Jokainen valmentaja tekee pelitaktiikkansa aka pelikirjansa käytettävissä olevien pelaajien mukaan. Ja kääntäen haluaa joukkueeseensa pelaajia puuttuviin rooleihin.
Minä en ole tuosta samaa mieltä näin päivittäisessä työssäni valmennuksen kanssa läheisesti tekemisissä olevana (tosin en jääkiekon). Cobol on Jokereiden osiossa puhunut ansiokkaasti paljon mm. sitä, että organisaation vahvuus on se kaiken ydin. Tämä taas johtaa siihen, että johtohenkilöiden kuuluisi valita valmentaja oman seuran pelaajamateriaalin ja ehkä myös perinteiden mukaan. Valmentajia on erilaisia ja heidän vahvuutensa niin pelillisesti kuin persoonanakin ovat erilaisia - näin ollen valmentajankin tulisi pohtia työpaikkaansa sen mukaan, että pystynkö tuossa seurassa / joukkueessa / organisaatiossa toimimaan omilla vahvuusalueillani, vai joudunko lähtemään omasta ekspertiisistäni (HA!) vähän vieraammalle alueelle. Voidaan spekuloida, onko esim. tämän vuoden Jokerit liian taitava joukkue Sheddenille? HIFK:n materiaalista hän sai puserrettua kaikki ulos pari vuotta sitten, kukaan ei liene tästä vuodesta samaa mieltä.
Huippuvalmentaja tosiaan suhteuttaa pelitapaansa pelaajamateriaaliin, mutta tässä olen samaa mieltä kuin Sihvonen - on henkistä laiskuutta väittää, että se ja se joukkue ei voi pelata esim. lyhytsyöttöpeliä kun ei pelaajamateriaali riitä. Kun viisikon organisointi pelaa, se lyhyt syöttö on helppo antaa (vrt. Pelicans vs. Jokerit - en vaihtaisi jokerikannattajana meidän pakistoa Pelsujen vastaavaan). Sitten tullaan siihen, että tämä organisointi on kaikkea muuta kuin helppoa, vaikka se voidaan kuten Maple Leaf vähän ylempänä teki, yksinkertaistaa näin kirjoituksen tasolla. Se on helvetin vaikeaa, kun siellä on perhana vastustajakin kentällä. Viisi pelaajaa pitää saada toimimaan yhdessä, niin että soveltaminenkin onnistuu. Ja tässä tarvitaan pelikirjoja, sillä ilman niitä esim. siltä kiekolliselta pelaajalta katoaa täysin tapahtumien l. muiden viisikon jäsenien liikkumisen ennustettavuus.
Kun se homma ei pelikirja- ja viisikkotasolla toimi, pelaaja jää sitten kentällä aika pitkälti oman osaamisensa varaan. Jos yksin jäävä pelaaja on tasoa Ville Leino, käsissä ei välttämättä ole vielä katastrofia. Tällainen pelaaja pystyy henkilökohtaisella osaamisellaan hoitamaan asioita hyvin. Kun yksin jäävä pelaaja onkin sitä kolmoskenttätasoa, enää ei tapahdukaan mitään. Hyvä esimerkki toimivasta pelitavasta tällä kaudella lienee myös Blues, jolla äijiä oli lasaretissa jossain vaiheessa niin saatanasti. Homma kävi silti, sillä pelitapa oli kunnossa ja selkeä. Tämä inhimillinen osa - se pelaaja - toki saattoi olla huonompi taidoiltaan kuin se loukkaantunut ykkösvaihtoehto, mutta homma tuli silti hoidettua.
Pelikirjoista puhuminen ei mielestäni vie siltä yksilöltä mitään pois. Allekirjoitan täysin Sihvosen väitteen, että mitä parempi ja organisoidumpi hyökkäyspelikirja joukkueella on, sitä paremmin ne huippuyksilöt pääsevät toteuttamaan omia vahvuuksiaan. Nämä huippuyksilöt nimenomaan osaavat oikealla hetkellä tehdä omat ratkaisunsa ja kun samalla viisikkokaverien liikkeiden ennustettavuus on hyvällä tasolla, nähdään hienoja asioita. Tähänhän perustuu vahvasti mm. hollantilainen huippujalkapallo. Homma on organisoitu viimeisen päälle tiukasti ja tarkasti, mutta kun pelaajat ovat yksilöinä ihan huippuja, he osaavat sopivan paikan tullen irtaantua tästä systeemin kahleista.
-------
Valmentaminen on oikeasti ihan sama juttu kuin mikä tahansa työ. Sinulla on jokaisessa hommassa omat vahvuutesi ja vaikka pärjäisit jossain ympäristössä hyvin, et välttämättä toisenlaisessa ympäristössä enää niin hyvin pärjääkään. Puhumattakaan, että jollekin isolle tontille sinut otettaisiin opettelemaan hommia. Jääkiekko on Suomessa tosiaan, kuten urheilu yleensäkin, aika amatööripuuhaa organisaatiotasolla. Jari Kurri otettiin opettelemaan vähän GM:n hommia, Juti on maajengin joukkueenjohtaja, Shedden opettelee Jokereissa vähän lyhytsyöttöpelin käyttöä jne. Ei puhettakaan siitä, että parhaat miehet olisi oikeilla paikoillaan.
