Täällä näytetään puhuttavan tästä "v" -aiheesta koko ajan kolmella eri tasolla.
Ensimmäinen taso on - käytetään nyt termiä – v-koodin toteuttamisen taso.
Daespoo kirjoitti:
VDB haastaa, Pasi kieltäytyy -> moraalinen voitto VDB. Tämän jälkeen VDB ajaa Guollan sairaalaan ja Pasin on pakko tapella -> Jokerit voittaa henkisen taiston 100-0.
Tällä tasolla keskustellaan siitä, että miten taktisesti ja pelin voittamisen näkökulmasta esimerkiksi N/V-taistelu suhteutui. Eli oliko - lyhyessä tai pitkässä juoksussa, yksittäisen pelin tai sarjapelaamisen näkökulmasta - kyse tarkoituksenmukaisesta, välttämättömästä tai menestystä edesauttavasta (peli)tapahtumasta. Tällä tasolla v-koodin olemassaolo ei ole millään lailla kiistanalainen – kyse on vain siitä, mikä ratkaisu milloinkaan toteuttaa tuota koodia parhaiten. Tämä on ennen muuta ”laji-ihmisten” tapa käsitellä aihetta.
Toinen taso on pohdinta v-koodin roolista suhteessa jääkiekon
kirjoitettuun säännöstöön.
ranger kirjoitti:
... jääkiekon - toisin kuin vaikkapa juuri nyrkkeilyn tai jonkun muun kamppailulajin - säännöissä on kielletty iskemästä vastustajaa nyrkillä päähän. Arkiväkivaltaa tai ei, tästä ei "muun maailman" edessä päästä ns. yli eikä ympäri, kyseiseen lähtöruutuun palataan aina.
Edellä näkyvä sitaatti kiteyttää tämän tason. Usein kuullut argumentit, kuten ”tappelut kuuluvat jääkiekkoon” tai ”jääkiekossa on institutionalisoitua väkivaltaa” näyttäytyvät konstikkaina siksi, että nämä eivät lopulta kuitenkaan kumpua sääntökirjasta. Sääntökirjakin toki mahdollistaa ”voimankäytön”, koska kyseessä on fyysinen laji, mutta tappeluita se ei mahdollista. Tällöin päädytään jonkinlaiseen ”Härmän häjyjen lakiin” – lakiin, joka elää omaa elämäänsä riippumatta kirjoitetuista säännöistä – lakiin, joka kaikkien vain tulee sisäistää. Tämä on ongelma siksi, että se edellyttää tietynlaisen säännöistä riippumattoman elementin hyväksynnän, jolloin sen perustelu lajin ulkopuolella ja esimerkiksi junioritasolla vaikeutuu.
Kolmas taso on pohdinta v-koodin ja ylipäätään jääkiekon suhteesta ”ympäröivään maailmaan”.
P.Sihvonen kirjoitti:
Tosin nythän tilanne on ihan auki, kun SM-liigan omat kukkahattutädit sakottivat HIFK:ta ja Jokereita. SM-liiga on v-koodin osalta tuuliajolla. Se merkitsee aina jääkiekossa pelin yleis- ja taitotason laskua.
Sic. Irrottautuminen ympäröivästä yhteiskunnasta ei – eräiden toiveista huolimatta - ole mahdollista. On toisaalta myös kysyttävä, olisiko jonkinlainen poteroituminen lajille edes eduksi. Jääkiekko pyrkii alati kasvamaan tai ainakin pitämään asemansa oleellisena osana suomalaista sosiaalista sfääriä. Perheet katsomoissa ja mainosmarkat ovat edellytyksiä lajin hyvinvoinnille. Tämä johtaa siihen, että se, mikä helposti näyttäytyy ”johtajien pelkuruutena”, on kuitenkin jotakin sellaista, jota ei voi ohittaa. Ylläpitääkseen institutionalisoidun asemansa suomalaisena kansallislajina, ei voi haistattaa pitkiä ”lajin ulkopuolisille” äänille. Vaikka kukkahattutätireagoinnit olisivat kuinka vastenmielisiä, niitä ei voi täysin sivuuttaa. Sivuutus olisi lopulta vain pyllistys itse peilille. Ja niin kauan kuin lajin ”sisällä” ei ole jäsentynyttä ymmärrystä sen eri ulottuvuuksista ja niiden laajemmista kytköksistä, niin kauan lajin ulkopuoliset reaktiot pääsevät ohjailemaan lajin sisältöä.
Tämä jäsennyksen tarkoitus on siinä, että ”v" -ulottuvuudesta puhuminen ei näyttäisi johtavan mihinkään, ellei näitä edellä mainittuja ulottuvuuksia oteta kaikkia huomioon. Ilman sitä, keskustelu jää jankkaamaan asetelmiin ”tekikö Nielikäinen tai Shedden oikein tahi väärin”. Laajemmassa mittakaavassa se on merkityksetöntä, jos halutaan keskustella siitä onko tai voiko jääkiekossa olla jonkinlainen v-valtaulottuvuus ja millainen se on tai voi olla.