Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[JimmyMac]

Kiitos vastauksesta omaan kysymykseeni.

En tiedä sopiiko jääkiekkoon vanhan ajan jalkapallon terminologia, mutta joskus jalkapallossa hyökättiin viidellä pelaajalla ja laita- ja keskushyökkääjien välissä W-ryhmityksessä (hassu yhteensattuma) olivat välihyökkääjät. Minun korvissani kuulostaisi hyvältä keskikaista, vasen- ja oikea välikaista ja sitten vasen kaista ja oikea kaista. Tämä on nyt yksi ehdotus.

Hieman Johanneksen ja HN:n ehdotuksia soveltaen: Vasen laitakaista, vasen välikaista, keskikaista, oikea välikaista, oikea laitakaista.

Muutenkin täytyy kyllä Sihvoselle antaa kiitokset, että pitkälti sinun ansiostasi on jääkiekko alkanut kiinnostaa aivan uudella tavalla. Esim. Urheilulehden sivuilla olevat videopätkät Suomen maajoukkueen pelitavasta ovat erittäin opettavaisia.

 

[onomoro]

Jos vielä kerran selvällä suomenkielellä kertoisit meille väärinymmärtämisen mestareille ja olennaisen ohittajille, että mikä tässä Sihvosessa on sitten se punainen lanka. Siis ihan lyhykäisyydessään, miten ne kirjoitukset ymmärretään oikein ja se olennainen löytyy?

Ensiksikin, ei ole mitään yhtä tapaa ymmärtää oikein tai löytää olennaista. Olennainen minun mielestäni "löytyy", jos ei jumituta tahallaan johonkin merkityksettömään yksityiskohtaan tai auota päätä perustelematta tai pyritä tahallaan onkimaan kämmejä tai vääristellä. Eli toisin sanoen, silloin ollaan kiinni olennaisessa, kun keskustellaan itse asiasta, eikä siitä montako kämmiä on jäänyt oikeinkirjoitukseen. Silloin ollaan kiinni olennaisessa, kun laitetaan asiat keskustelemaan keskenään sen sijaan, että yritettäisiin jonkin subjektiivista näkemystä pitää totuutena (vrt Erkan sanomiset, J.J:n sanomiset). Tällöin voidaan olla kärkeviä, jopa pirullisiakin, jos argumentit ovat päteviä.

On myös suuri ero sanoa, "että Sihvonen haluaa kirjoituksillaan enemmän pillua vaimoltaan" tai että "Sihvonen on kommentteineen tonttu", kuin jos sanotaan, että:

"Pelikirjat tunteva varmaan saa viidestä kaistasta järkeviäkin esimerkkejä, mutta pointtini on, että tuossa viiden kaistan teorian tuomisessa käytäntöön voisi käydä niin, että keskivertopelaajan suoritus, eli tässä tapauksessa pelikuri(ts. pelitavan noudattaminen) kärsisi."

Näin Panzerfaust sanoo tuossa ylempänä ja on minun mielestäni kritiikillään kiinni olennaisessa, eli keskustelussa.

Näitä esimerkkejä löytyy tästä ketjusta vaikka kuinka paljon Erkan sanomisista Sihvosen roolista keskusteluun.

Mutta enhän minä ole mikään sanomaan, miten ihmisten pitää keskustella. Olisi vaan kiva, että näinkin mielenkiintoisista aiheista olisi vääntämässä vakavammin enemmän kuin kourallinen ihmisiä

 

[pokki]

Mutta enhän minä ole mikään sanomaan, miten ihmisten pitää keskustella. Olisi vaan kiva, että näinkin mielenkiintoisista aiheista olisi vääntämässä vakavammin enemmän kuin kourallinen ihmisiä

Tuossa ylempänä oli jo paljon parempaa keskustelua asian tiimoilta, joten jo hetken toivoin ettet edes vastaa kysymykseeni.

Kiitos kuitenkin. Asiallinen vastaus ja hyvin perusteltu. Nyt minä tiedän mitä ajat takaa ja onhan tuossa omalla tavallaan punainen lanka olemassa. Silti on pakko sanoa, että Sihvonen omalla tyylillään kerjää tuota epäolennaista keskustelua, joten ei sitä niin kauheasti kannata arvostella tai ihmetellä.

No jep, nyt vetäydyn.

 

[Ender00]

Futisihmisenä kommentoin sen verran, että on se kuitenkin onni, että teillä jääkiekkopuolella on kriitikko - Sihvonen.
Muutoin voisi jääkiekko jutut olla turhan yksipuolisesta täysin kritiikitöntä selkään taputtelua, kuten nyt tämä YLEn Henry Järvisen uusin
http://www.yle.fi/urheilu/kolumni/looppi/id39865.html

 

[palle fontän]

Lätkä on sen verran nopeatempoista peliä, että on vaikea uskoa pelaajien muuta kuin nyökyttävän taas hikisiä päitään ja teeskentelevän ymmärtävänsä, jos koutsi ryhtyy antamaan karvausohjeita "oikeaan laitakeskustaan" ja huutamalla samalla ettei "ydinkeskustaa" saa jättää vapaaksi.

Bergeiheim taisi Tsekkejä vastaan erätauolla haastattelussa todeta, että karvauksessa on jätetty liikaa keskustaan tilaa, joten kyllä siellä ainakin jonkinnäköinen ymmärrys Suomen karvauksesta löytyy.

 

[Panzerfaust]

Bergeiheim taisi Tsekkejä vastaan erätauolla haastattelussa todeta, että karvauksessa on jätetty liikaa keskustaan tilaa, joten kyllä siellä ainakin jonkinnäköinen ymmärrys Suomen karvauksesta löytyy.

Mutta nyt puhuttiinkin nimenomaan laitakeskustoista ja ydinkeskustoista. Ja pointtini ei ollut, että pelaajat olisivat tyhmiä, vaan lähinnä toistaa, että lätkän nopeatempoisuus asettaa tietyt rajat monipuolisten taktiikoiden toteuttamiseen käytännössä.

 

[dude]

Futisihmisenä kommentoin sen verran, että on se kuitenkin onni, että teillä jääkiekkopuolella on kriitikko - Sihvonen.
Muutoin voisi jääkiekko jutut olla turhan yksipuolisesta täysin kritiikitöntä selkään taputtelua, kuten nyt tämä YLEn Henry Järvisen uusin
http://www.yle.fi/urheilu/kolumni/looppi/id39865.html

Millaista muunlaista kolumnia voi odottaa jääkiekkomaajoukkueen tiedottajalta?

 

[Ender00]

Millaista muunlaista kolumnia voi odottaa jääkiekkomaajoukkueen tiedottajalta?

Jääkiekkomaajoukkueen tiedottaja? Enpä tiennyt tuotakaan. Tuohan asettaa hänen YLE:lle kirjoittamansa kolumnit hyvin kyseenalaiseen valoon. Brezneviläistä median käyttöä.

 

[TosiFani]

Tuntuu olevan tekemisen puutetta Sihvosella, kun ruuduttaa (huom. kirjoitettu pienellä) kaukaloa. Ehkä tulevaisuudessa pelataan SM liiga shakkia.

"Ässät siirtää keskushyökkääjän ruutuun A4 missä Jokereiden pakki jo oli. Syntyy taklaus ja myös Ässien laitahyökkääjä siirtyy ruutuun A4 ja tappelu on valmis..."

 

[Mace]

Tuntuu olevan tekemisen puutetta Sihvosella, kun ruuduttaa (huom. kirjoitettu pienellä) kaukaloa. Ehkä tulevaisuudessa pelataan SM liiga shakkia.

"Ässät siirtää keskushyökkääjän ruutuun A4 missä Jokereiden pakki jo oli. Syntyy taklaus ja myös Ässien laitahyökkääjä siirtyy ruutuun A4 ja tappelu on valmis..."

Sinä se et koskaan petä. Sama "tekemisen puute" on ilmeisesti tainnut vaivata myös Ruotsin joukkueen valmennusjohtoa, kun ovat ruuduttaneet kaukaloa. Toivottavasti siellä on nyt saadun kullan myötä jotain kaukalon ruuduttamista parempaa tekemistä tulevaisuudessa...

 

[Johnny92]

Petteri, ottaisitko jossain välissä esiin vaikkapa koripallon erilaisten pelikirjojen asiantuntijan ja vertaisit hänen kanssaan millaisia muutoksia he tekisivät nimenomaan jääkiekon hyökkäyspeliin. Minusta jääkiekko ja koripallo ovat monessa mielessä samanlaisia hyökkäysalueen pelin suhteen (ok, koripallossa voit tehdä kauempaa pisteitä) - mies miestä vastaan pelaamista ja keskusta on paras paikka tehdä pisteitä/maaleja. Sillä muistan jonkun korisjermun joskus ihmetelleen miksi jääkiekossa pelaajien paikat ovat niin kiveen hakatut, kun koripallossa hyökkäyskuviot ovat monipuolisempia. Siltähän tuo B-ÅG:n kuvio näin amatöörin korviin kuulostaa...

Periaatteessa juuri näin. Koripallojermuna olen ihmetellyt samankaltaisia ilmiöitä. Koriksen puolella koko joukkueen transition-peli kaistoineen on sille sopiville joukkueille ihan normaalia. Parhaana esimerkkinä viime yönä NBAn lännen finaaleihin edennyt Phoenix Suns, jossa kaikki viisi pelaajaa kykenevät uhkaamaan siirtymisen yhteydessä.

Laukaisusektoriajattelua ei varmaan näiden lajien väliseen vertailuun kovin hyvin voida soveltaa mutta puolustuksesta hyökkäykseen siirtymisen perusperiaatteita jossakin määrin kyllä. Tosin lajien liikkumisen erilaisuuden ja sen että koripalloa pelataan myös ylös-alas-suunnassa takia vertailu vaikeutuu. Näin enemmän koripalloihmisen silmin kiekkokuvioiden pohtiminen on aina ollut kuitenkin hyvin mielenkiintoista. Ja kysymyksiä herättävää.

 

[Abiel]

Pelikirja pelikirja..

Miten sitten nämä mentaalipuolen asiat? Voisiko Suomen putoaminen Tsekkiä vastaan johtua vaikkapa siitä että mailaa alettiin taas "yllättäen" puristaa kovassa paikassa, eikä kiekko pomppinut Tsekki-maaliin, ei sitten millään. Huomioko Sir Sihvonen lainkaan analyyseissään (en ole niitä hirveästi lukenut) näitä kuuluisia pieniä asioita, jotka lopulta kääntävät tiukat pelit jonkun hyväksi? Ihmiset siellä jäällä loppupeleissä kuitenkin pelaavat, eivätkä mitkään tietokoneet, joihin Erkka on ohjelmoinut pelikirjansa.

Saattaa lukea jo jossain tässäkin topicissa, tai Riika-osiossa, mutta kysyn nyt silti, toteutuiko Suomen pelikirja välierässä Tsekkiä vastaan? Puusilmäinen näkökulmani on, että Suomi pelasi hyvän ottelun, mutta se kuuluisa viimeistely taas uupui tosipaikassa, eli hermo petti jälleen. Johan noita viimeminuuttien tasoituksia jossain alkusarjassa aina syntyy, mutta tosipaikan tullen Leijonilla on paha tapa jäätyä. Siltä minusta ainakin tuntuu.

 

[sixtus]

Sihvosen all-starsit

Mielestäni muuten varsin asialliset kentät ja myöskin kommentit. Ihmetystä herätti vain J-Jokisen valinta suomen ykköshyökkääjäksi. Oli kyllä hasardeineen ja lukuisine maalipaikkojen hukkailuineen yksi suurimmista pettymyksistä. Pisteitä tuli kivasti, mutta nekin lähes kaikki vähemmän merkityksillisissä matseissa. Olisin odottanut tällaista valintaa joltain hesarin toimittajalta, joka ei ole edes pelejä katsonut, vaan valinnut parhaat pelaajat tuijottamalla teksti tv:stä kisojen pistepörssiä.

Mielelläni kuulisin sinulta Petteri, mikä teki Jussin esityksestä paremman jos verrataan herraa vaikkapa J.Ruutuun tai Hahliin?

 

[P.Sihvonen]

Miten sitten nämä mentaalipuolen asiat? Voisiko Suomen putoaminen Tsekkiä vastaan johtua vaikkapa siitä että mailaa alettiin taas "yllättäen" puristaa kovassa paikassa, eikä kiekko pomppinut Tsekki-maaliin, ei sitten millään. Huomioko Sir Sihvonen lainkaan analyyseissään (en ole niitä hirveästi lukenut) näitä kuuluisia pieniä asioita, jotka lopulta kääntävät tiukat pelit jonkun hyväksi? Ihmiset siellä jäällä loppupeleissä kuitenkin pelaavat, eivätkä mitkään tietokoneet, joihin Erkka on ohjelmoinut pelikirjansa.
.

Toki psykologialla on osuutensa näissä asioissa, en minä sitä ole koskaan kieltänyt.

Mitä tulee Leijonien pelikirjan toteutumiseen välierässä, niin pitkälti se toteutui. Mutta painotus oli totaalisen väärä. Pelikirjasta löytyy myös tämä passiivisempi, peruutteleva karvaaminen. Mielestäni karvausvalinta oli Westerlundilta emämunaus samoin kuin Torinon finaalissa Ruotsia vastaan. Tällaiset Tshekin ja Ruotsin kaltaiset syöttöpelijoukkueet saa murskattua vain häiritselmällä niiden pelinrakentelua aktiivisesti ylhäältä.

Ja minulla on kyky nähdä, että kyse oli nimenomaan pelitapavalinnasta pelikirjan sisältä. Katsokaa tarkasti Leijonien kärkikarvaajan tomia pelin ensimmäisen viiden minuutin aikana Tsehkkiä vastaan, jos teillä on peli videolla. Kyse ei ollut mistään psykologisesta pelosta. Jokainen valmentanut tietää, että pelaajat menevät hyvin mielellään päälle syvälle vastustajan alueelle. Päinvastoin heitä on jopa vaikea topputtaa tämän suhteen pelien alussa. Tässä mielessä Westerlundin auktoriteetti toimi aukottomasti pelin alussa Tshekkiä vastaan. Karvausvalinnan piti olla passiivinen, jos pelaaja ei ollut täysin varma siitä, että saa aiheutettua painetta ja häiriötä Tsheki pakille.

Tähän samaan arvioon Leijonien liiallisesta passiivisuudesta päätyi myös YLEn studion J.Jalonen.

Useimmiten (pseudo)psykologiset selitykset ovat pelkkää hebreaa jääkiekkopeleissä. Miten olisi mahdollista, että Ruotsi pelkäsi voittaa lähes koko Hardy Nilssonin vuodet, mutta nyt se voittamisen rohkeus olisi palannut kuin jostain taivaasta uuden päävalmentajan myötä. Siellä pelaavat kuitenkin pitkälti samat pelaajat. Kyse on epäpelaamien (torpedo-jääkiekko) ja voittavan jääkiekon (lyhytsyöttöpeli) erosta - ei mistään tyhmästä psykologiasta.

Toki se, että pelikirjan mukainen pelaaminen sulaa alta pois kesken turnauksen, voi olla myös psykologinen ilmiö. Mutta Toriossa ja Itävallassa se ei ollut sitä.
-sihvonen-

 

[The tower]

Mielestäni karvausvalinta oli Westerlundilta emämunaus samoin kuin Torinon finaalissa Ruotsia vastaan. Tällaiset Tshekin ja Ruotsin kaltaiset syöttöpelijoukkueet saa murskattua vain häiritselmällä niiden pelinrakentelua aktiivisesti ylhäältä.

Amatöörinä kiinnostaa tietää miten määrittelet syöttöpelijoukkueen? Ruotsi toki syöttää lukumääräisesti paljon ja hyvällä prosentilla, mutta miten samaa voi sanoa tämän vuoden Tshekistä? Amatöörin silmin Tshekki oli joukkue, jolla ei ollut oikein mitään pelitapaa, syötöt ja pelinrakentaminen olivat aika luokattomia(mielikuva) ja joukkueen sisällä pelaajien tasoerot olivat isot. Joskus huonompi joukkue kuitenkin voittaa jääkiekkopelin ja näin kävi mielestäni tämän vuoden kisoissa Tshekille sekä Venäjää että Suomea vastaan. Ja ei, en ole ottanut pelejä videolle, joten en voi katsoa niitä uudestaan ;-).

Väitit myös Urheilulehden sivuilla jotain tyyliin, että kahden vastaiskujoukkueen pelatessa vastakkain paremmin syöttävä joukkue voittaa 70% peleistä. Moni lukijoista kaipaa varmasti jonkinlaista tilastollista näyttöä tuon väitteen tueksi. 70% on kuitenkin aika hurja luku kv-tasolle.

 

[Vaughan]

Uutena asiana - tai siis 2000-luvulla uutena - Ruotsin pelitavassa oli tuo lähes kokonaan pelipaikoista vapaa hyökkäysalueen pelaaminen, jossa laiturien ja pakkien perinteisillä rooleilla heitettiin vesilintua. Ellen nyt aivan kieroon katsellut, niin siellä huseerasivat välillä molemmat puolustajat ylhäällä (esim. toinen kulmassa toisen vetäessä vartijansa maalille ja avaten näin laiturille tyhjää tilaa viivalle).

Täytyy myöntää etten katsellut Ruotsin peliä "sillä silmällä", mutta teoreettisesti orientoituneena ihmisenä minule tuli kuvaamastasi tyylistä mieleen "hyökkäysalueen kombinaatiopelaaminen" - termi jota käytettiin Jokereiden alkukauden pelityylin kohdalla. Voisiko olla siis, että Immonen ja Lukkarila yrittivät syksyllä jotain Ruotsin tapaista, mutta epäonnistuivat siinä?

Tähän olisi mielenkiintoista kuulla vastaus Sihvoselta, mutta kommentoikaa toki muutkin.

 

[dana77]

Huomioko Sir Sihvonen lainkaan analyyseissään (en ole niitä hirveästi lukenut) näitä kuuluisia pieniä asioita, jotka lopulta kääntävät tiukat pelit jonkun hyväksi? Ihmiset siellä jäällä loppupeleissä kuitenkin pelaavat, eivätkä mitkään tietokoneet, joihin Erkka on ohjelmoinut pelikirjansa.

Jos joukkue pelaa hyvin, kuten esimerkiksi Ruotsi teki Tsekkiä vastaan tai Suomi teki Kanadaa vastaan, niin joukkue pystyy luomaan niin paljon hyviä tilanteita etteivät pelit ratkea mihinkään kiekon pomppimiseen tai "säkään". On esim ihan turha selittää että Ruotsi hävisi V-Venäjälle Olympialaisissa kun Salo imi helpon maalin; he hävisivät koska löivät päätään V-Venäjän puolustukseen (eli pelisysteeminsä toimivuuteen).

 

[Mind over matter]

Tähän samaan arvioon Leijonien liiallisesta passiivisuudesta päätyi myös YLEn studion J.Jalonen.

Jalonenhan otti televisiossa heti Tsekki-pelin jälkeen sivulauseessa esille myös sen, että passiivisuus olisi voinut johtua pelaajista ja (psykologiasta).

 

[Maffesoli]

Toki psykologialla on osuutensa näissä asioissa, en minä sitä ole koskaan kieltänyt.

Pelikirja-analyysi kaipaisi ehkä täydentämistä tai selkeämpää avaamista juuri tässä kohtaa. Eli mikä on itse asiassa pelikirjan suhde pelaajiin, "tyhmään psykologiaan", pelikirjan toteutukseen, valmennukseen ja valmentautumisen onnistumiseen ja pelin hallitsemattomiin osiin (vastustaja, sattuma, tuomari jne.). Peliä tai sen kulkua ja lopputulosta ei voi palauttaa kuitenkaan ennakolta laadittuun A4:een. Tätä pelin olemusta pelikirja-analyysit vaikuttavat käsittelevän hapuillen - tai jopa kartellen. Teoretisoitaessa ilmiötä "kyllä tällä on osuutta asiaan" -argumentti on määrittelemättä epätyydyttävä.

Samoin pelikirja-analyysin väistämätön jälkijättöinen katse on eräänlainen ongelma. Vääjäämättä tulee mieleen, että olisiko analyysi vaikkapa olympiafinaalista tai Latvian välierästä ollut täsmälleen samankaltainen, jos erään puolustajan laukaus tai erään sentterin ohjaus olisikin osunut muutaman sentin eri paikkaan ja Suomi olisi voittanut pelit vaikkapa rankkareilla. Pelikirja-mielessä pelit olisivat olleet täsmälleen samat, mutta olisivatko myös analyysit olleet täsmälleen samat. Tämä ei ole väite tai syytös, vaan ainoastaan pohdinta siitä, että voiko peliä ylipäätään analysoida niin, ettei sen lopputulos vaikuttaisi tapaan ymmärtää pelin tapahtumia.

Ja minulla on kyky nähdä...

Ihan nyanssina on pakko todeta - tosin pilke silmäkulmassa - että tämänkaltaiset huomiot ovat yleensä enemmän keskustelua tappavia kuin keskustelua ylläpitäviä tai synnyttäviä argumentteja; jälkimmäinen lienee kuitenkin tarkoitus.

 

[P.Sihvonen]

Täytyy myöntää etten katsellut Ruotsin peliä "sillä silmällä", mutta teoreettisesti orientoituneena ihmisenä minule tuli kuvaamastasi tyylistä mieleen "hyökkäysalueen kombinaatiopelaaminen" - termi jota käytettiin Jokereiden alkukauden pelityylin kohdalla. Voisiko olla siis, että Immonen ja Lukkarila yrittivät syksyllä jotain Ruotsin tapaista, mutta epäonnistuivat siinä?

Tähän olisi mielenkiintoista kuulla vastaus Sihvoselta, mutta kommentoikaa toki muutkin.

Olet hajulla, Vaughan!

Bengt-Åke Gustafsson ja Färjestadtin joukkue ovat hyökkäysalueen kombinaatiopelaamisen kehittäjiä - jopa keksijöitä. Tosin Tre Kronor ei viljele sitä ihan yhtä vahvasti kuin Färjestadt aikoinaan. Tre Kronor "kurkkaa" pakilla lähinnä pelin puolelta pelin puolelle, mutta Färjestadt kurkkasi pelin puolen pakilla kohti takatolppaa. Tosin Torinon finaalissa Ruotsin pakki, en muista kuka, teki yhden tällaisen färjestadt-kurkkaus-maalin.

-sihvonen-

 

[P.Sihvonen]

Samoin pelikirja-analyysin väistämätön jälkijättöinen katse on eräänlainen ongelma. Vääjäämättä tulee mieleen, että olisiko analyysi vaikkapa olympiafinaalista tai Latvian välierästä ollut täsmälleen samankaltainen, jos erään puolustajan laukaus tai erään sentterin ohjaus olisikin osunut muutaman sentin eri paikkaan ja Suomi olisi voittanut pelit vaikkapa rankkareilla. Pelikirja-mielessä pelit olisivat olleet täsmälleen samat, mutta olisivatko myös analyysit olleet täsmälleen samat. Tämä ei ole väite tai syytös, vaan ainoastaan pohdinta siitä, että voiko peliä ylipäätään analysoida niin, ettei sen lopputulos vaikuttaisi tapaan ymmärtää pelin tapahtumia.

Tämä arvioisi jälkijättöisyydestä ja tuloksen vaikutuksesta pitää osin paikkaansa. Sen takia pelikirja-analyysejä ei pidäkään lukea "totuutena". Niitä on parempi lukea "likimäärin totuuna". Mutta minun tavoitteeni onkin aivan muu. Se on jääkiekkoa kuluttavan kansan sivistäminen. Ensin tuon voimalla esiin terminologiaa (rintamahyökkäykset, kenttätasapaino, lyhytsyöttöpeli, kulmapelin jatkokarvaus, syöttöketjut, pelinopeus ja niin edelleen), sitten alan hiljalleen tankkaamaan sisältöä noiden käsitteiden vaiheille. Ensin on luotava puhetapa (heh, en tohtinut käyttää sanaa diskurssi, koska se olisi saanut joidenkuiden niskavillat pystyyn) ja sitten syvennettävä käytetyn puhetavan ymmärrystä. Jo nyt näen muun muassa lehdistössä, televisiossa, radiossa ja netissä muutoksen olevan oraalla.

Mutta sen sanon, että jälkijättöisenäkin tämä pelikirja-analyysi on ylivoimainen jääkiekon saralla Suomessa, eräiden arvioiden mukaan koko maailmassa.

Eikä pelikirja-analyysi ole lopulta kovinkaan ehdollinen pelien tai otteluiden lopputuloksille. Esimerkiksi Torinon Leijonien ja HIFK:n kohdalla olen mielestäni kyennyt tuottamaan lopputuloksen suhteen eriävää materiaalia. Tosin HIFK:han osoitti, että minun pelikirja-analyysini on vielä kovin riittämätön ennustamisen suhteen. Mutta en toisaalta mihinkään ennustamisen ekspertiisiin tähtääkään.

Yllättävän hyvän ja paikoin raskaan keskustelun tämä pelikirjapohjainen journalismi on aiheuttanut. Kai se on todettava Jörn Donnerin sanoin: Ei kannata olla ensimmäisessä aallossa, toisessa on jo sitten paljon helpompi tulla. Ja uskon vakaasti, että kohta uusi kirjoittava sukupolvi syrjäyttää nämä nyt puikoissa olevat tumpelot.
-sihvonen-

 

[Maffesoli]

Sen takia pelikirja-analyysejä ei pidäkään lukea "totuutena".

En toki näin ajatellutkaan. Ajattelin vain, että "Westerlund muni finaalipaikan" -kaltaiset näkökulmat olisivat väistämättä toisenlaisia, jos tulos olisi ollut toinen, vaikka pelikirjaan liittyvät valinnat olisivatkin olleet täsmälleen samat. Ja edelleen mietityttää esimerkiksi yksilötason ratkaisujen merkitys suhteessa pelikirjaan; Nummelin-Peltonen -akselilla toteutettu Suomen toinen maali puolivälierässä, jonka mahdollistajana näit painottoman puolen kulmapelaamisen alleviivaamisen, on mielestäni yksi esimerkki, jossa voi pohtia tämänkaltaisten asioiden suhdetta.

Jo nyt näen muun muassa lehdistössä, televisiossa, radiossa ja netissä muutoksen olevan oraalla.

Tämän voinet tyytyväisyydellä tosiaan havaita. Välillä on jopa huvittavaa huomata, että terminologiaasi käyttävät pureksimatta sellaisetkin tahot, joihin voisin kuvitella myös kritiikkisi kohdistuvan.

Mutta sen sanon, että jälkijättöisenäkin tämä pelikirja-analyysi on ylivoimainen jääkiekon saralla Suomessa, eräiden arvioiden mukaan koko maailmassa.

Tuon alun allekirjoitan itsekin - jälkimmäiseen oma kompetenssi ei enää riitä. Mielestäni olet vakiinnuttanut asemasi eräänlaisena virallisena vastarannankiiskenä jo siinä määrin, että tuollainen tamimainen oman tekemisen alleviivaaminen ei olisi enää edes tarpeen.

Onko Sinulla muuten teoriaa siitä, mistä välillä paikoin voimakaskin vastarinta näkemyksiäsi - tai oikeastaan niiden esittämistä - vastaan oikein johtuu? Nettikirjoittajien räksytyksen ja myös median "puikoissa olevien tumpeloiden" hämmennyksestä kumpuavan hätääntyneisyyden ymmärtää, mutta miksi jopa osa SM-liigavalmentajista haluaa pistää leikiksi koko asian (esim. Jortikka ja Pajuoja viimeisimpinä). SM-liigan päävalmentajilla pitäisi kuitenkin olla potentiaalia käydä keskustelua jo ihan asiastakin.

Yllättävän hyvän ja paikoin raskaan keskustelun tämä pelikirjapohjainen journalismi on aiheuttanut.

Totta, ja vaikka sarkaa onkin jäljellä, jo pienikin muutos on eduksi. "Tässäonteemuselänteenautotalli -journalismille" lienee tarpeensa mutta ei sen ole tarpeen koko kenttää kattaa.

 

[Ramchester]

Teppo Tepsifani ei tiedä, miksi...

Kyllä näitä kysymyksiä todellakin löytyy, toisaalta minua kiinnostaisi kaikkein eniten P. Sihvosen analyysi siitä, miksi Suomi hukkaa ratkaisupeleissä kiekon hyökkäyssiniviivan tuntumassa siten, että vastustaja pääse ylivoimahyökkäykseen tai hyökkäykseen, johon Suomen puolustajat eivät ehdi kunnolla ryhmittymään. Onko esim. Ruotsin ja Canadan pelikirjassa painotettu enemmän riskittömämpää peliä vai mistä johtuu, ettei näillä mailla tapahdu läheskään yhtä usein kuin Suomella vastaavia kiekonmenetyksiä hyökkäyspäässä.

 

[dana77]

Minä olen hieman eri mieltä Näkijän kanssa tästä asiasta. Minun mielestäni peliä oppii ymmärtämään yksilötasolla ihan peliä televisiosta seuraamalla, mutta pelityylit ja vastaavat ovat asioita, joiden oppiminen edellyttää siihen keskittymistä ja aktiivista tarkkailemista ja oikeastaan paikan päällä (mieluiten vielä piippuhyllyltä). Koska tähän harvemmilla on mahdollisuutta, niin siinä voi "kansankynttilä" tuoda suuremman lisäarvon.

 

[Lisäalueen mies]

Jos pelikirja oli kohdallaan niin ilmeisesti pelaajien laukausten laatu kisoissa ei sitten ollutkaan samalla tasolla vai miten on muuten selitettävissä se, että Suomen maaintekoprosentti oli 9,25... yhdeksänneksi paras kisoissa. Kuitenkin hyökkäyksiä päätettiin laukauksiin niinkuin pitääkin, Suomi ampui maalia kohti 335 kertaa, muuten eniten koko kisoissa. Tosin laukaisukarttoja ei taida olla julkisesti saatavilla, niistähän voisi analysoida sitä, miltä sektorilta laukaukset ovat lähteneet.
Valmentajalla on ajatus, miten pitäisi pelata, olkoon se sitten pelikirja, pelitapa tai miksi sitä kukanenkin kutsuu. Olisi mukava kuulla Sihvosen mielipide siihen, että oliko valinnat kisoihin hänen mielestään pelikirjaa tukevia?
En tarkoita mitään "Unelmajoukkuetta" vaan puhun saatavilla olleita pelaajia.
Senkin tiedän, että harvoin kaikki joukkueeseen valitut vetävät kisat läpi omien rajojensa maksimitasolla, yleensä aina joku tahtoo "Flopata" syystä tai toisesta.