Nyt kun Sihvonen on taas ottanut kynän käteensä, niin yksi asia on kyllä perättäisin sanoin sanottava. Kyllä hän tuossa kirjoittamisessa pesee 95% suomalaisista urheilutoimittajista aivan mennen tullen. Itse tekstin sisältöön ottamatta tässä nyt kantaa, mutta se, että minkälaista tekstiä hän pystyy tuottamaan, niin aivan eri levelillä mennään.
Itse tuo kysymys, että kuuluuko politiikka urheiluun, niin minun mielestäni tuossa tavallaan molemmat näkökannat on oikeita. Tämä sihvoslainen ajatus siitä, että urheilun pitäisi olla sellainen paikka, jossa kaikki ovat samalla viivalla. Tasa-arvoisuus tulee urheilun kentällä luonnostaan, ja näin ollen siellä ei tarvita politiikkaa.
Mutta se reaalimaailma, jossa me elämme on vaan semmoinen, jossa politiikka on ulottanut lonkeronsa urheilun joka kolkkaan. Mitä enemmän mukana on rahaa, ja sen myötä valtaa, niin sitä enemmän on myös politiikkaa. Ja aina missä on paljon ihmisiä, niin siellä ennenpitkää on myös politiikkaa.
Tämä vastaukseni on sihvoslaisittain tulkittuna varmaan melkoista vesivelliä, kun sanon että nuo molemmat vastaukset ovat tavallaan oikeassa. Ja se kysymys, että kuuluuko politiikka urheiluun, niin ei tuossa uskoakseni ikinä pystytä pääsemään semmoiseen reaalimaailman tilaan, jossa se politiikka ei ihan aidosti kuuluisi urheiluun, joten sikäli tämä kysymys on vähän hassu.
Parhaiten tämä eetos toimii jossain juniorikentillä tai ehkä vielä sitäkin paremmin jossain pihapeleissä tai puulaakisarjoissa, jossa raha ei näyttele minkäänlaista roolia. Siellä tuo ajatus urheilun tasaveroisuudesta pääsee nähdäkseni toteutumaan kaikkein puhtaimmalla tavalla, jos on toteutuakseen. Hyvin monet meistä on varmasti päässeet esimerkiksi jossain pihapeleissä pelaamaan, johon oikeasti siis ovat kaikki tervetulleita pelaamaan ja tavoittelemaan voittoa täysin tasaveroisina.
Ja kenties myös Petterin ajatus juontaa juurensa juuri tämänkaltaisista kokemuksista.
