pokki kirjoitti:
Siis täh? Perusteluna tämä on kyllä jostakin niin kaukaa haettu, etten moneen kertaankaan luettuna pääse tämän perusteen ytimeen. Minä en millään pysty ymmärtämään, miksi tämä oikeuttaisi Summasen käytöstä millään muotoa.
Pystytkö perustelemaan tämän seikan selvemmin, kiitos.
Okei. Ensiksi tuohon lopun väitteeseen. Olen pelannut joukkuepelejä, jääkiekkoakin. Ja sieltä ammennankin tämän mielipiteen. Myönnän kyllä, että se on radikaali, mutta vieläkin olen sen takana.
Yritän selventää tätä.
Näen jääkiekon omana alakulttuurinaan, jossa pelaajien keskuuteen on kehittynyt vuosien varrella tietyt omanlaisensa käyttäytymissäännöstöt. Ne eroavat normaaleista käyttäytymissäännöistä. Kun kerran olet pelannut joukkuelajeja, niin ymmärrät varmaan tämän. Tai jos et, niin mieti vaikka NHL-joukkueiden tulokkaiden siirtymäriittejä.
Tähän alakulttuuriin kuuluvana yhtenä käyttäytymiskoodina olen nähnyt kilpailevan macho-asenteen, eräänlaisen kovan ja viileän (tms) jätkän esittämisen. Pelaajat pyrkivät antamaan itsestään tietynlaisen kuvan toistensa keskuudessa. Tämähän on melkein pakollista, kun on kyse jääkiekon tyyppisestä lajista. Tämä asenne myös näkyy kentällä tai ainakin tietyissä tilanteissa pitäisi näkyä, jotta pelin vire ja psykologia säilyisi. Suomalaisilla pelaajilla on monesti ollut se ongelma, että tämä asenne on näkynyt kaukalon ulkopuolella ja sm-liiga -peleissä, mutta kansainvälisissä peleissä se on joskus jostain syystä puuttunut. Viimeisen kahdeksan vuoden kuluessa tässä on onneksi tapahtunut muutos ja tietynlainen kokonaisasenne on ollut kohdallaan. Mutta kyseinen viileys on monta kertaa kadonnut sillä kriittisellä hetkellä. Oikeasti ajoitetun kovuuden kanssa myös joskus on ollut ongelmia. Tässä on siis lähtökohta.
Pelaaja, ruettuaan pelaamaan ammatikseen, on hyväksynyt pelaajien käyttäytymissäännöstön. Nyt, kun pelaajien oma käyttäytymissäännöstö vaatii tiettyä viileän ja kovan jätkän esittämistä (joka muiden silmissä saattaa vaikuttaa yksinkertaiselta), jää kysymykseksi se, että miten valmentaja voi hyödyntää tätä käyttäytymissäännöstöä. Mahdollisuuksia on monia. Yksi niistä on Summasen tyyli, jossa mennään välillä äärimmäisyyksiin. Näen sen tässä tapauksessa täysin sopivana. Koska pelaajat pyrkivät olemaan viileitä ja kovia, on heidän kestettävä "sulakkeen palaminen", jotta he oikeasti voisivat välittää noita ominaisuuksia kentälle. Siitähän loppujen lopuksi on kyse, eli kentän tapahtumista. Suomalaiset pelaajat ovat tunnetusti hyytyneet kriittisellä hetkellä. Yksi syy tähän on ollut se, että viileys ei ole ollut riittävä. Kun pelaajien viileyttä ja kovuutta testataan valmentajan toimesta, ja kun he kestävät tämän testaamisen, nämä ominaisuudet voivat siirtyä myös kentälle. Pelaajat hallitsevat paremmin pelin virettä ja psykologiaa.
Laitetaan nyt tähän vielä, ettei tule väärinkäsityksiä. En missään nimessä kannata tätä työelämässä tai muualla, kuin tietyissä joukkuelajeissa.
pokki kirjoitti:
Jees-meininki? Jos erittäin kovaa tullut kritiikki on jees-meininkiä, niin johan on erikoinen näkemys sinulla. Ja jos sinun mielestäsi henkilökohtaisuuksiin meno on johtotyylinä hyvä, väitän ettet ole kovinkaan paljon joukkuelajeja pelaajana pelannut.
Erittäin kovaa tullut kritiikki ei ole jees-meininkiä, vaan kritiikin puute. Jääkiekkoliitto valitsi kehityksen ja Summasen sijaan jees-meiningin ja Jutikurrin. Blues valitsi kehityksen sijaan jees-meiningin ja sekoilun. Liiton tapauksessa olympiamenestys oli onni. Viimeinen viileys jäi kuitenkin puuttumaan, vaikka sen saavuttamiseen oli täysi mahdollisuus.
edit. typo