Olisiko sinulla jotain kommentoitavaa noihin Sihvosen jääkiekosta esittämiin näkemyksiin? Eli miltä osin olet hänen kanssaan eri mieltä?
Aloitetaanko vaikka siitä, että pelaajat ovat jääkiekko-nimisen pelin oleellinen tekijä, eivät sakkinappuloita, joita nerokkaat (?) valmentajat siirtelevät laudalla (jolla ei liioin ole vastustajia, jotka voisivat ikävästi sotkea paperinukkeleikit). Tällainen lähtökohta on toki psykologiselta kantilta ymmärrettävä ns. mieheltä, jonka pelaajat ovat nauraneet ulos joka ikisestä valmennuskopista, mutta henkilökohtaiset traumat on ollut tapana hoidattaa muualla kuin työpaikalla.
Menestyvät - tai edes töitä saavat - valmentajat valitsevat pelitavan sen mukaan, millaiset palikat joukkueessa on koossa. Jokainen koskaan itse pelannut tietää, että esimerkiksi keskustan kautta avaaminen on yksi riskialttiimpia tapoja lähteä omista, jos ei pelaajilta löydy riittävästi käsiä, jalkoja ja päätä. Aikuiset ammattilaiset (junnujen pitää antaa opetella, vaikka menisi perseelleen) pelaavat sillä sapluunalla, jolla tulee tulosta - on aivan sama, miltä se kotisohvalle näyttää (vrt. MM-kisoissa Norja). Arvostelulajit ovat erikseen - ei ole olemassa mitään "ylivertaista" pelitapaa, jota kaikkien "pitäisi" noudattaa. Siis siinä reaalimaailmassa, kotisohvalla fantasioita voi toki viljellä vapaasti.
(Tietenkään Sihvonen ei ole Kanadassa. Paikan päällä voisi joutua tekemään toimittajan työtä: kaivamaan aiheet todellisista tapahtumista eikä ennalta päätetyistä kuvitelmista, haastattelemaan eri mieltä olevia ihmisiä ja jopa tapaamaan Röngän selän takaa heitellyn sonnan kohteita, ts. kantamaan vastuun sanomisistaan.)
On myös enemmän kuin hiukan naurettavaa mainostaa jääkiekon perusasioita, jotka opetetaan viimeistään D-junnuissa, "moderneina" tai "vallankumouksellisina", vaikka ne sitä joillekin näköjään ovat. Jos moisesta saa lisäarvoa tai kicksejä pelin seuraamiseen, siitä vain - mutta ei kannata odottaa, että muut jakaisivat tämän euforian.