OldTimeHockey kirjoitti:
Jos nyt tarkemmin lukisit, niin kyllä kritiikin kärki kohdistuu tapaan, jolla Sihvonen on polkenut Baxteria ja hänen palkkaamistaan ilman tiedon hiventäkään. Parhaana esimerkkinä tulevat mieleen nämä lehdistötilaisuuden annista vedetyt johtopäätökset, jotka olivat jo Porttilan Norja-juttujen tasoista journalismia, monen mutkan kautta tehtyjä mahtipontisia johtopäätöksiä jonkun täysin toisarvoisen havainnon pohjalta (kuten tässä tapauksessa se, mitä Baxterin olisi Sihvosen mukaan kuulunut sanoa, muttei sanonut).
Yritän sanoa tämän ilman itsetehostusta ja mahtailua:
Se, mitä Baxter vastasi lehdistötilaisuudessa Urheilulehden Janne Eerikäisen kysymyksiin, sai täydellisen analogian (pelikirjallisesti) ottelussa HIFK-Jokerit. Ja se, mitä Baxter sanoi lehdistötilaisuudessa ja mitä HIFK-Jokerit -peli ilmineerasi, sai täydellisen analogian pelissä HIFK-Lukko. Jatkumo oli kiistaton!
Kyse on tuon Baxterin haastattelun suhteen eräästä persoonallisuus- ja toimintateorian keskeisestä havainnosta: Myös puhe on TOIMINTAA. Olen kahden vuoden aikana oppinut kuuntelemaan valmentajien lausuntoja ja suhteuttamaan ne kaukalon tapahtumiin.
En ole vielä törmännyt valmentajaan, joka lehdistö- ja/tai haastattelutilaisuudessa antaisi lausuntoja, jotka ovat alle hänen kompentensinsa. Paljaimmimmillaan ja alastomimmillaan tämä pätee televisiohaastatteluihin ja vielä enemmän siihen hetkeen, kun joku valmentajista toimii televisiokommentaattorina. Jokainen valmentaja kiinnittyy vain ja ainoastaan niihin asioihin ja seikkoihin, joita hän hallitsee. Kukaan ei tee itsestään tyhmempää ja asiantuntemattomampaa kuin oikeasti on.
Janne Eerikäinen kysyi tarkasti ottaen Baxterilta: "Mitä detaljeja painotat hyökkäyspelaamisessasi?"
Baxter vastasi kierrellen kaarellen jotain trapista (puolustuspeliasia) ja prässistä (puolustuspeliasia).
Johtopäätökseni oli selkeä ja yksinkertainen: Baxter ei ole perillä hyökkäämisen moderneista periaatteista.
Näin yhden pelin (HIFK-Jokerit) - ja näkemäni tuki sitä, mitä Baxter oli sanonut lehdistötilaisuudessa.
Näin toisen pelin (HIFK-Lukko) - ja näkemykseni vahvistui.
Ymmärrän, että tämä tuossa edellä kuvaamani saattaa olla useimmille "tähtitiedettä".
Mutta haluan korostaa, että teen tätä työkseni. Olen kovan työnteon kautta hankkinut tähän analyysiin osaamisen ja ekspertiisin. Siksi voin sanoa jo kovin aikaisin julki nämä pelikirja-asiat.
Ja aivan toinen keskustelu on sitten se, että mikä merkitys pelikirjoilla on joukkueiden lopulllisiin menestyksiin. Oma johtopäätöksenin jääkiekkoilun viimeiseiltä kuudelta vuodelta koko kiekkoilevassa maailmassa on se, että missään sarjassa ei ole voitettu mestaruutta ilman loistavaa pelikirjaa. Menestytty on hyvin ja kohtuullisesti ilman loistavaa pelikirjaa, kuten vaikkapa HIFK viime kaudella. Mutta mestaruuden este vaillinainen pelikirja on. Ja kun jääkiekko tästä hiljalleen kehityy (se on vielä kovin nuori peli), loistava pelikirja alkaa olla minimivaatimus neljän joukkoon pääsemiseksi, seuraavaksi kahdeksan joukkoon pääsemiseksi ja niin edelleen.
Joten ymmärtäkää kärjistystäni oikein: jääkiekko on pelikirjapeli!
-sihvonen-