Mikäli tuo näkemyksesi on realistinen kuvaus tilanteesta, voidaan palstalla nähdyt aiemmat puheet kiekolliseen peliin kykenevästä puolustuksestamme haudata totaalisena paskapuheena.
Olen.
Suomen pakiston heikkous näkyy nimenomaan tämän helpon, lyhyen syötön puuttumisessa. Kun esim. Jokela joutuu pinnistämään kaikkensa, että voittaa kaksinkamppailun ja pystyy tulemaan kiekon kanssa maalintakaa pois, hänen taitonsa ei riitä helpon syötön antamiseen ahdistettuna. Katse kiekossa ja sitä ylöspäin tökkien on hänen ainoa mahdollisuus. Tämä sama toistuu eri variaatioina lähes jokaisen pakin kohdalla.
Huippuunsa hiottu, toimiva pelitapa olisi kieltämättä yksi, muttei millään muotoa ainoa oljenkorsi. Kun pelataan yhden ottelun voitosta, nousee satunnaistekijöiden merkitys lopputulosta määrittävinä tekijöinä erittäin korkeaksi. Maalivahdin huippuilta, pari onnekasta pomppua hyökkäyspäässä, vastustajalle pari epäonnista hutia, jne... Kaikki tällaiset asiat ovat yhden ottelun lopputuloksen kannalta vähintään yhtä merkittäviä tekijöitä kuin pelisysteemi.
Mutta näyttäähän sitä kateutta, katkeruutta yms löytyvän onneksi toiseenkin suuntaan?Jonka joka toisesta "analyysistä" paistaa (kateudesta, sokeudesta ja omista kokemuksista) kumpuava suunnaton katkeruus ja aliarvostus pelaajia kohtaan? Ylläolevat neronleimaukset löytää säännöllisesti toistuvina UL-Seiskan nettisivuilta, myös joistakin paperilehden jutuista - sikäli kun niitä enää jaksaa lukea.
Siis mikäli peliä käsittelee kokonaisuutena, ei valmentajien väliseksi shakkiotteluksi typistettynä - saati välineenä itsensä esiin tunkemiseen, henkilökohtaisiin vendettoihin ja balsamina konkreettisille epäonnistumisille lajin parissa.
Mikäli tuo näkemyksesi on realistinen kuvaus tilanteesta, voidaan palstalla nähdyt aiemmat puheet kiekolliseen peliin kykenevästä puolustuksestamme haudata totaalisena paskapuheena.
Kuten kirjoitin, huippuunsa hiottu pelisysteemi olisi niitä Suomen ainoita (ei siis ainoa) oljenkorsia. Mutta kommenttisi on aivan totta eli tilanne olisi vielä hankalampi, jos paremmuus ratkaistaisiin useamman ottelun aikana.
Mutta näyttäähän sitä kateutta, katkeruutta yms löytyvän onneksi toiseenkin suuntaan?
Ja kaikkein tärkein asia, mitä Sihvonen on tuonut, mikä täälläkin on monesti mainittu, on koko jääkiekkotaktinen keskustelu. Ilman Sihvosta Suomen mediassa ei vieläkään puhuttaisi muuta, kuin että "tarvii laittaa jalkoja lisää liikkeelle" ja vieressä Sakke Pietilä piirtäis viivoja fläppitaululle ja Tami puhuisi momentumista.
Onko siis niin että Suomi toteuttaa täydellisesti huonoa pelisysteemiä vai huonosti hyvää?
Väittäisin kyllä että yksi suurimmista ongelmista Suomella Latviaa vastaan oli huono viimeistely (ja tietysti vastustajan maalivahtikin jota ei kai pelkästään pelattu hyväksi) - vai oliko Shedden yksinkertaisesti ohjeistanut pelaajat viimeistelemään huonosti? Nyt kyllä jonkun pitäisi mennä kertomaan joukkueelle, että olisi tärkeä tehdä maaleja, voitaisiinko Sihvonen lennättää Kanadaan sieltä kotisohvalta?
Kaikki nämä herrat pyörittävät kiekkoa hienosti vapaalla jäällä, mutta kun joutuvat paineenalle, tekevät suuren määrän virheitä. Tämän saman totesi Sihvonen Saksa-ottelun jälkeen.
...Minun mielestäni Suomi ei saanut Latvia-ottelussa mitenkään tavatonta määrää huippuhyviä maalipaikkoja. Paikkoja oli, muttei mitenkään tavattoman paljon laadukkaita sellaisia. Toki noista jokusen maalin olisi voinut tehdä, mutta peli oli mielestäni kokonaisuutena älyttömän sekavaa koheltamista.
Kyllä minä olen taipuvainen ajattelemaan, että toteutus ontuu ja pahasti, syystä tai toisesta. Saksa-ottelu oli mielestäni pelillisesti helvetin hyvä enkä käsitä, mitä on sen jälkeen tapahtunut.
Luulisi sen jo tulleen selväksi että Rönkä tämän tien on valinnut. Ns. brändännyt Sihvosen. Täysin tietoisesti toki Sihvosellekin. Ja täytyy sanoa ettei paljon paremmin olisi voinut onnistua, kenestä muusta toimittajasta löytyy yhtä pitkä ketju ja yhtä paljon puhetta. Joku taisikin mainita että Rönkä hykertelee tällä hetkellä matkalla pankkiin.
Puolustuspään virheitä tuskin kukaan kyseenalaistaa. Lähinnä ihmettelin vain ääneen, että voiko tämä kiekolliseksi nimetty puolustus olla hyökkäyssuuntaankin täysin kädetön.
Eilen ilmestyneessä Urheilulehdessä Petteri Sihvonen kritisoi tarkasti analysoiden Sheddenin yhden pakin ja neljän hyökkääjän ylivoimapeliä MM-tason kisoissa. Sheddenin ylivoimapeluuttaminen lähti hyvin käyntiin alkusarjan otteluissa. Viimeistään puolivälierissä ennakoi Sihvonen tulevan ongelmia Sheddenin ylivoimamiehityksillä. Välisarjan pelissä Latviaa vastaan Shedden käytti pitkään viiden hyökkääjän (Koivu, Koivu, Selänne, Jokinen ja Peltonen) ylivoimaketjua. Ylivoimapeli oli tällä miehityksellä surkeaa. Ottelun lopussa oli Sheddenin pakko ottaa myös puolustajia (Niskala, Koistinen) ylivoimamiehityksiin. Jukka Jalonen kritisoi ottelun jälkeen pelistudiossa voimakkaasti kakkosvalmentajana Sheddenin ylivoimakentällisiä. Jalonen mainitsi täysin poikkeavasti kakkosvalmentajana, että eiköhän tämä kokeilu ollut nyt tässä. Muutoksia on tulossa myös ylivoimapeluuttamiseen.
Sunnuntaista alkaen nähdään, siirrytäänkö ylivoimaa pelaamaan Jukka Jalosen systeemeillä. Riittääkö aika uusien ylivoimakuvioiden harjoittamiseen, jää nähtäväksi.
Ylivoimapeliin kaavaillut pakit Niskala ja Koistinen ovat olleet varsin heikkoja, varsinkin Koistinen on ollut minulle paha pettymys. Ei mikään ihme, että yritetään koittaa yv:tä viidellä hyökkääjällä.
Suomen pakkikalusto on paljon parempi kuin mitä se on ollut tähän astisilla vastustajilla. Saksan, Norjan ja Latvian puolustajat häviävät yksilötasolla selvästi Suomen pakeille. Jokainen Suomen puolustaja olisi pystynyt alkusarjan peleissä avaamaan peliä, mikäli Sheddenin pelisysteemi olisi sen mahdollistanut. USA:n ja Kanadan takalinjat ovat sitten jo Suomea laadukkaammat.
Suomen pakkikalusto on paljon parempi kuin mitä se on ollut tähän astisilla vastustajilla. Saksan, Norjan ja Latvian puolustajat häviävät yksilötasolla selvästi Suomen pakeille. Jokainen Suomen puolustaja olisi pystynyt alkusarjan peleissä avaamaan peliä, mikäli Sheddenin pelisysteemi olisi sen mahdollistanut. USA:n ja Kanadan takalinjat ovat sitten jo Suomea laadukkaammat.
Jokainen Suomen puolustaja olisi pystynyt alkusarjan peleissä avaamaan peliä, mikäli Sheddenin pelisysteemi olisi sen mahdollistanut.
Korjataan koska olet väärässä. Alkusarjassa yllätysten todennäköisyys on paljon suurempi, koska isojen maidenkin valmistautuminen peleihin voi olla aliarvoista. Pudotuspeleissä tuollaista takki auki pelaamista tuskin nähdään.Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikö - ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna - noita "kerrasta poikki" -ottelupareja ratkaise nimenomaan se päivän kunto ja valmistautuminen? Mielestäni nimenomaan psykologiset asiat nousevat entistä isompaan rooliin.
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikö - ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna - noita "kerrasta poikki" -ottelupareja ratkaise nimenomaan se päivän kunto ja valmistautuminen? Mielestäni nimenomaan psykologiset asiat nousevat entistä isompaan rooliin.
Korjataan koska olet väärässä. Alkusarjassa yllätysten todennäköisyys on paljon suurempi, koska isojen maidenkin valmistautuminen peleihin voi olla aliarvoista. Pudotuspeleissä tuollaista takki auki pelaamista tuskin nähdään.