pärjää kaudella 09-10 paremmin ilman Risto Dufvaa. Samassa jutussa Sihvonen kyseenalaistaa Jalosen pelitapaan liittyvän vaatimustason. Minusta se tarkoittaa johtajuusongelmaa tärkeimmässä pelissä, juuri silloin kun pitäisi kyetä katkaisemaan pelin kääntyminen vastustajan voitoksi.

TosiFani: Kanada-peli oli nautittava ottelu, siitä ei puolta sanaa. USA-ottelu ei kyllä ollut sen jälkeen, kun USA tasoitti 1-1. Suomen peli mureni myös pelitavan osalta aika käsittämättömästi loppupelin ajaksi, joka oli sentään suunnilleen puolet kauden tärkeimmästä pelistä.

 

[Mace]

Johannes: Tarkoitin sanojen suuhun laittamisella sitä, kun sanoit, ettei muka "Jalos-lahkolaisilla" ole tuloksella mitään väliä, kunhan on mukava-Jukka, jne. Annoit sellaisen vaikutelman, että ne, jotka ovat kertoneet tykänneensä näkemästään, olisivat jotenkin henkilökulttiin hurahtaneita eivätkä ymmärrä, miten peliä tulisi katsoa. Tai siis tuollaisen vaikutelman jotenkin sain. Mutta ehkäpä se oli virheellinen. No hard feelings, keskustelu jatkukoon.

 

[taunohnd]

On tämä ihmeellinen peli tämä jääkiekko. Petteripoika kertoo koko Suomelle kuinka tätä peliä pelataan "oikein" ja petterilahko määkii samaa perässä. Onneksi Venäjän ja Kanadan valmennus eivät ole kuulleet tästä evoluution huipputuotteesta eli petterilätkästä.
Esimerkiksi Bykov tekee lähes kaiken "väärin"..Peluuttaa liian pitkiä syöttöjä(viisikko ei kasassa),hyökkääjä pelaa ylivoimalla siniviivalla,ei peluuta tasaisesti kaikkia yhtä paljon,antaa vallanvälineen vastustajalle(finaali 2009),peluuttaa liikaa parasta pelaajaa,muuttaa taktiikkaa tilanteen ja vastustajan mukaan( trap 2008,kiekosta luopuminen ja vastaiskupeli 2009 finaali,kiekosta luopuminen johtoasemassa ,ei viivelähtöjä viisikkona jne.)
Nämä naurettavat jargonit jostain pelin "rytmeistä" ja jollain rytmillä pelaamisesta ovat sitä itseään eli petterisontaa.
Miltä kuulostaisi tilanteen mukainen pelaaminen eli pelaaja tunnistaa pelitilanteen ja toimii tilanteen vaatimalla tavalla. Kanadalaiset valmentajat jotka ovat oikeasti huippuja varmasti nauraisivat paskaista naurua petteriparan rytmityksille jos vaivautuisivat perehtymään jonkun Hämeeenlinnalaisen B-junnukoutsin ajatuksenjuoksuun.
Ei kai Petteri vaan ole sekoittanut Jukankin aivoituksia, siksi onnetonta oli valmennuksen reagointi pelin sisällä MM-kisoissa.
Ei se että Petteri on urpo mutta se että joku vielä apinoi tätä niin se on vasta jotain.......toki äänestihän joku Toni Halmettakin,..

 

[TosiFani]

...TosiFani: Kanada-peli oli nautittava ottelu, siitä ei puolta sanaa. USA-ottelu ei kyllä ollut sen jälkeen, kun USA tasoitti 1-1. Suomen peli mureni myös pelitavan osalta aika käsittämättömästi loppupelin ajaksi, joka oli sentään suunnilleen puolet kauden tärkeimmästä pelistä.

Mielestäni tässä ei tapahtunut pelitavan murentumista vaan psykologinen murentuminen, Suomen joukkueessa oli liikaa pelaajia väärissä rooleissa. Tämän kevään joukkueessa oli periaatteessa vain kaksi kentällistä hyviä kansainvälisiä pelaajia, Kapasen kenttä olisi normaalisti ollut hyvä kakkonen tai kolmonen ja Santalan kenttä olisi voinut toimia nelosena. Nyt kansainvälisesti kokemattomat pelaajat joutuivat liian kovan paineen alle, eivätkä pystyneet jatkamaan liikettään ja pelitavan toteuttamista. Eli paineet tekivät pelitavan toteuttamisen mahdottomaksi.

 

[Johannes]

Mielestäni tässä ei tapahtunut pelitavan murentumista vaan psykologinen murentuminen, Suomen joukkueessa oli liikaa pelaajia väärissä rooleissa. Tämän kevään joukkueessa oli periaatteessa vain kaksi kentällistä hyviä kansainvälisiä pelaajia, Kapasen kenttä olisi normaalisti ollut hyvä kakkonen tai kolmonen ja Santalan kenttä olisi voinut toimia nelosena. Nyt kansainvälisesti kokemattomat pelaajat joutuivat liian kovan paineen alle, eivätkä pystyneet jatkamaan liikettään ja pelitavan toteuttamista. Eli paineet tekivät pelitavan toteuttamisen mahdottomaksi.

Olen osittain samaa mieltä kanssasi, että ongelma oli myös psykologinen ja pelajamateriaalissa. Oli siellä kuitenkin myös puolustajien ylihyökkäämistä ja osa hyökkääjistä alkoi odottelemaan pitkiä avauksia vastustajan sinisellä, myös ykkösketjun laidat. Kuten Sihvonen tämän päivän jutussaan komppaan hänen sanojaan, että "Jalosen on luotava sellainen pelaamisen malli, joka toimii tiukimman mahdollisen paikan hetkellä."

 

[Viljuri]

Petterin ajatukset kyllä tuon Johanneksen referaatin perusteella vaikuttavat jotenkin tutuilta, ettei vain olisi tullut käytettyä inspiraationa Jaloselle potkut -ketjua?

Ilmainen näytekappale Röngän lehdestä on näköjään ollut kierroksessa vielä tämän päivän, joten täytynee tutustua tarkemmin huomenna, kun mainittu laatulukemisto ehtii pöydälle...

 

[TosiFani]

Olen osittain samaa mieltä kanssasi, että ongelma oli myös psykologinen ja pelajamateriaalissa. Oli siellä kuitenkin myös puolustajien ylihyökkäämistä ja osa hyökkääjistä alkoi odottelemaan pitkiä avauksia vastustajan sinisellä, myös ykkösketjun laidat. Kuten Sihvonen tämän päivän jutussaan komppaan hänen sanojaan, että "Jalosen on luotava sellainen pelaamisen malli, joka toimii tiukimman mahdollisen paikan hetkellä."

Jalonen varmasti loi sellaisen pelaamisen mallin, joka olisi toiminut myös USA pelin toisessa ja kolmannessa erässä, mutta toteuttajat eivät pystyneet tätä tekemään. Ylihyökkääminen ja "kärkkyminen" ovat epätoivoisia tapoja ratkaista peli, tapoja joita tapahtuu kun pää ei kestä.