Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Rankkari]

Urheilukanavan keskiviikon jääkiekkostudion vetäjä Teemu Jordberg siirtyy MTV3:n leipiin. Jääkiekkostudion vakiovieras Petteri Sihvonen aloittaa UK:n jääkiekkostudion vetäjänä huomenna 20.2. klo 17.15. Saa nähdä, miten uusi tehtävä kiistanalaiselta lätkäjätkältä onnistuu.

Ensimmäisenä vieraana on huomenna suomalaisen modernin hyökkäyspelisysteemin kehittäjä, maajoukkuevalmentaja Jukka Jalonen. Toivottavasti jatkossakin UK:n keskiviikon jääkiekkostudiossa nähdään kovia jääkiekkovaikuttajia Kalervo Kummolasta lähtien.

Luulen, että UK:n kiekkolähetys vain paranee keskiviikon osalta. Miten perjantaipelit? Siinä pitäisi olla joku studiovetäjä/haastattelija. Vai muuttuuko siinäkin kuviot totaalisesti?

Vaikka P.S. on kiistanalainen henkilö, olen mielestäni alkanut ymmärtämään hänen toimintaa. Mestispelien analyysit ja kommentoinnit ovat olleet erinomaisia. Niitä kun katsoo tarkasti, niin oppii lähes aina jotain uutta. Tämä urheilulehti tai kiekkolehti (en nyt muista nimeä), missä hän on mukana, on taas eri asia. Siinä pitää MYYDÄ lehteä voimakkailla ja toisinaan hieman kyseenalaisilla kommenteilla ja väitteillä. Tätä lehteä en lue, joten en sitä enempää kommentoi.

 

[Maple Leaf]

Ensimmäisenä vieraana on huomenna suomalaisen modernin hyökkäyspelisysteemin kehittäjä, maajoukkuevalmentaja Jukka Jalonen.

Toivottavasti Sihvonen kysyy Jaloselta, mitä tämä "suomalainen moderni hyökkäyspelisysteemi" oikein tarkoittaa.

 

[Jone29]

Urheilukanavan keskiviikon jääkiekkostudion vetäjä Teemu Jordberg siirtyy MTV3:n leipiin. Jääkiekkostudion vakiovieras Petteri Sihvonen aloittaa UK:n jääkiekkostudion vetäjänä huomenna 20.2. klo 17.15. Saa nähdä, miten uusi tehtävä kiistanalaiselta lätkäjätkältä onnistuu.

Ensimmäisenä vieraana on huomenna suomalaisen modernin hyökkäyspelisysteemin kehittäjä, maajoukkuevalmentaja Jukka Jalonen. Toivottavasti jatkossakin UK:n keskiviikon jääkiekkostudiossa nähdään kovia jääkiekkovaikuttajia Kalervo Kummolasta lähtien.

Erinomaista!! Nyt pääsee Sihvonen viemään tuota ohjelmaa ja keskustelua siihen suuntaan mihin tahtoo. On varmaan kyllä aika paljon heilutellut tahtipuikkoa Jordbergin aikaankin, mutta nyt varmasti vielä enemmän.

Jos jotain muuten kadehdin Sihvosessa, niin se on tuo kyky keskustella ja esittää kantansa väittelytilanteessa provosoitumatta ja hiiltymättä, vaikka vastaväittelijä kävisi kuinka kuumana. Tuota taitoa ei kovin monelta ihmiseltä löydy.

 

[msg]

On tietysti hyvä muistaa, että Urhelulehden Sihvonen on Röngän luomus. Urheilukanavan Sihvonenhan on hyvin erilainen mediapersoona ja uskoisin tämän UK:n ohjelman olevan vähemmän sensaatiohakuista ja provosoivaa kuin Urheilulehdessä.

 

[Daespoo]

Ainakin YLEn kisastudioissa Sihvonen heitti varsin napakkaa kommenttia esim. Tamin ja Apen suuntaan joten toivoa on.

 

[Pressiboxi]

Toivottavasti Sihvonen kysyy Jaloselta, mitä tämä "suomalainen moderni hyökkäyspelisysteemi" oikein tarkoittaa.

Tai mieluummin päinvastoin. Jalonen voisi kysyä mitä vittua sä Pehmo selität.

 

[siffa]

Toivottavasti Sihvonen kysyy Jaloselta, mitä tämä "suomalainen moderni hyökkäyspelisysteemi" oikein tarkoittaa.

Jukka Jalonen on kirjoittanut siitä laajan artikkelin. Voin referoida sitä täällä jossain keskustelussa, mikäli se on jäänyt huomioimatta. Sinänsä kysymys olisi nyt varsin aiheellinen niin tulisi asia selväksi myös näille muutamille JA:n kirjoittajille, joille Jukka Jalosen kehittämä suomalainen, moderni hyökkäyspelisuunnitelma on jäänyt vieraaksi. Tietysti mielenkiintoista olisi kuulla Jukka Jalosen suusta pelin uusista kehitysnäkymistä.

 

[Maple Leaf]

Jukka Jalonen on kirjoittanut siitä laajan artikkelin. Voin referoida sitä täällä jossain keskustelussa, mikäli se on jäänyt huomioimatta. Sinänsä kysymys olisi nyt varsin aiheellinen niin tulisi asia selväksi myös näille muutamille JA:n kirjoittajille, joille Jukka Jalosen kehittämä suomalainen, moderni hyökkäyspelisuunnitelma on jäänyt vieraaksi.

Tarkoitatko Jalosen artikkelia "Hyökkäyspelin kehittäminen" (2005)? Jos, niin ainakaan siinä ei puhuta mistään "modernista suomalaisesta hyökkäyspelistä". Ensin Jalonen toteaa hyökkäyspelin kehittämisen olevan "lähivuosina suomalaisen jääkiekon massiivisin haaste", ja sen jälkeen esitellään hyökkäyspelin harjoittelemisen ja toteuttamisen lainalaisuuksia — siis niitä ikiaikaisia, ei "moderneja", minkään "uuden keksimisestä" nyt puhumattakaan. Hyvä artikkeli, mutta ei kai tämä nyt ole se sinun hehkuttamasi "modernin suomalaisen hyökkäyspelin" kivijalka?

 

[Swearengen]

On tietysti hyvä muistaa, että Urhelulehden Sihvonen on Röngän luomus. Urheilukanavan Sihvonenhan on hyvin erilainen mediapersoona ja uskoisin tämän UK:n ohjelman olevan vähemmän sensaatiohakuista ja provosoivaa kuin Urheilulehdessä.

Tässä ketjussakin oli linkki haastatteluun, missä Sihvonen myöntää, että Urheilulehden "Petteri Sihvonen" on lähinnä Röngän luoma brändi. Tuollaisen voi joku tulkita myös vastuunpakoiluksi sekä PS:n että Röngän osalta.

Joka tapauksessa Suomen lätkäkeskustelu on parempaa Sihvosella kuin ilman Sihvosta, koska kilpailua ei analyysiosastolla juuri edes ole.

 

[Knower]

Tarkoitatko Jalosen artikkelia "Hyökkäyspelin kehittäminen" (2005)? Jos, niin ainakaan siinä ei puhuta mistään "modernista suomalaisesta hyökkäyspelistä". Ensin Jalonen toteaa hyökkäyspelin kehittämisen olevan "lähivuosina suomalaisen jääkiekon massiivisin haaste", ja sen jälkeen esitellään hyökkäyspelin harjoittelemisen ja toteuttamisen lainalaisuuksia — siis niitä ikiaikaisia, ei "moderneja", minkään "uuden keksimisestä" nyt puhumattakaan. Hyvä artikkeli, mutta ei kai tämä nyt ole se sinun hehkuttamasi "modernin suomalaisen hyökkäyspelin" kivijalka?

Kivijalasta en tiedä, mutta hyvä artikkeli on. Olkoon kuinka ikiaikaisia lainalaisuuksia tahansa, mutta silti suomalaisessa jääkiekossa nämä perusasiat jätettiin hyvin pitkälti huomioimatta monta vuotta. Siinä mielessä termi "jälkimodernin suomalaisen hyökkäyspelin" kivijalka olisi varmaan lähempänä totuutta...

Jälkimoderni, siinä vasta hieno sana!

 

[Maple Leaf]

Siinä mielessä termi "jälkimodernin suomalaisen hyökkäyspelin" kivijalka olisi varmaan lähempänä totuutta...

Sinänsähän tuon artikkelin hyökkäyspeli-osuus ei ole edes jälkimodernia, koska sen esittelemiä arvoja on toteutettu muualla jo vuosikymmeniä. Koska Suomi on tästä jäljessä, voimme jättää voimaan yhdyssanasta "jälkimoderni" sanan "jälki".

"Jälki suomalaisen hyökkäyspelin" ei kuulosta miltään, koska se ei merkitse mitään. (Asia olisi toinen, jos muuttaisimme sanajärjestystä niin, että lause kuuluisi "suomalaisen hyökkäyspelin jälki", mikä puolestaan on nähtävissä maaotteluissa valitettavan usein tulostaululla.) Toisaalta tuon artikkelin hyökkäys-tematiikka ei ole leimallisesti suomalaista, joten voimme jättää sanan "suomalaisen" pois.

"Jälki hyökkäyspelin" ei merkitse sekään kyllä yhtään mitään. On siis otettava käyttöön järeämmät semanttiset aseet, kuten joidenkin jatkoaikalaisten suosima merkitysten ja sisältöjen sekoittaminen.

Tehdään tästä siis "jälkihyökkäyspeli"! Sehän on melkein kuin vastahyökkäys! Pakki syöttää hyökkääjälle, joka puolestaan syöttää toiselle hyökkääjälle! Ja hyökkääjät, ne luistelisivat hyökkäysalueelle niinku enemmän vierekkäin, eivät niinku sillai peräkkäin! Ja tämä on modernia jääkiekkoa, koska... koska... no, se on modernia, koska... no, se on modernia!

 

[dana77]

On toisaalta hauskaa lukea täältä siitä kuinka pallopelien lainalaisuudet ovat ollet aina samat eikä mikään ole muuttunut sitten 1800 luvun (vai mitä se Ape Suhonen pulla suussa muussuttikaan tässä talven mittaan) ja sitten lukea NHL-ketjuista kuinka 80-luvun ennätyksiä ei pitäisi pitää juuri minään koska silloin joukkueet eivät vielä kunnolla puolustaneet tai pelanneet organisoidusti.

Lisäksi on hauskaa kuulla niitä näkemyksiä että oikeasti joku uusi kiekkoilun suuntaus (kenttätasapaino/left wing lock/lyhytsyöttöpeli) ei ole ollenkaan uusi asia vaan OIKEASTI se on jo keksitty ajat sitten (90-luvulla Detroitin toimesta/80-luvulla Oilersin toimesta/70-luvulla Canadiensin toimesta tai jopa Egyptistäkin löytyi papyrus jossa sen periaatteet oli kuvattu hieroglyfein)

 

[hanu]

On toisaalta hauskaa lukea täältä siitä kuinka pallopelien lainalaisuudet ovat ollet aina samat eikä mikään ole muuttunut sitten 1800 luvun (vai mitä se Ape Suhonen pulla suussa muussuttikaan tässä talven mittaan) ja sitten lukea NHL-ketjuista kuinka 80-luvun ennätyksiä ei pitäisi pitää juuri minään koska silloin joukkueet eivät vielä kunnolla puolustaneet tai pelanneet organisoidusti.

Lisäksi on hauskaa kuulla niitä näkemyksiä että oikeasti joku uusi kiekkoilun suuntaus (kenttätasapaino/left wing lock/lyhytsyöttöpeli) ei ole ollenkaan uusi asia vaan OIKEASTI se on jo keksitty ajat sitten (90-luvulla Detroitin toimesta/80-luvulla Oilersin toimesta/70-luvulla Canadiensin toimesta tai jopa Egyptistäkin löytyi papyrus jossa sen periaatteet oli kuvattu hieroglyfein)

Piti pilkkoa tuota lainausta, mutta en sitten kuitenkaan oikein osannut. Mutta tavallaan se on juurikin näin. Eivät ne pelin lainalaisuudet ole mihinkään muuttuneet, valmentajat ovat aina hakeneet omaan materiaaliinsa nähden parasta pelityyliä. OT: vituttaa sana materiaali, kun puhutaan ihmisistä.

Enemmän ovat kehittyneet pelaajat, nykypäivän kaverit ovat nopeampia, kestävämpiä ja voimakkaampia. Varsinkin pelaajien erot ovat kaventuneet, samaten pelaajamäärät joukkueessa ovat kasvaneet. Ennen parhaat dominoivat kenttää jäällä ollessaan, nykyään on erikoismiehiä eri hommiin. Tavallaan kiekkokin on mennyt kohti amerikkalaista jalkapalloa. Entistä enemmän katsotaan ihan pelaajakohtaisia rooleja jopa vastustajan rosteriin peilaten. NHL / Eurooppa -vertailu olisi pitkänkin debatin aihe tässä. Eli siis änärin kuumien pelaajien peluutus vrt. meidän ehjät kenttäkokonaisuudet, lukija saa laittaa lainausmerkkejä haluamaansa paikkaan.

Mutta pointti on siinä, että peli ja varsinkin pelaajamateriaali on muuttunut ja varsinkin tasoittunut viimeisen parin vuosikymmenen aikana niin paljon, että nykypäivän kaverit pystyvät toteuttamaan ja noudattamaan taktiikkaa ja pelikuviota, joka aikananaan oli vain valmentajan märkää unta. Eli siis valmentajat aikanaan pystyivät luomaan hienoja pelisysteemejä, mutta pelaajat eivät välttämättä pystyneet toteuttamaan niitä.

Mitään ihan uutta ei Sihvonenkaan enää keksi, mutta nykypäivän valmennus onkin kompromissi vanhojen systeemien soveltamisesta ja sulauttamisesta huomioiden käytettävissä olevat pelaajat. Suomessa vielä korostuu toinenkin aspekti, eli nuorten pelaajien kehittäminen, jopa siis liigatasolla. Ja valitettavasti enemmän ja enemmän jalkapallon kaltainen rahastaminen pelaajien myynnistä tai NHL-sopimuksesta. Farmisarja, saatana.

Sihvosen visioita sen kummemmin tuntematta.

t. hanu

 

[Maple Leaf]

On toisaalta hauskaa lukea täältä siitä kuinka pallopelien lainalaisuudet ovat ollet aina samat eikä mikään ole muuttunut sitten 1800 luvun (vai mitä se Ape Suhonen pulla suussa muussuttikaan tässä talven mittaan) ja sitten lukea NHL-ketjuista kuinka 80-luvun ennätyksiä ei pitäisi pitää juuri minään koska silloin joukkueet eivät vielä kunnolla puolustaneet tai pelanneet organisoidusti.

Arvostamani dana77 on ylläolevassa tekstissään eräällä tavalla asian ytimessä. On nimittäin syytä erottaa toisistaan taktiikat ja niiden evoluutio sekä pelin lainalaisuudet, jotka eivät muutu. Kuten itse Petteri Sihvonenkin asian ilmaisi Urheilulehdessä 4.10.2007: "Lyhytsyöttöpelaamisen ideahan on universaali pallopeliperiaate, jota on lähes mahdoton kiistää. Se on sikäli hieman kuin Kantin imperatiivinen kategoria." (Sihvonen taisi tosin tarkoittaa kategorista imperatiivia, mutta ilmeisesti valtaosa Urheilulehden lukijoista nielee kritiikittä minkä hyvänsä vakuuttavalta vaikuttavan sanahelinän.)

Tästä päästäänkin jo itse asiaan:

Lisäksi on hauskaa kuulla niitä näkemyksiä että oikeasti joku uusi kiekkoilun suuntaus (kenttätasapaino/left wing lock/lyhytsyöttöpeli) ei ole ollenkaan uusi asia vaan OIKEASTI se on jo keksitty ajat sitten (90-luvulla Detroitin toimesta/80-luvulla Oilersin toimesta/70-luvulla Canadiensin toimesta tai jopa Egyptistäkin löytyi papyrus jossa sen periaatteet oli kuvattu hieroglyfein)

Left wing lock on trapin sukulainen vuosikymmenten takaa, ja trappia puolestaan on käytetty jo puoli vuosisataa sitten. Kaistapelaamiset ja sen sellaiset ovat vieläkin vanhempia innovaatioita — mutta tästähän ei ainakaan minun viesteissäni ole kysymys, vaan huvittuneisuudesta siitä, miten näistä(kin) vanhoista keksinnöistä hehkutaan joidenkin Jatkoajan kirjoittajien viesteissä jonain "moderneina" asioina, jotka on keksitty sen-ja-sen nykyisen valmentajan nerokkaissa aivoissa.

Esimerkiksi "siffa" — tuo (tahallisten?) väärinymmärrysten kruunaamaton kuningas — kirjoitti jossain viestiketjussa minun "väheksyvän" pelikirjoja. Se on käsittämätön väite: se, että minä pidän joitakin täällä esiintyneitä pelikirjoja koskevia väitteitä lähinnä banaaleina, ei ole kritiikkiä itse pelikirjoja ja niiden merkitystä kohtaan, vaan nimenomaan niiden merkityksen ymmärtämisestä syntyvää naureskelua joidenkin kirjoittajien muka-analyyttista kohkaamista kohtaan.

Miettikääpä nyt kerran ihan vakavasti: jos esitetään väite, jonka mukaan puolustajan avaussyöttö hyökkääjälle ja tämän jatkosyöttö toiselle hyökkääjälle esitetään "modernina", ellei peräti "vallankumouksellisena" jääkiekkona, ei kyseessä ole pelikirjojen vakavasti otettava analysointi ja esitteleminen, vaan pelin ja pelikirjojen (ja terminologian) muuttaminen tahattomaksi komiikaksi. Tuollaisia "analyyseja" lukiessaan ei voi välttyä ajatukselta siitä, että niiden taustalta löytyvä tieto ja ymmärrys on peräisin lähinnä Playstationin NHL-pelien uutterasta pelaamisesta.

 

[Johannes]

Kaikkien pelikirjaprosessien käsittämisen "äiti" on tietysti Sun Tzun "Sodankäynnin taito", jossa melko kattavasti käydään läpi ikiaikaiset pelitavat, joiden avulla voitetaan sodat ja lätkämatsit. Ei joukkojen kasaamista, kouluttamista yhtenäiseen, voittavaan pelitapaan, jota joukot saumattomasti toteuttavat "taistelussa", ole keksitty viimeisten vuosisatojen aikana.

Esim. V-koodi käsitellään 1000 vuotta sitten Sun Tzun kirjassa: "Paras sota on sellainen, jota ei käydä ollenkaan." Pitää siis luoda uhkakuva, jolla nujerretaan vastustajan tahto taistella, ilman että käytetään oikeaa voimaa. Kanadan maajoukkue osaa tämän homman mm-kisoissa nykypäivänä, sen lisäksi tietysti, että Kanada osaa pelata lätkää. : )

Carl Brewer kertoo elämänkertakirjassaan, että oli nöyryyttävää pelata trapia uuden Maple Leafsien valmentajan Punch Imlachin komennuksessa v. 1958, joten siitä puolustustavasta on kirjattu huippupelaajan dokumentti 50 vuoden takaa.

 

[RuuhkaTukka]

Miettikääpä nyt kerran ihan vakavasti: jos esitetään väite, jonka mukaan puolustajan avaussyöttö hyökkääjälle ja tämän jatkosyöttö toiselle hyökkääjälle esitetään "modernina", ellei peräti "vallankumouksellisena" jääkiekkona, ei kyseessä ole pelikirjojen vakavasti otettava analysointi ja esitteleminen, vaan pelin ja pelikirjojen (ja terminologian) muuttaminen tahattomaksi komiikaksi. Tuollaisia "analyyseja" lukiessaan ei voi välttyä ajatukselta siitä, että niiden taustalta löytyvä tieto ja ymmärrys on peräisin lähinnä Playstationin NHL-pelien uutterasta pelaamisesta.

Jos ainoa Sihvosessa vituttava asia ovat hänen terminsä, voisit harkita omien termien luomista. Kovalla itse suggestiolla moderni suomalainen hyökkäyspelikirja muuttuu vihreäksi jalkapallon puolustus pelaamisen kantavaksi ajatukseksi. Ehkä sen jälkeen kykenet näkemään metsän puilta.

Jos ei tämäkään auta, on apu lähellä. Älä jaksa marmattaa, lopeta vain se lukeminen. Jos jotkut muut nauttivat Sihvosen analyysien lukemisesta, ei se varmaan ole sinulta pois.

 

[Knower]

Miettikääpä nyt kerran ihan vakavasti: jos esitetään väite, jonka mukaan puolustajan avaussyöttö hyökkääjälle ja tämän jatkosyöttö toiselle hyökkääjälle esitetään "modernina", ellei peräti "vallankumouksellisena" jääkiekkona, ei kyseessä ole pelikirjojen vakavasti otettava analysointi ja esitteleminen, vaan pelin ja pelikirjojen (ja terminologian) muuttaminen tahattomaksi komiikaksi. Tuollaisia "analyyseja" lukiessaan ei voi välttyä ajatukselta siitä, että niiden taustalta löytyvä tieto ja ymmärrys on peräisin lähinnä Playstationin NHL-pelien uutterasta pelaamisesta.

Kun en sivistyssanarunkkaamisesta niin tiedä, minulle on ihan sama puhuuko Sihvonen Kantin imperatiivisesta kategoriasta tai kategorisesta imperatiivista. Kuten Ruuhkatukka tuossa toteaa, sinulla on laatukirjoittajaksi kummallinen tarve tarttua tuollaisiin epäolennaisuuksiin. Mielestäni ne eivät ole Sihvosen tekstien ydin.

Sihvonen on tässä jälkimodernismissaan käsittääkseni painottanut sitä, että suomalainen jääkiekko oli pitkään vastahyökkäämistä, ylijuoksemista jne., mitä näitä termejä nyt onkaan. Hyökkäyspelaaminen ei perustunut ikiaikaisten periaatteiden mukaisesti syöttämiseen, vaan vallalla oli kaksinkamppaileminen, haastaminen yms. Jursinovin vahvasti Suomeen tuomia juttuja. Ja kun sillä pärjättiin mukavasti, on luonnollista että peli kehittyi Suomessa siihen suuntaan. Oletko Maple Leaf tästä eri mieltä? Jos olet, uskallan olla itse kanssasi eri mieltä.

Jukka Jalonen alkoi ehkä ensimmäisenä tuoda näitä ikiaikaisia periaatteita takaisin Suomi-kiekkoon - keskustan kautta pelaaminen, kolmen kaistan käyttäminen jne. - ja sitä kautta voidaan mielestäni perustellusti kutsua tätä vaihetta jälkimoderniksi (loistava sana!). Minulle sinänsä on ihan sama millä nimellä sitä kutsutaan, mutta joka tapauksessa jääkiekko palasi enemmän takaisin syöttämiseen ja viisikkotason Pelaamiseen "jalat jalat ja itse itse" -pelaamisen sijaan. Oletko tästä eri mieltä? Jos olet, uskallan tästäkin olla kanssasi eri mieltä.

Se on hienoa, jos oma ymmärryksesi on lätkässä ollut jo pitkään sillä tasolla, että Sihvosen kirjoitukset eivät anna sinulle muuta kuin aihetta tarttua johonkin sivistyssanojen väärinkäyttöön. Minä ja moni muu on niistä saanut ajatuksia.

 

[Maple Leaf]

Jos ainoa Sihvosessa vituttava asia ovat hänen terminsä, voisit harkita omien termien luomista. Kovalla itse suggestiolla moderni suomalainen hyökkäyspelikirja muuttuu vihreäksi jalkapallon puolustus pelaamisen kantavaksi ajatukseksi. Ehkä sen jälkeen kykenet näkemään metsän puilta.

Kun en sivistyssanarunkkaamisesta niin tiedä, minulle on ihan sama puhuuko Sihvonen Kantin imperatiivisesta kategoriasta tai kategorisesta imperatiivista. Kuten Ruuhkatukka tuossa toteaa, sinulla on laatukirjoittajaksi kummallinen tarve tarttua tuollaisiin epäolennaisuuksiin. Mielestäni ne eivät ole Sihvosen tekstien ydin.

Sihvosen terminologia ei ole mielestäni epäolennainen asia, vaan aivan keskeinen seikka siinä tavassa, jolla hän lähestyy peliä (pelianalyyseja). Vanhan sanonnan mukaan jotkut sotkevat lätäkkönsä saadakseen ne näyttämään syvemmiltä, ja sihvoslainen semantiikka on tätä toimintaa.

Olen aiemminkin kirjoittanut, että jos joku saa Sihvosen analyyseista uutta ajattelemisen aihetta, on se hyvä asia. Vielä parempi, jos ne innostavat jotakuta perehtymään pelin historiaan ja huomaamaan, ettei 2000-luvulla ole keksitty mitään uutta, "modernia" jääkiekkoa, vaan innovaatioissa on kysymys vanhojen asioiden kierrättämisestä ja yhdistelemisestä. (Kokonaan toinen asia on tietenkin sitten se, että Sihvonen näkee jääkiekon lähinnä valmentajien välisenä älyllisenä toimintana, ei pelaajien fyysisenä ja mentaalisena ponnisteluna matkalla väsymyksen ja kivun tuolle puolen, mistä viime kädessä kuitenkin on kysymys.)

Kritiikkini kärki on kuitenkin suunnattu ensisijaisesti tälläkin palstalla esiintyviin Sihvosen opetuslapsiin, jotka kirjoittavat pelistä ja pelikirjoista lähestulkoon infantiililla tasolla ("syöttöketju puolustaja-hyökkääjä-hyökkääjä on modernia, vallankumouksellista kiekkoa"). Tällaisia tekstejä lukiessaan luulisi Sihvosenkin miettivän hieman häpeillen, minkälaisten — anteeksi alatyylinen ilmaisu — aivopierujen inspiroijana hän on toiminut.

 

[Knower]

(Kokonaan toinen asia on tietenkin sitten se, että Sihvonen näkee jääkiekon lähinnä valmentajien välisenä älyllisenä toimintana, ei pelaajien fyysisenä ja mentaalisena ponnisteluna matkalla väsymyksen ja kivun tuolle puolen, mistä viime kädessä kuitenkin on kysymys.)

Mutta eihän sillä ole mitään väliä, että Sihvonen kirjoittaa ja ylikorostaa pelikirjoja. Onhan hän toki itsekin todennut tekevänsä tätä. Se ei mielestäni ole hänen vastuullaan, jos jotkut pitävät jääkiekkoa ainoastaan valmentajien pelinä. En usko, että hänellä itsellään on henkilökohtaisesti epäselvää kuka siellä kentällä ne maalit tekee.

Sihvonen on äärimmäisen tärkeä hahmo jääkiekon pelitaktillisten asioiden popularisoijana ja vaikka ne jääkiekkovalmentamisen tai muun valmentamisen ammattilaisille tai muuten vaan helvetin paljon asioista tietäville ei mitään uutta avaisikaan, on hän ensimmäinen joka on kyennyt asioita tavisseuraajille selventämään. Jotkut suhtautuvat häneen (ymmärrettävästi) vähätellen, mikäli asiat ovat itselle olleet jo kauan sitten selviä, joku kieltämällä kun ei edelleenkään mitään lätkästä ymmärrä ja joillekin se sitten on tuonut paljon lisää. On tavallisen lukijan aliarvioimista, mikäli luulet, että kaikki hänen kärjistyksensä ja provonsa menevät täysillä läpi.

Terminologialla ei mielestäni edelleenkään ole mitään merkitystä varsinaisen sisällön kannalta. Minunkin mielestäni hän saisi karsia vähän näitä kategorisia imperatiivejaan, pelimimiikoitaan yms. , mutta eivät liene kuitenkaan oleellisia juttuja.

Sä olet känkkäränkkä.

 

[Maple Leaf]

Sä olet känkkäränkkä.

Kroonikko-sellainen, sori! ;)

 

[siffa]

Jukka Jalonenhan sen itse kertoi UK:n tämän päivän jääkiekkostudiossa, mistä on hänen osaltaan kysymys. Hän kehitti ensimmäisenä suomalaisena valmentajana symbioosin 1980- ja 1990-luvun pelikirjoista 2000-luvun alussa. Jalosen jäljessä ovat tulleet sitten useat suomalaiset SM-liiga- ja Mestis-valmentajat mukaellen menestystä tuottanutta pelin evoluutiota. Jopa Doug Shedden saa arvokasta oppia maajoukkueen päävalmentajana Jukka Jaloselta modernista pelikirjasta.
Tämän päivän moderniksi suomalaiseksi pelitavaksi voidaan kutsua sitä pelitapaa, jolla nyt pääosin pääsarjoissamme pelataan. Termeihin takertuminen osoittaa vaan sen, että itse peli ja sen ymmärtäminen ei ole sillä tasolla kuin mitä pikkunäppärä ja ilkeämielinen kirjallisesti tasokas kirjoittaminen saattaisi osoittaa. Pelistä ja pelikirjoista kirjoitetaan täällä JA:ssa ansiokkaasti mm. Jokereiden ja HIFK:n keskusteluissa, joista nämä muka asiantuntijat pysyvät ymmärrettävästi visusti sivussa.

 

[Maple Leaf]

Siffa, onko aiemmin mainitsemasi Jukka Jalosen "laaja artikkeli" "suomalaisesta modernista hyökkäyspelistä" nimenomaan tämä "Hyökkäyspelin kehittäminen" (2005)?

 

[siffa]

Katsoiko kukaan eilistä UK:n jääkiekkostudiota? Siinähän ensimmäinen kolmen minuutin "erä" käsitteli suomalaisen jääkiekkoilun evoluutiota 1980-luvulta 2000-luvulle. Jukka Jalonen kertoi, että hän lähti 2000-luvun alussa pelin kehittämisessä eri linjoille kuin mitä silloinen valtavirta Suomessa oli. Pelin kehittämisessä hänen apunaan oli Timo Lehkonen. Myös Jari Kaarelalla oli jonkin verran ajatuksia kehittää 1990-luvulla kurinalaisena joukkueena puolustamiseen ja kaksinkamppailuihin perustuvaa suomalaista jääkiekkoa. Jalonen synnytti 1980- sekä 1990-lukujen jääkiekon pelikirjoista symbioosin, joka perustui puolustus- ja hyökkäyspelaamisen tasapainoon. Yhtenä erittäin tärkeänä kehittämisalueena oli pelinopeuden kasvattaminen hyökkäyspelisysteemin myötä.
Jalonen palautti pelikirjaansa lyhytsyöttöpelin keskustan kautta rintamahyökkäyksin. Tähän teemaan ei luonnollisesti kolmen minuutin "erässä" ennätetty studiossa paneutua. Se oli nähtävissä keväällä 2006, kun Jukka Jalosen HPK vyöryi vastustamattomasti SM-liigan voittoon silloisella pelikirjapelillään. Jukka Jalosen kehittämää hyökkäyspeliä alettiin sitten nimittää "moderniksi hyökkäyspeliksi". Kuka tuon termin mainitsi ensimmäisen kerran, on vaikea jäljittää. Termiä on kuitenkin käytetty täällä JA:ssakin ansiokkaasti muiden kuin minun toimestani. Kuten täällä on todettu, ei termi ole tärkeä vaan itse asia. Kun ei pysty asiasta kirjoittamaan, on takerruttava termeihin uudelleen ja uudelleen.
Jukka Jalonen kirjoitti artikkelin "Voittava jääkiekko on hyökkäyksen ja puolustuksen tasapainoa" vuoden 2005 lopulla. Hän keskittyi siinä hyökkäämisen kehittämiseen ja filosofiaan joukkuetasolla. Voittavaksi jääkiekoksi Jukka Jalosen kehittämä pelitapa osoittautui sitten lopullisesti keväällä 2006.
Puhuihan Jukka Jalonen UK:n jääkiekkostudiossa myös juniorijääkiekkoilusta sekä omasta urastaan valmentajana. Kymmenen minuutin tehokas aika ei riitä kovin perusteellisiin selvityksiin. Se, että Jukka Jalonen oli UK:n uudistetun jääkiekkostudion ensimmäinen vieras, kertoo siitä, että UK pyrkii nostamaan profiliaan jääkiekkokeskustelussa. Jäädään odottamaan seuraavia vieraita. Itse toivoisin näkeväni studiossa Kalervo Kummolan, Jari Kurrin, Hjallis Harkimon, Juha Junnon, Pentti Matikaisen ja J-P Vuorisen. Valmentajista kiinnostavia olisivat Doug Shedden, Erkka Westerlund, Raimo Summanen, Hannu Aravirta, Kari Jalonen, Rauli Urama, Petri Matikainen, Juhani Tamminen, Kai Suikkanen ja Vladimir Kolek. Onhan näitä jääkiekkovaikuttajia myös täällä JA:ssa: JHag ja cobol etunenässä olisi mielenkiintoista nähdä keskustelemassa jääkiekosta, omilla nimillään JA:aan nähden anonyymisti luonnollisesti.

 

[Maple Leaf]

Jukka Jalosen kehittämää hyökkäyspeliä alettiin sitten nimittää "moderniksi hyökkäyspeliksi". Kuka tuon termin mainitsi ensimmäisen kerran, on vaikea jäljittää. Termiä on kuitenkin käytetty täällä JA:ssakin ansiokkaasti muiden kuin minun toimestani. Kuten täällä on todettu, ei termi ole tärkeä vaan itse asia. Kun ei pysty asiasta kirjoittamaan, on takerruttava termeihin uudelleen ja uudelleen.

Jos termeillä ei ole merkitystä, miksi olet vuosien ajan kirjoittanut siitä, tästä ja tuosta pelityylistä "vallankumouksellisena", "modernina" ja niin edelleen? Ja vasta nyt, kun nuo termit tarkoittamissasi yhteyksissä osoittautuvatkin tyhjiksi, olet sitä mieltä, ettei termeillä olekaan väliä?

Kritiikkini on koko ajan kohdistunut nimenomaan edustamaasi ajattelumalliin, jonka mukaan tämä-ja-tuo nykyvalmentaja olisi keksinyt jotain uutta ja "vallankumouksellista". Muistan hyvin vuoden 2004 World Cupin tiimoilta käymämme keskustelun, jossa kirjoitit Summasen Leijonien pelanneen "vallankumouksellista" jääkiekkoa, joka näkemyksesi mukaan herätti suurta kiinnostusta Pohjois-Amerikan ammattilaispiireissä. Ei herättänyt, koska se ei ollut "vallankumouksellista".

Ja nyt tulee tärkeä asia: vaikka kritisoin sinun omituista näkemystäsi Leijonien tuolloisesta pelityylistä, pidin itse pelityyliä hyvänä ja tuolle joukkueelle sopivana. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa. Jos kritisoin esimerkiksi kirjoitusta, jossa hehkutaan trapin jonkinasteisen muunnelman olevan "vallankumouksellista jääkiekkoa", en kritisoi tuota muunnelmaa, vaan siitä kirjoitettua tekstiä.

Jukka Jalonen on mielestäni tehnyt ansiokasta työtä — viestihistoriastani vuosien ajalta löytyy tekstejä, joissa Jalosta kohtaan tuntemani arvostus varmasti näkyy.

Jukka Jalonen kirjoitti artikkelin "Voittava jääkiekko on hyökkäyksen ja puolustuksen tasapainoa" vuoden 2005 lopulla. Hän keskittyi siinä hyökkäämisen kehittämiseen ja filosofiaan joukkuetasolla.

Ensin mainitsit, että Jukka Jalonen on kirjoittanut "laajan artikkelin" "suomalaisesta modernista hyökkäyspelisysteemistä". Kysyin, onko kyseessä tämä vuodelta 2005 peräisin oleva artikkeli. Nyt vastasit, että kyllä.

Tosin se ei ole "laaja", eikä se käsittele "suomalaista modernia hyökkäyspelisysteemiä", vaan hyökkäämispelaamisen harjoittelun ja toteuttamisen perusasioita. Sinänsä siffan kokoinen kuilu väitetyn ja toden välillä, ei siinä mitään. Mutta jos termeillä ei kerran ole väliä, voi kai aapistakin sanoa romaaniksi, ja muiden osoittaessa väitteen onttouden korostaa, ettei termeillä ole merkitystä, kunhan vain huvikseni horisin.

 

[siffa]

Niinkuin totesin, en ole keksinyt ja käyttänyt termiä "moderni jääkiekko" mitenkään poikkeuksellisesti. Selailin hieman arkistojani ja sieltä tuli vastaan kirjoitus 11.11.2004 otsikolla "Westerlundin moderni jääkiekko perustuu todennäköisyyksiin". Laaja kirjoitus käsittelee Summasen ja Westerlundin ajan pelin kehittymistä ja siinä todetaan, että "moderni, suomalainen tapa pelata jääkiekkoa on antanut aihetta juhlaan-viimeksi syksyn maailmancupissa". Maple Leaf jääkiekosta pelinä vähän ymmärtävänä väittää toista kuin mitä Erkka Westerlund kertoo suomalaisesta, silloisesta modernista jääkiekon pelitavasta. Erkka Westerlund toi jääkiekon pelianalyysin valmennustyön tueksi. Westerlundin pelianalyysin ja Summasen pelinäkemyksistä syntyi jatkuva pelin kehittyminen. Alkuun Summas-Westerlundlainen jääkiekko oli mm. kaukalon eri alueiden ylimiehittämistä kovalla intensiteetillä. Tarkoituksena oli luoda kaksi vastaan yksi-tilanteita kaikkialla. Silloisen "modernin jääkiekon" menestysaikaa oli HIFK:n mestaruusvuosi 1997-1998. Kaksikko jatkoi pelin kehittämistä yhdessä aina WC 2004:ään saakka, jonka jälkeen puhuttiin aivan yleisesti suomalaisesta "modernista jääkiekosta".

Jukka Jalonen lähti omille teilleen suomalaisen jääkiekon kehittämisessä. Tämähän selvisi niille, jotka katsoivat eilisen UK:n jääkiekkokeskustelun? Pelitapa oli vuosina 2004-2005 asiantuntijoiden nähtävissä ja sen todettiin poikkeavan kovasti Westerlundin ja Summasen kehittämästä pelistä. Jukka Jalonen kirjoitti artikkelinsa "Voittava jääkiekko on hyökkäyksen ja puolustuksen tasapainoa" marraskuussa 2005, vain vuoden Westerlundin artikkelin jälkeen aukaistakseen muillekin kuin asiantuntijoille omia näkemyksiään silloisesta voittavasta, "modernista jääkiekosta".
Näin se peli kehittyy. Mielenkiintoista olisi nyt kuulla UK:n jääkiekkostudiossa Westerlundin ja Summasen ajatuksia jääkiekon evoluutiosta ja siitä, mihin ollaan menossa.