Hyvä kirjoitus HN:ltä.
Monessa asiassa olen jollain pervolla tavalla täydellisen samaa mieltä Sihvosen kanssa , mutta monen pelaajan suusta kuultu kommentti on, että pelitavan arvostus on tärkeää, mutta lisäksi erittäin tärkeä asia on ilmapiiri, henkiset johtavat ja yhteinen piste, organisaation suunta. On monta hiljaista esimerkkiä, joissa valmennuksen jumitus on aukaistu vahvoilla persoonilla joukkueen sisällä, monessa lajissa. Valmennus on todella tärkeä ja pelikirja itsessään, mutta kuten Sihvonenkin on ohittaen todennut, peli takaisin pelaajille, eli pelaajat pelin tekee lopullisesti, ja toteuttaa kirjaa jos kaikki kokonaisuudessaan on kunnossa.
On mielenkiintoista miettiä mitä Sihvonen on kynällään tuonut. Mies on tuonut todella suuren palan keskustelua, jota ei aiemmin ole ollut. Esimerkiksi Urheilulehteä en aiemmin itse lukenut, mutta Petterin raflaavien kirjoituksien myötä kyseessä on selkeästi kiinnostavampi lehti kuin Veikkaaja. Se, että Sihvonen kajoaa henkilöiden koskemattomuuteen on kyseenalaistettavissa, mutta toisaalta henkilöitymisen kautta provokatiivisesti nostetuille kommenteille löytyy kasvot ja helpompi ymmärrys. Tämä on hienoa kynäilyä.
On helvetin hienoa, että joku uskaltaa heittää itsensä peliin ja näinkin vahvalla tavalla. Se tosiasia, että Rönkä on varmaankin erittäin vahva agitaattori, kuten Sihvonen on jossain kertonutkin, ei haittaa tapaa johon kuuluu Sihvosen asialle uskoutuminen. Varmaankaan Petteri ei ole kaikkien kirjoutettujen mielipiteittensä takana täydellisesti, mutta perus viesti on loistavaa perusravistelua. Mies laittaa todellakin pohtimaan asiaa.
Ainoa jossa olen eri mieltä, eli iltapäivälehtien ja pekkajalosten tarkoitus. Iltapäivälehdet elää ainoastaan kahvihetken, ruokatunnin, kun taas urheilulehti koko viikon. Päivän lehdestä ei todellakaan jaksa lukea analyysiä, kun taas viikkolehdeltä tätä voi jopa odottaa. Eri sykli ja eri kohderyhmä, ja se Sihvosenkin pitää hyväksyä.
Sihvonen on loistava lisä, ja pakottaa miettimään asioita Urheilulehden viikkorytmissä. Hieno ja erilainen persoona, joskin joskus työllistävä ja miettimään pakottava.
-diego-
