Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[TosiFani]

Tiedät kuitenkin heidän kantansa?

Kun käy liiton erilaisissa koulutustilaisuuksissa, kuulee paljon erilaisia mielipiteitä.

Sihvonen tekee työnsä hyvin, herättää keskustelua. Se onko hän todellinen asiantuntija, onkin jo eriasia.

Herra on nostanut itsensä kaapin päälle ja vetoaa älykkyyteensä (analyysi). Onko hän sitten jääkiekon älykkö??

Vai onko hän... niin määritelmä on vaikea.

 

[Pressiboxi]

PS avautuu

http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/uutiset/article136668-1.html

 

[Knower]

Ei kai kukaan kiistä sitä, että Ässien pelisysteemi toimi. Mutta jos jääkiekko olisi noin helppoa, sitä johtaisivat tietokoneinsinöörit, jotka laskisivat parhaat mallit.

Jääkiekko ei ole pelikirjapeli.

Pelikirja on kuuluu mielestäni hitaisiin peleihin kuten amerikkalaiseen futikseen tai baseball:iin. Jääkiekko on nopea peli, jota ei pysäytetä. Peliin kuuluu näinollen henkilökohtaiset ratkaisut, joita ei pystytä ennakoimaan.

Totta kai asioita sovitaan ja on malli johon pyritään, mutta jääkiekossa yksilön merkitys on niin suuri, että monimutkaisten taktisten kuvioiden mahdollisuus on varsin pieni.

Meilläkin on ehkä lopulta suurin ero siinä, miten ymmärrämme termin "pelikirja". Olen ihan samaa mieltä, että niin pitkälle vietyjä sovittuja ja itse asiassa orjallisesti toteutettuja määräyksiä jääkiekon tai esim. salibandyn pelikirjoissa ei ole kuin juuri amerikkalaisessa jalkapallossa tai vaikka koripallossa. Se on kuitenkin ihan oikeasti faktaa, että joukkueilla täytyy olla harjoitellut hyökkäyksiinlähdöt viisikkona ja nämä on ihan saletisti sovittu hyvinkin tarkasti joukkueiden sisällä.

Esimerkkinä, pakki syöttää toiselle, sentteri tulee keskustaan lapa jäässä, laiturit ajoittavat liikkumisensa juuri sopivasti jotta sentterin saadessa hyvän syötön pakilta, hän voi jatkaa sen eteenpäin jommalle kummalle laiturille. Tällainen hyökkäykseenlähtö, vaikka yksinkertaiselta kuulostaakin, on ihan perkeleen vaativa juttu kun siellä on se vastustajakin. Ajoitukset, viisikon yhteistoiminta yms. pitää kaikki olla kunnossa. Tätä ei ilman harjoittelua onnistuta saavuttamaan eikä auta paskan vertaa vaikka kuinka haluttaisiin tai oltaisiin luovia.

Edellä mainitun kaltainen hyökkäys voi parhaimmillaan johtaa siihen, että saadaan hyvä rintamahyökkäys, jossa jokainen kaista on miehitetty. Kiekko saadaan hyvässä vauhdissa olevalle laiturille, sentteri jatkaa kohti maalia jne. Sitten toimitetaan sitä kiekkoa maalille, ehkä heitetään rännikiekko johon on jo hyvässä vauhdissa matkalla 2-3 oman joukkueen pelaajaa, jolloin saadaan taklattua kaverin pakkia ja luotua painetta. Tätähän mielestäni juuri Ässät harrasti. Ja sitä kautta tuli se tunne ja "porilainen hulluus" esiin.

Totta kai jääkiekon ollessa nopea peli erilaisiakin tilanteita tulee vastaan ja silloin siitä luovuudesta on hyötyä. Kuvailemasi Ässien maali oli juuri tällaista luovuutta. Jos koko homman kuitenkin luovuuteen ja taisteluun perustaa, ei pitkälle pötkitä.

Näkisin, että hyvä pelikirja omalta osaltaan vähentää yksilöiden merkitystä joukkueelleen. Jos homma perustuu hyvin organisoituun viisikkoon ja sitä ei perusteta luovuudelle yms., korvaavan pelaajan on helpompi hypätä loukkaantuneen tilalle pelin siitä katastrofaalisesti kärsimättä.

 

[Ramchester]

Näkisin, että hyvä pelikirja omalta osaltaan vähentää yksilöiden merkitystä joukkueelleen. Jos homma perustuu hyvin organisoituun viisikkoon ja sitä ei perusteta luovuudelle yms., korvaavan pelaajan on helpompi hypätä loukkaantuneen tilalle pelin siitä katastrofaalisesti kärsimättä.

Sen sijaan, että P. Sihvonen vastaisi tähän voin vastata, että vastasit juuri ajatelmaasi. Luovuus erotti mestarin asenteellisesta Ässä-laumasta. Ei se ollut pelikirja vaan se oli nimenomaan paremmat yksilöt jotka ratkaisivat mestaruuden Kerholle. Sama kuin esimerkiksi vuonna 2001. Tapparalla oli ihan saatananallinen pelikrja sen ajan sääntöjen puitteissa, mutta silti Tepsin materiaali murskasi Tapparan pelikirjan. Yksilöt voittivat pelikikrjan.

 

[peruspata]

Perinteistä höpinlöpiä. Porilaista hulluudella, asenteella, apinanraivolla, leijonasydämmellä, sisulla, jne. Runkosarjassa pelejä voidaan voittaa vaikka pelkästään noiden elementtien ollessa kunnossa.

Itsekin olen toki syyllistynyt edellä mainittujen seikkojen ylikorostukseen. Silti edelleen pidän niitä tärkeinä asioina, mutta yksin ne eivät tuo suotuisaa tulosta kuin satunnaisesti. Koko kautta ei voi laskea hulluuden varaan.

Silti henk.koht. ärsyttää tämä ihmisten negatiivinen suhtautuminen porilaiseen pelitapaan. Viime kausi näytti kuitenkin sen parhaat puolet. Tänä vuonna monen tekijän summana onkin sitten katseltu sen peräreikää, mutta syy ei ole todellakaan yksin pelitavassa.

Playoffseissa nämä tunne- ja asennepuolen asiat menevät niin tasan, että niillä ei paremmuuksia ratkaista. Kuka siellä nyt periksi antaa sellaisissa asioissa, johon joukkueen tyhmin jäsenkin voisi vaikuttaa - asenteeseen? Ässät pärjäsi viime kaudella keskinkertaisella materiaalilla hyvin pitkälti erinomaisen pelikirjansa ansiosta.

Tummennus on peruspadan tarkoituksellinen korostus.

Roolitus oli täydellinen, pelitapa toimi, ulkomaalaisosastossa saatiin melkein jackpot+kotimaiset nimettömät vahvistukset onnistuivat (tyyliin Kaipainen), valmennusjohto otti opiksi menneistä, isot seurat kompuroivat, vastustajilla oli loukkaantumishuolia. Siinä muutama seikka, jonka näen olleen menestyksen takana.

En kiistä peltavan tai -kirjan (mikä nimitys vain) merkitystä. On pomminvarmaa, että taktiikkapuolen ontuessa on vaikea menestyä SM-liigassa nimekkäälläkään joukkueella. Mutta Petteri Sihvonen nähdäkseni ylikorostaa pelikirjan merkitystä. Joku sen jo sanoikin, ei jääkiekko ole mitään sellaista, jota voitaisiin tietyillä koodeilla yms. luoda tai aikaansaada.

Pelikirjasta huolimatta joukkue voi epäonnistua. On olemassa henkinen puoli. Se, noudatetaanko pelikirjaa, riippuu muistakin kuin valmentajien kyvyistä. Kun kentällä on tilanne päällä, ei ole aikaa miettiä, mitähän Sihvonen, Rönkä, P.Jalonen, Holopainen tai ketä vaan mahtaa minusta lehdessään analysoida, miten pohtia tekemisiäni. Ratkaisujen on synnyttävä pienessä ajassa, tai siitä seuraa jotakin. Pelikirja luo kunnossa ollessaan toki rauhallisuutta tehdä oikeita, yhdessä sovittuja asioita. Ja epäonnistumisen tullessa on ehkäpä helpompi tehdä korjaavia ratkaisuja, jotta ainakin pahin mahdollinen eli maali omaan päähän vältettäisiin.

Aika huikeassa studiokeskustelussa MM-kisojen aikaan J.Jalonen korosti aika paljonkin henkisen puolen merkitystä. Niissä asioissa tosin lienee yhtä monta mielipidettä kuin valmentajaakin, mutta varmaan laajempia kokonaisuuksia katsoen eräitä koulukuntia on olemassa. Mielestäni jokainen voisi kaivaa sen esiin (jos omistaa), ja katsoa siitä, mikä ero on penkin takana valmentavalla ja laidan katsomon puolelta analysoivalla. En J.Jalostakaan pidä minään jääkiekon totuusautomaattina, saati edes aina ihan fiksuna tyyppinäkään, mutta uskon silti muutamiin hänen sanomisiinsa.

Petteri Sihvonen on toki tervetullut lisä toimittajien joukkoon, sillä totuus on, että iltapäivälehtien ja joidenkin paikallismedioiden urheilutoimitukset ovat välillä niin retkellä, että paluu todellisuuteen tapahtuu todennäköisesti vasta ensi vuosituhannella. Silti eräät kärjistykset ärsyttävät, mutta toisaalta saavat aikaan sen, mitä osittain lie haettukin; syntyy keskustelua jääkiekosta. Yksi heikkouteni on myös vahva allergia sellaista "minä olen aina oikeassa"-asennetta kohtaan. Joskus ehkä näen sitä sielläkin, missä ei tarvitsisi.

Vahvistamaani kohtaan palatakseni totean, että Ässien menestys oli monen asian summa; porilaisella hulluudellakin sekä kotiyleisön fanaattisuudella oli oma merkityksensä. Nämä tosin ovat osittain sama asia. Pelaajat ammentavat yleisöstä sytykettä painaa 110 lasissa illasta toiseen.

Viime kaudesta jäivät mieleen oikeastaan päällimmäisinä kaikki joukkueen pelaajat. Vaikea siitä ryhmästä on vain muutamia nimetä.

 

[siffa]

Kun selvittelin termin pelikirja merkitystä ja sisältöä täällä JA:ssa aikaisemmin käytyä pelikirja-keskustelua varten, niin törmäsin mm. Keskisuomalainen-lehden toimittaja Kulmalan tekemään haastatteluun Erkka Westerlundista. Siinä Westerlund vertaa jääkiekon pelikirjoja tietokoneohjelmiin, jotka on päivitettävä aina tarpeen vaatiessa. Eli pelikirjat elävät jatkuvasti. Ei voida sanoa, että löydetään koskaan optimaalista pelikirjaa, vaan pelikirjan sisältämiä pelitaktiikoita ja niiden vaatimia harjoitteita kehitetään jatkuvasti.

Lainaan tuosta itseäni. Kun perehdyin täällä JA:ssa viime keväänä käytyä pelikirjakeskustelua varten suomalaisten huippuvalmentajien Hannu Aravirran, Raimo Summasen, Juhani Tammisen ja Erkka Westerlundin kirjoituksiin tai sanomisiin jääkiekon pelikirjoista oli yksi parhaita lähteitä lainauksessa mainittu toimittaja Kulmalan artikkeli Keskisuomalaisessa. Artikkeli löytyy täältä JA:sta. Kävin yön nukuttuani tutustumassa uudelleen Westerlundin ajatuksiin. Otin niistä taas allekirjoituksen itselleni, koska se todistaa vääjäämättömästi, että puhe pelikirjoista myös jääkiekossa on täyttä totta. Toisaalta voi tehdä sen johtopäätöksen, että jos joku pitää pelikirjapuheita höpinöinä, ei ole asioista perillä minkään vertaa. Itse olen sitä mieltä kuitenkin, ettei kenenkään jääkiekkoa innokkaasti seuraavan tarvitsekaan eikä voikaan tuntea pelikirjojen sisältämiä eri pelitaktiikoita pelin eri tilanteisiin.
Kulmala haastatteli Westerlundia hyvin menneiden Torinon olympiakisojan jälkeen Jyväskylässä. Mielenkiintoinen yksityiskohta jutussa oli se, kun Westerlund totesi, että juuri silloin ennen Latvian MM-kisoja oli taas "suden hetki", jolloin Torinossa menestyksellinen pelikirja tuli päivittää. Eivät valmentajat kerro koskaan päivityshetkellä niitä asioita, joita pelikirjassa muutetaan. Kun kysyy maajoukkuepelaajilta, että onko jotain pelitaktillisia muutoksia tapahtunut turnausten välillä, eivät he niitä ala kertomaan. On jääkiekkoa seuraavien asia, kunkin innostuksensa ja kykyjensä mukaan, analysoida sitten pelistä, mitä on muutettu. "Kaikki näkyy pelistä, katsokaa sieltä", vastasi aikoinaan Vladimir Jursinov turkulaisen lehden toimittajalle, joka kyseli Jursinovilta TPS:n uusista, mullistavista pelitaktiikoista. Jursinov toimi valmentajien tavoin eikä alkanut huudella pelikirjasalaisuuksiaan muille. Varsinkin pelikirjaan piirretyt harjoitteet hän piti silloin omana tietonaan. Peliä analysoimalla selviää asiantuntijalle kunkin joukkueen pelikirja. Huippuasiantuntija käy pelien lisäksi seuraamassa joukkueen harjoitukset, joissa tavoitteena on hioa joukkue toteuttamaan pelikirjan sisältämät eri tilanteiden pelitaktiikat.
Kuten jo kirjoitin, eivät jääkiekkoa innokkaasti seuraavat katsojat ole perillä, eikä heidän tarvitse ollakaan, pelikirja-asioista. Vain jotkin harvat ovat niistä niin kiinnostuneita, että perehtyvät vaikkapa kannattamansa joukkueen pelitaktiikoihin. Minusta riittää, kun tietää sen, että hyvien pelaajien ja valmentajien lisäksi hyvään menestymiseen pyrkivät kaikki jääkiekkojoukkueet myös pelikirjojen sisältämillä menetelmillä.
On hieno homma, kun Urheilulehden päätoimittaja Jukka Rönkä on nähnyt tarpeelliseksi aloittaa myös jääkiekkopelien peli-analyysien teon suomalaisessa mediassa. Rönkää voidaan kiittää näistä pelikirjaväännöistä täällä JA:ssakin.

 

[Knower]

Sen sijaan, että P. Sihvonen vastaisi tähän voin vastata, että vastasit juuri ajatelmaasi. Luovuus erotti mestarin asenteellisesta Ässä-laumasta. Ei se ollut pelikirja vaan se oli nimenomaan paremmat yksilöt jotka ratkaisivat mestaruuden Kerholle. Sama kuin esimerkiksi vuonna 2001. Tapparalla oli ihan saatananallinen pelikrja sen ajan sääntöjen puitteissa, mutta silti Tepsin materiaali murskasi Tapparan pelikirjan. Yksilöt voittivat pelikikrjan.

Kyllä kyllä, tässä en olekaan kanssasi eri mieltä. Eikä taida olla Sihvonenkaan. Tuossa lainaamassani UL:n jutussa Sihvonen juuri kirjoittaa, että hyvä pelikirja ei ole tae menestykselle, mutta huono pelikirja on sille este.

Kaikkein Isoimmat pelaajat osaavat varmasti soveltaa oikealla hetkellä ja käyttää omaa luovuuttaan otteluiden ratkaisemiseen. Ei kukaan varmaan Sidney Crosbylle korvaan koko ajan huutele mikä liike seuraavaksi tehdään. Pelikirja on kuitenkin sen viisikkopelin ja yhteistoiminnan selkäranka, siihen sitten vedetään päälle ne omat mausteet.

 

[mjr]

Näin täytenä amatöörinä vähän ihmetyttää tämä abstrakti jako "pelikirjan" ja henkilöjohtamisen välillä. Jos sitten näistä kahdesta pitäisi valita - siis hieno, "moderni" pelikirja ja surkea henkilöjohtaminen vastaan suhteessa "vanhanaikainen" pelikirja yhdistyneenä loistaviin johtajan ominaisuuksiin, niin valmentajaksi valitsisin nanosekuntiakaan miettimättä tämän jälkimmäisen yhdistelmän. Mutta on kai verraten vanhanaikaista edes nähdä jotain myyttistä pelikirjaa irrallisena valmentajan kokonaisroolista. Ehkäpä tämä kertookin siitä, miksi valmennus on vaihtunut journalismiin?

 

[Bismarck]

Itse en ole kuullut keneltäkään huippuvalmentajalta minkäänlaista kommenttia Sihvosen tai oikeastaan kenenkään muunkaan journalistin juttuihin.

http://blogit.ts.fi/jortsun-jorinat/2006/12/29/valmentajien-potkut/

 

[TosiFani]

http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/uutiset/article136668-1.html

Tässä taas eräs jääkiekkojournalismin helmi. Maisteri Sihvonen osoittaa taas kirjoituksellaan oman luonteensa. On sääli että hyvin jääkiekkoa ymmärtävä journalisti on juuttunut haukkumaan persoonia, eikä pysty käsittelemään asioita.

Kummola on varmasti öykkäri ja Jortikka käyttäytyy usein varsin huonosti mm. lehdistöä kohtaan, mutta mitä sitten??

Ei minua ainakaan kiinnosta lukea urheilulehdestä toistuvasti kolumnia Tammisen ja Summasen ylivertaisuudesta tai Kummolan ja Jortikan öykkäröinnistä. Minua kiinnostaisi lukea jääkiekosta, siihen liittyvistä ilmiöistä ja totta kai myös taustalla tapahtuvasta toiminnasta. Mutta haluaisin lukea asioista asioina, enkä jatkuvana "vittuiluna" johonkin suuntaan.

Sihvonen on ajanut itsensä lujaa paitsioon ja näin ollen vaikeuttanut omaa työtänsä. Tämä näkyy tässä esimerkkinä olevan kolumnin kaltaisina vuodatuksina.

 

[Svante]

http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/uutiset/article136668-1.html

... minä, maisteri Sihvonen ja merkonomi Kummola,.....

Lopeta jo Sihvonen, sut on nähty.

 

[El Lude]

... minä, maisteri Sihvonen ja merkonomi Kummola,.....

Ettei vaan tuo olisi tahallista provoamista Sihvoselta? Jos ei ole "pikkuprovoa", niin voi voi... Itse lopetin Urheilulehden tilaamisen pitkälti Rönkä/Sihvonen kaksikon vuoksi.

 

[mtuq]

Ettei vaan tuo olisi tahallista provoamista Sihvoselta? Jos ei ole "pikkuprovoa", niin voi voi... Itse lopetin Urheilulehden tilaamisen pitkälti Rönkä/Sihvonen kaksikon vuoksi.

Mitäs muuta kuin tahallista, mautonta silti. En keksi montaakaan asiaa, jolla nolata itsensä paremmin, kuin alkaa korostamaan omaa koulutustaan/titteliään. Antaa kuvan miehestä, joka on katkera, kun oma pippeli ei olekaan kasvanut miehisiin mittoihin, kuten kavereilla.

Vaikkakin kaveri on tehnyt välillä ihan hyvää työtä, ja teoreettinen tietämys jääkiekosta pesee noin 10-0 muiden suomalaisten "urheilutoimittajien" vastaavan, niin silti Sihvonen/Rönkä ovat suurimmat syyt miksi en enää tilaa urheilulehteä.

En vaan voi kestää Petterin seiska-journalismia, ja kyvyttömyyttä myöntää olevansa väärässä. Jääkiekko teoreettisella tasolla on vain.. noh.. teoreettista jääkiekkoa.

 

[siffa]

Näin täytenä amatöörinä vähän ihmetyttää tämä abstrakti jako "pelikirjan" ja henkilöjohtamisen välillä.

Miksi sitten teet tämän jaon? Tämähän on oman pääsi tuotetta. Ei kai kukaan muu ajattelekaan tekevänsä jakoa pelikirjan ja henkilöjohtamisen välillä? Sinähän muistaakseni lukaisit ohimennen Raimo Summasen kirjan Meidän päivä. Henkilöjohtaminen ja henkinen valmennus saavat merkittävän osuuden kirjassa osana kokonaisprosessia, minkä avulla Suomi saavutti kautta aikain suurimman jääkiekkomenestyksensä maailmancupissa vuonna 2004. Myös pelikirja ja sen sisältö nostetaan Summasen kirjassa ansiokkaasti esille. Lähinnähän täällä on keskusteltu siitä, onko ylipäätään pelikirjoja olemassa ja jos on, niin mitä ne sisältävät. Mikä on pelikirjojen sisältämien asioiden vaikutus kokonaisprosessissa, kun jääkiekkojoukkueet pyrkivät tavoitteisiinsa, on minusta se keskustelun aihe, johon täällä on pyritty paneutumaan.
Minulla on edessäni 16-sivuinen suomalaisen huippujääkiekkovalmentajan laatima pelikirja. Sen lisäksi sain viime syksynä hankittua erään Veikkausliigassa viime vuosina hyvällä menestyksellä pelanneen seuran huippujalkapallovalmentajan pelikirjan, joka on sivumäärältään ja tarkkuudeltaan täysin toista luokkaa kuin jääkiekon parissa tehdyt pelikirjat. Kaikkea tämä JA:n pelikirjakeskustelu saikin aikaan, kun piti oikein alkaa tutkia laajemminkin näitä asioita! Parempi on tutkia kuin hutkia.

 

[mjr]

Miksi sitten teet tämän jaon? Tämähän on oman pääsi tuotetta.

Enemmänkin kyllä Sihvosen pään tuotetta, ei tarvitse mitään erikoista sisälukutaitoa, että ymmärtää hänen täysin keinotekoisesti nostavan yhden sektorin valmentajan työstä täysin suhteettomaan asemaan. Hyvin populistisella tavalla vielä - vähän sääli että Sihvosesta tuntuu muodostuvan jonkinlainen vähän parannettu versio Jalosesta. Tietämys on parempi mutta egon suhde kirjoittelun kohteeseen lienee aika identtinen. On siis vaikeaa enää ottaa Sihvostakaan muuten kuin urheiluviihteenä.

 

[Panzerfaust]

Turhaa hämmentämistä tehdä pelikirjasta joku filosofinen termi. Pelikirjan tulisi tarkoittaa laadittua pelitaktiikkaa, joka pysyy joukkueella pääpiirteittäin samana kauden aikana. Tässä mielessä voisi puhua myös pelistrategiasta(mielummin kuitenkin taktiikasta) ja sen toteuttamiseen vaadittavasta treenaamisesta.

Jos todetaankin esim. pelaajamateriaalin laadun kuuluvan pelikirjaan, niin termi tuntuu entistä turhemmalta.

 

[siffa]

Kyllähän konkreettisia pelikirjoja käytetään SM-liigassakin. Kaikki valmentajat eivät käytä (ellei pelikirjoiksi lasketa myös normaaleja muistiinpano- ja luonnosvihkoja), mutta tiedän, että osa käyttää. Debatin alaisena on mielestäni lähinnä ollut "pelikirja"-sanan abstraktimpi merkitys tarkoittaen yleispätevästi valmennuksen keinovalikoimaa (harjoittelu, pelitapa, taktiikka, henkinen valmennus) ja tilanteesta sekä tulkitsijasta riippuen koko joukkoa muitakin tekijöitä.

Tämä on jo hyvä, kun HN toteaa konkreettisia pelikirjoja käytettävän SM-liigassa. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle eikä pitää pelikirjakeskustelua hölynpölynä. Mitä sitten pelikirjat sisältävät, on seuraava askel pelikirjakeskustelussa. Olen jo viitannutkin usein Raimo Summasen kirjaan Meidän päivä, jossa Summanen kertoo ne asiat, mitkä hänen pelikirjaansa sisältyvät. Itselläni on toisen suomalaisen huippuvalmentajan tekemä 16-sivuinen pelikirja, jonka otsikot voisin joskus tänne laittaa. Se voisi valaista monelle lisää pelikirja"saloista". Mutta ollaan jo pitkällä, jos hyväksytään se, että pelikirjat ovat niinkuin HN todistaa käytössä SM-liigassa.

 

[TosiFani]

...Mutta ollaan jo pitkällä, jos hyväksytään se, että pelikirjat ovat niinkuin HN todistaa käytössä SM-liigassa.

Mielestäni tämä ei ole ollut tämän viime aikaisen keskustelun ydin. Luultavasti lähes kaikki täällä myöntävät, että "pelikirja" on olemassa.

On muutamia syitä miksi minä en allekirjoita Sihvosen "pelikirja" ajatuksia.

Ensimmäinen on hänen käsityksensä siitä, että "pelikirja" on uusi ajatus ja vielä hänen keksimänsä. Fyysinen "pelikirja" on ollut olemassa pitkään, se on ollut monisteita, joita on jaettu jo 70 -luvulla joukkueille. Korpi teki joukkueelle kansiot, Tamminen on jatkanut samaa linjaa.

Toinen ja suurempi syy on tämä Sihvosen "jääkiekko on pelikirja peli" höpinä. Taktiikka on yksi osa jääkiekkoa, mutta ei se selitä joukkueiden tasoeroa. Pelaajamateriaali, valmentajan taidot, motivointi jne. ovat yhtä tärkeitä asioita jääkiekossa.

 

[steepler]

Toinen ja suurempi syy on tämä Sihvosen "jääkiekko on pelikirja peli" höpinä. Taktiikka on yksi osa jääkiekkoa, mutta ei se selitä joukkueiden tasoeroa. Pelaajamateriaali, valmentajan taidot, motivointi jne. ovat yhtä tärkeitä asioita jääkiekossa.

No kaikki tietenkin riippuu siitä miten pelikirjapelin haluaa määritellä. Mikäli se että pelaajamateriaali, valmentajan taidot, motivointi jne. vaikuttavat myös tulokseen estää jääkiekkoa olemasta pelikirjapeli niin pelikirjapelejä ei ole edes olemassa.

Itse kyllä laskisin jääkiekon pelikirjapeliksi koska sillä on kuitenkin niin suuri rooli ja ilman pelikirjaa ei kovin pitkälle mennä. Jonkun rantalentopallon laskisin sitten ei pelikirjapeliksi koska siinä nyt välttämättä ei pelikirja sisältö ole kovinkaan ratkaisevaa, mutta tietenkin nämä asiat voi määritellä monella eri tavalla.

 

[lindros]

Mielestäni tämä ei ole ollut tämän viime aikaisen keskustelun ydin. Luultavasti lähes kaikki täällä myöntävät, että "pelikirja" on olemassa.

On muutamia syitä miksi minä en allekirjoita Sihvosen "pelikirja" ajatuksia.

Ensimmäinen on hänen käsityksensä siitä, että "pelikirja" on uusi ajatus ja vielä hänen keksimänsä. Fyysinen "pelikirja" on ollut olemassa pitkään, se on ollut monisteita, joita on jaettu jo 70 -luvulla joukkueille. Korpi teki joukkueelle kansiot, Tamminen on jatkanut samaa linjaa.

Juu. Kyllä tämä pelikirjakeskustelu tai mitä se tarkoittaa alkaa olla jo melko vanhentunutta juttua. Mitäpä siitä jankata. Ilmeisesti porukka hämmentyy tai ajattelee sen jotenkin monimuotoisemmaksi asiaksi kuin se onkaan, kun kukaan (Sihvonen) ei sitä joka käänteessä ole suoranaisesti selvittämässä mitä termi pitää sisällään.

Mutta eipä heitetä juttuja ihan hatusta. Sihvonen on nimenomaan painottanut, ettei pelikirja ole mikään hänen keksimänsä tai lanseeraamansa juttu tai sana, vaan ihan pidempään eri muotoisina käytetty tapa tuoda taktiikka esille.

 

[siffa]

Juu. Kyllä tämä pelikirjakeskustelu tai mitä se tarkoittaa alkaa olla jo melko vanhentunutta juttua. Mitäpä siitä jankata. Ilmeisesti porukka hämmentyy tai ajattelee sen jotenkin monimuotoisemmaksi asiaksi kuin se onkaan, kun kukaan (Sihvonen) ei sitä joka käänteessä ole suoranaisesti selvittämässä mitä termi pitää sisällään.

Mutta eipä heitetä juttuja ihan hatusta. Sihvonen on nimenomaan painottanut, ettei pelikirja ole mikään hänen keksimänsä tai lanseeraamansa juttu tai sana, vaan ihan pidempään eri muotoisina käytetty tapa tuoda taktiikka esille.

Tässä on asian juju. Täällä tehdään innostuksissaan kaikenlaisia oman pään tuottamia johtopäätöksiä, kun pelikirja ja sen sisältämät monet asiat ovat outoja. Minusta on hyvä, että aikaisemmin jääkiekosta vähän kirjoitetuista pelikirja-asioista on alettu kirjoittaa Urheilulehden johdolla. Nyt on nostettu meidän tavallisten jääkiekkoihmisten tietoisuuteen jo vuosikymmeniä valmentajien ja muiden jääkiekkoammattilaisten käyttämiä termejä ja menetelmiä.
Urheilulehti on kirjoittanut valmentamisesta kokonaisuutena. Pelikirja on yksi tärkeä osa siinä prosessissa, kun jääkiekkojoukkueet valmistautuvat menestymään. Johanneksen määrittelemässä termissä "liian aikaisin tiedetty" oli kyse siitä, että Urheilulehden toimittaja Sihvonen näki jo syyskuun alkupuolella HIFK:n yhden harjoituksen perusteella mm. seuraavaa: "Polttavaksi ongelmaksi jää harjoitusten kaaosmainen kahden eri huutajan ja ohjeistajan tuottama epäjärjestys. Tästä seuraa paitsi epätietoisuutta pelaajille myös väistämätöntä auktoriteetti- ja johtajuusongelmaa. Asetelma, jossa päävalmentaja operoi ainoastaan vaihtoaitiosta sairautensa vuoksi, on ylipäätään mahdoton kiekkojoukkueen onnistuneen jääharjoituksen kannalta." Pelikirjasta todettiin, että läpi viedyt kiertoharjoitteet olivat kuin suoraan 80-luvulta. Kuitenkin kirjoituksessa mainittiin, että harjoitusten sisältö ei ole este HIFK:n menestykselle, sillä samanlaisella harjoitussapluunalla toimi viime kautena Doug Shedden. Tämä kirjoitus tyrmättiin yleisesti, koska siinä arvosteltiin NHL:ssä erinomaisesti menestynyttä ja parhaan päävalmentajan palkinnolla palkittua valmentajaa. HIFK:n palkkalistoilla oli jo tuolloin varmasti jääkiekkoammattilaisia, jotka näkivät Francisin valmentamisen johtamisongelmat. Eli Sihvonen ei tiennyt asiaa yhtään liian aikaisin vaan ehkä vähän myöhässä HIFK:n kannalta, jotta Francisin aiheuttama kaaosmainen syksy olisi voitu estää jo ennen SM-liigan alkua.

 

[Johannes]

Kun siffa lupasit tehdä raportin Baxterin pelikirjasta yhden Pelicans-HIFK pelin perusteella, lupasit liikoja. Tämä sen takia, että sinun pitäisi nähdä myös ainakin yhdet HIFK:n harjoitukset Baxterin johdolla. Lisäksi sinun pitäisi tietää Baxterin pelisuunnitelma ennen peliä ja verrata sitä sen jälkeen toteutukseen. Voit siis tehdä raporttisi lähinnä illan pelin HIFK:n pelisysteemistä eli löytyykö sieltä joku toistuva harjoitellun näköinen rakenne.

Olen edelleen sitä mieltä, että Sihvonen tyrmäsi Francisin liian aikaisin, vaikka olikin lopulta oikeassa. Kun UL teki jutun Francisin kyvyttömyydestä päävalmentajana HIFK:ssa ei HIFK ollut pelannut vielä yhtään liigapeliä, eikä Sihvonen voinut tietää sitä, että Francis ei pysty vetämään harjoituksia koko syksyn aikana luistimet jalassa kaukalossa. HIFK aloitti kauden ihan hyvin. 9 ensimmäistä peliä tuotti 6 voittoa ja 3 häviötä. Ainoa huolestuttava peli siihen mennessä oli Pelicans-HIFK, joka päättyi 10-1. Ei silloin ollut mitään syytä epäillä, että Francis saa potkut kauden 06-07 aikana. Sinä siffa olisit antanut potkut Francisille jo ennen kauden alkua vai ymmärsinkö väärin. Kun raportoit tämän illan Pelicans-HIFK pelistä ja kirjoitat Baxterin pelikirjasta, niin ilmeisesti kerrot myös sen, että pitääkö HIFK:n antaa Baxterille potkut ennen 4.1. JYP-peliä.

 

[siffa]

Kun siffa lupasit tehdä raportin Baxterin pelikirjasta yhden Pelicans-HIFK pelin perusteella, lupasit liikoja. Tämä sen takia, että sinun pitäisi nähdä myös ainakin yhdet HIFK:n harjoitukset Baxterin johdolla. Lisäksi sinun pitäisi tietää Baxterin pelisuunnitelma ennen peliä ja verrata sitä sen jälkeen toteutukseen. Voit siis tehdä raporttisi lähinnä illan pelin HIFK:n pelisysteemistä eli löytyykö sieltä joku toistuva harjoitellun näköinen rakenne.

Kun raportoit tämän illan Pelicans-HIFK pelistä ja kirjoitat Baxterin pelikirjasta, niin ilmeisesti kerrot myös sen, että pitääkö HIFK:n antaa Baxterille potkut ennen 4.1. JYP-peliä.

Nyt yliarvioit, hyvä veli, minun kykyjäni tarkastella joukkueiden pelikirjoihin sisältyviä pelitaktiikoita. Olen vasta matkalla oppimassa katsomaan pelejä uudelta kantilta. Tämä vaihe pitkästä jääkiekossa eri tehtävissä viettämästäni ajasta alkoi vajaa kolme vuotta sitten, kun Urheilulehti alkoi kirjoittaa jääkiekosta eri tavalla. Kiinnostuin pelikirjajutuista. En luvannut yhtään liikaa tältä illalta, koska yritän katsoa, mikä on Baxterin pelikirja tällä hetkellä. Siis vain yritän. Pelikirja voi olla Baxterilla aivan erinäköinen keväällä, kun mestaruuksia ratkotaan. Siitä olen lähes varma, että tämän illan HIFK:n pelisysteemit fläppitaululle piirtää Paul Baxter.
Voin kertoa, että en tule esittämään potkuja Baxterille sen takia, että niitä ongelmia, mitkä olivat tiedossa Francisin suhteen jo syyskuun alkupuolella, ei Baxterilla ole. Francisin ja sinut vedin tänne mukaan sen takia, kun täällä jotkut väittävät, että Urheilulehti/Sihvonen abstraktisti erottaa jääkiekkojoukkueen johtamisen ja pelikirjan erilleen toisistaan. Francisin tapauksessa UL kertoi HIFK:ssä olevan auktoriteetti- ja johtamisongelma. Vielä rautalangasta vääntäen UL tuossa jutussaan nosti jääkiekkojoukkueen johtamisen avainasemaan.
Kysyit, olisinko ollut valmis antamaan potkut Francisille jo syyskuussa, kun kaikki ongelmat olivat näkyvissä, vastaan, että välittömästi olisin laittanut Francisin takaisin rapakon toiselle puolelle. Pena ja hallitus ei näin tehnyt, vaikka kaikki ongelmat jo silloin tiesivätkin.

 

[mjr]

Turhaa hämmentämistä tehdä pelikirjasta joku filosofinen termi. Pelikirjan tulisi tarkoittaa laadittua pelitaktiikkaa, joka pysyy joukkueella pääpiirteittäin samana kauden aikana. Tässä mielessä voisi puhua myös pelistrategiasta(mielummin kuitenkin taktiikasta) ja sen toteuttamiseen vaadittavasta treenaamisesta.

Jos todetaankin esim. pelaajamateriaalin laadun kuuluvan pelikirjaan, niin termi tuntuu entistä turhemmalta.

Näitä harvoja kertoja kun olen melko täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Kun termi tuli keskusteluun tätä juuri tarkoitettiin, ei enempää ei vähempää. Nyt se (Sihvosen) tarpeen vaatiessa kohoaa aina välillä jonnekin mystisiin korkeuksiin sisältäen suurin piirtein hallin lämpötilan ja lippujen hinnat... Välillä tulee enemmänkin mieleen buddhalainen teologia kuin jääkiekko.

 

[Johannes]

Nyt yliarvioit, hyvä veli, minun kykyjäni tarkastella joukkueiden pelikirjoihin sisältyviä pelitaktiikoita.

Tiedän, että vaadin liikoja, mutta niin vaatii Sihvonenkin. Tavallinen katsoja voi seurata pelistä pelisysteemin toteuttamista, peluutusta, maalin edustojen peliä, maalivahtipeliä, pelaajien viritystä otteluun ja sen tapaisia asioita. Ei me käydä katsomassa harjoituksia tai tiedetä mikä on milloinkin valmentajan pelisuunnitelma tai onko valmentajalla joku pelikirja, johon on kirjattu kokonaissuunnitelma harjoittelusta, pelaamisesta ym.