Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Vaughan]

Uutena asiana - tai siis 2000-luvulla uutena - Ruotsin pelitavassa oli tuo lähes kokonaan pelipaikoista vapaa hyökkäysalueen pelaaminen, jossa laiturien ja pakkien perinteisillä rooleilla heitettiin vesilintua. Ellen nyt aivan kieroon katsellut, niin siellä huseerasivat välillä molemmat puolustajat ylhäällä (esim. toinen kulmassa toisen vetäessä vartijansa maalille ja avaten näin laiturille tyhjää tilaa viivalle).

Täytyy myöntää etten katsellut Ruotsin peliä "sillä silmällä", mutta teoreettisesti orientoituneena ihmisenä minule tuli kuvaamastasi tyylistä mieleen "hyökkäysalueen kombinaatiopelaaminen" - termi jota käytettiin Jokereiden alkukauden pelityylin kohdalla. Voisiko olla siis, että Immonen ja Lukkarila yrittivät syksyllä jotain Ruotsin tapaista, mutta epäonnistuivat siinä?

Tähän olisi mielenkiintoista kuulla vastaus Sihvoselta, mutta kommentoikaa toki muutkin.

 

[dana77]

Huomioko Sir Sihvonen lainkaan analyyseissään (en ole niitä hirveästi lukenut) näitä kuuluisia pieniä asioita, jotka lopulta kääntävät tiukat pelit jonkun hyväksi? Ihmiset siellä jäällä loppupeleissä kuitenkin pelaavat, eivätkä mitkään tietokoneet, joihin Erkka on ohjelmoinut pelikirjansa.

Jos joukkue pelaa hyvin, kuten esimerkiksi Ruotsi teki Tsekkiä vastaan tai Suomi teki Kanadaa vastaan, niin joukkue pystyy luomaan niin paljon hyviä tilanteita etteivät pelit ratkea mihinkään kiekon pomppimiseen tai "säkään". On esim ihan turha selittää että Ruotsi hävisi V-Venäjälle Olympialaisissa kun Salo imi helpon maalin; he hävisivät koska löivät päätään V-Venäjän puolustukseen (eli pelisysteeminsä toimivuuteen).

 

[Mind over matter]

Tähän samaan arvioon Leijonien liiallisesta passiivisuudesta päätyi myös YLEn studion J.Jalonen.

Jalonenhan otti televisiossa heti Tsekki-pelin jälkeen sivulauseessa esille myös sen, että passiivisuus olisi voinut johtua pelaajista ja (psykologiasta).

 

[Maffesoli]

Toki psykologialla on osuutensa näissä asioissa, en minä sitä ole koskaan kieltänyt.

Pelikirja-analyysi kaipaisi ehkä täydentämistä tai selkeämpää avaamista juuri tässä kohtaa. Eli mikä on itse asiassa pelikirjan suhde pelaajiin, "tyhmään psykologiaan", pelikirjan toteutukseen, valmennukseen ja valmentautumisen onnistumiseen ja pelin hallitsemattomiin osiin (vastustaja, sattuma, tuomari jne.). Peliä tai sen kulkua ja lopputulosta ei voi palauttaa kuitenkaan ennakolta laadittuun A4:een. Tätä pelin olemusta pelikirja-analyysit vaikuttavat käsittelevän hapuillen - tai jopa kartellen. Teoretisoitaessa ilmiötä "kyllä tällä on osuutta asiaan" -argumentti on määrittelemättä epätyydyttävä.

Samoin pelikirja-analyysin väistämätön jälkijättöinen katse on eräänlainen ongelma. Vääjäämättä tulee mieleen, että olisiko analyysi vaikkapa olympiafinaalista tai Latvian välierästä ollut täsmälleen samankaltainen, jos erään puolustajan laukaus tai erään sentterin ohjaus olisikin osunut muutaman sentin eri paikkaan ja Suomi olisi voittanut pelit vaikkapa rankkareilla. Pelikirja-mielessä pelit olisivat olleet täsmälleen samat, mutta olisivatko myös analyysit olleet täsmälleen samat. Tämä ei ole väite tai syytös, vaan ainoastaan pohdinta siitä, että voiko peliä ylipäätään analysoida niin, ettei sen lopputulos vaikuttaisi tapaan ymmärtää pelin tapahtumia.

Ja minulla on kyky nähdä...

Ihan nyanssina on pakko todeta - tosin pilke silmäkulmassa - että tämänkaltaiset huomiot ovat yleensä enemmän keskustelua tappavia kuin keskustelua ylläpitäviä tai synnyttäviä argumentteja; jälkimmäinen lienee kuitenkin tarkoitus.

 

[P.Sihvonen]

Täytyy myöntää etten katsellut Ruotsin peliä "sillä silmällä", mutta teoreettisesti orientoituneena ihmisenä minule tuli kuvaamastasi tyylistä mieleen "hyökkäysalueen kombinaatiopelaaminen" - termi jota käytettiin Jokereiden alkukauden pelityylin kohdalla. Voisiko olla siis, että Immonen ja Lukkarila yrittivät syksyllä jotain Ruotsin tapaista, mutta epäonnistuivat siinä?

Tähän olisi mielenkiintoista kuulla vastaus Sihvoselta, mutta kommentoikaa toki muutkin.

Olet hajulla, Vaughan!

Bengt-Åke Gustafsson ja Färjestadtin joukkue ovat hyökkäysalueen kombinaatiopelaamisen kehittäjiä - jopa keksijöitä. Tosin Tre Kronor ei viljele sitä ihan yhtä vahvasti kuin Färjestadt aikoinaan. Tre Kronor "kurkkaa" pakilla lähinnä pelin puolelta pelin puolelle, mutta Färjestadt kurkkasi pelin puolen pakilla kohti takatolppaa. Tosin Torinon finaalissa Ruotsin pakki, en muista kuka, teki yhden tällaisen färjestadt-kurkkaus-maalin.

-sihvonen-

 

[P.Sihvonen]

Samoin pelikirja-analyysin väistämätön jälkijättöinen katse on eräänlainen ongelma. Vääjäämättä tulee mieleen, että olisiko analyysi vaikkapa olympiafinaalista tai Latvian välierästä ollut täsmälleen samankaltainen, jos erään puolustajan laukaus tai erään sentterin ohjaus olisikin osunut muutaman sentin eri paikkaan ja Suomi olisi voittanut pelit vaikkapa rankkareilla. Pelikirja-mielessä pelit olisivat olleet täsmälleen samat, mutta olisivatko myös analyysit olleet täsmälleen samat. Tämä ei ole väite tai syytös, vaan ainoastaan pohdinta siitä, että voiko peliä ylipäätään analysoida niin, ettei sen lopputulos vaikuttaisi tapaan ymmärtää pelin tapahtumia.

Tämä arvioisi jälkijättöisyydestä ja tuloksen vaikutuksesta pitää osin paikkaansa. Sen takia pelikirja-analyysejä ei pidäkään lukea "totuutena". Niitä on parempi lukea "likimäärin totuuna". Mutta minun tavoitteeni onkin aivan muu. Se on jääkiekkoa kuluttavan kansan sivistäminen. Ensin tuon voimalla esiin terminologiaa (rintamahyökkäykset, kenttätasapaino, lyhytsyöttöpeli, kulmapelin jatkokarvaus, syöttöketjut, pelinopeus ja niin edelleen), sitten alan hiljalleen tankkaamaan sisältöä noiden käsitteiden vaiheille. Ensin on luotava puhetapa (heh, en tohtinut käyttää sanaa diskurssi, koska se olisi saanut joidenkuiden niskavillat pystyyn) ja sitten syvennettävä käytetyn puhetavan ymmärrystä. Jo nyt näen muun muassa lehdistössä, televisiossa, radiossa ja netissä muutoksen olevan oraalla.

Mutta sen sanon, että jälkijättöisenäkin tämä pelikirja-analyysi on ylivoimainen jääkiekon saralla Suomessa, eräiden arvioiden mukaan koko maailmassa.

Eikä pelikirja-analyysi ole lopulta kovinkaan ehdollinen pelien tai otteluiden lopputuloksille. Esimerkiksi Torinon Leijonien ja HIFK:n kohdalla olen mielestäni kyennyt tuottamaan lopputuloksen suhteen eriävää materiaalia. Tosin HIFK:han osoitti, että minun pelikirja-analyysini on vielä kovin riittämätön ennustamisen suhteen. Mutta en toisaalta mihinkään ennustamisen ekspertiisiin tähtääkään.

Yllättävän hyvän ja paikoin raskaan keskustelun tämä pelikirjapohjainen journalismi on aiheuttanut. Kai se on todettava Jörn Donnerin sanoin: Ei kannata olla ensimmäisessä aallossa, toisessa on jo sitten paljon helpompi tulla. Ja uskon vakaasti, että kohta uusi kirjoittava sukupolvi syrjäyttää nämä nyt puikoissa olevat tumpelot.
-sihvonen-

 

[Maffesoli]

Sen takia pelikirja-analyysejä ei pidäkään lukea "totuutena".

En toki näin ajatellutkaan. Ajattelin vain, että "Westerlund muni finaalipaikan" -kaltaiset näkökulmat olisivat väistämättä toisenlaisia, jos tulos olisi ollut toinen, vaikka pelikirjaan liittyvät valinnat olisivatkin olleet täsmälleen samat. Ja edelleen mietityttää esimerkiksi yksilötason ratkaisujen merkitys suhteessa pelikirjaan; Nummelin-Peltonen -akselilla toteutettu Suomen toinen maali puolivälierässä, jonka mahdollistajana näit painottoman puolen kulmapelaamisen alleviivaamisen, on mielestäni yksi esimerkki, jossa voi pohtia tämänkaltaisten asioiden suhdetta.

Jo nyt näen muun muassa lehdistössä, televisiossa, radiossa ja netissä muutoksen olevan oraalla.

Tämän voinet tyytyväisyydellä tosiaan havaita. Välillä on jopa huvittavaa huomata, että terminologiaasi käyttävät pureksimatta sellaisetkin tahot, joihin voisin kuvitella myös kritiikkisi kohdistuvan.

Mutta sen sanon, että jälkijättöisenäkin tämä pelikirja-analyysi on ylivoimainen jääkiekon saralla Suomessa, eräiden arvioiden mukaan koko maailmassa.

Tuon alun allekirjoitan itsekin - jälkimmäiseen oma kompetenssi ei enää riitä. Mielestäni olet vakiinnuttanut asemasi eräänlaisena virallisena vastarannankiiskenä jo siinä määrin, että tuollainen tamimainen oman tekemisen alleviivaaminen ei olisi enää edes tarpeen.

Onko Sinulla muuten teoriaa siitä, mistä välillä paikoin voimakaskin vastarinta näkemyksiäsi - tai oikeastaan niiden esittämistä - vastaan oikein johtuu? Nettikirjoittajien räksytyksen ja myös median "puikoissa olevien tumpeloiden" hämmennyksestä kumpuavan hätääntyneisyyden ymmärtää, mutta miksi jopa osa SM-liigavalmentajista haluaa pistää leikiksi koko asian (esim. Jortikka ja Pajuoja viimeisimpinä). SM-liigan päävalmentajilla pitäisi kuitenkin olla potentiaalia käydä keskustelua jo ihan asiastakin.

Yllättävän hyvän ja paikoin raskaan keskustelun tämä pelikirjapohjainen journalismi on aiheuttanut.

Totta, ja vaikka sarkaa onkin jäljellä, jo pienikin muutos on eduksi. "Tässäonteemuselänteenautotalli -journalismille" lienee tarpeensa mutta ei sen ole tarpeen koko kenttää kattaa.

 

[Ramchester]

Teppo Tepsifani ei tiedä, miksi...

Kyllä näitä kysymyksiä todellakin löytyy, toisaalta minua kiinnostaisi kaikkein eniten P. Sihvosen analyysi siitä, miksi Suomi hukkaa ratkaisupeleissä kiekon hyökkäyssiniviivan tuntumassa siten, että vastustaja pääse ylivoimahyökkäykseen tai hyökkäykseen, johon Suomen puolustajat eivät ehdi kunnolla ryhmittymään. Onko esim. Ruotsin ja Canadan pelikirjassa painotettu enemmän riskittömämpää peliä vai mistä johtuu, ettei näillä mailla tapahdu läheskään yhtä usein kuin Suomella vastaavia kiekonmenetyksiä hyökkäyspäässä.

 

[dana77]

Minä olen hieman eri mieltä Näkijän kanssa tästä asiasta. Minun mielestäni peliä oppii ymmärtämään yksilötasolla ihan peliä televisiosta seuraamalla, mutta pelityylit ja vastaavat ovat asioita, joiden oppiminen edellyttää siihen keskittymistä ja aktiivista tarkkailemista ja oikeastaan paikan päällä (mieluiten vielä piippuhyllyltä). Koska tähän harvemmilla on mahdollisuutta, niin siinä voi "kansankynttilä" tuoda suuremman lisäarvon.

 

[Lisäalueen mies]

Jos pelikirja oli kohdallaan niin ilmeisesti pelaajien laukausten laatu kisoissa ei sitten ollutkaan samalla tasolla vai miten on muuten selitettävissä se, että Suomen maaintekoprosentti oli 9,25... yhdeksänneksi paras kisoissa. Kuitenkin hyökkäyksiä päätettiin laukauksiin niinkuin pitääkin, Suomi ampui maalia kohti 335 kertaa, muuten eniten koko kisoissa. Tosin laukaisukarttoja ei taida olla julkisesti saatavilla, niistähän voisi analysoida sitä, miltä sektorilta laukaukset ovat lähteneet.
Valmentajalla on ajatus, miten pitäisi pelata, olkoon se sitten pelikirja, pelitapa tai miksi sitä kukanenkin kutsuu. Olisi mukava kuulla Sihvosen mielipide siihen, että oliko valinnat kisoihin hänen mielestään pelikirjaa tukevia?
En tarkoita mitään "Unelmajoukkuetta" vaan puhun saatavilla olleita pelaajia.
Senkin tiedän, että harvoin kaikki joukkueeseen valitut vetävät kisat läpi omien rajojensa maksimitasolla, yleensä aina joku tahtoo "Flopata" syystä tai toisesta.

 

[Panzerfaust]

peliä oppii ymmärtämään yksilötasolla ihan peliä televisiosta seuraamalla,

Lisätään tuohon, että kiekollista peliä pystyy seuraamaan ruudun takaa parempien hidastusten takia usein jopa paremmin kuin livenä. Kiekoton touhuaminen taas menee päinvastoin ja rankasti. Jos on selvinpäin, eikä ole kyseessä kuolemanpeli, niin livenä parasta onkin keskittyä seuraamaan joka kentällisestä pelkästään yhtä pelaajaa.

 

[Twite]

Tavoite on ylevä ja kannatettava. Olen kuitenkin sitä mieltä, että olet aloittanut liian korkealta. Miten jääkiekkoa kuluttava kansa voisi ymmärtää ja sisäistää viisikko- ja joukkuetason peliteoriaa, kun se ei ymmärrä peliä edes yksilötasolla?

Erittäin hyvä pointti, todella hyvä. Noita en muista ikinä selitetyn auki vaikkapa jossain mm-kisastudiossa. Sen sijaan fläppitauluja ja jääkaappimagneetteja on siellä pöydillä pyörinyt jatkuvasti.

Voi olla monelle jatkoaikalaiselle, itseni mukaanlukien, kova paikka myöntää että ei tiedä ihan perusasioitakaan, ainakaan kaikkia. Kaikilla ei ole pelaajataustaa. Halu lisätä ymmärrystä on kova, mutta mistä sitä tietoa muka saa, Jatkoajastako? Vitut.

Enkä tarkoita että ymmärtävät ja ymmärtämättömät kannattajat olisivat parempia tai huonompia.

 

[hekottava pappi]

Tuntuu olevan tekemisen puutetta Sihvosella, kun ruuduttaa (huom. kirjoitettu pienellä) kaukaloa. Ehkä tulevaisuudessa pelataan SM liiga shakkia.

"Ässät siirtää keskushyökkääjän ruutuun A4 missä Jokereiden pakki jo oli. Syntyy taklaus ja myös Ässien laitahyökkääjä siirtyy ruutuun A4 ja tappelu on valmis..."

On muuten jännä sivusta seurata, miten tietyt henkilöt kaivavat vaikka väkisin kaikkea negatiivista kerrottavaa ko. henkilöstä. Jos ei muuten, niin yritetään edes kääntää kaikki mahdollisimman negatiiviseksi.

Ei suinkaan asenteet henkilöä kohtaan paista juttujen läpi.

Edit: sorry pieni off-topic

 

[Pullamössö]

En ole Petteri Sihvosen suurin fani, enkä häntä inhoa. Arvostan hänen pyrkimystä luoda keskustelua viimevuosina hieman alamaissa olleeseen suomalaiseen jääkiekkoiluun. Hän kuitenkin pyrkii viemään pelikulttuuria eteenpäin ja kriittisellä otteellaan saa varmasti paljon vastaväitteitä. Haluaisin nyt kysyä muutamaan termin selityksen, jotka ovat jääneet minulle epäselviksi.(en lue Sihvosta aktiivisesti)

Pelikirja = Pelitapa
Valmennusjohdon määrämä tapa pelata peliä. Määrittää tavan pelata peliä; karvaus, puoluspelaaminen ja hyökkäyspelaaminen. Ikäänkuin pelin resepti. Käsittääkseni pelin sisällä tehdyt muutokset eivät muuta pelikirjaa, vaan on osa sitä (esim. 1-2-2 karvauksen muutos 2-1-2).

Kenttätasapaino
Asia, joka opellaan jo D-junnuissa. Pelaajien väliset etäisyydet kaukalossa. Hyökkääjien ja puolustajien suhteet pelikentällä, kolme kaistaa ym.

Näin olen nämä termit käsittänyt, ja toivottavasti en ihan pihalle ole. Itseäni häiritsee Sihvosen tapa kertoa yksinkertaisista asioista, kuten lyhytsyöttöpelistä kuin se olisi jotain uutta ja mahtavaa, ennennäkemätöntä. Tosin en ole valmentaja/toimittaja, joten mitä minä niistä tiedän :D

 

[kiwipilot]

Mutta minun tavoitteeni onkin aivan muu. Se on jääkiekkoa kuluttavan kansan sivistäminen. Ensin tuon voimalla esiin terminologiaa (rintamahyökkäykset, kenttätasapaino, lyhytsyöttöpeli, kulmapelin jatkokarvaus, syöttöketjut, pelinopeus ja niin edelleen), sitten alan hiljalleen tankkaamaan sisältöä noiden käsitteiden vaiheille. Ensin on luotava puhetapa (heh, en tohtinut käyttää sanaa diskurssi, koska se olisi saanut joidenkuiden niskavillat pystyyn) ja sitten syvennettävä käytetyn puhetavan ymmärrystä. Jo nyt näen muun muassa lehdistössä, televisiossa, radiossa ja netissä muutoksen olevan oraalla.
-sihvonen-

Yleviltä kuulostavat yo. tavoitteet. Ei jääkiekkoa kuluttava kansa jaksa ja viitsi syventyä "rintamahyökkäyksiin" ja "kulmapelin jatkokarvaukseen" vaan he hakevat matseista suhteellisen yksinkertaisia elämyksiä: voiton huumaa, samaistumisia huippu-urheilijoihin tms. Varmasti em. termit ja niiden merkitys uppoavat tänne Jatkoaikaan kirjoittavien keskuuteen - sen huomaa lukemalla vaikkapa tätäkin ketjua.

 

[Sv veinikretski]

Kyllä näitä kysymyksiä todellakin löytyy, toisaalta minua kiinnostaisi kaikkein eniten P. Sihvosen analyysi siitä, miksi Suomi hukkaa ratkaisupeleissä kiekon hyökkäyssiniviivan tuntumassa siten, että vastustaja pääse ylivoimahyökkäykseen tai hyökkäykseen, johon Suomen puolustajat eivät ehdi kunnolla ryhmittymään. Onko esim. Ruotsin ja Canadan pelikirjassa painotettu enemmän riskittömämpää peliä vai mistä johtuu, ettei näillä mailla tapahdu läheskään yhtä usein kuin Suomella vastaavia kiekonmenetyksiä hyökkäyspäässä.

Tämä johtunee henkiseltä puolelta, mailaa puristetaan yksinkertaisesti liikaa, ratkaisun avaimet on käsissä ja yht,äkkiä alkaa pelottamaan että tulee virhe ja sieltä se sitten tuleekin, asia on aivan sama kun olet naisen kanssa, alat ajttelemaan että asiat menevät nyt päin helvettiä ja niinhän ne sitten menevätkin. Pelikirjalla ei tässä ole mitään tekemistä, ainoastaan päällä, toistojen määrä ei ratkaise eikä myöskään riskittömät pelikuviot, ainoastaan hetken epävarmuus tai sitten poukkaava kiekko. Kaikki tämä tapahtuu sekunin osissa, kuin ketju....

veini

 

[pelikielto]

Pelikirja = Pelitapa
Valmennusjohdon määrämä tapa pelata peliä. Määrittää tavan pelata peliä; karvaus, puoluspelaaminen ja hyökkäyspelaaminen. Ikäänkuin pelin resepti. Käsittääkseni pelin sisällä tehdyt muutokset eivät muuta pelikirjaa, vaan on osa sitä (esim. 1-2-2 karvauksen muutos 2-1-2).

Tuolla edellisellä sivulla on lainaus Summasen kirjasta jossa määritellään pelikirja, Sihvonen on myös jossain jutussaan määritellyt tämän termin. Joten penkomaan vain.

 

[spertti]

Ei jääkiekkoa kuluttava kansa jaksa ja viitsi syventyä "rintamahyökkäyksiin" ja "kulmapelin jatkokarvaukseen" vaan he hakevat matseista suhteellisen yksinkertaisia elämyksiä: voiton huumaa, samaistumisia huippu-urheilijoihin tms.

Tuo nyt on melko turhaa yleistämistä. Ei kai mediankaan pidä koko tarjontaansa perustaa "karjalalippiskansalle" vaikka suurten kisojen aikaan se enemmistö lajia seuraavien parissa onkin.

Ainakin itseäni kiinnostaa pelissä myös nuo asiat ja katsonkin peliä melko analyyttisesti, mutta ei se vie minulta pois nautintoa vaikkapa oman joukkueen voitolta. Enkä usko kuuluvani kovinkaan huomattavaan vähimmistöön tässä asiassa.

 

[P.Sihvonen]

Tavoite on ylevä ja kannatettava. Olen kuitenkin sitä mieltä, että olet aloittanut liian korkealta. Miten jääkiekkoa kuluttava kansa voisi ymmärtää ja sisäistää viisikko- ja joukkuetason peliteoriaa, kun se ei ymmärrä peliä edes yksilötasolla?

Teppo Tepsifani ei tiedä, miksi Joe Sakic pitää laidan lähellä pelatessaan koko ajan toisen olkapäänsä kiinni laitapleksissä, miksi Peter Forsberg tekee 2-2 -hyökkäyksessä lyhyen pysähdyksen ennen kuin syöttää, miksi Vincent LeCavalier siirtää kiekon rystypuolelleen lähtiessään haastamaan puolustajaa, miksi Nicklas Lidström katsoo kohti vastustajan maalia hakiessaan kiekkoa puolustusalueen kulmasta tai miksi Martin St.Louis pyrkii kiekottomana hyökkäysalueella aina kääntymään oman vartijansa selkäpuolelle.

Olen tästä kanssasi hieman eri mieltä. Väitän, että taktiset asiat ovat helpommin omaksuttavissa Teppo Tepsifanille. Nuo sinänsä loistavat huomiosi yksilöistä hukkuvat taatusti pelaamisen virtaan. Lisäksi ne vaatisivat miltei omaa kokemusta pelaamisesta. Taktiset asiat aukeavat, jos on vähänkin perillä minkä tahansa pallopelin lainalaisuuksista.

Olen pari kertaa ollut opissa, kun hyvät ystäväni Eero Pitkänen (pelinjohtaja Superpesiksessä) ja Harri Mannonen (nykyään toimittaja, ennen mestaruussarjassa koripallon päävalmentaja) ovat opastaneet minua omien lajiensa pelikirjojen suhteen. Kokemus oli huikea. Opin lähtötasooni nähden paljon lyhyessä ajassa.

Tuota oppikokemusta hyödynnän omassa työssäni. Olen varma, että myös jääkiekko on tavallisten ihmisten omaksuttavissa. Minä olin pesäpallon ja koripallon suhteen aivan alkeellisella tasolla. Eikä minulla ole mitää sen kummempia lahjoja oppia uusia asioita kuin kenelläkään muullakaan. Ja silti opin aika nopeasti noista lajeista sellaisia asioita, että nyt pelien seuraaminen on moninkertainen nautinto.

Edelleen ajattelen noista oppituokiostani seuraavaa: Jos minun olisi ryhdyttävä vaikkapa koripallotoimittajaksi, istusin tuollaisen mentorin vieressä kymmeninä pelejä ja kymmeniä harjoituksia. Esittäisin joka kerta 20 tyhmää ja viisi järkevää kysymystä tälle asiantuntijalle. Tämä on alleviivatusti se ongelma, jota suomalaiset urheilutoimittajat eivät ole syystä tai toisesta ratkaiseet. Miksi ihmeessä toimittajat eivät toimi noin? Tuolla metodilla syntyisi väistämättä sellainen auttava ymmärrys lajista kuin lajista, että sen jälkeen toimittajana voisi toimia mennen tullen.

Ilman tuollaista vuoden oppiprosessia en voisi suin surminkaan kirjoittaa riviäkään koripallosta. Ja vaikka ei kirjoittaisi edes koripallon taktiikosta, on mielestäni aivan välttämätöntä, että tietty ymmärrys lajista on olemassa. Muutoin kyse on lukijoiden ja katselijoiden kusettamisesta ja pettämisestä.
-sihvonen-

 

[P.Sihvonen]

Yleviltä kuulostavat yo. tavoitteet. Ei jääkiekkoa kuluttava kansa jaksa ja viitsi syventyä "rintamahyökkäyksiin" ja "kulmapelin jatkokarvaukseen" vaan he hakevat matseista suhteellisen yksinkertaisia elämyksiä: voiton huumaa, samaistumisia huippu-urheilijoihin tms. Varmasti em. termit ja niiden merkitys uppoavat tänne Jatkoaikaan kirjoittavien keskuuteen - sen huomaa lukemalla vaikkapa tätäkin ketjua.

Nyt minulta karkaa hieman mopo, mutta olenhan tunnettu näistä kärjistyksistäni:

Eivät Jukolan veljeksetkään (Suomen kansa) olisi millään aluksi halunneet opiskella lukemista. No, ehkä pikku Eero tahtoi. Sivistys ja korkekulttuuriset asiat ovat usein sellaisia, ettei niillä alkajaiseksi ole takana laajojen massojen kannatusta.

En väitä, että jääkiekkoilu on muuta kuin eräs populaarikulttuurin muoto. Mutta jollain tapaa siihen ja sen kuluttajiin pätevät samat lainalaisuudet kuin tuohon seitsemän veljeksen katraaseen.

Luojan kiitos suomalaisetkin oppivat aikoinaan lukemaan. Ei olisi Jatkoaikaakaan, jos kävi toisin.

Tässä sivistyskatsannossa oli paha takaisku se, että YLE lähti MM-kisoissa takaisin tuolle Suomisen Tapsan lanseeraamalle sirkushuvien tielle. Ei ihme, että Tami nimitti Veikkaajassa Tapsaa sirkustirehtööriksi.
-sihvonen-

 

[Speedye]

Nyt minulta karkaa hieman mopo, mutta olenhan tunnettu näistä kärjistyksistäni:

Eivät Jukolan veljeksetkään (Suomen kansa) olisi millään aluksi halunneet opiskella lukemista. No, ehkä pikku Eero tahtoi. Sivistys ja korkekulttuuriset asiat ovat usein sellaisia, ettei niillä alkajaiseksi ole takana laajojen massojen kannatusta.

En väitä, että jääkiekkoilu on muuta kuin eräs populaarikulttuurin muoto. Mutta jollain tapaa siihen ja sen kuluttajiin pätevät samat lainalaisuudet kuin tuohon seitsemän veljeksen katraaseen.

Luojan kiitos suomalaisetkin oppivat aikoinaan lukemaan. Ei olisi Jatkoaikaakaan, jos kävi toisin.

Tässä sivistyskatsannossa oli paha takaisku se, että YLE lähti MM-kisoissa takaisin tuolle Suomisen Tapsan lanseeraamalle sirkushuvien tielle. Ei ihme, että Tami nimitti Veikkaajassa Tapsaa sirkustirehtööriksi.
-sihvonen-

Niin.. mitäs mieltä Sihvonen olet tästä Tamin kritiikistä YLE:n kisastudiota kohtaan? Onko tämä ns. rakentavaa kritiikkiä vai pelkästään Tamin turhautumista? Itse olen sitä mieltä, että kisastudio toimi noin yleisesti ottaen hyvin. Myös nämä jälkiviisaat olivat hyvä keksintö, tosin aina kun päästiin vauhtiin niin erätauko päättyi. Eli asiat jäivät niinsanotusti puintiasteelle. Mielestäni Jarmo Kekäläinen olisi voinut olla kisastudiossa hamaan loppuun, sen verran paljon tietämystä miehellä on asioista. Tietenkin kun on St. Louis Bluesin varatj. niin silloin kiirettä pitää.

 

[Twite]

Olen tästä kanssasi hieman eri mieltä. Väitän, että taktiset asiat ovat helpommin omaksuttavissa Teppo Tepsifanille. Nuo sinänsä loistavat huomiosi yksilöistä hukkuvat taatusti pelaamisen virtaan. Lisäksi ne vaatisivat miltei omaa kokemusta pelaamisesta. Taktiset asiat aukeavat, jos on vähänkin perillä minkä tahansa pallopelin lainalaisuuksista.

Sinulla on omaa kokemusta valmentamisesta ja pallopelien lainalaisuuksien ymmärtämisestä. Väitän että et pysty asettumaan sellaisen henkilön asemaan jolla tuollaista ymmärtämystä ei ole. Lähes jokaisella 12-60 vuotiaalla miehellä on joskus ollut jääkiekkomaila kädessä. Fläppitaulua heistä suurin osa ei ole nähnyt kuin tv:ssä.

Sinänsä yksilötapahtumien ja taktisten asioiden selittämisten ei tietenkään tarvitse poissulkea toisiaan. Ja ihan hyvällä reitillä olet minun mielestäni kun pyrit selittämään taktisia asioita rautalankaversioina. Toivoisin että esille nousisi vaikkapa joku toinen henkilö joka tekisi saman yksilötason teknisistä asioista, siis noista joihin Näkijä (HN) viittasi.

Taktiset vs tekniset avautumisen helppous on tietenkin vain näkemysero, kumpaakaan kantaa ei voi oikeaksi todistaa.

 

[obi-wan]

Tässä sivistyskatsannossa oli paha takaisku se, että YLE lähti MM-kisoissa takaisin tuolle Suomisen Tapsan lanseeraamalle sirkushuvien tielle. Ei ihme, että Tami nimitti Veikkaajassa Tapsaa sirkustirehtööriksi.
-sihvonen-

Tamihan on tunnetusti avoin kritiikille,joten odottiko joku jotain muuta kuin hyökkäystä kisastudioa kohtaan. Kyllähän siellä aika taidokkaasti lyötiin Tammiselle faktat eteen. Kannattaa varmaan nostaa voittoprosenttia play offeissa tai olla saamatta potkut jostain. Tai sitten Tammiselle riittää että toinen samanlainen kaikkitietäjä pitää häntä sopivana jopa maajoukkueen valmentajaksi. Ei silloin mitään voittoprosentteja tarvita kun on ansainnut Suomen suurimman kiekkotietäjän arvostuksen.

Kiesus mitä paskaa

 

[LaTe_Show]

Nytkö tämä Suomisen Tapsan juontama Jälkiviisaat-ohjelma/osio - jossa mm Sihvonen itse sai antaa oman näkemyksensä - niin onkin sirkushupia?

Niin, kai tämäkin ajan olisi voinut käyttää Sinuhe Wallinheimon pelaajakortin esittelyyn...

 

[Lisäalueen mies]

Tässä sivistyskatsannossa oli paha takaisku se, että YLE lähti MM-kisoissa takaisin tuolle Suomisen Tapsan lanseeraamalle sirkushuvien tielle. Ei ihme, että Tami nimitti Veikkaajassa Tapsaa sirkustirehtööriksi.
-sihvonen-

Tuohon tartun! Sinua Petteri arvostan siitä, että tuot, kylläkin omintakeisella,
tyylillä uutta väriä kiekkojournalismiin. Toivon, että ajan kuluessa tulisi muitakin samaa asiaa ajavia toimittajia.
Mielestäni kuitenkin kisojen aikana kisastudiossa tapahtui kehitystä menneisiin verrattuna. Ymmärrän ja hyväksyn sen, että myös näitä "Tikitalk"-kommentaatoreita pitää olla (Ainakin vielä). Kuitenkia kaikkia katsojia pitää palvella, näinhän YLE:n periaate on.
Tammisesta...jos hän olisi pelkkä analyytikko, niin asia ok. Mutta ja iso mutta, hän on ammattivalmentaja, sanoi jokin aika sitten, että viimeistään elokuussa hänellä on johonkin seuraan euroopassa sopimus, niin minun silmissäni hänen uskottavuutensa ei ole kovin korkealla. Jos hän sanoisi, elkää tehkö niinkuin minä teen vaan niinkuin minä sanon, niin asia ok. Täällä Oulussa asioista edes jotakin tietävät voivat kertoa oman mielipiteensä siitä, miten hän sitoutui joukkueeseensa. Mikä oli tärkeää....joukkue vai kirjaprojekti...joukkue vai media... Minä henkilökohtaisesti arvostan valmentajaa, joka antaa kaikkensa joukkueen eteen, jolle joukkue on numero yksi ja minkä yli ei nouse mikään muu, lukuunottamatta ns. siviilielämää, jokainen ymmärtää perhe-elämän, lapset ja sen hoitamisen, eiköhän se kuitenkin ole se tärkein juttu elämässä.
Lopuksi vain lyhyesti, minun silmissäni Tamilta puuttuu "Katu-uskottavuus".