Sihvosen avoin kirje Kupilalle
Sihvonen räjäyttää taas pankin uusimmassa urheilulehdessä. Nyt on mopo karannut todenteolla. PS toteaa avoimessa kirjeessään saman aviisin Jari Kupilalle mm. perehtyneensä tuntitolkulla keväällä 2005 siihen, mitä väkivalta on sanan arkimerkityksessä. Sitten PS kritisoi Kupilaa siitä, ettei tämä ole termin merkitykseen perehtynyt, mutta ei kuitenkaan edes esitä koko kirjoitelmassaan termin arkimääritelmää.
PS esittää jutussaan urheiluväkivallalle seuraavan "hienostuneen" määritelmän: "Väkivalta urheilussa on sellaista toimintaa, joka yllättää ikään kuin puskista siihen osallistuvan toimijan. Tämä on väkivallan määritelmän ehto numero yksi. Toinen ehto on se, että joku toimija pyrkii tietoisesti aiheuttamaan pahan ruumiinvamman toiselle toimijalle."
Bravo, Petteri! Kotimaisen kirjallisuuden maisterin olisi odottanut kykenevän ehkä hivenen tasokkaampaankin ilmaisuun kuin PS:n käyttämä puhekielen omainen "ikään kuin puskista"... Muotoseikat eivät kuitenkaan ole keskeisiä määritelmän epäonnistumisessa, vaan se, että PS on määritellyt väkivallan täysin omiin tarpeisiinsa sopivalla tavalla, poiketen selvästi termin yleisestä merkityssisällöstä. Sihvonen syyttelee Kupilaa totuuden muuntelusta, mutta syyllistyy siihen itsekin vähintään yhtä raskaasti.
Väkivalta on yksinkertaisesti vallan käyttöä vahingoittamistarkoituksessa. Väkivalta voi olla joko fyysistä, henkistä tai rakenteellista, joista ensimmäiseen tyypin esiintymisestä jääkiekossa on viime aikoina peistä taitettu.
Mikään väkivallan määritelmässä tai merkityssisällössä ei millään tavalla edellytä yllätyksellisyyttä, kuten PS koettaa lukijoilleen epätoivoisesti vakuutella. Eikö PS:n mielestä väkivaltaa ole sellainen toiminta, jota sen uhri osaa odottaa? Eikö esim. kidutuksen kohteena olevaan henkilöön voi kohdistua väkivaltaa, koska hän osaa odottaa sitä?
Myöskään pahan ruumiinvamman tuottamista toiselle tai edes pyrkimystä moiseen ei edellytetä, jotta toimintaa voisi kutsua väkivallaksi. Väkivallan määritelmä on huomattavasti laajempi kuin PS kirjoitelmassaan esittää. Hänen esittämänsä määritelmä (pahan ruumiinvamman tuottaminen) sopii lähinnä rikoslain määritelmään törkeästä pahoinpitelystä. Kyllä esim. poliisin toiminta väkivaltaista asiakasta raudoitettaessa on väkivaltaa, vaikka tarkoituksena ei olekaan tuottaa pahaa ruumiinvammaa.
Petteri yrittää myös todistella, ettei kiekossa ole väkivaltaa, koska hänen mukaansa yksikään Jukka Suutarin listan tappeluihin osallistuneista pelaajista ei ole tarvinnut lääkäriä. Tässä mennään jälleen pahasti metsään. Tärkeintä siinä, voiko jotakin toimintaa luonnehtia väkivallaksi, ei ole lopputulos, vaan aikomus, intentio. Otetaanpa esimerkiksi mikä tahansa niistä Suutarin listaamista 150:stä tappelusta, niin tulos on aina sama: kumpikaan osapuoli ei tarkoituksellisesti "säästele" iskuissaan. Aikomus on siis satuttaa. Se, että olosuhteet (lähinnä liukas jää) vievät iskuista tehon ja vakavampia vammoja ei synny, ei tarkoita sitä, etteikö osapuolten aikomuksena olisi tuottaa kipua toiselle osapuolelle. Ja kivun tarkoituksellinen tuottaminen tai sen yrittäminen on, Petteri hyvä, väkivallan käyttöä. Sanot sinä mitä hyvänsä.
Petteri toteaa johtopäätöksenään, että "jääkiekossa ei ole väkivaltaa". Tämä siis saman miehen suusta, joka kaksi viikkoa sitten esitelmöi jääkiekon väkivaltakoodista ja sen merkityksestä ottelujen voittamisessa. Näen kirjoitusten välillä pienoisen ristiriidan. Jos kiekossa ei ole väkivaltaa, miksi kiekossa olisi erityinen koodi väkivallan käytölle, kuten PS kirjoittaa? Ettei vain Petterikin olisi taipunut miedontamaan kovia mielipiteitään ulkoisen paineen vuoksi.
Sihvosen järjettömät määritelmät "kukkahattutädeistä", "sosiaalitantoista", uusmoralismista jne. eivät edes ansaitse kommentointia. Se on tosin pakko todeta, että kyseisessä jutussa Sihvonen syyllistyy jälleen helmasyntiinsä eli toisia keskusteluun osallistujia väheksyvien ilmaisujen käyttöön. Loogiset argumentit taitavat olla loppu. Eipä liene Kupilalla vaikea työ ampua tuota raapustusta seulaksi seuraavassa Urheilulehdessä.