Sihvonen tuntuu olevan aika kaksijakoinen persoona. Jätän sensaatiohakuisen roskatoimittajan toiseen kertaan ja pohdiskelen hieman analyytikko Sihvosta:
HN kirjoitti:
Jääkiekko on toki "pelikirjapeli", mutta se on vähintään yhtä paljon tahtopeli ja vielä enemmän taitopeli.
Näihän sen täytyy olla, väittää Sihvonen mitä tahansa. Itselläni on kokemusta jääkiekosta ainoastaan katsojan ominaisuudessa, mutta muista joukkue urheilulajeista on paljonkin kokemusta ja tämän perusteella uskallan sanoa Sihvosen ajattelussa olevan virheitä.
Pelitapa, taktiikka, systeemi tai vaikka sitten pelikirja on rajallinen toimintamalli niin kauan kuin lajin säännöt pysyvät samanlaisena. Tarkoitan siis, että kuten mikä tahansa analyyttinen, strateginen ongelman ratkaisu, pelitapa saavuttaa hyvin nopeasti ihanne mallinsa. Jos urheilussa ratkaisisi mallit, tavat, systeemit ja kirjat päädyttäisiin nopeasti tilanteeseen, jossa kaikki pelaisivat samalla tavalla ja aina vain tasapelejä.
Sihvosen väite, että suurissa otteluissa kaikilla on sama henkinenvoima, tahtotila, jne. ja pelikirjan silloin ratkaisevan on täysin takaperoinen. Oman kokemukseni mukaan, aivan viimeisillä metreillä, kun kaikki muu on jo käytösssä (henkilökohtainen taito ja joukkueen pelitapa) henkinenpuoli on se loputon kaivo, josta ammennetaan voitto.
Pelisysteemi vaikuttaa henkiseen puoleen, se luo turvaa, mutta myös antaa mahdollisuuden henkilökohtaisten taitojen hyödyntämiseen. Sihvosen ihanoimat lyhytsyöttöpeli, keskustan kautta kulkevat rintama hyökkäykset ja kolmen lavansyöttöketjut ovat paperilla varmasti se optimaalinen pelitapa, mutta kaikille joukkuieille... Pelaajille ne eivät yksinkertaisesti vain sovi. Vaaditaan tietynlaisia pelaajia ja niitä ei riitä kaikille. Sitten on myös pelaajia, joita ei voi pakottaa robottimaiseen muottiin. Haluaisin nähdä jonkun selittävän Malkinille ja kumppaneille, että kiekon täytyy kulkea kolmen lavan kautta ja aina keskeltä, muuten ei voi tehdä maalia...
Mielestäni ei ole ollenkaan perusteetonta sanoa, että Sihvosen rakastama pelisysteemi ei ole se kaikken mielyttävin pelityyli pelaajille, joilla on erityisiä taitoja tietyillä pelin osa-alueilla. Voi hyvinkin olla, että pohjoisamerikkalainen coast-to-coast on ollut kansainvälisesti menestykästä, koska se mielyttää pelaajia eniten ja parhaiten käyttää hyväksi pelaajien taitoja. Niin kauan kun pelaaminen on nautittavaa voidaan myös pelaajalta vaatia enemän ja puristaa se viimeinen pisara.
Kyllä kaikessa urheilussa, niin myös jääkiekossa, joukkueen suoritus koostuu kolmesta tekijästä ja juuri seuraavassa järjestyksessä:
1. Materiaali, taitotaso
2. Taktiikka, pelityyli
3. Tahtotaso, henkinentila
Materiaali määrää taktiikan, joka vaikuttaa suuresti henkiseen puoleen. Suurissa peleissä kuten MM-finaalit materiaali ja taktiikka menettää merkityksensä jo pelkästään itse peliprosessin takia, tämän jälkeen pelaajien pääkopassa tapahtuvat asiat ratkaisevat.
Valmentajat, jotka ymmärtävät tämän rakentavat joukkuelleen sopivimman pelitavan ja keskittyvät sen jälkeen pelaajien henkiseen valmentamiseen. Jos materiaali on riittävä ja valmentaja osaa työnsä on tuloskin varmasti parempi kuin jääräpäisesti "ihanne mallia" ajavan valmentajan.
Sihvonen on itse todistanut pelikirja analyysinsä heikkouden tuomalla täksi kaudeksi kirjoituksiinsa käsitteen "Analyytikon intuitio". Viime kaudella menivät veikkaukset järjestelmällisesti väärin, joten arvausleikkiä helpotettiin tuomalla mukaan analyysistä riippumattoman tekijän, jonka avulla Sihvonen voi korjailla omia veikkauksiaan enemän yleisen käsityksen mukaiseksi.
Sihvoselle kuitenkin tunnustusta siitä, että herättää keskustelua.