Rajoituksista voinet katsoa Pohjois-Amerikan suuntaan ja miettiä, miksi jääkiekko siellä alkaa vaikuttaa aika lailla eri lajilta kuin meillä täällä. Suomessa avojäätaklaukset ovat käytännössä kielletty ja laitojen lähellä ei juurikaan uskalleta rangaistusten pelossa taklata.
Jos yhtään seurasit mm-kisoja tai varsinkin U18 ja U20 kisoja, niin meidän juniorijärjestelmän käyneet pelaajat eivät yksinkertaisesti pysty siihen pelikovuuteen tai vauhtiin, jota kärkimaiden pelaajat tarjoavat. Esimerkiksi Helenius ja Puistola jarruttelivat karvaustilanteissa Sveitsiä vastaan?!?!
Taklausten aloittaminen heti U8 ikäluokassa on pelaajaturvallisuutta edistävä asia, jos ja kun siihen panostettaisiin taklaamisen ja taklausten vastaanottamisen opettamisella. Mitä nuorempana sen oppii niin sitä parempi
Juu, tämä on nyt laaja kokonaisuus, ei ehkä Sihvos-ketjun asiaa mutta vastataan nyt ainakin tämän viestin verran vielä tähän.
En kiistä näitä havaintoja yhtään että pelikovuudessa olisi eroja.
Sen sijaan tsekkasin mielestäni eilen, että sekä USA Hockey että Hockey Canada säännöissään rajoittavat taklaamista ihan Suomen malliin. Sääntöjen lisäksi on sitten tietysti vielä käytännön arki eli tuomarilinja ja muut asiat, jotka tietysti vaikuttavat asiaan, eikä puhtaasti paperityönä pysty sanomaan, mitä siellä tapahtuu.
Liiton ihmiset ovat varmasti käyneet opintomatkoilla Pohjois-Amerikassa, ja jossain on havaintoperäistä tietoa taklaamisesta mutta myös muusta. Jos joku tuntee julkisia dokumentteja / muita koosteita asiasta, niin pistäkäähän linkkiä. Ja vinkkinä liiton suuntaan, kun pidetään kehitysseminaareja ja käydään scouttamassa jääkiekkoelämää muualla maailmassa, niin olisi kiva lukea näistä jonkinlaisia uutisia. Muuten syntyy helposti mielikuva, että sämpylää syödään ja poristaan mukavia. Toki muistelisin jotain seminaariuutisia lukeneeni ja vanhassa Hockey Centressä oli jopa videomateriaalia.
Palataan asiaan. En henkilökohtaisesti kannata taklausiän nuorentamista, tai sitten me tarvitaan kaksi kehityspolkua: taklausympäristö NHL-unelmia tavoitteleville ja harrasteliigat muille. Näkisin asian myös niin, että nykyisetkin säännöt sallisivat kovempaa vartalokontaktia mitä peleissä näkee. En tiedä, onko kyse lasten arkuudesta vai valmennuksesta vai mistä, mutta todella harvoin esim. U11-U12 -sarjoissa näkee systemaattista sääntöjenmukaista kiilaamista. Olen itsekin valmentanut näissä ikäluokissa, ja asiaa kyllä harjoiteltiin ja siihen kannustettiin.
Niin joo ja sitten on vielä se käytännön haaste, että U10:een asti peleissä on vähemmän koulutettuja tuomareita, käytännössä pelaajien vanhempia. Ja onkos U11:ssa ja U12:ssakin pienpeleissä. Näen periaatteessa haasteita horisontissa, jos noissa peleissä aletaan sallia taklaamista, ja toisaalta ennustan, että iso osa pelaajista ei kuitenkaan uskaltaisi taklata.
Vertailussa Pohjois-Amerikkaan näkisin myös, että kontaktipelaaminen ei ole ainut asia, missä näkyy ihan vastaavia eroja, ja uskoisin näillä olevan jonkinlaista korrelaatiota. Voi olla myös taklauspelaamisessa mentaalipuolen juttuja, että jos vastustaja tuntuu vähän nopeammalta, taitavammalta ja aggressiivisemmalta, kulmatilanteisiin mennään vähän sukkasillaan. Kokonaisuutena näkisin, että tämä kiteytyy juuri mainitsemaasi pelikovuuteen kokonaisuutena, ja tässä taklaaminen on vain yksi osa.
Ja vielä. Ei ole kauaa siitä, kun on pärjätty ihan jees U18- ja U20-skaboissa. Jos nyt ollaan vähän varovaisia, niin se voi kyllä kieliä muutostarpeesta. Mutta en usko, että missään päin maailmaa asiat ovat yhtäkkiä kategorisesti muuttuneet tai että radikaaleille ratkaisuille olisi näin ollen tarvetta. Jämerälle ja laadukkaalle tekemiselle arjessa sen sijaan aina on.