Maple Leaf
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Kroonikko-sellainen, sori! ;)
Sä olet känkkäränkkä.
Jukka Jalosen kehittämää hyökkäyspeliä alettiin sitten nimittää "moderniksi hyökkäyspeliksi". Kuka tuon termin mainitsi ensimmäisen kerran, on vaikea jäljittää. Termiä on kuitenkin käytetty täällä JA:ssakin ansiokkaasti muiden kuin minun toimestani. Kuten täällä on todettu, ei termi ole tärkeä vaan itse asia. Kun ei pysty asiasta kirjoittamaan, on takerruttava termeihin uudelleen ja uudelleen.
Jukka Jalonen kirjoitti artikkelin "Voittava jääkiekko on hyökkäyksen ja puolustuksen tasapainoa" vuoden 2005 lopulla. Hän keskittyi siinä hyökkäämisen kehittämiseen ja filosofiaan joukkuetasolla.
En ole samaa mieltä, tai no riippuu mitä termillä 'lainalaisuudet' tarkoitetaan. Jos niillä tarkoitetaan jotain fyysiikan lakeihin verrattavia lainalaisuuksia "kiekko on nopeampi kuin ihminen" niin eivät ole. Jos niillä kuitenkin tarkoitetaan asioita kuten "lyhytsyöttö peli ovat optimaalinen tapa pelata jääkiekkoa" niin sitte ne ovat. Ei siitä ole kuin reilu 10 vuotta kun Jursinov valmensi Suomessa voittavaa jääkiekkoa jonka kantavana ajatuksena oli että luistellaan ihan perkeleesti ja sillä saadaan ylivoimahyökkäyksiä tai ainakin 1 vs 1 ja 2 vs 2 tilanteita, joissa sitten tuolla luistelulla edelleen haastetaan vastustajan pelaajia. Hänen ajatuksensa oli että jokainen syöttö on mahdollisuus hukata kiekko ("jätä turha syöttö pois").Mutta tavallaan se on juurikin näin. Eivät ne pelin lainalaisuudet ole mihinkään muuttuneet, valmentajat ovat aina hakeneet omaan materiaaliinsa nähden parasta pelityyliä.
Eihän Sihvonen nykyisessä duunissaan mitään uutta pyrikään keksimään, hän on analyytikko. Valmentajat kuten Summanen ja Westerlun keksivät (tämä tarkennus sillä että toiset valmentajat vain matkivat), kun taas analyytikot puolestaan havainnollistavat ja purkavat muille ymmärrettävään muotoon että mitä he ovat keksineet.Mitään ihan uutta ei Sihvonenkaan enää keksi, mutta nykypäivän valmennus onkin kompromissi vanhojen systeemien soveltamisesta ja sulauttamisesta huomioiden käytettävissä olevat pelaajat.
Tämä on hauska huomio, mutta kiinnostavaa olisi tietää että Brewer tuolla trapillä tarkkaan ottaen tarkoitti. 1-1-3 pelisysteemiä, ohjauspeliä vai passiivista karvaustakin yleensäkin? Kenellekään kiekkoa seuraavalle ei varmaan ole jäänyt epäselväksi että jostain syystä n. vuosien 1995-2000 kaikki NHL-joukkueet siirtyivät käyttämään tuota pelisysteemiä (ehkä poislukien joku Rangers ja sekin johtuen vain siitä että he eivät sitäkään osanneet), mutta kiinnostava kysymys on että miksi jos systeemi oli ollut olemassa jo 40 vuotta? Onko Hanun teoria selitys eli tuolloin hyökkääjäpelaajienkin takapein luistelutaito saavutti sen tason että heistä ei enää taitavinkaan pelaaja pystynyt ohi menemään, jolloin trap tulisi tarpeeksi varmaksi taktiikaksi vai keksikö joku valmentaja siihen jotain pieniä osia joiden takia se tuli niin tehokkaaksi? Vai johtuiko tämä vain siitä Brewerin elämänkerta ilmestyi vasta myöhemmin? :)Carl Brewer kertoo elämänkertakirjassaan, että oli nöyryyttävää pelata trapia uuden Maple Leafsien valmentajan Punch Imlachin komennuksessa v. 1958, joten siitä puolustustavasta on kirjattu huippupelaajan dokumentti 50 vuoden takaa.
Erkka Westerlund toi jääkiekon pelianalyysin valmennustyön tueksi. Westerlundin pelianalyysin ja Summasen pelinäkemyksistä syntyi jatkuva pelin kehittyminen.
Jursin tavassa peluuttaa joukkuetta oli varmasti taustala myös kiekkokulttuurillinen ero Venäjän ja Kanadan/Suomen välillä. Jäänyt mieleen mm. Gretzkyn huomiot omaelämäkerrassaan Neuvostoliiton matkaltaan. Hän totesi junioreiden harjoittelun eroavan Neuvostoliitossa kanadalaiseen tapaan siinä, että hyökkäävän pelaajien piti haastaa 1 vs 1, 2 vs 2, 2 vs 1 tilanteissa puolustava pelaaja aina nopeudella, kun taas Kanadassa pyrittiin vain nopeaan ratakaisuun (laukaus, syöttö)....Ei siitä ole kuin reilu 10 vuotta kun Jursinov valmensi Suomessa voittavaa jääkiekkoa jonka kantavana ajatuksena oli että luistellaan ihan perkeleesti ja sillä saadaan ylivoimahyökkäyksiä tai ainakin 1 vs 1 ja 2 vs 2 tilanteita, joissa sitten tuolla luistelulla edelleen haastetaan vastustajan pelaajia. Hänen ajatuksensa oli että jokainen syöttö on mahdollisuus hukata kiekko ("jätä turha syöttö pois")...
Huhhuh.
Tuo väite on esitetty niin riisutussa muodossa että varmasti se kuulostaa naurattavan simppelille, mutta tosiasia on että sitä ei oikeasti noin tehty 80-luvulla tai 90-luvulla tuossa muodossaan kuin mitä sitä nykyään tehdään. Kyse ei ole pelkästään siitä että annetaan avaussyöttö hyökkääjällä vaan siitä että millä ajoituksella ja mihin paikkaan se annetaan. Kyse ei myöskään ole vain siitä että tämä antaa jatkosyötön eteenpäin vaan edelleenkini siitä että millä ajoituksella ja mihin paikkaan (tai paikkoihin). Eihän tuo sinänsä ole tietystikään pelkistetysti ajateltuna yhtään kummempi ajatus kuin volttilähtö tehtynä nopeasti ja maalin etupuolelta vrt. vanha tapa jossa se tehtiin hitaasta ja maalin takaa.Miettikääpä nyt kerran ihan vakavasti: jos esitetään väite, jonka mukaan puolustajan avaussyöttö hyökkääjälle ja tämän jatkosyöttö toiselle hyökkääjälle esitetään "modernina", ellei peräti "vallankumouksellisena" jääkiekkona, ei kyseessä ole pelikirjojen vakavasti otettava analysointi ja esitteleminen, vaan pelin ja pelikirjojen (ja terminologian) muuttaminen tahattomaksi komiikaksi.
Ja kyllä, Maple Leaf lukee kuin piru raamattua.
Jos kirjoitetaan, että "Erkka Westerlund toi jääkiekon pelianalyysin valmennustyön tueksi", minä luen sen merkitsevän sitä, että "Erkka Westerlund toi jääkiekon pelianalyysin valmennustyön tueksi". En oikein ymmärrä, miten tuon voisi toisin lukea.
Jos kirjoitetaan, että "Erkka Westerlund toi jääkiekon pelianalyysin valmennustyön tueksi",
Vaikkapa painottuen suomalaiseen jääkiekkoon?
Jos kirjoitetaan, että "Erkka Westerlund toi jääkiekon pelianalyysin valmennustyön tueksi", minä luen sen merkitsevän sitä, että "Erkka Westerlund toi jääkiekon pelianalyysin valmennustyön tueksi".
Silloin lauseen voisi kirjoittaa: "Erkka Westerlund toi suomalaiseen jääkiekkoon pelianalyysin valmennustyön tueksi" — eli voisi paitsi kirjoittaa, mitä ajattelee, myös ajatella, mitä kirjoittaa. Mutta toisaalta: jos termeillä ei ole merkitystä, on aivan sama, mitä kirjoittaa, ja tällöin ajatuksellekaan ei ole tarvetta.
Eikö näin aina ja jokapaikassa ole? Eihän esimerkiksi 2000-luvulla muka-keksityssä 3G kännykässä mitään keksimissä loppujen lopuksi ollut, sehän on itseasiassa oli periaatteiltaan ihan sama kuin 90-luvulla keksitty GSM-puhelin jolla pystyi vain soittamaan 3G verkossa. GSM-puhelin taas oli loppujen lopuksi vain jo 80-luvun loppupuolella keksitty NMT-puhelin, sama kai se on että onko puheen analogisessa vai difitaalisessa muodossa. Tuota ennenkin oli jo vuosikymmenien alussa ollut langattomia puhelia, ei kai sillä eroa ole että meneekö itse puhelut linjoja pitkin vai langattomasti. Ja kaikkihan kuitenkin tietävät että isoin juttu oli se puhelin itse ja senhän keksi Alexander Bell jo vuonna 1876. Tai itseasiassa ei hänkään sitä keksinyt vaan varasti sen Antonio Meuccilta joka keksi sen jo 1849. Sikäli tietenkin on väärin puhua siitä että hän olisi puhelimen keksinyt sillä loppujen lopuksi ajatus perustui aika pitkälle lennättimeen, joka ei tietenkään sekään ollut mikään oikea keksintö vaan syntyi lähinnä vanhoja asioita kierrättämällä ja yhdistämällä. Oikeastaan 3G ei ole mikään keksintö ollenkaan vaan ajatus perustuu pitkälti puhumiseen joka taas on jo evoluution myötä kehittynyt ominaisuus.Vielä parempi, jos ne innostavat jotakuta perehtymään pelin historiaan ja huomaamaan, ettei 2000-luvulla ole keksitty mitään uutta, "modernia" jääkiekkoa, vaan innovaatioissa on kysymys vanhojen asioiden kierrättämisestä ja yhdistelemisestä.
Totta. Täällä esiintyy aivan liikaa sokeaa Herra Jeesus Petteri Sihvosen henkilöpalvontaa. Toistellaan vain papukaijana samat liturgiat mitä kuultiin edellispäivänä UK-temppelissä. Jos saarna kuulostaa hienolta, niin tottahan sen täytyy olla! Tämän rinnalla joku yksittäisiin sanoihin takertuminen on pieni synti.Mikäli tämä sinulle kelpaa, voisit vihdoin kirjoittaa jotain itse pelistä.
Tämän rinnalla joku yksittäisiin sanoihin takertuminen on pieni synti.
Täällä sitä taas keksitään pyörää uudestaan vaikka Sihvonen on jo aikaisemmin kertonut että nykyisin vallalla olevat pelityylit tullaan tulevaisuudessa korvaamaan uusilla teesin ja antiteesin keinoin.Pelitapamuodit menevät aaltoliikettä samaan tapaan kuin yritysjohtamisen tyylisuunnat. Pyörä keksitään uudestaan viiden vuoden välein ja uuteen metodiin uskotaan vahvasti. Parhaisiin lopputuloksiin päästään varmasti a) sovittamalla pelityyli joukkueen rosteriin b) soveltamalla eri metodeja keskenään. Yhtä oikeaa puhdasoppista tapaa peluuttaa ei varmasti ole.
Maalivahtipelin analysointi ja kehittäminen on kieltämättä jäänyt pitkälti Ropposen Jukan tehtäväksi, varmaan siksi että se ei vaikuta muun joukkueen pelaamiseen juurikaan. Sen sijaan se ei ole täysin totta että keskustelu pyörisi pelkästään hyökkäyspelitavan ympärillä, moneen kertaan on tuotu esille rintamahyökkäyksien ja kenttätasapainon edut kiekko menetettäessä nimenomaan ajatellen puolustuspelin ja karvauksen organisointia. Toki puolustuspelistä puhutaan vähemmän ja arvatenkin sen takia että se on enemmän vastustajan tekemisiin reagoimista ja vaihtoehtojen poissulkemista kuin aloitteellista toimintaa.Jonkinlaista trapia pelaa NYKYÄÄN SM-liigassa jokainen joukkue, 90-luvun alussa näin ei ollut vaikka mitään uutta ei ole keksitty. Kummallista.Hyvä maalivahti, organisoitu puolustus. Tämän konseptin päälle voi rakentaa ihan minkätyyppisen pelitavan tahansa. Keskusteluhan pyörii nyt nimenomaan hyökkäyspelitavan ympärillä. Välillä joku heittää trap-kortin pöytään (miksi?) vaikka jonkinlaista trapia pelaa SM-liigassakin jokainen joukkue.
En tiedä mitä Guru itse on tarkalleen kirjoittanut tai mitä mieltä Hän pohjimmiltaan kysymyksestä on - Suuri Totuus kun vaihtelee välillä niin pragmaattisista kuin ehkä jopa myynnillisistä syistäkin, mutta siltä käsitykseltä on vaikea välttyä, että innokkaimpien profeetan seuraajien mukaan joukkueiden menestys riippuu täydellisesti ja ainoastaan näiden joukkueiden valmentajien valitsemasta pelitaktiikasta. Eli joukkue on käytännössä tietokone, johon syötetään peliohjelma ja parhaan ohjelman koodannut valmentaja voittaa aina. Minusta tämä on jotenkin täysin epärealistisen kapea käsitys niinkin monimutkaisen organisaation kuin jääkiekkojoukkeen johtamisesta ja valmentamisesta. Jos sitten halutaan livetä tästä ortodoksisesta sihvoslaisuudesta niin selitetään että "pelikirjaan" kuuluvat toki ne kaikki muutkin lukemattomat asiat, joille menestyksellisen taktiikan menestyksellinen noudattaminen perustuu, jolloin vähitellen päästään siihen, ettei taktiikka todellakaan ole kaikki kaikessa vaan tavallaan oikeastaan vasta menestyvän joukkueen loppusilaus, jota ilman suurin menestys saattaa jäädä tulematta, mutta joka itsessään ei vielä takaa yhtään mitään.