Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[siffa]

Edit: Mikäli kukaan ei jaksa tai osaa vastata niin ertokaa edes mistä löydän mahdollisesti vastauksen, esim. missä UL:n numerosta selvitys löytyy?
(UL sattuu olemaan kotona ihan P.Sihvosen kirjoituksien takia).

Kysyit, mitä pelikirja sisältää. Siitä on käyty täällä JA:ssa erittäin kattava keskustelu. Itsekin otin siihen osaa. Selvitin, mitä Hannu Aravirta, Raimo Summanen, Juhani Tamminen ja Erkka westerlund niistä olivat kirjoittaneet tai haastatteluissa kertoneet. Se tuli minulle selväksi, että pelikirja-sana on ollut jääkiekon ammattipiireissä Suomessa jo pitkään käytetty termi.
En nyt tähän hätään pysty antamaan vinkkiä, mistä tuo JA:n keskustelu löytyy. Kun pelikirja-termi tulee esille täällä JA:ssa (useimmiten väheksyvässä ja pilkallisessa merkityksessä), tarkistan, mitä Raimo Summanen kirjoittaa siitä erinomaisessa kirjassaan Meidän päivä. Myös Urheilulehdestä jostain viime tai tämän vuoden numerosta löytyy kattava selvitys pelikirja-termistä, mutta en nyt jaksa alkaa etsiä sitä tarkemmin.

 

[Knower]

Toisaalta miten taitotasoltaan heikommat joukkueet voisivat pelata samaa peliä, kuin taitavat??

Edelleen jääkiekko on yksinkertainen tunnepeli.

No, Ässäthän näytti viime kaudella miten tämä homma toimii.

Ja edelleen taidat nyt olla hakoteillä. Ei minulla muuta.

 

[siffa]

Onko olemassa optimaalista pelikirjaa? Siis jokin pelikirja, joka nykyisillä säännöillä on paras mahdollinen, johon kunnon valmentajan täytyy pyrkiä pelaajamateriaallista huolimatta. Jos on, niin kenellä ja mitä siitä kannattaisi maksaa?

Jos tätä optimaalista kirjaa ei ole olemassa, niin miksi ei, mikä jääkiekossa muuttuu vuosi vuoden jälkeen, että aina on päivitettävä pelikirjaa? Voiko pelikirjaan lisätä sivuja loputtomasti? Eli voidaanko koko ajan keksiä uusia taktiikoita, joilla edelliset päihitetään?

Kun selvittelin termin pelikirja merkitystä ja sisältöä täällä JA:ssa aikaisemmin käytyä pelikirja-keskustelua varten, niin törmäsin mm. Keskisuomalainen-lehden toimittaja Kulmalan tekemään haastatteluun Erkka Westerlundista. Siinä Westerlund vertaa jääkiekon pelikirjoja tietokoneohjelmiin, jotka on päivitettävä aina tarpeen vaatiessa. Eli pelikirjat elävät jatkuvasti. Ei voida sanoa, että löydetään koskaan optimaalista pelikirjaa, vaan pelikirjan sisältämiä pelitaktiikoita ja niiden vaatimia harjoitteita kehitetään jatkuvasti.

 

[Svante]

lindros:ille kiitoksia kuin myös siffalle, löytyihän niitä, jotka jaksoivat asiallisesti kertoa "pelikirja" sanasta/käsitteestä.
Lukemani jutut (täällä ja UL:ssä ja vähän muuallakin) vahvistaa sen, että "pelikirja" on laaja ja vaihteleva, riippuen keneltä kysyy.

Kun P. Sihvonen on kerran sanonut, että menestyksen (mestaruuden) ratkaisee paras "pelikirja" saanen olla eri mieltä, mikäli olen ymmärtänyt "pelikirjan" sisältöä. Minä väitän, että ratkaisevat tekijät "pelikirjan" sisällön toteuttamiseen ovat pelaajat. Se on ihan samaa onko sinulla hyvä idea (= "pelikirja"), jos sitä ei pystytä toteuttamaan.
Eli, kuka päättää kenellä on paras "pelikirja"? Ei kukaan, koska pelisuorituksiin vaikuttaa niin moni muu asia (esim. maalivahdilla surkea pelipäivä).

 

[TosiFani]

No, Ässäthän näytti viime kaudella miten tämä homma toimii.

Ja edelleen taidat nyt olla hakoteillä. Ei minulla muuta.

Eli mielestäsi Ässät pelasi samaa peliä kuin HPK finaalissa, mutta oli vain "vähän" huonompi?? Mielestäni Ässien vahvuus perustui ihan eriasioihin kuin HPK:n.

Otetaan toisen loppuottelun tasoittava maali esimerkiksi.

HPK on tehnyt juuri johtomaalin, yleisö poistuu katsomosta, toivo on mennyt. Tässä tilanteessa Ässille aikalisä ja pitkällä syötöllä peliauki, 1 -1 tilanteessa haasto ja asenteella ohi ja yläkulma.

Vaikka Ässillä oli peruspelisysteemi, niin ilmiö nimeltä Ässät syntyi nimenomaan tunteesta ja asenteesta, ei pelikirjasta.

Tästä syystä sinun esimerkkisi on osoitus, että olet täysin hakoteillä.

PS. On erikoista, että valtaosa huippuvalmentajista ei erikoisemmin allekirjoita Sihvosen ajatuksia. Ehkä he kaikki ovat vain hakoteillä.

 

[lindros]

Eli mielestäsi Ässät pelasi samaa peliä kuin HPK finaalissa, mutta oli vain "vähän" huonompi?? Mielestäni Ässien vahvuus perustui ihan eriasioihin kuin HPK:n.

Otetaan toisen loppuottelun tasoittava maali esimerkiksi.

HPK on tehnyt juuri johtomaalin, yleisö poistuu katsomosta, toivo on mennyt. Tässä tilanteessa Ässille aikalisä ja pitkällä syötöllä peliauki, 1 -1 tilanteessa haasto ja asenteella ohi ja yläkulma.

Vaikka Ässillä oli peruspelisysteemi, niin ilmiö nimeltä Ässät syntyi nimenomaan tunteesta ja asenteesta, ei pelikirjasta.

Tästä syystä sinun esimerkkisi on osoitus, että olet täysin hakoteillä.

PS. On erikoista, että valtaosa huippuvalmentajista ei erikoisemmin allekirjoita Sihvosen ajatuksia. Ehkä he kaikki ovat vain hakoteillä.

Perinteistä höpinlöpiä. Porilaista hulluudella, asenteella, apinanraivolla, leijonasydämmellä, sisulla, jne. Runkosarjassa pelejä voidaan voittaa vaikka pelkästään noiden elementtien ollessa kunnossa. Playoffseissa nämä tunne- ja asennepuolen asiat menevät niin tasan, että niillä ei paremmuuksia ratkaista. Kuka siellä nyt periksi antaa sellaisissa asioissa, johon joukkueen tyhmin jäsenkin voisi vaikuttaa - asenteeseen? Ässät pärjäsi viime kaudella keskinkertaisella materiaalilla hyvin pitkälti erinomaisen pelikirjansa ansiosta.

 

[Snakster]

Kun P. Sihvonen on kerran sanonut, että menestyksen (mestaruuden) ratkaisee paras "pelikirja" saanen olla eri mieltä, mikäli olen ymmärtänyt "pelikirjan" sisältöä. Minä väitän, että ratkaisevat tekijät "pelikirjan" sisällön toteuttamiseen ovat pelaajat. Se on ihan samaa onko sinulla hyvä idea (= "pelikirja"), jos sitä ei pystytä toteuttamaan.

Käsittääkseni osittain tästä on kyse esimerkiksi siinä, kun Sihvonen lehdessä kehuu Jalosen harjoitepankkia, jolla hän saa pelikirjansa opetettua joukkueelle ensiluokkaisella tavalla. Eihän tuossa ole muusta kyse kuin siitä, miten kenenkin pitää missäkin tilanteessa reagoida ja sen juurruttamisessa pelaajiin, niin että homma muuttuu vaistonvaraiseksi. Osa valmentajista osaa tämän paremmin ja osa taas ei niinkään. Sihvosen omalla valmentajan uralla puutteet olivat ehkä juuri pedagogisia.

Ymmärtääkseni samasta asiasta oli kyse, kun minulle F-junnuna kerrottiin, että pakin noustessa viivalta laitahyökkääjän pitää jäädä varmistamaan.

 

[Snakster]

PS. On erikoista, että valtaosa huippuvalmentajista ei erikoisemmin allekirjoita Sihvosen ajatuksia. Ehkä he kaikki ovat vain hakoteillä.

Itse en ole kuullut keneltäkään huippuvalmentajalta minkäänlaista kommenttia Sihvosen tai oikeastaan kenenkään muunkaan journalistin juttuihin. Hommahan toimii nimenomaan niin, että valmentajat valmentavat ja toimittajat kommentoivat, ei toisinpäin.

Kummola tosin otti kantaa Sihvosen juttuihin, mutta se taitaa olla luku sinänsä.

 

[TosiFani]

Perinteistä höpinlöpiä. Porilaista hulluudella, asenteella, apinanraivolla, leijonasydämmellä, sisulla, jne. Runkosarjassa pelejä voidaan voittaa vaikka pelkästään noiden elementtien ollessa kunnossa. Playoffseissa nämä tunne- ja asennepuolen asiat menevät niin tasan, että niillä ei paremmuuksia ratkaista. Kuka siellä nyt periksi antaa sellaisissa asioissa, johon joukkueen tyhmin jäsenkin voisi vaikuttaa - asenteeseen? Ässät pärjäsi viime kaudella keskinkertaisella materiaalilla hyvin pitkälti erinomaisen pelikirjansa ansiosta.

Onko kansa todellakin tätä mieltä??

Ei kai kukaan kiistä sitä, että Ässien pelisysteemi toimi. Mutta jos jääkiekko olisi noin helppoa, sitä johtaisivat tietokoneinsinöörit, jotka laskisivat parhaat mallit.

Jääkiekko ei ole pelikirjapeli.

Pelikirja on kuuluu mielestäni hitaisiin peleihin kuten amerikkalaiseen futikseen tai baseball:iin. Jääkiekko on nopea peli, jota ei pysäytetä. Peliin kuuluu näinollen henkilökohtaiset ratkaisut, joita ei pystytä ennakoimaan.

Totta kai asioita sovitaan ja on malli johon pyritään, mutta jääkiekossa yksilön merkitys on niin suuri, että monimutkaisten taktisten kuvioiden mahdollisuus on varsin pieni.

Esimerkiksi puhutaan HPK vst. Ässät pelikirja. HPK pyrkii nopeisiin syöttöihin keskustan kautta, näin tekee varmasti myös Ässätkin (uskomatonta, mutta totta, tämän tietää fanikin, onhan siitä puhuttu jopa keskustelupalstalla) mutta henkilökohtaisen taitotason ero tekee sen eron joukkueiden välillä.

Toisaalta nopea ja helppo avaussyöttö on ollut ohjeena aina jääkiekossa, eikä siihen ole tarvittu pelikirjaa.

Jääkiekossa "pelikirja" termi on väärä, koska pelissä on liikaa muuttujia. Pelisysteemi tai -tapa on parempi termi.

Kärpät hävisi viime keväänä nimenomaan henkisten asioiden takia. Materiaali ja "pelikirja" oli varmasti yhtä hyvä tai parempikin kuin Ässien, mutta kun puuttuu nälkä, niin puuttuu kaikki.

 

[TosiFani]

Itse en ole kuullut keneltäkään huippuvalmentajalta minkäänlaista kommenttia Sihvosen tai oikeastaan kenenkään muunkaan journalistin juttuihin. Hommahan toimii nimenomaan niin, että valmentajat valmentavat ja toimittajat kommentoivat, ei toisinpäin...

Kerron salaisuuden, huippuvalmentajat eivät kommentoi suuremmin Sihvosen juttuja (paitsi J.Jalonen ja Toivola viime keväänä), koska tietävät sen olevan turhaa. Jos joku antaisi negatiivisen lausunnon, haastattelisi Rönkä Sihvosta, joka todistaisi valmentajan olleen väärässä...

 

[Snakster]

Kerron salaisuuden, huippuvalmentajat eivät kommentoi suuremmin Sihvosen juttuja (paitsi J.Jalonen ja Toivola viime keväänä), koska tietävät sen olevan turhaa. Jos joku antaisi negatiivisen lausunnon, haastattelisi Rönkä Sihvosta, joka todistaisi valmentajan olleen väärässä...

Tiedät kuitenkin heidän kantansa?

 

[TosiFani]

Tiedät kuitenkin heidän kantansa?

Kun käy liiton erilaisissa koulutustilaisuuksissa, kuulee paljon erilaisia mielipiteitä.

Sihvonen tekee työnsä hyvin, herättää keskustelua. Se onko hän todellinen asiantuntija, onkin jo eriasia.

Herra on nostanut itsensä kaapin päälle ja vetoaa älykkyyteensä (analyysi). Onko hän sitten jääkiekon älykkö??

Vai onko hän... niin määritelmä on vaikea.

 

[Pressiboxi]

PS avautuu

http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/uutiset/article136668-1.html

 

[Knower]

Ei kai kukaan kiistä sitä, että Ässien pelisysteemi toimi. Mutta jos jääkiekko olisi noin helppoa, sitä johtaisivat tietokoneinsinöörit, jotka laskisivat parhaat mallit.

Jääkiekko ei ole pelikirjapeli.

Pelikirja on kuuluu mielestäni hitaisiin peleihin kuten amerikkalaiseen futikseen tai baseball:iin. Jääkiekko on nopea peli, jota ei pysäytetä. Peliin kuuluu näinollen henkilökohtaiset ratkaisut, joita ei pystytä ennakoimaan.

Totta kai asioita sovitaan ja on malli johon pyritään, mutta jääkiekossa yksilön merkitys on niin suuri, että monimutkaisten taktisten kuvioiden mahdollisuus on varsin pieni.

Meilläkin on ehkä lopulta suurin ero siinä, miten ymmärrämme termin "pelikirja". Olen ihan samaa mieltä, että niin pitkälle vietyjä sovittuja ja itse asiassa orjallisesti toteutettuja määräyksiä jääkiekon tai esim. salibandyn pelikirjoissa ei ole kuin juuri amerikkalaisessa jalkapallossa tai vaikka koripallossa. Se on kuitenkin ihan oikeasti faktaa, että joukkueilla täytyy olla harjoitellut hyökkäyksiinlähdöt viisikkona ja nämä on ihan saletisti sovittu hyvinkin tarkasti joukkueiden sisällä.

Esimerkkinä, pakki syöttää toiselle, sentteri tulee keskustaan lapa jäässä, laiturit ajoittavat liikkumisensa juuri sopivasti jotta sentterin saadessa hyvän syötön pakilta, hän voi jatkaa sen eteenpäin jommalle kummalle laiturille. Tällainen hyökkäykseenlähtö, vaikka yksinkertaiselta kuulostaakin, on ihan perkeleen vaativa juttu kun siellä on se vastustajakin. Ajoitukset, viisikon yhteistoiminta yms. pitää kaikki olla kunnossa. Tätä ei ilman harjoittelua onnistuta saavuttamaan eikä auta paskan vertaa vaikka kuinka haluttaisiin tai oltaisiin luovia.

Edellä mainitun kaltainen hyökkäys voi parhaimmillaan johtaa siihen, että saadaan hyvä rintamahyökkäys, jossa jokainen kaista on miehitetty. Kiekko saadaan hyvässä vauhdissa olevalle laiturille, sentteri jatkaa kohti maalia jne. Sitten toimitetaan sitä kiekkoa maalille, ehkä heitetään rännikiekko johon on jo hyvässä vauhdissa matkalla 2-3 oman joukkueen pelaajaa, jolloin saadaan taklattua kaverin pakkia ja luotua painetta. Tätähän mielestäni juuri Ässät harrasti. Ja sitä kautta tuli se tunne ja "porilainen hulluus" esiin.

Totta kai jääkiekon ollessa nopea peli erilaisiakin tilanteita tulee vastaan ja silloin siitä luovuudesta on hyötyä. Kuvailemasi Ässien maali oli juuri tällaista luovuutta. Jos koko homman kuitenkin luovuuteen ja taisteluun perustaa, ei pitkälle pötkitä.

Näkisin, että hyvä pelikirja omalta osaltaan vähentää yksilöiden merkitystä joukkueelleen. Jos homma perustuu hyvin organisoituun viisikkoon ja sitä ei perusteta luovuudelle yms., korvaavan pelaajan on helpompi hypätä loukkaantuneen tilalle pelin siitä katastrofaalisesti kärsimättä.

 

[Ramchester]

Näkisin, että hyvä pelikirja omalta osaltaan vähentää yksilöiden merkitystä joukkueelleen. Jos homma perustuu hyvin organisoituun viisikkoon ja sitä ei perusteta luovuudelle yms., korvaavan pelaajan on helpompi hypätä loukkaantuneen tilalle pelin siitä katastrofaalisesti kärsimättä.

Sen sijaan, että P. Sihvonen vastaisi tähän voin vastata, että vastasit juuri ajatelmaasi. Luovuus erotti mestarin asenteellisesta Ässä-laumasta. Ei se ollut pelikirja vaan se oli nimenomaan paremmat yksilöt jotka ratkaisivat mestaruuden Kerholle. Sama kuin esimerkiksi vuonna 2001. Tapparalla oli ihan saatananallinen pelikrja sen ajan sääntöjen puitteissa, mutta silti Tepsin materiaali murskasi Tapparan pelikirjan. Yksilöt voittivat pelikikrjan.

 

[peruspata]

Perinteistä höpinlöpiä. Porilaista hulluudella, asenteella, apinanraivolla, leijonasydämmellä, sisulla, jne. Runkosarjassa pelejä voidaan voittaa vaikka pelkästään noiden elementtien ollessa kunnossa.

Itsekin olen toki syyllistynyt edellä mainittujen seikkojen ylikorostukseen. Silti edelleen pidän niitä tärkeinä asioina, mutta yksin ne eivät tuo suotuisaa tulosta kuin satunnaisesti. Koko kautta ei voi laskea hulluuden varaan.

Silti henk.koht. ärsyttää tämä ihmisten negatiivinen suhtautuminen porilaiseen pelitapaan. Viime kausi näytti kuitenkin sen parhaat puolet. Tänä vuonna monen tekijän summana onkin sitten katseltu sen peräreikää, mutta syy ei ole todellakaan yksin pelitavassa.

Playoffseissa nämä tunne- ja asennepuolen asiat menevät niin tasan, että niillä ei paremmuuksia ratkaista. Kuka siellä nyt periksi antaa sellaisissa asioissa, johon joukkueen tyhmin jäsenkin voisi vaikuttaa - asenteeseen? Ässät pärjäsi viime kaudella keskinkertaisella materiaalilla hyvin pitkälti erinomaisen pelikirjansa ansiosta.

Tummennus on peruspadan tarkoituksellinen korostus.

Roolitus oli täydellinen, pelitapa toimi, ulkomaalaisosastossa saatiin melkein jackpot+kotimaiset nimettömät vahvistukset onnistuivat (tyyliin Kaipainen), valmennusjohto otti opiksi menneistä, isot seurat kompuroivat, vastustajilla oli loukkaantumishuolia. Siinä muutama seikka, jonka näen olleen menestyksen takana.

En kiistä peltavan tai -kirjan (mikä nimitys vain) merkitystä. On pomminvarmaa, että taktiikkapuolen ontuessa on vaikea menestyä SM-liigassa nimekkäälläkään joukkueella. Mutta Petteri Sihvonen nähdäkseni ylikorostaa pelikirjan merkitystä. Joku sen jo sanoikin, ei jääkiekko ole mitään sellaista, jota voitaisiin tietyillä koodeilla yms. luoda tai aikaansaada.

Pelikirjasta huolimatta joukkue voi epäonnistua. On olemassa henkinen puoli. Se, noudatetaanko pelikirjaa, riippuu muistakin kuin valmentajien kyvyistä. Kun kentällä on tilanne päällä, ei ole aikaa miettiä, mitähän Sihvonen, Rönkä, P.Jalonen, Holopainen tai ketä vaan mahtaa minusta lehdessään analysoida, miten pohtia tekemisiäni. Ratkaisujen on synnyttävä pienessä ajassa, tai siitä seuraa jotakin. Pelikirja luo kunnossa ollessaan toki rauhallisuutta tehdä oikeita, yhdessä sovittuja asioita. Ja epäonnistumisen tullessa on ehkäpä helpompi tehdä korjaavia ratkaisuja, jotta ainakin pahin mahdollinen eli maali omaan päähän vältettäisiin.

Aika huikeassa studiokeskustelussa MM-kisojen aikaan J.Jalonen korosti aika paljonkin henkisen puolen merkitystä. Niissä asioissa tosin lienee yhtä monta mielipidettä kuin valmentajaakin, mutta varmaan laajempia kokonaisuuksia katsoen eräitä koulukuntia on olemassa. Mielestäni jokainen voisi kaivaa sen esiin (jos omistaa), ja katsoa siitä, mikä ero on penkin takana valmentavalla ja laidan katsomon puolelta analysoivalla. En J.Jalostakaan pidä minään jääkiekon totuusautomaattina, saati edes aina ihan fiksuna tyyppinäkään, mutta uskon silti muutamiin hänen sanomisiinsa.

Petteri Sihvonen on toki tervetullut lisä toimittajien joukkoon, sillä totuus on, että iltapäivälehtien ja joidenkin paikallismedioiden urheilutoimitukset ovat välillä niin retkellä, että paluu todellisuuteen tapahtuu todennäköisesti vasta ensi vuosituhannella. Silti eräät kärjistykset ärsyttävät, mutta toisaalta saavat aikaan sen, mitä osittain lie haettukin; syntyy keskustelua jääkiekosta. Yksi heikkouteni on myös vahva allergia sellaista "minä olen aina oikeassa"-asennetta kohtaan. Joskus ehkä näen sitä sielläkin, missä ei tarvitsisi.

Vahvistamaani kohtaan palatakseni totean, että Ässien menestys oli monen asian summa; porilaisella hulluudellakin sekä kotiyleisön fanaattisuudella oli oma merkityksensä. Nämä tosin ovat osittain sama asia. Pelaajat ammentavat yleisöstä sytykettä painaa 110 lasissa illasta toiseen.

Viime kaudesta jäivät mieleen oikeastaan päällimmäisinä kaikki joukkueen pelaajat. Vaikea siitä ryhmästä on vain muutamia nimetä.

 

[siffa]

Kun selvittelin termin pelikirja merkitystä ja sisältöä täällä JA:ssa aikaisemmin käytyä pelikirja-keskustelua varten, niin törmäsin mm. Keskisuomalainen-lehden toimittaja Kulmalan tekemään haastatteluun Erkka Westerlundista. Siinä Westerlund vertaa jääkiekon pelikirjoja tietokoneohjelmiin, jotka on päivitettävä aina tarpeen vaatiessa. Eli pelikirjat elävät jatkuvasti. Ei voida sanoa, että löydetään koskaan optimaalista pelikirjaa, vaan pelikirjan sisältämiä pelitaktiikoita ja niiden vaatimia harjoitteita kehitetään jatkuvasti.

Lainaan tuosta itseäni. Kun perehdyin täällä JA:ssa viime keväänä käytyä pelikirjakeskustelua varten suomalaisten huippuvalmentajien Hannu Aravirran, Raimo Summasen, Juhani Tammisen ja Erkka Westerlundin kirjoituksiin tai sanomisiin jääkiekon pelikirjoista oli yksi parhaita lähteitä lainauksessa mainittu toimittaja Kulmalan artikkeli Keskisuomalaisessa. Artikkeli löytyy täältä JA:sta. Kävin yön nukuttuani tutustumassa uudelleen Westerlundin ajatuksiin. Otin niistä taas allekirjoituksen itselleni, koska se todistaa vääjäämättömästi, että puhe pelikirjoista myös jääkiekossa on täyttä totta. Toisaalta voi tehdä sen johtopäätöksen, että jos joku pitää pelikirjapuheita höpinöinä, ei ole asioista perillä minkään vertaa. Itse olen sitä mieltä kuitenkin, ettei kenenkään jääkiekkoa innokkaasti seuraavan tarvitsekaan eikä voikaan tuntea pelikirjojen sisältämiä eri pelitaktiikoita pelin eri tilanteisiin.
Kulmala haastatteli Westerlundia hyvin menneiden Torinon olympiakisojan jälkeen Jyväskylässä. Mielenkiintoinen yksityiskohta jutussa oli se, kun Westerlund totesi, että juuri silloin ennen Latvian MM-kisoja oli taas "suden hetki", jolloin Torinossa menestyksellinen pelikirja tuli päivittää. Eivät valmentajat kerro koskaan päivityshetkellä niitä asioita, joita pelikirjassa muutetaan. Kun kysyy maajoukkuepelaajilta, että onko jotain pelitaktillisia muutoksia tapahtunut turnausten välillä, eivät he niitä ala kertomaan. On jääkiekkoa seuraavien asia, kunkin innostuksensa ja kykyjensä mukaan, analysoida sitten pelistä, mitä on muutettu. "Kaikki näkyy pelistä, katsokaa sieltä", vastasi aikoinaan Vladimir Jursinov turkulaisen lehden toimittajalle, joka kyseli Jursinovilta TPS:n uusista, mullistavista pelitaktiikoista. Jursinov toimi valmentajien tavoin eikä alkanut huudella pelikirjasalaisuuksiaan muille. Varsinkin pelikirjaan piirretyt harjoitteet hän piti silloin omana tietonaan. Peliä analysoimalla selviää asiantuntijalle kunkin joukkueen pelikirja. Huippuasiantuntija käy pelien lisäksi seuraamassa joukkueen harjoitukset, joissa tavoitteena on hioa joukkue toteuttamaan pelikirjan sisältämät eri tilanteiden pelitaktiikat.
Kuten jo kirjoitin, eivät jääkiekkoa innokkaasti seuraavat katsojat ole perillä, eikä heidän tarvitse ollakaan, pelikirja-asioista. Vain jotkin harvat ovat niistä niin kiinnostuneita, että perehtyvät vaikkapa kannattamansa joukkueen pelitaktiikoihin. Minusta riittää, kun tietää sen, että hyvien pelaajien ja valmentajien lisäksi hyvään menestymiseen pyrkivät kaikki jääkiekkojoukkueet myös pelikirjojen sisältämillä menetelmillä.
On hieno homma, kun Urheilulehden päätoimittaja Jukka Rönkä on nähnyt tarpeelliseksi aloittaa myös jääkiekkopelien peli-analyysien teon suomalaisessa mediassa. Rönkää voidaan kiittää näistä pelikirjaväännöistä täällä JA:ssakin.

 

[Knower]

Sen sijaan, että P. Sihvonen vastaisi tähän voin vastata, että vastasit juuri ajatelmaasi. Luovuus erotti mestarin asenteellisesta Ässä-laumasta. Ei se ollut pelikirja vaan se oli nimenomaan paremmat yksilöt jotka ratkaisivat mestaruuden Kerholle. Sama kuin esimerkiksi vuonna 2001. Tapparalla oli ihan saatananallinen pelikrja sen ajan sääntöjen puitteissa, mutta silti Tepsin materiaali murskasi Tapparan pelikirjan. Yksilöt voittivat pelikikrjan.

Kyllä kyllä, tässä en olekaan kanssasi eri mieltä. Eikä taida olla Sihvonenkaan. Tuossa lainaamassani UL:n jutussa Sihvonen juuri kirjoittaa, että hyvä pelikirja ei ole tae menestykselle, mutta huono pelikirja on sille este.

Kaikkein Isoimmat pelaajat osaavat varmasti soveltaa oikealla hetkellä ja käyttää omaa luovuuttaan otteluiden ratkaisemiseen. Ei kukaan varmaan Sidney Crosbylle korvaan koko ajan huutele mikä liike seuraavaksi tehdään. Pelikirja on kuitenkin sen viisikkopelin ja yhteistoiminnan selkäranka, siihen sitten vedetään päälle ne omat mausteet.

 

[mjr]

Näin täytenä amatöörinä vähän ihmetyttää tämä abstrakti jako "pelikirjan" ja henkilöjohtamisen välillä. Jos sitten näistä kahdesta pitäisi valita - siis hieno, "moderni" pelikirja ja surkea henkilöjohtaminen vastaan suhteessa "vanhanaikainen" pelikirja yhdistyneenä loistaviin johtajan ominaisuuksiin, niin valmentajaksi valitsisin nanosekuntiakaan miettimättä tämän jälkimmäisen yhdistelmän. Mutta on kai verraten vanhanaikaista edes nähdä jotain myyttistä pelikirjaa irrallisena valmentajan kokonaisroolista. Ehkäpä tämä kertookin siitä, miksi valmennus on vaihtunut journalismiin?

 

[Bismarck]

Itse en ole kuullut keneltäkään huippuvalmentajalta minkäänlaista kommenttia Sihvosen tai oikeastaan kenenkään muunkaan journalistin juttuihin.

http://blogit.ts.fi/jortsun-jorinat/2006/12/29/valmentajien-potkut/

 

[TosiFani]

http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/uutiset/article136668-1.html

Tässä taas eräs jääkiekkojournalismin helmi. Maisteri Sihvonen osoittaa taas kirjoituksellaan oman luonteensa. On sääli että hyvin jääkiekkoa ymmärtävä journalisti on juuttunut haukkumaan persoonia, eikä pysty käsittelemään asioita.

Kummola on varmasti öykkäri ja Jortikka käyttäytyy usein varsin huonosti mm. lehdistöä kohtaan, mutta mitä sitten??

Ei minua ainakaan kiinnosta lukea urheilulehdestä toistuvasti kolumnia Tammisen ja Summasen ylivertaisuudesta tai Kummolan ja Jortikan öykkäröinnistä. Minua kiinnostaisi lukea jääkiekosta, siihen liittyvistä ilmiöistä ja totta kai myös taustalla tapahtuvasta toiminnasta. Mutta haluaisin lukea asioista asioina, enkä jatkuvana "vittuiluna" johonkin suuntaan.

Sihvonen on ajanut itsensä lujaa paitsioon ja näin ollen vaikeuttanut omaa työtänsä. Tämä näkyy tässä esimerkkinä olevan kolumnin kaltaisina vuodatuksina.

 

[Svante]

http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/uutiset/article136668-1.html

... minä, maisteri Sihvonen ja merkonomi Kummola,.....

Lopeta jo Sihvonen, sut on nähty.

 

[El Lude]

... minä, maisteri Sihvonen ja merkonomi Kummola,.....

Ettei vaan tuo olisi tahallista provoamista Sihvoselta? Jos ei ole "pikkuprovoa", niin voi voi... Itse lopetin Urheilulehden tilaamisen pitkälti Rönkä/Sihvonen kaksikon vuoksi.

 

[mtuq]

Ettei vaan tuo olisi tahallista provoamista Sihvoselta? Jos ei ole "pikkuprovoa", niin voi voi... Itse lopetin Urheilulehden tilaamisen pitkälti Rönkä/Sihvonen kaksikon vuoksi.

Mitäs muuta kuin tahallista, mautonta silti. En keksi montaakaan asiaa, jolla nolata itsensä paremmin, kuin alkaa korostamaan omaa koulutustaan/titteliään. Antaa kuvan miehestä, joka on katkera, kun oma pippeli ei olekaan kasvanut miehisiin mittoihin, kuten kavereilla.

Vaikkakin kaveri on tehnyt välillä ihan hyvää työtä, ja teoreettinen tietämys jääkiekosta pesee noin 10-0 muiden suomalaisten "urheilutoimittajien" vastaavan, niin silti Sihvonen/Rönkä ovat suurimmat syyt miksi en enää tilaa urheilulehteä.

En vaan voi kestää Petterin seiska-journalismia, ja kyvyttömyyttä myöntää olevansa väärässä. Jääkiekko teoreettisella tasolla on vain.. noh.. teoreettista jääkiekkoa.

 

[siffa]

Näin täytenä amatöörinä vähän ihmetyttää tämä abstrakti jako "pelikirjan" ja henkilöjohtamisen välillä.

Miksi sitten teet tämän jaon? Tämähän on oman pääsi tuotetta. Ei kai kukaan muu ajattelekaan tekevänsä jakoa pelikirjan ja henkilöjohtamisen välillä? Sinähän muistaakseni lukaisit ohimennen Raimo Summasen kirjan Meidän päivä. Henkilöjohtaminen ja henkinen valmennus saavat merkittävän osuuden kirjassa osana kokonaisprosessia, minkä avulla Suomi saavutti kautta aikain suurimman jääkiekkomenestyksensä maailmancupissa vuonna 2004. Myös pelikirja ja sen sisältö nostetaan Summasen kirjassa ansiokkaasti esille. Lähinnähän täällä on keskusteltu siitä, onko ylipäätään pelikirjoja olemassa ja jos on, niin mitä ne sisältävät. Mikä on pelikirjojen sisältämien asioiden vaikutus kokonaisprosessissa, kun jääkiekkojoukkueet pyrkivät tavoitteisiinsa, on minusta se keskustelun aihe, johon täällä on pyritty paneutumaan.
Minulla on edessäni 16-sivuinen suomalaisen huippujääkiekkovalmentajan laatima pelikirja. Sen lisäksi sain viime syksynä hankittua erään Veikkausliigassa viime vuosina hyvällä menestyksellä pelanneen seuran huippujalkapallovalmentajan pelikirjan, joka on sivumäärältään ja tarkkuudeltaan täysin toista luokkaa kuin jääkiekon parissa tehdyt pelikirjat. Kaikkea tämä JA:n pelikirjakeskustelu saikin aikaan, kun piti oikein alkaa tutkia laajemminkin näitä asioita! Parempi on tutkia kuin hutkia.