lindros kirjoitti:
Eipä sitä ole kukaa ihmeelliseksi väittänytkään. Nimenomaan Sihvonenhan sanoo videossa, että lyhytsyöttöpelin periaatteet eivät ole mitenkään monimutkaisia, mutta sen toteuttaminen vaatii varsinkin peliä tekevältä sentteriltä taitoa.
Ja sinänsä aika hauskaa, että ensin harakat raakkuvat, että Sihvosen analyysit ovat "tähtiedettä". Sitten kun asiat silputaan yksikertaiseksi kokonaisuudeksi raakutaan, että kotirouvatkin hallitsee nuo hommat. Yrittäkäähän päättää, älkäätte säikkykö vaikeita sanoja ;)
Tätä minäkin olen yrittänyt täällä jankuttaa, että pelikirjatermeistä on aivan turha tehdä mitään ihmeellisen vaikeaa asiaa. Niitä ei vaan ole aiemmin mediassa puitu. Nyt berlusconilaista populusmia muistuttavasti Urheilulehti aina välillä (useinkin) lyö jutuillaan porukan niin sekaisin, että sitten nämä pelikirja-asiatkin saavat lukijoilta samanlaisen vastaanoton. Minusta pelikirjoissa ei ole mitään kovin ihmeellistä tai tähtitieteellistä.
St Patrick "16 ja lindros ovat nyt kirjoittaneet niin hyviä analyysejä lyhytsyöttöpelistä ja rintamahyökkäyksistä, että saa muualta mediasta hakemalla hakea vastaavaa osaamista. Mm. tuo St Patrick #16 havainto Kronwallin voimakkaasta tuesta Ruotsin hyökkääjien rintamalle Torinossa on oikein helmi. Minulla on Ruotsin Torinon otteluita videoituna ja katsos vaan, ruotsalaisten toinen hyökkääjä on usein neljäntenä mukana hyökkäävässä rintamassa.
Sitten on vielä käsittelemättä termeistä määritykseltään yksinkertaisin: kenttätasapaino. Tutkimaan taas sitä Urheilulehden kovaa analyysiä ohi berlusconilaisen populismin: kenttätasapaino äärimmillään on niin yksinkertaista, että kaikissa pelitilanteissa kukin hyökkääjä on omalla pitkittäissuuntaisella kaistallaan. Kaikki pelaajat tietävät täydellisen kenttätasapainon toteutuessa, mistä omia joukkuekavereita löytyy. Summasen WC 2004 hyökkäsi kenttätasapainolla, mutta pelasi kulmatilanteen osittaisella kenttätasapainolla kahdella pelaajalla, kolmannen jäädessä ns. painottomalle puolelle omalle kaistalleen. Näin teki Saku Koivun kenttä USA:ta vastaan helpon näköisen maalin. Selänne ja Lehtinen taistelivat kiekon hyökkäyskulmasta ja lähettivät sen yksin maalin toisella kulmalla odotelleelle Koivulle.
Täydellisintä kenttätasapainoa on UL:n mukaan kansainvälisissä peleissä pelannut Kanadan Joe Thorntonin johtama hyökkäyskenttä. Näin johtavat pelaajatkin voivat viedä jääkiekon kehitystä eteenpäin, kun jopa keskinäisellä sopimuksella pelaavat poikkeuksellisesti, mutta menestyksellisesti, peliä.
Nythän on mielenkiintoista seurata, minkälaiselle kenttätasapainolla esim. Mälkiän Saipa tai Jortikan TPS pelaa kunkin pelitilanteen.
Kuten lindros kirjoitti, nämä ovat yksinkertaisia asioita, mutta vaikeita toteuttaa todellisissa pelitilanteissa. Yksinkertaisen hyökkäyspelin hiominen vie joukkueelta aikaa, joten esim. Paul Baxterin hyökkäyspelitaktiikkaa tuskin olemme vielä nähneet. Odotellaan ja seurataan tilannetta. Itse olen ottanut yhdestä pelistä aina yhden pelitaktillisen asian suurennuslasin alle. Siitä ne selviävät, jos on kiinnostusta analyysin tekoon.