Koska oma elantoni tulee urheilun parista, olen kaivannut lisää syvyyttä teksteihin ihan näin ammatillisessakin mielessä. Sihvonen niitä on tuonut. Häneltä tulee myös sellaisia rutiinitekstejä, jotka eivät sano mitään, mutta usein niissäkin saattaa olla jokin yksittäinen lause tai huomio, joka on pistänyt ajattelemaan.
En millään muotoa halua väheksyä tämän tunteesi aitoutta. Jos tunnet saavasi Sihvosen teksteistä ajattelemisen aihetta, kenties jopa inspiraatioita, puoltavat ne varmasti sinulle silloin paikkaansa. Itse olen lukenut ja purkanut Sihvosen analyyseja, enkä ole löytänyt niistä juuri mitään uutta, modernia, vallankumouksellista (mitä sanaa nyt halutaankaan käyttää) jääkiekkoajattelua — mitä tunnetta tukee osaltaan se (Sihvosesta toki riippumaton) seikka, että Jatkoajassakin jotkut hänen opetuslapsensa hehkuttavat syöttöketjua puolustaja-sentteri/laituri-laituri/sentteri "modernina" jääkiekkona.
Onko kenelläkään käynyt mielessä pohtia, miksei yksikään oikea valmentaja ole lähtenyt julkisuudessa keskustelemaan Sihvosen kanssa ns. pelikirja-asioista, puhumattakaan siitä, että yksikään oikea valmentaja olisi todennut PS:n analyysien olevan oivaltavia, nasevia, mitä hyvänsä? Sihvonen varmaan itse vastaisi tähän todennäköisen syyn olevan siinä, ettei ammatissa toimivilla valmentajilla ole tähän hartioita. Todennäköisempi syy lienee kuitenkin se, että miksi ihmeessä he uhraisivat aikaansa itsestäänselvyyksien jauhamiseen, etenkin terminologialla, jossa sellaiset sihvosmaiset käsittämättömyydet kuin "imperatiiviset kategoriat" tanssivat piirileikkiä (tahallisten?) väärinymmärrysten ja suoranaisten vääristelyjen kanssa?
Sihvonen — tai siis se, mitä meille "Sihvosena" myydään — on onnistunut rakentamaan pelin, pelaamisen, yksilön ja joukkueen todellisen toiminnan sisällön viereen oman, mekaanisen maailmankaikkeutensa, jota hän osaa (yhdessä mediamentorinsa kanssa) myydä ihmisille, joille miehen kiistaton energisyys merkitsee "tiedon" ja/tai "osaamisen" synonyymia. Nuo asiat eivät kuitenkaan kulje aina käsi kädessä, kuten esimerkiksi Jari Sarasvuon urasta tiedämme (jos kohta pidän Sarasvuota monesta höperöitsimisestään huolimatta vilpittömin mielin toimivana ihmisenä).
Se, että Sihvosen analyyseista saa ajattelemisen aihetta, on hyvä asia, mutta se ei tee kyseisistä analyyseista absoluuttisesti oikeita, ei välttämättä edes hyviä. Minä saan ajattelemisen aihetta, joskus jopa ihan pikkupikku oivalluksia lukiessani esimerkiksi pohjoisamerikkalaista valmennuskirjallisuutta, mutta eihän sekään ole tae tekstin absoluuttiselle oikeellisuudelle, kuten Knower hyvinkin — ja jos joku, niin sinä — ymmärrät.