Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[chico]

Sihvosella on tietoa jääkiekosta enemmän kuin kenelläkään muulla jääkiekkotoimittajalla (onko edes Suomessa muita?). Mutta tähän ne hyvät puolet jäävät.

Joskus aikanaan Sihvosen tekstejä luki ihan mielenkiinnolla ja itsekin tilasin urheilulehteä mm Sihvosen artikkeleiden vuoksi. Jo viime kauden lopussa analyyttisyys ja puolueettomuus sai väistyä ja tärkeimmäksi tuli ennakkokäsityksiin perustuvat täysin naurettavat ja sensaatiohakuiset mielipiteet.

Otetaan esimerkkinä päivän artikkelista: "On vihdoin tajuttava, että fysiikat, tekniikat ja psyyke menevät keväällä tasan – ja sitten ratkaisevat pelikirjat".

Että ainoa merkitsevä tekijä on pelikirja. Mihin sitä valmentajaa edes tarvitaan jos näin on? Miksi kaikki seurat eivät vain tilaa Urheilulehteä kestotilauksena pelaajille ja kehottavat pelikirjan itseopiskeluun. Ei tarvitisi kaiken maailman Baxtereitä ja Jalosia palkata.

Onneksi tajusin ajoissa lopettaa lehden kestotilauksen. Tosin nyt saa kantaa melkein joka viikko paperinkeräykseen näitä UL:n alennustarjouksia (tämä näin vinkkinä jos joku vielä kestotilaa ja haluaa sitä jatkaa).

 

[Siren]

Kuten aiemmin tuli todettua on ketjun päähenkilö lanseerannut kieleemme muutamia vastenmielisiä ilmaisuja, fiasko-jääkiekko yhtenä niistä.

Ihan mukavaa varmaan keksiä uusia sanontoja mutta yksisilmäinen tiettyjen joukkueiden valmentajien suomiminen *p-sanan* "puuttumisen/heikkouden" takia menee jo farssin puolelle.

Se, että itse kirjoitin aikanaan muutaman (jopa julkaistun)kolumnin Lightningista Jatkoaikaan ei tee itsestäni mitään kiekkotietäjää, vaikka olisin lanseerannut vaikkapa niinkin omaperäisen termin kuin "systeemivihko".

Myöskään se, että eilisestä paikallisottelusta Helsingissä toteaisin: " Kolmannessa erässä HIFK vetäytyi puolustusryhmitykseen, ehkä. Jokerit hakivat kavennusmaalia mahdollisesti hyökkäävämällä systeemillä" nostattaisi tuskin suuria suosionosoituksia lukijoissa.

Loppuun vielä viiltävä analyysini Jokerien ylivoimapelaamisesta eilisessä ottelussa(lainaus "The Bubilta"): "Maaleihinhan tämä ottelu ratkeaa tai sitten siihen, että niitä ei tehdä"

 

[Maple Leaf]

Sihvonen ei analyyseissään vain ylikorosta "pelikirjaa", vaan pitää sitä ainoana merkittävänä otteluiden tai viimeistään ottelusarjojen ratkaisutekijänä.

Sihvonenhan suhtautuu peliin juuri kuten teknokraatit suhtautuvat. Valitettavasti hänen sitoutumisensa "pelikirjojen" ratkaisevuuteen on myös hänen akilleen kantapäänsä: jos - kuten hän itse kirjoittaa - pelikirjat ratkaisevat, olisi Sihvosen myönnyttävä loogisesti myös kirjoittamaan esimerkiksi niin, että hänen "vallankumouksellisena" pitämänsä Summasen-Westerlundin "pelikirja" osoittautui World Cupin taannoisessa finaalissa huonommaksi kuin Pat Quinnin "pelikirja".

 

[Panzerfaust]

Jääkiekko on toki "pelikirjapeli", mutta se on vähintään yhtä paljon tahtopeli ja vielä enemmän taitopeli.

Ja kamppailupeli. Siltä varalta, ettei laske fyysistä kamppailua taitoon ja tahtoon kuuluvaksi.

Sihvosella on mielestäni ihan OK peruslogiikka jutuissaan, pl. trollaus, mikä tosin ei sekään minua häiritse. Hän on selvästi vittuuntunut Suomen lätkäjournalismin onnettomasta ja yksipuolisesta tasosta. Tätähän kaikki lajia edes vähän ajatuksella seuraavat ovat valitelleet. Hän itse kokee taktiikkapuolen vahvimmaksi alueekseen ja aiheeksi, minkä käsittelyä on eniten laiminlyöty suomalaisessa jääkiekkokeskustelussa. Siksi pelikirjasta on tullut fiksaatiolta näyttävä teema melkein kaikissa Sihvosen jutuissa.

Sihvonen saa myös plussaa siitä, että on selvästi oikeita tai pikemmin oikeaoppisia lajimiehiä, mikä on käynyt ilmi hänen asenteessan kaukaloväkivaltaan. Suomen lätkäjournalismi olisi muutenkin pelkästään tylsempi ja asiantuntemattomapi ilman Sihvosta. Kaikkitietävä ei ole kukaan, mutta mun kanta on selkeä: enemmän Sihvosia lätkämediaan. Tosin seuraava PS saa ottaa teemakseen jonkin muun asian kuin pelikirjan, eli taktiikan.

 

[Panzerfaust]

Sihvosen myönnyttävä loogisesti myös kirjoittamaan esimerkiksi niin, että hänen "vallankumouksellisena" pitämänsä Summasen-Westerlundin "pelikirja" osoittautui World Cupin taannoisessa finaalissa huonommaksi kuin Pat Quinnin "pelikirja".

Niin tätähän PS voisi kommentoida. Eli vaikka missiona on suomalaisten sivistäminen jääkiekon taktiikkateorian saloista, niin pitääkö Sihvonen tosiaan Kanadan WC2004 mestaruutta pelikirjan, eikä pelaajamatskun, ansiona? Tuskin sentään, koska vastaus pitäisi olla itsestäänselvä, mutta ehkä PS itse kommentoi.

 

[SergeiK]

Hän on selvästi vittuuntunut Suomen lätkäjournalismin onnettomasta ja yksipuolisesta tasosta. Tätähän kaikki lajia edes vähän ajatuksella seuraavat ovat valitelleet.

Ainakin HIFK-osion Baxter ketjua lukiessa tästä saa eri kuvan. Siellä kun ollaan varmoja, että jääkiekossa voitetaan tekemällä maaleja, eikä noudattamalla taktiikoita. Vähän niinkuin jalkapallossakin...

Olen perusmielipiteeni Sihvosesta monasti sanonut. Minusta hänen juttunsa sisältävät sellaisia loogisia ajatushäiriöitä, että niitten on oltava provoja tai tahallisia tärppejä joihin hän odottaisi jonkun kiekkojournalistin puuttuvan. Se fakta, ettei pekkajaloset tai petrisepät niitä huomaa tai muuten vaan noteraa taitaa tuottaa Sihvoselle jonkunlaista ylemmyydentunnosta johtuvaa mielihyvää.

 

[Ioota Rhoo]

Sihvonen tuntuu olevan aika kaksijakoinen persoona. Jätän sensaatiohakuisen roskatoimittajan toiseen kertaan ja pohdiskelen hieman analyytikko Sihvosta:

Jääkiekko on toki "pelikirjapeli", mutta se on vähintään yhtä paljon tahtopeli ja vielä enemmän taitopeli.

Näihän sen täytyy olla, väittää Sihvonen mitä tahansa. Itselläni on kokemusta jääkiekosta ainoastaan katsojan ominaisuudessa, mutta muista joukkue urheilulajeista on paljonkin kokemusta ja tämän perusteella uskallan sanoa Sihvosen ajattelussa olevan virheitä.

Pelitapa, taktiikka, systeemi tai vaikka sitten pelikirja on rajallinen toimintamalli niin kauan kuin lajin säännöt pysyvät samanlaisena. Tarkoitan siis, että kuten mikä tahansa analyyttinen, strateginen ongelman ratkaisu, pelitapa saavuttaa hyvin nopeasti ihanne mallinsa. Jos urheilussa ratkaisisi mallit, tavat, systeemit ja kirjat päädyttäisiin nopeasti tilanteeseen, jossa kaikki pelaisivat samalla tavalla ja aina vain tasapelejä.

Sihvosen väite, että suurissa otteluissa kaikilla on sama henkinenvoima, tahtotila, jne. ja pelikirjan silloin ratkaisevan on täysin takaperoinen. Oman kokemukseni mukaan, aivan viimeisillä metreillä, kun kaikki muu on jo käytösssä (henkilökohtainen taito ja joukkueen pelitapa) henkinenpuoli on se loputon kaivo, josta ammennetaan voitto.

Pelisysteemi vaikuttaa henkiseen puoleen, se luo turvaa, mutta myös antaa mahdollisuuden henkilökohtaisten taitojen hyödyntämiseen. Sihvosen ihanoimat lyhytsyöttöpeli, keskustan kautta kulkevat rintama hyökkäykset ja kolmen lavansyöttöketjut ovat paperilla varmasti se optimaalinen pelitapa, mutta kaikille joukkuieille... Pelaajille ne eivät yksinkertaisesti vain sovi. Vaaditaan tietynlaisia pelaajia ja niitä ei riitä kaikille. Sitten on myös pelaajia, joita ei voi pakottaa robottimaiseen muottiin. Haluaisin nähdä jonkun selittävän Malkinille ja kumppaneille, että kiekon täytyy kulkea kolmen lavan kautta ja aina keskeltä, muuten ei voi tehdä maalia...

Mielestäni ei ole ollenkaan perusteetonta sanoa, että Sihvosen rakastama pelisysteemi ei ole se kaikken mielyttävin pelityyli pelaajille, joilla on erityisiä taitoja tietyillä pelin osa-alueilla. Voi hyvinkin olla, että pohjoisamerikkalainen coast-to-coast on ollut kansainvälisesti menestykästä, koska se mielyttää pelaajia eniten ja parhaiten käyttää hyväksi pelaajien taitoja. Niin kauan kun pelaaminen on nautittavaa voidaan myös pelaajalta vaatia enemän ja puristaa se viimeinen pisara.

Kyllä kaikessa urheilussa, niin myös jääkiekossa, joukkueen suoritus koostuu kolmesta tekijästä ja juuri seuraavassa järjestyksessä:
1. Materiaali, taitotaso
2. Taktiikka, pelityyli
3. Tahtotaso, henkinentila

Materiaali määrää taktiikan, joka vaikuttaa suuresti henkiseen puoleen. Suurissa peleissä kuten MM-finaalit materiaali ja taktiikka menettää merkityksensä jo pelkästään itse peliprosessin takia, tämän jälkeen pelaajien pääkopassa tapahtuvat asiat ratkaisevat.

Valmentajat, jotka ymmärtävät tämän rakentavat joukkuelleen sopivimman pelitavan ja keskittyvät sen jälkeen pelaajien henkiseen valmentamiseen. Jos materiaali on riittävä ja valmentaja osaa työnsä on tuloskin varmasti parempi kuin jääräpäisesti "ihanne mallia" ajavan valmentajan.

Sihvonen on itse todistanut pelikirja analyysinsä heikkouden tuomalla täksi kaudeksi kirjoituksiinsa käsitteen "Analyytikon intuitio". Viime kaudella menivät veikkaukset järjestelmällisesti väärin, joten arvausleikkiä helpotettiin tuomalla mukaan analyysistä riippumattoman tekijän, jonka avulla Sihvonen voi korjailla omia veikkauksiaan enemän yleisen käsityksen mukaiseksi.

Sihvoselle kuitenkin tunnustusta siitä, että herättää keskustelua.

 

[lindros]

Tosin seuraava PS saa ottaa teemakseen jonkin muun asian kuin pelikirjan, eli taktiikan.

Mielenkiintoinen kommentti. Kuinka näet taktiikan ja pelikirja-asioiden eroavan toisistaan? Tai mitä näet taktiikan pitävän sisällään?

Sihvonenhan suhtautuu peliin juuri kuten teknokraatit suhtautuvat. Valitettavasti hänen sitoutumisensa "pelikirjojen" ratkaisevuuteen on myös hänen akilleen kantapäänsä: jos - kuten hän itse kirjoittaa - pelikirjat ratkaisevat, olisi Sihvosen myönnyttävä loogisesti myös kirjoittamaan esimerkiksi niin, että hänen "vallankumouksellisena" pitämänsä Summasen-Westerlundin "pelikirja" osoittautui World Cupin taannoisessa finaalissa huonommaksi kuin Pat Quinnin "pelikirja".

No miksi Venäjä floppaa kisoista toiseen maailman ehkä parhaalla pelaajamateriaalilla?

Suomi menestyi noissa kisoissa pitkälti erinomaisen pelikirjansa ansiosta ja Summaswesterlundaisella kaksivaiheisella reagointipelillä.

Kyllä Sihvonen on teksteissään tuonut esille joitain kertoja, mitkä asiat kiekkopelejä pääasiassa ratkaisee hänen mielestään. Tämän hän teki muun muassa viime keväänä, kun puhuttiin onko Porilaista hulluuttaa olemassa vai miksi joukkue menestyy. Noissa asioissa oli paljon muitakin kuin pelikirja-asiat.

 

[Panzerfaust]

Mielenkiintoinen kommentti. Kuinka näet taktiikan ja pelikirja-asioiden eroavan toisistaan?

En näe niiden eroavan mitenkään toisistaan. Siksi siinä luki pelikirjan, eli taktiikan.

 

[Maple Leaf]

No miksi Venäjä floppaa kisoista toiseen maailman ehkä parhaalla pelaajamateriaalilla?

Suomi menestyi noissa kisoissa pitkälti erinomaisen pelikirjansa ansiosta ja Summaswesterlundaisella kaksivaiheisella reagointipelillä.

Sihvoselta lainaamasi Venäjä-esimerkin perusteella olet siis sitä mieltä, että "pelikirja" on ratkaiseva? Toisin sanoen sinun mielestäsi Pat Quinnin "pelikirja" oli World Cupissa parempi kuin Summasen-Westerlundin, koska Quinnin "pelikirja" voitti?

 

[Panzerfaust]

Tämä huippuosaamisen skaala kattaa varsin kapean sektorin yksilötaidon kokonaisuudesta. Monella kriittisen tärkeällä yksilötaidon osa-alueella (mm. puolustuspelitaito ja kamppailuvalmius) Venäjä on huomattavasti lähes kaikkia muita huippumaita huonompi.

Tässä päästäänkin termiviidakkoon, jota itsekin surutta väärinkäytän. Eli taito käsittää lätkässä useimpien mielessä vain kiekollisen pelin ja taitopelaaja on kärjistetysti erinomainen kiekonkäsittelijä, syöttelijä, laukoja sekä offensiivinen pelinlukija.

Venäjän ongelmana on liian samankaltaiset pelaajat, kaikki kun eivät voi olla kiekon rakastelijoita. Tosin tshekkien pelaajamatsku on samankaltainen, mutta ovat silti taktisesti kypsempia ja pelaavat näillä taitopelaajilla usein tylsän varmaa puolustuspeliä.

Suomen ongelma on taas nimenomaan huipputaidon(sen kiekollisen taidon) puute.

 

[Bobcat]

Esimerkiksi Baxterista Sihvonen sanoo " Mutta tietojeni mukaan Baxter ei ole mikään lajin älykkö. Hän oli jo pelaajana sellainen puukätinen puoli-gooni pakki."
Kuitenkin Baxter teki nhl urallaan pisteet 472 48+121=169 ja farmissa
290 25+89=114 eli ei nämä mitään täysin puukätisen pakin pisteitä ole.

Samanlaisia puolihuolimattomia heittoja on lähes joka jutussa ja nämä vievät paljon pohjaa pois monesta asiallisesta jutusta.

Samanlainen puolihuolimaton heitto sinulta on kutsua WHA:ta farmiksi.

 

[Svante]

Esimerkiksi Baxterista Sihvonen sanoo " Mutta tietojeni mukaan Baxter ei ole mikään lajin älykkö. Hän oli jo pelaajana sellainen puukätinen puoli-gooni pakki."

Harmittaa, että Carl Brewer kävi Suomessa silloin kun Petteri ei tiennyt jääkiekon olemassaolosta mitään.
Yllä oleva teksti osoittaa mielestäni niin selvästi kuinka Petteri on suistunut raiteelta ja yrittää esittää jotakin "tähtitiedettä" ja hakea suurta hyväksymistä
alan kannattajilta.
Petteri, eikö pelaajan tule noudattaa valmentajan (valmentajien) käskyä ja pelata sen mukaan? Eikö joukkueita koota valmentajan ja seurajohdon toiveiden mukaan? Minkälainen henkilö on lajin älykkö?
Mitkä ovat olleet Baxterin valmentajan tehtävät NHL:ssä ja/tai muissa sarjoissa, joissa on valmentanut ja millä lailla hän on, työnantajansa mukaan, niistä suoriutunut?

 

[lindros]

Sihvoselta lainaamasi Venäjä-esimerkin perusteella olet siis sitä mieltä, että "pelikirja" on ratkaiseva? Toisin sanoen sinun mielestäsi Pat Quinnin "pelikirja" oli World Cupissa parempi kuin Summasen-Westerlundin, koska Quinnin "pelikirja" voitti?

Missäs niin sanoin? Eihän täällä ole moista ajatusta ottanut esille kuin sinä. Melko yksioikoista ajattelua sanoisin.

 

[Maple Leaf]

Missäs niin sanoin? Eihän täällä ole moista ajatusta ottanut esille kuin sinä. Melko yksioikoista ajattelua sanoisin.

Eli mielestäsi "pelikirja" ei siis ratkaise otteluiden lopputulosta? Ja vaikka Kanada voitti Suomen World Cupin finaalissa, se ei merkitse sitä, että Quinnin "pelikirja" olisi ollut Summasen-Westerlundin "pelikirjaa" parempi? Eli häviävä "pelikirja" ei olekaan välttämättä huonompi kuin voittava "pelikirja"?

 

[lindros]

Eli mielestäsi "pelikirja" ei siis ratkaise otteluiden lopputulosta?

Ei yksistään.

Ja vaikka Kanada voitti Suomen World Cupin finaalissa, se ei merkitse sitä, että Quinnin "pelikirja" olisi ollut Summasen-Westerlundin "pelikirjaa" parempi?

Kuka niin sanoo? Tietysti voit kaivaa esimerkiksi kaikki viime kauden SM-liigaottelut esiin ja tentata meikäläistä oliko tämän pelikirja sitten parempi ja riemuita sitten vastauksien ristiriitaisuutta, mutta kertoisitko pointtisi? Mutta riemuitse nyt sitten tuolla mahtavalla Kanada-Suomi esimerkilläsi.

Eli häviävä "pelikirja" ei olekaan välttämättä huonompi kuin voittava "pelikirja"?

Heh. "Häviävä pelikirja". Osaa ne muutkin keksiä termejä.

"Eli häviävä joukkue ei olekaan välttämättä huonompi kuin voittava joukkue?"

 

[Maple Leaf]

Tietysti voit kaivaa esimerkiksi kaikki viime kauden SM-liigaottelut esiin ja tentata meikäläistä oliko tämän pelikirja sitten parempi ja riemuita sitten vastauksien ristiriitaisuutta, mutta kertoisitko pointtisi? Mutta riemuitse nyt sitten tuolla mahtavalla Kanada-Suomi esimerkilläsi.

Jos pureudumme sihvoslaiseen ajatteluun, niin päädymme väistämättä tilanteeseen, jossa "pelikirja" korotetaan ratkaisevaan asemaan. Se ei ole "vähän ratkaiseva" tai "vähän enemmän ratkaiseva", vaan se yksinkertaisesti ratkaisee (tai sitten ei). Sihvonen itse kirjoittaa (Urheilulehden nettisivut 17.12.2006): "Jääkiekko on ensisijaisesti pelikirjapeli. Muun väittäminen on silkkaa jääkiekon ymmärtämättömyyttä."

Väitteen "kaikki lampaat ovat valkoisia" totuusarvo kumoutuu samalla hetkellä, kun laitumella havaitaan yksikin musta lammas. Se ei ole mikään "poikkeus, joka vahvistaa säännön", koska poikkeus ei vahvista sääntöä, vaan rikkoo sen. Jos jääkiekko on ensisijaisesti pelikirjapeli, oli Quinnin pelikirja World Cupin finaalissa Summasen-Westerlundin "vallankumouksellista" pelikirjaa parempi, eikö?

Kysymyksenasettelu muuttuu kokonaan toiseksi, jos palaamme teknokraattien kirjoituspöydältä itse pelin todellisuuteen toteamalla, että se pelikirja vaikuttaa vähän, ja sitten tietenkin vähän enemmän pelaajien taitotaso, ja sitten päivän energiat, ja sitten tuomaritoiminta, ja sitten jään laatu, ja sitten joukkueen henki, ja sitten onni, ja sitten tämä ja tuo. Tällöin tosin Sihvosen näkökulma pelikirjasta "ensisijaisena" tekijänä osoittautuu oudoksi, ja sen ehdottomuuden vaatima logiikka mahdottomaksi, mutta niinhän teknokraateille tahtoo ihmisten kokoisessa maailmassa usein käydä.

 

[Knower]

Suoria lainauksia Urheilulehdestä 17/06 ja Sihvosen jutusta "Pelikirjan vuosi", jossa hän vetää yhteen kautta 05-06.

Ensiksi,

"Osa SM-liigan valmentajista on innoissaan siitä, että Suomi-kiekko on viimein tullut vaiheeseen, jossa puhutaan pelikirjoista. Nämä valmentajat inspiroituvat siitä, että julkisuudessa aletaan yhä laajemmin ymmärtää, ettei jääkiekko olekaan pelkästään sellainen tahtojen viidakko, jossa ottelun voittaa se osapuoli, joka sitä enemmän haluaa. Nämä valmentajat ymmärtävät, että jääkiekko on yhteistoiminnan peli, jossa kaikkein oleellisin asia ei ole se, onko yksittäisillä pelaajilla riittävästi "liikettä" vai ei. Pelikirjavalmentajille jääkiekon liike on sellaista pelinopeutta, jonka synnyttää oikein organisoitu viisikko."

Sitten,

"...Kauden parhaaksi pelikirjaksi jää kuitenkin Erkka Westerlundin Leijonien tämän hetken pelikirja. Sen tasolle ei aivan yllä yhdenkään liigajoukkueen pelikirja.

Tosin erinomainenkaan pelikirja ei ole tae menestykselle kaukalossa. Mutta siihen pisteeseen jääkiekkoilu on tulossa maailmanlaajuisesti, että heikko pelikirja muodostuu menestyksen esteeksi."

On jokseenkin surullista lukea HIFK-fanien juttuja tuolta Baxter-ketjusta. Se, että ei itse ymmärrä lajista enempää kuin "äijää maalille, läheltä ylös" jne. ei tarkoita sitä etteikö se olisi vähän monimuotoisempaa. Tuossa Sihvosen jutussa mielestäni selvitetään kohtuullisen hyvin mitä hän ajaa takaa. Ja että pelikirja ei yksistään takaa menestystä, mutta voi sen kyllä estää.

 

[lindros]

Väitteen "kaikki lampaat ovat valkoisia" totuusarvo kumoutuu samalla hetkellä, kun laitumella havaitaan yksikin musta lammas. Se ei ole mikään "poikkeus, joka vahvistaa säännön", koska poikkeus ei vahvista sääntöä, vaan rikkoo sen. Jos jääkiekko on ensisijaisesti pelikirjapeli, oli Quinnin pelikirja World Cupin finaalissa Summasen-Westerlundin "vallankumouksellista" pelikirjaa parempi, eikö?

En ole sanonut, että jääkiekko on ensisijaisesti pelikirjapeli. Sihvosella on oma nimimerkki tällä palstalla. Kysy asiaa asianosaiselta.

Se, että Sihvonen (yli)korostaa pelikirjan merkitystä pelin tulosta ajateltaessa on mielestäni melko tyypillistä sellaisille kriitikoille ja analyytikoille, joilla on ns. oma osaamisalueensa. Eli korostetaan oman osaamisalan merkitystä lajin tai alan kokonaiskuvassa. Tuodaan asiaa ylikorostetusti esille, perehdytään pikkuseikkoihin ja annetaan noillekin yksityiskohdille ylisuuri merkitys.

Itselläni ei ole enää hallussa viime keväällä tullut UL:ää, jossa PS tuo esille, mihin seikkoihin jääkiekko-ottelu hänen mielestään keskimäärin ratkeaa, mutta jo Knower lainaus kertoo sen, että ei Petteri loppujen lopuksi niin mustavalkoisesti ajattele tuota pelikirja-asiaa kuin yleisesti oletetaan:

Tosin erinomainenkaan pelikirja ei ole tae menestykselle kaukalossa. Mutta siihen pisteeseen jääkiekkoilu on tulossa maailmanlaajuisesti, että heikko pelikirja muodostuu menestyksen esteeksi.

Sihvonen käsittelee peliä pelikirja-analyytikon näkökulmasta koska miehen osaaminen

- pelaajien tuntemuksessa
- maalivahtipelin tuntemuksessa
- penkkikoutsauksen arvioinnissa
- joukkueen pelivalmiuden arvioineissa

ei ole sitä luokkaa, että hän voi sitä sitä kautta analyysejä lähestyä.

 

[Gags]

Kysymyksenasettelu muuttuu kokonaan toiseksi, jos palaamme teknokraattien kirjoituspöydältä itse pelin todellisuuteen toteamalla, että se pelikirja vaikuttaa vähän, ja sitten tietenkin vähän enemmän pelaajien taitotaso, ja sitten päivän energiat, ja sitten tuomaritoiminta, ja sitten jään laatu, ja sitten joukkueen henki, ja sitten onni, ja sitten tämä ja tuo.

Näitä liikkuvia osia eli muuttuja voisi tietenkin luetella tässä vielä kymmenittäin, mutta noista mainitsemistasi sen verran kuitenkin, että ne ovat asioita joihin valmentaja ei juurikaan pysty vaikuttamaan (pl. joukkuehenki), joten niiden puiminen valmentamisen kannalta on epäoleellista, vaikka ottelujen lopputuloksiin vaikuttavatkin. Kaikilla joukkueilla on jonkinlainen pelisysteemi tai pelikirja ja näiden vertaileminen on hyvin vaikeata, koska pelisysteemit ovat joukkue- ja pelispesifisiä. Samoin kun parhaan valmennuksen arvioiminen pelaajamateriaaliin suhteutettuna, pelisysteemien vertailu ja vertailun perusteella tapahtuva arviointi ja rankkaus, vaatisi myös pelaajamateriaalin vertailua ja arviointia. Tässä suhteessa Maple Leaf olet täysin oikeassa ja Sihvonen ja muut pelikirjahokijat täysin väärässä, että pelikirja sinällään ei ratkaise yhtään mitään. Mutta tuossa Summasen kirjassa, jota sinä Maple Leaf jaksat koko ajan mollata ja vähätellä, tuli yksi ainakin minulle uusi pelisysteemiaspekti esiin. Summanen painottaa pelisysteemin tärkeyttä sillä, että todella tiukassa paikassa pelaajat tarvitsevat pelisysteemiä ikään kuin turvaverkkona johon tukeutua kun peli ei kulje eli heillä pitää olla opittu, hallittu ja luotettu pelisysteemi ja uskaltaa ja luottaa pelata sen mukaisesti, jottei kriittisillä hetkillä tapahdu hörhöilyä ja sooloilua ja henkilökohtaisia virheitä jotka ratkaisevat ottelun. Tämä psykologinen aspekti oli minulle uusi eli en ollut asiaa tuolta kantilta ajatellut, mutta olen taipuvainen tuohon teoriaan uskomaan. Edelleenkään tässä ei oteta kantaa siihen, onko tuo pelisysteemi silloin Summaslainen, Westerlundmainen, Shedden/Baxter-fiaskomainen vaiko Quinnmainen, pääasia että systeemi on ja että pelaajat siihen luottavat.

 

[lindros]

Summanen painottaa pelisysteemin tärkeyttä sillä, että todella tiukassa paikassa pelaajat tarvitsevat pelisysteemiä ikään kuin turvaverkkona johon tukeutua kun peli ei kulje eli heillä pitää olla opittu, hallittu ja luotettu pelisysteemi ja uskaltaa ja luottaa pelata sen mukaisesti, jottei kriittisillä hetkillä tapahdu hörhöilyä ja sooloilua ja henkilökohtaisia virheitä jotka ratkaisevat ottelun. Tämä psykologinen aspekti oli minulle uusi eli en ollut asiaa tuolta kantilta ajatellut, mutta olen taipuvainen tuohon teoriaan uskomaan. Edelleenkään tässä ei oteta kantaa siihen, onko tuo pelisysteemi silloin Summaslainen, Westerlundmainen, Shedden/Baxter-fiaskomainen vaiko Quinnmainen, pääasia että systeemi on ja että pelaajat siihen luottavat.

Juurikin näin Gags. Sihvonen antoi tässä joku päivä sitten Sheddenille krediittiä siitä, että vaikka hyökkäyspelisuunnitelmaa ei juuri ole, niin Jokerit tunnistaa illasta toiseen samaksi joukkueeksi.

Tähän aloitteellisuuteen Jokerit tulee vastaamaan paremman pelaajamateriaalin turvin ynnä Sheddenin sisään ajaman pelitavan turvin. Kaikkinen radikaaleine (hyökkäystaktisine) puutteineenkin Shedden kunniaksi on todettava, että Jokerit tunnistaa Jokereiksi illasta toiseen. Tämä tarkoittaa tiettyä toistuvaa pelaamisen kaavaa. Ja pelejä voittavalla joukkueella on oltava tietty pelaamiseen liittyvä kaava. Toistuvalla kaavalla pääsee usein tosi pitkälle. Ja vasta keväällä tuon kaavan todellinen sisältö ja kyky punnitaan.

 

[Panzerfaust]

Edelleenkään tässä ei oteta kantaa siihen, onko tuo pelisysteemi silloin Summaslainen, Westerlundmainen, Shedden/Baxter-fiaskomainen vaiko Quinnmainen, pääasia että systeemi on ja että pelaajat siihen luottavat.

Jep. Kaikki ammattisarjassa koutsaavat omaavat jonkun taktiikan, myös menneiden vuosikymmenten "fiaskomiehet"(mihin näillä lätkätaktiikan tiedoilla/arvostuksella itsekin enemmän kuuluisin, jos koutsina toimisin.) Taktiikassa, oli se mikä tahansa, pysyminen vaatii taas kuria ja kurinalaisuutta. Sitä ei pelikirjalla saavuteta ja silloin tullaan taas johtajuuteen, mikä on aina viime kädessä koutsin vastuulla. Toki jos pelaajistossa on paljon hyviä johtajatyyppejä, eli hyvä kapteenisto, niin heikko johtaja hyvällä taktisella pelisilmällä voi pärjätä myös.

Lätkävalmentamisen taidot voi muutenkin pilkkoa hyvin moniin osa-alueisiin, siinä missä pelaajien yksilötaidotkin.

 

[Maple Leaf]

Mutta tuossa Summasen kirjassa, jota sinä Maple Leaf jaksat koko ajan mollata ja vähätellä, tuli yksi ainakin minulle uusi pelisysteemiaspekti esiin. Summanen painottaa pelisysteemin tärkeyttä sillä, että todella tiukassa paikassa pelaajat tarvitsevat pelisysteemiä ikään kuin turvaverkkona johon tukeutua kun peli ei kulje eli heillä pitää olla opittu, hallittu ja luotettu pelisysteemi ja uskaltaa ja luottaa pelata sen mukaisesti, jottei kriittisillä hetkillä tapahdu hörhöilyä ja sooloilua ja henkilökohtaisia virheitä jotka ratkaisevat ottelun.

Esimerkiksi minä olen kirjoittanut Jatkoaikaan: "Voittaminen ei kuitenkaan tapahdu taktiikkatasolla, vaan taktiikka on yksi keino mahdollistaa pelin voittaminen" (13.5.2003) ja "Kyse on kuitenkin siitä, ylennetäänkö 'taktiikka' pelin ja pelaajien yläpuolelle (eli tungetaan kuution muotoista palikkaa pyöreään reikään) vai onko taktiikka joukkueen yksilöiden välinen sopimus siitä, miten pelin eli tilanteisiin reagoidaan" (6.6.2003) - näistä etenkin tuo jälkimmäinen sitaatti tarkoittaa nimenomaan sitä, mitä tarjoilet Summasen kirjassaan esittämänä "uutena" ajatuksena.

Nuo tekstit on kirjoitettu ennen Summasen kirjan ilmestymistä, enkä minäkään ole mikään ruudinkeksijä. Ei Summanen, ei Sihvonen, ei Westerlund, eivät aravirtatamminenpietiläbaxter ole keksineet mitään "uutta kiekkoa", puhumattakaan siitä, että he olisivat ensimmäisinä miettineet taktiikan, pelin ja pelaajien välisiä suhteita, sillä tätä keskustelua on käyty (etenkin Pohjois-Amerikassa) jo vuosikymmenten ajan.

Summasen kirjasta puhuttaessa en kuitenkaan malta olla tässä kysymyttä Petteri Sihvoselta, joko tuota teosta ollaan kääntämässä jääkiekon oppikirjaksi ulkomaalaisille, kuten hän kirjan julkaisutilaisuudessa kertoi tietävänsä, ja mitkä osat kirjan sisällöstä ovat pedagogisessa ja/tai taktisessa vallankumouksellisuudessaan erityisesti koskettaneet ja puhuttaneet esimerkiksi kanadalaista jääkiekkoväkeä?

 

[OldTimeHockey]

On jokseenkin surullista lukea HIFK-fanien juttuja tuolta Baxter-ketjusta. Se, että ei itse ymmärrä lajista enempää kuin "äijää maalille, läheltä ylös" jne. ei tarkoita sitä etteikö se olisi vähän monimuotoisempaa.

Jos nyt tarkemmin lukisit, niin kyllä kritiikin kärki kohdistuu tapaan, jolla Sihvonen on polkenut Baxteria ja hänen palkkaamistaan ilman tiedon hiventäkään. Parhaana esimerkkinä tulevat mieleen nämä lehdistötilaisuuden annista vedetyt johtopäätökset, jotka olivat jo Porttilan Norja-juttujen tasoista journalismia, monen mutkan kautta tehtyjä mahtipontisia johtopäätöksiä jonkun täysin toisarvoisen havainnon pohjalta (kuten tässä tapauksessa se, mitä Baxterin olisi Sihvosen mukaan kuulunut sanoa, muttei sanonut).

 

[Knower]

Jos nyt tarkemmin lukisit, niin kyllä kritiikin kärki kohdistuu tapaan, jolla Sihvonen on polkenut Baxteria ja hänen palkkaamistaan ilman tiedon hiventäkään.

Juu, pahoittelen, meni turhaan yleistämiseksi. Tuota mainitsemaasi seikkaa toki on kritisoitu, on siellä tosin myös luettavissa vaikka kuinka paljon niitäkin, että jääkiekko on tuota kovaa yritystä, äijää maalille jne.