Alkaa Sihvosen virsi kuullosta lehdestä toiseen hieman liian tutulta: lätkäjätkä-myytin luominen ja ylläpito, juniorikoulutuksen virheet ja tiettyjen nimien jatkuva esille tuonti ja tarkoitushakuinen ylistäminen.
Aluksi Sihvonen oli kuin Röngän irti päästämä rakkikoira, joka repi ja raastoi joka suuntaan. Puri kaikkea mikä liikkui, provosoi ja ravisteli luutuneita käsityksiä. Alun karsastuksen jälkeen tämä tuntuikin raikkaalta: vihdoin joku sanoo niinkuin asiat ovat ja ymmärtää myös tämän oppilaitoksen piilo-opetussuunitelman, pohjavireen ja hengen.
Lehti lehdeltä Sihvosen teksteistä on alkanut paistaa kuitenkin missio, tarkoitushakuisuus, tahraantunut subjektiivisuus ja jopa hienoinen katkeruus, joka estää näkemästä metsää puilta. Viimeksi mainittu on tehnyt journalistin liian jääviksi kirjoittamaan, mutta silti hän on gonzoillut ja kirjoittanut mm. nolon kirjoituksen Pelicansista.
Kaikkiaan hänen teksteistään on alkanut paistaa ilmi se sama mistä hän itse kritisoi esimerkiksi uudessa Urheilulehdessä Matti Virmasta. Hän operoi alueella, jossa hän ei ole (vielä) kotonaan. Onhan hän itsekin myöntänyt, että hän on kirjoittajana, toimittajana ja journalistina keltanokka. Mutta ei kai Virmanenkaan ole valmentajan meriiteillään paukutellut.
Sihvosen pelastukseksi on tullut hänen lanseeraamansa lätkäjätkä-myytti: tuo hallien mies, joka arvostaa nuuskaa, kovaa peliä, grogilasin korkuista lättyä ja pukukopin pyhyyttä. Tästä hän on löytänyt oikotien tukemaan omaa hapuilevaa toimittajan uraansa. Kiekosta on turha tulla kirjoittamaan, ellei ole lätkäjätkä. Siinä missä valmentamisen hän on omimassa ainoastaan pelaajauran tehneille lätkäjätkille saman hän on tekemässä myös kiekkojournalisimille. Ellet ole istunut bussissa Kouvola-Forssa -välillä persettäsi kuluttamassa pornoa bussin 14 tuumaisesta katsomassa et ole myöskään oikeutettu kirjoittamaan "meidän pelistämme".
Peli on todellakin meidän, mutta meidän kaikkien. Miehen tulee olla sinut sen kanssa, että on monta tapaa nauttia, kuluttaa, harrastaa ja elää kiekkoa. Petterin tapa ei ole ainoa oikea.
Nyt odotamme, että Petteri menee askeleen eteenpäin. Uuden aloitukset olisivat tervetulleita.
Aluksi Sihvonen oli kuin Röngän irti päästämä rakkikoira, joka repi ja raastoi joka suuntaan. Puri kaikkea mikä liikkui, provosoi ja ravisteli luutuneita käsityksiä. Alun karsastuksen jälkeen tämä tuntuikin raikkaalta: vihdoin joku sanoo niinkuin asiat ovat ja ymmärtää myös tämän oppilaitoksen piilo-opetussuunitelman, pohjavireen ja hengen.
Lehti lehdeltä Sihvosen teksteistä on alkanut paistaa kuitenkin missio, tarkoitushakuisuus, tahraantunut subjektiivisuus ja jopa hienoinen katkeruus, joka estää näkemästä metsää puilta. Viimeksi mainittu on tehnyt journalistin liian jääviksi kirjoittamaan, mutta silti hän on gonzoillut ja kirjoittanut mm. nolon kirjoituksen Pelicansista.
Kaikkiaan hänen teksteistään on alkanut paistaa ilmi se sama mistä hän itse kritisoi esimerkiksi uudessa Urheilulehdessä Matti Virmasta. Hän operoi alueella, jossa hän ei ole (vielä) kotonaan. Onhan hän itsekin myöntänyt, että hän on kirjoittajana, toimittajana ja journalistina keltanokka. Mutta ei kai Virmanenkaan ole valmentajan meriiteillään paukutellut.
Sihvosen pelastukseksi on tullut hänen lanseeraamansa lätkäjätkä-myytti: tuo hallien mies, joka arvostaa nuuskaa, kovaa peliä, grogilasin korkuista lättyä ja pukukopin pyhyyttä. Tästä hän on löytänyt oikotien tukemaan omaa hapuilevaa toimittajan uraansa. Kiekosta on turha tulla kirjoittamaan, ellei ole lätkäjätkä. Siinä missä valmentamisen hän on omimassa ainoastaan pelaajauran tehneille lätkäjätkille saman hän on tekemässä myös kiekkojournalisimille. Ellet ole istunut bussissa Kouvola-Forssa -välillä persettäsi kuluttamassa pornoa bussin 14 tuumaisesta katsomassa et ole myöskään oikeutettu kirjoittamaan "meidän pelistämme".
Peli on todellakin meidän, mutta meidän kaikkien. Miehen tulee olla sinut sen kanssa, että on monta tapaa nauttia, kuluttaa, harrastaa ja elää kiekkoa. Petterin tapa ei ole ainoa oikea.
Nyt odotamme, että Petteri menee askeleen eteenpäin. Uuden aloitukset olisivat tervetulleita.