Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[dana77]

Mutta tavallaan se on juurikin näin. Eivät ne pelin lainalaisuudet ole mihinkään muuttuneet, valmentajat ovat aina hakeneet omaan materiaaliinsa nähden parasta pelityyliä.

En ole samaa mieltä, tai no riippuu mitä termillä 'lainalaisuudet' tarkoitetaan. Jos niillä tarkoitetaan jotain fyysiikan lakeihin verrattavia lainalaisuuksia "kiekko on nopeampi kuin ihminen" niin eivät ole. Jos niillä kuitenkin tarkoitetaan asioita kuten "lyhytsyöttö peli ovat optimaalinen tapa pelata jääkiekkoa" niin sitte ne ovat. Ei siitä ole kuin reilu 10 vuotta kun Jursinov valmensi Suomessa voittavaa jääkiekkoa jonka kantavana ajatuksena oli että luistellaan ihan perkeleesti ja sillä saadaan ylivoimahyökkäyksiä tai ainakin 1 vs 1 ja 2 vs 2 tilanteita, joissa sitten tuolla luistelulla edelleen haastetaan vastustajan pelaajia. Hänen ajatuksensa oli että jokainen syöttö on mahdollisuus hukata kiekko ("jätä turha syöttö pois").

Minä uskon että TPS:n tuon ajan miehistöllä olisi voitu aivan loistavasti pelata lyhytsyöttöpeliä.

Muita esimerkkejä muuttuneista lainalaisuuksista: Volttilähtö maalin takaa lienee alunperin ollut punakoneen tavaramerkki, ei enää kovinkaan toimiva hyökkäyksien käynnistysmenetelmä (vai mitä Shedden!). Jollain aikakaudella on pyritty ylimiehittämään kentän tietyt alueet kun nykyään taas vannotaan kenttätasapainon nimiin. Minä en millään suostu uskomaan että nämä erot johtuisivat vain pelaajien taitotasojen tai fyysisten ominaisuuksien kehittämisestä.

Mitään ihan uutta ei Sihvonenkaan enää keksi, mutta nykypäivän valmennus onkin kompromissi vanhojen systeemien soveltamisesta ja sulauttamisesta huomioiden käytettävissä olevat pelaajat.

Eihän Sihvonen nykyisessä duunissaan mitään uutta pyrikään keksimään, hän on analyytikko. Valmentajat kuten Summanen ja Westerlun keksivät (tämä tarkennus sillä että toiset valmentajat vain matkivat), kun taas analyytikot puolestaan havainnollistavat ja purkavat muille ymmärrettävään muotoon että mitä he ovat keksineet.

edit: perhanan knowler oli mennyt mennyt kirjoittamaan MINUN juttuni jo etukäteen eilen.

 

[dana77]

Carl Brewer kertoo elämänkertakirjassaan, että oli nöyryyttävää pelata trapia uuden Maple Leafsien valmentajan Punch Imlachin komennuksessa v. 1958, joten siitä puolustustavasta on kirjattu huippupelaajan dokumentti 50 vuoden takaa.

Tämä on hauska huomio, mutta kiinnostavaa olisi tietää että Brewer tuolla trapillä tarkkaan ottaen tarkoitti. 1-1-3 pelisysteemiä, ohjauspeliä vai passiivista karvaustakin yleensäkin? Kenellekään kiekkoa seuraavalle ei varmaan ole jäänyt epäselväksi että jostain syystä n. vuosien 1995-2000 kaikki NHL-joukkueet siirtyivät käyttämään tuota pelisysteemiä (ehkä poislukien joku Rangers ja sekin johtuen vain siitä että he eivät sitäkään osanneet), mutta kiinnostava kysymys on että miksi jos systeemi oli ollut olemassa jo 40 vuotta? Onko Hanun teoria selitys eli tuolloin hyökkääjäpelaajienkin takapein luistelutaito saavutti sen tason että heistä ei enää taitavinkaan pelaaja pystynyt ohi menemään, jolloin trap tulisi tarpeeksi varmaksi taktiikaksi vai keksikö joku valmentaja siihen jotain pieniä osia joiden takia se tuli niin tehokkaaksi? Vai johtuiko tämä vain siitä Brewerin elämänkerta ilmestyi vasta myöhemmin? :)

Ps. minua kaikkein eniten käytetyistä kiekkotermeistä ärsyttää tämä V-koodi. Tuo on sikäli huomiona hauska että L-Koodi saa minussa kyllä aivan päinvastaisia tuntemuksia.

 

[Maple Leaf]

Erkka Westerlund toi jääkiekon pelianalyysin valmennustyön tueksi. Westerlundin pelianalyysin ja Summasen pelinäkemyksistä syntyi jatkuva pelin kehittyminen.

Huhhuh.

Jo puoli vuosisataa sitten Anatoli Tarasov toi nimenomaan pelianalyysin valmennustyön tueksi. Tarasov kiersi Pohjois-Amerikkaa, opiskeli NHL:n pelityyliä, yhdisti siihen omat kokemuksensa ja kehitti kokonaisvaltaisen harjoitus- ja pelianalyysin. Tätä seurasivat sitten Tshekkoslovakia ja Ruotsi, Suomikin lopulta hännänhuippuna.

1980-luvun puolivälissä Kanadan Calgaryyn perustettiin Hockey Canadan toimesta valmennuskeskus, jossa pelianalyyseja edelleen syvennettiin. Sattumalta siellä muistaakseni vieraili aikoinaan kuukausien ajan myös eräskin Erkka Westerlund, joka palattuaan Suomeen sitten — siffan mukaan — "toi jääkiekon pelianalyysin valmennustyön tueksi". Miksi välittää Tarasovista, miksi välittää Westerlundin Calgaryn-ajasta, miksi välittää asioiden historiallisista juurista? Että "pelianalyysi valmennustyön tukena" olisi suomalainen, Westerlundin keksintö? Tuollaista väitettä häpeäisi Erkka itsekin.

 

[Black Adder]

...Ei siitä ole kuin reilu 10 vuotta kun Jursinov valmensi Suomessa voittavaa jääkiekkoa jonka kantavana ajatuksena oli että luistellaan ihan perkeleesti ja sillä saadaan ylivoimahyökkäyksiä tai ainakin 1 vs 1 ja 2 vs 2 tilanteita, joissa sitten tuolla luistelulla edelleen haastetaan vastustajan pelaajia. Hänen ajatuksensa oli että jokainen syöttö on mahdollisuus hukata kiekko ("jätä turha syöttö pois")...

Jursin tavassa peluuttaa joukkuetta oli varmasti taustala myös kiekkokulttuurillinen ero Venäjän ja Kanadan/Suomen välillä. Jäänyt mieleen mm. Gretzkyn huomiot omaelämäkerrassaan Neuvostoliiton matkaltaan. Hän totesi junioreiden harjoittelun eroavan Neuvostoliitossa kanadalaiseen tapaan siinä, että hyökkäävän pelaajien piti haastaa 1 vs 1, 2 vs 2, 2 vs 1 tilanteissa puolustava pelaaja aina nopeudella, kun taas Kanadassa pyrittiin vain nopeaan ratakaisuun (laukaus, syöttö).

Yleensäkin, jos johonkin vallitsevaan pelisysteemiin uskaltaa joku joukkue/valmentaja tuoda muutoksen, voidaan muutoksella saavuttaa etua vanhan systeemin joukkueisiin nähden. Tämä on lähinnä oma näkemys. Pelitapamuodit menevät aaltoliikettä samaan tapaan kuin yritysjohtamisen tyylisuunnat. Pyörä keksitään uudestaan viiden vuoden välein ja uuteen metodiin uskotaan vahvasti. Parhaisiin lopputuloksiin päästään varmasti a) sovittamalla pelityyli joukkueen rosteriin b) soveltamalla eri metodeja keskenään. Yhtä oikeaa puhdasoppista tapaa peluuttaa ei varmasti ole.

Hyvä maalivahti, organisoitu puolustus. Tämän konseptin päälle voi rakentaa ihan minkätyyppisen pelitavan tahansa. Keskusteluhan pyörii nyt nimenomaan hyökkäyspelitavan ympärillä. Välillä joku heittää trap-kortin pöytään (miksi?) vaikka jonkinlaista trapia pelaa SM-liigassakin jokainen joukkue.

 

[palle fontän]

Huhhuh.

Itse kyllä muistelisin, että ns. prosenttikiekon saralla Westerlund-Summanen vei asiaa eteenpäin huomattavastikin. Eli peliä analysoitiin tietotekniikan avulla, eli varta vasten tehtyyn ohjelmaan syötettiin pelin aikana muutama tuhat tapahtumaa, jotka mm. antoivat tarkat prosentit erilaisten hyökkäysten tai kiekonriistojen maalipaikkoihin johtamisesta.

Ymmärtääkseni tämä analysointitapa johti mm. ymmärrykseen hyökkäysalueen kiekonriistojen tärkeydestä ja sitä kautta rintamahyökkäysten merkityksestä riistojen aikaansaamiseksi. Varmaa on se, että näitä asioita on havaittu jo aikaisemmin, mutta olisi mukava kuulla, että on jossain muualla tehty näin syvällistä analyysiä aikaisemmin.

Ja kyllä, Maple Leaf lukee kuin piru raamattua.

 

[dana77]

Miettikääpä nyt kerran ihan vakavasti: jos esitetään väite, jonka mukaan puolustajan avaussyöttö hyökkääjälle ja tämän jatkosyöttö toiselle hyökkääjälle esitetään "modernina", ellei peräti "vallankumouksellisena" jääkiekkona, ei kyseessä ole pelikirjojen vakavasti otettava analysointi ja esitteleminen, vaan pelin ja pelikirjojen (ja terminologian) muuttaminen tahattomaksi komiikaksi.

Tuo väite on esitetty niin riisutussa muodossa että varmasti se kuulostaa naurattavan simppelille, mutta tosiasia on että sitä ei oikeasti noin tehty 80-luvulla tai 90-luvulla tuossa muodossaan kuin mitä sitä nykyään tehdään. Kyse ei ole pelkästään siitä että annetaan avaussyöttö hyökkääjällä vaan siitä että millä ajoituksella ja mihin paikkaan se annetaan. Kyse ei myöskään ole vain siitä että tämä antaa jatkosyötön eteenpäin vaan edelleenkini siitä että millä ajoituksella ja mihin paikkaan (tai paikkoihin). Eihän tuo sinänsä ole tietystikään pelkistetysti ajateltuna yhtään kummempi ajatus kuin volttilähtö tehtynä nopeasti ja maalin etupuolelta vrt. vanha tapa jossa se tehtiin hitaasta ja maalin takaa.

Minun mielestäni on tarpeeksi selkeää puhua nyt ja tässä modernista pelinavauksesta, vaikka epäilemättä 15 vuoden päästä se ei ole enää tippaakaan modernia tai tuskin edes vallitseva tapa avata peliä. Vaihtoehtona olisi tietenkin puhua "pakin nopeaan syöttöön siniviivan alapuolelta keskeltä kiekkoa hakevalle sentterille, jolla on mahdollsuus antaa kiekko suoraan siniviivan yläpuolella laidoilla vauhdissa meneville laitureille"-avauksesta, mutta jostain syystä pidän kyseistä ilmausta tarkkuudestaan huolimatta hieman kankeana.

 

[Maple Leaf]

Ja kyllä, Maple Leaf lukee kuin piru raamattua.

Jos kirjoitetaan, että "Erkka Westerlund toi jääkiekon pelianalyysin valmennustyön tueksi", minä luen sen merkitsevän sitä, että "Erkka Westerlund toi jääkiekon pelianalyysin valmennustyön tueksi". En oikein ymmärrä, miten tuon voisi toisin lukea. Ehkä minulla on vielä oppimista, sillä ainakin Jatkoajassa on ihmisiä, jotka osaavat lukea esimerkiksi lauseen "pelikirjakeskustelussa esiintyy infantiileja väitteitä" merkitsevän "pelikirjat ovat turhia". Yritän kasvaa ihmisenä kohti kielen ja termien merkityksien totaalista banalisointia, mutta kuten kaikki kasvuprosessit, on sekin vaikea.

 

[Osmo Rapeli]

Jos kirjoitetaan, että "Erkka Westerlund toi jääkiekon pelianalyysin valmennustyön tueksi", minä luen sen merkitsevän sitä, että "Erkka Westerlund toi jääkiekon pelianalyysin valmennustyön tueksi". En oikein ymmärrä, miten tuon voisi toisin lukea.

Vaikkapa painottuen suomalaiseen jääkiekkoon?

 

[siffa]

Jos kirjoitetaan, että "Erkka Westerlund toi jääkiekon pelianalyysin valmennustyön tueksi",

Kun nyt puutuit taas näinkin tärkeään aiheeseen täällä, niin kelpaisiko sinulle uudelleen muotoilemani sanonta "Erkka Westerlund toi Suomen jääkiekkoiluun pelianalyysinsä valmennustyömme tueksi"? Mikäli tämä sinulle kelpaa, voisit vihdoin kirjoittaa jotain itse pelistä. Mitä tarkoitit esim. trapin muunnelmalla? Voisitko avata sitä hieman laajemmin, ettei jää vain muka hienoksi heitoksi.

 

[Maple Leaf]

Vaikkapa painottuen suomalaiseen jääkiekkoon?

Silloin lauseen voisi kirjoittaa: "Erkka Westerlund toi suomalaiseen jääkiekkoon pelianalyysin valmennustyön tueksi" — eli voisi paitsi kirjoittaa, mitä ajattelee, myös ajatella, mitä kirjoittaa. Mutta toisaalta: jos termeillä ei ole merkitystä, on aivan sama, mitä kirjoittaa, ja tällöin ajatuksellekaan ei ole tarvetta.

 

[palle fontän]

Jos kirjoitetaan, että "Erkka Westerlund toi jääkiekon pelianalyysin valmennustyön tueksi", minä luen sen merkitsevän sitä, että "Erkka Westerlund toi jääkiekon pelianalyysin valmennustyön tueksi".

Höpö höpö, sinä luit sen "Erkka Westerlund keksi pelianalyysin ja oli ensimmäinen valmentaja, joka käytti analyysiä valmennustyön tukena" (näin naiivi tulkinta vaatii jo pahaa tahtoa). Ei tuota sinun aikaisempaa viestiäsi oikein muuten voi perustella. Oma käsitykseni on se, että Westerlund todellakin käytti pelin analysointia totuttua enemmän pelityylin kehittämisessä, joten en mitä näe tuossa viestin osassa(kirjottaisin tuossa viestissä, mutta joku saattaisi tarttua siihen...) mitään ihmeellistä.

 

[Osmo Rapeli]

Silloin lauseen voisi kirjoittaa: "Erkka Westerlund toi suomalaiseen jääkiekkoon pelianalyysin valmennustyön tueksi" — eli voisi paitsi kirjoittaa, mitä ajattelee, myös ajatella, mitä kirjoittaa. Mutta toisaalta: jos termeillä ei ole merkitystä, on aivan sama, mitä kirjoittaa, ja tällöin ajatuksellekaan ei ole tarvetta.

Jos haluaa aina tulkita kaiken negatiivisena ja väärin, siinä varmasti onnistuu. Ymmärtäisitkö lauseen "BMW uudisti autoilun" niin että BMW väittäisi keksineensä pyörän uudestaan?

 

[dana77]

Vielä parempi, jos ne innostavat jotakuta perehtymään pelin historiaan ja huomaamaan, ettei 2000-luvulla ole keksitty mitään uutta, "modernia" jääkiekkoa, vaan innovaatioissa on kysymys vanhojen asioiden kierrättämisestä ja yhdistelemisestä.

Eikö näin aina ja jokapaikassa ole? Eihän esimerkiksi 2000-luvulla muka-keksityssä 3G kännykässä mitään keksimissä loppujen lopuksi ollut, sehän on itseasiassa oli periaatteiltaan ihan sama kuin 90-luvulla keksitty GSM-puhelin jolla pystyi vain soittamaan 3G verkossa. GSM-puhelin taas oli loppujen lopuksi vain jo 80-luvun loppupuolella keksitty NMT-puhelin, sama kai se on että onko puheen analogisessa vai difitaalisessa muodossa. Tuota ennenkin oli jo vuosikymmenien alussa ollut langattomia puhelia, ei kai sillä eroa ole että meneekö itse puhelut linjoja pitkin vai langattomasti. Ja kaikkihan kuitenkin tietävät että isoin juttu oli se puhelin itse ja senhän keksi Alexander Bell jo vuonna 1876. Tai itseasiassa ei hänkään sitä keksinyt vaan varasti sen Antonio Meuccilta joka keksi sen jo 1849. Sikäli tietenkin on väärin puhua siitä että hän olisi puhelimen keksinyt sillä loppujen lopuksi ajatus perustui aika pitkälle lennättimeen, joka ei tietenkään sekään ollut mikään oikea keksintö vaan syntyi lähinnä vanhoja asioita kierrättämällä ja yhdistämällä. Oikeastaan 3G ei ole mikään keksintö ollenkaan vaan ajatus perustuu pitkälti puhumiseen joka taas on jo evoluution myötä kehittynyt ominaisuus.

Kerro Sinä nyt puolestasi että milloin jääkiekossa on keksitty mitään sellaista jota voisi pitää jotenkin modernina tai ylipäätään oikeana keksintönä? Edes pelaajien jalkojen korvaaminen metallisilla implanteilla ei voitaisi pitää minään modernina ajatuksena, koska sellainen ajatushan on jo kuvattu siinä televisiossa pyörivässä jalkapallomainoksessa.

 

[pXi]

Mikäli tämä sinulle kelpaa, voisit vihdoin kirjoittaa jotain itse pelistä.

Totta. Täällä esiintyy aivan liikaa sokeaa Herra Jeesus Petteri Sihvosen henkilöpalvontaa. Toistellaan vain papukaijana samat liturgiat mitä kuultiin edellispäivänä UK-temppelissä. Jos saarna kuulostaa hienolta, niin tottahan sen täytyy olla! Tämän rinnalla joku yksittäisiin sanoihin takertuminen on pieni synti.

Mitä tulee pelin "popularisoimiseen", niin johan profeetta Sakari Pietilä nousi fläppitauluineen tavisten suosioon 90-luvulla. Enkä väitä hänen olleen ensimmäinen, joka havainnollisti taktisia hienouksia lätkäkansalle. Olihan siinä ripaus huumoria ja itseironiaakin, mutta tuskin Homer Simpson kauemmaksi tavoitteestaan jäi, kuin tämä nykyinen lajin itselleen ominut touho.

 

[Osmo Rapeli]

Tämän rinnalla joku yksittäisiin sanoihin takertuminen on pieni synti.

Kyllä se pieni synti ehtii kasvaa isoksi jos vain harvalla runsaslukuisista vastaväittelijöistä on kykyä esitellä mitään vastakkaista tai vaihtoehtoista itse aiheeseen. Siihen asti aion ainakin seurata mielenkiinnolla, kuin albanialainen kuoropoika, UK:n ja muiden medioiden kautta myös Sihvosen juttuja, ja poimia sieltä asioita positiivisessa mielessä.

 

[Johannes]

Imlachin Toronto pelasi 1-2-2 puolustuspeliä ja vastahyökkäyksiä, Brewerin kirjan mukaan v. 1958. Vastustajan kiekollinen pelaaja yritettiin ohjata kaukalon reunaan, jonka seurauksena tämä yleensä laukoi kiekon päätyyn. Pelitapaa kirjan mukaan sovelsivat myöhemmin menestyksekkäästi mm. Scotty Bowman, Roger Neilson ja Lou Lamoriello. Pelitapa oli sellainen, että Brewer usein häpesi sitä, jopa voitetun pelin jälkeen.

 

[dana77]

Pelitapamuodit menevät aaltoliikettä samaan tapaan kuin yritysjohtamisen tyylisuunnat. Pyörä keksitään uudestaan viiden vuoden välein ja uuteen metodiin uskotaan vahvasti. Parhaisiin lopputuloksiin päästään varmasti a) sovittamalla pelityyli joukkueen rosteriin b) soveltamalla eri metodeja keskenään. Yhtä oikeaa puhdasoppista tapaa peluuttaa ei varmasti ole.

Täällä sitä taas keksitään pyörää uudestaan vaikka Sihvonen on jo aikaisemmin kertonut että nykyisin vallalla olevat pelityylit tullaan tulevaisuudessa korvaamaan uusilla teesin ja antiteesin keinoin.

Tärkeää on silti huomata että samoin kuin jääkiekkomaailmassa myös yritystoiminnassa pätee se että vaikka pyörä keksitään uudestaan viiden vuoden välein niin nykyiset paineilmatäytteiset kitka-kulutuspinnoilla varustetut pyörät ovat 100% varmasti parempia kuin alkuperäiset kivistä valmistetut (joku yksittäinen kehitysaste saattaa toki olla taka-askel, mutta se karsiutuu sieltä pois kuin Sheddenin pitkät avaukset vastustajan siniviivalla seisoville laitureille).

Tätä kehityksen väistämättömyyttä ei muuta edes se historiallinen havainto että tiettyjen vaihtoehtojen kanssa on soudettu ja huovattu edestakaisin useaan otteeseen (keskushallinto vs. hajautettu hallinto, pelin avauksessa lyhyt syöttö vs pitkä syöttö. Oleellista valinnna toimivuudelle kussakin kontekstissa lieneekin asiaan vaikuttavat muut tekijät ovat ne sitten pelaajien liikesuunnat ja akoitukset tai tiedon kulku organisaation eri tasoille).

Hyvä maalivahti, organisoitu puolustus. Tämän konseptin päälle voi rakentaa ihan minkätyyppisen pelitavan tahansa. Keskusteluhan pyörii nyt nimenomaan hyökkäyspelitavan ympärillä. Välillä joku heittää trap-kortin pöytään (miksi?) vaikka jonkinlaista trapia pelaa SM-liigassakin jokainen joukkue.

Maalivahtipelin analysointi ja kehittäminen on kieltämättä jäänyt pitkälti Ropposen Jukan tehtäväksi, varmaan siksi että se ei vaikuta muun joukkueen pelaamiseen juurikaan. Sen sijaan se ei ole täysin totta että keskustelu pyörisi pelkästään hyökkäyspelitavan ympärillä, moneen kertaan on tuotu esille rintamahyökkäyksien ja kenttätasapainon edut kiekko menetettäessä nimenomaan ajatellen puolustuspelin ja karvauksen organisointia. Toki puolustuspelistä puhutaan vähemmän ja arvatenkin sen takia että se on enemmän vastustajan tekemisiin reagoimista ja vaihtoehtojen poissulkemista kuin aloitteellista toimintaa.Jonkinlaista trapia pelaa NYKYÄÄN SM-liigassa jokainen joukkue, 90-luvun alussa näin ei ollut vaikka mitään uutta ei ole keksitty. Kummallista.

Sellaistakin kummallista asiaa silti mietin, että minkä takia valmentajat käyttävät kymmeniä ja satoja tunteja vastustajien otteluvideoiden ja jopa harjoitusten seuraamiseen, vaikka kukaan ei oikeasti ole koskaan mitään uutta keksinyt ja lainalaisuudet ovat samat.

 

[mjr]

En tiedä mitä Guru itse on tarkalleen kirjoittanut tai mitä mieltä Hän pohjimmiltaan kysymyksestä on - Suuri Totuus kun vaihtelee välillä niin pragmaattisista kuin ehkä jopa myynnillisistä syistäkin, mutta siltä käsitykseltä on vaikea välttyä, että innokkaimpien profeetan seuraajien mukaan joukkueiden menestys riippuu täydellisesti ja ainoastaan näiden joukkueiden valmentajien valitsemasta pelitaktiikasta. Eli joukkue on käytännössä tietokone, johon syötetään peliohjelma ja parhaan ohjelman koodannut valmentaja voittaa aina. Minusta tämä on jotenkin täysin epärealistisen kapea käsitys niinkin monimutkaisen organisaation kuin jääkiekkojoukkeen johtamisesta ja valmentamisesta. Jos sitten halutaan livetä tästä ortodoksisesta sihvoslaisuudesta niin selitetään että "pelikirjaan" kuuluvat toki ne kaikki muutkin lukemattomat asiat, joille menestyksellisen taktiikan menestyksellinen noudattaminen perustuu, jolloin vähitellen päästään siihen, ettei taktiikka todellakaan ole kaikki kaikessa vaan tavallaan oikeastaan vasta menestyvän joukkueen loppusilaus, jota ilman suurin menestys saattaa jäädä tulematta, mutta joka itsessään ei vielä takaa yhtään mitään.

 

[hanu]

En tiedä mitä Guru itse on tarkalleen kirjoittanut tai mitä mieltä Hän pohjimmiltaan kysymyksestä on - Suuri Totuus kun vaihtelee välillä niin pragmaattisista kuin ehkä jopa myynnillisistä syistäkin, mutta siltä käsitykseltä on vaikea välttyä, että innokkaimpien profeetan seuraajien mukaan joukkueiden menestys riippuu täydellisesti ja ainoastaan näiden joukkueiden valmentajien valitsemasta pelitaktiikasta. Eli joukkue on käytännössä tietokone, johon syötetään peliohjelma ja parhaan ohjelman koodannut valmentaja voittaa aina. Minusta tämä on jotenkin täysin epärealistisen kapea käsitys niinkin monimutkaisen organisaation kuin jääkiekkojoukkeen johtamisesta ja valmentamisesta. Jos sitten halutaan livetä tästä ortodoksisesta sihvoslaisuudesta niin selitetään että "pelikirjaan" kuuluvat toki ne kaikki muutkin lukemattomat asiat, joille menestyksellisen taktiikan menestyksellinen noudattaminen perustuu, jolloin vähitellen päästään siihen, ettei taktiikka todellakaan ole kaikki kaikessa vaan tavallaan oikeastaan vasta menestyvän joukkueen loppusilaus, jota ilman suurin menestys saattaa jäädä tulematta, mutta joka itsessään ei vielä takaa yhtään mitään.

Jokainen valmentaja tekee pelitaktiikkansa aka pelikirjansa käytettävissä olevien pelaajien mukaan. Ja kääntäen haluaa joukkueeseensa pelaajia puuttuviin rooleihin.

Lyhyesti kesken työpäivän.


t. Hanu

 

[siffa]

Legendassa Jukka Jalosen syntymisestä suureksi valmentajaguruksi unohdetaan aina HPK:n maalivahdin Wiikmanin osuus mestaruuden voittamiseen. HPK olisi saattanut ilman Wiikmanin kolmea peräkkäistä nollapeliä välierä- ja loppuottelupeleissä keväällä 2006 jäädä jopa jälleen kerran pronssipeliin. Hyvä pelikirja hyökkäyssuuntaan ei voita mitään ilman loistavaa mv-peliä.

Jukka Jalonen on aina puhunut/kirjoittanut siitä, että tämän päivän voittava jääkiekko on hyökkäyksen ja puolustuksen tasapainoa. Hyvän pelikirjan hyökkäyssuuntaan täytyy ottaa aina huomioon myös tiiviiseen puolustamiseen siirtyminen kaukalon kaikilla alueilla.

Mjr:lle: on lapsellista olettaa, että kukaan joukkuepeleistä perillä olevista tänne kirjoittavista ei korostaisi ensin laadukkaiden pelaajien ensiarvoista osuutta joukkueiden menestykseen. Jääkiekossa pelikirjat ja niiden kehittäminen ovat olleet tosiasia kymmeniä vuosia. Kun joukkueiden pelaajamateriaali lähenee laadultaan samaa tasoa, haetaan kaikissa pallopeleissä ero pelikirjoja kehittämällä.

 

[mjr]

Jokainen valmentaja tekee pelitaktiikkansa aka pelikirjansa käytettävissä olevien pelaajien mukaan. Ja kääntäen haluaa joukkueeseensa pelaajia puuttuviin rooleihin.

Niin ja vaikka oletetaan, että on valittu kokoonpanolle ja sen edellytyksille parhaiten tai vähintään hyvin toimiva taktiikka niin vielä pitäisi saada joukkue noudattamaankin sitä sekä omata sellainen auktoriteetti ja valmennustaito, että joukkueen yhtenäisyys, motivaatio ja iskukyky ratkaisevimmissa paikoissa ovat huipussaan. Väittäisin että ne suurimmat haasteet eivät ole itse taktisessa osaamisessa vaan tämän osaamisen soveltamisessa siihen ainutlaatuiseen kokonaisuuteen, jonka jokainen jääkiekkojoukkue muodostaa. Johtaminen ja valmentaminen ovat paljon monimutkaisempia ja vaativampia asioita kuin pelkkä pelitaktinen analyysi-kyky vaikka tämä varmasti niihin huippukiekossa sisältyykin. Muutenhan Sihvonen olisi moninkertainen Stanley Cup -voittaja sen sijaan että on keskimääräistä parempi urheilujournalisti. Mikä varmastikin sinänsä kiistämätön tosiseikka vaikuttaa oudon usein unohtuvan hänen fanaattisimmilta kannattajiltaan.

 

[dana77]

Legendassa Jukka Jalosen syntymisestä suureksi valmentajaguruksi unohdetaan aina HPK:n maalivahdin Wiikmanin osuus mestaruuden voittamiseen. HPK olisi saattanut ilman Wiikmanin kolmea peräkkäistä nollapeliä välierä- ja loppuottelupeleissä keväällä 2006 jäädä jopa jälleen kerran pronssipeliin. Hyvä pelikirja hyökkäyssuuntaan ei voita mitään ilman loistavaa mv-peliä.

Vaikka Wiikman kiistatta legendaarinen maalivahti onkin, niin edes kelvollisella maalivahtipelillä Jalosen HPK olisi voinut olla finaalissa pari kertaa enemmänkin.

Jampan parhaana saavutuksena pidän silti sitä että joukkue keräsi jonkun viiden vuoden aikana enemmän pisteitä kuin mikään muu joukkue. Se todistaa minusta selvästi paremmin kuin jonkun parin playoffs-sarjan voitto tai tappio (joka voi ratketa yksittäisiin tolppiin, kimmokkeihin tai tuomarin ratkaisuihin) siitä että joukkue oli nimenomaan pitkässä juoksussa voittava, vaikka materiaali ei aina ihan kirkkainta kärkitasoa ollutkaan.

 

[M10]

Legendassa Jukka Jalosen syntymisestä suureksi valmentajaguruksi unohdetaan aina HPK:n maalivahdin Wiikmanin osuus mestaruuden voittamiseen. HPK olisi saattanut ilman Wiikmanin kolmea peräkkäistä nollapeliä välierä- ja loppuottelupeleissä keväällä 2006 jäädä jopa jälleen kerran pronssipeliin.

Wiikmanin nollapeleille toki kaikki kunnia, mutta niin tiiviin viisikkopuolustuksen takana moni muukin maalivahti olisi pelannut nuo nollapelit. Se oli nimenomaan Jalonen & Co:n ansiota, että joukkue Wiikmanin edessä piti vastustajat käsittämättömän hyvällä prosentilla poissa laatupaikoilta. Olen edelleen sitä mieltä, että Wiikmanin valinta pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi oli vääryys.

Esimerkiksi ratkaisuhetkillä Ässiä vastaan finaaleissa Kerho ei päästänyt vastustajaa edes kunnon maalipaikoille. Wiikmanin ei oikeastaan missään vaiheessa pudotuspelejä tarvinut seistä päällään. Toki mies otti ne tarvittavat vedot kiinni, mutta oikeasti mitään ihmeellisyyksiä hän ei esittänyt. Joskus nollapelit ovat todellakin koko joukkueen ansiota, eikä vain maalivahdin. Ja tässä tapauksessa todellakin oli niin.

 

[Black Adder]

Jokainen valmentaja tekee pelitaktiikkansa aka pelikirjansa käytettävissä olevien pelaajien mukaan. Ja kääntäen haluaa joukkueeseensa pelaajia puuttuviin rooleihin.

Lyhyesti kesken työpäivän.


t. Hanu

Eräät nimimerkithän (mm. Dana77) ovat kiistäneet tätä tosiasiaa varsin kärkkäästi ihan viime sivuillakin. Heidän mielestään kai pelajaat ovat taikinaa, jota leipuri (valmentaja) muovaa reseptinsä mukaan sellaiseksi kuin haluaa. mjr tiivisti tuossa yllä omat ajatukset erittäin hyvin.

Täällä on puhuttu kuinka pelikirja olisi se ainoa kaikkivoipa tekijä, joka erottaa kaksi joukkuetta toisistaan, kun joukkueiden pelaajamateriaalien taso (miten se on verrattavissa?) lähenee toisiaan. Ukko-Ylijumala Sihvonenko näinkin on sanonut? Mikä merkitys sitten on fysiikkavalmentamisella? Ei se ole pelkkien kuntopiikkien luomista. Joukkueen kuntorakenne, jopa pelaajakohtaisesti rakennetaan aina yksilöllisesti. Entä antaakko mitään arvoa pelinaikaiselle johtamiselle? Pelikirjaanko sekin on kirjoitettu? Voiko muutama roolipelaaja sotkea karvaustaidollaan (nopeita, sitkeitä, kovia) vastustajan hyvänkin avauspelin ja hyökkäyksiin lähdön niin, että ns. huonommankin materiaalin joukkue saa mahdollisuuden esim. play offs sarjan voittoon? Onko tämä pelikirjan nerokkuutta vai pelaajien hyvyyttä, niin että valmentajalla on ollu työkalut ensin ja sitten idea niiden käytöstä? Viime kevään Konferenssifinaalit Detroitin ja Anaheimin välillä kai päätyivät huonomman pelikirjan voittoon analyytikkojen mielestä?

Pelikirjaa nostetaan näissä kiekkoanalyyseissa aivan liian suureen rooliin. Mutta sitä en kiistä etteikö taktiset asiat olisi mielenkiintoisia sivujuonteita pelistä.

 

[dana77]

Eräät nimimerkithän ovat kiistäneet tätä tosiasiaa varsin kärkkäästi ihan viime sivuillakin. Heidän mielestään kai pelajaat ovat taikinaa, jota leipuri (valmentaja) muovaa reseptinsä mukaan sellaiseksi kuin haluaa.

Esitätkö esimerkkejä tästä.